Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 14, Hikkaduwa, Sri Lanka

Ti 21.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 14.

Aamu-uutiset kertovat että kiinassa on nyt jo 7 ihmistä kuollu tähän uuteen virukseen. Tää tuntuu olevan nyt pääaiheena kaikissa aasialaisissa uutisvälineissä. Seurataan tilannetta ja siirrytään aamiaiselle. Normaali aamiainen normaaliin tyyliin. Ainoa poikkeus on se että venäläisten käyttäytyminen on normaalia hiljaisempaa ja fiksumman oloista, mikähän juttu tää nyt on? Pakistanilainen pariskunta tekee lähtöään, ne ei malttanu monta yötä täällä pesiä. Toivottavasti tilalle tulee jotain muita kuin lisää venäläisiä, toivon tosi hartaasti. Waynen kanssa jutellaan aamiaisella niiden tontinostoprojektista. Sen verran hommaa olivat selvittäny että itse ne ei saa sitä oikein suoraan ostaa. Tai jos saavat ni hinta on valkoihoiselle moninkertainen. Näin ollen kuulemma Hashan ostaa sen mahdollisesti omiin nimiinsä joksikin aikaa ja vuoden tai parin päästä se saa sit luovuttaa sen Waynelle ja Kellielle. Hirveen vaikeeks se on tehty länsimaalaisen linnoittautuminen tänne mutta ehkäpä se just siitä siirtomaahistoriasta johtuu että ollaan hieman tarkempia omaisuudestaan nyt.

Tämän päivän homman nimi on nuudeli. Se on tainnu nyt unohtua kokonaan. Lähtökohtaisesti nuudelieväät on näillä seuduilla verrattomia, ne käsittävät jotain ihan vallan muuta kuin ne siwasta pennillä saatavat pikajutut. Indonesiassa oleillessani Gilin saarella sain jokaisella aamiaisella niin mahtavaa nuudelia että se syöpyi mieleen ikuisiksi ajoiksi. Nyt minä alan tutkimaan nettifoorumeilta että onko jokin erinomaisen hyväksi havaittu nuudelibaari läheisyydessämme. Toisella kädellä teen samalla hieman töitä sekä kirjoittelen muistelmia. Oon muuten oppinu jo laskemaan kymmeneen jollain paikallisella kielellä, ihan varma en kyllä ole että millä niistä koska niitä tuntuu olevan kymmeniä. Sandagirin marketin turvamies on myös opettanut minulle kaikki pakolliset tervehdykset ja toivotukset ja kiittelyt. Se aina joka kerta tarkastaa onko ne vielä minulla muistissa ja lausunko ne edelleen oikein. Erittäin todennäköisesti ne lauseet kuitenkin tarkoittaa että ”onpas rouvalla iso perse” ja ”minulla on vetelää paskaa housussani”. Mut ei se mitään, riittää että luulen olevani viisas. Muiden mielipiteillä ei ole minulle väliä tässäkään asiassa.

Internetissä tietävät sanoa että kun tuosta pääkadulta mennään vähän syrjään ni sieltä pitäis löytyä junaradan varresta semmoinen ruokala kuin ”Home Grown Rice And Curry Restaurant”. Jos minä olisin tuon yrityksen tiedotus- ja markkinointivastaava ni olisin ihan varmasti keksinyt sille jonkin hieman mediaseksikkäämmän ja houkuttelevamman nimen. Ei nimi miestä eikä ravintolaa pahenna. Sinne mennään. Ohjeiden mukaan tuosta main streetiltä poikettiin vain 100 metriä ja pienellä haahuilulla paikka löytyi. Löytymistä hidasti ainoastaan se että tämä(kään) ravintola ei juuri ravintolalta näytä. Se näyttää vain ja ainoastaan tuommoisen hyvin tyypillisen asumuksen kuistilta jossa on kolme pöytää. Yhdessä pöydässä istuu pariskunta ja kahdessa muussa näyttäis olevan menun tapainen pöydällä. Aivan selvästi siis ravintola. Hökkelin ovi on sen verran raollaan että siellä voi nähdä melko vanhan mummelin keittelevän kysymyksiä lietensä ääressä. Samassa tilassa pappa istuu nojatuolissa katsoen telkkarista krikettiä. Volyymi on sellainen että pelin kulku ei jää kenellekään epäselväksi. Hygieniapassia heillä ei liene kummallakaan mutta wikipedia sanoo että Sri Lankassa on aasian puhtain keittiö, jopa puhtaampi kuin japanilaisilla. Minä uskon wikipediaan.

Feng shui on autenttinen ja leppoisa. Missään ei soi lambada. Krikettipeli istuu ympäristöön hyvin. Mummo tulee kysymään jotain. Minä vastaan jotain. Emme kumpikaan ymmärrä toisiamme. Just tämän takia opettelin ne numerot ja osasinkin tilata menusta kasvi- ja nuudeliannoksen numero 28. Kaksi ja kahdeksan. Deka saha ata. Vaimolle tilattiin ranskalaisia perunoita ja alkupalaksi jotain leipäoletettua. ”Leipä” oli semmoista ohutta ja kuivaa sipsin tapaista kuten aasiassa alkupaloina aika yleisesti muuallakin. Ihan hyvää. Soossi oli vihreää joten ilmeisesti sisälsi avokadoa ja jätin maistamatta. Avokado on paskaa minun asteikossa. Kasvisnuudelini saapuu pöytään. Annos on iso ja näyttää herkulliselta. Kanaa en sihen ottanut koska se olis taas varmaan tullut luineen ja höyhenineen. Kasveja vain, ne on herkullisia täällä kaikki. Ilmeisesti jumalani halusi muistuttaa minua etten tyystin kääntyisi viherpiipertäjien heimoon ja lähetti 20cm pitkä liskon lautaselleni. Se tuli taivaasta. Tai ainakin sieltä laipiosta päin se tippui nuudelikasan viereen lautaselleni. Hetken katsoimme toisiamme silmiin yhtä hämmentyneinä ja sit hän lähti pois. Vähän samanlainen kohtaaminen minulle sattui vuosia sitten Kuubassa. Vaimo nauroi yhtä paljon minulle silloinkin.

Kasvit ja nuudelit oli ihan älyttömän hyviä, annan mummelin kokkaustaidoille täyden kympin. Täällä olis kyllä hyvin helppo kääntyä kasvissyöjäksi. Jälkiruoka siirrytään nauttimaan Fantasy Potiin, siellä näkyi olevan ainakin metrin mittainen roti-lista. Perheen kermaperse tilasi itselleen useita makeita roteja, oli suklaita ja vaikka mitä herkkuja niissä. Itse otin vain ison kulhollisen tuoretta ananasta ja ison tuopillisen Lionia, aijai, kyllä elämä on aika ajoin ihan mukavaa. Kaupassa pitää käydä vielä ostamassa kolme artikkelia: Kiikarit, käsidesi ja Strepsils. Kiikarit minä tarviin eläinten tarkkailemiseen terassiltani, Strepsilsiä orastavaan kurkkukipuun ja käsidesiä koska se on loppu. Paikallisuutisissakin jo kovasti suositellaan käsidesin käyttöä ja mikäpä siinä kun järkeväähän se on varsinkin aina kun liikutaan eri bakteerikannoisssa kuin normaalisti. Nyt se vaan on minulta päässyt jo loppumaan.

Soitin tuktuk-jäbän hakemaan meitä mut hän sanoi että nou can, eli ei pääse. Palvelu on kuitenkin niin priimaa että se pisti veljensä stongan varteen ja sehän olikin muutamassa minuutissa paikalla. Kyyti ei ollu ihan niin vauhdikasta kuin originaalilla jäbällä mutta ehkä just sen verran varmemman tuntuista. Se oli jopa niin leppoista että unohdin sähköröökini tuktukiin. Soitin original-jäbälle uusiks että kehtaiskohan se velipoika heittää minun vapon kun se unohtui mopoon ja parissa minuutissa tuote olikin minun ovella hotellissa. Mahtavaa palvelua, annoin tonnin tippiä. Nyt täytyy mennä hyvissä ajoin nukkumaan koska aamuviideltä on herätys ja lähtö toiselle puolelle Sri Lankaa. Olenhan siis vuokrannut huvilan natural (tai naturist) parkista Yalasta. Vähän jännittää mitenkä onnistui vai not.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 13, Hikkaduwa, Sri Lanka

Ma 20.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 13.

Ryssät soitteli yöllä melko pitkään sitä paskaa teknoansa altaalla. Kävi mielessä kokeilla saisinko omalla puhelimella yhteyden heidän BT-kaiuttimeensa ni olisin laittanu vähän jotain norjalaisempaa hard rokkia niille soimaan. Onneks ne älys viimein lopettaa, tai sit sammuivat siihen vodkaansa. Aamiaisella näkyy olevan aivan uusi pariskunta asiakkaana. Ulkonäöstänsä päättelisin heidän olevan jostain Pakistanin tai Kashmirin alueelta. Laitan vaimon selvittämään tämän asian altaan reunalla mitä pikimmin. Jäin aamiaisen jälkeen terassille juttelemaan Waynen kanssa niitä ja näitä kun ei tässä nyt oo taaskaan oikein kiire minnekään. Wayne kertoili taas mahtavia juoruja turvamiesajoiltaan. Nyt ne oli saanu Kellien kanssa päähänsä ostaa tontin ja ehkä jopa valmiin kiinteistönkin tästä saman joen rannalta. Niin kovasti ovat ihastuneet tähän paikkaan, enkä kyllä ihmettele. Ovat kuulemma menossa jo tänään tai huomenna katsomaan yhtä tonttia tuosta vastarannalta.

Sääennusteen mukaan piti olla ukkosta ja salamointia koko päivä tänään. Noh, tällä hetkellä aurinko paistaa yli kolmeakymppiä täysin siniseltä taivaalta. Pilveä ei näy missään. Eilen illalla jos olis pilveä tarvinnu ni sitä olis kyllä taas saanu. En muista mainostinko tätä jo aiemmin mutta jos jotain huumaavia tuotteita tarviit Hikkaduwassa ni tuossa pääkadulla on Turtle Beachin kohdalla semmoinen pieni silta ja sen sillan kupeessa alan miehet viettää päivänsä. Joka ikinen kerta kun siitä oon kävelly ohi ni joku rastapää tarjoo pilvee, piriä, essoja tai koksua. Helppoa olis jos maistuis. Vaimo oli jo rannassa selvittänyt että se uus pariskunta on Pakistanista. Sanoinko minä, sanoinko? Nyt kun tämän päivän varsinaiset hommat on hoidettu ni voidaan kuulemma lähteä kylille kikkailemaan. Soitan kyydin.

Tämän päivän homma on testata roteja. Se on lokaali eväs ja kirjoitetaan Roti tai Roty, riippuen lähinnä kirjoittajasta tai hänen kirjoitustaitonsa tasosta. Se on vähän niinku yhenlainen neliskulmainen lettu tai tortilla minkä väliin voi asentaa melkein mitä vaan haluaa. Eilen Happy Potissa kaljalla käydessäni näin että niillä oli hyvin kattava roti-lista, mennään sinne. Tarjoilijapoika tuo ruokalistan ja kysyy minulta samalla että söör, toisinko jotain juomista. Sen jälkeen hän vasta kysyy madamilta hänen tarpeensa. Joissain oikein vanhoillisissa paikoissa naisasiakkaalta ei edes kysytä vaan hänenkin tilauksensa tekee perheen miesoletettu. Kyllä täällä olis jo monta kertaa suomalainen kiihkofeministi hohtanut kiukusta punaisena. Perheen madam ottaa erilaisia roteja pääasiassa makeilla ja hedelmäisillä täytteillä. Minä haluan vielä antaa mahdollisuuden kanalle ja vihreälle currylle, rotit saavat odottaa parempaa hetkeä. Curryssa on ongelma, tai itse asiassa tuossa kanassa se varsinaisesti on. Täällä on ilmeisesti ihan yleinen tapa se että lihaa ei irrotella luista vaan koko eläin pilkotaan luineen ja nahkoineen kirveellä suunnilleen pingispallon kokoisiksi palasiksi. Minun on vaikea käsittää miksi näin. Ei oo asiakasystävällinen systeemi, eikä viisas. Paska systeemi on. Curryssa oli kuitenkin maut kohillaan, se pelasti kaiken.

Evään jälkeen mennään vaimon määräyksestä hierontaan. Minunkin on määrä mennä vaikka en oikein sulata sitä ajatusta että joku intialainen pappa öljyää minut ja alkaa hieromaan. Tuossa listassa on onneksi tarjolla myös päänahkahieronta, minä otan semmoisen, se ei tunnu niin omituiselta ainakaan ajauksen tasolla. Käytännön tasolla sit olikin ihan eri homma. Molemmat potilaat vietiin hämärään betonibunkkeriin jossa soi himmeä intialainen hissimusiikki. Reput ja sandaalit kannatti ehkä jemmata hyvin lähietäisyydelle. Siinä maattiin mahallaan vierekkäisillä lavereilla hetki ja mietittiin että nytkö ne kloonaa sitä minun pankkikorttia jossain kun ketään ei näy eikä kuulu. Kohta tuli mummu ja pappa ja alkoi yläpäiden hieronta. Oon muutamissa päähieronnoissa käynyt mutta tämä oli jotain uudenlaista. Oon tottunu enempi sellaiseen että päänahkaa hierotaan sormenpäillä mutta tää ukki alkoi raapimaan ihan rajusti kynsillään. Eikä se muuttanut tyyliään lainkaan vaan raapi ihan loppuun saakka kunnes aika tuli täyteen. Kyllä siinä varmaan täit sai kyytiä ja kaikki muukin ylimääräinen karsta. Aika kipeäksi kyllä jäi päänahka. Ei uudestaan tätä hierontaa, kiitos.

Kävi mielessä että olispa mukava olla jotain pientä syömistä myös huoneiston jääkaapissa jos illalla yllättää niin nopea nälkä ettei kerkee terassille. Sandagirissa oli hyvän näköisiä sämpylöitä, semmoisia jonkun ite tekemiä. Niitä ostetaan, sekä juustoa ja salamia. Salami on älyttömän kallista jopa kotimaan hintoihin verrattuna. Juusto ei niinkään. Ananasmehua myös iso törppö tarvitaan, se on ollut täällä lähtökohtaisesti erinomaisen hyvää aina. Kaupasta poistuessa alkoi tulla salamia myös taivaalta ja kunnon jyrinää. Äkkiä tuktuk paikalle ja kotiin. Kotimatkalla vaimo alkoi puhumaan jotain äänen nopeudesta ja puheen nopeudesta ja alkoi luomaan teoriaa että jos puhuu nopeammin ni eikös ääni silloin kulje nopeammin. Tais iskeä salami siihenkin. Ehkä parempi laittaa se nukkumaan. Menen itsekin.

Telkkarissa Intian iltauutiset sanoo että kiinassa on jo 5 kuollu siihen uuteen virukseen.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 12, Hikkaduwa, Sri Lanka

Su 19.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 12.

Aamu-uutiset sanoo että Kiinassa on kuollut nyt 3 persoonaa siihen uuteen virukseen. Myös naapurin kukko on viimein kuollut, onneksi. Vastarannalla tosin on nyt muslimit alkanut suoltamaan sitä soopaansa aina kaiuttimista aamuisin, tai sit minä en vaan oo ennen tajunnut sitä sen kukon kiekumisen takia. Ikinä ei oo hyvä. Terveydentila on kyllä periaatteessa hyvä. Keuhkotauti on nyt muuttunut pahaksi yskäksi mutta se on juuri se viimeinen merkki että tauti on poistumassa. Eli hyvä on se kuitenkin.

Sri Lankassa on useita luonnonpuistoja ja jossain semmoisessa vierailu on kutkuttanut minun takaraivossa jo pitkään. Useiden lukemieni raporttien mukaan Yala Natural Park tuolla valtion itärannalla olis se paras semmoinen missä kannattais käydä. Wayne ja Kellie oli käyny siellä viime viikolla ja ne kehui paikan ihan paratiisiks. Minäpä lähen tuohon kuistille pienelle välipalalle ja kuulustelen hotellin managerilta kuinka tämä reissu pitäis toteuttaa. Välipalaksi otan sandwichin jonka välissä on kinkkua ja juustoa. Kinkku on sitä samaa pekonia mitä oli aamupalalla. Täällä kinkku ja pekoni on käytännössä sama asia. Siinä aamupäivällä heti kymmenen jälkeen pekoni muuttuu nimeltään kinkuksi. Se oranssi haukka kiertelee ympyrää tuossa joen päällä. Sillä on varmaan jokin saalis tähtäimessä, vaikuttaa ihan siltä. Nyt se pommitti hienosti sarjapaskat meijän rannalle, just sillai niinku Korkkareissa oli aina piirretty. Jonnet ei tiedä.

