tiistai 31. maaliskuuta 2015

Hane matkoilla, Bangkok, elokuu 2014, day 2

Voi satan kuinka pitkät unet tulikaan nukuttua, yhteensä 10h, heräsin toki kahden tunnin välein mut niin minä teen aina. Aamupalalle nyt. Kuten vois olettaa ni viiden tähden hotellissa on aamupalalla kaikkee. Ja niin oli täälläkin, en ala erittelemään. Hyvä oli. Takas nukkumaan pariks tunniks ku tuntuu olevan univelkaa vieläkin. Lopullinen herätys klo 13 ja sit pitää tarkastaa hotellin uima-allas. Se on ulkoilmassa terassinomaisesti ja kerroksessa 20.
Hyvä oli tämäkin, lämmin vesi eikä juurikaan muita ihmisiä, kebuakin sai allasbaarista. Kaks tuntia olin siinä hortenssian alla varjossa niin läski paloi jo etupuolelta, melko reilua. Sitten ostoksille. Tuossa on kävelymatkan päässä semmoinen elektroniikkaan keskittynyt ostoskeskus, 5 kerrosta täynnä kameroita, puhelimia, läppäreitä sekä oheistuotteita. Meikä tykkäsi. Ostin ulkoisen kovalevyn ja bluetooth-kajauttimen matkustelutarkoitusta varten. Halpoja olivat molemmat. GoPro olis kiinnostanut myös mut niissä ei ollu kyllä hintaeroa eurooppaan juuri ollenkaan. Lounaaksi nautittiin jonkin Jeffers-ketjun antimia, ne olivat kovin keskinkertaisia ja annokset mitoitettu aasialaisille ruipeloille.
Vaimo alkoi jo vähän mököttää kun ei oo löytäny mitään osteltavaa ja meitsillä pussit notkuu jo tuliaisia itelleen. Toisaalta jalat rupes jo hieman puutumaan parin päivän saapastelusta ni hoidettiin hieromosta foot job. Meikää hierova mummo oli vaan niin kovakourainen että kävi mielessä potkaista sitä päähän. Nyt on kuitenkin vastahierotuilla jaloilla mukava jatkaa kaupunkikierrosta ja kyllähän rouvalle ainakin yhet bikinit löytyi. Yllättävän paljon oli sähköröökikamaa ihan kadulla myynnissä, tosin melko paskaa tavaraa.
Lämmintä ruokaa pitää syödä ainakin kahdesti päivässä ja kello on jo ilta ni etitäänpäs tuosta kadulta jokin oikein autenttinen thai-ruokala. Löytyi semmoinen missä oli lueteltu suunnilleen kaikki aasian maat sekä ikkunassa että menussa, tästäpä luulis löytyvän mieleistä. Kanaa ja riisiä keltaisessa curryssä. Ihan jees mutta vihreä on yleensä parempi. Nyt elä ala sinä väittää että niiden värien perusteella voi päätellä niiden tulisuuden. Nou, se on harhaluulo, oon haastatellu aiheesta ihan oikeita thaikokkeja. Se on nimenomaan harhaluulo. Kaiken värisiä curryja voit oikeaoppisesti valmistaa kaikilla mausteisuusasteilla. Ite oon mausteisen ruoan ystävä, jopa tulisenkin, mutta vain miedosti tulisen. Vituttaa semmoiset idiootit jotka kilpavarustelee kokkauksiansa sillä että kenellä on äkäsimmät chilit siellä kattilassa ja sit siinä safkassa ei maistu mitkään oikeat ja alkuperäiset maut. Hölömöjä ootte, opetelkaa tekemään joskus hyvänmakuisia ruokia, mie voin vaikka opettaa, ei oo niin vaikeeta. Tuon chilihomman kanssa kävi nyt just tässä muslimibaariksi paljastuneessa ruokalassa vähän köpelösti. Vaimolla oli vain riisiä ja kasviksia lautasella. Meikä napsi sieltä niitä vihreitä myös ja salakavalasti sinne herneenpalkojen sekaan oli ujutettu kaksi melkein samansävyistä, vihreää ja aivan saatanan äkäistä ja kokonaista chiliä.
Vaimo tykkää oikein tulisesta ruoasta ja se söi vahingossa yhden. Alkoi haukkoa henkeään ja punastumaan ihan kummasti. Kiittelin luojaa ja saatanaa vuorotellen ettei se osunut minulle, olisin varmaan kuollut. Heti kiittelyn perään yksi suussani olevista pavuista tuntui hieman raa’alta ja aattelin pureskella sen hyvin. Voi vittu, se oli se toinen chili, nyt kuumottaa. Ei oo ikinä kuumottanu hannun suussa chili tähän malliin. Vaimo nauraa kun meikän nenän päästä alkaa valumaan hiki lorona. Kainalot kostui hiestä ja lärvi muuttui tulipunaiseks, äkkiä leipää ja riisiä lärviin niin paljon ku mahtuu, maitoa näiltä on melko turha kysellä. Kymmenisen minuutia oli melko tuskaa mut kyllä se sit helpotti. Enää pelottaa että kuinka peräaukko suhtautuu tähän asiaan kolmen seuraavan vuorokauden ajan. Raportoin kyllä.
Päivän varsinaisena uutisena kerron että Bangkokista on löytynyt kuolleena suomalainen 41-vuotias mies ja se en ollut minä.


Nyt nukkumaan. Aamulla lentokentälle ja jatketaan reissua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti