TK poissa kotoa, Myötätuulirock, Vantaa

Perjantai 3.8.2012 Myötätuulirock, Vantaa. Kuten mainitsin, tämän päivän keikalle olis siirtymää vain 30km Helsingistä Vantaalle. Miettikääpä kuinka mukavaa olisi soittaa esim belgialaisessa humppabändissä joka tekee pelkästään kotimaan keikkoja? Belgialaiset humppamuusikot ei ihan varmasti dokaa yhtä paljon kuin keskimääräinen muusikko Suomessa ja se kaikki johtunee pelkästään kilometreistä sekä niiden määrästä.
 

Päätettiin kuitenkin siirtyä uudelle venuelle jo puolilta päivin, chillailemaan ja skenettämään. Systeemit näytti ihan samalta kuin viime vuonnakin, kaikki oli komiasti kohillaan ja lonkeri taas ihan oikeeta merkkiä. Tässä vaiheessa jo haluan mainita kiitoksen Petri Bakkerille ja hänen legioonalaisilleen. Kappas, friikkiperhe Sidoro näyttää olevan läsnä myös. Lassi ja Senja on ollu meillä useasti ennenkin mukana lavalla tekemässä ällöttäviä temppujaan. Viimeks kun ne oli keikalla mukana ni siellä oli myös notaari ja meidän todistaessa notaaritar liipas ne avioliittoon. Friikkejä ovat.
 

Näin päiväsaikaan keli oli vielä hyvinkin kohillaan ni mikäpäs siinä oli paistatella auringossa, morjenstella kollegoita ja kurlata limpparia. Niin, limpparia vain koska tämän viikonlopun keikat lupasin vielä lääkärille olla tipattomalla. Maanantaiaamun sarastaessa Hannusta pumpataan litrasotalla verta ja sit tohtori arvioi mihinkä tahtiin maksalle saa tarjoilla jatkossa. Epäilen että fysiologista estettä sille tarjoilulle ei ole, mutta todennäköisesti se yrittää taivutella minut kuitenkin kohtuukäyttäjän raameihin, se on sen homma, se on nääs tohtori. Jahka ens viikko koittaa niin opettelen tuon alkoholin uudestaan ja taas kirkuu maksa kuin lapsi kauhusta.
 

Muulle ryhmälle kyllä maistui, meidän jääkaappi tais ammottaa tyhjyyttään jo klo 17 ja keikkaan oli vielä puoli päivää aikaa. Siinä vaiheessa intellektuellit viskaalit Tolsa ja Pee hoksas että jos pienet päiväunet hotellissa nyt. Meillä oli huoneet Airport Rantasipissä ja sinne ne taksilla heilahti. Facebookiin ilmestyneiden (alla olevien) kuvien mukaan Rantasipissä ei kuitenkaan ollut teemana päiväunet, vaan ehkä ennemminkin päiväkännit, mutta päikkärit kuitenkin. Keikan lähestyessä oli ilmoille hiipimässä jo pieni huolestuminen kun näitä sankareita ei näy missään ja kuvia Rantasipin allasosastolta vaan ilmestyy sosiaaliseen mediaan tasaiseen tahtiin. Sain kuitenkin viimein helpottavan puhelun taksista, tulossa ollaan. Hengähtää kerkesin kunnes tuli taksista uusi puhelu. Tämä ei-niin-suomalaisperäinen taksikuski oli eksynyt, ei puhu suomea, eikä sillä oo mitään hajua missä on Hakunilan Urheilupuisto ja Myötätuulirock.
 

