tiistai 19. kesäkuuta 2012

TK poissa kotoa, Bar Wankkuri, Vesanto

Perjantai 25.5.2012 Bar Wankkuri, Vesanto. Pohjois-Savo. Nyt on spesiaalikeikka tarjolla. Nimittäin kyseinen venue on aika tismalleen Henkan wiinibaarin kokoinen, puolet siitä on stagea ja toinen puoli tanssilattiaa. Se joka ei oo käyny Henkan wiinibaarissa ni voi kuvitella mielessään tuommoisen keskimittaisen olohuoneen ja sijoittaa TK-tanssit siihen. Syitä tämmöseen keikkaan suostumiseen on muutama. Vesanto on lähellä Kuopioo, noin 100km metsään päin, eikä siis vaadi logistiikan suhteen ylivoimaista ponnistelua. Toiseksi, oltiin sen baarin avajaisissa vetämässä tasan kaks vuotta sitten ja ne halus meidät ehdottomasti myös niiden 2v-synttäreille sekoilemaan. Kolmanneks, siinä saa vähän itselleen ylimääräistä hauskuutusta kun aika ajoin laskeutuu oikein kunnolla ruohonjuuritasolle maalaisten natiivien keskuuteen.

Mulle oli langennut myös eräs yhtyeeseen kuulumaton spesiaalitehtävä. Nimittäin mun mutsi oli lähteny jonnekin ulkomaille pariks viikkoo ja minun kuului käydä päivittäin Maaningalla syöttämässä sen kissa. Alun perin se oli minun kissa, mut yks tiukempi keikkakesä tälläsin sen mutsille kesäks hoitoon ja mutsin suorittaman huostaanoton jälkeen ei ollut enää toivoa saada elukkaa kotiin. Maaninka on myös metsään päin Kuopiosta, mut eri metsään. Keikalle mennessä ajattelin siis käydä sen kissan syöttämässä. Kartasta katsoin silmillä että näiden metsissä sijaitsevien kylien välimatkahan ei ole kummoinenkaan kun mie tuosta vähän oikasen, alle sata kilsaa. Isompaa tietä tulis vissiin puolta pitempi matka taitettavaks. Savolaiselta lihansyöjältä tuommoinen pieni metsätaipale taittunee ihan luonnostaan.

Organisoinnin mestarina valjastin kartturin asemaan sekä Tom Tomin että iPadin navigaattorin. Ensimmäiseen pään raapimista vaatineeseen risteykseen tultaessa Lailan ääni tom tomissa vaikeni. Tien pintamateriaali alkoi hiljalleen muuttumaan modernista asfaltista vanhan liiton öljysoraan. Pieni jännitys alkoi hiipimään mersun hyttiin. Harkittuja riskejä tulee ottaa, näin opetettiin armeijassa ja siellä ei mitään opeteta väärin. Mie jatkan rohkesti oikealle siis. Tuli seuraava risteys johon joutui ihan pysähtymään ajattelemista varten. Maisema oli jo pelottavaa sillä enää ei pinnoitteeksi tarjottu edes sitä öljysoraa, se olis hiekkatietä sitten nyt. Mitään asumiseen tarkoitettuja rakennuksia ei ollut näkynyt vähään aikaan. Oh my Satan, nyt myös applen navigaattori koki sijainnin ylivoimaiseksi ja sekosi. Paperikarttaan tuli luottaa nyt jonkin matkaa.

Minun onneni tässä onnettomuudessa oli se että mun autosta saa kytkettyä sutimisenestojärjestelmän manuaalisesti pois päältä. Tarkkaan katsottuna maisema toi mieleen urheiluruudussa nähdyt Neste Rally Finland-koosteet. Vastaantulevan traktorin todennäköisyys lienee myös pieni? Minusta tuntuu nyt juuri siltä että on aika päästää sisälläni asuva pieni ari vatanen hetkeksi irti ja valloilleen. Näin tein. 25km aivan loistavaa hiekkakiharaa, pikkusen mukava pätkä oli se. Pikitien taas alkaessa katsoin kelloa että olisko aikaa ajaa sama pätkä vielä kertaalleen edestakaisin. Ei ollut, surullista. Mitään järkeä ei ollut kyllä tätä kappaletta tähän kirjoittaa koska tiedän että Petra pitää mulle tästä aimo saarnan. No mutta ihan aiheesta pitää ja rakkaudella se sen tekee toivottavasti.

Asfalttia näkyvissä, o'hoy! Saavuin Tervon kirkonkylälle, tuohon kulttuurin keskukseen josta Tarot on lähtöisin, tuskinpa sieltä juuri muuta lähtöisin onkaan. Osuuskaupan huoltoaseman pihalla huomasin tutun näköisen ajoneuvoyhdistelmän, se oli Osasto A:n transporter perässään veskun vanerilaatikko. Pysähdyin jututtamaan muuta yhtyettä. Bobbyn mukaan tällä kylällä hankitaan uskottavuutta vain polttamalla kumia Abcin risteyksessä ja tämä on myös vieraspaikkakuntalaiselle ainoa keino välttää turpaansa saaminen. Mie tottelin ja Raaka Pee videoi.

Perillä Vesannolla, paikalliset on näemmä vetäny kaljaa tuossa terassilla jo aamusta saakka. Hyvä meininki niillä oli melkein jokaisella. Ryhmämme oli tällä kertaa liikkeellä hieman kakkosketjulla. Tegelman lienee sonta-arktikan kanssa Espanjassa ja Spektaakkeli on ehkä Hornan kanssa ameriikassa. Äänenlaadun valvontaa hoitaakin tänään pitkästä aikaa se oikea tirehtööri eli Sumi. Stagen nähtyään Ari Tapio Suomi hörähti ääneen. Mie kerron teille, tiedättehän sen teidänkin kaupungissa dominoivan osuuskaupan meksikolaistyyppisen ravintolaketjun jossa syödään semmosissa neljän hengen looseissa, ni semmosen loosin kokoisessa kolossa soitetaan tänään. Speggeliä tuuraa luonnollisesti Hurja-Harju, kuten Tavastiallakin. Hurjan kylkiäsenä tuli roudarin hommaan Tampereelta Pusa, se on se 2TT:n basisti, hauska ukko.

Paikalle tullut PA-kalusto oli hieman keräilyerää, oli vaikka minkä näköistä matolaatikkoo. Yli puolet niistä laatikoista kuitenkin toimi jollain lailla, ehkä noin 60% veikkaisin, alkoi varttia vaille vituttaa jo tullessa kun huomattiin tarrat pihalla olleen pakettiauton kyljessä. Valot pelas, mut ne tulikin Viiking Musiikilta. Keikka oli melko villi. Siitä lavan virkaa toimittaneesta loosista irtos ne pystytolpat vissiin jo ekassa biisissä ja loputkin mureni ennen kuin näytös oli finaalissa. Korvauksena voidaan tulla taas soittamaan kun järjestätte avajaiset remontin jälkeen. Ihmetyttää hieman että lavalla vältyttiin henkilövahingoilta, noin pienessä alassa olis helppo saada keihäistä pieniä silmäkulmaosumia.

Keikan jälkeen nopeat pesut ja mie lähin ajelemaan Jopin kanssa kotiin Kuopioon. Pojat jäi pakkailemaan viuluja laatikoihin ja Pusakin sai peräkärryn melkein pakattua enneku poliisit sen vei. Siis Pusan, ei kärryä. Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavana TK-show Nummirockissa juhannusaattona klo 23.00. Se on juhlashow. Nimittäin tasan vuosi sitten juhannuksena jouduttiin perumaan samalta festarilta keikka kun meikä sai sydänlaakin. Silloin luvattiin keikka korvata ja nyt tämä lupaus lunastetaan. Tylsyyden vallatessa mielen siellä lasaretissa vuosi sitten aloin myös tätä blogia kirjoittamaan, ystäväni Timo minut siihen yllytti ja nyt tästä on muodostunut tapa. Ensimmäisen vuoden aikana tätä päiväkirjaa on luettu 49 942 kertaa eli just nyt sinä saatat olla se 50 000:s lukija. Onnea sulle. Mutta jos sulla on esim. makkarakauppa ja tarviit huokeeta mutta kattavaa näkyvyyttä ni pannaan tähän sun mainos. Makkaraa ja mammonaa annat mulle siitä hyvästä, niistä mie tykkeen? Hojohojo!




maanantai 11. kesäkuuta 2012

TK poissa kotoa, Tavastia, HKI

Pe 18.5.2012 Tavastia HKI. Hirmu pitkästä aikaa Tavastialle. Mikäpä nottei, siellähän on mukava popparin oleilla. Mie menin Helsinkiin jo pari päivää aiemmin ja poijat tuli vasta tapahtumapäivänä. Bobby laitteli mulle tilannetietoja matkalta siten että osaisin täsmätä itseni Punavuoresta Tavastian ovelle yhtäaikaisesti muiden kanssa. Harmillisesti olin etuajassa ja jouduin nauttimaan yhden lonkerin Ilveksen ikkunapöydässä vahtiessani.

