29.6.2012 Perjantai, Kerubi, Joensuu. Juhannuksesta selvittiin ilman sen
suurempaa draamaa tällä kertaa. Kellekään ei sattunut mitään eikä
kukaan joutunut sairaalaan, tai no melkein ei sattunut. Sumi kyllä
kaatoi kiehuvat makaroniliemet jaloilleen, mutta koska ihonsiirtoja ei
jouduttukaan tohtorien uhkailuista huolimatta operoimaan ni sitä ei
lasketa. Ihan hyvin se jo melkein kävelee.
Kuluneella viikolla meikä muutti itse itsensä uuteen asuntoon. Entinen
meni putkiremonttiin mut uusi löytyi saman kadun varresta, joskin
toisesta päästä. Helpotin muuttoani antamalla suunnilleen kaiken tavaran
pois, samalla siinä keveni myös viinakaappi kun vauhditin kiinnostusta
mööpeleihin liittämällä kaupan kylkeen aina myös viinapullon. Loput
ajelin Silmäsuon kaatopaikalle ja tulomatkalla ostelin Ikeasta
tuoreemmat tilalle.
Jokkiin suurudenhulluus iski tuota asuntoa valitessa kun pientä kaksioo
etsin mut nyt on iso kolmio. Parvekkeellekin mahtuis pingpongpöytä. Just
äsken imuroin ekan kerran. Hirmu homma, pienempi asunto on löydettävä.
Onneks rouva tulee heinäkuuks Kuopioon kesälomaansa viettämään, se
tykkää imuroinnista.
Niin, keikalle oltiin menossa. Taas oli mun lähdettävä omalla autolla,
olin luvannut ajella Joensuusta Helsinkiin ja hakea mun morsiamen
Kuopioon. Hyötynäkökohtakin tässä ajelussa oli, nimittäin samalla
kyydillä hoituu herra Spektaakkeli Tuskaan. Sillä oli vissiin
Horna-yhtyeen saatanallinen show siellä seuraavana iltapäivänä. On
tuokin ihmeellinen aika saatanan palvomiselle. Mie olin siis
luonnollisesti ennen muita paikan päällä ja Joensuun Poppareiden Asko
sattui siihen paikalle myös. Kovasti pohdittiin rokkiklubibisneksen
tilannetta ja haasteita ja päätettiin (taas) että tehdään jatkossa
enemmän yhteistyötä Henkan ja Kerubin kesken.
Muu ryhmä saapui paikalle myös. Kokoonpano oli muuten originaali mutta
miksaajana oli taas original tirehtööri eli Sumi. Sen jalka oli jo
paranemaan päin mut omituisesti se vielä kävelee. Professori Tegelmann,
joka nykyään vaatii itseään kutsuttavan Sastamantalan pormestariksi, oli
jäänyt Kuopijoon miksaamaan viinijuhlia kun osuuskaupan sosialisteilla
on kuulemma vara maksaa vielä parempaa liksaa ku meillä. Eihän sen niin
pitäis mennä? Vituttaa tuommonen vääryys.
Valmistautuminen keikkaan meni rutiinilla. Talomiehenä Kerubissa oli
kiireisistä ajoista johtuen tuuraajan tuuraaja. Hyvin hän hommansa hoiti
mutta yhtä sähkökatkaisijaa ei löydetty ennenku soitettiin Insomniumin
miksaajalle Saksaan, käsittääkseni. Toinen rutiinista poikkeava seikka
valmistautumisessa oli pelko siitä että Bobbylla alkaa karata lapaset ja
mopo. Se oli laittanut hulluttelupykälän silmukkaan ja laatinut illan
biisilistan Hobo-fontilla. Oh my satan mikä selvittely ja kuulustelu
tästä seurasikaan, kunpa tämä ei vaan olisi nyt mitään vakavaa.
Aikuismaisesti tämä kuitenkin hoidettiin ja Bob selvisi tästä
irtiotostaan nuhtelulla ja suullisella varoituksella.
Keikka oli mukava ja yleisössäkin oli vauhdikkaat tanssit. Henkilökunta
sanoi että tähän aikaan vuodesta ei Joensuussa ja sisätiloissa saa
kukaan muu tuommoisia tansseja aikaan. Melko nätisti sanottu. Solistit
olivat mielestäni normaalia vapautuneemmassa mielentilassa ja alkoivat
hieman leikittelemään joensuulaisten uusanatsimaineella. Yllättävää
kyllä he onnistuivat tässä ja käsittääkseni kaikki ymmärsivät huumorin
ja yksikään ei möksähtänyt.
Mie oon koko ikäni kärsinyt soittaessa krampeista sormissa ja
kämmenissä. Juttelin taannoin Staminan Kaikan kanssa aiheesta ja hän
sanoi korjanneensa saman ongelman Gatorade-juomilla. Niinpä mie oon nyt
kurlannutkin sitä palautusjuomaa keikoilla viimeaikoina ja väittäisinkin
että tuotteen sisältämä magnesium on auttanut vaivaan. 2-3 pulloa
näyttäis riittävän tuommoisen reilun tunnin konserttiin. Jatkan testiä
ja kunhan tämä tipattomuus saadaan päätökseen ni voi herra jumala sitä
viinan määrää minkä minä sotken siihen liemeen. Tansseista iso tattis
kaikille osallistuneille ja varsinkin lämmittelyorkesteri Black Light
Disciplinelle. Se on hieno yhtye ja on muuten erittäin pantavan näköisiä
alfayksilöitä jokainen. Kerubiin on kyllä aina mukava mennä kun kaikki
toimii ja muusikkoa pidetään ihmisenä, tämän maan rokkiklubeista top
vitoseen laitan minä Kerubin.
Kello on jo neljä, nyt köllölleen sillä kuudelta on lähdettävä ajelemaan
450km Helsinkiin. Aika ajoin elämä muistuttaa Le Mansin 24h-ajoja, kuka
kerkee eniten kierroksia? Nyt kun ei oo viime aikoina saanu kicksejä
viinalla skenettämisestä ni oon päässäni miettiny 4 kicksauttavaa asiaa
mitä pittää vielä elämässään keretä tekemään. Näistä 3 aion tehä vielä
tänä vuonna ja ilmoittelenpahan sitten kun niitä tapahtuu, ensimmäinen
ehkä jo hyvinkin lähiaikoina...
Seuraava keikaus on Suonenjok' Rok' -festivaali. Siihen saakka mie
keskityn penthousessani sisustamaan ihan homona. Moikkuli <3
PS. Vitun blogger ei suostu tasaamaan tuota tekstin oikeeta reunaa Padilla, minä olen syytön.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
maanantai 9. heinäkuuta 2012
TK poissa kotoa, Nummirock 2012, Nummijärvi
Nummirock, Nummijärvi, juhannusaatto ja perjantai 22.6.2012. Nonniin piltit, se on juhannusaatto ja juhannusfestari. Viime vuonna
peruttua keikkaa on lähdettävä omatunnon määrätessä periaatteessa
korvaamaan. Tällä kertaa ollaan lääkärin suosituksesta tipattomalla
linjalla ja yhen pysähdyksen taktiikalla. Pojat meni ryhmäkuljetuksella
helposti KUO-Nummijärvi-KUO, tai ainakin niin oli tarkoitus.
Mie lähin hakemaan mersulla enemmän semmosta maisemareittiä että ensin
rouvan kanssa Helsingistä Lahteen, siellä kävin vähän aikaa anopin
nurmikolla makaamassa auringossa. Lahest ajelin sit Tampereelle hakemaan
Rytköisen kyytiin ja siitä sit ajeltiin kahelleen pohjanmaalle. Tuomas
kertoili juuri päättyneestä Hornan ameriikan kiertueesta, kuulosti
hauskalta. Alabaman pahimmalla raamattuvyöhykkeellä se oli pissiny
jonkun isoon kirjaan, kaikkee pitäny kokeilla.
