Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 4, Konnos Beach, Kypros

To 17.10. Konnos Beach, Kypros

Rutiiniksi muodostunut aikataulu on että herätys klo 7.30 ja aamiaiselle 8.00. Ja sitten aamutoimien jälkeen lähetään sinne Konnos Beachille elostelemaan. Hienoon kohtaan on täällä tehnyt hiekkaranta paikkansa, tässä on luonto kohdillaan. Tästä asfalttitieltä hiekkarannalle olis linnuntietä suoraan alas päin vain noin 30 metriä mutta koska autolla ollaan niin mutkitellaan tuollaista kärrypolkua varmaan kilometri. Tää ranta täyttelee jonkin kestävän kehityksen sertifikaatin, se kerrotaan turistille kylteillä hyvin isosti heti kättelyssä. Helevetin kuumuus vallitsee tässä pätsissä. Mistään suunnasta ei käy tuulen virettä minkäänlaista. Ranta on matala, tai siis se vesi siinä, kyllä te ymmärrätte. Kaiken kaikkiaan tämä lienee rouvien mielestä täydellinen paikka. Otan minäkin tuommoisen aurinkopedin ja mallin vuoksi siinä hetken pousailen kunnes poistun läheiselle terassille. Veikkaan että mersumies tulee kohta perässä. Ja näin kävi.

Terassi on tehty ihanalle paikalle jyrkänteen reunalle. Jottain havupuita on kasvatettu tuohon varjoa luomaan. Näkymä terassilta hivelee silmää. Tunti tai pari siinä käytettiin terassin palveluita kunnes rouvat saapuivat. Syötiin välipala ja huomattiin että siinähän on terassin kupeessa heti semmoinen veteenhyppäämispaikka. Vaimo ja kartsa siitä menivät suorittamaan erilaisia pellehyppyjä. Muu kansa käytti sitä vain selfiekuvaamisen paikkana johtuen hienosta taustamaisemasta. Voi vittu että noille instapousaajille saa kyllä nauraa ihan oikeesti ja kunnolla. Enkä peitellyt tunteitani yhtään, useampikin pariskunta tuli varmaan tajunneeksi kuinka idiottimaiselta se niiden pousailu oikeasti näyttää. Saatoin myös hieman nauraa sille sukulaisten räpiköinnille. Viimein kun ne pääs ylös sieltä laguunista ni appiukko liipas siinä täydellä ravintolan terassilla itsensä munasilleen ja vaihtoi kuivat vaatteet päälle kun viereisessä pöydässä saksalaisperhe nautti souvlakejansa kovin sivistyneen oloisesti. Arvostan. Ja nauroin niin että taas oli tulla paska housuun. Anoppia ja tytärtään ei naurattanu yhtään. Kuulemma sai taas hävetä.

Eilen kävelin ohi semmoisesta Da VInci -nimisestä italialaisravintolasta ja vilkaisin ihan vaan ohimennen miltä niiden menu näytti. Viime yönä näin unta pasta carbonarasta ehkäpä juuri siksi. Tänään on tehny koko päivän mieli pasta carbonaraa ja nyt täytyy tuo mielihalu toteuttaa. Da Vinci oli ihan täyteen ammuttu mut tuossa pääkatua kun mennään vähän ylemmäs ni löytyi toinen vähän vielä ehkä hienostolaisempi italialaispaikka ja siinä näyttäis olevan vielä terassilla aitiopaikkapöytä vapaana illan festarikulkueen seuraamista ajatellen. Jesjes. Penne alla carbonara ja siihen vähän vielä kanan fileetä lisäksi ni eikö lie hyvä. Ruokajuomaksi pullollinen skumppaa (anopin kanssa puoliks). Näissä pastahommisa oon huomannu useasti sen että kun sen syömisen aloittaa ni ens puraisulla tuntuu aina että makuja on liian vähän ja pasta on turhankin al dente. Mutta sitten kun se annos on ehtoopuolella ni tajuat että mauthan olikin itse asiassa just oikeissa suhteissa sekä pastan kypsyysaste oli täydellinen. Just niin tapahtui taas ja oli ihan pakko syödä se koko annos vaikka se oli jumalattoman iso. Ylensyönti on tosiasia taas eikä tässä nyt varmaan jakseta enää kovinkaan montaa skumppaa siksi juoda. Vaan olipahan kyllä ihan 10/10 pasta, kiitos. Ravintolan nimi on Sale e Pepe, käykää siellä jos ootte täällä.

Kotiin kävellessä oli ruoka laskeutunut jo sen verran että käyvväänpä tuossa jossain sataman terassilla tasaamassa veren sokerit jollain jälkipaloilla. Jäätelöitä ja hedelmiä rouville, mersumiehelle GT ja minulle Pińa Colada. Olipa hyvä se kun oli selvästi käytetty kookoskermaa sen sijaan että laitettais jotain kookosmaidon korviketta siihen. Mahtava meininki, näin se pitää homman toimiakin. Täydellinen juoma ja täydet pisteet tällekin. Tasavertaisuuden vuoksi mainostetaan siis heitäkin, baari oli nimeltään ehkä Vassos, käykää sielläkin.

Nahkaa kiristelee kaulasta, rintakehästä, käsivarsista ja sääristä. Pitää illalla ottaa salaa vaimon laukusta afterburner-aloeveraa, nimittäin se just tänään luennoi ihan tosissaan taas siitä että minun pitäis käyttää jotain aurinkorasvoja. Ja just viime viikolla lääkäri sanoi mulle että olis hyvä vähentää rasvan käyttöä. Ketä tässä nyt sitten pitäis uskoa?

Hane matkoilla, lokakuu 2019, day 3, Protaras, Kypros

Ke 16.10. Protaras, Kypros

Hulluteltiin ja nukuttiin kahdeksaan. Meitsi on alkanut nukkumaan täällä tuommoisia 8 tunnin unia vaikka kotona ei semmoisiin pääse koskaan. Oliskohan jokin D-vitamiiniryöppy tullut kehoon ja tämä on seurausta siitä. En valita. Taivaalla ei näy pilven häivää ja mittarissa on 30° joka päivä. Mersumies (eli appiukko, eli Kartsa) on käyny täällä railakkaasti bailaamassa villillä seitkytluvulla ja siihen aikaan puhuttiin että Nissi Beach on koko euroopan suosituin hiekkaranta ja kuumin bilemesta. Nyt lähetään tarkastamaan onko tilanne pysynyt ennallaan.

Vitukseen paljon siellä oli ihmisiä ja hälinää. En tiijä miks trip advisor sanoo tuota edelleen saaren parhaaksi rannaksi, minun mielestä ihan normaali hiekkaranta ja liikaa ihmisiä. Lähetään vittuun ja muistetaan taas ajaa vasemmalla. Jostain näin silmilläni että Cape Gkreko olis käymisen arvoinen paikka ja se sattuis olemaan googlemapin mukaan ihan kullin luikauksen sisällä, käydään katsomassa. Muistuttakaa että kerron joskus mikä se kullin luikaus on, oon nimittäin selvittänyt senkin. Se on EU:n kaakkoisin niemenkärki, siis se Gkreko, ei kulli. Ihan tarkalleen ottaen se kaakkoisin olis vissiin jokin ranskalle kuuluva saari intian valtameressä mutta sovitaan että sitä ei nyt lasketa tähän. Cape Gkreko on semmoinen kallioinen ja kivikkoinen niemennokka. Tie kapenee koko ajan ja mieleen alkaa tulle sen autovuokraamon juipin kysymys että haluaisinko autoon rengasvakuutuksen. Saattoi olla että vastasin siihen kysymykseen väärin. TRÖÖT. Tie loppuu ja edessä olis joitain kymmeniä metrejä pudotusta mereen. Maisema hivelee minun silmää. Rannalla seisoo vain 3 kpl isoja mastoja jotka tutkaavat ehkä Syyriaan päin. Eikö lie CIA:n anturit noissa tolpissa myös. Syyrian rantaan on tästä noin sata kilometriä. Kuulemma silloin kun kahinat on kiivaimmillaan niin öiseen aikaan isoimmat pommit loimottaa ihan paljaaseen silmään tuolla taivaanrannassa. Oi miksipä eivät kaikki voisi elää sovussa kuten minä ja anoppi.

Jatketaan Kia Stonicilla rantahighwayta vielä eteen päin ja puolivahingossa nähtiin Konnos Beachin kyltti. Vaimo muisti jossain sitäkin rantaa kehutun kovasti. Kia parkkiin ja tarkastamaan. Tää on hieno. Tuommoinen piilopoukama kalliojyrkänteiden välissä ja ravintola terasseineen näyttää oivalta myös. Joo, tänne tullaan joku päivä ihan ajan kanssa. Täällä näkyy myös olevan tuota veneen perässä vedettävää paragliding/parasailing-palvelua. Sitä mun täytyy myös päästä harrastamaan, siitä on jo aikaa kun viimeks ehkä jossain kanarialla sitä tehtiin. Korkealla liitely kiehtoo, you know?

Nyt jos jatketaan tätä tietä vielä niin ollaan Protarás -nimisessä kylässä tai ehkä kaupungissa. Ja miksipä ei jatkettais, hyvä se on varmaan ihmisen käydä sielläkin kerran eläessään. Tämä kyllä näyttää ihan samanlaiselta turistikeskittymältä kuin meijän ayia napakin, ei tässä oo sinänsä oikein mitään nähtävää. Paitsi tuossahan on MC Donalds, nytpä syödäänkin oikein suomalaistyyppinen peruslounas. Meitsi on aina vähän paikallisista herkuista kiinnostunut ni otan tietenkin MC Greekin koska semmoinen on tuossa tarjolla. Tämä on vähän niinkuin se Hesburgerin erittäin virheellisesti nimettu kebabhampurilainen paitsi vähän paskempi. Ei tämä maistu oikein miltään, se hesen versio maistuu vaikka sillä paska nimi onkin. Tarjoilijatar tekin virheen ja meijän tarjottimelle oli vielä viidenneks tuotteeks laitettu jonkun muun MC Tasty. Totta kai minä söin senkin ennen kuin tarjoilija huomasi virheensä. Ruokaa ei saa jättää tähteeks, pitää aina muistaa että afrikassa lapset syö hiekkaa.

Purilaisten ylensyönti aiheutti vatsassani kuohuntaa, ei ehditty edes autolle saakka kun tuurilla löytynyt yleinen WC pelasti minut nolommalta vahingolta. Täytyy ihan erikseen mainita että olen kovin iloisesti yllättynyt Kyproslaisten saniteettitilojen laadusta ja varsinkin puhtaudesta eikä tästäkään putkasta löytynyt mitään moitittavaa. Huh huh, nyt jatketaan Kialla takas etelärannalle ja toivotaan ettei savi valu lahkeesta ennen sitä. Hieman ennen meijän hotellia on kuitenkin semmoinen patsaspuisto mikä huomattiin siinä jo aiemmin. Suvun rouvat päättivät että siinä on nyt käytävä silläkin uhalla että mulla kurkistaa kohta yhenlainen patsas aunuksesta. Onneks siinä parkkipaikan kupeessa oli pieni ravintola jonka toilettia sain ihan luvan kanssa käyttää, voi jeesus ja afrodite kuinka se helpotti. Se patsaspuisto oli varmaan kilometrin mittainen ja sinänsä oikein mielenkiintoinen omasta mielestänikin mutta sattuneesta syystä en uskaltanu lähteä sitä kovin pitkälle tutkimaan, käynpähän sitten joskus kun on parempi ätmös perseessä. Kartsa jäi minun kaveriks kärvistelemään siihen penkille kunnes rouvat tuli bäkkiin, nyt äkkiä kotiin seljäälleen rauhoittamaan elimistö.

Näköjään olin sotkenut siellä Mc Donaldsissa sekä paidan että housut (ulkopuolelta), joten nyt täytyy lähteä ostelemaan uudet sellaiset. Minä kävin jo aiemmin yhdessä oikean mukavassa vaatekaupassa ja muistan nähneeni siellä silmää hivelevät shortsit. Kartsa väsähti ja jäi nukkumaan. Mie lähin akkojen kanssa kulkemaan ja taas on paraati tässä menossa. Nyt istutaan hetkeks tuohon muurille kulkukissojen viereen ja googletetaan tämä asia haltuun. Täällä on menossa viikon ajan jotkin keskiaikaiset larppausfestivaalit, Medieval Festival Agia Napa. Kymmenen vuotta sitten jonkin rouvan keksimä festivaali mitä vietetään samaan aikaa vissiin monessa muussakin eurooppalaisessa maassa ja nyt myös täällä. Tuo kulkue menee viikon ajan joka ilta satamasta sinne varsinaiselle festivaalipaikalle joka on mäen päällä Church of the Holy Virgin Mother of Godin pihalla. Siellä pihalla on myös 600-vuotta vanha vaahtera. Tämä tietotulva mennään nyt sulattelemaan yhen skumppapullon avulla tuohon läheiselle terassille, jes.

Terassilla otin ennen skumppaa kupillisen teetä ja huomasin että se ihailemani vaatekauppa on kadun toisella puolen. Siinä ei kerenny edes teekuppi jäähtyä kun minulla oli uudet shortsit. Rouvat ihmettelivät nopeuttani vaatteiden ostossa. Nyt sitä skumppaa. Aina pitää yrittää opetella muutama tärkeä lause tai sanonta lokaalilla kielellä. Minulla ei vielä oo mitään kreikan lyriikoita hallussa joten soitin ystävälleni Yannis Papadopoulokselle. Kun hän tuli aikoinaan ”suomalaiseen” bändiin ni jäbät oli sille tietysti opettaneet heti alkuun tärkeimpiä suomalaisia tokaisuja ja nykyään se vastaakin melko usein ja melko moneen kysymykseen että ”aikamoista” vaikka ei kysymystä ymmärtäisikään. Mä kysyin häneltä että what should i say when i want to act cool and say something like ”aikamoista” in greek? Yannis sanoi että helevetin hyvin toimii kaikissa tilanteissa sanonnat ”tora malista” sekä ”treli periptosi”. Kokeilin tuota ensimmäistä heti ja skumppatarjoilija nyökytteli siihen malliin että tämä jäbä on varmasti todella cool tyyppi. Olispa kiva tietää mitä minä sille sanoin.

Huvipuistoon oli tarkoitus mennä vielä tänään mutta eihän se käy päinsä kun mersumies on hotellilla jo nukkumassa. Käyvvään huomenna.