Hane matkoilla, Bangkok, elokuu 2014, day 2

Voi satan kuinka pitkät unet tulikaan nukuttua, yhteensä 10h, heräsin toki kahden tunnin välein mut niin minä teen aina. Aamupalalle nyt. Kuten vois olettaa ni viiden tähden hotellissa on aamupalalla kaikkee. Ja niin oli täälläkin, en ala erittelemään. Hyvä oli. Takas nukkumaan pariks tunniks ku tuntuu olevan univelkaa vieläkin. Lopullinen herätys klo 13 ja sit pitää tarkastaa hotellin uima-allas. Se on ulkoilmassa terassinomaisesti ja kerroksessa 20.

Hyvä oli tämäkin, lämmin vesi eikä juurikaan muita ihmisiä, kebuakin sai allasbaarista. Kaks tuntia olin siinä hortenssian alla varjossa niin läski paloi jo etupuolelta, melko reilua. Sitten ostoksille. Tuossa on kävelymatkan päässä semmoinen elektroniikkaan keskittynyt ostoskeskus, 5 kerrosta täynnä kameroita, puhelimia, läppäreitä sekä oheistuotteita. Meikä tykkäsi. Ostin ulkoisen kovalevyn ja bluetooth-kajauttimen matkustelutarkoitusta varten. Halpoja olivat molemmat. GoPro olis kiinnostanut myös mut niissä ei ollu kyllä hintaeroa eurooppaan juuri ollenkaan. Lounaaksi nautittiin jonkin Jeffers-ketjun antimia, ne olivat kovin keskinkertaisia ja annokset mitoitettu aasialaisille ruipeloille.

Vaimo alkoi jo vähän mököttää kun ei oo löytäny mitään osteltavaa ja meitsillä pussit notkuu jo tuliaisia itelleen. Toisaalta jalat rupes jo hieman puutumaan parin päivän saapastelusta ni hoidettiin hieromosta foot job. Meikää hierova mummo oli vaan niin kovakourainen että kävi mielessä potkaista sitä päähän. Nyt on kuitenkin vastahierotuilla jaloilla mukava jatkaa kaupunkikierrosta ja kyllähän rouvalle ainakin yhet bikinit löytyi. Yllättävän paljon oli sähköröökikamaa ihan kadulla myynnissä, tosin melko paskaa tavaraa.

Lämmintä ruokaa pitää syödä ainakin kahdesti päivässä ja kello on jo ilta ni etitäänpäs tuosta kadulta jokin oikein autenttinen thai-ruokala. Löytyi semmoinen missä oli lueteltu suunnilleen kaikki aasian maat sekä ikkunassa että menussa, tästäpä luulis löytyvän mieleistä. Kanaa ja riisiä keltaisessa curryssä. Ihan jees mutta vihreä on yleensä parempi. Nyt elä ala sinä väittää että niiden värien perusteella voi päätellä niiden tulisuuden. Nou, se on harhaluulo, oon haastatellu aiheesta ihan oikeita thaikokkeja. Se on nimenomaan harhaluulo. Kaiken värisiä curryja voit oikeaoppisesti valmistaa kaikilla mausteisuusasteilla. Ite oon mausteisen ruoan ystävä, jopa tulisenkin, mutta vain miedosti tulisen. Vituttaa semmoiset idiootit jotka kilpavarustelee kokkauksiansa sillä että kenellä on äkäsimmät chilit siellä kattilassa ja sit siinä safkassa ei maistu mitkään oikeat ja alkuperäiset maut. Hölömöjä ootte, opetelkaa tekemään joskus hyvänmakuisia ruokia, mie voin vaikka opettaa, ei oo niin vaikeeta. Tuon chilihomman kanssa kävi nyt just tässä muslimibaariksi paljastuneessa ruokalassa vähän köpelösti. Vaimolla oli vain riisiä ja kasviksia lautasella. Meikä napsi sieltä niitä vihreitä myös ja salakavalasti sinne herneenpalkojen sekaan oli ujutettu kaksi melkein samansävyistä, vihreää ja aivan saatanan äkäistä ja kokonaista chiliä.

Vaimo tykkää oikein tulisesta ruoasta ja se söi vahingossa yhden. Alkoi haukkoa henkeään ja punastumaan ihan kummasti. Kiittelin luojaa ja saatanaa vuorotellen ettei se osunut minulle, olisin varmaan kuollut. Heti kiittelyn perään yksi suussani olevista pavuista tuntui hieman raa’alta ja aattelin pureskella sen hyvin. Voi vittu, se oli se toinen chili, nyt kuumottaa. Ei oo ikinä kuumottanu hannun suussa chili tähän malliin. Vaimo nauraa kun meikän nenän päästä alkaa valumaan hiki lorona. Kainalot kostui hiestä ja lärvi muuttui tulipunaiseks, äkkiä leipää ja riisiä lärviin niin paljon ku mahtuu, maitoa näiltä on melko turha kysellä. Kymmenisen minuutia oli melko tuskaa mut kyllä se sit helpotti. Enää pelottaa että kuinka peräaukko suhtautuu tähän asiaan kolmen seuraavan vuorokauden ajan. Raportoin kyllä.

Päivän varsinaisena uutisena kerron että Bangkokista on löytynyt kuolleena suomalainen 41-vuotias mies ja se en ollut minä.

Nyt nukkumaan. Aamulla lentokentälle ja jatketaan reissua.

Viikkosavo, Heinäkuu 2013

Palikka hihnalle!

Keskellä yötä, siinä neljän maissa kun vaimo teki töihin lähtöä, havahduin siihen että olin kukonlauluun mennessä luvannut kirjoittaa lehteen jotain. Mieli oli kuitenkin onnellinen ja levollinen eikä tullut äkkiä mieleen aihetta mikä vaatisi avautumista. Kärsisikö kiukuttelijan kyseenalainen maine jos lähestyisinkin elämää välillä positiivisemmalla asenteella. Ei kai se kiukuttelu minullakaan mikään oletusasetus ole mutta silloin kun jokin asia harmittaa niin kai se on parempi puhua suunsa puhtaaksi heti?

Ei minua sieppaa yhtään se että joku oli tämän lehden yleisönosastolla väittänyt kaasugrilliä avotuleksi. Ei ollenkaan, koska tiedän että minä ja pelastuslaitos olemme samaa mieltä ja oikeassa. Elämä kohtelee muutenkin hyvin. Työnteko yrittäjänä maistuu nykyään, ja toivottavasti sosiaalitantat eivät pääse koskaan valtaan ni maistuu jatkossakin. Koti on sellainen kuin olen aina halunnut ja vehkeet on kunnossa. Hyvä toimeentulo ja mammona ei kuulemma tee onnelliseksi, mut aika moni sitä olis valmis kokeilemaan. Jos se toimeentulo on alavireessä niin kyllähän se onnettomaksi vetää, eli paska sanonta oli tuo aiempi.

Vaimoani rakastan ja epäilen että sekin tykkää minusta vähän. Viimeistään nuo kaksi typerää kissaa saavat olemassaolollaan hymyn naamalle. Viimeviikkoisen lääkärintarkastuksen perusteella terveys on ollut näin hyvä viimeks 80-luvun alussa. Bändillä menee hyvin. Uusi levy on tuloillaan ja keikoilla on täydet salit edelleen. Ympärillä on paljon ihmisiä jotka tekevät onnelliseksi. Näistä kaikista seikoistako tämä poikkeuksellinen hyvän olon tunne nyt johtuu? Ehkä niin, mutta väitän että just nyt isoimmat propsit saa kesä ja aurinko. Kaikki muutkin tuntuvat olevan onnellisia? Kesäkuussa oli 17 hellepäivää ja se oli tämän vuosituhannen lämpimin. Siitä sen enimmäkseen täytyy johtua. Siitä ja sen välillisistä vaikutuksista. Parvekkeella kun auringonpaisteessa munasillaan pelkkä esiliina päällä kääntelee kasleria grillissä ni ei ole huolta huomisesta. Planeetan lämpeneminen ei harmita just nyt ollenkaan. Voi hitto kun tätä nyt vaan kestäis mahdollisimman pitkään tai ainakin sinne syyskuun loppuun. Auringon ja lämmön takia se on ehkä Kreikassakin Jorgos onnellinen ympäri vuoden.

Mutta silti, kyllä minua suunnattomasti vituttaa ne ääliöt jotka eivät kaupan kassalla tajua laittaa omien ostostensa perään sitä nästa kund-palikkaa. Olettavat että se on minun homma. Ei ole, se kuuluu siihen jokaisen ihmisen laittaa sitten kun viimeinen ostos on hihnalla. Tuo on vaan yksi pieni esimerkki ihmisen omahyväisyydestä ja ajattelemattomuudesta jos sitä ei siihen viitsi asettaa. Pieni ele, mutta sillä teet sen perässä tulevan lajitoverin onnelliseksi ja huomaamatta itsesikin. Kokeile huvikses, saatat saada vastineeksi jopa kohteliaisuuden siltä kanssaihmiseltä.

Rakkaudella, Hane

Kirjoittaja on Turmion Kätilöiden basisti ja yksityisyrittäjä. Muuten ihan mukava mies.

Vauhtikesä 2014

Tuli vaan mieleen että en oo kerennyt kirjoittamaan mitään vuoteen. Surullista. Viime kesän festareista oli muistiinpanoja mutta kissa söi ne. Kokeillaan kuitenkin mitä jäi muistiin? Eikä teijän oo pakko näitä lukea, nämä ovat muistiinpanoja omaa vanhuuttani varten. Ensimmäisenä oli Nummirock. Olin kyllä niin humalassa että on vaikea muistaa oikein mitään. Absolutistivuorikiipeilijäkirjailija Suominen oli joutunut äkkihälytyksellä juontamaan ja kertoi olevansa lähdössä kiipeämään euroopan korkeimmalle kukkulalle. Tällä hetkellä se on kuulemma käynyt jo Australian korkeimmallakin ja enää 5 jäljellä tavoitteesta. Niin hyvässä jurrissa olin keikalla että miksaajakin vittuili suorituksesta ja se on paha. Mut hyvä oli kalibroida se raja tässä vaiheessa kesää. Samana iltana aloitettiin myös kirjaprojekti ravintovalmentajamme kanssa.

Nopea kääntyminen kotona Helsingissä ja takas pohjanmaalle provinssiin, sinne mentiin taas komiasti Apulannan linjavaunulla, kiitos lainasta. Hirmu meininki ja kaikki toimi kuten vissiin provinssissa yleensäkin, meillehän tää oli oli eka kerta. Sannia oli mukava nähä, se veteli meijän stagella just ennen meitä. Aamulla siirtyminen Tuskaan, siirtymämatkalla otettiin muistaakseni viinaa. Kuvamateriaali vahvistaa tämän. Humaloista riippumatta Tuskan keikka oli timanttia, tällättiin vielä bonuksena vähän pyromaniaa lavalle että saitte glamouria kuviinne.

Seuraavaan sessioon lähettinkin kolmen festarin taktiikalla joista kaks ekaa oli samana päivänä. Hyvällä nesteytyksellä siitäkin selvittiin. Ensin vedeltiin klo 17 Hyvinkäällä semmoinen Torin Rytmit-niminen juttu. Aurinko paistoi vittumaisesti silmään koko keikan ja Eerikäisen Esko oli juontamassa, paljon muuta ei siitä jääny mieleen. Äkkiä Kouvolaan kun Pioneerifestivaaleilla pitäis olla sama kalusto soimassa jo klo 00. Ja olihan se, ja hirmuinen meininki. Aamulla jatkettiin itärajaa ylöspäin Ilosaareen. Siellä vedettiin semmoisessa helvetinkokoisessa teltassa. Kuopiolainen Viiking Musiikki oli toimittanu sinne A-luokan laatikoita ja lähes A-luokan miehistön. Saatettiin ottaa myös viinaa harvinaisen jälleennäkemisen kunniaksi. Humalassa piti taas nauraa silmät päästään Logologo-sandaalijutulle, joka on tosi ja alan ammattilaiset sen tietää. Googlettakaa, jos ette löydä ni kerron sen joskus toiste.

Lappeenrannan Rakuunarockista alkaa seuraava vkl. Tuttu paikka, hyvät kisat, viinaa juotiin ja Cheekillä oli uus mersu. Aamulla Tampereen Pakkahuoneelle ja ohjelmassa on kesän ainoa sisäfestivaali. Mokoma oli siellä meijän kanssa ja homma liittyi jotenkin Tammerfestiin. Pakkahuone oli aivan täys ja Moksujen kanssa tullaan mukavasti toimeen. Suunniteltiin jotain jatkoakin, humalassa on aina hyvä suunnitella. Seuraava viikonloppu pyhtitettiin Kuopiorockille, yks keikka ja loppuaika lomailua. Vaimot ja lapset oli mukana, tämä on perinne. Meijän keikkamyyjä oli hoitanu sinne myös Scorpionsin keikalle, niillä oli enemmän mersuja ku meillä ja hyvä show muutenkin. Beach Volleyssa voitettiin Verjnuarmu ja 2 Times Terror, mie olin meijän koutsi. Ens kesänä ollaan kuulemma velvoitettuja puolustamaan mestaruutta. Rivien välistä vois päätellä että siellä varmaan on sit keikkakin?

Sitten olis vuorossa pari sisäkeikkaa kun alkaa kesä kallistua ehtoopuolelle. Ensin Naantalin Kaivohuone. Paikka näyttää joltain satuhäiden alttarilta ja siihen piti nyt vähän irstaampi disko sovittaa. Siinä onnistuttiin hyvin. Muumimaailmassa ei käyty ja Pekka Siitoinin talo oli purettu. Aamulla Saloon, paikan nimi on Hometown. Googlen mukaan siellä on keikka vedetty mutta ite en kyllä muista eikä kuviakaan löydy. Muistelisin kuitenkin että sunnuntaina aamuvarhaisella kukaan ei vielä uskaltanu lähtee ajamaan autoa ilman poliisin mittaria. Siinä vaan istua napotettiin sen ruskean joen rannalla.

Isommista festareista viimeinen oli Jurassic Rock. Jukka oli hoitanu järjestelyt viimeisen päälle ja minulle A4-kokoisen kisapassin kun olin erehtynyt ääneen sanomaan että futisvalmentajillakin oli MM-kisoissa semmoiset. Rydi veti niin kauhian kännin keikalla että tippui pariin otteeseen lavalta. Aika paljon me sitä toruttiin konsertin jälkeen ja hyvin tuo on uskonut, ei oo tippuillu sen jälkeen. Musta Barbara tuli keikalleen vartin myöhässä ja veti koko uransa tuotannon viidessä minuutissa ja poistui paikalta. Viime viikolla luin netistä silmälaseilla että se aikoo lopettaa nyt uransa? Seuraavana Aukusti(autisti)rock jossain pohjanmaalla, erittäin pikkuinen bakkanaali mutta hyvin tehty, oltiin vissiin niinku pääesiintyjä ja kai me lunastettiin ihan niinku pitikin. Sieltä aamulla Kajaaniin jossa olis kesän viimeinen sisäkeikka Rock House Kulmassa. Melko höperö nimi baarilla ja höperöt oli laitteetkin mitkä tilaaja sinne oli hoitanut. Tais siinä vähän keikkakin myöhästyä ennenku ne sai taloon oikeenlaiset stereot ja valaistuksen. Oikein hyvä dise siellä laadittiin, mutta parasta Kajaanissa on kuitenkin lentokenttä ja se että sieltä pääsi tunnissa kotiin.

Ja vielä se kesän viimeinen festari, se on Theft City Rock ja se on varkaudessa. Tämä oli sekä puitteiltaan että yleisömäärältään kesän pienin kisa meillä. Eikä tämä tarkoita mitään negatiivista, oikein hieno tapahtuma. Perttikurikat veteli ennen meitä ja mie kysyinkin ite Pertiltä että mitä se meinaa kun lehdessä luki että te lopetatte tähän kesään. Pertti sanoi sillä omalla soundillaan että "ei me lopeteta, me kusetettiin sitä toimittajaa" ja nauroi paskaiset naurut siihen perään. Reseptiä, sanon minä.

Festarit ohi ja 4 viikkoa aikaa syyskiertueen alkuun. Tämä tarkoittaa vain yhtä asiaa, jonnekin on lähdettävä lataamaan pattereita. Finnair tarjosi edukkaat lennot Bangkokiin ja kun siellä ei oo kerran aiemmin tullut käytyä ni kelpaa, miljoonakaupungit kiinnostaa minua. Eilisen keikan jälkeen nukuin tasan nolla tuntia, en tiijä miks. Ajelin sit Varkaudesta mersun appiukolle Lahteen kun se lupas reissun aikana katsastaa sen. Mukava mies, halus tietty vaan sen aikaa ajella veekasilla kun sen omassa mersussaan on vain suora kutonen, hah. Lahest junalla stadiin ja siitä vaimon kaa äkkiä taksilla lentokentälle. Seuraava yö menis siis lentokoneessa ja minämanne kun se en osaa istuiltaan nukkua ni se tarkoittaa että tässä tulee nyt 3vrk yhtäsoittoista valvomista. Älkää kertoko lääkärilleni kun se väittää koko ajan että sydäntautihanelle on säännöllinen lepo kaikkein tärkeintä. Lentokoneessa kuitenkin sitä sydäntä lämmitti se että Jari Sillanpää oli mukana. Sillä oli semmoinen nahkainen ei-niin-hetero-mallinen lippis päässä.

Kuten sanottu, aamuseiskalta laskeuduttiin Bangkokiin ja silmäystäkään en minä oo nukkunut. Tuttavani Ode, joka on täällä asunutkin, sanoi että EI taksilla lentokentältä kaupungille, vaan Skytrainilla koska Bangkokin aamuruuhkat ovat saatanasta. Junia vihaavana ja takseja rakastavana ihmisenä minä kuitenkin kapinoin ja se tietysti osoittautui virheeksi. 15 kilometrin matkaan meni taksilla 2 tuntia, se juna olisi tullut vartissa. Ole sinä viisas ja käytä ruuhka-aikaan sitä skytrainia. Hotelliksi valikoitui kaakkoisaasian korkein hotelli joka samalla on maailman seitsemänneksi korkein hotelli ja Thaimaan korkein rakennus. Olin varannut huoneen kerroksista 68-78 mutta tultiin kumminkin pari tuntia liian ajoissa ja olis jouduttu odottamaan sitä huonetta. Heti vapaana oli kuitenkin huone kerroksesta 64 joten tyydyttiin siihen että päästiin äkkiä pienille päiväunille. 3 tunnin päiväunet teki tähän tilanteeseen gutaa, onhan se jo 1h per valvottu vuorokausi. Nukahdin mie siinä taksissa jo kaks kertaa ihan kuorsaustasolle. Mut ei malta, nyt on lähdettävä heti tutkimaan kaupungin sykettä.

Ja sykettä on. Voi jumalaare mikä meininki. Meikä tykkää. 12 miljoonaa asukasta, enemmän ku Manhattanilla tai Moskovassa. Hyvä feng shui. Lähin mahdollisimman pienellä kalustolla reissuun (en siis kerennyt oikein pakata) joten ostoslistalla olis seuraavia asioita: Shortsit, paitoja, ulkoinen kovalevy ja leuhka lippis. Lippiksen on oltava näyttävämpi kuin siltsulla, mutta ei niin homo. Kovalevyn tarvii siks että unohtui tyhjätä puhelimesta kuvat ja se on ihan täynnä kuten läppärikin. Onneks täällä on elektroniikka halpaa, myös laatuelektroniikka, ei pelkästään piraattikama. Unohdin himaan myös spare-iPhonen, oli tarkoitus ottaa toiseen puhelimeen paikallinen liittymä ihan vaan nettimodeemiks. Voi olla siis että ostoslistalle lisätään vielä yks puhelin. Ostoskeskuksia ja krääsäkojuja on täällä joka suuntaan ja silminkantamattomiin, ihmetellessä meni suurin osa tämän päivän ostelureissusta. Parit housut löytyi ja sit syömään. Vihreää currya, kanalla ja riisillä. Sillä minä voisin elää koko elämäni jos yhdellä ruokalajilla pitäis pärjätä. Thaimaalaisessa safkassa on kyllä mavut kohillaan, oon tykännyt siitä lähtien kun ekan kerran kävin.

Takas asumukseen ja seuraavana ohjelmanumerona vaimo hierontaan. Tarkoittaa sitä että meikä voi harrastaa rauhassa vedonlyöntiä sen aikaa. Iltaohjelmana ajateltiin tarkastaa hotellin ravintolat kerroksista 80-88. Aika cool yökerho oli Skybar, smoothia musaa, miestarjoilijat teki drinkkiä puku päällä ja naistarjoilijat kantoi pitkissä valkoisissa mekoissaan juomaa pöytään. Maisemat oli nyt tietty kohillaa jos ollaan thaimaan korkeimman hökkelin ylimmässä kerroksessa ja ikkunoita on 360 astetta eli tasan joka suuntaan. Pari kerrosta alempana käytiin syömässä lievä iltapala. Siin oli semmoinen buffa että löytyi muuten oikeesti ihan kaikkee, se tarjoilupöytä kiersi koko tornin ympäri. En oo varma montako kierrosta ite kävelin enneku tajusin että ympyräähän siinä mennään. Vähä kallis se oli täkäläisittäin mutta oikeesti vain tuommoista rosso/amarillo-tasoa. Nyt se ehkä saattaa nukuttaa kivasti.

Tämän päivän uutinen täällä päin on se että kuningas on nimenyt sotilasjuntan päällikön uudeksi pääministeriksi. Varmaan ihan hyvä juttu, tuskin se sitä muuten olis nimennyt. Tsaui!