Kylpylässä kultivoitu säveltäjäsiipi saapui kuin saapuikin ajoissa paikalle, teherania puhuneelle taksikuskille oli vissiin hommat opetettu ihan kädestä pitäen. Teknikko-osastomme oli hoitanut kaluston lavalle soittovalmiuteen, on helppoo esittää rokkitähtee näin kesäisin ja festivaaliolosuhteissa. Yhtä juhlaahan se oli taas soitto ja tanssi kun tuommosella lavalla pääsee veivaamaan. Ei tarvii peljätä että astuuko Bobin varpaille kun vaihtoaskeleen ottaa tanssiessaan. Lopummalla keikkaa Lassi ja Senja astui kuvioihin ja tökkivät neuloja hymyssä suin toistensa kehojen sopukoihin. Sit laitettiin Lassi roikkumaan lapaluista lihakoukkuihin ja heiluteltiin sitä siinä huviksemme pari biisiä. Kyl se vaan hauskalta näyttää discon tahdissa. Lisää pyysivät, ei soitettu. Olis haluttu mut se huvilupa tulee aina viimeiselle artistille vastaan.
 

Mie pakkasin friikkisirkuksen ajoneuvoyhdistelmään ja kuljetin ne lentokentän Rantasipiin. Rouvan kanssa ajeltiin vielä Punavuoreen omiin vällyihin kun niin lähellä kerran oltiin. Äkkiä nukkumaan sillä huomenna on siirtymistä ihan tosissaan, nimittäin 530km ja Kokkola Rock Afterparty seuraavaks. Kuljettajan persettä kolottaa jo nyt.
 

Ai niin, sosiaalisesta mediasta puheen ollen, minua vituttaa yks juttu. Kun joku lataa sinne kuvan kääretortusta ja kuvatekstissä lukee omnomnom. MITÄ VITTUA? Mikä on tuo vokaalivalinta, häh? Kuulkaas nyt 90-luvulla syntyneet pienet piltit kun elämää nähnyt ja haistellut setä opettaa: Se on NAM NAM tai vaihtoehtoisesti NAM NAM NAM mut ei missään vitun tapauksessa omnomnom. Totena mekkoon nyt! Menikö?

Tsaui!

TK poissa kotoa, Nosturi, HKI

To 2.8.2012 Nosturi, HKI. Otin päivätyöstä kesälomaviikon johtuen suuresta psyykkisestä panoksesta jonka Kuopiorock imi ihmisestä ja lähin rouvan kanssa Helsinkiin, hällä nimittäin loma loppui ja lähetykset alkoivat maanantaina. Sanan loma voisi tuolta yhdyssanasta irroittaa sitaatteihin sillä heti keskiviikkona oli ajeltava takas Kuopioon jatsitreeneihin.

Kyllä. Nosturin Alakerrassa on aloitettu semmoiset akustiset klubit ja siellä on ollu jo esim Swallow The Sunin puliveivaajat vetämässä biisejänsä unpluggedina. Jostain syystä niille oli siellä tullu mieleen että Turmion Ääliöt saattais olla hauskakin ostos tuohon yhteyteen. No meillehän ei tämmösiä erikoishommia tarvii kahesti esitellä, kiinni veti. Apropåå, onhan meillä historiassa yks hääkeikkakin vedettynä. Se ei tosin tainnu ihan koko hääväen mieleen silloin olla, mut onpahan kokeiltu sekin.

Se treenihomma ei meille hirmu tuttua ole, koskapa tuota keikkaa on siunautunut onnellisesti ja hyvin tiiviiseen tahtiin. Näillä keinoin yhtyeen "taso" on pysynyt tasalaatuisena kesät ja talvet läpi vuosikymmenen. Mutta nyt oli järjestettävä kyllä ihan erikoistreenit, sovitustreenit nimittäin. UPS:n lähettipoika toi mulle Saksasta ihan uuden akustisen bassonkin, tuommoista viuluapa en ollutkaan ihan vakavissaan ennen vedelly, enkä kyllä kovin vakavissaan vetele nytkään. Raaka Pee oli jo valmiiks sovitellu pari biisiä uuteen uskoon ja lopullisiksi tyylilajeiksi muodostuivat samba, rumba, bossanova, humppa, diskohumppa ja jenkka. Näitä askelkuvioita myötäillen saatiin settiin 7 TK-iskelmää ja bonukseksi TV-sarja Pasilasta Andy Suonsilmän kappale Karrelle Palanut Enkeli. Rai rai.  Aika lyhyen oloinen setti mutta tällä mennään, otetaan riski, laatu korvatkoon määrän? Hahhaa, tuohon ei uskonut siinä vaiheessa yksikään.

Aamulla aikainen herätys ja takas Helsinkiin, meikä on luvannut ajaa yhtyeen ajoneuvoyhdistelmää tämän viikon keikauksilla. Ennakkotietojen mukaan näyttäis olevan 1300km tarjolla, onneks mulla on hyvä perse. Pikkusen myöhässä saavuttiin venuelle ja tämän johdosta bileet meinas alkaa jo soundcheckissä kun ne olivat päästäneet kiivaimmat fanit jo sisälle. Lava-asetelma oli yhtyeelle vähintäänkin erikoinen. Asetuttiin sillai leirinuotiomuodostelmaan ja operoitiin istuiltaan käsin. Raaka Pee oli ottanut pianon mukaan myös ja mentiin siis kaksin koskettimin. Poikkeuksetta toisessa synassa oli aina haitarisoundi päällä koska se vaan toimii aina sekä joka paikassa.

Hullu keikkahan siitä tuli. Yleisö kiitteli saaneensa samaan hintaan myös laadukkaan stand up-esityksen. Noista seitsemästä biisistä syntyi kuitenkin tunnin ja neljänkymmenen minuutin keikka, ilmeisesti välillä laulatettiin siis yleisöäkin. Hauskaa se oli, suotta siinä ei hampaita kiristelty. Tais tulla smoukontöwaterit ja vanheilenin jumpitkin tavallaan jamiteltua ohessa. Pienen makupalan keikasta tarjoaa youtube tässä.

Huisin hauskaa siis oli ja mukavahan tuommoinen spesiaalishow olis tilaisuuden tullen vetää uusikskin. Sinä, promoottori, joka luet tätä ni ostahan pois joihinkin ens kesän hiihtokisoihin tuo? Puolta kalliimpi se on ku normaali show mutta on muuten koko rahan väärti, takuu myönnetty. Hetken verran puitiin vielä takahuoneessa suoritusta ja seinän takana HIM treenas uusia biisejään, ei kuulostanut hyvältä ne, harmi. Väsynyttä Join Meetä hankasivat myös, luulis että tuon jo osaisivat ulkoo? Nyt rouvan kanssa pötkölleen, se asuu tuossa ihan naapurissa. Puolilta päivin olis huomenna huikee 30km siirtyminen Vantaalle Myötätuulirockiin, onpas osannut keikkamyyjä kerrankin hyvän routingin laatia. MTR:ssä olis huomenna illan pääesiintyjän slotti eli veto vasta yömyöhällä. Sopii meille, mutta hieman pelottaa tuon alkoholistisiiven puolesta.

Näin muuten tuossa yks yö unen. Minäpä kerron. Oli synkkä ja myrskyinen yö ja mie heräsin tuonpuoleisessa. En oikein saanut selvää olinko taivaassa vai helvetissä, semmoinen neutraali mesta se oli ja mie olin hieman kummissaan ja rotsi oli visusti kiinni. Minua vastassa oli sairaanhoitaja joka muistutti äitiäni 60-luvulla. Mutsi oli silloin melko kissa, oon nähnyt kuvia, en ihmettele yhtään että isävainaa sai minut helposti aluilleen tulemaan. Mie aloin kyselemään että kuinkas mie nyt jo täällä oon ku hirveesti jäi vielä suunniteltuja juttuja tekemättä? Hoitajatar ilmoitti että olin eilen tappanut itseni työntämällä veitsen keuhkooni. Jassåå?!? No voihan kusi, eiköpä tätä nyt millään sais peruttua ku oikeesti jäi vähän juttuja vielä rästiin, kelpaisko esim raha? Sisar hento sanoi että tämä on nyt ihan hyvä näin koska huomenna sinulla olis todettu keuhkosyöpä. Ahaa. Sen pituinen se, olipa onnellinen loppu tällä.

