TK poissa kotoa, Sotkamon Syke 2011

Lauantai 6.8.2011 Mikä helevetin Sotkamon Syke? Noh, se on noiden Kingfoon ihmisten järjestämä ja käsittääkseni ihan uus festivaali. Ihan oikeelta festivaalilta se näytti ja tuntui. Fasiliteetit oli kunnossa eli suomeks sanottuna lonkeri oli oikean merkkistä ja heti portilla tuli korttipakan paksuinen nippu drinkkilippuja kera kommentin: Nämä ei sit lopu kesken. Semmoinen yhden lavan festari se oli, ja toisiks viimesenä vetäistiin ennen Amorphista. No oli siinä semmonen pikkulavakin vieressä, joku möi siinä paitoja ja Jussi69 soitti musaa läppäriltään bändien väleihin. Kuulemma 2000 lippua siellä olis myynnissä ollut.

Minullahan tuonne oli pitkähkö matka koska rakkauden sokaisemana olin innostunut pesimään Helsingissä rouvani tykönä. Noin 600km taitettavana ja taittovehkeeksi olin valinnut juna-auto-yhdistelmän. Keikallelähtökello kiekui seiskalta, mitä vittuu, nää lähdöt aikaistuu kerta kerralta. Kohta on jo harkittava siirtymisiä edellisenä päivänä. No kuitenkin, romantilliseen tyyliin vaimo hois handen junaan ja puolilta päivin olikin ukko Savossa. Lonkeria en vielä junassa uskaltanut naplata koskapa edellinen taidepläjäys oli hieman kärsinyt ylikunnosta, jälkeen päin oli ääni-insinöörikin minua siitä ihan ääneen pilkannut. Ihme nipottaja. Varsinaisesta keikka-autostahan mie tietenkin myöhästyin mutta B-suunnitelma oli jo olemassa. Luottokuljettaja Vesku oli aiemmin lupautunut hoitamaan meitsin ruumisautollaan tapahtumapaikalle Sotkamoon. Kyllä, semmonen entinen ruumisauto sillä on ja oli siinä kyydissä myös rouva Pee ja nuorempi Undertaker. Notta viimeiset 200km mentiin siis tyylillä ja nesteytyskin siinä varovaisesti tuli hupsista-tyyliin aloitettua.

Neljän maissa siinä juhlapaikalla oltiin ja vettähän siellä satoi vaan ei tuo tuntunut haittaavan ketään. Se mikä hieman keskittymistä haittaa ni on se että kirjoitan tätä puhelimella junassa ja samanaikaisesti tuleva vaimo lähettelee kuvia kavereidensa vauvoista. Jotakin hän yrittänee vihjailla. Asiaan, hane. Ennen miehekkäitä meikkaussessioita kerettiin joitain bändejäkin arvostelemaan. Niitä alkupäässä soittaneita mie en oikein tunnistanut, jotain natiiviosastoa taisivat olla vaan ihan kelpo ryhmiä. Meidän soitto on vasta 20.45 joten keretään vielä tuo yks tarkastamaan, se on nimeltään Tarot ja ne on meiltä päin joten laatu on taattu. Varmaan miljuuna keikkaa heiltä nähneenä piti edelleenkin taas suu auki ihmetellä. Bobby ihmetteli myös. Huulipuniamme siinä saman peilin ääressä myöhemmin asenneltiin ja ääneen ihmeteltiin sitä rutiinia ja yhtyeessä olevan taidon määrää. Paskaa keikkaa ne on tuskin koskaan soittanu, joitain omituisempia ehkä. No onhan ne kimpassa vääntäneetkin vissiin 60 vuotta. Marcon biisiesittelyt jaksaa naurattaa edelleen ja hipoohan ne nerokkuutta, sanaseppo se on ja aina tilanteen tasalla. Viime keskiviikkona se oli On The Rocksissa jossain spiikissä tilannu multa varapatruunaa Tolsan sähkötupakkaan mut mie olin jo taksissa Majava-ravintolaa kohti. Se on hieno baari se Beaver ja nyt meinaa karata ajatus, tarjoiliskohan ravintolavaunun neiti lonkerin pöytään? Minäpä kysyn.

Meidän vuoro olis soittaa nyt. J ja Jopi oli asennelleet pelivehkeet niin valmiiks että eipä tarvinnu taaskaan artistin näppejänsä paskata. Monitorimaailmassa näkyi siluetti tutusta hahmosta, sehän oli entinen kitaristimme DJ Vastapallo, great. Vastapöllö tekee nykyään Tarotin monitoreja ja tarjoutui siinä samoilla tulilla hoitelemaan meidätkin, kelpaa, kiitos. Soitto meni omasta mielestä hyvin ja oltiin myös hyvän näköisiä. Bändi oli siis oivassa vireessä ja yleisö taputti, kiva juttu. Heti alusta pitäen tosin tuntui että toinen basso ei kuulostanut normaalilta ja loppukeikasta se vituttikin jo siinä määrin että liipasin sen viimeisen biisin päätteeks voimakkaasti kanveesiin. Paskaks kai se meni vaan en jäänyt palasia keräilemään koska meillä on ammattitaitoinen henkilökunta sitä varten. Kuopiossa vaikuttaa maailman kovin kitarakorjaaja Ollikainen ja hänellä onkin nyt kuukausi aikaa virkata keihäs taisteluvireeseen. Nimittäin meidän kotimaakeikat on nyt tältä kesältä pantu pakettiin ja seuraavat 14 tehdään jossain ihan muualla.

Nopea palautuminen oikeilla nesteillä keikan jälkeen, parin biisin verran Amorphis-fiilistelyä ja sit ruumisautolla äkkiä takas Kuopioon koska aamulla on oltava junassa kello kahdeksan. Elävää ruumista alkaakin hane tällä vauhdilla muistuttamaan vaan pakko painaa kun rauta on kuumaa. Parin tunnin unet omalla sohvalla Kuopiossa ja taas junaan. Ei, en mene rouvan luo nyt, tai ainakaan vielä. Nimittäin Lahdessa (lausutaan lahes) alkaa yhessä studiossa yhellä bändillä levynviimeistelysessiot. Syssymmällä saattaakin olla melko mielenkiintoinen kiekko myynnissä levykaupassa near you. TK-asioihin luulen blogin välityksellä palaavani seuraavan kerran 7.9. kun yhtye kokoontuu Berliinissä. Vaan eniten ehkä jännittää että vaimolla loppuu kesäloma ja häntä kuulee joka arkiaamu radiosta klo 6-10, jännittää muuten oikeasti, niillä on melko reilu meininki siellä yleensä. Tämä oli tavallaan maksettu mainos, lupas pitää mua hyvänä tätä vastaan. Perhe-elämästäni tuskin enempää blogitse avaudun, luulen että kuulette tärkeimmät käänteet sieltä radiosta. Tsau noin kuukaudeksi.

TK poissa kotoa, Rockcock 2011

Perjantai 29.7.2011 Kahdeksas kerta putkeen Rockcockissa! Otsikko lienee tässä tapauksessa kuitenkin harhaanjohtava koska kyseessä on kotipeli, kotikenttä ja kotiyleisö. Olisko se pikkusen hienoo kun aina pääsis keikan jälkeen kävellen (taksilla) himaan (baariin) ja omaan sänkyyn? Load In olis myös ollut helppo hoitaa studiolta veneellä Kuopionlahden yli suoraan päälavan taakse. No Sätöksellä se kuitenkin pitkästä aikaa tapahtui, siinä havisi historian lehti. Itse saan tuosta hommasta kuitenkin luimistella vielä kaks kuukautta lääkärin luvalla, nimittäin pumpussa on vielä vajaateho päällä johtuen jostain septus-merkkisessä seinämässä olevasta tulehduksesta. Koskapa spesiaalikeikka oli tulossa niin nesteytyksen aloitin tuttujen Espoon tyttöin kanssa Henry's Pubissa jo edellisenä iltana ja jotta kunto pysyisi tasaisena niin aamulla sitä Jopin kanssa jatkettiin mun kämpillä. Varovainen tulee kyllä olla ylikunnon kanssa koska veto on illalla vasta klo 20.15.