Hashanin kanssa päätettiin istua alas ja jutella se natural park -homma pakettiin. Otetaan siinä samalla ehkä yhet kaljat. Työnjaoksi suunniteltiin sillai että minä vuokraan sieltä jonkin mieleisen hotellin tai huvilan ja jahka päivämäärät on selvillä ni Hashan hoitaa mulle kuskin ja auton sinne, sekä kuskin ja jeepin sinne safarille. Tuumasta tekoihin ja booking.com auki. Vaimo on antanu mulle tähän hyvät ohjeet. Aina pitää laittaa sinne hakuehtoihin että vähintään neljä tähtee ja hyvä aamiainen ja meren ranta. Jos ei oo rantaa tarjolla ni ainakin sitten uima-allas. Näillä ohjeilla löysin semmoisen tolppien päällä rakennetun huvilan Intian valtameren rannasta. Kaikki hakuehdot täyttyivät ja hintakin oli samaa luokkaa kuin Kämpin sviitti, mutta tämä nyt on tämmöinen 'kerran eläessään' -käynti ni eipä toinna nuukailla. Lähtö olis keskiviikkoaamuna ja paluu torstai-iltana. Nämä tiedot minä nyt toimitan manageri Hashanille ja hän järjestäköön loput. Sillä välin minä lähen käymään tuktukilla pharmacyssa, tämä yskä alkaa olla jo ihan vitun arsyttävä ja kylkiin koskee jo tämä huutaminen.

Löysin apteekista semmoista yskänlääkettä jonka tuoteselosteessa luetellaan suunnilleen kaikki tuntemani huumeet. Vois olettaa että tällä loppuu yskiminen, tai ainakin sen yskimisen tuottama vitutus vaimenee. Ohessa toimitetussa paperilapussa lukee myös kaikki mahdolliset lääkkeestä tulevat sivuoireet, ja siinä on ihan oikeesti kaikki mitä vois kuvitella. Kaikkein isoimmalla tässä lukee että sydänvikaisten ei tätä tulis nauttia juuri lainkaan koska saattaa lamaannuttaa sekä pumpun että hengityksen. Joku saattaa muistaa kun viimeks otin yskänlääkettä kotimaassa olevinaan ihan lääkärin saneleman annostuksen mukaan ja ihmettelin että pullosta ei riittäny mitenkään koko kuurin ajaksi. Silloin tapahtui aivan inhimillinen pilkkuvirhe ja kurlasin aina 5cl kun piti ottaa 5ml. Nyt täytyy olla tarkempi tässä hommassa jos haluaa hengittää vielä huomennakin.

Kotiterassilla Hashan jo odottaa. Hän ilmoittaa hoitaneensa meille pari autoo ja pari kuskia. Keskiviikkona aamukybältä Sambath tulee hakemaan meidät sillä samalla Lexus-kopiolla millä noukki meidät lentokentältäkin ja sit se vie meidät Cinnamon Yalaan. Torstaina aamuviidelta meitä odottaa siellä Jeep ja kuljettaja nimeltä Ravi joka vie meidät safarille katselemaan elukoita koko päiväks. Illalla Sambath tuo meidät sit takas länsirannalle. Hitto miten hyvin hoituu nämä hommat kun on oikeet ihmiset niitä järjestämässä. Kohta pittää kuulemma lähtee takas kylille, vaimo määräsi. Se haluu jalkahierontaan.

Tuossa pääkadulla on useita hieromalaitoksia ja suurin osa niistä näyttää oikein asiallisilta. Näyttäis muutamassa olevan ihan fysioterapeutin ja lääkärinkin palveluita saman katon alla. Mentiin siihen mikä näytti kaikkein kiiltävimmältä ja moderneimmalta. Vaimolle tunnin jalkahieronta kustantaa vähän alle 5€. Minä säästän ja meen siksi aikaa juomaan kaljaa naapurin Happy Potiin. Huomioitavia asioita tämän maan hieromoissa: Ei kannata mennä kyselemään happy endejä, lain mukaan täällä saa nainen hieroa vain naista ja mies miestä. Homoilu saattaa olla laissa kiellettyä ehkä muutenkin. Hieromaliikkeet suljetaan täällä jo aikaisin alkuillasta, useimmat klo 18. Tämä siksi ettei humalainen junttituristi edes pääse kyselemään niitä happy endejä yökerhosta tullessaan. Kaljojen ja hieronnan jälkeen käydään ostamassa marketista ihmisenpesuainetta ja hammasharjat. Nyt on nimittäin päässyt käymään niin että sähköhammasharjan laturi jäi Suomeen ja siitä on akku jo tyystin loppu.

Tuktukjäbä haki meidät kotiin ja jäätiin terassille miettimään pitäiskö sitä jotain syödä. Ei oo kyllä yhtään nälkä, tais vatsani täyttyä niistä kaljoista. Otettiin iltapalaksi vain helevetinmoinen vati hedelmiä. Nää on kyllä erinomaisen hyviä kun ovat ilmeisen luomuja ja lähihedelmiä. Ökyryssät pelaa korttia uima-altaan reunalla ja riipivät kaupasta hakemaansa halvinta mahdollista vodkaa. Lomailua kai se on sitten tuokin. Nyt ne alkoi tuuttaamaan taskulaskimen kokoisesta bluetoothkajarista paskaa kazakstanilaista teknoa. Näinköhän ens yönä tässä hotellissa nukutaan lainkaan. Huonot merkit on ilmassa mutta lähetään kokeilemaan silti.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 11, Hikkaduwa, Sri Lanka

La 18.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 11.

Kiinassa on 2 ihmistä kuollu johonkin uuteen SARSin kaltaiseen virukseen. Seurataan tilannetta ja uutisia. Nyt ne on kuitenkin asian kanssa sillai tosissaan että mittailevat ihmisiltä kuumetta lentokentillä. Minulla tämä flunssa on painunut keuhkoihin ja yleensä se on sen merkki että se on lähdössä pois. Hyvä. Myös Wayne ja Kellie on lähteneet kotiinsa. McLarenit lienee lähteny samaan lontoon koneeseen. Tällä ei näyttäis olevan enää muita kuin me ja Masha vanhempineen. Ai niin, onhan ne japanialaiset lesbot varmaan jossain, niitä kyl ei hirveesti tässä arjessa näy. Sulkeutuneita lesboja ovat.

Just kun pääsin tuon sanomasta ni pihaan tulee matkailuautolla 7 venäläistä silmin nähden wanna be -ökyä. Jumalani jumalani, miksi minut hylkäsit? Nyt kun on jo valmiiks negatiivinen tunnelma läsnä niin avataanpa toimisto ja suoritetaan kuukausittainen laskujenmaksupäivä. Siinä päivässä on tosin myös sellainen positiivinenkin aspekti että silloin myös kirjoitellaan ja lähetellään laskuja maailmalle. Yleensä ja todennäköisesti nytkin tämä yhtälö on plusmerkkinen ja näinpä tämän päivän fengshui-käyrä saatiin kuin saatiinkin kääntymään koilliseen. Venäläiset mölisee. Ehdotan vaimolle kauppareissua keskustaan. Ehdotus hyväksytty äänin 3-0. Vaimolla on aina kaksi ääntä meidän perheen äänestyksissä.

Minä en oo vieläkään ostanut yhtään paitaa ja se on kummallista. Se kyllä johtuu enimmäkseen siitä että nuo paitavalikoimat on täällä erikoisen huonoja. Näyttäis että jokaisen kioskin paidat on ostettu samasta tukusta ja ihan samat aiheet niissä on. Suurin osa on vielä niitä kaikkein paskimpia ”aforismipaitoja” joissa on koko rätti täynnä tekstiä ja joka rivi on kirjoitettu erikokoisilla fonteilla, vieläpä tyystin eri fonteilla. Haluaisin kovasti haastatella sitä graafikkoa joka tuon villityksen on joskus jossain keksinyt. Ihan vaan että vittu minkä takia? Pari erikoisempaa paitakauppaa löysin mut niissä haisi hirmuisen kovasti pilvi. Ne on surffijätkien pitämiä kauppoja eikä niissä pilvetöntä elämää harjoittava turisti oikein pitkään pysty vierailemaan tulematta lievään etuhönöön. Ne kaikki paidatkin on sen näköisiä että ne on laadittu siinä samassa sumussa. Ostin minä sit yheltä mummolta puoliväkisin yhden Sri Lanka -paidan. Se on punainen ja siinä on norsun kuva. Selässä on sen saman norsun perse. Olenpas minä hauska, hehheh.

Netistä luettiin että tässä kylällä on kohtuullisen hyvä burgerpaikka nimeltään Hello Burger ja googlemapin mukaan se näyttäis olevan vielä suhteellisen lähellä. Kokeillaan se. Kadulta katsottuna näyttäis että tyhjä arpa oli tämä, mutta sisäänheittäjänä toimiva rouva vakuutteli että käykäähän peremmälle ni ette kyllä pety. Okei, mennään peremmälle. Jos oli huono valinta ni otetaan nyt ainakin drinkit ja tuetaan sen verran jonkin paikallisen perheen bisnestä. Keittiön ja vessojen välistä mentiinkin niiden takapihalla olevalle terassille.

Täällähän aukeekin oikein tämmöinen troopillinen ilmapiiri. Oikein mukava on tämä. Nyt jos vielä ruoka pelaa niin ei hätää. Listalla on lähinnä nimensä mukaan burgereita ja niitähän täältä tultiin hakemaan. Menussa esitellään noin 10 purilaista. Täytteinä näkyy olevan mummon tekemän pihvin lisäksi kaikkia perusjuttuja kuten pekonia, munaa, juustoja ja tulisia asioita. Kaikki on kuitenkin aina eri purilaisessa. Ei oo oikein semmoista rekkamiehen purilaista missä olis ne kaikki. Tokihan ne kyselemällä ja neuvomalla tekis just semmoisen kun haluat. Minun mielestä se on kuitenkin urpoa ja kokin halveksumista jos hänen suunnittelemasta annoksestaan lähtee jotain muuttamaan tai poistamaan tai jotain siihen lisäämään. Ei niin, se on urpoa. Ne annokset pitää syödä sellaisena kuin chef on ne suuressa taidossaan ja viisaudessaan laatinut. Otan siis riskillä tuotteeni niillä tulisilla asioilla.

Kyllähän se vähän jäi juustoa ja peksua kaipaamaan, mutta hyvä oli. Myös tulisuuden aste oli oikea. Sellainen että sen pystyi itkemättä syömään ja chili maistui noin tunnin verran suussa vielä aterian jälkeen. Se on melko täsmälleen oikein määritelty aste noille tulisemmille hörsseleille. Vaimo otti burgerinsa tietysti enimmillä mahdollisilla juustoilla ja näyttäis siltä että hänellä osui homma vielä paremmin. Hyvä välipala oli tämä. Aterian hinta oli joitain pennejä, korkeintaan euroja ja käytävän varresta löytyy oikea länsimainen toiletti. Lisäpisteet luonnon tarjoilemasta dekoraatiosta. Suosittelemme. Hello Burger.

Meijän perheen voimistelija oli nähny tuktukista käsin jonkin joogahousukaupan tässä kylällä ja nyt se täytyy etsiä. Mittään hajua ei oo että missä kohti raittia se oli, saati sen nimestä. Google on kuitenkin viisas: yoga + pants + hikkaduwa = Maya Yoga Clothes Shop + reittiohje kävellen 3 min. Kyllä nykyaika on sitten modernia. Hirveesti on housuja ja kaikki tarjouksessa. Tarjoushintalaput on näköjään ihan painettu jossain mainostoimistossa. Toisin sanoen ei näitä oo ”normaalilla” hinnalla koskaan edes myyty, tai siis oikeammin sillä kai tässä myydään koko ajan. Samapa tuo jos yhen housun hinta on 2 tai 3 euroa. Siksipä niitä hyvin useat varmaan täytyikin ostaa. Jokohan nyt tilattais tuktukjäbä jä lähdettäis kotiin. Jo.

Kotona paljastui että venäläiset ovat lähdössä kotiinsa. Valitettavasti just nää paremmat venäläiset eli Masha ja vanhempansa. Harmi sinänsä, he ovat mukavaa ja fiksua porukkaa. Piti ihan heidän lähtönsä jälkeen hieman googlettaa heidän taustojansa koska tää nuori rouva vaikutti kovin sivistyneeltä ja maailmaa nähneeltä, joskaan vanhempansa eivät puhuneet englantia lainkaan. Masha on näköjään opiskellut taidetta ihan yliopistotasolla ja sittemmin johtanut lukuisia taidemuseoita ympäri maailmaa, ihan ameriikoissa saakka. Siellä ja täällä toiminu kuraattorina ja gallerioiden managerina ja taidehuutokauppojen osakkaana. Kovasti tuntuis olevan kokemusta takana ihan maailmanlaajuisesti. Ja kylläpä se heti näkyy se sivistys ihan päälle päin toisella tavalla kuin tuossa apinalaumassa mikä saapui aamulla.

Vaimo meni kylpyyn ja minä alan katsomaan telkkarista paikallisuutiset. Telkkarista ei näy yksikään kanava, soitan Hashanille että selvittää miks. Kappas kun nyt on käyny niin että managerilta on unohtunut maksaa tämän kuukauden telkkarilasku. Tässä maassa ei kuulemma näy telkkarista yksikään kanava ilmaiseksi vaan joka kuukausi pitää se lasku maksaa. Hashan lupasi hoitaa asian aamuun mennessä. Katellaan nyt sit netflixiä. Öitä.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 10, Hikkaduwa, Sri Lanka

Pe 17.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 10.

Viime yönä oli bileet tuossa meidän altaalla. Osallistujina oli manageri Hashan, brittiosastolta Wayne & Kellie sekä venäläisen perheen tytär Masha. Jo nukkumaan mennessä meinas tulla minulla paska housuun kun ikkunan alla alkoi ilotulitus ilman mitään varoitusta. Raketteja oli jos jonkinlaisia ja viimeisenä tietysti isoin. Se oli ite tehty ruudista ja säilykepurkista. Ihailtavaa käsityöläisyyttä. Bileet ja voimakkaalla volyymillä tarjoiltu musiikki jatkui varmaan aamukolmeen ja minulla oli jo mielessä käydä uhkailemassa väkivallalla. Onneks bileet loppui just ennen minun hermoja. Bileiden syy selvisi aamulla. Wayne ja Kellie oli menny naimisiin. Mahtavaa, rakkauden juhla se olikin. Saatte kaiken anteeksi ja onnea paljon minulta!!!

Harmillinen tosiseikka on että minulla se vaan tämä flunssa jatkuu ja jatkuu. Sitä aiemmin ostettua yrttijauhetta yritin kuumaan veteen liottaa mutta pieleen meni kun siinä maistui inkivääri eli kusi. Minun täytyy kyllä käydä tänään apteekissa vielä uudemman kerran, kurkkukin on kipiä kuin mimosan hipiä ja yskittääkin. Koska on perjantai ja arkipäivä niin täytyy kuitenkin hetkeksi avata Off The Records ohjelmatoimisto- ja manageripalvelut (YTJ 74901) tuohon terassille. Työpäivä oli poikkeuksellisen helppo ja kesti noin tunnin sisältäen normaalin sähköpostiliikenteen tarkastuksen ja vaadittavat reagoinnit sekä hieman seurantaa kuinka jäähallidiskon liput lähti liikkumaan. Kaikki hyvin sillä rintamalla. Wayne ja Kellie tekee lähtöään. Haikeat hyvästit höpöteltiin ja kovasti suunniteltiin tapaamista ainakin ens joulukuulle Lontooseen kun ollaan Wembley Arenalla keikalla, asuvat kuulemma ihan siinä kupeessa. Mc Lareneita ei oo näkyny, ne vaan surffaa ja nukkuu. Aamiaisenkin syövät vissiin aina eri aikaan kuin me. Masha ja vanhempansa ottavat altaalla aurinkoa. Vaan nythän näyttäis että meille tulee uusia asukkaita. Pihaan saapui kaksi keski-ikäistä japsirouvaa. Jotenkin minusta tuntuu että nämä rouvat ei tykkää pojista, jos tiedät mitä tarkoitan. Kytätään ja seurataan tilannetta mielenkiinnolla. Pahimpaan flunssaan otan kuitenkin nyt päiväkaljan.

Iltapäivän puolella tilataan perinteisesti tuktukjäbä hakemaan meidät kylille. Mennään nyt ainakin siellä apteekissa käymään. Hirveen vaikee on kyllä yrittää selittää oireidensa kuvaa apteekkarille joka puhuu lähinnä singaleesiä ja ehkä yhteensä noin kymmenen sanaa englantia. Näin kuitenkin tiskin takana strepsilsejä. Anna mulle pari lootaa noita. Jos niillä ei yskä lähde ni saa niillä ainakin vatsan niin löysäks ettei uskalla yskiä. Seuraavaks etsitään hattu- ja bikinikauppa. Hatun minä tarviin siksi että kun tuo aurinko tohottaa aivan keskeltä taivasta ni meinaa aina tulla pieni päänsärky iltaruskoon mennessä. Näitä lomahattuja mulla on kotona yks kaapillinen mutta muistaako sieltä sellaista ottaa koskaan reissuun mukaan? Ei. Bikinit etsitään vaimolle, ei minulle. On sillä jo ainakin kuudet bikinit mukana mut kuulemma tarvii jotkin yhenlaiset erilaiset vielä. Niitä ei meinaa löytyä millään johtuen siitä että aasialaisilla tuntuis olevan tarjonnan perusteella keskimäärin pienemmät tissit kuin hänellä. Itseni uima-asuhuolto pelaa sillä tavalla että aina suomesta poistuessa vaimo laittaa minun uimahousut omasta vaatekaapistaan omaan matkalaukkuunsa ja luovuttaa ne minulle kohteessa vasta kun tarve tulee. Hän myös hoitaa sen uima-asuni aina takas suomeen ja omaan kaappiinsa. Tämä taktiikka on kehitetty kokemuksen perusteella ja ilman sitä minulla olis kotona yks kaappi täynnä ulkomailta ostettuja uimahousuja. Heti siinä sen hattukaapin vieressä.

Vuorilta päin alkaa taivas tummumaan ja ilma viilenee hyvin nopeasti ja merkittävästi. Taivas alkaa oikeesti tummumaan ihan vauhdilla. Kokemuksen perusteella näiden merkkien täyttyessä kannattaa Aasiassa alkaa etsimään sateensuojaa. Pientä ripeksimistä alkoi tapahtumaan ja evakuoitiin itsemme lähimmän ruokalan yläkertaan. Ensimmäinen sade tällä reissulla on nyt tosiasia. Ennenku pina colada ja zero cola oli pöydässä ni kadulla oli jo käynnissä täysi mayhem. Vettä tuli kuin esterin perseestä. Tuonkin sanonnan juuret olen itselleni selvittänyt ja koska tiedän että se kiinnostaa teitäkin niin voin kaikessa armossani sen tiedon teille jakaa. Siihen on kolme erilaista teoriaa, joista heti ensimmäinen on väärä. Se on nimittäin se että Esterin nimipäivänä satais jotenkin tilastollisesti enemmän. Se ei pidä paikkaansa ja olisikin ollut se odotetuin selitys. Toinen ja jo hieman uskottavampi selitys on Saimaalla viime vuosisadan alussa liikkunut siipirataslaiva nimeltä Ester. Tehän tiedätte että siipirataslaivan perästä roiskuu vettä aika lailla. Kolmas ja mielestäni vakuuttavin selitys löytyy palokunnasta. Muinoin paloautojen perässä oli Esteri -nimiset vesipumput. Ja ne oli aina nimenomaan siellä perässä koska kokonsa puolesta niitä ei voinut autoon muuallekaan asentaa. Olkaa vaan niin hyvät!

Sade lakkaa noin kahden tunnin jälkeen. Ilmassa on nyt eri lailla happea ja raikkautta. Poistumme Sandagiri Supermarketiin ostelemaan päivittäistavaroita. Niitä ovat tänään jäätee ja suklaa, niitä pitää ostaa jääkaappi täyteen, ne himottaa juuri nyt. Ootteko miettiny sitä toista sanontaa/viisautta että ruokakauppaan ei pitäis mennä nälkäisenä? Voiko olla vammaisempaa ja paikkansa pitämättömämpää ja paskempaa sanontaa olemassa? Totta kai sinne pitää mennä silloin kun on himot päällä ja tarve ostella. Jos ei oo nälkä eikä mitään kummempia haluja ni vittuako varten sinne tarvii tyhjän panttina mennä pyörimään ja ostelemaan kaikkea turhaa mitä ei tiedä tarvitsevansa tai himoavansa. Kyllä pitäis ihmisten ajatella näitä asioita enemmän omilla aivoilla kuin ”vanhan kansan viisauksien” kautta.

Tuktukjäbä tuli hakemaan meidät ja täyden repullisen päivittäistuotteita kotiin. Kaikilla on nyt hyvä mieli eikä puutetta mistään. Nälkäkään ei edes ole niin pyydetään chefiltä iltapalaksi vain jättimäinen vati erilaisia hedelmiä sekä pienesti kaljaa. Tyytyväisinä he menivät nukkumaan. Sen pituinen se.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 7, Hikkaduwa, Sri Lanka

Ti 14.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 7.

Huomenta ja voihan vittu siihen samaan. Nyt meitsi on kipeä. Kuumetta, nuhaa ja yskää. No onneks nää ei mulla kestä montaakaan päivää. Minä laitan aamiaisen jälkeen vaimon pötkölleen aurinkoon ja soitan tuktukjäbälle että vie minut apteekkiin. Ensin pittää kuitenkin tehä vähän töitä ja muistaa julkaista se Mötikän paluukeikka. Huomista varten pitää myös varmistella yhtä sun toista kun täräytetään julki tuo vappuaaton jäähallidisko. 10 minute wating ok sir, ja tuktuk puksutteli pihaan, viehän juippi minut apteekkiin, minulla on köhä ja lentsu. Molemmissa apteekeissa on hirmuinen kuhina. Niihin mennään periaatteessa samasta ”ovesta” mut ne on kyllä aivan eri firmat. Tuo oikeanpuoleinen on vissiin enemmän pro kun siellä on enemmän asiakkaita ja virallisemman näköinen henkilökunta. Minä meen tuohon toiseen jos sieltä sais vaikka äkimmin apua.

Palvelijana on vanha hampaaton ukki jolta ei englanti taitu. Hän kuitenkin hoksaa vinkata paikalle tyttärensä. Tytär on sen ikäinen että ei saata olla vielä farmaseutin paperit hallussa, hän on ehkä 9v. Minä esittelen sille puhelimen internetistä kuvia Finrexinistä ja Panadol Hotista ja muista semmoisista kuumaan veteen lantrattavista lääkkeistä. Empiirisen tutkimukseni perusteella ne tepsii minulla parhaiten. Tytön pää alkoi pyöriä samaan biittiin kuin sillä ukillakin. Sit se kuitenkin hoksas että on niillä jotain semmoista jauhetta ja toi mulle sitä tarjolle. En viitsiny edes alkaa kyselemään mitä se sisälsi kun paketin kyljessä oli erilaisten kasvien kuvia, eikö lie hampunlehtikin kuvattuna siinä. Otan tämän ja testaan. Kiitos. Maksoi ehkä kolme penniä. Jos ei tehoa ni syön niitä vaimon panadoleja. Nyt kotiin ja ihan mielenkiinnosta haluan maksaa ensimmäisen viikon huonelaskun syömisistä ja juomisista. Ihan komeesti tässä on huoneen laskuun syöty ja juotu ja juotu vähän alkohooliakin ja pesetetty pyykkiäkin viikon verran. Olin päässäni arvellut että jokin 500€ olis ehkä semmoinen perusaasialainen viikkotaksa kahdelta hengeltä tällä kulutuksella. Pieleen meni, 117€. Täytyy alkaa syömään enemmän, ja juomaan.

Manageri Hashan ilmoitti myös samassa palaverissa että kattohuoneistossa asuva pariskunta lähtee huomenna pois ja jos halutaan ni me voidaan saada Grande Suite seuraavaks kahdeksi viikoksi. Otetaan vaan se semmoinen vaikka ei tuossa juniorsviitissäkään mitään vikaa ole. Tänä päivänä meijän aktiiviloman ohjelmassa on käydä kylillä syömässä, ei muuta. Siinä on meille aktiivisuutta tarpeeks. Haluan myös käydä ostamassa snorkkelin. En minä sillä mihinkään meinaa snorklaamaan mennä mutta olis hauska ottaa profiilikuva kylpyammeessa: snorkling in south-east asia. Soitetaanpa tuktukjätkä takas ja ajatetaan itsemme ytimeen. Kaupungilla kuuluu laukauksia ja räjähdyksiä. Heti ensimmäisenä tuli mieleen että viime huhtikuussa ISIS räjäytti 5 pommia täällä kirkoissa ja hotelleissa. Silloin se johti 359 ihmisen kuolemaan. Nyt se pauke ei tunnu hetkauttavan natiiveja lainkaan joten emme ala itsekään tässä piiloon säntäilemään. Hetken päästä näkyy raketteja taivaalla. Ilotulitusta se olikin koko homma. Täällä vissiin ammutaan noita ilotulituksia melko pienestäkin syystä ja miksipä ei koska noita raketteja saa yötä päivää jokaisesta supermarketista ja ne ei maksa käytännössä mitään. Ja eikös se ruutikin ole jossain täällä päin keksitty.

Mentiin tuommoiseen suht hyvännäköiseen yläkertaan syömään. Pimeällä nuo kaikki baarit näyttää paljon enemmän houkuttavammalta kuin päivisin, johtuen erilaisista discovaloista. Päiväsaikaan noiden kioskien olemassa oloa tuskin huomaakaan. Mainosten mukaan täällä pitäis olla tarjolla ainakin kaupungin parasta kiviuunipizzaa, kokeillaan ihmeessä. Otettiin yläkerrasta pöytä mahdollisimman läheltä ohi menevää katua. Olikohan virhe, lattia notkuu pelottavan paljon. Ehkä hieman rakennusmääräysten vastaisesti tähän on rakennettu tyhjän päälle tämmöinen lisälippa mihin saa kuusi pöytää ja siten 12 asiakaspaikkaa lisää. Mut kyllä notkuu, hui saatana. Pizzat tilattiin ja mulle alkupalaksi pina colada. Se oli ihan perushyvä mut selvästi jollain ohuemmalla kookostuotteella jatkettu kuin edellinen. Ei kannattais säästellä näin tärkeissä asioissa.

Odotellessa seurattiin kadun tapahtumia. Alakerrassa, eli ihan kirjaimellisesti tämän notkuvan lipan alla on tuommoinen kalakauppa. Tai oikeastaan kalanvälityspalvelu, koska näyttäis että noin joka toinen on ostava asiakas ja joka toinen on kalastaja joka käy myymässä välittäjälle saaliitaan. Just äsken siihen ajoi juippi skotterilla ja sillä oli hai sylissä. Kyllä vaan, semmoinen ehkä 120cm pitkä hai minkä se judoheitolla pyöräytti tuohon pöydälle. Eikä tässä vielä kaikki, sillä oli toinen samanlainen rullalla skootterin penkin alla. Se oli vähän pienempi, ehkä metrin mittainen. Hyvä meininki. Pizzat oli ihan maittavat ja hintakin ihan eurooppalaista tasoa. Tuolla hinnalla söis paikallisten ruokaloissa kaks viikkoa. Hapuileva katseeni ei tavoita missään toiletin kylttejä joten nyt äkkiä lasku pöytään ja lähetään Sandagirin suuntaan ettei käy höpsösti.

Jonkun pitäis lanseerata trip advisorin ravintolaluokituksiin semmoinen erillinen lisäosa jossa arvostellaan niiden saniteettitilat. Minun mielestä se on kuitenkin melko olennainen osa ravintolapalveluja ja varsinkin tämmöisissä vasta kehittyvissä infrastruktuureissa se vois tuoda yrittäjälle kivasti lisäturistia asioimaan kun hoitaa homman kuntoon. Tiijän ainakin yhen kuopiolaisen toimittajan joka olis ohellani kiinnostunut tällaisesta aplikaatiosta. Vai pitäiskö meijän tehä tuo ite? Saisko siitä jotenkin bisneksen? Ehkäpä nyt soitetaan kuitenkin kuitenkin tuktukjäbä hakemaan ja mennään kotiin ruokalevolle.

McLarenin pariskunnalle on näköjään katettu kynttiläillallinen meijän laiturille. On melko romantilliset puitteet, onkohan niillä jokin aihekin juhlalle? Lontoon pariskunta, Wayne ja Kellie, illallistavat kuistilla niin ikään pitkän kaavan näköisesti. Naapurikyttäysraporttini päättyy tähän. Jatkan huomenna.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 5, Hikkaduwa, Sri Lanka

Su 12.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 5.

Perusaamiaiseksi on alkanut muodostua seuraavanlainen setti. Ensin metrinmittainen tuo minulle pienen pannullisen vahvaa ja mustaa Ceylonin teetä sekä rouvalle suristaa koneestaan maitokahvin. Kotvasen kuluttua hän tuo isot lautaselliset niitä hedelmiä mitä on sattunut aamuvarhaisella toriilta saamaan. Näiden seurana on aina shottilasilliset sitä mainitsemaani jogurttihötkötystä. Selvitin tarkalleen mitä se on nimeltään. Se jogurtin tapainen on nimeltään Buffalo Curd ja se palmun mahlasta tehty siirappi on nimeltään treacle. Hieno yhdistelmä. Pääruoaksi minulle paistetut munat ja pekonit paahtoleivän päällä ja madamille uppomunat avokadolla. Jatkossa en luettele aamiaista aina erikseen. Sovitaan että jos tästä normaalista poiketaan niin ilmoitan erikseen. Jos tämä siis käy sinulle?

Joka aamu tästä pöydästä näkyy tai kuuluu uusia eläimiä. Tänään ympäröivissä puissa ja pihamaalla vipeltää ehkä jotain maaoravia. Ne on pikkuisen pienempiä kuin kotimaiset sukulaisensa ja hännät eivät ole aivan niin pörheät. Nämä näyttävät prikulleen samoilta kuin Tiku ja Taku siinä yhessä lehdessä. Aurinko nousee taivaanrannasta mukavalla vauhdilla ja unirytmini on synkronoitunut jo tuohon aurinkoon. Herään kun ikkunasta näkyy valkeus ja illalla alkaa tulla nukkuminen mieleen kun aurinko laskee. Vois kuvitella että täällä lähempänä päiväntasaajaa tuo vuorokausirytmi on ihmiselle paljon terveellisempi kun se on aina sama, aurinko nousee kuudelta ja laskee kuudelta ympäri vuoden, aina ja iänkaikkisesti aamen. Suomessa ihminen ei oikein kerkee elämänsä aikana koskaan tottua mihinkään rytmiin kun päivä joko pitenee tai lyhenee koko ajan tai sitten on aina valoisaa tai aina pimeää. Epäreilut on ihmisten olosuhteet eri puolilla planeettaa.

Hotelliin saapuu uusia asiakkaita. Nuori pari tulee ilmeisesti jostain brittein saarten suunnalta puheestaan päätellen. Eivätkä he niin nuoria ole, mutta ehkä nuorempia kuin me. Surffilautoja toivat mukanaan ja herra alkoi vahata niitä surffikuntoon tuossa nurmikolla. Sisäinen kyttääjäni alkaa villiintymään ja käsken vaimon ulos aurinkoon lukemaan kirjojansa ja ottamaan samalla heistä selvää. Minä teen hieman töitäni sillä aikaa. Töiden jälkeen minun on kyllä pakko lähtee ytimestä etsimään se puhelinliittymä, Elisalta alkaa tulla jo sen tyyppisiä tekstiviestejä ettei tämä suomiliittymällä työskentely taida olla taloudellisesti kovinkaan järkevää.

Työt tehty ja vaimokin oli tehny omana hommansa eli urkkinut faktoja uusista tulokkaista. Herra on työskennellyt McLarenin urheiluauto-osastolla suunnittelijana mutta on juuri saanut paremman homman saman firman markkinointiosastolta. Formula- ja urheiluautofanina minua alkoi heti kiinnostamaan. Sillähän vois olla mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan, pitäisköhän juottaa se jonakin iltana humalaan tuossa terassilla. Heidän nimensä jäivät vielä arvoitukseksi jotan jatkossa näissä tarinoissa heitä kutsutaan McLarenin pariskunnaksi. Nyt soitan tuktuk-jäbälle että tulee hakemaan minut ja vie johonkin puhelinkauppaan.

5min wating ok i will come. Tämä selevä ja ihan kohta pihalta jo kuuluikin tuttu ääni. Viehän minut johonkin mistä saadaan mulle Dialogin puhelinliittymä. Täällä on kuulemma neljä operaattoria kilpasilla mutta tässä osassa Sri Lankaa tuo Dialog on ainoa jolla saa jonkinlaisia yhteyksiä. Jäbä sanoi että hänen kaverillaan on puhelinkauppa ja sieltä saadaan mulle paras datapaketti. Sinnepä siis. Kioski löytyi paikallisten ytimestä junaradan takaa. Seinällä näkyy ihan selkeä Dialogin hinnasto ja vaikka en ihan vitusti mistään gigabiteistä ymmärrä niin omasta mielestäni löysin siitä semmoisen liittymän mikä riittää minulle kuukauden soitteluihin ja dataan. Hinta on 12€ flättinä, ei ylimääräisiä piilokuluja ja vauhti pitäis olla niin hyvä kuin se näiden signaaleilla vain on mahdollista. Pannaan pakettiin semmoinen. Passista otetaan kuvia ja hirmu tarkat kupongit täytellään että poliisi ja armeija saa minut varmasti kiinni jos alan myymään huumeita tästä numerosta. Jäbä vaihtoi kortin minun luuriin ja kappas, sehän alkoi jytäämään kuten kuuluukin. Operaation aikana kioski kerkesi jo täyttyä lokaaleista hiippareista jotka latailee lisää puheaikaa luureihinsa tuommoisesta automaatista. Näyttää kätevältä ja minäkin saan mukaani semmoisen salasanan jolla lisälatailu tarvittaessa onnistuu. Tämäpä sujui hienosti. Tuktukjäbä varmisteli minun vierelläni koko ajan että en tule kusetetuksi ja otti jo välillä minun lompsankin tuosta tiskiltä jemmaan kun hulina alkoi. Annoin tämän päätteks sille satasen (0,50€) tipsukkaa jeesistä ja hän siitä kovasti ilahtui. Nyt menehän jo matkoihin siitä kyyläämästä ni minä lähen kikkailemaan tuohon kylille. Soitan sitten taas kun tuut hakemaan jostain.

Kylänraitilla käy hyvä vilske. Keli on kuuma. Keli on ihan saatanan kuuma. Aurinko paistaa kirkkalta taivaalta ihan suoraan keskelle päälakea. Paikallisilla muijillakin on kaikilla aurinkovarjot  käytössä. Puhelimen säätiedotus sanoo että 33° mutta tuntuu 40°. Minusta kyllä tuntuu enemmänkin että olis 60°. Ei nyt passaa valittaa kun kyllä täältä joutuu vielä joskus sohjoonkin palaamaan. Oon edelleen tässä paikallisten keskustassa, tässä näkyy ”juna-asema”, bussiasema, pari apteekkia, paljon hedelmä- ja vihanneskojuja, viinakauppa ja muutama ruokakaupan tapainen kioski. Ehkäpä vaellan vähän matkaa tuonne turistien puolelle kaupunkia. Maisema muuttuu melko pian hieman siistimmäksi ja kuvaan ilmestyy huivi- ja teekaupat. Ravintolantapaisia alkaa myös olla tarjolla ja yksi oikein herkullisen näköinen kakkukahvila. Tuohon pittää minun vaimo viedä joku ilta, se tykkää kaakuista.

Liian kuuma on sykkeessä, soitan tuktukjäbän minut hakemaan täältä turvaan. Kotona odottaa leppoinen homma sunnuntai-iltapäiväksi. Täytyy pitää yhtyeen kanssa palaveri ja äänestys että mitkä biisit valitaan levylta kakkos- ja kolmossinkuiksi. Tällä asialla alkaa myös olla hieman kiire koska molempiin biiseihin täytyy kuvata videot. Itse asiassa toinen video on jo kuvattu vaikka ei ole vielä se biisikään tiedossa. Mulla on päässäni ihan hyvä visio siitä mitkä biisit noihin valitaan ja nopea palaveri yhteen kera osoittaa että visiomme on lähes täydellisesti yhteinen. Maaliskuun sinkuksi valikoitui tuleva ikivihreä nimeltä xxxx ja kolmanneksi sinkuksi/videoksi, joka ilmestyy xx.xx, tuli kappale nimeltä xxxx. Näin ne vaan hommat etenee kun on taitava työryhmä. 

On häpeä pitää toimistoa sisällä näin hyvällä ilmalla. Siirrän konttorin terassille ja kysyn metrinmittaiselta saisko tänään kaljaa, kahteen päivään sitä ei oo nimittäin jostain syystä saanut. Iso tölkki kylmää Lionia tuli pöytään ja pyysin samalla metrinmittaista viemään vaimon aurinkopedille kevytkolaa. Minun hommani on huolehtia koko perheen nesteytyksestä. Linnut laulaa hulluna. Joka kerran kun oon tähän terassille tullut ni oon kuullut ihan uusia ääniä, kuten nytkin. Se on kovasti paljon rikkaampi tämä luonto Hikkaduwassa kuin härmässä. Vaimo huutaa rannasta keksineensä että miks minä en oo saanut kahteen päivään kaljaa. Se oli lukenu instasta Maria Veitolan postauksen mistä asia selviää, hän on myös täällä jossain. Katsokaas kun täyden kuun aikaan Sri Lankassa on aina Poya Day ja se meinaa sitä että alkohoolia ei myydä eikä tarjoilla eikä käytetä silloin. Näin ne hommat selviää eikä kuutamolla kännäillä koska se on ilmeisesti vaarallista Buddhan mukaan.

Klo 17.30 joka ilta kun lamppu sammuu, ei ku siis kun aurinko alkaa mennä pois. Ni ne alkaa nuo lepakot lentämään. Ne on täällä erinomaisen isoja ja äkkisistään pelottavan oloisia. Se on tuo lepakko nimeltään Intianlentäväkoira, kyllä, wikipedian mukaan yhteenkirjoitettuna. Saman lähteen mukaan sen siipien kärkiväli voi olla jopa 160cm. Kyllä, lepakon siipien kärkiväli METRI VITUN KUUSKYMMENTÄ SENTTIÄ. Huhhuh, näillä se on ehkä metrin. Mut on julma näky ku vehkeet ovat kuin bätmänejä konsanaan, päät on kuin rotalla ja ylilennossa näkyy sen linnulla olevan pyrstön kohdalla kaks jalkaa. Taas on paljon vähemmän näkemättä tässä maailmassa. Water Monitoreja parveilee myös melko lailla ja yks isompi, ehkä satakiloinen, kävi jo tuossa maalla pyörähtämässä.

Brittipariskunnalla on jotkin bileet. Niille oli jo päivällinen katettu auringinlaskun aikaan tuonne laiturille. Oli kynttilät laitettu ja valkoinen pöytäliina. Brittiläistä musiikkiakin soittivat, luonnollisesti. Legendaarisia hittejä ja lujaa. Kohteliaasti toki kävivät kysymässä tuleeko liian lujaa. McLareneita ei oo näkyny, ovat varmaan surffaamassa. Me katotaan vaimon kanssa nyt Sorjosen viimeinen kausi loppuun ja aletaan nukkumaan mikäli tuo lontoolaisten bile tuosta hieman hiljenisi. Ymmärtäisivät nyt että ei kaikki turistit vaan hulluna kännää ja bailaa, jotkut haluaa myös olla zen, kuten minä.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 4, Hikkaduwa, Sri Lanka

La 11.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 4.

Aurinko nousee kuuden maissa ja niin minäkin. En minä näköjään osaa valoisalla nukkua. Vaimo osaa ja varmaan nukkuu myös siks koska on edelleen hieman kipeän oloinen. Minäpä aloittelen siis työpäivän. Nämä työpäivien alut on täällä leppoisia koska suurimmalla osalla partnereista on kello vasta 03AM ni sähköposti ei pimputtele heti ihan hirveällä sykkeellä, eikä oo heti mitään ASAP-luokiteltuja hommia hoidettavana. Hieman työntekoa kuitenkin vaikeuttaa se että hotellin netti ei tunnu kovin vauhdikkaasti pelaavan jos laisinkaan. Mun pitää kyllä käydä pian hankkimassa se oma puhelin- sekä nettiliittymä. Eilen ja viime yön aikana kohdatut deadlinet uuden levyjulkaisun suhteen on viimein hallussa ja nyt pitäis olla saksalaisissa painokoneissa ihan oikeat materiaalit syötettynä. Näin ainakin toivotaan, homma jännittää just tasan niin pitkään ku nään levyn kaupan hyllyssä.

Toinen työllistäjäni, Mascot Bar, on jäänyt nyt parin vuorokauden ajan valitettavan pienelle huomiolle johtuen juuri noista kätilöiden deadineista, mutta tänään minä hoidan sen ajan tasalle niin ei paina mieltä sekään. Katsotaanpas, 89 lukematonta meiliä, ei paha lainkaan. Henry’s Pubin aikoina tuli tunnissa tuommoinen meilimäärä. Hotelliimme saapui tänään uusia asukkaita. Vaikuttavat briteiltä. Käsken vaimon tuonne altaalle ottamaan selvää heistä, hän on meistä se sosiaalisempi sherlock. Sen verran sain jo selville että rouvan nimi on Kellie ja hän on vanginvartija. Herran nimi on Wayne ja kun ikkunasta katson altaalle hänen selkätatuointejaan niin voisin kuvitella että heidän romanssinsa on syntynyt asiakassuhteesta Kellien työpaikalla. Waynen habitus on muutenkin vähän samanoloinen kuin suurimalla osalla niistä Liverpoolin faneista joita näin Anfiedilla kaks vuotta sitten.

Aamiainen nautitaan tänään vähän itselle parinteisempään ja mannermaisempaan tyyliin. Teetä, kahvia, hedelmiä, sitä lokaalia jogurttihötkötystä, munaa, pekonia, leipää. Tuoremehuja ei oikein ole tarjolla perinteiseissä pahvitölkeissä mut metrinmittainen suristaa niitä kyllä jollain mehulingolla erivärisiä joka aamu. Joen yllä lentää kirkkaan oranssin värinen haukka. Nopealla googletuksella löydän sen kuvia paljonkin mutta virallista nimeään en ehkä saa oikein selville, joka paikassa sanotaan vaan että se on jokin Kite. Kysyn managerilta ja Hashan sanoo että se on Kite. Olkoon sitten se, hiton komea lintu se on. Gekkoja tai jotain vastaavia 10-20cm mittaisia liskoja on seinissä ja katossa joka puolella. Sama homma kuin muuallakin aasiassa. Muista että sinun ei kannata niitä ikinä hätistellä huoneestasi mihinkään koska ne ei oo sulle millään lailla haitallisia, päin vastoin, ne syö yön aikaan kaikki hyttyset huoneestasi. Jos ne jotain hienohelmaa nyt kuitenkin häiritsee ni laittaessasi ilmastoinnin alle 25° ne lähtee veke koska niitä vituttaa se kylmyys. Sitten kun taas alkaa olla liikaa hyttysiä huoneessa ni anna lämpötilan kohota esim 27 asteeseen ni liskot tulee koloistaan ja syö hyttyset pois. Erittäin yksinkertaista.

Tämän päivän päätehtävä ja isoin homma on hoitaa vaimolle jostain nenäliinoja. Ei pidä väheksyä, siinä voi olla ihan oma hommansa siinäkin. Samalla reissulla vois alkaa tutustumaan paikallisiin ruokaloihin. Hashan sanoi että hänen kaverillaan on Hikkaduwa Beachillä oikein mainio ruokapaikka nimeltä Top Secret. Siitä on tullut viime aikoina niin suosittu että se ei ole enää top secret. Ja ihan siinä kupeessa on Sandagiri Super Market joka on ihan oikeesti super market eikä mikään kioski. Toki tarkoitettu turisteille ja siksi tuplahinnoilla, mut siellä on myös tuotteita joita ei kauempana löytyvässä lokaalien ruokakaupassa taas löydy. Soitan tukutuk-jäbälle. ”I will cum waiting 5 minute”. Selevä, tai ainakin melkein.

Tuktuk tulee ja rokki soi. Jäbä laittaa taas diskovalot päälle ja suomilistan soimaan. Nyt se oli virittäny tuohon pyydykseensä myös isommanpuoleisen näytön mistä se tarjoo matkustajalle milloin mitäkin, yleensä toki oman ”matkailuyrityksenä” retkeilyvideoita. Tämä mopo on sille elämän keskipiste, toki vaimon ja tulevan lapsensa lisäksi. Kuski vie meidät hienosti ja vauhdikkaasti tuohon marketille ja nenäliinat on hankittu ennenkuin kukaan kerkee bajalaa sanoa. Bajala on kissa sinhalin kielellä jota singaleesit puhuvat. Heitä on noin 70% Sri Lankan väestöstä. Supermarketissa on kyllä oikeesti kaikkea ja kahdessa kerroksessa. Omat osastot on kokonaan teelle, kanelille sekä ilotulitteille. Edellä mainitut on kaikki niin naurettavan halpoja että tekis mieli hamstrata niitä kotiin mukaan. Mitähän ne sanois Qatarissa turvatarkastuksessa jos olis yks laukku täynnä pommeja ja raketteja? Nyt on jo niin kova nälkä ettei sitä top secretiä aleta etsimään vaan mennään ensimmäiseen ruokalaan ja tutkitaan menu.

Tää koko kadun varsi on täynnä enemmän tai vähemmän ränsistyneitä huivi- ja teekauppoja. Lähes jokaisen yläkerrassa eli katolla on jokin ruokala. Varsinaisiksi ravintoloiksi näitä ei hyvälläkään omallatunnolla voi kutsua. Onhan näitä yritetty hienoksi toki laitella kukin resurssiensa mukaan mut esimerkiks tätä yläkertaa on laajennettu niin lähelle tuota katua että kadun varressa kulkevat sähkölinjat menee ihan kirjaimellisesti tämän ravintolan läpi. Kai tuosta näppärämpi sähköteknikko sais puhelimensa ladattu pizzan ohessa. Pizzat nimittäin tilattiin ja ihan puolen tunnin sisään saatiinkin. Aivan hyvät olivat, ei mitään valittamista. Lihaa sisältävät pizzat on selkeesti kalliimpia kuin esim kanapizzat. Hinta tietty muodostuu raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Aterian jälkeen luonnollisesti kysyin tarjoilijattarelta toiletin koordinaatteja. Hän sanoi jotta follow me ja ohjasi minut alakertaan kadun varteen ja hävis ite jonnekin. No, minäkö seison tässä kunnes tulee paska housuun vai mitenkä, en näe toilettia edelleenkään missään. Kohta rouva tulee taas näköpiiriin ja sanoo uusiks follow me. Sit se lähtee taluttamaan minua kohti viidakkoa ja vähän matkan päästä löytyy semmoinen betonikoppi mitä se osoittaa sormella, there!

Harmittaa kun en tullut ottaneeksi kuvaa tarkastaja Julkuselle tästä toiletista. Tää oli just samanlainen kuin eräässä pohjoisitalialaisessa keikkapaikassa siellä ollessamme vuonna 2011. Lattiassa on siis reikä johon tuotteet tähdätään. Jäykemmän tuotteen tähtäystä varten reijän vieressä on jalan kuvat joiden mukaan tulee itsensä asemoida ja sit seinässä on kämmenen kuvat että mistä kohtaa kannattaa hakea tukea jotta toimitus tapahtuu mahdollisimman mukavasti. Kuten silloin italian keikalla niin jätinpä kokeilematta nytkin. Jos ootte näille seuduille joskus tulossa ni pistäkääpä muistiin että siellä Sandagiri Super Marketin yläkerrassa on oikein siisti ja nykyaikainen asiakas-WC. Niille jotka sanoo asiakas-WC:tä yleisö-WC:ksi niin sanon että menkää itseenne ja miettikää mitä puhutte. Kannattaa siis pitää jatkossa tuo supermarketti semmoisena yhdenlaisena tukikohtana ja keskipisteenä tässä kylillä asioidessa. En usko että kovin monessa muussakaan ruokalassa on panostettu paljon enemmän saniteettitiloihin kuin äskeisessä paikassa.

Nyt kun ei ole taas kiire minnekään niin pysähdyttiin vielä yhdelle kattoterassille kaljalle sekä zerokolalle. Juomien jakautumisen voitte päätellä siitä että minä olen allerginen aspartaamille ja lähes kaikille muillekin hermomyrkyille. Paikallinen lager on merkiltään Lion. Se on varsin hyvä peruskebu, ei sitä erota mistään heinekenista tai carlsbergistä jotka täällä on saatavilla kansainvälisemmiltä panimoilta. Ongelmana kuitenkin on tuo annoskoko. Kaupoissa on toki puolen litran tölkkiäkin mutta noissa ravintolantapaisissa se tarjoillaan aina 0,625 litran pulloissa. Se on typerää koska tuo on ehdottomasti liian suuri koko. Oluen oikea koko on Suomen kaltaisissa ympäristöissä 0,275 litraa ja näissä lämpimämmissä yhteisöissä se olis 0,2 litraa. Vain tyhmä ihminen juo mielummin yhden lämpimän kaljan kuin kolme kylmää.

Viereisen hökkelin katolle on jätetty muutaman pilarin nokkaan raudoitukset paljaaks. Joku vois luulla että ne on sitä varten että siitä on helpompi jatkaa rakentamista. Tämä ei pidä paikkaansa. Ne on sitä varten että ei tarvii maksaa kiinteistöveroa koska rakennus on ”keskeneräinen”. Osataan se katsos verojen järjestely muuallakin kuin meillä. Näin se vaan sinäkin opit joka päivä jotain uutta kun jaksat näitä jorinoita lukea. Nyt soitan diskotuktukjäbälle että hakee meijät kotiin nukkumaan. Tsau!