Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 9, Nürnberg, Saksa

7.3. Hirsch, Nürnberg GER

Kello soi 8.50 ja ysiks on jo tilattu taksi. Taksilla Nürnbergin rautatieasemalle syömään ja aamukakalle. Siitä käveltiin sit vanhan kaupungin läpi jollekin kukkulalle jossa oli jokin linna. Se oli ehkä Kaiserburgin linna. Siinä oli ehkä joskus asunu kuningas. Ja koska kuningas ei ollu turvallisuussyistä halunnut koskaan poistua linnastaan niin hän oli järjestelly muurien sisäpuolelle baareja ja ilotyttöjä niin että piisaa. Tämän johdosta tuota läheistä toria sanotaan edelleenkin huoratoriksi. Oli hienoo juu, mutta nyt äkkiä autolla takas venuelle koska siellä on brunssi pöydässä ja load in klo 13.

                              

Tuon meijän rumpalin appiukko on saksalainen ja hää asuu täällä Nürnbergissä. Hän on kiipeilijä. Eikö oo mikä tahansa kiipeilijä kun on nimittäin kiivenny esim Eiffel-torniin ilman lupia ja vehkeitä. Oli se myös tippunu 600m vuoren rinnettä dolomiiteillä. (70 metriä vaparia) ja särkeny siinä kaikki tiedossa olevat luut itsestään. Antero ja Saku lähti sen kanssa kiipeilemään johonkin kiipeilykeskukseen. Hah, minä näin sittemmin facebookista kuvan että ne oli vain juomassa kaljaa siellä kiipeilykeskuksen baarissa. Hirveen sporttisia ne kuitenkin esittivät olevansa kun sieltä tulivat pois.

                                        

Brunssi oli taas melko perushyvä ja saksalaismallinen. Hyvät makkarat ja munat sekä oiva valikoima leipiä ja leikkeleitä. Ja ihan aina jälkipalaksi jotain omenapiirakan tapaista joka on melko poikkeuksetta ihan vitun herkullista. Lootat on sisällä alta kymmenen minuutin koska kantajia oli yhteensä liki kaksikymmentä tyyppiä. Sali näyttää melko pieneltä, tai ainakin tällä rundilla se on ihan pienimmästä päästä. On tää silti isompi kuin vaikka Tavastia tai Nosturi. Lava on myös hieman ahtaan oloinen. Tai siis Lappeenrannassa laulettais hoosiannaa jos olis tämmöinen tarjolla mutta täällä nyt on keretty jo vähän tottumaan hiemaan parempaan. Joka tapauksessa illan show on loppuunmyyty jo vissiin kuukausi sitten eli voi olla ihan kiihkeät tanssit tänäänkin.

                              

Tässä olis nyt muutama tunti taas aikaa ennen soundcheckiä ni miksipä ei tilattais Jopin kanssa taksia ja lähettäis natsimuseoon, näyttäis oleva 4 kilsan päässä. Se museo on kyhätty entiseen natsipuolueen kongressikeskukseen eli kavereiden kesken Aatun neukkariin. Adolf oli aikoinaan rakennuttanut sen Colosseumin pohjapiirustuksilla, ja miksipä ei olisi. Synkkiä asioita se museo oli täynnä. Ihmettelin siellä museossa lokaalien paheksuvia katseita kunnes tajusin että minulla oli päälläni nahkatakki jotka teetettiin yhtyeelle Technodiktator -levyn aikaan ja siinä takin rinnassa lukee TURMION KÄTILOT - DIKTATOR. Ei siinä auttanu selitellä että tämä ei liity Hitleriin millään lailla, yritin sit vaan peitella sen tekstin.

                              

Siinä kupeessa oli se semmoinen useamman kilometrin mittainen ja kyllin leveä suora jossa natsit marssivat paraatejaan silloin kun suosio oli huipussaan. Käveltiin se kokonaan läpi. Käveltiin se siksi että siellä suoran päässä piti löytyä se mahtipontiivinen puhujanpömpeli mistä Hitler latoi menemään asiaansa. No vittu ei löytynyt ja tämän takia illalla hakataan Antero koska hän kaikkitietävänä saksa-ammattilaisena väitti sen siellä olevan. Tämän johdosta missattiin myös Zeppelin -aukio jossa sikäläiset silloin heilasivat ja bailasivat. Saatiin tuurilla lennosta turkin pojan taksi ja sillä kerettiin mainiosti soundcheckiin, jopa suihkuunkin ennen sitä. Haisi nimittäin turkkilaisen taksissa niin väkevä mahorkka että oli pakko peseytyä sen kyydin jälkeen.

                                        

Raaka Peellä nousi vähän ennen keikkaa kuume semmoisiin lukemiin että katsottiin parhaaksi lepuuttaa häntä tämä ilta. Tässä on nyt vielä useampi tärkeä esiintyminen jäljellä ja niihin tarvitaan voimaa. Pudotettiin listasta pari biisiä pois ja katsottiin selviytyykö nuori poika yksin haasteesta. Ja ihan hyvin se selvisi, muutama sakemanni kyseli keikan jälkeen että missäs se teidän lihava laulaja oli. Minä hakkasin ne kaikki, minun kavereita ei nimitellä. Meillä on bussissa vähän tautia liikenteessä. Ei mitään semmoista tautia mitkä 80-luvulla kiersi keikkabusseissa, ihan flunssaa meillä vaan. Meijän pändistä tautisia ovat Raaka Pee ja Bobby. Toisesta yhtyeestä flunssaan ja kuumeeseen ovat ilmoittautuneet Kasperi, Anton ja Yannis. Teknikoista suurimmalla osalla on jo jokin lentsu. Mutta niin vaan on molemmat yhtyeet vetäny kymmenisen peräkkäistä iltaa ihan sata lasissa eikä oo tarvinnu yleisön pettyä missään. Myös Beach in Black on vittumaisen hyvässä ja pelottavassa iskussa. Jos sinulla on mahdollisuus päästä noiden keikka näkemään ni et pety ihan varmasti.

Keikan jälkeen bus call 01 ja saapuminen Müncheniin klo 03 aamulla. Bookingpistecomin karttasovellus näyttää että ihan venuen vieressä on Holiday Inn, minäpä meen sinne pötkölleen ni pääsen aamulla kakalle. Öi!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 8, Pratteln, Sveitsi

6.3. Z7, Pratteln SUI

Ilmeisen syvästi ja hyvästi nukutti koska en edes herännyt bus callin aikaan kun puliveivarit tulivat pubista. Täytyis varmaan himaan viritellä tuommoinen samanlainen punkka ja asentaa siihen jokin mekaaninen täristin joka tuottais surinaa ja tärinää samalla taajuudella kuin kiertuebussi. Vähän ennen Sveitsin rajaa bussi pysähtyi huoltoasemalle ja minä luonnollisesti heräsin kun tärinä loppui. Yhtä luonnollisesti kävin Essolla suorittamassa aamutoimet. John sanoi että rajalle on enää 10 minuuttia. Menin silti takas nukkumaan, herättäkää jos tarvii passia esitellä. Seuraavan kerran aukesi silmät kun bussi pysähtyi Sveitsissä venuen pihaan. Jassoo, se oli kuulemma helpoin sveitsiin tulo ikinä. Passeja ei tarvittu ja olivat olleet tyytyväisiä kun merch-osasto oli antanu jottain pientä rahulia niille VAT-nimikkeellä. Lars sanoi että siinä oli taktisesti tuttu tullimies jonka työvuoroon tähdättiin ja joka on professional ja ymmärtää heavy metalin päälle. Lars on tuossa omassa hommassaan kullanarvoinen ja timantinkova ammattilainen.

