Mulle oli langennut myös eräs yhtyeeseen kuulumaton spesiaalitehtävä. Nimittäin mun mutsi oli lähteny jonnekin ulkomaille pariks viikkoo ja minun kuului käydä päivittäin Maaningalla syöttämässä sen kissa. Alun perin se oli minun kissa, mut yks tiukempi keikkakesä tälläsin sen mutsille kesäks hoitoon ja mutsin suorittaman huostaanoton jälkeen ei ollut enää toivoa saada elukkaa kotiin. Maaninka on myös metsään päin Kuopiosta, mut eri metsään. Keikalle mennessä ajattelin siis käydä sen kissan syöttämässä. Kartasta katsoin silmillä että näiden metsissä sijaitsevien kylien välimatkahan ei ole kummoinenkaan kun mie tuosta vähän oikasen, alle sata kilsaa. Isompaa tietä tulis vissiin puolta pitempi matka taitettavaks. Savolaiselta lihansyöjältä tuommoinen pieni metsätaipale taittunee ihan luonnostaan.
Organisoinnin mestarina valjastin kartturin asemaan sekä Tom Tomin että iPadin navigaattorin. Ensimmäiseen pään raapimista vaatineeseen risteykseen tultaessa Lailan ääni tom tomissa vaikeni. Tien pintamateriaali alkoi hiljalleen muuttumaan modernista asfaltista vanhan liiton öljysoraan. Pieni jännitys alkoi hiipimään mersun hyttiin. Harkittuja riskejä tulee ottaa, näin opetettiin armeijassa ja siellä ei mitään opeteta väärin. Mie jatkan rohkesti oikealle siis. Tuli seuraava risteys johon joutui ihan pysähtymään ajattelemista varten. Maisema oli jo pelottavaa sillä enää ei pinnoitteeksi tarjottu edes sitä öljysoraa, se olis hiekkatietä sitten nyt. Mitään asumiseen tarkoitettuja rakennuksia ei ollut näkynyt vähään aikaan. Oh my Satan, nyt myös applen navigaattori koki sijainnin ylivoimaiseksi ja sekosi. Paperikarttaan tuli luottaa nyt jonkin matkaa.
Minun onneni tässä onnettomuudessa oli se että mun autosta saa kytkettyä sutimisenestojärjestelmän manuaalisesti pois päältä. Tarkkaan katsottuna maisema toi mieleen urheiluruudussa nähdyt Neste Rally Finland-koosteet. Vastaantulevan traktorin todennäköisyys lienee myös pieni? Minusta tuntuu nyt juuri siltä että on aika päästää sisälläni asuva pieni ari vatanen hetkeksi irti ja valloilleen. Näin tein. 25km aivan loistavaa hiekkakiharaa, pikkusen mukava pätkä oli se. Pikitien taas alkaessa katsoin kelloa että olisko aikaa ajaa sama pätkä vielä kertaalleen edestakaisin. Ei ollut, surullista. Mitään järkeä ei ollut kyllä tätä kappaletta tähän kirjoittaa koska tiedän että Petra pitää mulle tästä aimo saarnan. No mutta ihan aiheesta pitää ja rakkaudella se sen tekee toivottavasti.
Asfalttia näkyvissä, o'hoy! Saavuin Tervon kirkonkylälle, tuohon kulttuurin keskukseen josta Tarot on lähtöisin, tuskinpa sieltä juuri muuta lähtöisin onkaan. Osuuskaupan huoltoaseman pihalla huomasin tutun näköisen ajoneuvoyhdistelmän, se oli Osasto A:n transporter perässään veskun vanerilaatikko. Pysähdyin jututtamaan muuta yhtyettä. Bobbyn mukaan tällä kylällä hankitaan uskottavuutta vain polttamalla kumia Abcin risteyksessä ja tämä on myös vieraspaikkakuntalaiselle ainoa keino välttää turpaansa saaminen. Mie tottelin ja Raaka Pee videoi.
Paikalle tullut PA-kalusto oli hieman keräilyerää, oli vaikka minkä näköistä matolaatikkoo. Yli puolet niistä laatikoista kuitenkin toimi jollain lailla, ehkä noin 60% veikkaisin, alkoi varttia vaille vituttaa jo tullessa kun huomattiin tarrat pihalla olleen pakettiauton kyljessä. Valot pelas, mut ne tulikin Viiking Musiikilta. Keikka oli melko villi. Siitä lavan virkaa toimittaneesta loosista irtos ne pystytolpat vissiin jo ekassa biisissä ja loputkin mureni ennen kuin näytös oli finaalissa. Korvauksena voidaan tulla taas soittamaan kun järjestätte avajaiset remontin jälkeen. Ihmetyttää hieman että lavalla vältyttiin henkilövahingoilta, noin pienessä alassa olis helppo saada keihäistä pieniä silmäkulmaosumia.
Keikan jälkeen nopeat pesut ja mie lähin ajelemaan Jopin kanssa kotiin Kuopioon. Pojat jäi pakkailemaan viuluja laatikoihin ja Pusakin sai peräkärryn melkein pakattua enneku poliisit sen vei. Siis Pusan, ei kärryä. Tästä on hyvä jatkaa.
Seuraavana TK-show Nummirockissa juhannusaattona klo 23.00. Se on juhlashow. Nimittäin tasan vuosi sitten juhannuksena jouduttiin perumaan samalta festarilta keikka kun meikä sai sydänlaakin. Silloin luvattiin keikka korvata ja nyt tämä lupaus lunastetaan. Tylsyyden vallatessa mielen siellä lasaretissa vuosi sitten aloin myös tätä blogia kirjoittamaan, ystäväni Timo minut siihen yllytti ja nyt tästä on muodostunut tapa. Ensimmäisen vuoden aikana tätä päiväkirjaa on luettu 49 942 kertaa eli just nyt sinä saatat olla se 50 000:s lukija. Onnea sulle. Mutta jos sulla on esim. makkarakauppa ja tarviit huokeeta mutta kattavaa näkyvyyttä ni pannaan tähän sun mainos. Makkaraa ja mammonaa annat mulle siitä hyvästä, niistä mie tykkeen? Hojohojo!