Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 15, Yala, Sri Lanka

Ke 22.1.2020 Yala, Sri Lanka, day 15.

Heräsin ennen kukkoa, mahtaa sitä nyt vituttaa. Tosin heräsin vahingossa, kyytihän lähteekin vasta ysiltä, voi vittu, jatkan unia, kukko voitti, cock scores. Aamu-uutiset sanoo että Sars-viruksen uuteen versioon on kuollu Kiinassa jo 9 ihmistä. Pienen torkutuksen jälkeen laskeudutaan terassille aamiaiselle jonka olin kuitenkin älynnyt tilata oikeaan aikaan. Venäläiset kyykyttää ja juoksuttaa henkilökuntaa taas normaaliin tapaansa. Eilinen leppoinen ja sivistynyt fengshui oli siis vain harhaa. Heti aterian jälkeen kuuluu etupihalta tuttu ääni kun Sambath täräyttää luxus-toyotallaan pihaan. Olen vuokrannut hänet ja autonsa pariksi päiväksi yksityiskäyttöön.

Nyt lähetään toiselle puolelle Sri Lankaa semmoiseen Yalan kansallispuistoon, siellä elää maailman suurin leopardi-populaatio ja olis mahdollisuus päästä näkemään isoja kissoja ihan oikeesti villinä. Kansallispuisto on kooltaan noin 1000 neliökilometriä joten ihan joka notkoa ei varmaan päivässä eikä kahdessa keretä tutkimaan.

Google sanoo että matkaa on vain parisataa kilsaa ja se taittuis noin kolmessa tunnissa, näin ollen kohteessa oltaisiin jo ennen puolta päivää. Kokemukseni kuitenkin sanoo että google ja totuus ovat täällä päin maailmaa usein hyvin kaukana toisistaan, ja varsinkin silloin kun kyse on liikenteestä ja aikatauluista. Vaan meilläpä ei ole varsinaisesti mikään hoppu, nyt mennään.

Ensin ajellaan highwaytä pitkin aivan Sri Lankan eteläkärkeen ja siellä Mataran läpi. Matara on asukasluvultaan noin Kuopion kokoinen kaupunki, kun taas Colombon pääkaupunkiseudulla elää vajaa 6 miljoonaa ihmistä. Ollaan melko landella siis, tai ainakin sri lankan savossa. Mataran jälkeen saadaan vielä nauttia kappaleen verran matkaa sileästä highwaystä kunnes totuus tulee silmille. Viimeiset 80km on pikkuisia teitä läpi pikkuisten kylien. Nopeusrajoitukset on korkeintaan kuutta kymppiä ja liikenne lipuu korkeintaan neljää kymppiä. Ei se mitään, toistan itseäni, meillä ei ole mikään kiire. Tupakkatauko.

Navigaattorini mukaan aletaan olla melko lailla perillä. Ja parempi niin koska tie on jo muuttunut sen verran muhkuraiseksi että kylän mummot menee jo kävellen tästä tojotasta ohi. Hotelli siintää tuolla edessä puolen kilometrin päässä. Se on lähellä mutta silti vielä niin kaukana. Hotelli näyttäis olevan tuollaisen veden takana, pitääköhän tuonne mennä veneellä? Ei välttämättä. Sambath tyrkkää ykösen pesään ja kaasuttaa toyotalla koskeen ja menestyksekkäästi sen kosken läpi. Auton ovien alareunoista tulee hieman vettä tupaan mutta ei pahasti. Puolisen metriä syvässä lammikossa ajetaan loppumatka hotelli pihaan, vesipuhvelit tuijottaa tuossa kivenheiton päässä.

Nyt alkaa haisemaan sillä lailla safarille että taidetaan olla aika originaalien asioiden äärellä, hyvä. Hotellin portilla vartijat tutkii meidän paperit ja laukut sekä auton lokerot ja peräkontit. Kaikki tämä johtunee siitä että viime keväänä islamistipaskiaiset räjäytteli pommeja hotelleissa siellä sun täällä. Matkaan meni loppujen lopuksi 4,5h. Hotelli on Cinnamon Wild Yala ja se näyttää todella ökyltä, mutta niin kuuluu näyttääkin kun hinnat oli ihan Kämpin tasoa ja nyt ollaan kuitenkin Aasiassa.

Jonkinlainen sesonki täällä kai on menossa koska hotelli oli aivan täys. Onnistuin kuitenkin saamaan yksityisen ison huvilan aivan meren rannasta. Helevetin komeat Intian valtameren aallot lyö rantaan Bengalinlahdelta päin. Tiijättekö muuten kuka muu kuin meijän kissat on kotoisit Bengalista? No tietysti Mustanaamio. Jonnet ei ainakaan tienny. Respasta meidän villaan on matkaa 300 metriä, valoisan aikaan sen matkaan saa mennä yksin mutta hämärällä ja pimeällä sieltä huvilalta ei saa poistua ilman että soittaa vartijan turvaamaan selustaa. Muutenkin respassa piti sisäänkirjautumisen ohella opetella kuinka pitää käyttäytyä jos kohtaa hotellin alueella norsun tai villisian tai krokotiilin. 

Okei, koko ajan alkaa jännittämään tämä homma enemmän ja enemmän. Vartija saattaa meidät viidakon läpi huvilalle ja kysyy että pärjäättekö nyt. Kyllä nyt pärjätään mut saat olla varma että soitan heti kun alan yhtään epäröimään sitä pärjäämistä. Huvila on hieno. Se on rakennettu maan pinnasta noin 3 metrin korkeuteen ettei ainakaan krokotiilit pääse yöllä kylään. Ulkoa päin mökki näyttää hyvin autenttiselta mutta sisältä löytyy high end -vehkeet ja fasiliteetit.

                                    

Kotoutimme itsemme uuteen asumukseen ja koska on vielä valoisaa ni lähdetään respan kuistille syömään ja vähän juomaan. Oman terassimme ympärillä olevissa puissa pelehtii pikkuisia apinoita. Hyvä meininki. Hitokseen värillisiä lintuja ja valtavia perhoslaumoja on myös. Respan edessä on pieni hiekkarannan tapainen. Siinä patsasteli vartija joten lienee turvallista mennä kuikuilemaan itsekin. Vähän matkan päässä rannalla oli norsu juomassa vettä, vartija sanoi että ne saattaa tulla välillä tähän meidän terassillekin. Kymmenen metrin päässä vedestä pilkottaa kivi joka näyttää hieman krokotiilin päälaelle. Kysyin vartijalta että eikö näytä sinunkin mielestä. Hän sanoi että kyllä se ihan krokotiili on, mutta se on vasta noin kolmemetrinen poikanen eikä ne sieltä vedestä yleensä rannalle tule. No hyvä etteivät yleensä. 20 metrin päässä kalliolla toinen samanlainen ottaa aurinkoa, kyllä se on ainakin ’yleensä’ sieltä vedestä poistunut, eikö?