Viime käynnistä oli Nummirock sen verran kasvanut että kolmoslavakin oli
jo ihan oikee eikä mikään rekkalava. Meidän työpaikkana on kuitenkin
veden ääressä sijaitseva kakkoslava, mun mielestä yks Suomen
hienoimmista lavoista. Kelit oli viimesen päälle ja kohtelu myös, ei
tarvinnut oikeestaan mistään valitella. Paitsi tipaton taktiikka on
paska siinä mielessä että aika ei kulu yhtään niin lupsakasti kuin
lonkerilla öljyttynä. Hirveellä kiireellä sinne ajettiin että pääsee
itikoiden syöttinä keikkaansa odottelemaan.
Kotiteollisuutta mie kävin siinä ootellessani vähän kuuntelemassa,
perusvarmaa se oli. Fear Factorya tarkastin myös, se oli paska.
Triggeribassaria tsekkasivat puoltoista tuntia ennen keikkaa, vitun
hölömöt, ihan niinku se soundi siellä digitaalipurkissa siitä joksikin
paranis. Piti vaan esittää olevansa ameriikan starba. Musa oli kyl
täyttä paskoo. Mut meilläpä oli kahen FOH-miksaajan taktiikka, Tegelman tuommosena hissuttelevana sosiaalitanttana miksas leftin ja Sumi kunnon äärioikeistonatsina rightin, näin saatiin yleisölle vähintäänkin omituinen stereokuva isoista radioista.
Oma keikka oli vissiin aika hyvä? Ainaki porukkaa oli ku pipoo. Honkasalon Susanna oli ottamassa tilannekuvia, taijanki ymppäillä niitä tähän.
Kesken keikan huomasin että Entwinen rumpali Aksu oli siellä lavan
sivulla diggailemassa, olipa mukava nähä sitä. Poikien välinen
hellyyskohtaus syntyikin siinä sit ihan lennosta kesken soiton. Kovasti
ne sieltä yleisöstä yritti vielä takas lavalle meitä keikan jälkeen hurrata, mut aika
oli jo täys ja staminan tytöt aloitti viereisellä lavalla. Mersun
tähtikin tais olla jo Kauhajoen puolella kun vielä kuului vaimeasti:
Kätilöt, Kätilöt, Kätilöt....
Mua vähän vituttaa ne Stam1nan tyypit. Ei tyyppeinä suinkaan, vaan kun
ne on niin vitun hyviä soittajia. Ei sais antaa toisille noin isolla
kapustalla lahjoja, aika ajoin masentaa tuommoinen. Ois tietty voinu
itekin treenailla sillon kun vielä oppivaisessa iässä oli. Myöhäistä on
se nyt. Kaikki on.
Bobby ja Antero lähti mun kyydissä Kuopioon ja Jopi liittyi peesaamaan
samaan letkaan homosohvalla. Se on eräänlainen moottoripyörä joidenkin
mielestä. Mulla oli yhtenä vaihtoehtona aamulla lähtiessä ajaa
Helsingistä Kuopioon vaihtamaan auto prätkään ja mopoilla Jopin kanssa
auringonpaisteessa koko reissu. Onneks en sitä tehny. Nimittäin yöllä
olikin alavilla mailla hallan vaara ja Jopilla kuuraparta kun Mersun
mittari näytti öisellä Pohjanmaalla enää +2 astetta celsiusta. Hyihän
vittu. Jouni on itseni ohella yks maailman pahimmista vihreän kortin
vihaajista, mut niin vain oli tyytyväinen virne motoristin naamalla kun
aamukuudelta löytyi avonainen ja lämmitetty sosialistien ABC-ruokala
matkan varrelta.
Loput yhtyeestä lähti siis meidän perässä isommalla
ajoneuvoyhdistelmällä seuraamaan samaa reittiä. Hyvin tarkat
koordinaatit ja ohjeet mie jaoin heidänkin navigaattoriinsa, mutta kuten
voit itsekin silmillä katsoa kartasta niin Nummijärvi-Kuopio ei oo
suunnistuksellisesti ihan helpoin taival. Me oltiin ajettu ehkä tunti
kun äänijohtaja Tegelman soittaa perässä tulevasta kyydistä.
Mikko: paljonko tätä hiekkatietä vielä on?
Hannu: meillä on ollu pelkkää asfalttia koko ajan kyllä?
Mikko: jaa, noin 30km me on kyllä tultu pientä hiekkatietä?
Hannu: turvallista matkaa, tuut, tuut, tuut,tuut...
Mikko: paljonko tätä hiekkatietä vielä on?
Hannu: meillä on ollu pelkkää asfalttia koko ajan kyllä?
Mikko: jaa, noin 30km me on kyllä tultu pientä hiekkatietä?
Hannu: turvallista matkaa, tuut, tuut, tuut,tuut...
Puolen tunnin päästä se soittaa uudestaan. Taustalta kuuluu ihan
sekopäistä naurua ja jonkun sairas huuto: Uurainen? Eiiiii Uurainen!
Mikon puheesta sain selvää vain että: "Nyt täytyy tunnustaa että olemme
eksyneet, tuut, tuut, tuut..."
Aamukasilta olin kotona pötköllään ja voin kertoa että en muista milloin
olisin ollu yhtä väsynyt. 24h, 840 km autoilua ja yks soitettu keikka
samoilla silmillä ja yhellä perseellä. Kiitos, riitti mulle. Bobbyn
mökiltä ajellessa vielä viimeisillä suorilla yks jänöjussi yritti
itsetuhoa. Sain jarrutettua mut se jäi siihen kaistalle juoksemaan
samaan suuntaan eikä päästäny mua ohi. Sit se väsähti ja väisti
pientareelle, mie lähin ohittamaan ni hölömö kiilas eteen ja otsa edellä
kopsahti etupuskuriin. Renkaiden välistä se onneks meni ja näin
peilistä kun se teki kolmoislutzeja kierteellä nyt Jounin ajovaloissa.
Siitä se kuitenkin tokeni ja hyppäs pois, hyppäs pois, hyyppäääs pois
pusikkoon. Ei tullutkaan karvahattua Hannulle siitä.
Ens viikon mie keskityn muuttamaan pois 12 vuotta palvelleesta
poikamiesbotskista putkiremontin tieltä. Sain saman kadun toisesta
päästä ison kolmion talon yläkulmasta. Ikkunoita on joka suuntaan ja
niistä paistaa aurinko yötäpäivää, mie tykkeen. Sain juuri äsken
lasaretissa käydessäni lääketieteellisen kokeen puolivälitulokset.
Kolesteroli 6,2 -> 5,1 (max5,0) ja se varsinainen murheenkryyni jota
ne pelotteli kuolemaks asti eli maksasta seurattava ALAT oli 210 ->
125 (max70), hups. Ensimmäistä kertaa koskaan tohtori kehui Hannua, ei
kuulemma pitäis kuukaudessa noin paljoa laskea lukemat. Nuo arvot
tarkoittaa sitä että ihan kohta syödään kossua ja juuvaan pizzaa taas
nii että lehdet kirjoittaa. Ehkä.
Äsken opin naistenvaatekaupassa taas ihan uuden asian. Akoille ei myydä paitoja ollenkaan, ne on puseroita. Jos siinä on pitempi helma ni se on tunika ja tavallinen T-paita on toppi. Ei oo akoille paitoja.
Ens perjantaina keikka taas sisätiloissa Joensuun Kerubissa. Se on hyvä paikka se. Öitä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)