Tavastialla ei tarvii kiukutella koskaan mistään. Paitsi tarviipas. Nimittäin aina kun tuut lavalta pois ni takahuone on täynnä helsinkiläistä orastavaa popparia ja sun lonkerot & viinat on salettiin juotu keikan aikaan kaikki. Just ja tismalleen tällä tavalla kävi nytkin. Tämän kun ne sais siellä kuriin ni eipä olis enää mitään toivomisen varaa missään.

Kirves-Antti oli meillä talon puolesta säätämässä monitoreja ja hyvin säätikin. Kerralla ne sattui kohilleen ja mukava oli rokkitähen elostella niitä kuunnellessa. Melkein oltiin peruskokoonpanolla matkassa, ainoan poikkeuksen muodosti Hurja-Harju. Nimittäin Hra Spektaakkeli oli ameriikassa messuamassa alakerran kaverin nimeen sen toisen yhtyeensä kera ja Hurja tuli häntä tuuraamaan meille. Jannen etusormen soittokondis oli hieman kysymysmerkki. Tohtorit leikkeli siitä jonkin kuppanäppylän nimittäin veke. Tunnollisena kaverina Janne puudutti itsensä täsmälliseen soittokuntoon ja huomaamatta ne kääreetkin oli keikan aikana hävinny.

Illan mielenkiintoisimman jännitysmomentin muodostikin Hurjan aikataulu. Se oli alkuillasta soittamassa bassoansa yhteyeessä Deathchain jossain satanistifestareilla Riihimäellä, ja sen keikka siellä loppui klo 21. Jotta saatiin myöhästettyä meidän aloitusaikaa ni otettiin lämppäriks Cold Cold Ground. Ne on hyviä veijareita eikä ole se musakaan aivan paskaa. Järjestettiin sille Hurjalle sitten oikein vauhdikas vippikyyti Helsinkiin ja puol kymmenen maissa se soitti että vauhtia moottoritiellä on 170km/h, naaman maalaus käynnissä peruutuspeilissä ja paska varttia vailla housussa kun ei kerennyt sitä lähtiessä suorittaa.

Kyl se sit ihan hyvin kerkes, paitsi paskalle. Aika tarkalleen 500 hyypiötä oli konserttia kuuntelemassa, eli ei saatu Tavastiaa tällä kertaa edes myytyä loppuun? Mit vittuu? Onko yhtyeen tähti laskussa? Nyt on kriisipalaverin paikka, pitäiskö pukata tässä vaiheessa vaikka koksukiekko pihalle, sillähän sais samalla muisteltua itsekin tuota vanhempaa tuotantoa? Asia päätetty, kokoelmalevy ilmestyköön kesäkuussa, ostakaa pois. Jälkeenpäin kuulin että Arttu Wiskari oli samoihin aikoihin myynyt naapurin Virgin Oilissa 60 lippua. Sillä on kriisipalaverin paikka, ei meillä ehkä olekaan.

Ihan kelpo keikka soiteltiin, yleisökin innostui aika ajoin oikein riehakkaasti tanssimaan ja puimaan nyrkkiä. Lopussa Pee tilas taas kaikki eturivin kollit alasti lavalle, mie en oikein ymmärrä tuota funktiota, mut ei minun kaikkee tarviikaan ymmärtää. Mie yritin kovasti aloittaa sitä ylenpalttista lonkerintinttaamista keikan jälkeen, vaan paskan vitut, ei tuo jotenki maistunu. Parempi lähtee rouvan kanssa muhinoimaan Rööperiin, on kai tässä tullu juotua jo ainaki oma kiintiönsä kertaalleen. Poijille heipat, nähhään viikon päästä Vesannolla samoissa merkeissä.

Petran lyhyin sisko oli nuorikkonsa kanssa arvostelemassa konserttia myös. Minnuu vähän jännitti kuinka emopoikaystävä asiaan suhtautuu, mut ei se ihan täysin meitä lytännyt, valehteli nätisti että olihan siinä napakka ote.

Seuraavana raportoinen siis kansallisromantiikkaa sieltä Vesannolta, se on Savossa se! Moe!