                              

Keikkapaikkana on tänään Z7. Se on legendaarinen halli pohjoisessa Sveitsissä, ihan lähellä ranskan ja saksan rajaa. Sali on ihan vitun iso, vetäis varmaan 2000 henkee mut olikohan näillä luvat ottaa 1500 ihmistä sisään. Aamiainen on katettu ja nyt on ihan saatanan hyviä makkaroita tarjolla, vihreitä asioita ei oo muistettu laittaa esille täälläkään. Kokki paistelee tuossa munia toivomusten mukaan ja ei kyllä taaskaan voi mistään valittaa.

Tää on myös rundin ensimmäinen mesta missä on laundry-optio, ja se käytetään heti. Tai siis siinä järjestyksessä kun pyykkisäkkirivi määrää, olen pyykkijonossa järjestysnumerolla 5. Pyykkioperaation aikana sveitsiläiset hobitit oli heivannu trukilla ja sveitsiläisellä käkikellotarkkuudella lootat sisään. Siellä ne oli laatikot sisällä nätissä järjestyksessä kaikki ennenku koko diskoyhtye oli edes herännyt ulos bussista. Jos niillä laatikoilla olis ollu nimet ni ne olis ihan varmasti ollu myös aakkosjärjestyksessä. Nyt pyykit koneeseen, 56 minuutin ohjelma, kuudessa kympissä kaikki sekaisin ja se on jes. Sillä aikaa käyn katsomassa mitä näkyy tässä lähellä.

                                                  

No eipä näkyny oikein mitään. Toisessa suunnassa moottoritie ja toisessa jokin teollisuusalueen tapainen. Melko yleistä että nää luolat on aina vähän jossain syrjässä. Suomessa ei baariin mennä jos se on korttelin väärällä puolella. Ai niin kuulin just että Ranskan rajaviranomaiset oli pysäyttäneet meidät aamuyöstä jo ennen sveitsin tullia, John oli ollut sitä mieltä että niillä ei oo mitään oikeutta meitä pysäyttää eikä kuulustella. Oli se kuitenkin pysähtynyt ja kysynyt: What’s your problem, cunt? Fransmanni oli halunnut tietää että ketä meillä on kyydissä. John oli ystävällisesti sanonut että It’s not your fucking business if I have Snowwhite and 17 fucking pygmies in my bus, you french CUNT! ja sit se oli vaan laittanu ikkunan kiinni ja nostanu kytkintä. John on persoona.

Oli kulkaas taas hullu keikka. Tuo koko vitun sali joras messissä. Eturivin naamatkin alkaa jo tulla tutuks, noi samat 10 goottirouvaa on tullu perässä ainakin amsterdamista saakka. Parastamme me laiteltiin, tais tulla omalla kohdalla jopa annettua enemmän ku täydet, nimittäin meinas tulla loppua kohden aivan hyytyminen. En ollu ehkä nesteyttäny tarpeeks. Käsissä alkoi lihakset kramppaamaan niin etten jaksanu enää puristaa plekua. Heittelin ne plekut goottitytöille ja soittelin peukkubassoa pari vikaa biisiä. Huomenna käydään Raaka Peen kanssa ostamassa jotain elektrolyyttijuomia 3 muovikassillista, sillä on ollu vähän samoja oireita ku mulla. Nyt on nimittäin pakko jaksaa, näissä saleissa ei passaa löysäillä yhtään. Ei passaa muissakaan, eikä löysäilläkään.

                              

Lars kertoi että 1050 henkeä oli in the haus. Sveitsiläisen pikkukaupungin teollisuusalueella keskiviikkoisena alkuiltana tämä on mahdollista tämäkin. Sillä aikaa kun tätä seikkaa ihmeteltiin niin paikalliscrew oli pakannut meidän trailerin. Danke schön. Nyt bussiin omaan yksiöön nukkumaan seuraavat 450km eli 7h. Aamulla ollaan taas takas Saksassa ja on suunnitelmana lähteä tarkastamaan pari historiallista kohdetta Nürnbergissä. Turistihommia it will be. Öitä.

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 7, Saarbrücken, Saksa

5.3. Garage, Saarbrücken GER

Ensimmäinen herätys jo ysiltä ja siitä sitten tunnin välein kunnes load in koittaa 01 PM. Tää hotelli on oikeesti kylpylähotellin irvikuva eikä tällä oo mitään muuta tekemistä kylpylän kanssa muuta kuin vitullinen kloorin haju koko hökkelissä. Vois siis olettaa että jossain täällä on myös uima-allas ja näin ollen itsensä kutsuminen kylpyläksi on perusteltua. Hyvästi, ei tulla varmastikaan koskaan uusiks. Vettäkin sataa ja niin vain rokkistarat kastuivat parin korttelin matkalla venuelle. Saman tien kalusto pirttiin ja ihaillaan fasiliteetit. Sali muistuttaa legendaarista suomalaista humppamutteria, siis semmoista taivaalta katsottuna mutterin muotoista tanssilavaa joita on suomessa maaseudulla yksi joka kunnassa. Tämä on samanlainen mutta keskellä Saarbrückenin kaupunkia. Lava on vähän niinku tuon mutterin keskellä, tästä saattaa tulla samanlainen asetelma mitä Metallica on käyttänyt hallikeikoillaan. Noh, katotaanhan nyt kuinka tämä tässä asettuu.

                             

Hospitality-tilat on tuossa kylkeen rakennetussa nykyaikaisemman oloisessa talossa ja voi veljet että ne onkin kohdillaan. Vessoja ja suihkuja on varmaan jokaiselle oma ja pukuhuoneita riittää myös siten että teknikotkin saavat ikiomansa ja Lars ihan oman production officen. Ruokaa ja juomaa näkyy olevan buffetin omaisesti tarjolla koko päivän ja huhhuh että onkin hyvännäköistä ainesta. En voi kyllin korostaa saksalaisten ihanuutta näissä asioissa! Ei tästä tee edes paljon mieli poistua minnekään kaupungin ihailuun. Nyt suihkuun ja parin tunnin päästä soundcheck.

                              

No käytiin me tuossa ehkä ytimessä vähän katselemassa isoja kirkkoja ja ostamassa Jopille perserasvaa. Hyvin sympaattisen oloinen pikkukaupunki tämä on. Riittäköhän keikalle edes porukkaa näin pienestä kaupungista? Tänään on nimittäin yks niistä harvoista rundin keikoista jotka ei oo loppuunmyytyjä jo ennakkoon. Tuossa kadulla tuli vastaan semmoinen viisvitonen perheenisä ja se pysäytti meidät ilmottaakseen että hänellä on olkalaukussaan kuvia meistä ja niitä pitäisi allekirjoittaa. Käskettiin hänet illaksi norkoilemaan paitatiskille ni allekirjoitellaan siellä. Omituinen kohtaaminen oli se. Tultiin takas ni siinä se pojotti takaovella laukkunsa kanssa. Ymmärtääköhän se mennä tuonne etuoville lainkaan, pitäisköhän sille käydä sanomassa?

                              

Päivällisenä meillä oli tänään kanaa pekonihunnussa ja jotain vaaleaa kalaa pinaattihunnussa. Söin molempia ja olivat hyviä. Saksalaiseen tapaan toki kaikkea muutakin hörsseliä oli sekä jälkiruokana ihan saatanan hyvää omenahötsönsöötä. Se mikä on tämän rundin aikataulutuksessa menny vähän vittumaisesti ni päivällinen on yleensä noin 2 tuntia ennen showta ja jos syöt ihan samaan tyyliin ku kotiolosuhteissa ni se on ihan varmasti paska housussa stagella. Näin ollen ollaan rajoitettu paivällisen kokoa ja iltapaloja ei syödä laisinkaan koska bussin vessaan ei voi yöllä/aamulla paskoa. Voipi siis olla että olemme laihoja poikia jos joskus kotiin pääsemme.

                                        

Samilla (pää-ääni-insinööri) on kuulemma kadonnut mieli ja ulkonäkö. Minusta kyllä tuntuu ja näyttää ihan siltä että tuo on vain pieni ja keskisuuri krapula sillä. Show oli tänään ainakin yhtä hyvä kuin eilinen. Esityksen päätteksi oli massoittain kummankin yhtyeen faneja takaovella ja bussilla saalistamassa selfieitä. Mielelläänhän niitä suoritetaan, tämä on palveluammatti.

Laatikot on jo autossa ja pukuhuoneet tyhjennettävä klo 01 mennessä. Bus call on kuitenkin vasta 05 joten crew on suurimmaksi osaksi baarissa. Itse taidan suorittaa vielä pari tuntia toimistoasioita bussissa ennen yöpuuta. Bussin omituinen lähtöaika johtuu siitä että aamuyöllä mennään Ranskan kautta Sveitsiin, ja kun sveitsiläiset eivät oo EU:ssa ni siinä rajalla joudutaan suorittamaan erilaisia kevätjuhlarituaaleja ja niitä on ilmeisen paljon parempi suorittaa toimistoaikaan. Ensinnäkin ne haluaa tarkan listan meidän kalustosta, jonka olen tietenkin laatinut jo ennen lähtöä. Tämä siksi että he voivat tarkastaa ettei me olla myyty sveitsiläisille kitaroita ja jos ollaan ni joudutaan tilittämään tullille niistä saadusta voitosta ALV. Sama homma on oheistuotteiden kanssa. Niille pitää näyttää rättien ja lumppujen varastosaldo ja maksaa koko varastosta ALV ja sitten kun maasta poistutaan ni tulli maksaa meille ALV:n takaisin niistä tavaroista mitä ei ole myyty. Todennäköisesti homma menee siis noin mutta väittävät että joskus ALVin arviointiin on riittänyt esim edellisen keikan myyntitiedot. Tai näin siis ainakin kuljettajamme John väittää ja kehottaakin tekemään tämän illan myyntiraportista "toisen kopion" jossa myyntiä näyttäisi olevan vain noin kolmasosa todellisesta. Laittoman oloiselta kuulostaa.

                             
                                                                     Edit: Papa Wilska

Fanituoteosastolla ilmenee semmoinen ongelma että huomenna täytyy ottaa myös uusi valuutta mukaan peliin. Bussin kassakaapissa on jo 4 muovipussillista euroseteleitä ja huomenna toivottavasti yks pussillinen sveitsin frangeja myös. Passit pitänee olla aamulla tarjolla myös ja puhelinliittymään täytyy muistaa tilata jokin EU:n ulkopuoliseen tarkoitukseen oleva lisäosa. Kaikenlaista ylimääräistä säätöä, vitusti paljon helpompaa olis kun liittyisitte kaikki nyt vaan kiltisti siihen EU:hun, senkin kiukuttelijat. Nyt mie lähen yläkertaan pötkölleen. Öi.

                             

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 6, Frankfurt, Saksa

4.3. Batschkabb, Frankfurt GER

Mä oon taitava bussissa nukkuja. Heti kun bussi alkaa liikkumaan ja heilahtelemaan ni minä nukahdan. Kun yöllä pysähdyttiin minuutiksi vaihtamaan kuskia niin olin sen ajan hereillä ja nukahdin taas heti kun auto liikahti. Aamulla kun klo 9.00 pysähdyttiin venuen pihaan niin minä heräsin. Täydellinen meininki. Täydellistä on myös se että kun venuelle pääsee sisään vasta klo 11 niin promoottori on järjestänyt meille pihalle bussin viereen bajamajan, saksalaiset ovat ihanan huolehtivainen kansa. MInä laitoin bussin loungeen toimiston pystyyn ja tein maanantaiaamun kunniaksi 2 tuntia oikeita töitä kunnes päästiin sisään. Sisällä odottaa taas täydellinen saksalaismallinen aamiainen. Munahörsseliä, grillistä tarjoiltuja bratwursteja, täydellisesti paistettua pekonia, leipiä, juustoja, salameja jnejne. Vihreillä asioila ei tänä aamuna keulittu eikä kekkuloitu. Aamiaisen jälkeen suihku josta tulee vettä, myös lämmintä. Tässäkin asiassa Saksa 6 - Ranska 0.

                              

Sali on ihan saatanan iso, rundin suurin tähän mennessä. Käsittääkseni vetää 1500 henkeä, mitenkähän käy kun nyt on maanantai. Käyköhän niin että ketn ei tullu? Lars sanoo kuitenkin että ennakkolippuja on menny 900kpl, kuulemma maanantaiks erinomainen määrä saksalaisellakin mittakaavalla. Koska halli on iso niin luonnolisesti stagekin on rundin toistaiseksi isoin. Se on aina mukavaa kun ei tarvii kummemmin sovitella että mitenkä lootat asetellaan. Beast in Blackillä on tuommoiset isot sermit ja pääkalloaidat lavalla ni meidän pitää aina hieman säädellä ja suimistella mihin saadaan omat laatikkomme mahtumaan. Riitaa ei ole vielä saatu aikaan enkä oikein jaksa uskoa että mistään semmoista keksittäis jatkossakaan. Koko bussissa elävä crew (16 pax) on koottu leppoisista ja mukavista järki-ihmisistä.

                              

Venue on taas vähän syrjässä ytimestä ni ei tässä jaksa mitään Frankfurtin ihmeitä lähteä pällistelemään, varsinkaan ku Frankfurtissa ei käsittääkseni ole mitään palvomisen arvoisia kohteita. Käytän tämänkin ajan siis töiden tekoon. Tässä soundcheckin ohessa voidaan tietysti esitellä lisää ryhmämme jäseniä. Seuraavalla videolla voit tavata Toni Qvickin, joka on Aten rumputeknikko, sekä Kinnusen Teron joka hoitaa Beast in Blackin kitaroiden lisäksi mm. Empun kitarat Nightwishin rundeilla. Kuuntele tarkkaan, Tonilla on tärkeää asiaa:

Ovet aukee 19 ja kun meikät menee stagelle klo 20 ni salissa käsiään läpsyttää meille 1000 sakemannia. Maanantai-iltana. Eihän tämä ny vittu pitäis olla todellista, mutta kun on. Meitsit laatii taas ihan timanttisen keikan vaikka itse sen sanonkin. Nää jokainen keikka on edelleenkin aina pykälän parempia kuin edellinen. Jotenkin kai me aletaan ymmärtää noita vastaanottajia ja voittamaan niitä puolellemme. Semmoinen pikkuinen ylimääräinen haaste on saada noita BiBin faneja meidänkin taakse ja se kyllä pistää yrittämään ja antamaan vielä muutaman lisäprosentin suoritukseen. Luonnollisesti näistä yleisöistä valta-osa on tullut tarkastamaan Beast in Blackia, mutta hullun paljon tuota porukkaa on tullu keikan jälkeen meille kertoilemaan että mistä saakka ne on ajellu ihan vaan meitä katsomaan. Mun mielestä tää paletti on aika win-win näiden bändien suhteen ja varmasti molemmat saa tällä rundilla lisäfaneja toistensa leireistä.

Obscuro.cz kävi tekemässä vallan kivan ja englanninkielisen arvion tästä illasta, voit lukea sen silmillä TÄSTÄ! Keikan jälkeen oli varmaan tusina saksalaista hobittia työntämässä meidän lootia bussiin, ei siinä taaskaan kerenny rocktähti laatikon kahvaan kiinni. Tänä yönä meillä on ratissa se ranskasta mukaan palkattu kakkoskuski koska Johnilla ei oo tarpeeks lepotunteja plakkarissa vieläkään. John on kuitenkin siinä matkaoppaan paikalla opastamassa nuorta poikaa. Ja voi vittu että hän opastaakin lujaan ääneen ja jollain kaakkoisenglantilaisella aksentilla. Nuorella kuskilla ei meinannu alkuun lähteä bussi kyllin tasaisesti liikkeelle ja ai perkele kuinka John kyykyttää. ”Rokkistaroilla pitää olla tasainen kyyti, et sinä vitun apina voi näin tätä bussia nytkyttää, YOU FUCKING CUNT! Viime yönä kun nuori poika ajoi ja Bobby & John ottivat yläkerran loungessa kaljaa ni John oli sanonut Bobbylle että sinä olet ainoa tämän bussin matkustajista jota hän ei halua tappaa. THOSE FUCKING CUNTS! Se oli tietenkin vitsi, englantilainen vitsi. Rundin alussa kysyin Johnilta että onko se Englannista, Skotlannista vai Irlannista. Vastaus oli että en minäkään kysy sinulta että oletko Suomesta, Norjasta vai Venäjältä koska tiedän että sinä olet Laplandista, YOU CUNT!

                                        

Bussi lähtee klo 01 ja Saarbrückenissä ollaan klo 04. Kakkoskuski pistetään perillä junaan ja lähetetään se takas ranskaan, koska Johnilla on taas laillisia ajotunteja käytettävissä. Minä ja Bobo otettiin romanttisesti Saarbrückenilaisesta kylpylähotellista 2hh koska välillä on ihan mukava nukkua ilman humalaista Klamydia-kuorolaulantaa sekä kovaäänistä UDO-imitointia. Tässä nyt kuitenkin kävi niin että aateltiin vielä valvoa tuo 3h bussimatka ja siinä sit ihan vahingossa tuli otettu 4-5 olutta kun bussin jääkaapit alkaa jo notkua sen määrästä. Saattaa olla että nuo oluet alkoivat vähän laulattamaan itseäkin ja tuli siinä ehkä jopa yritettyä UDO-imitaatiotakin, all right! Saarbrücken näyttää hiljaiselta, mutta mitään muuta nyt ei olis voinut olettaakaan kun on maanantain ja tiistain välinen yö ja kello on 4.30, ei tämä nyt vittu mikään manhattan pitäny ollakaan. Hotelli löytyy helposti ihan tuosta nurkalta ja näyttäis tuossa pari baariakin olevan auki. Huomenna on kuitenkin työpäivä joten käytiin vain puolen metrin täytetyt patongit yhestä leipomosta ja poistuttiin lusikkaan. Got Nacht!

                              

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 5, Pariisi, Ranska

3.3. La Maroquinerie, Paris FRA

Yöllä hippien nukkuessa on saavuttu Pariisiin jonkin lokaalin oopperan parkkiin. Pariisi tuntuu olevan siinä mielessä samankaltainen kuin Helsinki että kiertuebusseja pidetään aina Oopperan (Kisahallin) parkissa. Saattaa olla että olin ensimmäinen herääjä. John ryömii omasta lokerostaan kohta myös. Hänelle seutu on tuttua ja ennen kuin kerkeen kysyä niin hän opastaa missä on lähin McDonalds jossa voi suorittaa aamupalan ja -toimet. Tuon samalla Johnille pari hampurilaista koska he will be stuck in this shitty bus for the whole fucking day. Jopi heräsi aamiaiselle mukaan ja anterokin juoksi meidät puistossa kiinni.

                              

Aamiaisen jälkeen laskettiin olevan vielä pari tuntia cross loadiin ni lähettiin tutkimaan pariisia sen verran. Jokin semmoinen Heurekan tyyppinen kompleksi löytyi tuosta melko läheltä ja siinä oli ostospaikkoja samassa. Scoretin sieltä puhtaat converset ni onpa hyvä nyt. Eiffelin antennille näyttäis olevan navin mukaan 8km joten jääköön se ensi kertaan. Yheltä kukkulalta minä sen näin siintävän horisontissa, eli nähty on nyt sekin. Kävin myös osallistumassa kiinalaisten mummojen Tai Ji -treeneihin tuolla puistossa ja sillä välin Antero kävi sössimässä jonkin puulaakifutismatsin.

12.30 pitäis olla pakettiauto x2 hakemassa kamoja trailerista ja shuttle x2 hakemassa ihmiset bussista. Ei se nyt menny ihan käsikirjoitetun aikataulun mukaan millään tavalla mutta noin kolmen tunnin päästä oltiin siirrytty se 5 km keskustaan keikkapaikalle. Siis suunnilleen sama aika meni tuohon viiteen kilsaan kuin mikä meni viime yönä ajellessa Belgiasta tänne. Minä oon aina luullut että kuubalaiset on maailman hitaimpia vässyköitä mutta ei ne ole. Kaikki tämä ylimääräinen sekoilu siis johtuu siitä että tähän kellonaikaan ei saa ajaa raskaalla kalustolla ytimeen sinne venuen huudeille.

                              

En tiedä onko tuo ihan vaan jokin ruuhka-ajan rajoitus vai luullaanko meidän olevan terroristejä vehkeidemme kanssa. Anyway, yöllä se bussi saa onneks tulla meidät hakemaan sieltä venuelta mutta eihän se tietenkään mahdu siihen baarin edessä olevalle kadulle joten kaikki kalusto työnnetään ylämäkeä 50 metriä vähän leveämmälle kadulle jonne bussi pääsee. Onneks huomenna pääsee takas Saksaan. Saksa on ihana maa, ei oo paska maa.

                                        

Konserttisali on vissiin tämän rundin pienin, väittäisin että vetää noin 500 henkeä. Itse konsertti on ollut loppuunmyyty jo aikoja sitten. Myös lava on kierroksen pienin ja kahden bändin sijoitteleminen siihen tuottaa pieniä vaikeuksia. Tällä ryhmällä ei tosin saada näistä asioista mitenkään riitaa eikä kiistelyä aikaan ja pian on kalusto esittelykunnossa. Soundcheckit menee perusnopeasti ja kerkesin vielä sen päälle käydä kävelemässä parin korttelin kierroksen Pariisissa. Taas näin Eiffelin tornin horisontissa mutta edelleen sinne olis liian monta kilometriä matkaa verrattuna käytettävissä olevaan aikaan.

Luolan auetessa pihalla on melko mehevä parijono, se menee tuonne nurkan taakse naapurikorttelin puolelle. Näköjään Ranskassa bailataan sunnuntaisinkin. Konsertti tuntui menevän taas hieman hienommin kuin edellinen, pelottava trendi on nyt tässä. Yleisössä on muutama goottimuija jotka pomppii tasajalkaa keikan alusta loppuun, kaikki biisit. Osaavat myös laulaa suurimman osan kertseistä. Ei ne kuitenkaan oo suomalaisia koska eivät ymmärrä lainkaan spiikeissä heille suomeksi kohdistettuja kysymyksiä eivätkä vittuilua. Maailma vaan on niin pieni. Yks henkilöautollinen tosifaneja oli ajellu 500km jostain tuolta Espanjan rajalta päin keikalle ja siinä kun kuvia otettiin ja autograafeja kirjoiteltiin ni kovin vilpittömästi he väittivät että tämä ilta oli heidän elämänsä paras ilta. Vittu, kato, tee työtä millä on tarkoitus!

Sali oli ihan helevetin kuuma ja tunkkainen. Oli pakko jättää setistä kaks biisiä veke. Beast in Black jätti myös ainakin yhden. Ei siellä olis happi riittäny kaikille. Sama homma oli pukuhuoneissa, vartin välein piti käydä ulkona hengittämässä.  Ranskassa saa tosin lain mukaan kusta kadulle ja sen kyllä haistaa tuolla ulkona myös. Ranskalaisille miinusta puitteista mutta plussaa fanaattisuudesta. Keikan jälkeen nautittiin vielä päivälliset yläkerran ravintolassa. Tarjolla oli oikein maukas bataattipyre sekä grillattu kananjalka. Nyt äkkiä lähetään pois tästä maasta. Tai siis niin äkkiä ku mahdollista. Orastavassa vesisateessa työnnellään ensin koko kalusto tuonne viereiseen kortteliin. Paitsi että reitti menee ylämäkeen niin se menee myös yksisuuntaista katua vastakarvaan. Onneksi on puolen tusinaa apukättä työntelemässä ni homma hoituu noin puolessa tunnissa. Poliisi tulee jo paikalle vittuilemaan kun bussi tukkii toisen kaistan. Kohtaus on aivan kuin Maanalaisesta armeijasta: Lissön ty me very cäörfyli, i will tell jyy this öynli väns. Helikoptör pilööt is hömösexyel. Nyt viimeinen päästään matkaan.

                               

Pienen ajelun jälkeen kohdattiin keskisuuri säikähdys kun moottoritiellä ollaan menossa tasaista huippunopeutta ja yhtäkkiä John ilmestyy loungeen kaljalle?!?! MITÄ VITTUA?!?! Kuka tätä bussia ohjaa? Vai onko tässä jokin saatanan autopilotti?!?! Paljastui että ryhmäämme liittyi ranskasta toinen kuski koska oletettu matka-aika Frankfurtiin on 10 tuntia ja sitä ei saa lain mukaan yksi kuski ajaa. Huhhuh, kylläpä säikäytti, heti kun pulssi laskee ni käyn nukkumaan.

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 4, Vosselaar, Belgia

2.3. Biebob, Vosselaar BEL

Belgian venuelle päästään sisään vasta klo 12 ja kun matkaa ei ollut kuin 3 tuntia ni vietettiin sitten yö yhen Esson pihassa tuossa moottoritien varressa. Ehkä Hollannissa, ehkä Belgiassa, en tiijä sitä. Se oli kuitenkin Johnilta hyvä ratkaisu koska Esso palveli meitä 24h eikä näin ollen tänä aamuna tullu kellään paska housuun. Essolta siirryttiin Biebopin ovelle täsmällisesti ja traileri tyhjentyi baariin jo kokemuksella. Aamiainen on laitettu tarjolle ja ihan hyvältä se näyttää. Aamiaisen taso on Saksasta poistumisen jälkeen laskenut excelentistä luxuksen kautta normaaliksi. Kokeneemmat veijarit väittää että pariisissa ne fasiliteetit vasta meneekin sitten suomessa totutulle tasolle. Älkää nyt ymmärtäkö etteikö suomessakin sais hyvää kohtelua ja isoja pukuhuoneita. Kyllä saa, mutta ei joka paikassa (,kuten saksassa tuntuu olevan).

                              

Mulla ei oo mittään hajua minkä kokoinen kylä on Vosselaar, mutta suht iso venue on loppuunmyyty jo ennakosta vaikka tämä on useamman kilometrin päässä ytimestä. Pukuhuoneet sijaitsevat lavan alla ja niissä on ihan saatanan kylmä. Tunnelma ja tuoksu on muutenkin kuten perunakellarissa. Näin päiväsaikaan venuella tulee käyttää vain yleisölle tarkoitettuja vessoja, pukuhuoneiden vessojen lukitukset avataan vasta kun itse klubi aukeaa. Kuulostaa alkuun vähän oudolta mutta kun se lukittu vessa avattiin ja WC-istuin/järjestelmä nähtiin niin selvyys lankesi asiaan. Siitä pöntöstä lähtee noin peukalon paksuinen ”viemäri” ja suoraan ylöspäin. Näin ollen tuotteen pitää olla melko liukasta ripulia että se siitä pöntöstä katoaa. Jäykemmällä tuotoksella tukos on saletti. Ihan pelottaa minkälaiset on pariisin rokkiluolan saniteettitilat huomenna.

                            

En oo käyny Belgiassa aiemmin. Listallani Belgia ottaa järjestysnumeron 37 niistä valtioista missä olen saanut käydä. Siksipä lienee pakko käydä parin tunnin kävelyllä ihailemassa seutua. Äsken ei satanut vettä, nyt sataa. Ootan 10 minuuttia, sade loppuu. Otan riskin ja lähden. Sama sykli kuitenkin jatkuu ja sadetta tulee 10 minuutin jaksoilla. Sama se, kyllä Belgiaa pitää nyt nähdä vähän muutenkin kuin bussin ruudusta. Mukavan näköistä ja ihan älyttömän siistiä. Pyöräilijöitä on ihan vitusti eivätkä ne väistele ketään täälläkään, kellojaan vain soittelevat. En minä kyllä odottanutkaan että just belgiassa he olisivat yhtään viisaampia kuin muuallakaan. Jonkin pienen puiston löysin ja siellä oli jokin kummallinen ja pikkuruinen jumalanpalvomismaja. Siellä paloi kynttilät sisällä, minä kävin siinä ovella kaikki synnit tunnustamassa. Minun elämässä niitä ei oo kyllä juurikaan ollu viime aikoina mutta onpahan nyt varmuudeks kuitattu.

