tiistai 2. kesäkuuta 2020

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 13, Hikkaduwa, Sri Lanka

Ma 20.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 13.

Ryssät soitteli yöllä melko pitkään sitä paskaa teknoansa altaalla. Kävi mielessä kokeilla saisinko omalla puhelimella yhteyden heidän BT-kaiuttimeensa ni olisin laittanu vähän jotain norjalaisempaa hard rokkia niille soimaan. Onneks ne älys viimein lopettaa, tai sit sammuivat siihen vodkaansa. Aamiaisella näkyy olevan aivan uusi pariskunta asiakkaana. Ulkonäöstänsä päättelisin heidän olevan jostain Pakistanin tai Kashmirin alueelta. Laitan vaimon selvittämään tämän asian altaan reunalla mitä pikimmin. Jäin aamiaisen jälkeen terassille juttelemaan Waynen kanssa niitä ja näitä kun ei tässä nyt oo taaskaan oikein kiire minnekään. Wayne kertoili taas mahtavia juoruja turvamiesajoiltaan. Nyt ne oli saanu Kellien kanssa päähänsä ostaa tontin ja ehkä jopa valmiin kiinteistönkin tästä saman joen rannalta. Niin kovasti ovat ihastuneet tähän paikkaan, enkä kyllä ihmettele. Ovat kuulemma menossa jo tänään tai huomenna katsomaan yhtä tonttia tuosta vastarannalta.


Sääennusteen mukaan piti olla ukkosta ja salamointia koko päivä tänään. Noh, tällä hetkellä aurinko paistaa yli kolmeakymppiä täysin siniseltä taivaalta. Pilveä ei näy missään. Eilen illalla jos olis pilveä tarvinnu ni sitä olis kyllä taas saanu. En muista mainostinko tätä jo aiemmin mutta jos jotain huumaavia tuotteita tarviit Hikkaduwassa ni tuossa pääkadulla on Turtle Beachin kohdalla semmoinen pieni silta ja sen sillan kupeessa alan miehet viettää päivänsä. Joka ikinen kerta kun siitä oon kävelly ohi ni joku rastapää tarjoo pilvee, piriä, essoja tai koksua. Helppoa olis jos maistuis. Vaimo oli jo rannassa selvittänyt että se uus pariskunta on Pakistanista. Sanoinko minä, sanoinko? Nyt kun tämän päivän varsinaiset hommat on hoidettu ni voidaan kuulemma lähteä kylille kikkailemaan. Soitan kyydin.


Tämän päivän homma on testata roteja. Se on lokaali eväs ja kirjoitetaan Roti tai Roty, riippuen lähinnä kirjoittajasta tai hänen kirjoitustaitonsa tasosta. Se on vähän niinku yhenlainen neliskulmainen lettu tai tortilla minkä väliin voi asentaa melkein mitä vaan haluaa. Eilen Happy Potissa kaljalla käydessäni näin että niillä oli hyvin kattava roti-lista, mennään sinne. Tarjoilijapoika tuo ruokalistan ja kysyy minulta samalla että söör, toisinko jotain juomista. Sen jälkeen hän vasta kysyy madamilta hänen tarpeensa. Joissain oikein vanhoillisissa paikoissa naisasiakkaalta ei edes kysytä vaan hänenkin tilauksensa tekee perheen miesoletettu. Kyllä täällä olis jo monta kertaa suomalainen kiihkofeministi hohtanut kiukusta punaisena. Perheen madam ottaa erilaisia roteja pääasiassa makeilla ja hedelmäisillä täytteillä. Minä haluan vielä antaa mahdollisuuden kanalle ja vihreälle currylle, rotit saavat odottaa parempaa hetkeä. Curryssa on ongelma, tai itse asiassa tuossa kanassa se varsinaisesti on. Täällä on ilmeisesti ihan yleinen tapa se että lihaa ei irrotella luista vaan koko eläin pilkotaan luineen ja nahkoineen kirveellä suunnilleen pingispallon kokoisiksi palasiksi. Minun on vaikea käsittää miksi näin. Ei oo asiakasystävällinen systeemi, eikä viisas. Paska systeemi on. Curryssa oli kuitenkin maut kohillaan, se pelasti kaiken.


Evään jälkeen mennään vaimon määräyksestä hierontaan. Minunkin on määrä mennä vaikka en oikein sulata sitä ajatusta että joku intialainen pappa öljyää minut ja alkaa hieromaan. Tuossa listassa on onneksi tarjolla myös päänahkahieronta, minä otan semmoisen, se ei tunnu niin omituiselta ainakaan ajauksen tasolla. Käytännön tasolla sit olikin ihan eri homma. Molemmat potilaat vietiin hämärään betonibunkkeriin jossa soi himmeä intialainen hissimusiikki. Reput ja sandaalit kannatti ehkä jemmata hyvin lähietäisyydelle. Siinä maattiin mahallaan vierekkäisillä lavereilla hetki ja mietittiin että nytkö ne kloonaa sitä minun pankkikorttia jossain kun ketään ei näy eikä kuulu. Kohta tuli mummu ja pappa ja alkoi yläpäiden hieronta. Oon muutamissa päähieronnoissa käynyt mutta tämä oli jotain uudenlaista. Oon tottunu enempi sellaiseen että päänahkaa hierotaan sormenpäillä mutta tää ukki alkoi raapimaan ihan rajusti kynsillään. Eikä se muuttanut tyyliään lainkaan vaan raapi ihan loppuun saakka kunnes aika tuli täyteen. Kyllä siinä varmaan täit sai kyytiä ja kaikki muukin ylimääräinen karsta. Aika kipeäksi kyllä jäi päänahka. Ei uudestaan tätä hierontaa, kiitos.


Kävi mielessä että olispa mukava olla jotain pientä syömistä myös huoneiston jääkaapissa jos illalla yllättää niin nopea nälkä ettei kerkee terassille. Sandagirissa oli hyvän näköisiä sämpylöitä, semmoisia jonkun ite tekemiä. Niitä ostetaan, sekä juustoa ja salamia. Salami on älyttömän kallista jopa kotimaan hintoihin verrattuna. Juusto ei niinkään. Ananasmehua myös iso törppö tarvitaan, se on ollut täällä lähtökohtaisesti erinomaisen hyvää aina. Kaupasta poistuessa alkoi tulla salamia myös taivaalta ja kunnon jyrinää. Äkkiä tuktuk paikalle ja kotiin. Kotimatkalla vaimo alkoi puhumaan jotain äänen nopeudesta ja puheen nopeudesta ja alkoi luomaan teoriaa että jos puhuu nopeammin ni eikös ääni silloin kulje nopeammin. Tais iskeä salami siihenkin. Ehkä parempi laittaa se nukkumaan. Menen itsekin.

Telkkarissa Intian iltauutiset sanoo että kiinassa on jo 5 kuollu siihen uuteen virukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti