28.2.2014 B52, Ähtäri. Afrikkalainen agenttimme Rowan Rafferty on päässyt suomen kielen opinnoissaan kirjaimeen Ä, joten viimeviikkoisen Äänekosken keikan perään läväytetään heti Ähtäri isolla Äällä. Jokos se tämä kiertue on nyt jo lopuillaan vai onko Suomessa paljonkin ÖÖllÄ alkavia pitÄjiÄ, hÄh? Viime lähdössä kirosin VR:n kusihuorat alimpaan hadekseen ja lupasin etten käytä junia enää. Joudun nyt kuitenkin heti perumaan tuon lupaukseni koska vaihtoehtoja ei ole. Tai on, ajella mersulla bussin perässä koko loppuviikko ympäri Suomea. Alennun ja alistun junan vietäväksi.
Sen verran kävi tuuri että tässähän on ravintolavaunu eikä mun tarvii mennä kuin Tampereelle saakka. Tampereelta mie hyppään Rydin kyytiin ku sillä on nyt Osasto A:n edustusvolvo siellä. Sillä me pojat kurautetaan Ähtäriin. Tässä viime aikoina meillä on pakka levinnyt autojen suhteen, nimittäin mulla on kaks mersua jossain päin suomea, Raaka Peellä on pari autoa ympäri maata ja rumpalin Honda päivystänee tälläkin hetkellä jonkin huoltoaseman pihalle jossain. Mutta ei hätää, meillä on bussissa iso Suomen kartta ja niiden kaikkien autojen sijainnit on nuppineuloilla merkitty siihen. Kaikkien autojen avaimet taas on bussin hanskalokerossa ja sit kun joku tarvii henkilöautoo ni jonkinlainen katiska löytyy todennäköisesti sadan kilometrin säteeltä. Kätevää, eikö totta.
Rydi on taas mukana ruodussa. Hyvä, koska Hurja-Harjua ei olis kestänyt enää toista viikonloppua putkeen. Eikä saa taas käsittää väärin, hän on mies paikallaan mutta valitettavasti hän ei ole koskaan hiljaa, eikä paikallaan. Ravintola on vähän niinku toisessa kerroksessa mutta sinne meni bussin levyinen reitti joten taitavana miehenä Ari taitteli vehkeen perse edellä ovelle, bussin perse siis. Ystävällinen ravintoloitsija oli taas valjastanut apukäpäliä työntelemään kailottimia sisään, kiitos. Nythän meillä oli uusia laatikoitakin mukana kun teetettiin Julma Jiille oikeet ammattilaisen rättikotelot, ei tarvii enää muovilaatikoita kannella kun nämä uudet ja hienot liikkuu pyörillä. Heti ensimmäisenä niihin toki kuuluu liimata yhtyeen logot kylkeen.
Vaan nytpäs meillä on myytävänä aivan uusi artikkeli, nimittäin Technovibrator-keinomuna. Suriseva vehje ja patterit kuuluu hintaan. Miksikö näin, yritän kertoa lyhyesti. Pari aamua ennen keikkaa minulle tuli tekstiviesti postista että sinulle on täällä odottamassa lähetys Kentonec Oy:stä. Koska en ollut tuommoisesta firmasta mitään tilannut niin googletin ja sain selville että yhtiö liittyy jollain tavalla pornohommiin. Vaimolta varovasti kysyin että olisko hän jotain suristimia tilannut mutta ei kuulemma. Pitkään ei tarvinnut arvuutella kun selvisi että MC Raaka Pee oli tilannut minulle 5 dildoa. Ennen kevätkiertueen alkua kerättiin koko yhtyeeltä ja teknikoilta lista mitä kukakin rundille tarvitsee ja tilataan rojut yhessä kontissa Saksasta musiikkivälinekauppa Thomannista. Sovittiin että jokainen laittaa yhtyeen chattiin tarvitsemastaan tuotteesta kappalemäärän ja suoran linkin Thomannin sivuille ni Peen on helppo koota se tilaus siitä. Minä yritin olla hauska ja laitoin sinne muiden sekaan 5kpl ja linkin Kaalimadon dildoon. Raaka Pee oli vielä hauskempi ja tilasi myös ne dildot mulle. Vaimo yritti omia yhen, ja Bobby toisen, mutta koska nämä olivat firman nimiin tilatut niin niillä kuului tehdä voittoa. Signeerattiin ne ja laitettiin myyntiin hyvällä katteella. Heti ensimmäisellä keikalle niistä myytiin 2.
Kyllä täällä kerran on käyty aiemminkin, lavan muoto muistutti siitä heti kun sen näki. Stage on nimittäin enemmän pitkä kuin levee joten esiinnymme ikään kuin kolmessa rivissä tänään. Tai oikeastaan parijonossa. Vaan onnistuupa se silläkin tavalla. Ja hyvä keikka siinä parijonossa soitettiinkin.
Keikan jälkeen muutamat lonkerit ja maan alle pötkölleen. Hotelli Mesikämmen on suurimmaksi osaksi louhittu kallion sisään, hieno paikka. Täällä on lääkäripalvelutkin hotellin puolesta, joskin tuo tohtori kuulostaa hieman joltain Putous-sketsihahmolta.
1.3.2014 Torvi, Lahti. Tämä venue-valinta aiheutti kaikkein eniten kummaksuntaa suuressa yleisössä kun kiertue julkistettiin. Ettehän te mahdu sinne mitenkään, se oli yleisin kommentti. Yhtyeemme on hyvin sopeutuvainen ja notkea joten otimme tämän haasteena vastaan. Kyllä lahtelaisia kuuluu käydä myös morjastamassa vaikka Finlandia-klubin asenne olikin tarjoustamme kohtaan tällä kertaa kovin nyrpeä. Manageri Rafferty pelkäsi jo tuon paikan ehdottamistakin meille mutta me pidämme haasteista, tehdään pois poikkeen semmoinen keikka. Ite oon yrittänyt elämässäni mennä kolme kertaa asiakkaaksi Torveen ihan vaan siksi että noin legendaarisessa paikassa kuuluu käydä. Ensimmäisellä kerralla se oli suljettu remontin takia, toisella kerralla muistaakseni vesivahingon takia ja kolmannella kerralla en päässyt sisälle koska portsari oli ihan varmasti väärässä humalatilaani arvioidessaan. Vaan nyt minä sen paikan pääsin viimein näkemään, eikä se nyt niin kummallisen pieni edes ollut, pienemmissäkin on konsertoitu. Se lava oli kieltämättä pieni ja saattoikin olla yhtyeen historian pienin, mutta ei siitä tarvinnut ongelmaa tehdä. Pinottiin vaan tavaroita enemmän päällekkäin ja jätettiin turhat vehkeet linjavaunuun. Yhellä bassarilla kun mentiin ja sovittiin että jätetään koreografiasta vaihtoaskelmat veke ni hyvä siitä tulee.
Edellisenä iltana tanssittiin keikalla hirmuisen kovasti joten ryhmämme oli silminnähden väsynyt. Eräs jäsen kyselikin illemmalla että kuinkas se meidän soundcheck menikään tänään kun en muista. Hyvin se meni, sinä sammuit tuonne nurkkaan etkä tajuttomana häirinnyt meidän työtämme yhtään.
Illan ajan meillä pyöri takahuoneessa yks ylimääräinen rouvashenkilö, hän oli toimittaja joka teki YLElle dokumenttia erilaisten yhtyeiden takahuonerituaaleista. Ei kannata ehkä hirveesti odottaa että meidän osuuksia lopullisessa dokumentissa näkyy, sillä toimittajan mielestä meidän rituaalimme olivat jokseenkin kummallisempia kuin esimerkiksi Tuomari Nurmion jonka meininkiä hän oli aiemmin kuvannut. Tai sit se on joutunut piippaamaan paljon pois äänistä ja photoshoppaamaan melko monta mustaa laatikkoa kuvanauhaan.
Keikan aika koittaa ja salin puolelle ei mahdu enää ketään. Pihalla on kuulemma jono melkein Mäntsälään saakka. Vaimon siskolla (onko se käly?) on synttärit ja ne on tulossa koko suku katsomaan, olikohan hyvä idea sekään. Tosin anoppi on käynyt meidän keikalla aiemminkin, valehteli kirkkain silmin tykkäävänsä meistä. Tosin niin se väittää tykkäävänsä minustakin. Keulahahmomme toivottelivat Pinjalle onnitteluja lähes joka biisin välissä ja sukulaiset alkoivatkin epäilemään että yhtyeessä vallitsee varhaisiän dementia kun eivät muista jo kerran toivotelleensa. Se on vaan niin että kun me poijat jotain tehhään ni tehhään se kunnolla, toivottelutkin. Keikka oli ihan hullu, meillä oli ihan älytön meininki siellä kolmen neliömetrin nurkkauksessa ja yleisöstä tasan se eturivillinen näki meistä jotain. Kaikki huusivat ja tanssivat ja nyrkkiään puivat. Ilo oli silmin nähden katossa ja ihmisillä ratkiriemukkaat mielet. Voidaan kyllä tulla vaikka uusiks, niin oli hauskaa ja loput tekokullitkin saatiin myytyä lahtelaisille täydellä hinnalla.
Anopin luokse mie menin uuninpankolle pötkölleen ja sunnuntaina illemmalla vaimon kanssa junailtiin kotiin. Olihan se taas lystiä ja ensi viikonloppuna lysti jatkuu vähän pohjoisemmissa kylissä kuten Oulu ja Vaasa. Siihen saakka tsaui!
Kiertueen sikarit tarjosi Paul Saar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti