23.5.2014 Korona, Järvenpää. Puolasta kotiutumisen jälkeen tarkoitus oli pitää vapaata ja lomailla festareihin saakka, mutta vilkaisu almanakkaan paljasti että TK:n eka keikka soitettiin Kuopion Henkassa 24.5.2004. Pitäähän kymmenvuotiskeikka soittaa kuitenkin päivälleen täsmällisesti ja missäs muualla kuin Tavastialla. Historian haavanlehtiä aateltiin HEILutella siten että vedetään se eka levy kokonaisuudessaan läpi vaikka siellä pari paskempaa sävelmää löytyykin. Tämän johdosta piti ihan lennähtää Savoon treeneihin. Sillä levyllähän on ainakin yks biisi mitä ei oo koskaan kokeiltukaan esittää ja suurin osa biiseistä on haudattu muistojen maille jo vuosia sitten. Kakspäiväiset sessiot pidettiin Studio Soundilla ja ihan hyvähän siitä tuli. Aivan kylmiltään ei vielä kuitenkaan uskallettu lähtee Tavastialle noita ikihirveitä tarjoilemaan joten säädettiin edeltävälle päivämäärälle lämmittelyilta lähialueelle, Järvenpäähän.
Korona Järvenpää kuulostais alkuun aika pahasti paikallisten sankareiden lähiökuppilalta mutta lähempi tarkastelu osoittaa että ravintolassahan on melkein täysverisen keikkapaikan ainekset. Lava on korkeampi kuin se lähiöissä yleensä myönnetty 15cm ja paikalle tilattu audiovisuaalinen laitteistokin näyttäis olevan ihan kelpo sarjaa. Tää ilta on jonkin lokaalin kevyen musiikin yhdistyksen järjestämä ja ne on vaan ”vuokrannu” ravintolalta tilat käyttöön. Oltiin siinä jo vähän päästy ääntä tarkastamaan kun paikalle tuli varttunut nainen joka osoittautui ravintolapäälliköksi. Alettiin hienovaraisesti kyselemään että josko noita sopimuksessa mainittuja alkoholituotteita saatais pukuhuoneeseen kun suu jo napsaa? Rouva alkoi huutamaan kuin kojootti sanoen että mitään ette saa, teidän jäljiltä löytyi takaovelta tyhjä oluttölkki ja meiltä lähtee nyt anniskeluluvat ja kaikki. Kovin tyynesti selitettiin että lie natiivien jäljiltä se oluttölkki siellä kun meidän arsenaalissa ei oo tänään ollenkaan tölkkikaljaa, käy vaikka autosta katsomassa. Rouva hyppi jo tasajalkaa ja ulvoi entistäkin riettaammalla äänellä. Raaka Pee teki johtajan ratkaisun ja sanoi työmiehille että homma seis, tänään ei keikka tapahdu ennen kuin tuo sumusireeni pyytää käyttäytymistään jokaiselta henkilökohtaisesti anteeksi.
Mentiin pukuhuoneeseen päivittelemään facebookeja ja ooteltiin haluaako rouva meidän esiintyvän vai not. Ei kai siinä mennyt kuin vartti niin se tuli myös sinne koppiin ja pyysi asiallisesti anteeksi käytöstään. Hyväksyimme anteeksipyynnön ja jatkettiin hommia. Feng shui oli taas ihan kohillaan. Aurinko paistoi vielä mukavasti kun lämppäribändi jo veteli lavalla. Terassilla kuunneltiin ja ihailtiin kun sali alkoi täyttymään mukavasti. Raaka Pee huijasi natiiveja sen minkä kerkes, kuten aina. Kura Ry oli nimeltään se järjestö joka iltaa järjesti ja nyt ne oli järjestanyt meille myös evästä pukuhuoneeseen. Jokin kebab-kiusauksen tyyppinen kysymys oli tänään menussa. Ihan hyvä mut suolaa oli aivan juugelisti, laittakaa ens kerran pikkuisen vähemmän. Mulla alkoi jo hieman vasen käsi puutumaan ja jano vaan yltyi. Vielä muutamat drinkit ja sit stagelle.
Liiteri näyttäis olevan ihan täynnä, en mie kyllä muuta osannut odottaakaan. Soitto tuntui kulkevan ja kansa siitä pitävän. Varovaisesti kokeiltiin niitä muutamia ekan levyn lauluja ja kyllähän ne ihan sinne päin kulkikin. Huomenna pitänee pari yhteissoitannollista asiaa tosin Bobbyn kanssa Tavastian soundcheckissä synkronoida. Jossain vaiheessa keikkaa minusta tuntui ihan niinku väkisin meinaisin kaatua seljälleen. Joskus humppavuosina muistan samalla tavalla tunteneeni mutta silloin se johtui keinuvasta laivasta. Lähempi tarkastelu osoittaa että Raaka Pee roikkuu soittimeni hihnassa selkäpuolella. Siltä oli keppi hävinnyt ja se raukka kun ei meinaa vieläkään pysyä pystyssä ilman keppiä varsinkaan jos on pari naksua ottanut, ja nyt oli. Vähän ajan päästä se ei enää jaksanut pitää kiinni ja rojahti siihen miun tontille seljälleen, laulu kuului kyllä koko ajan, ei siinä mittään. Mutta minä kun en nyt mahdu enää tässä omalla paikallani operoimaan ni meen hoilaamaan tuonne Bobin mikkiin, tsau! Hyvä keikka se oli, ihan hyvä,
Kura Ry:n pääjohtajan kätyri vei minut keikan jälkeen kotiovelle saakka ja muut poijat oli ilmeisesti bailannu jossain järvenpään hotellissa. Mersu jäi sinne baarin takapihalle ku ei minusta ollut enää ajajaksi, niin kovasti väsytti. Käyn hakemassa joskus ens viikolla. Aamulla on mukava herätä omasta sängystä ja jännittää pääsekö ryhmä ajoissa seuraavalle keikalle kun siirtymää on huikeet 35km. Ja missä kunnossa ne on?
24.5.2014 Tavastia, HKI. Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onneeaa meitsit, paljon onnea vaan. Se on tismalleen kymmenen vuotta ekasta keikasta joten tänään on baardit, voi jumalauta että onkin. Kutsuttin vähän noita hyviä palveluksia tehneitä yhteistyökumppaneita ja mediaihmisiäkin messiin, katos kun ei tässä tilanteessa ihan omin avuin mitenkään oltais. Ilman meitä ei olis teitä, kuten solistimme tapaa mainita.
Ewo oli hoitanu meille jatkopaikan ja -viinatkin valmiiks joten hyvin suunniteltu on niinku puoliks tehty. Lämppärinä meillä on tuolta saman agentuurin rosterista tamperelainen Egokills, tuttuja hyypiöitä. Ainoo mikä vähän jännittää ni on se että jääkö meidän kannattajista osa sohvallensa kyttäämään Suomen jääkiekkopeliä. Tuskin, meidän fanit on viisaita ja ne ymmärtää että jääkiekko ei ole urheilua, se on pelailua. Formula 1 ja härkätaistelu ovat urheilua, mutta senhän te jo tiesittekin.
Tampereelta meidän luottotatuoija oli haalinut bussillisen puliukkoja mukaansa ja olipa se iltapuhteinaan tehny meille hienon silinterihatunkin. Sitä silinteriä ei voi tosin pitää koska Tuomas Holopainen keski sen ensin. Soundcheckiä hierottiin sen verran että muutamat epävarmat biisit saatiin timantiksi hiottua. Arska ja Jopi hioivat etupäästä käsin kans omaa timanttiansa ihan huolella joten meikät kyttäili kuitenkin takahuoneessa sitä suomen pelailua sillä aikaa. Suomi kuulemma voitti ja meni finaalin, olkoon menneeks sitten niin. Kyllä ne häviää sen finaalin kuitenkin.
Oli niin saatanan kuuma sisätiloissa että siirrettiin meikkaamo takaovesta ulos. Jonkin verran se hämmästytti Semifinaaliin meneviä asiakkaita mutta meitä ei hämmästyttäminen häiritse. Egokills tuli jo lavalta pois, heidän puheidensa mukaan sali on täynnä. No kuinkas muutenkaan.
Täräytettiin lavalle ja Raaka Pee avasi tilaisuuden sanoilla: "10 vuotta on tullut täyteen ja nyt on aika soittaa TK-kappalaita viimeisen kerran." Ja siitä läks keikka. Jotkut jäi vähän suu auki miettimään että mitä se nyt tuo meinas. Hirmuiset discot siinä aikaa saatiin ja juhlan kunniaksi toimitettiin kermavaahdotkin Spektaakkelin hanurista käsin. Kansa vaati jopa soittamaan encoret. Lopuksi Raaka Pee sulki tilaisuuden sanoilla: "Meni niin hyvin että eiköhän tehdä comeback kuukauden päästä Nummirockissa." Keikan alussa auki jääneet suut sulkeutuivat. Mukana ollut vaimoni dokumentoi asiaa myös videolle, jos sulla on yheksän minuutia aikaa ni katso TÄSTÄ.
Nyt äkkiä bäkkärille jatkoille, siellä on pöydät varattu ja ne notkuvat viinaa. Voimistuneen humalatilan takia muistot jatkoilta ovat hyvin vaillinaiset mutta ainakin Eicca Toppiselle arvostelin heidän musiikkiaan ja Jonsulle taisin haukkua Indican uusimman levyn koska aiemmat on parempia. Taisin esittää myös silinteri päässä vähän Tuomas Holopaista. Sori. Ja se uusin levy on hyvä. Aiemmat vaan oli vielä parempia.
Tästä on hyvä jatkaa seuraavat 10 vuotta. Festarikesä alkaa kuitenkin vasta neljän viikon päästä joten mie lähen nyt viikoks Espanjaan, sieltä en raportoi riviäkään, makaan vain selälläni ja juon kaljaa. Aiheena siellä on Anopin kuuskymmpiset. Hola!
Juuhlasikarit toimitti Paul Saar ja keikoilla betsit pannaan Gutsille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti