sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

TK poissa kotoa, Wanajafestival 2011

Perjantai 22.7.2011 Kuopiosta lähtö oli aikataulutettu niinkin aikaiseksi kuin 10AM. Tämä semmoisesta syystä että veto Hämeenlinnassa on jo 18.15. Doom Unit lopettaa kyseisellä stagella 17.45 ja silloin on ukkojen oltava laatikoiden kanssa skarppina pojottamassa työpaikoillaan. Lähtökohtaisesti paskin idea oli edellisenä iltana lähteä poikaporukalla Tuksun glamour-showta tarkastamaan Henkkaan, se ei selvin päin onnistunut. Ei kyllä ees yritetty.

Vaan eipä tukehduttu tuohon lyhyeen puolen tunnin vaihtoaikaan koska meillä on Suomen parhaat ukot töissä. Julma J palasi elävänä ruotuun suopotkupallopeijaisista ja nytpä meillä muuten olikin 2 backlineria rakentamassa. Nimittäin TK:n ensimmäinen lampputyttö Pefu tuli suorittamaan jokakesäistä terapiakeikkaansa. Raumalta, prätkällä. Pefu tekee nykyään valoja mm. Club For Fivessa, mut haluaa terapiakeikan Kätilöihin kerran kesässä. Tästä syystä saatiin Jopi jeesaamaan lavapäähän, ja kylläpä muuten hommat taittui ajallaan. Äänimaisteri Tegelman ja Julma J matkustivat paikalle tuon ensimmäisen Citroenilla, jostain syystä bändin kyyti ei kelvannut. Yhtyeen sisällä tuon syyksi epäillään homoutta. Ranskalainen auto on myös homouden merkki.

Matkalla harrastettiin huolellinen ja aikainen nesteytys ja kuntohuippu saatiinkin ajoitettua täsmällisesti tuohon keikan alkuun. Jossain tosi pienessä kylässä matkan varrella oli vielä Gulf-niminen huoltoasema. Siideriä olis mukaan ostettu vaan eivät myyneet. Eipä hätiä, niillä oli siinä ravintola samassa. Määränsä verran shotteja tilsittiin jotta jaksetaan loppumatka. Kiirekin meinas olla kun se alkuperäinen lähtö tais myöhästyä kolmisen tuntia. Se ravintolan pappa sanoi olevansa Nykäsen Matin kavereita ja korjanneensa sen autoakin. Pienet piirit tavallaan.

Saapuminen Wanajaan nostatti vain positiivisia tunteita. Festari oli kasvanut viime käynnistä aika isoksi, jokkiin manicstriiztsöötztöötz oli illan pääesiintyjäksi tällätty. Vissiin maailmalla isokin bändi vaan mie en tykänny, ihme venkoilua se oli, J tykkäs ni säälistä sen kaverina katoin. Edellisellä wanaja-keikalla muuten yhdellä meistä tuli lavalla kakka housuun ja se en ollut minä. Hostina vastassa oli yks Krista, Kuopion akkoja, 10 pistettä vaikka ei olis Kuopiosta ollutkaan. Lonkerit ja viinat oli taas niin täsmällisesti laitettu ja kuskihommatkin pelas pitkin yötä ihan vaan sormia napsauttamalla. Lavamanagerinakin oli tuttu juippi, Rowan, valkoinen mies Etelä-Afrikasta. Rowan on monitoimihöylä tällä alalla ja täydet pisteet tuli tästäkin. Joku kysyi onko tuolla Rowanilla vähän vieras aksentti, mie sanoin että kyllä se on ihan sen oma.

Keikka itsessään oli hyvvee, näytti että tuttuja naamoja oli kotikonnuiltakin eturivissä. Ainoo negatiivinen pointti oli tuommonen 45min soittoaika, ei siinä ajassa kerkee kun just vähän innostua. Pari biisiä pitikin pudottaa lennosta veke, kyllä se aina pitäis se reilu tunti saada väännellä. Raaka Pee pyllähti tyylikkäästi kerran perseelleen kesken suorituksen, meille väitti että teki sen tahallaan ja näppärästi. Hyvin aplodeerasitte ja mielellään olis kyllä lisääkin soitettu, vaan kun on ne aikataulut.

Petrin keikkaa piti vähän arvioida myös, samaahan se oli ku viime viikonloppunakin, eli taidokasta. Raaka Pee ja Petri harrastivat bäkkärillä kaverikuvia ja vähintäänkin nerokkaan tasoista keskustelua. Nygårdin tanssi-irma tuli nurtsille pötkölleen höpöttelemään Hannun viereen, tasokasta keskustelua oli sekin. En antautunut, minulla oli siihen paras mahdollinen syy.

Hyvin aloitettua nesteytystä aiottiin jatkaa aamuyöhön saakka ja tähtäimessä olikin myöhemmin siirtyä Sirkus-merkkiseen ravintolaan tarkastamaan DJ Proteuksen keikka. Siinäpä hetkessä pölähti bussillinen Apulauta-yhtyettä paikalle, siinä on kanssa mukavia ukkoja koko autollinen. Sympaattisin mies maailmassa on basistinsa Jönssi. Semmoisiakin asioita siinä kahden kesken lonkeripäissään puitiin mistä miehet ei sais keskenään kuulemma puhua. Jönssi veikin sit seuraavana päivänä tärkeät terveiset toisel puolen Suomee. Vaikeemman kautta tällä porukalla kuitenkin Proteuksen keikalle baariin selvittiin. Proteus on paras DJ mitä ikinä oon kuullu tai nähny missään ja hullu se on myös. Pelkät bokserit jalassa se riehu siellä baarissa ihan sairasta settiä semmosen raksatelineen päällä. Jos olis valtaa niin kuin on mieli ni se olis meillä joka keikalla messissä pyöräyttämässä levyt. Baarin jälkeen Harri liittyi joukkoon ja jatkot pidettiin Cumuluksen kivisillä portailla.

Parin illan aikana hämmentänyttä asiaa olivat ne että mun puhelimeen oli ilmestynyt Kaija Koon puhelinumero ja että kaupungilla oli naisen selkään tatuoitu IRMA.

Kebabin voimalla nukkumaan nyt, huomenna on taas aikainen lähtö ja hullu keikka tulossa. Yks maailman tärkee rouvakin on ehkä huomenna tulossa Helsinkiin meijän keikille jos omilta hommiltaan kerkee. Siirappisia unia ja sinisiä ajatuksia tiedossa, mie tiijän sen. Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti