TK poissa kotoa, Nummirock 2012, Nummijärvi

Nummirock, Nummijärvi, juhannusaatto ja perjantai 22.6.2012. Nonniin piltit, se on juhannusaatto ja juhannusfestari. Viime vuonna peruttua keikkaa on lähdettävä omatunnon määrätessä periaatteessa korvaamaan. Tällä kertaa ollaan lääkärin suosituksesta tipattomalla linjalla ja yhen pysähdyksen taktiikalla. Pojat meni ryhmäkuljetuksella helposti KUO-Nummijärvi-KUO, tai ainakin niin oli tarkoitus. 

Mie lähin hakemaan mersulla enemmän semmosta maisemareittiä että ensin rouvan kanssa Helsingistä Lahteen, siellä kävin vähän aikaa anopin nurmikolla makaamassa auringossa. Lahest ajelin sit Tampereelle hakemaan Rytköisen kyytiin ja siitä sit ajeltiin kahelleen pohjanmaalle. Tuomas kertoili juuri päättyneestä Hornan ameriikan kiertueesta, kuulosti hauskalta. Alabaman pahimmalla raamattuvyöhykkeellä se oli pissiny jonkun isoon kirjaan, kaikkee pitäny kokeilla.
 

Viime käynnistä oli Nummirock sen verran kasvanut että kolmoslavakin oli jo ihan oikee eikä mikään rekkalava. Meidän työpaikkana on kuitenkin veden ääressä sijaitseva kakkoslava, mun mielestä yks Suomen hienoimmista lavoista. Kelit oli viimesen päälle ja kohtelu myös, ei tarvinnut oikeestaan mistään valitella. Paitsi tipaton taktiikka on paska siinä mielessä että aika ei kulu yhtään niin lupsakasti kuin lonkerilla öljyttynä. Hirveellä kiireellä sinne ajettiin että pääsee itikoiden syöttinä keikkaansa odottelemaan. 

Kotiteollisuutta mie kävin siinä ootellessani vähän kuuntelemassa, perusvarmaa se oli. Fear Factorya tarkastin myös, se oli paska. Triggeribassaria tsekkasivat puoltoista tuntia ennen keikkaa, vitun hölömöt, ihan niinku se soundi siellä digitaalipurkissa siitä joksikin paranis. Piti vaan esittää olevansa ameriikan starba. Musa oli kyl täyttä paskoo. Mut meilläpä oli kahen FOH-miksaajan taktiikka, Tegelman tuommosena hissuttelevana sosiaalitanttana miksas leftin ja Sumi kunnon äärioikeistonatsina rightin, näin saatiin yleisölle vähintäänkin omituinen stereokuva isoista radioista.
 

Oma keikka oli vissiin aika hyvä? Ainaki porukkaa oli ku pipoo. Honkasalon Susanna oli ottamassa tilannekuvia, taijanki ymppäillä niitä tähän. Kesken keikan huomasin että Entwinen rumpali Aksu oli siellä lavan sivulla diggailemassa, olipa mukava nähä sitä. Poikien välinen hellyyskohtaus syntyikin siinä sit ihan lennosta kesken soiton. Kovasti ne sieltä yleisöstä yritti vielä takas lavalle meitä keikan jälkeen hurrata, mut aika oli jo täys ja staminan tytöt aloitti viereisellä lavalla. Mersun tähtikin tais olla jo Kauhajoen puolella kun vielä kuului vaimeasti: Kätilöt, Kätilöt, Kätilöt....
 

Mua vähän vituttaa ne Stam1nan tyypit. Ei tyyppeinä suinkaan, vaan kun ne on niin vitun hyviä soittajia. Ei sais antaa toisille noin isolla kapustalla lahjoja, aika ajoin masentaa tuommoinen. Ois tietty voinu itekin treenailla sillon kun vielä oppivaisessa iässä oli. Myöhäistä on se nyt. Kaikki on.
 

Bobby ja Antero lähti mun kyydissä Kuopioon ja Jopi liittyi peesaamaan samaan letkaan homosohvalla. Se on eräänlainen moottoripyörä joidenkin mielestä. Mulla oli yhtenä vaihtoehtona aamulla lähtiessä ajaa Helsingistä Kuopioon vaihtamaan auto prätkään ja mopoilla Jopin kanssa auringonpaisteessa koko reissu. Onneks en sitä tehny. Nimittäin yöllä olikin alavilla mailla hallan vaara ja Jopilla kuuraparta kun Mersun mittari näytti öisellä Pohjanmaalla enää +2 astetta celsiusta. Hyihän vittu. Jouni on itseni ohella yks maailman pahimmista vihreän kortin vihaajista, mut niin vain oli tyytyväinen virne motoristin naamalla kun aamukuudelta löytyi avonainen ja lämmitetty sosialistien ABC-ruokala matkan varrelta.
 

Loput yhtyeestä lähti siis meidän perässä isommalla ajoneuvoyhdistelmällä seuraamaan samaa reittiä. Hyvin tarkat koordinaatit ja ohjeet mie jaoin heidänkin navigaattoriinsa, mutta kuten voit itsekin silmillä katsoa kartasta niin Nummijärvi-Kuopio ei oo suunnistuksellisesti ihan helpoin taival. Me oltiin ajettu ehkä tunti kun äänijohtaja Tegelman soittaa perässä tulevasta kyydistä.
Mikko: paljonko tätä hiekkatietä vielä on?
Hannu: meillä on ollu pelkkää asfalttia koko ajan kyllä?
Mikko: jaa, noin 30km me on kyllä tultu pientä hiekkatietä?
Hannu: turvallista matkaa, tuut, tuut, tuut,tuut... 

Puolen tunnin päästä se soittaa uudestaan. Taustalta kuuluu ihan sekopäistä naurua ja jonkun sairas huuto: Uurainen? Eiiiii Uurainen! Mikon puheesta sain selvää vain että: "Nyt täytyy tunnustaa että olemme eksyneet, tuut, tuut, tuut..."
 

Aamukasilta olin kotona pötköllään ja voin kertoa että en muista milloin olisin ollu yhtä väsynyt. 24h, 840 km autoilua ja yks soitettu keikka samoilla silmillä ja yhellä perseellä. Kiitos, riitti mulle. Bobbyn mökiltä ajellessa vielä viimeisillä suorilla yks jänöjussi yritti itsetuhoa. Sain jarrutettua mut se jäi siihen kaistalle juoksemaan samaan suuntaan eikä päästäny mua ohi. Sit se väsähti ja väisti pientareelle, mie lähin ohittamaan ni hölömö kiilas eteen ja otsa edellä kopsahti etupuskuriin. Renkaiden välistä se onneks meni ja näin peilistä kun se teki kolmoislutzeja kierteellä nyt Jounin ajovaloissa. Siitä se kuitenkin tokeni ja hyppäs pois, hyppäs pois, hyyppäääs pois pusikkoon. Ei tullutkaan karvahattua Hannulle siitä.
 

Ens viikon mie keskityn muuttamaan pois 12 vuotta palvelleesta poikamiesbotskista putkiremontin tieltä. Sain saman kadun toisesta päästä ison kolmion talon yläkulmasta. Ikkunoita on joka suuntaan ja niistä paistaa aurinko yötäpäivää, mie tykkeen. Sain juuri äsken lasaretissa käydessäni lääketieteellisen kokeen puolivälitulokset. Kolesteroli 6,2 -> 5,1 (max5,0) ja se varsinainen murheenkryyni jota ne pelotteli kuolemaks asti eli maksasta seurattava ALAT oli 210 -> 125 (max70), hups. Ensimmäistä kertaa koskaan tohtori kehui Hannua, ei kuulemma pitäis kuukaudessa noin paljoa laskea lukemat. Nuo arvot tarkoittaa sitä että ihan kohta syödään kossua ja juuvaan pizzaa taas nii että lehdet kirjoittaa. Ehkä.

Äsken opin naistenvaatekaupassa taas ihan uuden asian. Akoille ei myydä paitoja ollenkaan, ne on puseroita. Jos siinä on pitempi helma ni se on tunika ja tavallinen T-paita on toppi. Ei oo akoille paitoja.
 

Ens perjantaina keikka taas sisätiloissa Joensuun Kerubissa. Se on hyvä paikka se. Öitä!