Viikkosavo, kesäkuu 2013

Herrasmiehuuden mitta.

Ostin elämäni ensimmäisen oikean grillin, kaasugrillin parvekkeelle. Siihen oli viimeinkin mahdollisuus kun nykyinen partsi antaa oivan puitteen tälle harrastukselle. Tuttavilta alkoi heti sataa kyselyjä että saako teidän parvekkeellä grillata. Otin asiasta selvää koska en halunnut rikkoa lakia enkä puhua läpiä päähäni. Lakikirja ei kiellä parvekkeella grillaamista, kuten ei tupakointiakaan. Laki kieltää avotulen tekemisen partsilla, joten nuotiot ja hiiligrillit ovat nounou mutta kaasugrilli on jesjes. Viisastelijat käskivät sit lukemaan taloyhtiön järjestyssääntöä, mutta sitä ei tässä tapauksessa ollut helposti saatavilla vaikka näin kuuluisi olla. Selvitin sen sijaan järjestyssäännön merkityksen juridisesti.

Taloyhtiön järjestyssääntö on herrasmiessopimus, sillä ei ole lain voimaa. Järjestyssäännön rikkominen ei voi olla ennakkotapausten perusteella syynä vuokrasopimuksen purkamiselle eikä omistusasuntotapauksessa asunnon haltuunotolle. Vuokrasopimuksen voi toki irtisanoa ihan ilman mitään syytä, mutta sitä ei voi grillaamisen perusteella purkaa. Jos minun vaakani kupeissa punnitaan herrasmiehuus ja grillaus ni puntari kallistuu selkeästi jälkimmäiseen. Jos en saa olla herrasmies ja grillimestari niin mielummin olen vaan grillaaja. Jos naapurin piimään menee silloin tällöin savua niin se kuuluu kesään, enkä minä grillaa edes joka päivä, paitsi kesällä näköjään kahdesti päivässä. Kerrostaloasumisessa se on kestettävä, en minäkään kantele isännöitsijälle aina kun rappukäytävässä haisee pulla tai jouluna kinkku.

Grillaaminen on sitä paitsi terveellistä. Minunlaiselleni sydänvikaiselle se rypsipossu lienee terveellisintä heti nitrojen jälkeen. Vihanneksiakin olen alkanut syömään. Esim. semmonen iso herkkusieni on pekoniin käärittynä ihan hyvä kun sen täyttää ensin kinkulla ja fetalla. Vaimolle grillasin maissia, ens kerralla saatan maistaakin itsekin, näytti hyvältä. Enkä vähättelisi sen hypnoottisen mielenrauhan terveydellistä merkitystä jonka hehkuva grilli paiskaa suoraan grillaajan naamaan. Grillaaminen on myös sosiaalinen tapahtuma. Jos naapurin kyylä jätetään laskuista pois niin grillaaminen parantaa yleistä ilmapiiriä ja eheyttää ihmissuhteita.

Omille naapureilleni haluan lähettää terveisiä. Seuraavan kerran kun liha tuoksuu meidän parvekkeelta päin niin tervetuloa! Soitatte vaan ovikelloa, minulla on yleensä myös lonkeroa kylmässä. Älkääpä siis nöyristelkö höpöhöpö-lakisitä-lakitätä-huhujen edessä vaan ostelkaa grillejä ja täyttäkää niillä maa, tai ainakin parvekkeenne.

Kirjoittaja on Henry's Pubin ja LeBonkin ohjelmapäällikkö ja soittaa Turmion Kätilöissä, mutta on ihmisenä ihan jees.

TK matkustaa: Technodiktatour pt 2, Järvenpää-HKI

23.5.2014 Korona, Järvenpää. Puolasta kotiutumisen jälkeen tarkoitus oli pitää vapaata ja lomailla festareihin saakka, mutta vilkaisu almanakkaan paljasti että TK:n eka keikka soitettiin Kuopion Henkassa 24.5.2004. Pitäähän kymmenvuotiskeikka soittaa kuitenkin päivälleen täsmällisesti ja missäs muualla kuin Tavastialla. Historian haavanlehtiä aateltiin HEILutella siten että vedetään se eka levy kokonaisuudessaan läpi vaikka siellä pari paskempaa sävelmää löytyykin. Tämän johdosta piti ihan lennähtää Savoon treeneihin. Sillä levyllähän on ainakin yks biisi mitä ei oo koskaan kokeiltukaan esittää ja suurin osa biiseistä on haudattu muistojen maille jo vuosia sitten. Kakspäiväiset sessiot pidettiin Studio Soundilla ja ihan hyvähän siitä tuli. Aivan kylmiltään ei vielä kuitenkaan uskallettu lähtee Tavastialle noita ikihirveitä tarjoilemaan joten säädettiin edeltävälle päivämäärälle lämmittelyilta lähialueelle, Järvenpäähän.

Korona Järvenpää kuulostais alkuun aika pahasti paikallisten sankareiden lähiökuppilalta mutta lähempi tarkastelu osoittaa että ravintolassahan on melkein täysverisen keikkapaikan ainekset. Lava on korkeampi kuin se lähiöissä yleensä myönnetty 15cm ja paikalle tilattu audiovisuaalinen laitteistokin näyttäis olevan ihan kelpo sarjaa. Tää ilta on jonkin lokaalin kevyen musiikin yhdistyksen järjestämä ja ne on vaan ”vuokrannu” ravintolalta tilat käyttöön. Oltiin siinä jo vähän päästy ääntä tarkastamaan kun paikalle tuli varttunut nainen joka osoittautui ravintolapäälliköksi. Alettiin hienovaraisesti kyselemään että josko noita sopimuksessa mainittuja alkoholituotteita saatais pukuhuoneeseen kun suu jo napsaa? Rouva alkoi huutamaan kuin kojootti sanoen että mitään ette saa, teidän jäljiltä löytyi takaovelta tyhjä oluttölkki ja meiltä lähtee nyt anniskeluluvat ja kaikki. Kovin tyynesti selitettiin että lie natiivien jäljiltä se oluttölkki siellä kun meidän arsenaalissa ei oo tänään ollenkaan tölkkikaljaa, käy vaikka autosta katsomassa. Rouva hyppi jo tasajalkaa ja ulvoi entistäkin riettaammalla äänellä. Raaka Pee teki johtajan ratkaisun ja sanoi työmiehille että homma seis, tänään ei keikka tapahdu ennen kuin tuo sumusireeni pyytää käyttäytymistään jokaiselta henkilökohtaisesti anteeksi.

Mentiin pukuhuoneeseen päivittelemään facebookeja ja ooteltiin haluaako rouva meidän esiintyvän vai not. Ei kai siinä mennyt kuin vartti niin se tuli myös sinne koppiin ja pyysi asiallisesti anteeksi käytöstään. Hyväksyimme anteeksipyynnön ja jatkettiin hommia. Feng shui oli taas ihan kohillaan. Aurinko paistoi vielä mukavasti kun lämppäribändi jo veteli lavalla. Terassilla kuunneltiin ja ihailtiin kun sali alkoi täyttymään mukavasti. Raaka Pee huijasi natiiveja sen minkä kerkes, kuten aina. Kura Ry oli nimeltään se järjestö joka iltaa järjesti ja nyt ne oli järjestanyt meille myös evästä pukuhuoneeseen. Jokin kebab-kiusauksen tyyppinen kysymys oli tänään menussa. Ihan hyvä mut suolaa oli aivan juugelisti, laittakaa ens kerran pikkuisen vähemmän. Mulla alkoi jo hieman vasen käsi puutumaan ja jano vaan yltyi. Vielä muutamat drinkit ja sit stagelle.

Liiteri näyttäis olevan ihan täynnä, en mie kyllä muuta osannut odottaakaan. Soitto tuntui kulkevan ja kansa siitä pitävän. Varovaisesti kokeiltiin niitä muutamia ekan levyn lauluja ja kyllähän ne ihan sinne päin kulkikin. Huomenna pitänee pari yhteissoitannollista asiaa tosin Bobbyn kanssa Tavastian soundcheckissä synkronoida. Jossain vaiheessa keikkaa minusta tuntui ihan niinku väkisin meinaisin kaatua seljälleen. Joskus humppavuosina muistan samalla tavalla tunteneeni mutta silloin se johtui keinuvasta laivasta. Lähempi tarkastelu osoittaa että Raaka Pee roikkuu soittimeni hihnassa selkäpuolella. Siltä oli keppi hävinnyt ja se raukka kun ei meinaa vieläkään pysyä pystyssä ilman keppiä varsinkaan jos on pari naksua ottanut, ja nyt oli. Vähän ajan päästä se ei enää jaksanut pitää kiinni ja rojahti siihen miun tontille seljälleen, laulu kuului kyllä koko ajan, ei siinä mittään. Mutta minä kun en nyt mahdu enää tässä omalla paikallani operoimaan ni meen hoilaamaan tuonne Bobin mikkiin, tsau! Hyvä keikka se oli, ihan hyvä,