Tuleva vaimoni oli myös laskeutunut Kuopioon joten noukittiin rouva messiin ja otettiin suunta kisapaikalle. Muillakin herroilla näytti olevan vaimonsa ja lapsensa mukana, kaikki olivat vanhentuneet viime kerrasta tasan vuoden, joillekin oli syntynyt aivan uusiakin jäseniä sukuun. Älyttömästi tuttuja työmiehiä ja muusikoita ja vieraita paikalla, tunnelma oli hyvinkin lämmin ja rattoisa. Hetkellisesti lämmin tunnelma kuitenkin katosi kun Jounin kanssa avauduimme kolmannelle osapuolelle "pienestä" teknisestä puutteesta, Jopilla oli hyvin lähellä tulla fyysinenkin väkivalta läsnä siihen tilanteeseen. Hän avautuu tästä enemmän facebookinsa välityksellä, lukekaa sieltä. Stam1nan tytöt olivat myös vetäneet TK-tyyppiset maalaukset ja trikoot päälle kun meidän hiekkalaatikolle tulivat pelaamaan, nätisti tehty. Mie tajusin sen vasta yöllä Henkassa ku ihmettelin Hyrden kajaleja ja taisin kyseenalaistaa hänelle seksuaalisen suuntaumuksensa. Kyseenalainen tulee kaikella tavalla olemaan myös meidän taustakuoromme tänä iltana, saanko esitellä Haitari Sisters (Maija Hietala, Tuija Salmela & Kaija Pakarinen):

Helevetin paljon täytyy arvostaa äijien heittäytymistä ja huumorintajua. Kallelta kai se idea alunperin lähti ja ihan mielissään se oli pornokaupassa korsetteja sovitellut. Näissä kahdessa muussa perheessä käsittääkseni rouvat olivat ensimmäisinä innostuneet tästä. Hienoa työtä, viimesen päälle. Kiitoksia kaikille tähänkin osallistuneille. Niin, se ite lauluhomma näillä, ei vissiin tarvii erikseen mainita että maailmanluokan ääniä siinä oli kaikki kolme. Jotta show näyttäs komialta ni tilattiin paikalle liekkivehkeet myös.

Nesteytyksen suhteen epäonnistuin ihan hivenen. 2-3 yksikköä sitä liikaa livahti ennen keikkaa vaikka se sopivalta tuntuikin. Tämän saattoi tarkkakorvainen huomata lisääntyneinä väärinä nuotteina bassoviivastolla ja itse sen huomasi kärähtäneinä kulmakarvoina ku en saatana muistanu missä biiseissä ja mistä rööreistä niitä lieskoja tuleekaan. Kerran tuli oikein läheltä. Keikka kai meni ihan hyvin, ainakin se tuntui sinne yleisöön kelpaavan. Ja kylläpä se oli niin mukava taas vetää kun oli kesän suurin yleisö ja ennen kaikkea kotiyleisö. Loppuillan suunnitelmassa oli aiheena Wasp mutta bäkkärille jumittiin kuitenkin alkoholin ääreen kun nyt ei tarvinnut enää säännöstellä, eikä sitä muuten säännösteltykään. Yhen lemiläisen tasapainokin todettiin paremmaks ku kahen savolaisen.

Sieltäpä siis loogisesti Henkkaan samojen naamojen kanssa ja lystiä varmaan oli, kertoisin enemmälti kun muistaisin. Stam1nan ukkoja siellä oli ainakin ja rakas rouvani tietty. Lauantaiksi oli siunattu tekninen vapaapäivä ja samalla tekniikalla tuo tuli vedettyäkin, tosin enemmän bändejä muistin tarkastella. Lauantaina huumoripläjäyksestä kulisseissa vastasi Klamydia. Teippasivat pahvilaatikollisen mustaa roudista Petri Nygårdin keikan aikana sen bussin kylkeen, kaikki valot oli teipattu umpeen, kyljessä luki isolla "löysää paskaa" ja tuulilasissa oli helevetinmoinen kulli. Tämä kaikki oli kuulemma kostotoimenpide taannoin Klamydian taustarättiin ilmestyneestä suhteellisen isosta pillusta. Pojat on poikia!

Mukavat oli myös lauantain rokit mukavissa porukoissa pyöriä, niin mukavat ettei jaksanu enää edes baarin kautta kotiin kiertää. Kiitosta paljon Igorin porukoille, omille teknikoille, lavamanu Niko Heinoselle ja monitorimaailmaan Kurosen Vellulle. Yks taho voi haistaa paskan ja se selviää sieltä Jounin FB-sivuilta. Tulevalla viikolla lähen arkipäiviks Helsinkiin kuhertelemaan naiseni luo, sieltä lauantaina kesän viimeiselle festarille Sotkamoon, ja sieltä sunnuntaiaamuks vielä Lahteen vääntämään kiljupunkia studioon. Ai saatana kun tulette vielä kuulemaan siitä punkihommasta, se on rautaa se. Hannua ajeluttaa siis, mut hannulla on siihen motiivit kohillaan. Lööv is in the air ♪♫♪♫. Tsau!