                                         

Showhomma meni tänään ihan buttoniin, yhtye oli taas yhen pykälän paremmassa iskussa kuin eilen. Tai sitten yleisö vaan oli pykälän verran enemmän humalassa kuin eilen. Joka tapauksessa me ymmärsimme toisiamme taas paremmin kuin koskaan.  Tai ainakin se siltä tuntui ja se on pääasia. Tällä menolla ei olla muuten tulossa enää takaisin kotiin. Väkisinkin ens viikolla pitää tulla jokin takapakki tähän leuhotukseen.

No niin, ettei totuus unohtuis ni aletaan pakkaamaan traileria vaikka ei meijän siinä juuri kuuluiskaan olla mukana sotkemassa. Bus call klo 01 ja melko iso osa ryhmästä kerkesi vielä käymään pubissakin ennen sitä.

                                        

Tästä yöstä tai oikeastaan aamusta Pariisissa on tulossa järjestelyiltään hieman outo, mutta eipä mennä asioiden edelle vaan mennään linja-auton yläkertaan nukkumaan. Pubista tullut osasto jatkaa bailausta bussin alakerrassa. Klamydia soi loungessa helvetin lujaa ja yhteislaulu raikaa. Oliskohan tämä nyt jo neljäs yö kun Vaasan punkkareiden tahtiin mennään unten maille. Tämä piti mainita siksi että tiedän ainakin kahden Klamydia-muusikon lukevan tätä blogia. Öitä saatana!.

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 3, Amsterdam, Hollanti

1.3. Melkweg, Amsterdam NED

Aijai kuinka oli mukava herätä Pöpin kainalosta. Pitkään yritettiin nukkua mutta mie heräsin ysiltä ja bobi kympiltä. Suihkussa käytiin vuorotellen kuin kunnon heterot ja sit lähetään norkoilemaan venuelle aamupalaa. Tällai valoisan aikaan kun katsoo tuota hotellia ni hitosti tässä on tuommoisia sateenkaarilippuja sisääkäynnin kupeessa. Ilmankos oli niin halpa ja parisängyllä.

                              

Venuella odottaa pettymys. Nimittäin suomessahan ei juurikaan tällaista asiaa ymmärretä kuin bändien hyvinvointi ja sen takia meidän kotimaisessa hospitality riderissa lukeekin että yhtyeen saapuessa paikalle olemme iloisia jos meille on voileipiä odottamassa, mut ei niitä ole pakko järjestää. No nythän me ei tehty mitään erillisiä ridereita näille keikoille vaan mentiin noilla samoilla ja näin ollen lokaali tilaaja oli päättänyt olla järjestämättä meille aamiaista venuelle kun ei oo kerran pakko. Kiertuemanagerimme Lars Hoffman (Contra Promotions) selitti tämän asian minulle heti ja pahoitteli sitä ja sanoi muuttavansa riderin niin että lopuilla keikoilla aamiainen on meillekin varmasti. Lars on hyvä jäbä, jos alkaisin tähän namedroppailemaan että minkäkokoisia yhtyeitä se on tour manageroinut ni ette uskoisi kuitenkaan joten en siihen ala. Lars on päällikkö, sekä käytännön asioissa että hengellisesti.

                              

No ei oo oikeesti iso asia tämä aamiaisen puuttuminen vaikka Lars siitä varmaan ainakin päiväunensa menetti. Me lähettiin Jopin ja Popin kanssa brunssille suomalaisia tuttuja tapaamaan. Nyt on nimittäin niin että meidän monitorimies Sammio on tullunna yllätyksellisesti parin motoristikollegan kanssa arvioimaan meidän illan suoritusta. Nyt on merkit ilmassa. Tapaaminen on sovittu tuohon kanaalien risteykseen erääseen perulaiseen ravintolaan. Siellä oli jo täys mylläkkä käynnissä. Suomalaisen kolmikon aamiainen on ollut ilmeisen nestemäinen ja alkoholirikas. Aloin lukemaan ruokalistaa enkä päässy vielä etusivun puoleen väliin kun perulainen juippi toi pöytään kolme isoo kolpakkoa olutta ja kolmet makkaraperunat ja tokaisee että anteeksi hitauteni mutta olen täällä ensimmäistä päivää töissä. Ajatustenluku on hollantilaisperulaisilla veressä. Savolaiset nyökyttelivät kolmeen ääneen hiljaisen hyväksynnän ja kilistivät tuoppejansa.

                                        

Täydellä mahalla on kuulemma mukavinta roudata. Kello on sillä mallilla että nyt jos yrittäis ni siinä vois onnistua. Tähän mennessä on aina käynyt niin että local crew on kerennyt jo homman hoitaa eikä muusikko oo kerenny laatikon kahvaan vielä kunnolla kiinni kertaakaan. Paikan päällä kerettiin vielä muutama laatikko työntämään sisään. Lars oli käyny sillä välin omilla rahoillaan meille kaupasta aamiaiset, tää oli sille vissiin vähän kunnia-asia. I <3 Lars!

                                       

Tää hökkeli on vitun iso ja tässä on erikokoisia saleja, olettaisin että me soitetaan toisiks isoimmassa. Kuten Amsterdamin kävijät tietävät ni täällä on näitä kanaaleja joka puolella ja tässä venuen pihassa kulkee yks. Bussi on pysäköity ehkä noin puolen metrin päähän siitä kanaalista ja eihän siinä mitään kaidetta ole. Kun tuolta bussin yläkerrasta tulee vauhdilla pihalle ni minä veikkaan että tänä iltana on ainakin 3 muusikkoo tuolla laguunissa ja niistä vähintään 66% on meijän pändistä. Tarina kertoo että ainakin Finntrollin pianisti Henkka on kävelly suoraan bussista tuonne kanavaan. Liekö totta, sitä tiedä ma en?

                              

Soundcheckin jälkeen kerkesin vähän kikkailemaan kaupungillakin. En oo aiemmin käyny Amsterdamissa muuten kuin lentokentällä autonhakureissulla. Oikein on mukavan näköistä seutua. En kyllä olis uskonu että se tötterö haisee ihan jokaisessa kadunkulmassa näin voimakkaasti, vaan haiskoon, ei tuo minua haittaa. Heti venuen vieressä on "Night Shop", näyteikkunan perusteella siellä myydään alusvaatteita sekä sänkyjen päätyjä erilaisilla lisäosilla. Kauppa aukee valitettavasti vasta illalla klo 22, olisin käyny vaimolle tuliaisiks vaikka uudet tyynyliinat. Olin aikatauluttanut solisteille DutchMetalManiacin haastiksen ja Bobbylle Metal Blastin juttutuokion, nyt täytyy lähteä vartioimaan että nämä sujuvat suunnitelman mukaan.

                              

Keikka meni helevetin hyvin. Omasta mielestä yhtye on päivä päivältä paremmassa iskussa. Se voipi olla että tässä pikkuhiljaa alkaa löytymään se yhteinen kieli ja sävel skandinaavin ja mannereurooppalaisen ihmisen välille:

Beast in Blackin jälkeen 00.00 alkoi samassa salissa jokin afrodiskon tapainen. Me jouduttiin luovuttamaan oma pukuhuoneemme niille DJ:lle. Niitä DJ:tä oli ainakin 20kpl ja kaikki olivat tummaihoisia. Pohjanmaalainen rumputeknikko käveli meidän pukuhuoneen ohi vilkaisten sisään, kääntyi takaisin ja totesi minulle hiljaa korvaan: Teillä on vieraita täällä? Vastasin että serkkuja tuli etelästä käymään. Ja sitten meitä kovasti nauratti. Puujalkahuumori on ollu täällä kivasti läsnä ihan päivittäin ja sehän se on parasta. Nyt laitetaan silmät kiinni, vaihdetaan valtioo ja siirrytään yön aikana Belgiaan. Heippa! 

Hane matkoilla, helmikuu 2019, day 2, Bochum, Saksa

28.2. Zeche, Bochum

Kuten tiedätte ni meikä ei osaa nukkua kulkuneuvoissa, mutta vain silloin jos joutuu istumaan. Nyt kun saa olla omassa sängyssä seljällään ja bussi hurisee sen selän alla tasaisesti ni mie nukun kuin siiseli eikä minua häirinnyt edes Tolsan mahtava kuorsaus viereisessä sängyssä. Se mikä häiritsee ni on pieni tai keskisuuri kakkahätä. Juu onhan meillä tässä asumuksessa saniteettitila mutta joku rocktähti on sen tietty jo paskonut tukkoon ensimmäisenä yönä. Ollaan Bochumin keikkapaikan pihalla parkissa, kello on 5.30 aamulla ja get in venuelle on 11.00. Tää mesta on vähän syrjässä ytimestä eikä lähellä ole edes mitään huoltoasemia. Ei tässä varmaan auta muu kuin maata väkisin itsensä kanssa vielä joitain tunteja.

                              

Meidän asumusta ajaa John Aston, hän on ehkä englantilainen tai ainakin joltain saarelta sieltä päin. John heräs just ja toivotin hänelle good morningia. John sanoi että there’s nothing good in any morning, just say morning. Ihan hyvä ja realistinen asenne on johnin elämässä. Hän kuitenkin näki bussin pöydällä muovikassillisen setelirahaa joka oli jäänyt merch-myyjältä siihen illalla ja tokaisi saman tien ”this morning just got better”. John on ajanu ikänsä bändibusseja ja suomalaisista bändeistä ainakin Nightwishiä, HIMiä ja Rasmusia. Hän sanoi että nuo kyseiset bändit on ihan apinoita kaikki, ette te voi olla lainkaan niin aivottomia paskiaisia kuin he. Otin kommentin puhelimen sanelimeen ja sovittiin Johnin kanssa että kuunnellaan se yhdessä tuumin parin viikon päästä ja arvioidaan asia uudestaan.

                                        

Kello tärähtää 11 ja koko crew (16 hlöä) hyökkää yhtäaikaisesti ”aamutoimille” kohteeseen Zeche Bochum. Myös catering on laiteltu valmiiks. Voi nyt jumalauta että on hieman liioiteltu tämä aamiainen, on nimittäin juustoja ja salameja enemmän kuin seitsemän tähden hotellien aamupaloilla. On marjoja ja kiissuleita ja omenapiirakoita ja bailey’s -vanukkaita ja voi nyt vitun huhhuh. Kaks kokkia paistelee meille erilaisia munia rokkiluolassa?!?! Ei tässä nyt mitään axl roseja vielä olla kukaan, eikä edes axl smithejä. Hyväksyttäköön, kyllä tämä kelpaa. Aamiaisen jälkeen on aikataulutettu load in mutta pieleen meni sekin kun yltiöahkera local crew olikin jo tyhjentänyt trailerin. Minulle käy tämäkin, laitan toimiston pystyyn ja teen siis muutaman tunnin oikeita päivätöitäni. Beast in Black tekee jo ohessa soundcheckiä. Yhtye on rautaisessa iskussa. Hullun kovia soittajia ovat kaikki, ja vielä vittumaisen mukavia tyyppejä. Seuraavana meidän soundcheck.

                              

Tänään on vielä ihanampi showtime kuin eilen, nimittäin 19.50. Miettikää nyt saatana kun aina sais diskonsa esittää tuohon aikaan ni kuinka ihanaa se olisi. Se vois olla paljon laadullisempaakin monesti, ehkä. Tänäänhän tuon laadunkin näkee, ainakin päätettiin olla taas ihan rohkean oloisesti omia itsejämme ja just niin hölmöjä mulkkuja kuin aina stagella muutenkin. Sali on tänäänkin loppuunmyyty. Nämä tuntuu olevan paljon kiivaampi ihmisiä verrattuna eilisiin hampurilaisiin. Vai vaikuttaisikohan tähän se että viikonloppu lähenee, laskujemme mukaan lienee jo torstai. Mahtavat tanssit saatiin aikaan ja alkoi tuntumaan ihan samalta mihin on päässyt kotimaassa tottumaan. Katsokaa nyt:

Eventreport24 kävi tekemässä arvostelun keikasta. Se on kyllä saksaksi joten en tiijä yhtään tykkäskö ne vai oltiinko heidän mieleen paskoja. Tuosta punaisesta linkistä siihen arvioon pääset jos haluat kokeilla kielitaitojas.

                              

Bussi on pakattu ja valmiina lähtöön jo puoli tuntia ennen bus callia. Osa ryhmästä on kuitenkin illan saatossa päässyt puliukkoutumaan siinä määrin että asumus liikahtaa vasta aikataulutetun lähdön aikaan. Day sheetissä on laskettu asia siten että oltaisiin aamuneljältä Hollannissa Amsterdamissa. Kun tämä aikataulu konkretisoitui mieleeni niin katsoin heti kartasta venuee lähinnä olevan hotellin, soitin sinne puhelimella ja sanoin että mie tuun Mr Undertakerin kanssa sinne nukkumaan aamulla klo 4 ja me nukutaan teillä iltapäivään yhteen saakka, comprende? Tämmöisiä kermaperseitä meistä on tullu, minusta ja Bobista. Aamulla meijän pitää päästä heti herättyä kakalle vaikka se joitain satasia maksaisikin. Bussi on huomisen venuen pihassa aamulla klo 4.30 ja me ollaan Bobon kanssa hotellissa 4.35. Tilasin erilliset sängyt mutta kyllä me tullaan Bobon kanssa näköjään toimeen yhellä peitolla ja parisängyssäkin. Goedenacht, sanois hollantilaiset!

Hane matkoilla, helmikuu 2019, day 1, Hamburg, Saksa

27.2. Markthalle, Hamburg GER

Aivan hiton mukavaa lähtee pitkästä aikaa ulkomaalaisia diskottamaan. Tai siis onhan me ryssissä käyty lähiaikoinakin mut tuolla keski-euroopassa viimeks vissiin vuonna 2012. Viime kesänä Nightwishin manageri Ewo ilmoitti meille että hän kun nykyään manageroi myös tuota Beast in Blackia ja niillä räjähtää homma isolleen ihan lähiaikoina ni ne tarviis keväällä 2019 jonkun mojovan lämppärin euroopan rundille. Ewo on ollu meille luottopakki siitä asti kun hän kuuli Teurastajan demon vuonna 2003 ja signasi meidät Spinefarmille. Ei meidän siinä pitkään tarvinnu kalkuloida kun luvattiin jo lähteä. Hirmu vaikeeta oli pitää hommaa puoli vuotta salassa kun oltiin taas niin saatanan innoissaan. Paketti kuulosti hyvältä jo heti alkuun. 13-16 keikkaa keski-euroopassa ilman välipäiviä. Nightliner-rundi, ei hotelleja. Tarkoittaa sitä että kaupunki ja maa vaihtuu yöllä ku rokkitähdet nukkuu bussissa. Tämä on nerokasta koska silloin päivisin jää aikaa puuhailla muutakin kun ei tarvii käyttää sitä valveillaoloaikaa matkustamiseen. Tuon rupeaman päätteeks käydään vielä kaks keikkaa hoitamassa swedenissä samalla kokoonpanolla. Tais siinä olla Kööpenhaminakin jossain vaiheessa allakassa mut ei oo näköjään enää. Samaan pläjäykseen vielä saksalainen Cargo Records julkaisi meidän Universal Satanin keski-euroopassa ni mukavahan sitä on mennä mainostelemaan livenä.

Meijän bändin osalta tuotantovastuu on minulla. Meinaa sitä että tämä on työllistäny ihan jonkin verran viime aikoina mutta nyt tuntuu että kaikki pitäis olla hallussa. Sitten kun jään oikeesti eläkkeelle ni mä perustan matkatoimiston, jonkin vähän erikoisen ja erilaisen. Kuopiolaisten lento lähtee 6.00 ja me liitytään nuoren pojan kanssa joukkoon HKI-vantaalta 7.50.  Landing Hampurissa 8.50 ja get in venuelle 11.00 jne jne. Markthalle on tuttu paikka. Viimeks aloitettiin Painin kanssa euroopan kiertue täältä ja tuossa pihalla tuli välittömästi Bon Voyage -ilmiö ku muistin kuinka siinä vuonna 2012 vielä seisottiin tunti ennen showtimea ja ootettiin että tuliskohan se rekka niiden kamojen kanssa. Kyllä se tuli ja tais alkaa ne keikatkin silloin melkein ajallaan. Nyt ei oo sitä ongelmaa. Bussi ja rekka näkyvät jo napottavan tuossa oven edessä ja odotellaan että load in -aika koittaa klo 13.00.

                           

Aika koittaa mutta load in ei. Syynä on se että rekassa on meidän kamojen edessä 5000 litraa maitoa. Kuski ei ollu hoksannu että sen olis pitäny viedä ne maidot ensin jonnekin. Rekan sais purettua myös sivusta, mutta vain juuri siitä sivusta mikä on Hampurin vilkkaimman ajokaistan puolella. Mikähän vitun järki ne sivupurkuovet on rakentaa edes sille puolelle rekkaa? Nuo maidot olis kyllä kuormalavoilla ja pumppukärrykin meillä olis mutta rekan perälauta ei toimi. Mistään vuokraamosta ei saada trukkiakaan tarpeeks nopeesti. Viimein saatiin huolintayhtiöltä lupa purkaa ne maidot käsipelillä viereiselle bussipysäkille sillä ehdolla että pakataan ne myös takaisin.

                                   

Noin varttitunnissa heilahti viis kuutioo saksalaista laktoositonta kadulle kun se miehissä tehtiin. Ja suunnilleen samassa ajassa myös 7 lavallista bändien kalustoa sisään. Sit sanottiin sille virolaiselle kuskille että me ollaan rokkitähtiä eikä oikein voida alkaa nyt noita maitoja lastaamaan mihinkään että hoida sinä tuo homma, jooko? Jäi siihen sit loppujen lopuks tuo meidän nuorempi solisti sekä paitamyyjä Carlsson häntä jeesaamaan. Jos oisin eilen kuollut ni enpä olis tätäkaan päivää nähny.

Markthalle on 1000 hengen rokkivenue ja tässä tapauksessa loppuunmyyty jo ennakkoon. Soittoajat täällä sivistyneemmässä maailmassa ovat oikein miellyttävät, tänään ovet 19 ja soitto klo 20. Omista teknikoista meillä on täällä mukana vain Jopi, valomies. Ääniteknikon virkaan on palkattu Sami Jormanainen (Sami Dickwoman) joka miksaa tuota Beast in Blackia ihan vakituisesti. Sami on meille hieman uusi tuttavuus mutta sieltä Aholan Kimmon tallista pohjanmaalta se tulee ni täytyy olla hyvä jäbä. Sami kävi jo tuossa taannoin meidän rytmikorjaamon keikalla tekemässä omaan mikseriinsä meidän filen valmiiks ja haistelemassa muutenkin meidän tunnelmaa. Samalla selvis myös että onhan hän tehny meille monitoreja joskus takavuosina joillain festivaaleilla. Esittelen muita ryhmämme jäseniä omin sanoin tässä seuraavien päivien aikana. Operointikielenä tällä reissulla on englanti koska ryhmässä on jäseniä Suomesta, Saksasta, Englannista, Kreikasta ja Unkarista.


                                         

Showtime koitti ja meitsit lunasti aika ok. Pakko tunnustaa että pitkästä aikaa jännitti mennä tuhannen hengen eteen esittämään ku ei tienny oikein ennakkoon että oliko ne tullut ihailemaan BiB:ä vai meitä vai molempia vai ei ketään. Niin se vaan tuntui kelpaavan. Pikkuisen heitä piti komentaa mutta komennot meni toisaalta hyvin perille. Vajaa tunti tarjottiin eikä sen jälkeen kukaan mököttänyt. Ewo oli tullu myös tarkastamaan ekan keikan ja sanoi shown jälkeen että älkää säästelkö, pistäkää vaan ihan törkeimmät temput tarjolle ja vittuilua satasella vaikkei ne sitä juuri ymmärtäsikään. Höh, yritettiin ehkä vaan olla alkuun liian kohteliaita. Korjataan tämä asia heti huomenna.

                               

Bussi ja trailer odottaa pihalla ja se on pakattu klo 01. Vielä puoli tuntia ja kiertuemanageri Lars on saanut myös kaikki puliukot kyytin ja karavaani liikahtaa. Nyt minä laitan silmät kiinni ja kun ne seuraavan kerran aukaisen niin olen siirtynyt 390km Bochumiin joka on jossain päin saksaa myöskin. Gute Nacht!