Sittemmin analysoin tuon kuvion siten ja täten että mie olin varmaan aavistanut sen syövän saapumisen ja yrittänyt omakätisesti sen operoida ulos adoniksesta kuitenkin siinä pahasti epäonnistuen. Omituinen oli feelis koko loppupäivän kyllä. Huomenna siis Myötätuulirockin isolla lavalla tehhään jotain erikoista taas. Kauniimpia unia sullen!

TK poissa kotoa, Rockcock, KUO

Lauantai 28.7.2012 Rockcock, Kuopio. 

Se olis meijän yheksäs Rockcock-keikka, eli ens vuonna vasta kunnolla juhlitaankin. Juhlitaan toki nytkin, valehtelematta tämä on meille aina se vuoden kohokohta kun omat perheet lapsineen pääsee kaikki paikalle ja tulee väkisinkin semmonen luokkaretkimeininki. Kotikentällä on kiva pelata koska silloin pääsee yleensä myös parhaaseen tulokseen. Anteroo tosin jännittää aina elämässään kaks asiaa, Rockcockin keikat ja Henry's Pubin keikat. Nytkin se on valvonut kuulemma jo muutaman yön.

Janne sai viime yönä tingittyä Nightwishiltä vähän tulivehkeitä, kaasua ja pommimiehen lainaan. Tänä aamuna vielä palopäällikkö antoi luvan käyttää niitä. Great. Mulle ainakin antaa aina pienen extrasysäyksen kun on tulipatsaita esityksessä mukana. Viime vuonna kun liekitettiin Waspin vehkeillä ja olin ite tuhannen humalassa ni toisesta silmästä kärähti ripset ja kulmakarvat. En mie mitenkään voinu muistaa missä kohtaa niitä lieskoja tulee. Tänä vuonna ei menny minulla läheltäkään mut Rydi pomppi koko ajan niiden kaasusuuttimien päällä, onneks pommimies oli ajan tasalla eikä kuinkaan käynyt.
 

Ai mitenkäkös se Kaijan homma sit meni? Noh, Kaija soitti kaks päivää ennen keikkaa ja ehdotti että vedettäiskö kimpassa jotain. Jo kaks vuotta sitten suunniteltiin jotakin yhteistyötä, mut hommahan konkretisoitui ihan kunnolla tuossa keväällä Kokemäellä kun yhen mestan bäkkärillä oli Kaijan julkku seinällä ja Antero tuunas siitä kirkonpolttajan. Lähetettiin kuva Kaijalle ja se lupas saman tien tulla fiittaamaan keikalle. 

Kyl meinas tulla oikeesti paska housuun siitä naurun määrästä kun maalattiin Kaija Koon lärviä ennen keikkaa sen julisteen perusteella. Aiemmin päivällä se oli ottanu Teukan lyriikat haltuun ja hyvinhän se meni. Ihailtavaa antautumista loistavalta taiteilijalta ja persoonalta. Hyvä Kaija! Eniten vissiin jännitti ettei se steppaile niihin liekkeihin. Jonkun natiivin kännykkäkamerataltionnin voit tarkastaa tästä. 

Oli kyllä mahtitunne vetää tuommoisella stagella ja tuommoisella stereolla. Sakemanni oli sen PA:n juuri valmistanut ja niiden insinöörit oli tullu vielä paikan päälle sitä virittämään. Ihan saatanan hyvältä se kuulosti ainakin muiden keikoilla, 160 000W päätetehoa kuulemma oli, suatana.
 

No entäpä se ihmismäärä? Eri arvioiden mukaan nurtsilla oli 7000-12000 henkee nyrkki pystyssä kannustamassa kotijoukkuetta, pikkuse hyvältä tuntui se. Tuli ihan mieleen se kun viime vuosikymmenellä supportattiin kerran Rammsteinia ja 15000-20000 henkee huus meitä lavalle ennen pääaktia. Nuo ne on vaan semmosia hetkiä että ne ei muuten unohdu ikinä. Aika ajoin on ihan pitäny pysähtyä miettimään että minkähän takia minua on siunattu näin onnistuneella elämällä. Kun ei meinaa vituttaa oikein mikään, pitää välillä ihan väkisin keksiä vitutuksen aiheita. Niinku esimerkiks urheilijoiden nimet, ne minua vituttaa.
 

Yritin nimittäin alkukesänä katsoa futiksen MM-kisoja, vai olisko ollu EM-kisat? Taisin just paljastaa etten kuntoilusta ja pelailusta hirveesti perusta. Katsoin nimittäin ehkä Ruotsin ja Ranskan välistä matsia. Ruotsin kentällisessä pelas mm. Majstorovic ja Ibrahimovic ja Ranskan kaikki pelaajat oli mustaihoisia. Puoliajalle saakka luulin katsoneeni Puola-Afrikka jalkapallo-ottelua, kunnes kuulin että siellä puolalaisten seassa pelasi myös joku Toivonen. Menin sekaisin ja vaihdoin Emmerdalelle.
 

Yhtään vähempää ei vituta sama homma suomalaisten osalta. Suomen futisjoukkueessa pelaa Hradecky, Hetemaj, Sparv, Kuqi, Eremenko, Eremenko Junior, Eremenko Senior jne... Mitä vittuu, eikö sen pitäny olla niin että Suomen joukkueessa pelaa suomalaisia? Yleisurheilu ei kalpene tässä yhtään, voidaanko oikeasti sanoa Suomen pärjänneen jossain kisoissa kun sen mitalin tuo Wilson Kipchumba Kirwa tai Frantz Kruger joka ei ymmärrä sanaakaan suomen kieltä? Kyllä Paavo Nurmella ja Hannes Kolehmaisella olis haudassa kääntymiseen aihetta. Nonnii, nyt ei taas vituta ollenkaan enää.
 

Niin, keikasta jäi siis semmoinen mieli että sillä voi henkseliä paukuttaa ens kesään asti. Silloin on meidän 10v synttärit ja mahdollisesti kymmenes Rockcock-keikka. Voit olla varma että silloinkin tärähtää jotain speciaalia. Keikan jälkeen tsekkasin vielä NW:in joka oli kieltämättä komeaa teatteria. Itävaltalaisessa kuunteluinstituutissa on tutkittu että 70% ihmisistä kuuntelee silmillään ja ainakin he olivat tänään tyytyväisiä. Hieno show, hyvä poijat ja hyvä irma. 

Nyt rouvan kanssa pötkölleen, sillä näyttää olevan vieläkin pieni krapula. Huomenna ajellaan Helsinkiin ja keskiviikkona mie ajan takas Kuopioon sambatreeneihin ja torstaina tärähtää Nosturissa acoustiset Kätilöt?!? Mitähän vittua siitäkin tullee? Kummallista on elämä... Tsaui!

TK poissa kotoa, Tuhdimmat Tahdit, Nokia

Pe 27.7.2012 Tuhdimmat Tahdit, Nokia. Kuten taisinkin aiemmin jo mainita ni oli täysin keikkavapaata viime viikonloppu. Mie vietin sen Himoksella semmosessa melko mukavassa mökissä, itse asiassa torstaista sunnuntaihin oltiin rouvan kanssa siellä. Nimittäin se niiden radiokanava järjestää vuosittain Jyväskylässä sen SuomiPop-festivaalin ni oltiin siellä ihan vaan vieraina nauttimassa mukavasta kohtelusta. Petrankaan ei tarvinnu tänä vuonna juontohommiin sotkeutua joten saatiin ihan olla vaan. Hyvä olis ollu ottaa viunoo siinä niiden työporukassa kun ne on aika veijareita kaikki, vaan ei, mie vaan vissyä kurlasin ja arvostelin. Chisu on helevetin hyvä ja Popeda on paras. Jokisen Veskun (Klamydia) kanssa puitiin maailmassa olevia vääryyksiä, samat vääryydet ovat kohdanneet kummankin yhtyeitä vaan niistä ei välitetä, levyt myy ja porukka käy keikoilla. 

Jotta ei liian helpoks menis ni mie kävin joka aamu kuitenkin Kuopiossa hoitamassa toimistohommat. 420 km joka aamu muutaman paperin tähden, hyvä Hannu, viksu-Hannu.
 

Ootko ikinä lentäny? Minäpä oon! Jos luulit että lentokoneessa istuminen on lentämistä, ni ei oo. Vai onko veneessä istuminen uimista, häh, onko se? Petra oli männävuosina hävinnyt Aamulypsyssä Jaajolle jonkin vedonlyönnin ja joutunut sen seurauksena hyppäämään lentokoneesta. Minnuu vitutti se niin paljon että mie halusin kans. Varsinkin nyt kun ei saa villitä itseään viinanläträyksellä ni pitää keksiä jotain korvikkeita sille. Sunnuntaina sit ajettiin Lahteen Vesivehmaan lentokentälle Hämeen Laskuvarjourheilijoiden vieraaks ja pudotettiin Hannu koneesta. Koko kesä on sitä yritetty mutta aina on ollut ilmasto esteenä. Nyt kuitenkin oltiin jo menossa yli viiteen kilsaan kelien puolesta hyppäämään mut lennonjohto väitti siellä olevan liikaa reittiliikennettä. 4400 metristä sit hypättiin.
 

Ai jännittikö, no eipä juurikaan. Oikeestaan vasta siinä vaiheessa kun muut yheksän hyppääjää hävisi siitä koneen ovelta melko sukkelaan ja oli mun vuoro. Hullu on se tunne kun meet paria sataa alaspäin mutta se lentokenttä ei tunnukaan lähenevän ollenkaan. Korkeusmittarissa vaan viisarit pyörii ja Hannu huutaa että tätä vittu lissee ja heti ja paljon. Huhhuh, kyllä adrenaliini on ihan parasta huumetta. Toisaalta heroiinia en oo kyl vielä kokeillut. Saman tien piti ilmoittautua Nopeutettu Vapaapudotus-kurssille joten seuraava hyppy onkin sitten omalla repulla itsekseen. Nyt löytyi kyllä kerralla se oikee harrastus, saatana kun tuntuu ne kicksit vieläkin sisäelimissä. Tehtiin pieni mainoskin Skydive Hämeelle siitä, sen voit katsoa tästä.

Asiaan. Kuten otsikossa mainitsin niin olis tarjolla tuommoinen pistokeikka Nokialle. Siellä on alettu järjestämään vissiin Tapsan Tahdeille jotain hevimpää varjofestivaalia nimeltä Tuhdimmat Tahdit ja pääesiintyjän slottihan se näyttäis olevan taas tarjolla, seuraavaksi illaksi sama työvuoro oli arvottu Sonata Arcticalle jossa meidän miksaaja Tegelman huoraa taas. Ihan hirveet ei ollu odotukset mulla mutta voin jo heti myöntää olleeni kerrankin väärässä.
 

Eipä tehty tästäkään lähdöstä liian helppoo kun Jannella oli alkuillasta Tarot-keikka Kuopiorockissa 16.30-17.30 ja Nokialla pitäis aloittaa jo klo 23.30. Eipä hätiä, lähetettiin isompi iskuryhmä Nokiaa kohti jo aiemmin päivällä ja mie ootin Tolsan Saabin kanssa lavan takana moottori käynnissä Tarotin keikan loppua. Aina oon luullu että Saabit on paskoja autoja, ni ei oo. Ainakin tuo Jannen vehe oli tosi säpäkkä, siinä oli semmoiset läppävaihteetkin ratissa että pystyi niinku ihan oikeesti operoimaan siinä kajuutassa. Jannee ootellessa tsekkasin rouvan kanssa Chisun keikan. Chisu on ihan saatanan hyvä. Ja seuraavassa mersussa pitää olla rattivaihteet.
 

Nokialla oltiin ihan ajoissa ja edellisenä esiintynyttä Doom Unitia kerkesin vielä vähän tsekkaamaan. Hirmu rohkaisevalta ei näyttänyt yleisön määrä siinä vaiheessa. Keikan alku sitten myöhästyi vissiin vartin kun lokaalit teknikot yrittivät syöttää meidän taustanauhuriin tavaraa eivätkä millään saattaneet käsittää että ei olla mitään nauhoittamassa, haluttaisiin vaan soittaa jotain taustakuoroja ja ukuleleja tästä mankasta. Exit only, juu nou dyyd? Bobbyn mielenterveys alkaa taas vissiin olla paranemaan päin kun biisilistat on taas tyylillä tehtyjä, hyvä Bob!

Lavalla kiivettyäni minut valtasi hämmästys, koko alue oli aivan tupaten täynnä TK-fania, kuulemma 1500 niitä siinä oli. Se alue oli semmonen ostoskeskuksen sisäpiha josta puolet oli katettu semmosella helevetinmoisessa teltalla. No vittu, hyvä meininki, nyt tanssitaan! Todella mukavaa on kyllä vetää ihan missä vaan kun on tuommoinen yleisö kannustamassa, kiitos jokaiselle. Yks kesän kovimpia keikkoja oli tämä ilman muuta. Johtuen alun myöhästelystä ja loppupäässä vastaan tulleesta huviluvasta jäi meidän setti vähän lyhyeks, mut ens vuonna tullaan ja vedetään puolta pidempi jos vaan tilaatte meidät sinne!
 

Tolsan kanssa aateltiin että ajellaan vielä yöllä Kuopioon ja näin tehtiin. Janne soitteli siinä tulomatkalla humalluspäissään Nightwishin organisaatioon Pommimarkulle ja yritti järjestää meille huomiselle Kuopion keikalle jonkinlaista ilotulitusta, saas nähä. Muutamaa vierailevaa staraakin ollaan huomiselle keikalle säädelty, jännä nähä kuin käy. Mie menin himaan ni mun rouva kuorsaa (kehrää omien sanojensa mukaan) sohvalla silmät ja suu auki. Vieressä oli kaks täyttä ja isoa muovipussillista syömätöntä hesburgerruokaa. Oli näköjään muutaman drinkin ottanu, mutta oli kuulemma myös aatellu että mulla saattaa olla nälkä kun tuun himaan. Heh, hyvän vaimon mie siitä saan ihan kohta. 

Huomenna siis historian kymmenes Rockcock ja meidän osalta yhdeksäs, siinä ekassa ei meitä vielä ollut olemassa. Vuoden kovin keikka on aina täällä, se on luvattu julkisesti. Melkein jännittää.

TK Poissa kotoa, Suonenjok' Rok', Suonenjoki

Pe 13.7.2012 Pioneerifestivaali, Koria. Tarkemmin navigoituna Etelä-Koria ja kylän diktaattorina Igor, mutta meininki on leppoista. Tietämättömille Igor on hän joka järjestää Kuopiorockin ja myös siis tämän Pioneerifestivaalin täällä Kouvolan kupeessa. Parina viime vuonna täällä on oltu keikalla mut nyt lähin ihan vaan kutsuvieraan ominaisuudessa tulevan vaimoni kera. Täällähän se alkoi mua viime kesänä vokottelemaan ja nyt mie oon sen kaa menossa naimisiin, voe mahoton.

Omituista on olla festareilla niin ettei oo keikkaa. Ei täällä oo oikein mitään tekemistä. Viinaa kai täällä kuuluis juoda mut lääkärin mukaan ei edelleenkään kuitenkaan kuuluis, vielä kolme viikkoa pitää kuulemma kärvistellä. No saatana, kärvistellään sitten. Syön backstagen puhtaaks irtonaisesta lihasta ja meen arvostelemaan bändejä. Jussi Selon uus bändi oli varmaan ihan jees, ei se mulle  kyllä oikein mitään antanut. Kotiteollisuus oli ihan yhtä hyvä ku ennenkin. Seuraavana olis Eppu Normaali, paskat mie jaksa näitä arvostella. Otan akan mukaan ja lähen saunomaan.

Igorin siskolla perheineen on siinä vieressä semmonen makee ranch. Siellä pesittiin ja saunottiin ja paisteltiin kymijoen rannalla loppuilta lihoja. Kiitoksia vaan kovasti vieraanvaraisuudesta. Aamun sarastaessa mie heräilen romantilliseen tyyliin aitasta ja lähen ajelemaan keikalle Suonenjok' Rokiin.

La 14.7.2012 Suonenjok' Rok. Työn touhuun. Kyllä kai sitä työksi saa kutsua jos siitä välillä rahaakin saa. Ja jotta sais tarpeeksi kilometrejä ni käyn Kuopion kautta. Pitää käydä vähän säätämässä hyväntekeväisyyshuutokauppaa Henkassa. Ton meidän yhtiön jääkiekkoilevan pääomistajan nimeä kantavalla tapahtumalla on nyt muutamana kesänä kerätty rahaa KYSin tenavien syöpäosastolle. Tänä vuonna saatiin niille noin 44000 euroo, hyvin tehty. Mie vaan meinasin viedä ne huutokaupattavat NHL-starojen nimmaripaidat toimistostani roskapuristimeen ku luulin että joku säilöö hikisiä pelipaitojaan mun konttorissa. Onneks hoksasin että niissä oli melko tuttuja nimiä seljissä.

Aikataulu oli laskettu meikälle taas melko tiukaksi. Soitto tulisi alkaa Suonenjoen jäähallissa klo 00, meidät oli näemmä ostettu "pääesiintyjäksi". Tämä tarkoittaa että huulipunaa on alettava veistämään naamaan noin klo 23.45 ja Kuopiosta olisi parempi lähteä viimeistään Kymmenen uutisten alkupuolella. Näin tein ja koppasin vielä kyytiin DJ Vastapallon, se oli menossa miksaamaan meitä edeltävää yhtyettä joten kiire alkoi olla tosiasia.

Ihan hyvin kuitenkin kerettiin ja paikan päällä oli fasiliteetit laitettu viimesen päälle. Hieno lava, hyvät kamat ja lonkero oikeeta merkkiä. Jännästi mie kannan huolta tuosta viimeisestä vaikken sitä nykyään juokaan. Keikka oli normaali, hyvät festaritanssit saatiin aikaan. Keikat on olleet kaikki normaaleja nyt selvänä kautena, juomakautena niistä tuppaa tulemaan aina vähän erilaisia ja välillä hyvälläkin tavalla omituisia. Rivien välistä voit lukea kaipuun rippeitä. Tosin basistikollega Tarot-yhtyeestä totesi yks aamu studion pihassa hyvin: "Ootko Hane huomannu että järki juoksee nykyään paljon paremmin?" Se on muuten totta se.

Bobbylla on nyt menossa jokkiin uhmaikä noiden biisilistojen suhteen. Nyt se oli palannut takaisin virallisempaan fonttiin mutta samalla jättänyt hienon iltakohtaisen otsikoinnin sekä vesileiman paperista pois. Bobby, minulle voit puhua aina, mie kuuntelen.

Keikan jälkeen äkkiä kotiin nukkumaan, juhlikoon muut. Ekaa kertaa järjestetty festari ei jättänyt ainakaan minulle mitään valittamisen aihetta. Ihmetyttää vaan miks paikallista nuorisoo ei se enemmälti kiinnostanut, vaikutti siltä että läheisellä alueella tarjottu Frederikin ja Vicky Rostin höystämä korkeakulttuuri osui paremmin kohteeseen. Jospa ne ens kesään mennessä olis kuullu myös vaihtoehtoisesta musiikista Suonenjoellakin. Ens viikonloppu oliskin täysin keikkavapaa, saatan suunnata jollekin festarille silti. Terve.

PS Miks ne ei oikeesti korjaa niitä aukkoja hirviaidoissa?

PPS Näin Koffin puistossa kun tanskandogi astui omaan paskaansa ja sain siitä tyydytyksen.

PPPS Mua vituttaa semmoiset "Se tunne, kun kissa kusi kenkään"-postaukset! Ne jää vajaaks nuo teidän lauseet! Ne ovat kieliopillisesti päin vittua! Tunteeseen viittaava predikaatti puuttuu! Mitä sille tunteelle tapahtuu tai mitä se tekee? VITTU, VASTATKAA!!!