Syötiin ja juotiin kunnes alkoi hämärtää. Tää meininki on niin kiinnostavaa että kävin kysymässä respasta olisko niillä meille huvilaa vielä toiseksikin yöksi jos jäätäis tänne hieman pidemmäksi? Sambath nukkuu tuolla jossain taksikuskien parakissa ja hän sanoi olevansa kovin iloinen jos vuokrataan hänen palvelunsa vielä yhdeksi vuorokaudeksi lisää. Respa kuitenkin sanoo että seuraava yö on jo sold out mutta ilmoittavat minulle heti jos huoneita tai mökkejä vapautuu. Kiva, kiitos. Vieläköhän uskaltais lähtee ilman vartijaa kotimökille? Vaimon mielestä ei uskalla. Otettiin vartija mukaan jonon ensimmäiseksi ja lähdettiin.

Hyvin pian alkoi kuulumaan ryskettä polun varresta, ihan läheltä, tosi läheltä. Vartija osoitti pusikkoon taskulampulla ja siinä oli nätissä jonossa kolme isoa villisikaa. Ne oli siinä metrin päässä minusta. Vartija sanoi että ne voi joskus olla agressiivisia ja käydä päälle, mutta nää tuntuis olevan leppoisalla tuulella, ei hätää. Sillä hetkellä jonon viimeinen sika alkoi lorottaa mahtavat kuset mitkä roiskui hieman minun nilkoille saakka. Odotettiin hetki ja annettin sian kusta rauhassa ja sit ne lähti vaeltamaan meidän edellä samaan suuntaan minne mekin. Ihan jumalattomasti kuuluu erilaisia ääniä tuolla pimeydessä, osa niistä melko pelottaviakin. Kysyin vartijalta että eikö teillä oo sattunu täällä sit koskaan mitään ikävämpää? Kuulemma muutama vuosi leopardi oli syöny yhden safarikuskin kun se oli menny väärän puun alle varjoon syömään omia eväitään, mut mitään sen pahempaa ei oo tapahtunu koskaan. No hyvä sitten! Huvilalle päästiin hienosti ja vartija painotti että aamulla ei saa lähteä sit pimeän aikaan kikkailemaan ilman että soittaa hänet saattamaan. Voit olla ihan varma että soitetaan, juu.

Nyt tässä pitäis alkaa oikeesti nukkumaan koska aamulla on herätys safarille klo 05, just se viiden herätys jonka olin laittanu vahingossa tälle aamulle. Tässä kun on selällään ja laittaa silmät kiinni ni on melko uskomaton tuo eläinten tuottama meteli joka tulee viidakosta korviin. Just kun olin ehkä jo hieman nukahtanu ni joku hyppäs meidän katolle. Ja sit kohta joku toinenkin. Nyt on semmoinen juttu että apinoilla ja gorilloilla on meidän katolla bileet vaikka ihmisen tarviis nukkua. Jotenkin minä en kuitenkaan osaa tässä hetkessä olla niille vihainen, olen juuri nyt oman elämäni sekä mustanaamio että tarzan.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 14, Hikkaduwa, Sri Lanka

Ti 21.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 14.

Aamu-uutiset kertovat että kiinassa on nyt jo 7 ihmistä kuollu tähän uuteen virukseen. Tää tuntuu olevan nyt pääaiheena kaikissa aasialaisissa uutisvälineissä. Seurataan tilannetta ja siirrytään aamiaiselle. Normaali aamiainen normaaliin tyyliin. Ainoa poikkeus on se että venäläisten käyttäytyminen on normaalia hiljaisempaa ja fiksumman oloista, mikähän juttu tää nyt on? Pakistanilainen pariskunta tekee lähtöään, ne ei malttanu monta yötä täällä pesiä. Toivottavasti tilalle tulee jotain muita kuin lisää venäläisiä, toivon tosi hartaasti. Waynen kanssa jutellaan aamiaisella niiden tontinostoprojektista. Sen verran hommaa olivat selvittäny että itse ne ei saa sitä oikein suoraan ostaa. Tai jos saavat ni hinta on valkoihoiselle moninkertainen. Näin ollen kuulemma Hashan ostaa sen mahdollisesti omiin nimiinsä joksikin aikaa ja vuoden tai parin päästä se saa sit luovuttaa sen Waynelle ja Kellielle. Hirveen vaikeeks se on tehty länsimaalaisen linnoittautuminen tänne mutta ehkäpä se just siitä siirtomaahistoriasta johtuu että ollaan hieman tarkempia omaisuudestaan nyt.

Tämän päivän homman nimi on nuudeli. Se on tainnu nyt unohtua kokonaan. Lähtökohtaisesti nuudelieväät on näillä seuduilla verrattomia, ne käsittävät jotain ihan vallan muuta kuin ne siwasta pennillä saatavat pikajutut. Indonesiassa oleillessani Gilin saarella sain jokaisella aamiaisella niin mahtavaa nuudelia että se syöpyi mieleen ikuisiksi ajoiksi. Nyt minä alan tutkimaan nettifoorumeilta että onko jokin erinomaisen hyväksi havaittu nuudelibaari läheisyydessämme. Toisella kädellä teen samalla hieman töitä sekä kirjoittelen muistelmia. Oon muuten oppinu jo laskemaan kymmeneen jollain paikallisella kielellä, ihan varma en kyllä ole että millä niistä koska niitä tuntuu olevan kymmeniä. Sandagirin marketin turvamies on myös opettanut minulle kaikki pakolliset tervehdykset ja toivotukset ja kiittelyt. Se aina joka kerta tarkastaa onko ne vielä minulla muistissa ja lausunko ne edelleen oikein. Erittäin todennäköisesti ne lauseet kuitenkin tarkoittaa että ”onpas rouvalla iso perse” ja ”minulla on vetelää paskaa housussani”. Mut ei se mitään, riittää että luulen olevani viisas. Muiden mielipiteillä ei ole minulle väliä tässäkään asiassa.

Internetissä tietävät sanoa että kun tuosta pääkadulta mennään vähän syrjään ni sieltä pitäis löytyä junaradan varresta semmoinen ruokala kuin ”Home Grown Rice And Curry Restaurant”. Jos minä olisin tuon yrityksen tiedotus- ja markkinointivastaava ni olisin ihan varmasti keksinyt sille jonkin hieman mediaseksikkäämmän ja houkuttelevamman nimen. Ei nimi miestä eikä ravintolaa pahenna. Sinne mennään. Ohjeiden mukaan tuosta main streetiltä poikettiin vain 100 metriä ja pienellä haahuilulla paikka löytyi. Löytymistä hidasti ainoastaan se että tämä(kään) ravintola ei juuri ravintolalta näytä. Se näyttää vain ja ainoastaan tuommoisen hyvin tyypillisen asumuksen kuistilta jossa on kolme pöytää. Yhdessä pöydässä istuu pariskunta ja kahdessa muussa näyttäis olevan menun tapainen pöydällä. Aivan selvästi siis ravintola. Hökkelin ovi on sen verran raollaan että siellä voi nähdä melko vanhan mummelin keittelevän kysymyksiä lietensä ääressä. Samassa tilassa pappa istuu nojatuolissa katsoen telkkarista krikettiä. Volyymi on sellainen että pelin kulku ei jää kenellekään epäselväksi. Hygieniapassia heillä ei liene kummallakaan mutta wikipedia sanoo että Sri Lankassa on aasian puhtain keittiö, jopa puhtaampi kuin japanilaisilla. Minä uskon wikipediaan.

Feng shui on autenttinen ja leppoisa. Missään ei soi lambada. Krikettipeli istuu ympäristöön hyvin. Mummo tulee kysymään jotain. Minä vastaan jotain. Emme kumpikaan ymmärrä toisiamme. Just tämän takia opettelin ne numerot ja osasinkin tilata menusta kasvi- ja nuudeliannoksen numero 28. Kaksi ja kahdeksan. Deka saha ata. Vaimolle tilattiin ranskalaisia perunoita ja alkupalaksi jotain leipäoletettua. ”Leipä” oli semmoista ohutta ja kuivaa sipsin tapaista kuten aasiassa alkupaloina aika yleisesti muuallakin. Ihan hyvää. Soossi oli vihreää joten ilmeisesti sisälsi avokadoa ja jätin maistamatta. Avokado on paskaa minun asteikossa. Kasvisnuudelini saapuu pöytään. Annos on iso ja näyttää herkulliselta. Kanaa en sihen ottanut koska se olis taas varmaan tullut luineen ja höyhenineen. Kasveja vain, ne on herkullisia täällä kaikki. Ilmeisesti jumalani halusi muistuttaa minua etten tyystin kääntyisi viherpiipertäjien heimoon ja lähetti 20cm pitkä liskon lautaselleni. Se tuli taivaasta. Tai ainakin sieltä laipiosta päin se tippui nuudelikasan viereen lautaselleni. Hetken katsoimme toisiamme silmiin yhtä hämmentyneinä ja sit hän lähti pois. Vähän samanlainen kohtaaminen minulle sattui vuosia sitten Kuubassa. Vaimo nauroi yhtä paljon minulle silloinkin.

Kasvit ja nuudelit oli ihan älyttömän hyviä, annan mummelin kokkaustaidoille täyden kympin. Täällä olis kyllä hyvin helppo kääntyä kasvissyöjäksi. Jälkiruoka siirrytään nauttimaan Fantasy Potiin, siellä näkyi olevan ainakin metrin mittainen roti-lista. Perheen kermaperse tilasi itselleen useita makeita roteja, oli suklaita ja vaikka mitä herkkuja niissä. Itse otin vain ison kulhollisen tuoretta ananasta ja ison tuopillisen Lionia, aijai, kyllä elämä on aika ajoin ihan mukavaa. Kaupassa pitää käydä vielä ostamassa kolme artikkelia: Kiikarit, käsidesi ja Strepsils. Kiikarit minä tarviin eläinten tarkkailemiseen terassiltani, Strepsilsiä orastavaan kurkkukipuun ja käsidesiä koska se on loppu. Paikallisuutisissakin jo kovasti suositellaan käsidesin käyttöä ja mikäpä siinä kun järkeväähän se on varsinkin aina kun liikutaan eri bakteerikannoisssa kuin normaalisti. Nyt se vaan on minulta päässyt jo loppumaan.

Soitin tuktuk-jäbän hakemaan meitä mut hän sanoi että nou can, eli ei pääse. Palvelu on kuitenkin niin priimaa että se pisti veljensä stongan varteen ja sehän olikin muutamassa minuutissa paikalla. Kyyti ei ollu ihan niin vauhdikasta kuin originaalilla jäbällä mutta ehkä just sen verran varmemman tuntuista. Se oli jopa niin leppoista että unohdin sähköröökini tuktukiin. Soitin original-jäbälle uusiks että kehtaiskohan se velipoika heittää minun vapon kun se unohtui mopoon ja parissa minuutissa tuote olikin minun ovella hotellissa. Mahtavaa palvelua, annoin tonnin tippiä. Nyt täytyy mennä hyvissä ajoin nukkumaan koska aamuviideltä on herätys ja lähtö toiselle puolelle Sri Lankaa. Olenhan siis vuokrannut huvilan natural (tai naturist) parkista Yalasta. Vähän jännittää mitenkä onnistui vai not.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 13, Hikkaduwa, Sri Lanka

Ma 20.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 13.

Ryssät soitteli yöllä melko pitkään sitä paskaa teknoansa altaalla. Kävi mielessä kokeilla saisinko omalla puhelimella yhteyden heidän BT-kaiuttimeensa ni olisin laittanu vähän jotain norjalaisempaa hard rokkia niille soimaan. Onneks ne älys viimein lopettaa, tai sit sammuivat siihen vodkaansa. Aamiaisella näkyy olevan aivan uusi pariskunta asiakkaana. Ulkonäöstänsä päättelisin heidän olevan jostain Pakistanin tai Kashmirin alueelta. Laitan vaimon selvittämään tämän asian altaan reunalla mitä pikimmin. Jäin aamiaisen jälkeen terassille juttelemaan Waynen kanssa niitä ja näitä kun ei tässä nyt oo taaskaan oikein kiire minnekään. Wayne kertoili taas mahtavia juoruja turvamiesajoiltaan. Nyt ne oli saanu Kellien kanssa päähänsä ostaa tontin ja ehkä jopa valmiin kiinteistönkin tästä saman joen rannalta. Niin kovasti ovat ihastuneet tähän paikkaan, enkä kyllä ihmettele. Ovat kuulemma menossa jo tänään tai huomenna katsomaan yhtä tonttia tuosta vastarannalta.

Sääennusteen mukaan piti olla ukkosta ja salamointia koko päivä tänään. Noh, tällä hetkellä aurinko paistaa yli kolmeakymppiä täysin siniseltä taivaalta. Pilveä ei näy missään. Eilen illalla jos olis pilveä tarvinnu ni sitä olis kyllä taas saanu. En muista mainostinko tätä jo aiemmin mutta jos jotain huumaavia tuotteita tarviit Hikkaduwassa ni tuossa pääkadulla on Turtle Beachin kohdalla semmoinen pieni silta ja sen sillan kupeessa alan miehet viettää päivänsä. Joka ikinen kerta kun siitä oon kävelly ohi ni joku rastapää tarjoo pilvee, piriä, essoja tai koksua. Helppoa olis jos maistuis. Vaimo oli jo rannassa selvittänyt että se uus pariskunta on Pakistanista. Sanoinko minä, sanoinko? Nyt kun tämän päivän varsinaiset hommat on hoidettu ni voidaan kuulemma lähteä kylille kikkailemaan. Soitan kyydin.

Tämän päivän homma on testata roteja. Se on lokaali eväs ja kirjoitetaan Roti tai Roty, riippuen lähinnä kirjoittajasta tai hänen kirjoitustaitonsa tasosta. Se on vähän niinku yhenlainen neliskulmainen lettu tai tortilla minkä väliin voi asentaa melkein mitä vaan haluaa. Eilen Happy Potissa kaljalla käydessäni näin että niillä oli hyvin kattava roti-lista, mennään sinne. Tarjoilijapoika tuo ruokalistan ja kysyy minulta samalla että söör, toisinko jotain juomista. Sen jälkeen hän vasta kysyy madamilta hänen tarpeensa. Joissain oikein vanhoillisissa paikoissa naisasiakkaalta ei edes kysytä vaan hänenkin tilauksensa tekee perheen miesoletettu. Kyllä täällä olis jo monta kertaa suomalainen kiihkofeministi hohtanut kiukusta punaisena. Perheen madam ottaa erilaisia roteja pääasiassa makeilla ja hedelmäisillä täytteillä. Minä haluan vielä antaa mahdollisuuden kanalle ja vihreälle currylle, rotit saavat odottaa parempaa hetkeä. Curryssa on ongelma, tai itse asiassa tuossa kanassa se varsinaisesti on. Täällä on ilmeisesti ihan yleinen tapa se että lihaa ei irrotella luista vaan koko eläin pilkotaan luineen ja nahkoineen kirveellä suunnilleen pingispallon kokoisiksi palasiksi. Minun on vaikea käsittää miksi näin. Ei oo asiakasystävällinen systeemi, eikä viisas. Paska systeemi on. Curryssa oli kuitenkin maut kohillaan, se pelasti kaiken.

Evään jälkeen mennään vaimon määräyksestä hierontaan. Minunkin on määrä mennä vaikka en oikein sulata sitä ajatusta että joku intialainen pappa öljyää minut ja alkaa hieromaan. Tuossa listassa on onneksi tarjolla myös päänahkahieronta, minä otan semmoisen, se ei tunnu niin omituiselta ainakaan ajauksen tasolla. Käytännön tasolla sit olikin ihan eri homma. Molemmat potilaat vietiin hämärään betonibunkkeriin jossa soi himmeä intialainen hissimusiikki. Reput ja sandaalit kannatti ehkä jemmata hyvin lähietäisyydelle. Siinä maattiin mahallaan vierekkäisillä lavereilla hetki ja mietittiin että nytkö ne kloonaa sitä minun pankkikorttia jossain kun ketään ei näy eikä kuulu. Kohta tuli mummu ja pappa ja alkoi yläpäiden hieronta. Oon muutamissa päähieronnoissa käynyt mutta tämä oli jotain uudenlaista. Oon tottunu enempi sellaiseen että päänahkaa hierotaan sormenpäillä mutta tää ukki alkoi raapimaan ihan rajusti kynsillään. Eikä se muuttanut tyyliään lainkaan vaan raapi ihan loppuun saakka kunnes aika tuli täyteen. Kyllä siinä varmaan täit sai kyytiä ja kaikki muukin ylimääräinen karsta. Aika kipeäksi kyllä jäi päänahka. Ei uudestaan tätä hierontaa, kiitos.

Kävi mielessä että olispa mukava olla jotain pientä syömistä myös huoneiston jääkaapissa jos illalla yllättää niin nopea nälkä ettei kerkee terassille. Sandagirissa oli hyvän näköisiä sämpylöitä, semmoisia jonkun ite tekemiä. Niitä ostetaan, sekä juustoa ja salamia. Salami on älyttömän kallista jopa kotimaan hintoihin verrattuna. Juusto ei niinkään. Ananasmehua myös iso törppö tarvitaan, se on ollut täällä lähtökohtaisesti erinomaisen hyvää aina. Kaupasta poistuessa alkoi tulla salamia myös taivaalta ja kunnon jyrinää. Äkkiä tuktuk paikalle ja kotiin. Kotimatkalla vaimo alkoi puhumaan jotain äänen nopeudesta ja puheen nopeudesta ja alkoi luomaan teoriaa että jos puhuu nopeammin ni eikös ääni silloin kulje nopeammin. Tais iskeä salami siihenkin. Ehkä parempi laittaa se nukkumaan. Menen itsekin.

Telkkarissa Intian iltauutiset sanoo että kiinassa on jo 5 kuollu siihen uuteen virukseen.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 12, Hikkaduwa, Sri Lanka

Su 19.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 12.

Aamu-uutiset sanoo että Kiinassa on kuollut nyt 3 persoonaa siihen uuteen virukseen. Myös naapurin kukko on viimein kuollut, onneksi. Vastarannalla tosin on nyt muslimit alkanut suoltamaan sitä soopaansa aina kaiuttimista aamuisin, tai sit minä en vaan oo ennen tajunnut sitä sen kukon kiekumisen takia. Ikinä ei oo hyvä. Terveydentila on kyllä periaatteessa hyvä. Keuhkotauti on nyt muuttunut pahaksi yskäksi mutta se on juuri se viimeinen merkki että tauti on poistumassa. Eli hyvä on se kuitenkin.

Sri Lankassa on useita luonnonpuistoja ja jossain semmoisessa vierailu on kutkuttanut minun takaraivossa jo pitkään. Useiden lukemieni raporttien mukaan Yala Natural Park tuolla valtion itärannalla olis se paras semmoinen missä kannattais käydä. Wayne ja Kellie oli käyny siellä viime viikolla ja ne kehui paikan ihan paratiisiks. Minäpä lähen tuohon kuistille pienelle välipalalle ja kuulustelen hotellin managerilta kuinka tämä reissu pitäis toteuttaa. Välipalaksi otan sandwichin jonka välissä on kinkkua ja juustoa. Kinkku on sitä samaa pekonia mitä oli aamupalalla. Täällä kinkku ja pekoni on käytännössä sama asia. Siinä aamupäivällä heti kymmenen jälkeen pekoni muuttuu nimeltään kinkuksi. Se oranssi haukka kiertelee ympyrää tuossa joen päällä. Sillä on varmaan jokin saalis tähtäimessä, vaikuttaa ihan siltä. Nyt se pommitti hienosti sarjapaskat meijän rannalle, just sillai niinku Korkkareissa oli aina piirretty. Jonnet ei tiedä.

Hashanin kanssa päätettiin istua alas ja jutella se natural park -homma pakettiin. Otetaan siinä samalla ehkä yhet kaljat. Työnjaoksi suunniteltiin sillai että minä vuokraan sieltä jonkin mieleisen hotellin tai huvilan ja jahka päivämäärät on selvillä ni Hashan hoitaa mulle kuskin ja auton sinne, sekä kuskin ja jeepin sinne safarille. Tuumasta tekoihin ja booking.com auki. Vaimo on antanu mulle tähän hyvät ohjeet. Aina pitää laittaa sinne hakuehtoihin että vähintään neljä tähtee ja hyvä aamiainen ja meren ranta. Jos ei oo rantaa tarjolla ni ainakin sitten uima-allas. Näillä ohjeilla löysin semmoisen tolppien päällä rakennetun huvilan Intian valtameren rannasta. Kaikki hakuehdot täyttyivät ja hintakin oli samaa luokkaa kuin Kämpin sviitti, mutta tämä nyt on tämmöinen 'kerran eläessään' -käynti ni eipä toinna nuukailla. Lähtö olis keskiviikkoaamuna ja paluu torstai-iltana. Nämä tiedot minä nyt toimitan manageri Hashanille ja hän järjestäköön loput. Sillä välin minä lähen käymään tuktukilla pharmacyssa, tämä yskä alkaa olla jo ihan vitun arsyttävä ja kylkiin koskee jo tämä huutaminen.

Löysin apteekista semmoista yskänlääkettä jonka tuoteselosteessa luetellaan suunnilleen kaikki tuntemani huumeet. Vois olettaa että tällä loppuu yskiminen, tai ainakin sen yskimisen tuottama vitutus vaimenee. Ohessa toimitetussa paperilapussa lukee myös kaikki mahdolliset lääkkeestä tulevat sivuoireet, ja siinä on ihan oikeesti kaikki mitä vois kuvitella. Kaikkein isoimmalla tässä lukee että sydänvikaisten ei tätä tulis nauttia juuri lainkaan koska saattaa lamaannuttaa sekä pumpun että hengityksen. Joku saattaa muistaa kun viimeks otin yskänlääkettä kotimaassa olevinaan ihan lääkärin saneleman annostuksen mukaan ja ihmettelin että pullosta ei riittäny mitenkään koko kuurin ajaksi. Silloin tapahtui aivan inhimillinen pilkkuvirhe ja kurlasin aina 5cl kun piti ottaa 5ml. Nyt täytyy olla tarkempi tässä hommassa jos haluaa hengittää vielä huomennakin.

Kotiterassilla Hashan jo odottaa. Hän ilmoittaa hoitaneensa meille pari autoo ja pari kuskia. Keskiviikkona aamukybältä Sambath tulee hakemaan meidät sillä samalla Lexus-kopiolla millä noukki meidät lentokentältäkin ja sit se vie meidät Cinnamon Yalaan. Torstaina aamuviidelta meitä odottaa siellä Jeep ja kuljettaja nimeltä Ravi joka vie meidät safarille katselemaan elukoita koko päiväks. Illalla Sambath tuo meidät sit takas länsirannalle. Hitto miten hyvin hoituu nämä hommat kun on oikeet ihmiset niitä järjestämässä. Kohta pittää kuulemma lähtee takas kylille, vaimo määräsi. Se haluu jalkahierontaan.

Tuossa pääkadulla on useita hieromalaitoksia ja suurin osa niistä näyttää oikein asiallisilta. Näyttäis muutamassa olevan ihan fysioterapeutin ja lääkärinkin palveluita saman katon alla. Mentiin siihen mikä näytti kaikkein kiiltävimmältä ja moderneimmalta. Vaimolle tunnin jalkahieronta kustantaa vähän alle 5€. Minä säästän ja meen siksi aikaa juomaan kaljaa naapurin Happy Potiin. Huomioitavia asioita tämän maan hieromoissa: Ei kannata mennä kyselemään happy endejä, lain mukaan täällä saa nainen hieroa vain naista ja mies miestä. Homoilu saattaa olla laissa kiellettyä ehkä muutenkin. Hieromaliikkeet suljetaan täällä jo aikaisin alkuillasta, useimmat klo 18. Tämä siksi ettei humalainen junttituristi edes pääse kyselemään niitä happy endejä yökerhosta tullessaan. Kaljojen ja hieronnan jälkeen käydään ostamassa marketista ihmisenpesuainetta ja hammasharjat. Nyt on nimittäin päässyt käymään niin että sähköhammasharjan laturi jäi Suomeen ja siitä on akku jo tyystin loppu.

Tuktukjäbä haki meidät kotiin ja jäätiin terassille miettimään pitäiskö sitä jotain syödä. Ei oo kyllä yhtään nälkä, tais vatsani täyttyä niistä kaljoista. Otettiin iltapalaksi vain helevetinmoinen vati hedelmiä. Nää on kyllä erinomaisen hyviä kun ovat ilmeisen luomuja ja lähihedelmiä. Ökyryssät pelaa korttia uima-altaan reunalla ja riipivät kaupasta hakemaansa halvinta mahdollista vodkaa. Lomailua kai se on sitten tuokin. Nyt ne alkoi tuuttaamaan taskulaskimen kokoisesta bluetoothkajarista paskaa kazakstanilaista teknoa. Näinköhän ens yönä tässä hotellissa nukutaan lainkaan. Huonot merkit on ilmassa mutta lähetään kokeilemaan silti.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 11, Hikkaduwa, Sri Lanka

La 18.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 11.

Kiinassa on 2 ihmistä kuollu johonkin uuteen SARSin kaltaiseen virukseen. Seurataan tilannetta ja uutisia. Nyt ne on kuitenkin asian kanssa sillai tosissaan että mittailevat ihmisiltä kuumetta lentokentillä. Minulla tämä flunssa on painunut keuhkoihin ja yleensä se on sen merkki että se on lähdössä pois. Hyvä. Myös Wayne ja Kellie on lähteneet kotiinsa. McLarenit lienee lähteny samaan lontoon koneeseen. Tällä ei näyttäis olevan enää muita kuin me ja Masha vanhempineen. Ai niin, onhan ne japanialaiset lesbot varmaan jossain, niitä kyl ei hirveesti tässä arjessa näy. Sulkeutuneita lesboja ovat.

Just kun pääsin tuon sanomasta ni pihaan tulee matkailuautolla 7 venäläistä silmin nähden wanna be -ökyä. Jumalani jumalani, miksi minut hylkäsit? Nyt kun on jo valmiiks negatiivinen tunnelma läsnä niin avataanpa toimisto ja suoritetaan kuukausittainen laskujenmaksupäivä. Siinä päivässä on tosin myös sellainen positiivinenkin aspekti että silloin myös kirjoitellaan ja lähetellään laskuja maailmalle. Yleensä ja todennäköisesti nytkin tämä yhtälö on plusmerkkinen ja näinpä tämän päivän fengshui-käyrä saatiin kuin saatiinkin kääntymään koilliseen. Venäläiset mölisee. Ehdotan vaimolle kauppareissua keskustaan. Ehdotus hyväksytty äänin 3-0. Vaimolla on aina kaksi ääntä meidän perheen äänestyksissä.

Minä en oo vieläkään ostanut yhtään paitaa ja se on kummallista. Se kyllä johtuu enimmäkseen siitä että nuo paitavalikoimat on täällä erikoisen huonoja. Näyttäis että jokaisen kioskin paidat on ostettu samasta tukusta ja ihan samat aiheet niissä on. Suurin osa on vielä niitä kaikkein paskimpia ”aforismipaitoja” joissa on koko rätti täynnä tekstiä ja joka rivi on kirjoitettu erikokoisilla fonteilla, vieläpä tyystin eri fonteilla. Haluaisin kovasti haastatella sitä graafikkoa joka tuon villityksen on joskus jossain keksinyt. Ihan vaan että vittu minkä takia? Pari erikoisempaa paitakauppaa löysin mut niissä haisi hirmuisen kovasti pilvi. Ne on surffijätkien pitämiä kauppoja eikä niissä pilvetöntä elämää harjoittava turisti oikein pitkään pysty vierailemaan tulematta lievään etuhönöön. Ne kaikki paidatkin on sen näköisiä että ne on laadittu siinä samassa sumussa. Ostin minä sit yheltä mummolta puoliväkisin yhden Sri Lanka -paidan. Se on punainen ja siinä on norsun kuva. Selässä on sen saman norsun perse. Olenpas minä hauska, hehheh.

Netistä luettiin että tässä kylällä on kohtuullisen hyvä burgerpaikka nimeltään Hello Burger ja googlemapin mukaan se näyttäis olevan vielä suhteellisen lähellä. Kokeillaan se. Kadulta katsottuna näyttäis että tyhjä arpa oli tämä, mutta sisäänheittäjänä toimiva rouva vakuutteli että käykäähän peremmälle ni ette kyllä pety. Okei, mennään peremmälle. Jos oli huono valinta ni otetaan nyt ainakin drinkit ja tuetaan sen verran jonkin paikallisen perheen bisnestä. Keittiön ja vessojen välistä mentiinkin niiden takapihalla olevalle terassille.

Täällähän aukeekin oikein tämmöinen troopillinen ilmapiiri. Oikein mukava on tämä. Nyt jos vielä ruoka pelaa niin ei hätää. Listalla on lähinnä nimensä mukaan burgereita ja niitähän täältä tultiin hakemaan. Menussa esitellään noin 10 purilaista. Täytteinä näkyy olevan mummon tekemän pihvin lisäksi kaikkia perusjuttuja kuten pekonia, munaa, juustoja ja tulisia asioita. Kaikki on kuitenkin aina eri purilaisessa. Ei oo oikein semmoista rekkamiehen purilaista missä olis ne kaikki. Tokihan ne kyselemällä ja neuvomalla tekis just semmoisen kun haluat. Minun mielestä se on kuitenkin urpoa ja kokin halveksumista jos hänen suunnittelemasta annoksestaan lähtee jotain muuttamaan tai poistamaan tai jotain siihen lisäämään. Ei niin, se on urpoa. Ne annokset pitää syödä sellaisena kuin chef on ne suuressa taidossaan ja viisaudessaan laatinut. Otan siis riskillä tuotteeni niillä tulisilla asioilla.

Kyllähän se vähän jäi juustoa ja peksua kaipaamaan, mutta hyvä oli. Myös tulisuuden aste oli oikea. Sellainen että sen pystyi itkemättä syömään ja chili maistui noin tunnin verran suussa vielä aterian jälkeen. Se on melko täsmälleen oikein määritelty aste noille tulisemmille hörsseleille. Vaimo otti burgerinsa tietysti enimmillä mahdollisilla juustoilla ja näyttäis siltä että hänellä osui homma vielä paremmin. Hyvä välipala oli tämä. Aterian hinta oli joitain pennejä, korkeintaan euroja ja käytävän varresta löytyy oikea länsimainen toiletti. Lisäpisteet luonnon tarjoilemasta dekoraatiosta. Suosittelemme. Hello Burger.

Meijän perheen voimistelija oli nähny tuktukista käsin jonkin joogahousukaupan tässä kylällä ja nyt se täytyy etsiä. Mittään hajua ei oo että missä kohti raittia se oli, saati sen nimestä. Google on kuitenkin viisas: yoga + pants + hikkaduwa = Maya Yoga Clothes Shop + reittiohje kävellen 3 min. Kyllä nykyaika on sitten modernia. Hirveesti on housuja ja kaikki tarjouksessa. Tarjoushintalaput on näköjään ihan painettu jossain mainostoimistossa. Toisin sanoen ei näitä oo ”normaalilla” hinnalla koskaan edes myyty, tai siis oikeammin sillä kai tässä myydään koko ajan. Samapa tuo jos yhen housun hinta on 2 tai 3 euroa. Siksipä niitä hyvin useat varmaan täytyikin ostaa. Jokohan nyt tilattais tuktukjäbä jä lähdettäis kotiin. Jo.

Kotona paljastui että venäläiset ovat lähdössä kotiinsa. Valitettavasti just nää paremmat venäläiset eli Masha ja vanhempansa. Harmi sinänsä, he ovat mukavaa ja fiksua porukkaa. Piti ihan heidän lähtönsä jälkeen hieman googlettaa heidän taustojansa koska tää nuori rouva vaikutti kovin sivistyneeltä ja maailmaa nähneeltä, joskaan vanhempansa eivät puhuneet englantia lainkaan. Masha on näköjään opiskellut taidetta ihan yliopistotasolla ja sittemmin johtanut lukuisia taidemuseoita ympäri maailmaa, ihan ameriikoissa saakka. Siellä ja täällä toiminu kuraattorina ja gallerioiden managerina ja taidehuutokauppojen osakkaana. Kovasti tuntuis olevan kokemusta takana ihan maailmanlaajuisesti. Ja kylläpä se heti näkyy se sivistys ihan päälle päin toisella tavalla kuin tuossa apinalaumassa mikä saapui aamulla.

Vaimo meni kylpyyn ja minä alan katsomaan telkkarista paikallisuutiset. Telkkarista ei näy yksikään kanava, soitan Hashanille että selvittää miks. Kappas kun nyt on käyny niin että managerilta on unohtunut maksaa tämän kuukauden telkkarilasku. Tässä maassa ei kuulemma näy telkkarista yksikään kanava ilmaiseksi vaan joka kuukausi pitää se lasku maksaa. Hashan lupasi hoitaa asian aamuun mennessä. Katellaan nyt sit netflixiä. Öitä.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 10, Hikkaduwa, Sri Lanka

Pe 17.1.2020 Hikkaduwa, Sri Lanka, day 10.

Viime yönä oli bileet tuossa meidän altaalla. Osallistujina oli manageri Hashan, brittiosastolta Wayne & Kellie sekä venäläisen perheen tytär Masha. Jo nukkumaan mennessä meinas tulla minulla paska housuun kun ikkunan alla alkoi ilotulitus ilman mitään varoitusta. Raketteja oli jos jonkinlaisia ja viimeisenä tietysti isoin. Se oli ite tehty ruudista ja säilykepurkista. Ihailtavaa käsityöläisyyttä. Bileet ja voimakkaalla volyymillä tarjoiltu musiikki jatkui varmaan aamukolmeen ja minulla oli jo mielessä käydä uhkailemassa väkivallalla. Onneks bileet loppui just ennen minun hermoja. Bileiden syy selvisi aamulla. Wayne ja Kellie oli menny naimisiin. Mahtavaa, rakkauden juhla se olikin. Saatte kaiken anteeksi ja onnea paljon minulta!!!

Harmillinen tosiseikka on että minulla se vaan tämä flunssa jatkuu ja jatkuu. Sitä aiemmin ostettua yrttijauhetta yritin kuumaan veteen liottaa mutta pieleen meni kun siinä maistui inkivääri eli kusi. Minun täytyy kyllä käydä tänään apteekissa vielä uudemman kerran, kurkkukin on kipiä kuin mimosan hipiä ja yskittääkin. Koska on perjantai ja arkipäivä niin täytyy kuitenkin hetkeksi avata Off The Records ohjelmatoimisto- ja manageripalvelut (YTJ 74901) tuohon terassille. Työpäivä oli poikkeuksellisen helppo ja kesti noin tunnin sisältäen normaalin sähköpostiliikenteen tarkastuksen ja vaadittavat reagoinnit sekä hieman seurantaa kuinka jäähallidiskon liput lähti liikkumaan. Kaikki hyvin sillä rintamalla. Wayne ja Kellie tekee lähtöään. Haikeat hyvästit höpöteltiin ja kovasti suunniteltiin tapaamista ainakin ens joulukuulle Lontooseen kun ollaan Wembley Arenalla keikalla, asuvat kuulemma ihan siinä kupeessa. Mc Lareneita ei oo näkyny, ne vaan surffaa ja nukkuu. Aamiaisenkin syövät vissiin aina eri aikaan kuin me. Masha ja vanhempansa ottavat altaalla aurinkoa. Vaan nythän näyttäis että meille tulee uusia asukkaita. Pihaan saapui kaksi keski-ikäistä japsirouvaa. Jotenkin minusta tuntuu että nämä rouvat ei tykkää pojista, jos tiedät mitä tarkoitan. Kytätään ja seurataan tilannetta mielenkiinnolla. Pahimpaan flunssaan otan kuitenkin nyt päiväkaljan.