Kura Ry:n pääjohtajan kätyri vei minut keikan jälkeen kotiovelle saakka ja muut poijat oli ilmeisesti bailannu jossain järvenpään hotellissa. Mersu jäi sinne baarin takapihalle ku ei minusta ollut enää ajajaksi, niin kovasti väsytti. Käyn hakemassa joskus ens viikolla. Aamulla on mukava herätä omasta sängystä ja jännittää pääsekö ryhmä ajoissa seuraavalle keikalle kun siirtymää on huikeet 35km. Ja missä kunnossa ne on?

24.5.2014 Tavastia, HKI. Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onneeaa meitsit, paljon onnea vaan. Se on tismalleen kymmenen vuotta ekasta keikasta joten tänään on baardit, voi jumalauta että onkin. Kutsuttin vähän noita hyviä palveluksia tehneitä yhteistyökumppaneita ja mediaihmisiäkin messiin, katos kun ei tässä tilanteessa ihan omin avuin mitenkään oltais. Ilman meitä ei olis teitä, kuten solistimme tapaa mainita.

Ewo oli hoitanu meille jatkopaikan ja -viinatkin valmiiks joten hyvin suunniteltu on niinku puoliks tehty. Lämppärinä meillä on tuolta saman agentuurin rosterista tamperelainen Egokills, tuttuja hyypiöitä. Ainoo mikä vähän jännittää ni on se että jääkö meidän kannattajista osa sohvallensa kyttäämään Suomen jääkiekkopeliä. Tuskin, meidän fanit on viisaita ja ne ymmärtää että jääkiekko ei ole urheilua, se on pelailua. Formula 1 ja härkätaistelu ovat urheilua, mutta senhän te jo tiesittekin.

Tampereelta meidän luottotatuoija oli haalinut bussillisen puliukkoja mukaansa ja olipa se iltapuhteinaan tehny meille hienon silinterihatunkin. Sitä silinteriä ei voi tosin pitää koska Tuomas Holopainen keski sen ensin. Soundcheckiä hierottiin sen verran että muutamat epävarmat biisit saatiin timantiksi hiottua. Arska ja Jopi hioivat etupäästä käsin kans omaa timanttiansa ihan huolella joten meikät kyttäili kuitenkin takahuoneessa sitä suomen pelailua sillä aikaa. Suomi kuulemma voitti ja meni finaalin, olkoon menneeks sitten niin. Kyllä ne häviää sen finaalin kuitenkin.

Oli niin saatanan kuuma sisätiloissa että siirrettiin meikkaamo takaovesta ulos. Jonkin verran se hämmästytti Semifinaaliin meneviä asiakkaita mutta meitä ei hämmästyttäminen häiritse. Egokills tuli jo lavalta pois, heidän puheidensa mukaan sali on täynnä. No kuinkas muutenkaan.

Täräytettiin lavalle ja Raaka Pee avasi tilaisuuden sanoilla: "10 vuotta on tullut täyteen ja nyt on aika soittaa TK-kappalaita viimeisen kerran." Ja siitä läks keikka. Jotkut jäi vähän suu auki miettimään että mitä se nyt tuo meinas. Hirmuiset discot siinä aikaa saatiin ja juhlan kunniaksi toimitettiin kermavaahdotkin Spektaakkelin hanurista käsin. Kansa vaati jopa soittamaan encoret. Lopuksi Raaka Pee sulki tilaisuuden sanoilla: "Meni niin hyvin että eiköhän tehdä comeback kuukauden päästä Nummirockissa." Keikan alussa auki jääneet suut sulkeutuivat. Mukana ollut vaimoni dokumentoi asiaa myös videolle, jos sulla on yheksän minuutia aikaa ni katso TÄSTÄ.

Nyt äkkiä bäkkärille jatkoille, siellä on pöydät varattu ja ne notkuvat viinaa. Voimistuneen humalatilan takia muistot jatkoilta ovat hyvin vaillinaiset mutta ainakin Eicca Toppiselle arvostelin heidän musiikkiaan ja Jonsulle taisin haukkua Indican uusimman levyn koska aiemmat on parempia. Taisin esittää myös silinteri päässä vähän Tuomas Holopaista. Sori. Ja se uusin levy on hyvä. Aiemmat vaan oli vielä parempia.

Tästä on hyvä jatkaa seuraavat 10 vuotta. Festarikesä alkaa kuitenkin vasta neljän viikon päästä joten mie lähen nyt viikoks Espanjaan, sieltä en raportoi riviäkään, makaan vain selälläni ja juon kaljaa. Aiheena siellä on Anopin kuuskymmpiset. Hola!

Juuhlasikarit toimitti Paul Saar ja keikoilla betsit pannaan Gutsille.

Hane matkoilla, Puola, huhtikuu 2014

Pääsiäinen Varsovassa

Day 1. Kuten sanottu, kevään kierros on yhtyeeltä ohi ja silloin on mukava lähteä pyörähtämään jossain. Nyt sattui tuo pääsiäinen pitkine pyhineen kivasti hollilleen allakkaan ni mie koppasin vaimon töistään sanomatalolta mukaan ja lähettiin lentokentälle ja sieltä Frankfurtiin. Saksassa oli niin kiire vaihto että joutui liikuntarajoitteinenkin ottamaan muutaman juoksuaskeleen että Varsovan vatkaimeen kerettiin. Olihan tämä reissu vähän niinku ennalta suunniteltu kun sattui tuo vaimon syntymäpäiväkin tähän kivasti. Tuosta syntymäpäivästä johtuen ei mikään hostelli tai majatalo tullut kyseeseen joten otettiin luukku hienoimmasta hotellista mikä löytyi.

Ja hieno se olikin, vaan ei kallis, Puolassa ei maksa oikein mikään mitään. Hotelliksi valittiin Hilton Warsaw, siinä oli riittävästi tähtiä ja se oli valittu esim Euroopan parhaaks bisneshotelliks viime vuosina. Näkymä kerroksesta 28 miellyttää. Itseä yllätti kuinka moderni meininki Varsovassa on, lasisia pilvenpiirtäjiä näkyy joka suunnassa.

Day 2. Kaikissa kaupungeissa se vanha kaupunki on vissiin must-juttu. Niin on täälläkin, ja ihan oikeesti. No periaatteessa mikä tahansa eurooppalainen ”vanha kaupunki” on ihan samanlainen, mut hyvä meininki. Elohopea on hyvällä korkeudella, terassit on toistaan mukavampia, polakit soittelee lämpimikseen millon mitäkin humppaa ja kalja on edukasta. Viina on myös erinomaisen halpaa.

Vanhasta kaupungista menee yks ainoo hyvä katu tuonne oikeeseen ytimeen, sillä on hirmu vaikee oikea nimi mutta sen lempinimi oli Royal Route. Siinä on varrella hyvvee terassia myös ja aurinkolasihuijareita joka risteyksessä. Ytimen läpi käveltiin takas hotellille. Piti vielä oikein ihastella noita lasisia torneja. Suomessa ne ei oo vielä sitä hoksannut että ylöspäin rakentaminen on halvempaa kuin vaakatasossa laajentaminen, ainakin kaupunkialueilla. Mulle tämä kyllä opetettiin jo Kuopion Teknillisessä Oppilaitoksessssa vuonna 1993.

Hotellissa on spa ja siellä spaassa on kohta minä ja minun vaimo. Ei se nyt niin kaksinen spa ollut mutta poreilevat altaat ja sauna, aivan miellyttävää. Paitsi se sauna. Siinä saunassa oli helevetin hienot lauteet ja kiukaat mutta kiukaalle ei saanut heittää vettä. Ei ollut mitään astioita tai systeemejä sitä varten ja tais se jollain kielellä olla ihan kiellettykin siinä kyltissä. Kuumat ja kuivat oli ne löylyt. Ai niin, metrollakin ajeltiin tänään, se on mulla semmoinen harrastus että kaikkien mahdollisten kaupunkien metrot pitää käydä testaamassa. Tää oli ihan normaali metro. Berliinin metro on ollu kaikkein pelottavin tähän saakka, Linnanmäen vuoristorata on aivan mieto siihen verrattuna. New Yorkin metro oli pettymys kun se ei pelottanut. Ei edes yöllä. Kappas, tänään tuli pieni hutikka.

Day 3. Ostoksille. Tai lähinnä ihmettelemään mitä on tarjolla ja mitä ei, varsinaista ostoslistaa kun ei ole. Sähkötupakkakauppa löytyi heti, edistyksellistä, sanon minä. Kaupat ja baarit ovat kuulemma auki just niin pitkään kuin haluavat ja kebua saa tuosta naapurikioskista 24/7. Silti ei näy juoppoja katukuvassa? Räsänen ja Hyssälä holhoamaan tänne ni tulis korjaus tuohonkin.

Löytyi semmoinen luottopakkitaksikuski joka antoi meille korttinsa ja sitä ollaan nyt käytetty, sitä kuskia. Pavel on ihan samanhintainen kuin muutkin mut tulee särmänä paikalle heti kun soittaa ja tuntee koko kaupungin kuin omat taskunsa. Väitti ajaneensa taksia Varsovassa jo 40 vuotta ja edellisen tuhkapilven aikaan oli lentokoneiden puutteessa vieny asiakkaan Pariisiin ja ajellu samilla silmillä takas. Hyvät jutut oli Pavelilla.

Pavel haki meidät ja vei taas vanhaan kaupunkiin, siellä on mukavaa, siellä on hyvä feng shui. Tässä kävellessä on kovasti ihmetelty sitä että yli puolella ihmisistä on tuommoinen keltainen kukka rinnassaan, varmaan liittyy jotenkin näiden katolilaisten pääsiäiseen. En kyllä uskalla kysyä, luulevat vielä moukaksi.

Nyt päiväunet ja illalla mennään Panorama-baariin. Panorama Bar on Hotelli Marriottin katolla sijaitseva juottola joka on maan pinnasta mitattuna Euroopan korkeimmalla sijaitseva baari. Näkymä kiehtoo ja juoma on kallista, kuinkas muutenkaan. Typerästi tehty baari jos ideana kerran on just se korkealla sijaitseminen. Silloinhan pitäis olla baaritiski ja muu sisustus siellä keskellä rakennusta ja asiakas ikkunan ääressä. Näillä oli vähän idea hukassa. Myös valaistuksen minä laittaisin ravintolapäällikkönä sen verran himmeeks että ihminen vois pimeällä ihailla ikkunasta. Oli unohtunut tämäkin. Onpahan nyt käyty. Ja hutikkakin tuli, hups. Hotellin vastapäiseltä huoltoasemalta hodarit ja kolat iltapalaks, tais maksaa yhteensä vajaan euron.

Day 4. Sunnuntai, eli formulapäivä. Kävin hirmuisen taistelun MTV Katsomon kanssa että saisin kisat katseltua läppäriltä tai padilta, vaan ei, se niiden kusinen huorapalvelu ei toimi kuin Suomen rajojen sisäpuolella. Minkä vitun takia? Mikä sen rajoittaa? Mitä vittua kukaan yleensä tekee sillä palvelulla Suomen rajojen sisäpuolella? Haistakaa PASKA! Vaan täällä Puolassa kun toimii kaikki niin kisathan näkyy täällä koko kansalle ja ilmaiseksi ja näin ollen myös meijän telkkarista. Onpa mukava, hyvä Puola!

Ajojen jälkeen soitettiin Pavel paikalle ja liipaistiin zoohon. Eläintarhat on myös semmoinen juttu että niissä kuuluu käydä jos kaupungissa semmoinen on, ja täällä on. Jääkarhut ja leijona hieman peloittivat koska ne ei ollu missään häkeissä eikä aitauksissa. Ne oli vaan semmoisella ”saarekkeella” minkä ympärille oli kaivettu jonkinmoinen oja. Ihan varmaan se leijonakin olis ponnistanu sen ojan yli ihan tuosta vaan jos olis vaan viitsinyt. Se oli ehkä huumattu koko leijona.

Aquariumissa oli hai. Se oli julma ilmestys. Semmoista muutaman metrin ympyrää se ui hitaasti ja sillä oli ihan varmaan pahat mielessä koko ajan. Hieno elukka. Eniten kuitenkin koko zoossa hymyilytti Domestic Ass, eli kotimainen aasi. Ai niin juu, sit oli semmoinen apina että kun ihminen tuli sitä tuijottamaan ni se näytti persettään ja laittoi sormen sinne hanuriinsa. Vois toimia tyylikkäänä protestina myös normaalissa elämässä.

Vettä alkoi satamaan juugelisti. Puhelinsoitto ja Pavel oli meitä hakemassa. Matkalla cityyn siinsi taivaanrannassa jalkapallostadion. Aina kuuluis myös käydä paikallinen pallopeli katsomassa jos sinne on odotettavissa yhtään enemmän porukkaa kuin kupsin peleihin. Tarkempi tutkiskelu kuitenkin osoittaa että Puolan jalkapallosarjat ovat tauolla tähän aikaan vuodesta.

Viehän Pavel meidät nyt johonkin hyvän paikkaan syömään. Se ajeli meidät muutamaan hyväksi tietämäänsä paikkaan mutta kaikki oli joko kiinni tai sit niissä oli menossa jokin yksityisjuhla. Tämä perkeleen pääsiäinen meinaa ilmeisen paljon katolilaisille. Pavel laittoi jo taksin mittarinkin kiinni ja sanoi että ei tarvii enempiä maksella, etitään teille se syömäpaikka. Pavel kysyi että saapiko se olla kallis baari, olis yks melko hieno tiedossa. Mie sanoin että eipä tuon oo niin väliä, kunhan hyvvee evästä saa. Se ajoi meidät vanhaan kaupunkiin ja siinä torin laidassa olikin aika pramean oloinen Fukier-niminen ruokala. Tack Pavel, tule hakemaan parin tunnin päästä. Astuttiin rohkeasti sisään. Melko komea sisustus. Jonniin helevetin renesanssin ajalta kai.

Itsestä alkoi tuntua että ollaankohan hiukka alipukeutuneita tähän tilanteeseen. Onpa väliä, kebua pöytään ja menut myös. Mie vetelin wienerschnitzelin omituisilla höystöillä ja vaimo otti jotain lampaan jäseniä, oikein maistuvia olivat kaikki. Aterian jälkeen kävin paskalla samalla pöntöllä jossa ovat kaakkua vääntäneet mm. Martin Scorsese, Kate Moss ja Naomi Cambell. Eri aikaan tosin.

Naomi on kuulemma syönyt täällä koko ruokalistan läpi, on sillä siis paskomista riittänytkin. Fukier oli näemmä valittu viime vuonna Varsovan parhaaksi ruokapaikaksi, en kyseenalaista valintaanne, hyvä se oli. Häläripuhelu Pavelille ja sehän oli ässänä meitä hakemassa. Hotellin yhteydessä oli Olympic-casino. Olin aikoinaan saanut Latviassa saman ketjun casinosta vippi-kortin ja piti mennä testaamaan minkälaisia etuja sillä sais täällä. Casino oli kiinni. Pääsiäinen on paska asia.

Day 5. Kaikki on Puolassa halpaa, paitsi aamiainen hotellissa. Tais olla 28€ per lärvi mutta on sen tuohon hintaan oltava hyväkin. No en tiedä oliko se nyt ihan tuon arvoinen mutta ihan kelpo aamiainen kuitenkin. Lähettiin vielä kertaalleen kaupungille seikkailemaan jos jotain uutta mukavaa sattuis löytämään, vaan tänään tuntuu olevan Starbucksia lukuun ottamatta kaikki paikat kiinni. Pääsiäinen. Katolilaiset, Juu nou? Sen merkillisen keltaisen kukan merkityskin ihmisten rintamuksissa selvisi. Tää pääsiäismaanantai on näille jokin Wet Monday. Tuntemattomia ihmisiä saa kastella vesipyssillä ja muilla ruiskuttimilla, paitsi jos on se kukka rinnassa ni se pelastaa. Hölömöjä ovat.

Kotimaasta kantautui uutinen että laskuvarjohyppääjiä kuljettanut kone on tippunut. Voi jehna. Uutiskuvissa näyttivät sitä konetta ja se näytti kovin tutulta. Vertasin omiin hyppykuviini ja rekisterinumero täsmäsi. Miehän oon hypänny tuosta samasta vehkeestä? Tunnen muutaman ihmisen tuota konetta käyttävistä hyppyporukoista, toivottavasti ei oo ollut tuttuja surmansa saaneiden joukossa.

Soitettiin Pavel viemään meitä lentokentällä. Paluu meni vähän höperösti kun ensin lennettiin just väärään suuntaan ja eteläsaksaan. Munchenissä vaihdettiin kone Puolan valtionyhtiön vehkeestä Lufthansan nykyaikaisempaan ja sillä surruuteltiin kotiin. Munchenin lentokentällä on muuten semmoisia koppeja joihin voi mennä nukkumaan kolikoilla, meikä arvostaa, tosin nyt ei kerenny nukkumaan. 

