TK poissa kotoa, Markthalle Hamburg GER

5.10.2011 Keskiviikko. Helsingin ja Kööpenhaminan kautta Hampuriin. Antero työns autolla le mans-tyyliin keskellä yötä Helsinki-Vantaalle ja melkein hyvin kerettiinkin, sen verran kerkesivät kuuluttaa että this is last call for mr tölsä and mr turunen. Kööpenhaminassa mr turunen taas hois itsensä kentältä ulos röökille ilman passia. Hirmu vaikeita on nuo lentokentät. Saksalainen kuljettajamme Kapanen noukki meitsit Hampurin kentältä ja kohtapa oltiinkin venuella ihmettelemässä missä meijän kamat on. DHL:n kuski oli kuulemma yrittänyt tuoda kalustoa mutta hänen puheluihinsa ei oltu keikkapaikalta vastattu ni se oli viksusti vieny kamat takas terminaaliin ja alkanu tilsimään viinaa. Itehän ne piti sieltä varastolta sit käydä noukkimassa.

Ylihuomiseks tilattiin Leipzigiin meidän levyjä myyntiin ruotsalaiselta jakelijaltamme. Arvatkaapa kuka toimittaa ne sinne? Olisko DHL? Voihan satan.

Kamat saatiin ja tuommonen puolen tunnin checkikin kerettiin tekemään. Keikka itsessään tuntui oikein hyvältä. Puolet yleisöstä oli täysin messissä ja loput tsiigaili suu auki että mitähän vitun hahmoja nämä oikein on, mut jokaiselle jäi varmasti show mieleen. Keikkojen jälkeen tilsittiin porukalla viinaa ja kehuttiin ruotsalaisten kanssa toisiamme. Bobby tais vähän antaa palautettakin ruotsalaisuudesta. Miksaajaksi tälle kiertueelle lainattiin naitvissistä Aholan Kimmo, se on vanhan liiton nestoreita ja oikeesti pikkuse hyvä ukko. Kyllä taikoi hyvät discoäänet heti kärkeen.

Tuli muuten juuri tieto että levymme olivat saapuneet Leipzigin venuelle jo päivän etuajassa, ei se DHL näköjään läpeensä saatanasta ole. Heil!

Koska viimeöinen pakkaaminen tapahtui humalan läsnäollessa niin muutamia artikkeleita saattoi jäädä Hampuriin. Näihin katsoisin lukeutuvaksi laturit puhelimeen sekä sähkötupakkaan. Yks hupparikin tais jäädä. Laitoinkin noista just tiedustelua Finntroll-yhtymälle joka konsertoi siinä paikassa tänään. Vuorelan Oksu sieltä vastailikin just ettei näy noita Hanen tuotteita siellä enää. Fynf.

Kuvia näihin raportteihin lisäilen jahka ja jos pääsen joskus kotiin ja nythän niitä jo täällä on, tsau!

TK poissa kotoa, Club K17 Berlin GER

Hirveesti paljon kerkeää ihmiselle tapahtua kuukaudessa, tiijättekö? Pitkäaikainen työnantaja vaihtui, työpaikka ja asema siellä tosin pysyi samana, hyvä niin. Semmoseenkin lankaan menin että ostin Aadolf-nimiseltä ihmiseltä saksalaisen auton, mutta hyvä lanka oli se. Tästedes ei Hanen perheessä ajella enää ikinä muilla kuin mersuilla, se on auto, das auto. Jos olisin poikamies ni ihan varmaan saisin sillä pilluakin. Kiitokset vielä kollegalle hyvistä kaupoista ja onnittelut hänen uudelle mersulleen, tyylikäs kaveri siis hänkin. Niin, yks lankaanmeno on vielä raportoitava. Hävisin vedonlyönnissä. Vedonlyönnin panoksena lupasin rouvalleni ihan mitä vaan hän haluaakaan. Hän halusi lapsen. Selkärangallinen mies, kuten Hane itse, pitää lupauksensa. Onneksi aikataulussa sain kuitenkin vähän periksi. Häviöön syyllinen oli Janne Joutsenniemi (nimeä ei muutettu) ja tästä voikin päätellä mitä nimeä lapsi ei ainakaan tule saamaan. Rivien välistä saatatte siis lukea että rakkaus kukoistaa ja elämä on vaaleanpunaista. Rööperistä käsin tässä kesälomalla raportoinkin. Tämän tuli olla kiertuepäiväkirja joten mennääs asiaan.

Keskiviikko 7.9.2011, Club K17, Berlin GER. Viksusti osteltiin lennot meneväksi suoraan Kuopiosta Berliiniin ja takas, vältyttiin enimmiltä ajeluilta. Paitsi Rydin oli junailtava Tampereelta Savoon jo edellisenä iltana koska lennokki läks aikaisin keskiviikkoaamuna, arvannette kuinka tiistai-iltana pääsi siis käymään. Juujuu, baariin lähettiin ja neljältä himaan. Viideltä studiolle ja kuudelta kentälle. Lähtönesteytys oli siis vähintäänkin kohillaan ja miksipä tuota ei olis tyylikkäästi ylläpidetty myös koneessa Berliiniin saakka. Samassa vehkeessä matkusti myös kuopiolainen Black Light Discipline, oikein mukavaa meillä oli. Berliinissä ei tietenkään ollut luvattuja ja sovittuja kyytejä vastassa, ei kummallekaan bändille, mutta jollain ilveellä Raaka Pee sai meille soitettua kaks isoo taksia vaikka ei varmasti puhu sanaakaan saksaa? Venuelle päästiin ja siellä olevinaan huomasin että mun kamat ne ei olekaan täällä. Äänen kirosin lennokkifirmaa ja kiittelin vakuutusyhtiöö joka möi mulle ihan väkisin vakuutuksen tähän tilanteeseen. Suutuspäissään taisin yhen ylimääräisen drinkinkin ottaa. Oli ne kamat siellä, keskellä lattiaa, suutushumalassa en vaan huomannut.

Soundcheck oli mitä oli. Ensinnäkin siks että Horstin kamat oli melkoisen kirjavaa matolaatikkoa kaikki tyynni, Suomessa oon tuommoisia kajauttimia nähny viimeks 80-luvulla. Ja toisennakin siksi että Tuomaksen kanssa myöhästyttiin tuosta sessiosta pahasti, sori toverit. Nälkä- ja janopäissään lähettiin nääs etsimään tuohon auttavia tuotteita, joita kyllä löytyikin mut milläpä maksat? Berliinissä kävin viimeks 5 vuotta sitten, sen jälkeen sieltä on näemmä poistettu kaikki pankkiautomaatit ja pankkikortteihin liittyvä toiminta. Joo, kyllä muut kortit olis käyny joka paikassa mut kuulemma Visa ja Mastercard ovat niin harvinaisia että ne ei käy. Vittu mikä kehitysmaa. Venuella tietysti tarjolla vain bissee ja sitä mie en juo joten suutuspäissään menin nukkumaan checkin jälkeen. Soittovuoro olisi viimeisenä eli puolilta öin.

Todella paska oli tuon juomisen ajoitus, puol tuntia keikkaan ja melko hyvä 10 pisteen krapula vuorokauden kestäneestä juomisesta. Tähän lisättynä se jännitys että ollaan aika vitun kaukana kotikentiltä eikä ole mitään hajua että millä tavaroilla ne heittelee meidät lavalta veke. Senhän ne tulee tekemään tämmösille pelleille ilman muuta. Helevetinmoisen vapinan saattelemana lavalle ja eihän niistä horstin matorasioista ainakaan lavalle päin hevonvittua kuulunut, nyt oli kaikki maholliset katastrofin einekset tarjolla. Ja paskan vitut. Solistit otti sakemannit haltuun heti, spiikit tuli ainakin omasta mielestään ihan sujuvalla saksalla, itse tosin olin kuulevinani siellä aika paljon suomea ja englantia ja mikä kummallisinta, myös ruotsia. Kolmannen biisin kohalla Hanen vapina vissiin hellitti tai sit se vaan lisääntyi, mutta vaiston varaisia discoliikkeitä aloin tekemään ja tanssit olivat totta. Lähimmät rivit yleisöstä lauloivat biisit messissä ulkoa ja ihan sujuvalla suomella, huhhuh, melkoinen helpoitus oli se. Pari tyttöä innostui suomidiscon saattelemana esittelemään soittajalle tissejään, mikäpä tuossa, en lähtenyt heitä siitä torumaankaan. Puolisen tuntia vedettiin yliajalle, mutta ihan luvan kanssa, viimeisen esiintyjän oikeus. Vielä jäivät aplodeeraamaan lisämusiikin toivossa mutta siihen ei enää lupaa irronnut.

K17 oli keikkapaikkana oikein mukava, professori Tegelman taikoi niistä laatikoista kuitenkin mojovat äänet ja Henkan valotiskin takaa Jopia tuuraamaan lähtenyt Hanna teki valoilla hienon discon. Mikon erikoinen arvonimi johtuu siitä että muiden lentolipuissa oli titlenä mister, mutta Mikolla luki professor. Virkaiän suoma etu. Klubin pihalla oli mukava terassi nuotioineen päivineen ja siinä pidettiinkin ginitoniccien kera nopea palautepalaveri, joka tosin kesti kello kuuteen aamulla. Nyt nukkumaan, sillä kentällä olis oltava klo 9 aamulla.

Noh, aamulla ukot napottaa yheksältä kadun varressa kuten kuuluikin. Ja taksin saaminen on tasan yhtä vaikeeta kuin viimekskin, mutta hra Spektaakkeli päätti ottaa homman haltuun. Siinä vieressä oli jokin donnerwettervirasto minkä ikkunasta näkyi että siellä sisällä kravatti-horstit siirtelivät papereita pöydillään. Noh, Tuomas heilautti itsensä ineen että nämähän ne meille kyydin tilaa hetkessä. Rydin omin sanoin: Menin sisään, näin toimiston perimmäisessä nurkassa Guntherin jolla oli vähintään yhtä näyttävät viikset kuin itselläni. Katseemme kohtasivat. Lähestyin häntä ennakkoluulottomasti. Koko ajan mittasimme katseillamme toistemme viiksiä. Guten tag mein ystävä, onnistuisko tilata meille ein taxi?

Gunther soitti ison mersun paikalle, saatteli Tuomaksen ulos, toverit hyvästelivät toisensa ja edelleen hieman juopunut seurue saatiin kentälle. Helevetinmoinen säätö ja kuljettelu soittimissa että ne saatiin samaan lennokkiin, mutta hyvältä näytti tässä vaiheessa, ryhmä kasassa ja kalustokin samassa putkilossa menossa kotia kohti. Paitsi tietysti rumpalimme jonka piti päästä takas Sardiniaan telttailemaan mutta tämä on tarina erikseen.

Yksi mahdollinen vaaran paikka tällä kotimatkalla on vielä tulossa, nimittäin 4,5 tunnin välilasku Riikassa. Epäilyttävä mahdollisuus ottaen huomioon orkesterin tilan. Alkoholin tilsiminen jatkui joillain koneessa ja heillä samoilla myös siellä Riikan kentällä. Istuttiin siellä semmosessa baarissa jota ympäri ajeli koko ajan joku Vladimir semmosella päältäajettavalla lattiankiillotuskoneella. Minuutin välein se vilahti siitä meidän ohi. Vedonlyönniksihän se meni, lupasin Raaka Peelle satasen jos pysyy täyden kierroksen sen koneen ja Vladimirin kyydissä niin ettei se huomaa. Pee on aika estoton ja yritti, ei onnistunut, mutta videon lisään tähän tapahtumasta jos se osoittautuu teknisesti mahdolliseksi. Humaloiden taso orkesterissa kasvoi todistettavasti koko ajan ja tulikin aika pakkautua seuraavaan koneeseen. Jäsen X oli jo kertaalleen sammunut ja herätessään päästi niin kauhean karjaisun ilmoille että se saattoi vaikuttaa seuraaviin tapahtumiin. Kahdeksan hengen ryhmästä koneessa oli jo kuusi yksilöä, kahta huutelee vielä. Kahden minuutin päästä lähtee kone ja ikkunasta näkyy kuinka hän ja auttamaan jäänyt jäsen Y pojottavat vielä passintarkastuksessa. Samalla hetkellä kun koneen moottorit starttas ni ikkunasta näkyi kuinka miliisijeeppi tuli siniset valot vilkkuen paikalle. Me lähettiin himaan ja jäsenet X&Y jäivät Latviaan.

Perillä otettiin yhteys Latviaan ja homma selvis. X oli puhaltanut 2,4 promillee eikä ne uskaltaneet päästää sitä koneeseen, Y jäi komppaamaan sympatiasyistä. Niiden soittokamatkin oli otettu ruumasta pois eli tuplahinta tuli niistäkin. Tuommosella vajaan tonnin lisämaksulla saatiin ukot sit seuraavana päivänä Suomeen, mikä oli hyvä koska toisella oli vielä keikka tulossa samana iltana. Sattuuhan näitä, mutta päänavaus ulkomaille oli pääasiassa onnistunut.

Ens kuun alussa palataan asiaan kun homma jatkuu 12:lla keikalla Sveitsissä, Itävallassa, Tsekissä, Italiassa, Saksassa ja Ranskassa. Periaatteessa jännittää ja pelottaa edelleen. Nyt lähen viikoks rauhoittumaan rouvani kainaloon ja ens viikolla taas tapahtuukin jotain jännää josta raportoidaan myöhemmin? Tai sitten nimenomaan ei raportoida? Tsau!

TK poissa kotoa, Sotkamon Syke 2011

Lauantai 6.8.2011 Mikä helevetin Sotkamon Syke? Noh, se on noiden Kingfoon ihmisten järjestämä ja käsittääkseni ihan uus festivaali. Ihan oikeelta festivaalilta se näytti ja tuntui. Fasiliteetit oli kunnossa eli suomeks sanottuna lonkeri oli oikean merkkistä ja heti portilla tuli korttipakan paksuinen nippu drinkkilippuja kera kommentin: Nämä ei sit lopu kesken. Semmoinen yhden lavan festari se oli, ja toisiks viimesenä vetäistiin ennen Amorphista. No oli siinä semmonen pikkulavakin vieressä, joku möi siinä paitoja ja Jussi69 soitti musaa läppäriltään bändien väleihin. Kuulemma 2000 lippua siellä olis myynnissä ollut.

Minullahan tuonne oli pitkähkö matka koska rakkauden sokaisemana olin innostunut pesimään Helsingissä rouvani tykönä. Noin 600km taitettavana ja taittovehkeeksi olin valinnut juna-auto-yhdistelmän. Keikallelähtökello kiekui seiskalta, mitä vittuu, nää lähdöt aikaistuu kerta kerralta. Kohta on jo harkittava siirtymisiä edellisenä päivänä. No kuitenkin, romantilliseen tyyliin vaimo hois handen junaan ja puolilta päivin olikin ukko Savossa. Lonkeria en vielä junassa uskaltanut naplata koskapa edellinen taidepläjäys oli hieman kärsinyt ylikunnosta, jälkeen päin oli ääni-insinöörikin minua siitä ihan ääneen pilkannut. Ihme nipottaja. Varsinaisesta keikka-autostahan mie tietenkin myöhästyin mutta B-suunnitelma oli jo olemassa. Luottokuljettaja Vesku oli aiemmin lupautunut hoitamaan meitsin ruumisautollaan tapahtumapaikalle Sotkamoon. Kyllä, semmonen entinen ruumisauto sillä on ja oli siinä kyydissä myös rouva Pee ja nuorempi Undertaker. Notta viimeiset 200km mentiin siis tyylillä ja nesteytyskin siinä varovaisesti tuli hupsista-tyyliin aloitettua.

Neljän maissa siinä juhlapaikalla oltiin ja vettähän siellä satoi vaan ei tuo tuntunut haittaavan ketään. Se mikä hieman keskittymistä haittaa ni on se että kirjoitan tätä puhelimella junassa ja samanaikaisesti tuleva vaimo lähettelee kuvia kavereidensa vauvoista. Jotakin hän yrittänee vihjailla. Asiaan, hane. Ennen miehekkäitä meikkaussessioita kerettiin joitain bändejäkin arvostelemaan. Niitä alkupäässä soittaneita mie en oikein tunnistanut, jotain natiiviosastoa taisivat olla vaan ihan kelpo ryhmiä. Meidän soitto on vasta 20.45 joten keretään vielä tuo yks tarkastamaan, se on nimeltään Tarot ja ne on meiltä päin joten laatu on taattu. Varmaan miljuuna keikkaa heiltä nähneenä piti edelleenkin taas suu auki ihmetellä. Bobby ihmetteli myös. Huulipuniamme siinä saman peilin ääressä myöhemmin asenneltiin ja ääneen ihmeteltiin sitä rutiinia ja yhtyeessä olevan taidon määrää. Paskaa keikkaa ne on tuskin koskaan soittanu, joitain omituisempia ehkä. No onhan ne kimpassa vääntäneetkin vissiin 60 vuotta. Marcon biisiesittelyt jaksaa naurattaa edelleen ja hipoohan ne nerokkuutta, sanaseppo se on ja aina tilanteen tasalla. Viime keskiviikkona se oli On The Rocksissa jossain spiikissä tilannu multa varapatruunaa Tolsan sähkötupakkaan mut mie olin jo taksissa Majava-ravintolaa kohti. Se on hieno baari se Beaver ja nyt meinaa karata ajatus, tarjoiliskohan ravintolavaunun neiti lonkerin pöytään? Minäpä kysyn.

Meidän vuoro olis soittaa nyt. J ja Jopi oli asennelleet pelivehkeet niin valmiiks että eipä tarvinnu taaskaan artistin näppejänsä paskata. Monitorimaailmassa näkyi siluetti tutusta hahmosta, sehän oli entinen kitaristimme DJ Vastapallo, great. Vastapöllö tekee nykyään Tarotin monitoreja ja tarjoutui siinä samoilla tulilla hoitelemaan meidätkin, kelpaa, kiitos. Soitto meni omasta mielestä hyvin ja oltiin myös hyvän näköisiä. Bändi oli siis oivassa vireessä ja yleisö taputti, kiva juttu. Heti alusta pitäen tosin tuntui että toinen basso ei kuulostanut normaalilta ja loppukeikasta se vituttikin jo siinä määrin että liipasin sen viimeisen biisin päätteeks voimakkaasti kanveesiin. Paskaks kai se meni vaan en jäänyt palasia keräilemään koska meillä on ammattitaitoinen henkilökunta sitä varten. Kuopiossa vaikuttaa maailman kovin kitarakorjaaja Ollikainen ja hänellä onkin nyt kuukausi aikaa virkata keihäs taisteluvireeseen. Nimittäin meidän kotimaakeikat on nyt tältä kesältä pantu pakettiin ja seuraavat 14 tehdään jossain ihan muualla.

Nopea palautuminen oikeilla nesteillä keikan jälkeen, parin biisin verran Amorphis-fiilistelyä ja sit ruumisautolla äkkiä takas Kuopioon koska aamulla on oltava junassa kello kahdeksan. Elävää ruumista alkaakin hane tällä vauhdilla muistuttamaan vaan pakko painaa kun rauta on kuumaa. Parin tunnin unet omalla sohvalla Kuopiossa ja taas junaan. Ei, en mene rouvan luo nyt, tai ainakaan vielä. Nimittäin Lahdessa (lausutaan lahes) alkaa yhessä studiossa yhellä bändillä levynviimeistelysessiot. Syssymmällä saattaakin olla melko mielenkiintoinen kiekko myynnissä levykaupassa near you. TK-asioihin luulen blogin välityksellä palaavani seuraavan kerran 7.9. kun yhtye kokoontuu Berliinissä. Vaan eniten ehkä jännittää että vaimolla loppuu kesäloma ja häntä kuulee joka arkiaamu radiosta klo 6-10, jännittää muuten oikeasti, niillä on melko reilu meininki siellä yleensä. Tämä oli tavallaan maksettu mainos, lupas pitää mua hyvänä tätä vastaan. Perhe-elämästäni tuskin enempää blogitse avaudun, luulen että kuulette tärkeimmät käänteet sieltä radiosta. Tsau noin kuukaudeksi.

TK poissa kotoa, Rockcock 2011

Perjantai 29.7.2011 Kahdeksas kerta putkeen Rockcockissa! Otsikko lienee tässä tapauksessa kuitenkin harhaanjohtava koska kyseessä on kotipeli, kotikenttä ja kotiyleisö. Olisko se pikkusen hienoo kun aina pääsis keikan jälkeen kävellen (taksilla) himaan (baariin) ja omaan sänkyyn? Load In olis myös ollut helppo hoitaa studiolta veneellä Kuopionlahden yli suoraan päälavan taakse. No Sätöksellä se kuitenkin pitkästä aikaa tapahtui, siinä havisi historian lehti. Itse saan tuosta hommasta kuitenkin luimistella vielä kaks kuukautta lääkärin luvalla, nimittäin pumpussa on vielä vajaateho päällä johtuen jostain septus-merkkisessä seinämässä olevasta tulehduksesta. Koskapa spesiaalikeikka oli tulossa niin nesteytyksen aloitin tuttujen Espoon tyttöin kanssa Henry's Pubissa jo edellisenä iltana ja jotta kunto pysyisi tasaisena niin aamulla sitä Jopin kanssa jatkettiin mun kämpillä. Varovainen tulee kyllä olla ylikunnon kanssa koska veto on illalla vasta klo 20.15.

Tuleva vaimoni oli myös laskeutunut Kuopioon joten noukittiin rouva messiin ja otettiin suunta kisapaikalle. Muillakin herroilla näytti olevan vaimonsa ja lapsensa mukana, kaikki olivat vanhentuneet viime kerrasta tasan vuoden, joillekin oli syntynyt aivan uusiakin jäseniä sukuun. Älyttömästi tuttuja työmiehiä ja muusikoita ja vieraita paikalla, tunnelma oli hyvinkin lämmin ja rattoisa. Hetkellisesti lämmin tunnelma kuitenkin katosi kun Jounin kanssa avauduimme kolmannelle osapuolelle "pienestä" teknisestä puutteesta, Jopilla oli hyvin lähellä tulla fyysinenkin väkivalta läsnä siihen tilanteeseen. Hän avautuu tästä enemmän facebookinsa välityksellä, lukekaa sieltä. Stam1nan tytöt olivat myös vetäneet TK-tyyppiset maalaukset ja trikoot päälle kun meidän hiekkalaatikolle tulivat pelaamaan, nätisti tehty. Mie tajusin sen vasta yöllä Henkassa ku ihmettelin Hyrden kajaleja ja taisin kyseenalaistaa hänelle seksuaalisen suuntaumuksensa. Kyseenalainen tulee kaikella tavalla olemaan myös meidän taustakuoromme tänä iltana, saanko esitellä Haitari Sisters (Maija Hietala, Tuija Salmela & Kaija Pakarinen):

Helevetin paljon täytyy arvostaa äijien heittäytymistä ja huumorintajua. Kallelta kai se idea alunperin lähti ja ihan mielissään se oli pornokaupassa korsetteja sovitellut. Näissä kahdessa muussa perheessä käsittääkseni rouvat olivat ensimmäisinä innostuneet tästä. Hienoa työtä, viimesen päälle. Kiitoksia kaikille tähänkin osallistuneille. Niin, se ite lauluhomma näillä, ei vissiin tarvii erikseen mainita että maailmanluokan ääniä siinä oli kaikki kolme. Jotta show näyttäs komialta ni tilattiin paikalle liekkivehkeet myös.

Nesteytyksen suhteen epäonnistuin ihan hivenen. 2-3 yksikköä sitä liikaa livahti ennen keikkaa vaikka se sopivalta tuntuikin. Tämän saattoi tarkkakorvainen huomata lisääntyneinä väärinä nuotteina bassoviivastolla ja itse sen huomasi kärähtäneinä kulmakarvoina ku en saatana muistanu missä biiseissä ja mistä rööreistä niitä lieskoja tuleekaan. Kerran tuli oikein läheltä. Keikka kai meni ihan hyvin, ainakin se tuntui sinne yleisöön kelpaavan. Ja kylläpä se oli niin mukava taas vetää kun oli kesän suurin yleisö ja ennen kaikkea kotiyleisö. Loppuillan suunnitelmassa oli aiheena Wasp mutta bäkkärille jumittiin kuitenkin alkoholin ääreen kun nyt ei tarvinnut enää säännöstellä, eikä sitä muuten säännösteltykään. Yhen lemiläisen tasapainokin todettiin paremmaks ku kahen savolaisen.

Sieltäpä siis loogisesti Henkkaan samojen naamojen kanssa ja lystiä varmaan oli, kertoisin enemmälti kun muistaisin. Stam1nan ukkoja siellä oli ainakin ja rakas rouvani tietty. Lauantaiksi oli siunattu tekninen vapaapäivä ja samalla tekniikalla tuo tuli vedettyäkin, tosin enemmän bändejä muistin tarkastella. Lauantaina huumoripläjäyksestä kulisseissa vastasi Klamydia. Teippasivat pahvilaatikollisen mustaa roudista Petri Nygårdin keikan aikana sen bussin kylkeen, kaikki valot oli teipattu umpeen, kyljessä luki isolla "löysää paskaa" ja tuulilasissa oli helevetinmoinen kulli. Tämä kaikki oli kuulemma kostotoimenpide taannoin Klamydian taustarättiin ilmestyneestä suhteellisen isosta pillusta. Pojat on poikia!

Mukavat oli myös lauantain rokit mukavissa porukoissa pyöriä, niin mukavat ettei jaksanu enää edes baarin kautta kotiin kiertää. Kiitosta paljon Igorin porukoille, omille teknikoille, lavamanu Niko Heinoselle ja monitorimaailmaan Kurosen Vellulle. Yks taho voi haistaa paskan ja se selviää sieltä Jounin FB-sivuilta. Tulevalla viikolla lähen arkipäiviks Helsinkiin kuhertelemaan naiseni luo, sieltä lauantaina kesän viimeiselle festarille Sotkamoon, ja sieltä sunnuntaiaamuks vielä Lahteen vääntämään kiljupunkia studioon. Ai saatana kun tulette vielä kuulemaan siitä punkihommasta, se on rautaa se. Hannua ajeluttaa siis, mut hannulla on siihen motiivit kohillaan. Lööv is in the air ♪♫♪♫. Tsau!

TK poissa kotoa, Tuska 2011, Virgin Oilin jatkot

Lauantai 23.7.2011 Taas on paiskattu aikaisella herätyksellä vaikka veto on vasta 00.45. Kaik johtuu siitä että meillä on sama miksaaja, backliner ja kosketinsoittaja kuin yhtyeessä Tarot. Niillä on päiväveto Tuskassa ja siellä olis niiden oltava jo klo 13, joten herätys ja matkaan klo 11. Krapulat oli hyvät kaikilla, paitsi niillä jotka olivat omavaltaisesti avanneet aulabaarin terassin jo aiemmin aamulla. Mie en ymmärrä miten se oikein meni mutta ne oli vallanneet semmosen terassin ja sit henkilökunta luovutti sen taistelun ja alkoi myymään juomaa sinne?!?!?

Matkaan o'hoy! Tuommonen HML-HKI siirtymä ei paljon savolaisen muusikon perslihaksessa tunnu ja menikin yhdessä hujauksessa. Kuopiosta käsin kun on tottunut siihen että aina kun minne vaan lähteekin niin sitä matkaa on se 300km vähintään. Jannella oli siis aikainen päiväkeikka ja niin ikään aikainen nesteytys paikallaan, sympatiasyistä osallistuttiin muutkin. Kuopiolainen kun menee kehä kolmosen ulkopuolelle, sinne Helsingin puolelle siis, niin alkaa se suunnistus. Tällä kertaa Janne luki iPhonesta ohjeita ja Jopi ajoi. Ajossa ei mitään moitittavaa, mutta se kartanluku kuulosti todella hämärältä. Festari kuitenkin löytyi ja muutaman kerran se ympäri ajettiin, yhdelläkään portilla ei yksikään järjestysmies tiennyt mistä pääsee kakkoslavan taakse. Niinkin hyvin järjestetty festari kuin Tuska on aina ollut, ni nyt kyllä tuli pieni miinus tuosta bändien opastamisesta ja tiedottamisesta. Jätettiin poijat ja piano sinne, ennen eroa oli kuitenkin kokeiltava kuka uskaltaa laittaa munansa semmoseen pöytätuulettimeen mistä puuttui se suojaritilä. Yks uskalsi ja huusi. Ei se viipaleiks menny, punoitti vaan.

Miehistö pienenee ja roudaus Virgin Oiliin on muutenkiin vähän vittumaisen hankalaa, mistäpä saatais apuja? Herra Spektaakkeli, jolla on paljon tuttuja noissa black metal-joukoissa, tokaisi:
- Minäpä ratkaisen asian ja soitan pari satanistia paikalle!
- tuut, tuut, haloo?
- Shalom, mitä vanhat koukkunokat? Tuutteko jeesaamaan roudauksessa?
- joo, nähdään kohta siellä, moi!
- kuuskuuskuus!

Eihän siellä itsekseen vetämässä oltu, pari muutakin bändiä oli, toinenkin suomalainen ja yks ruotsalainen. Meijät oli kuitenkin arvottu illan headlineriks. Svenssonien paikalle tilaamat rummut olivatkin miniatyyrimallia ja ne veti sit meidän rummuilla. Kaikkien kysymyksien vastauksiin se rumpali sanoi "amazing", se on varmaan miniatyyrivehkeisiin tottunu jo kotimaassaan. Absurduksen Lassi ja vaimonsa Senja tulee kans illalla friikkihommia tekemään. Ne on mukavia ihmisiä ja noi tommoset hommathan on todettu istuvan meijän discoon kuin nyrkki persieseisiin. Sitä paitsi aina on mukava tarjoilla jotain pientä spessua kun siihen on mahdollisuus.

No illallahan kapakki oli aivan täyteen ammuttu, kaikki liput oli myyty ennakosta ja siihen päälle tuli vielä Tuskan passeilla (<-sananmuunnos ihan vahingossa) ihmiset tanssimaan. Hirveesti paljon hyviä tuttuja ja rakkaita ihmisiä kerkes vähän morjenstelemaankin, se ihan tärkein tosin ei päässytkään Helsinkiin vielä. En ala kaikkia luettelemaan mutta Diablon Aatulta ostin saman mersun jo varmaan kolmannen kerran, alkoholilla oli osuutta asiaan molemmilla. Lämppärit olivat molemmat meikän mieleen, hyviltä kuulostivat. Oma vuorokin meni kai ihan mallikkaasti, itsestänsä saattoi tuntua jopa kesän parhaalta vireeltä. Olisko kesän kuntohuippu siis nähtävissä ens viikolla Kuopiossa? Homppa tarkkaili mallikkaasti isoja stereoita koska Tegelmutter oli taas huoraamassa ison rahan perässä jossain. Lassi ja Senja tekivät perustemppunsa discon tahtiin, oli tarkoitus roikuttaakin ihmislihaa koukuissa mut noiden aikataulu itse Tuskassa vähän kosahti ja liian kiireks sit meni. Vissiin kelpasi sinne toisellekin puolelle kun pitkästä aikaa lensi pikkuhousua ja rintaliiviäkin lavalle. Eturivin tytöiltäkin oli vaatetus vähentynyt melko rohkeaksi, eipä tuo minnuu haitannu.

Johtuen noista valitettavan myöhäisistä soittoajoista bileet oli suunnilleen tässä. Tavallaan se pikkusen vituttaa kun keikan jälkeen kerkee just pesemään ruumiin ja juomaan ehkä yhen lonkerin ennen valomerkkiä. Sen tein ja kebabin kautta hotelliin köllölleen. Aamulla jättäydyin taktisesti kyydistä ja kotiuduin myöhemmin ravintolavaunulla. Muutama jäsen oli ollut jatkoilla ja sen olivat näköisiä kyllä. Ens viikko on hyvvee, TK:lla on Rockcockissa kesän eniten panostettu keikka, sanan varsinaisessakin merkityksessä. Blackie Lawlessin (Wasp) kanssa on päästävä paiskaamaan kättä, on se niin iso idoli ollut Hanelle pikkutyttönä. Ne vetää samalla lavalla het meidän perästä. Perhe-elämästä vielä sen verran että Hannulle tulee vieraaksi hämmästyttävä Kissanainen, on nimittäin rakkautta horoskoopissa ja hormonipotikka kaakossa. Tsau!

TK poissa kotoa, Wanajafestival 2011

Perjantai 22.7.2011 Kuopiosta lähtö oli aikataulutettu niinkin aikaiseksi kuin 10AM. Tämä semmoisesta syystä että veto Hämeenlinnassa on jo 18.15. Doom Unit lopettaa kyseisellä stagella 17.45 ja silloin on ukkojen oltava laatikoiden kanssa skarppina pojottamassa työpaikoillaan. Lähtökohtaisesti paskin idea oli edellisenä iltana lähteä poikaporukalla Tuksun glamour-showta tarkastamaan Henkkaan, se ei selvin päin onnistunut. Ei kyllä ees yritetty.

Vaan eipä tukehduttu tuohon lyhyeen puolen tunnin vaihtoaikaan koska meillä on Suomen parhaat ukot töissä. Julma J palasi elävänä ruotuun suopotkupallopeijaisista ja nytpä meillä muuten olikin 2 backlineria rakentamassa. Nimittäin TK:n ensimmäinen lampputyttö Pefu tuli suorittamaan jokakesäistä terapiakeikkaansa. Raumalta, prätkällä. Pefu tekee nykyään valoja mm. Club For Fivessa, mut haluaa terapiakeikan Kätilöihin kerran kesässä. Tästä syystä saatiin Jopi jeesaamaan lavapäähän, ja kylläpä muuten hommat taittui ajallaan. Äänimaisteri Tegelman ja Julma J matkustivat paikalle tuon ensimmäisen Citroenilla, jostain syystä bändin kyyti ei kelvannut. Yhtyeen sisällä tuon syyksi epäillään homoutta. Ranskalainen auto on myös homouden merkki.

Matkalla harrastettiin huolellinen ja aikainen nesteytys ja kuntohuippu saatiinkin ajoitettua täsmällisesti tuohon keikan alkuun. Jossain tosi pienessä kylässä matkan varrella oli vielä Gulf-niminen huoltoasema. Siideriä olis mukaan ostettu vaan eivät myyneet. Eipä hätiä, niillä oli siinä ravintola samassa. Määränsä verran shotteja tilsittiin jotta jaksetaan loppumatka. Kiirekin meinas olla kun se alkuperäinen lähtö tais myöhästyä kolmisen tuntia. Se ravintolan pappa sanoi olevansa Nykäsen Matin kavereita ja korjanneensa sen autoakin. Pienet piirit tavallaan.

Saapuminen Wanajaan nostatti vain positiivisia tunteita. Festari oli kasvanut viime käynnistä aika isoksi, jokkiin manicstriiztsöötztöötz oli illan pääesiintyjäksi tällätty. Vissiin maailmalla isokin bändi vaan mie en tykänny, ihme venkoilua se oli, J tykkäs ni säälistä sen kaverina katoin. Edellisellä wanaja-keikalla muuten yhdellä meistä tuli lavalla kakka housuun ja se en ollut minä. Hostina vastassa oli yks Krista, Kuopion akkoja, 10 pistettä vaikka ei olis Kuopiosta ollutkaan. Lonkerit ja viinat oli taas niin täsmällisesti laitettu ja kuskihommatkin pelas pitkin yötä ihan vaan sormia napsauttamalla. Lavamanagerinakin oli tuttu juippi, Rowan, valkoinen mies Etelä-Afrikasta. Rowan on monitoimihöylä tällä alalla ja täydet pisteet tuli tästäkin. Joku kysyi onko tuolla Rowanilla vähän vieras aksentti, mie sanoin että kyllä se on ihan sen oma.

Keikka itsessään oli hyvvee, näytti että tuttuja naamoja oli kotikonnuiltakin eturivissä. Ainoo negatiivinen pointti oli tuommonen 45min soittoaika, ei siinä ajassa kerkee kun just vähän innostua. Pari biisiä pitikin pudottaa lennosta veke, kyllä se aina pitäis se reilu tunti saada väännellä. Raaka Pee pyllähti tyylikkäästi kerran perseelleen kesken suorituksen, meille väitti että teki sen tahallaan ja näppärästi. Hyvin aplodeerasitte ja mielellään olis kyllä lisääkin soitettu, vaan kun on ne aikataulut.

Petrin keikkaa piti vähän arvioida myös, samaahan se oli ku viime viikonloppunakin, eli taidokasta. Raaka Pee ja Petri harrastivat bäkkärillä kaverikuvia ja vähintäänkin nerokkaan tasoista keskustelua. Nygårdin tanssi-irma tuli nurtsille pötkölleen höpöttelemään Hannun viereen, tasokasta keskustelua oli sekin. En antautunut, minulla oli siihen paras mahdollinen syy.

Hyvin aloitettua nesteytystä aiottiin jatkaa aamuyöhön saakka ja tähtäimessä olikin myöhemmin siirtyä Sirkus-merkkiseen ravintolaan tarkastamaan DJ Proteuksen keikka. Siinäpä hetkessä pölähti bussillinen Apulauta-yhtyettä paikalle, siinä on kanssa mukavia ukkoja koko autollinen. Sympaattisin mies maailmassa on basistinsa Jönssi. Semmoisiakin asioita siinä kahden kesken lonkeripäissään puitiin mistä miehet ei sais keskenään kuulemma puhua. Jönssi veikin sit seuraavana päivänä tärkeät terveiset toisel puolen Suomee. Vaikeemman kautta tällä porukalla kuitenkin Proteuksen keikalle baariin selvittiin. Proteus on paras DJ mitä ikinä oon kuullu tai nähny missään ja hullu se on myös. Pelkät bokserit jalassa se riehu siellä baarissa ihan sairasta settiä semmosen raksatelineen päällä. Jos olis valtaa niin kuin on mieli ni se olis meillä joka keikalla messissä pyöräyttämässä levyt. Baarin jälkeen Harri liittyi joukkoon ja jatkot pidettiin Cumuluksen kivisillä portailla.

Parin illan aikana hämmentänyttä asiaa olivat ne että mun puhelimeen oli ilmestynyt Kaija Koon puhelinumero ja että kaupungilla oli naisen selkään tatuoitu IRMA.

Kebabin voimalla nukkumaan nyt, huomenna on taas aikainen lähtö ja hullu keikka tulossa. Yks maailman tärkee rouvakin on ehkä huomenna tulossa Helsinkiin meijän keikille jos omilta hommiltaan kerkee. Siirappisia unia ja sinisiä ajatuksia tiedossa, mie tiijän sen. Tsau!

TK poissa kotoa, Pioneerifestivaali 2011

Perjantai 15.7.2011. Huomenna olis ohjelmassa Pioneerifestivaali Korialla, siinä ihan Kouvolan kuppeessa Kymijoen rannalla. Valoirma Jounin kanssa suunniteltiin että prätkillähän sinne aamulla lähetään vaan tuo huominen sääennuste ei sitä ideaa puoltanut. Meikälle tulikin sitten kuninkaallinen idea että lähen kikkailemaan sinne nyt heti ja pidän semmosen vapaapäivän siellä. Jopi ei tähän ideaan saanut kotiväeltä lupaa ku oli menny jonkin perheillan lupaamaan hätäpäissään. Noppee puhelu festivaalille ja Susse (10 pistettä) hois meikälle huoneen Vaakunasta pariks yöks. Mopo tulille ja kohti uusia seikkailuja siis.

Keli oli kohillaan ni mikäpä oli ajellessa. Mikkelissä pysähyin Bobbyn pikkuveljen kaveriks kahville ja sittenpä se alkoikin satamaan. Loppumatkan tihkutti mutta onneks niin hiljaa että ilmavirta kuivas saman tien kun muisti vaan pitää matkavauhdin tarpeeks kovana. Mopo parkkiin, rojut hotelliin ja alkupalaks aulabaarissa lonkeri. Jippu olis näemmä keikalla hotellin baarissa illalla, vaan omasta mielestäni oon jo kiintiön täyteen kuullu sitä kuinka paskoja on kaikki miehet. Ei tullu kauppoja, lähen Rytmi-Katin kautta Korialle.

Backstagella alkoikin tulla sitten liuta yllätyksiä, onneksi vain positiivisia. Ensinnäkin lonkeri on oikeeta merkkiä, pudotti kiven sydämeltä heti kärkeen. Toiseksi bäkkärillä oli päällepäsmärinä yks Grunge (10 pistettä), se on vähän AD/HD-juippi mutta hommat taittuu aina mallikkaasti. Ja saman tien kertoi että meidän rider tulee ajallaan paikalle ja tismalleen niin kuin paperissa lukee, pikkuse hyvin oli asiat siis. Tuo Grunge järjesti taannoin semmosta Harvester Rockia tuolla Pielaveden perukoilla ja me käytiinkin siellä silloin pikahälytyksellä yhtä sakemannia nimeltä UDO tuuraamassa.

Ai, niin, alkuviikostahan meille meinas käydä nolompi kömmähdys kun vanha herra Tegelman muistutti että hänhän ei sitten ole miksaamassa koska lähtee ison rahan perässä huoraamaan Ilosaareen. Katottiin sit Pioneerin bändilistaa josko siellä olis joku tuttu miksaaja jonkin muun bändin messissä vaan ei olevinaan ollut. Paskan vitut, Temi oli Melrosen mukana, herra Kurki miksas To/Die/Forin, Esa teki Uniklubia ja olis ollu vielä Kukkosen Kallekin talkkarina siellä. Noh, varman päälle mentiin ja saatiin Sumi Kuopiosta messiin, ajoi autonkin mennen tullen. Hyvä Sumi! Niin, keikan jälkeen yks maturempi rouva huuteli lavalle kun Sumi paketoi kamoja, "ootko sinä ollu joskus naitvissin roudari, mie muistan sinut?" Oonhan minä, sanoi Suopo.

Drinkkiähän siinä sit hyvissä porukoissa otettiin koko ilta. Petri Nygårdin keikka piti tsekata ihan alusta loppuun, hyvin se ottaa yleisönsä, täytyy vähän arvostaa. Niin vauhdikkaasti livahti ilta että millähän sitä nyt Kouvolaan? Ihan helpoin rasti ei oo tuolla kellonlyömällä saada taksia festivaaliolosuhteisiin, ja Uniplugin limusiinistä myöhästyin täpärästi. Igor jeesas minut sit vitunmoisen jonon ohi siihen festaribussiin, ni eikö joku pikkusieluinen voittaja ollu aamulla kirjoittanu festarin vieraskirjaan että on se kumma kun artisteja saatellaan noin vain jonon ohi. Kuulepas, onko joku kieltäny sinua perustamasta bändiä ja alkamasta rokkitäheks, häh? On kuule helppoa elämä sitten, glamouria ja rahanpaskoo tullee ovista ja ikkunoista. Ja herra siunaa sitä etuoikeuksien määrää, busseihinkin kävellään jonojen ohi ihan tuosta vaan. Tiijätkö, minun ei olis ees tarvinnu maksaa sitä bussia mut maksoin ihan vittuillessaan kun on nimittäin rahhoo, häh! Käyn lääkekaapista nitron ja jatkan.

Kello oli vielä nuori ja ilta jatkui Rytmi-Katissa, älyttömän hyvvää oli palvelu ja ginitonikki siellä. Mukavia irmoja oli palvelemassa ja sen mukavimman nimi oli Oona, mie selvitin. Hotelliinkin illan päätteeks pääsin ja siellä välittömästi aloitin Oonaan kohdistuvan nykyaikaisen facebook-vonkauksen/stalkkauksen. Tämä piti kertoa siksi että oonpahan nyt vongannut kahta kouvolalaista Oonaa koska tuo ei sattunut ihan oikeeseen persoonaan osumaan ekalla kerralla internetitse. Hyvvee yötä, parempi tuuri huomenna.

La 16.7.2011 Tännään on juhlapäivä, ensimmäinen keikka Myötätuulen ja sairaalareissun jälkeen, vähän jännittää taas oikeesti. Tänään mulle tulee myös huonekaveri tähän luukkuun, nimittäin herra Speggel junailee tänne ihan juuri. Se oli eilen ollu keikalla Hammer Open Airissa jonkin satanistibändinsä kanssa, miepä soitan ja kysyn onko minkälainen krapula. Vastas puhelimeen tarkalleen näillä sanoilla: "Et usko Hane vittu mikä krapula!" Oli se mullakin, aivan täydellinen, helevetin hyvä, kymmenen pisteen krapula. Nyt, ennen ku tulee se lääkärin kieltämä tykytyskrapula, ni Rytmi-Kattiin aamupalalle tsekkaamaan onko Oona töissä. Ei ollut. Rydi saapui ja en oikein ymmärrä miks, mutta kahella taksilla peräkkäin ajettiin Korialle musisoimaan. Varmaan siks ku on vittu sitä rahhoo ja etuoikeuksia.

Eiku nyt mie muistan, en kerenny oottaa Speggeliä messiin kun mulla oli kiire tsekkaamaan Anna Puun keikkaa, onhan se huomattavasti viehättävämpi kuin Speggel. Munilleenhan se kuitenkin meni ku ei ollu kello Kouvolan ajassa, vaan kerkesin kuitenkin morjenstamaan heitä ennen kuin poistuivat. Sen bändissä on kitarassa tuo Kajanuksen Antti jonka kanssa soitettiin viime vuosituhannella Riki Sorsassa, juujuu, oltiin nuoria ja tarvittiin rahaa.

Jumalattoman kaunis neiti oli hoitamassa meidän nesteytystä bäkkärillä, mie rakastuin ensipläjäyksellä, ei mittään järkee. Nimi oli Virve (kuva alla)  ja välittömällä nopeudella aloitin huomaamattoman vokottelun. Taijettiin Grungen kanssa luvata sille töitäkii Kuopiorockista jotta saadaan se Savoon. Jossain vaiheessa olin lonkeripäissään jo niinkin rohkee että treffit sain sovittua samalle illalla kello puol kaks. Mutta asiaan, olis vielä se keikka soitettavana.

Muu orkesteri oli löytänyt reitin perille myös ja tilannekatsaus pidettiin ruokailun merkeissä. Safkat olivat erinomaisia kaikki tyynni, kiitos. Melkein tunti oli aikataulutettu vaihtoaikaakin bändien välille mikä tuli kyllä tarpeeseen koska backliner Julma J oli jossain suopotkupallokisoissa ja tämän johdosta artisti joutui ruumiilliseen työhön itse. No joo, oli se aiemmin mainitsemani Undertaker Junior vähän jeesaamassa. Sankalla joukolla oli natiivit tullu kannustamaan ja mikäpä nottei, Bobby oli laatinut hyvän biisilistan ja bändi tuntui olevan vireessä.

Kuvaajia oli välillä lavalla enemmän kuin muusikoita. Omassa pumpussa tuntui komppi kiihtyvän pari kertaa setin aikana mutta kestihän tuo loppuun asti. Rydi teki jossain vaiheessa taas ilman lupia jotain pissitemppuja mut onneks yleisö ei näyttänyt huomaavan. Vaan mikä oli mielestäni outoa, oli astunut voimaan uusi laki mikä kieltää lavalla tupakoinnin yleisötilaisuuksissa? Kyllä, kieltolappuja oli ympäri lavaa! Vitut, poltin silti. Lopun aplodeerauksesta oli pääteltävissä että pitemmällekin setille olisi ollut tilausta, vaan aikatauluja noudatetaan kun semmoset on tehty. Sumi kehui keikan jälkeen stereoita ja Jopi lamppuja, eli sekin meni hyvin. Tattista vaan kaikille paikalla olleille, meillä oli ainakin mukavaa.

Suunnilleen samassa ajassa joka kului Hannun naaman pesuun, oli auto jo paketoitu pelivälineillä ja bändi lähössä Kuopioon. Mie jäin Rytkösen kanssa vielä valvomaan bileet loppuun, lähtökohtaisesti paska idea. Jotenkin minä sen  kadotin, tai se minut, joten jatketaanpa siitä mihin jäätiin, olihan tässä vielä treffit tulossa illemmalla. Sillä aikaa piti toteuttaa koko päivä kytenyt idea kaverikuvasta Nykäs Matin kanssa siten että mun osoittavassa sormessa lukee "tuo se joutuup linnaan", ja onnistuihan se.

Pitkä tovi Matin kanssa turistiin ja lonkerohommiinkin yritin houkutella, vaan ei kuulemma maistu nykyään kun menee niin hyvin sen uuden rouvan kanssa. Linnahommat käytiin myös läpi, tod näk pari kuukautta luuli joutuvansa istumaan ja sit koevapauteen. Meikä yritti kannustaa että eihän tuo oo paljon mitään, helppo nakki, mut vituttaa se kuulemma silti. Rautaisen keikan se veti, mulle kelpas ainakin, rokkiukkoja sanon mie. Meijän Matti.

Oli vähän pelko perseessä että se Virven työilta venähtää, ni varasuunnitelmia täytyi alkaa hiomaan. Nätti rouva oli myös noiden kisojen juontaja ja hyvin pientä peliä täytyikin yrittää varmuuden vuoksi. (kuva alla, vapinasta päätellen kuvaajakin tuntui kiihottuvan yhtä lailla).

Tosin tuotakin peliä voi jatkaa parin viikon päästä Kuopiorockissa koska hän juontaa myös siellä. Radio Suomipopilta yks Petra, se aamulypsyn juontaja, lupas näyttää mulle tissit. Sitten kun tämän aika tuli ni minua oli kuulemma kiinnostanutkin lonkeri enemmän, just hyvä Hannu. Virvenkin kadotin, tähän semmosen paskan hymiön laittaisin jos osaisin. Jollain vehkeellä sieltä sit Kouvolaan ja Rytmi-Kattiin taas. Oona oli töissä ja tunnusti seurustelevansa, nyt ei oikein hannulla lähe.

Ja jatkoa seuraa, en löytäny hotelliin, eksyin. Jonkin hautaustoimiston takaovelle sain pienen puhelinkiukuttelun seurauksena taksin ja siitäpä sitten 100m taksilla hotelliin. Jos ei mulla ni ei se Rydilläkään lähteny. 7.00AM soittaa respan rouva mulle että jokin spurgu järjestää kohtausta täällä respassa ja väittää asuvansa sun huoneessa? Laita vaan rouva se hippi hissiin ni mie peittelen sen tuohon viereen.

Tuhlaajapojat pötkölleen ja sunnuntaina Tuomas junalla Tampereelle, mie mopolla Kuopioon. Polliisiaseman kautta tosin, puhalsin varmuudeksi. Niin, missäs ne minun tavarat? Mopon avaimetkin on siellä! Soitto festareille ja Riia (10 pistettä) toi mun kamat välittömällä nopeudella hotellille. Pikkusen mukava käydä tuommosissa bakkanaaleissa soittamassa kun kaikki toimii ja vittuilematta. Kiitos.

Ens viikon ohjelmassa on Ke ja To Hannun tutkimista sairaalassa, Pe Wanajafest Hämeenlinnassa, La Tuskan jatkoklubi Virgin Oilissa. Saas nähä kuin käy?