Ootteko ikinä miettiny sitä kun siinä lentokoneen penkissä, siinä sen edessä istuvan selkänojassa, on se semmoinen koukku tai siis se semmoinen nappula. Äkkinäinen luulis että siihen kuuluis ripustaa esimerkiks takki. Mutta siinä kuitenkin on hengarin kuva? Ei mulla oo ikinä ollu koneessa hengaria mukana. Miks olisi ollut? Eihän sitä saa varmaa edes turvatarkastuksesta läpi kun semmoisellahan saattaa vaikka tökätä pilottia silmään. Mut jos sulla on jostain syystä hengari povitaskussas ni laita se siihen koukkuun, siinä sen paikka on. Ja se on siis hengari, ei henkari. Mukava pääsiäinen. Varsova hyvä. Oikein hyvä.

Matkasikarit kannattaa ostaa Paul Saarelta ja betsit laitellaan reissussa Gutsille.

TK matkustaa: Technodiktatour pt 2, LPR-Kaarina

21.3.2014 Ilona, Lappeenranta. Kiertueen päätös häämöttää tunnelin päässä. Parin kuukauden edestakainen rypistely on taas hetkeksi ohi tämän viikonlopun jälkeen. Viimeiset konsertit soitetaan kohteissa Lappeenranta ja Kaarina. Molemmat venuet on kokeiltu aiemminkin mutta siitä on aikaa ja vain hataria muistikuvia. Suomen kartalla homma näyttäis siltä että junaan tässä joutuu alentumaan. Vaan eipä hätää kun Tikkurilasta samaan ravintovaunuun astuu myös solisti Rytkösen lutuinen habitus. Iloisen jälleennäkemisen kunniaksi skoolattiin kaljat ja gefilukset. Jälkimmäiset siks että jos unohtuu syödä illemmalla.

Vajaa kolme tuntia se otti ja puolisen tuntia vielä Lappeenrannan rautatieaseman taksijonossa että saatiin oikea auto palvelemaan. Musta mersu täytyi odottaa, me poijat ei vihreillä hybrididatsuneilla ajella. Jos vielä olis puoli tuntia saatu jollain syyllä tuhrattua ni ei olis tarvinnut työnnellä laatikoita ollenkaan, satuttiin nimittäin just keskelle bussin purkua ja roudausta. Kerran täällä on siis aiemminkin oltu ja silloin tämä oli Onnela, ja nyt Ilona. Tai silloin Ilona ja nyt Onnela vai olisko ollut Giggling Marlin. Minä en oo niitä koskaan erottanu toisistaan mut se ei lienekään olennaista nyt tässä kohtaa. Disco tämä on kuitenkin mutta sillä poikkeuksella että täällä on hyvän kokoinen stage.

Jopi valtasi valoständeineen suurimman osan siitä hyvänkokoisesta lavasta ja Arska räkkeineen loput, no jospa tuohon mahduttais jotenkin. Soundi tarkastettiin, lehtipihvit syötiin ja käytiin lunastamassa Cumuluksesta huoneemme. Huoneen ikkunasta näkyi takapihan roskalava ja vähän betoniseinää, katellaan maisemia sit ens kerralla. Illalla paikalle saapuessa näyttäis olevan jonoa ovella ja hyvän verran ihmisiä jo sisälläkin, hyvä ilta tästä varmaan tulee. Takahuoneessa tuntuu olevan joku bändiin kuulumaton bodattu betauros meidän vodkapullon kaulassa kiinni. No mutta sehän on Late, eli DJ Vastapallo, edesmennyt kitaristimme. Otetaanhan toki toisellekin jalalle nyt, olipa mukava nähdä. Vastapallo oli Lappeenrannassa harrastamassa telinevoimistelua, verottajan mukaan tämä on telinerakentamista. Oikeisiin töihin on sekin raukkaparka joutunut.

Soitto meni kai ihan hyvin, ihmiset hurrasivat ainakin tyylikkäästi. Seuraavana jälkipuintia baaritiskillä, jonne olli pesinyt yllättävän paljon entisiä savolaisia. Pitää varmaan olla perustavaa laatua oleva syy mikä saa ihmisen muuttamaan Savosta Lappeenrantaan, pitääkö? Nyt äkkiä nukkumaan, huomenna on aikainen herätys ja pitkä matka ja kivinen tie.

22.3.2014 Old Texas, Kaarina. Aika paska kaupungin nimi on minun mielestä Kaarina, kuka lie keksiny, olis voinu keksiä paremman. Liekö ees kaupunki, en tiijä. Mutta kohteen nimi on Old Texas, tosi hyvin käy yksiin tuon Kaarinan kanssa mutta voipipahan nyt tässä kehua menevänsä Texasiin keikalle. 350km on sitä kivistä tietä edessä ennen Texasia mutta mikäpä on köllötellessä kelohonkaisessa loungessa. Ehkä pienet loiventelut tulee kyseeseen. Aurinko paistaa ulkona ja täällähän on jumalauta kevät. Keskellä peltosuoraa pysähdyttiin ihan asioikseen ottamaan keväisiä luontokuvia.

Seuraavalla pysähdyksellä tankattiin vähän lisää syötävää kun tuli nukuttua tuon aamupalan ohi. HK:n sinistä on nykyään asennettu kolmioleivän sisään. Kerkesin asiasta jo vähän innostua mutta ei se mikään tajuntaa räjäyttävä eines ollutkaan. Makkaraa oli aivan liian vähän ja se kosteutukseen käytetty majoneesi tulis vaihtaa vaikka turun sinappiin, siihen punaiseen vahvuusluokkaan. Mut hyvä idea silti. Jostain ilmestyi bussiin myös purkillinen venäläisiä suolakurkkuja, ne on jumalten naposteltavaa ne. Herra Spektaakkeli tajus myös kokeilla sitä suolakurkkulientä vodkan kanssa fiftyfifty ja sehän se vasta oivaksi krapulanselänkatkaisujuomaksi osoittautuikin. Seuraavalla P-alueella viereen ajoi jokin punainen datsun ja sieltä ulostautui nuorisojuoppoporukka. Niillä oli Campari-putelit just korkattu. Vähän aikaa siinä hörpittiin punaista ja huudettiin ja tanssittiin ja sitten molemmat seurueet jatkoivat matkaansa. Mukavia ihmisiä.

Kaarina alkoi jo navigaattorissa häämöttämään, ainakin minusta tuntui että tämän matkan ei tarviis välttämättä loppua ikinä, tai ainakaan vielä. Niin meillä oli mukavaa. Texas oli auennut jo aamutuimaan joten arvannetkin että jos jonniinlaista apuria ja neuvonantajaa oli tyrkyllä siihen roudaushommaan. Jahka vehekset oli pykälässä ja päästiin varovaisesti ääntä tarjoamaan ni siinähän yks veijari tarttui minun soittimeen ihan kesken soittamisen. Minun limbinen järjestelmä meni sekaisin ja mie taisin lyödä sitä. Osuma ei ollu vissiin ihan täydellinen koska ei se ainakaan minun käpälään sattunut. Jos sinun päähäs sattui ni anteeks, mutta sinä ansaitsit sen just siinä hetkessä. Et uskonut kun kun kehoitin suusanallisesti.

Keikan aika. Alkunauha alkaa soimaan ja samalla sekunnilla hannun savirauhanen ilmoittaa akuutista hädästä. Jos nyt en mene kaakulle ni se tuote tulee keikan aikana housuun, tai oikeammin lahkeesta lavalle. Äkkiä vessaan, aikaa on intron verran eli just nyt sitä on jäljellä noin 80 sekuntia. Yhtye ihmetteli jo lavalla että missä hane ja minä ihmettelin paskalla että kerkeenkö ajoissa stagelle. Kakka tuli ja sitten juoksujalkaa toimeen, nappasin keihään kaulaan ja silla sekunnilla alkoi myös livemusiikki. Täsmällinen suoritus. Hyvä keikka vedeltiin ja kiertueen viimeisen keikan kunniaksi annettiin Arskallekin lupa juomiseen, aamulla ei ole enää kiire minnekään. Liikuttuneissa tunnelmissa kallisteltiin maljoja ja herkimmät saattoivat vähän tirauttaakin. Seuraavat kaksi kuukautta olemme pakotettuja olemaan erossa toisistamme.

Arskaa oli yöllä väsyttänyt niin paljon ettei se ollut jaksanut kävellä hotelliin saakka. Se oli mennnyt bussiin pötkölleen. Olisko jottain Criminal Mindsia katellu koko yön kun aamulla ei ollut linjavaunussa yhtään sähköä jäljellä. Tilattiin hinausauto antamaan virtaa. Koko projekti vei sen verran aikaa etten mie jaksanut jäädä odottamaan. Tilasin taksin ja ajelin sillä Turkuun ja sieltä pendoliinolla nätisti himaan. Urakka on siis ohi ja nyt kuuluu lähteä pääsiäiseks vaimon kera minilomalle jonnekin, esim Varsovaan. Tsau!