Iltapäivän puolella tilataan perinteisesti tuktukjäbä hakemaan meidät kylille. Mennään nyt ainakin siellä apteekissa käymään. Hirveen vaikee on kyllä yrittää selittää oireidensa kuvaa apteekkarille joka puhuu lähinnä singaleesiä ja ehkä yhteensä noin kymmenen sanaa englantia. Näin kuitenkin tiskin takana strepsilsejä. Anna mulle pari lootaa noita. Jos niillä ei yskä lähde ni saa niillä ainakin vatsan niin löysäks ettei uskalla yskiä. Seuraavaks etsitään hattu- ja bikinikauppa. Hatun minä tarviin siksi että kun tuo aurinko tohottaa aivan keskeltä taivasta ni meinaa aina tulla pieni päänsärky iltaruskoon mennessä. Näitä lomahattuja mulla on kotona yks kaapillinen mutta muistaako sieltä sellaista ottaa koskaan reissuun mukaan? Ei. Bikinit etsitään vaimolle, ei minulle. On sillä jo ainakin kuudet bikinit mukana mut kuulemma tarvii jotkin yhenlaiset erilaiset vielä. Niitä ei meinaa löytyä millään johtuen siitä että aasialaisilla tuntuis olevan tarjonnan perusteella keskimäärin pienemmät tissit kuin hänellä. Itseni uima-asuhuolto pelaa sillä tavalla että aina suomesta poistuessa vaimo laittaa minun uimahousut omasta vaatekaapistaan omaan matkalaukkuunsa ja luovuttaa ne minulle kohteessa vasta kun tarve tulee. Hän myös hoitaa sen uima-asuni aina takas suomeen ja omaan kaappiinsa. Tämä taktiikka on kehitetty kokemuksen perusteella ja ilman sitä minulla olis kotona yks kaappi täynnä ulkomailta ostettuja uimahousuja. Heti siinä sen hattukaapin vieressä.

Vuorilta päin alkaa taivas tummumaan ja ilma viilenee hyvin nopeasti ja merkittävästi. Taivas alkaa oikeesti tummumaan ihan vauhdilla. Kokemuksen perusteella näiden merkkien täyttyessä kannattaa Aasiassa alkaa etsimään sateensuojaa. Pientä ripeksimistä alkoi tapahtumaan ja evakuoitiin itsemme lähimmän ruokalan yläkertaan. Ensimmäinen sade tällä reissulla on nyt tosiasia. Ennenku pina colada ja zero cola oli pöydässä ni kadulla oli jo käynnissä täysi mayhem. Vettä tuli kuin esterin perseestä. Tuonkin sanonnan juuret olen itselleni selvittänyt ja koska tiedän että se kiinnostaa teitäkin niin voin kaikessa armossani sen tiedon teille jakaa. Siihen on kolme erilaista teoriaa, joista heti ensimmäinen on väärä. Se on nimittäin se että Esterin nimipäivänä satais jotenkin tilastollisesti enemmän. Se ei pidä paikkaansa ja olisikin ollut se odotetuin selitys. Toinen ja jo hieman uskottavampi selitys on Saimaalla viime vuosisadan alussa liikkunut siipirataslaiva nimeltä Ester. Tehän tiedätte että siipirataslaivan perästä roiskuu vettä aika lailla. Kolmas ja mielestäni vakuuttavin selitys löytyy palokunnasta. Muinoin paloautojen perässä oli Esteri -nimiset vesipumput. Ja ne oli aina nimenomaan siellä perässä koska kokonsa puolesta niitä ei voinut autoon muuallekaan asentaa. Olkaa vaan niin hyvät!

Sade lakkaa noin kahden tunnin jälkeen. Ilmassa on nyt eri lailla happea ja raikkautta. Poistumme Sandagiri Supermarketiin ostelemaan päivittäistavaroita. Niitä ovat tänään jäätee ja suklaa, niitä pitää ostaa jääkaappi täyteen, ne himottaa juuri nyt. Ootteko miettiny sitä toista sanontaa/viisautta että ruokakauppaan ei pitäis mennä nälkäisenä? Voiko olla vammaisempaa ja paikkansa pitämättömämpää ja paskempaa sanontaa olemassa? Totta kai sinne pitää mennä silloin kun on himot päällä ja tarve ostella. Jos ei oo nälkä eikä mitään kummempia haluja ni vittuako varten sinne tarvii tyhjän panttina mennä pyörimään ja ostelemaan kaikkea turhaa mitä ei tiedä tarvitsevansa tai himoavansa. Kyllä pitäis ihmisten ajatella näitä asioita enemmän omilla aivoilla kuin ”vanhan kansan viisauksien” kautta.

Tuktukjäbä tuli hakemaan meidät ja täyden repullisen päivittäistuotteita kotiin. Kaikilla on nyt hyvä mieli eikä puutetta mistään. Nälkäkään ei edes ole niin pyydetään chefiltä iltapalaksi vain jättimäinen vati erilaisia hedelmiä sekä pienesti kaljaa. Tyytyväisinä he menivät nukkumaan. Sen pituinen se.

Hane matkoilla, tammikuu 2020, day 9, Galle Fort, Sri Lanka

To 16.1.2020 Galle Fort, Sri Lanka, day 9.

Tuo naapurin kukko pitäis ehkä ampua. Siltä puuttuu ainakin ajan taju. Se kiekuu yöt, se kiekuu päivät. Vittumainen kukko. Aamiaispöydässä kuulen laukauksen. Onko pyyntööni vastattu? Kuulostaa kuitenkin siltä että tuo laukaus kajahti vastarannalta ja heti perään kuului sian hysteeristä vinkumista. Ehkäpä se olikin niin että kukko saa vielä toistaiseksi elää mutta tois puol jokkee valmistetaan minulle tuoretta pekonia huomista aamupalaa varten.

Eilen illalla jätin metrinmittaiselle 4kg likapyykkiä. Tänä aamuna se toi ne pestynä ja viikattuna takas. Tuossa naapurissa joku mummo niitä pesee rs500/kg eli 10€ tämä nyt tuli maksamaan, ei harmita yhtään. Siirretäänpäs toimisto kuistille ni voidaan samalla kyylätä muiden touhuja tuossa pihamaalla ja rannassa. Venäläisen perheen pappa snorklaa tuolla joessa. Se on varmaan ehkä 80v mutta kovin hyväkuntoisen näköinen, olisko entinen jääkiekkoilija punakoneesta. Minä en kyllä tuohon jokeen menis uimaan ihan vaan siks että siellä on ihmistä suurempia elukoita ja mistä niistä tietää kuka on lihansyöjä ja kuka ei. Wayne ja Kellie on tuossa laiturilla myös, niillä on jokin touhu siinä menossa ja näkyy minun vaimokin olevan siellä. Täytyy käydä tarkastamassa mitä ne tekee. Kellie oli saanu chefiltä jotain ruoan jämiä ja nyt ne on laittanu niitä tuohon laiturin kupeeseen water monitoreille syötäväks. Tässä on nyt neljä oikein isoa liskoa syömässä, voi juugeli että ovat komeita elukoita.

Waynen kanssa jumittiin sit vähän höpöttelemään ja kuulustelemaan toisiamme että ketä oikeesti ollaan ja mitä tehhään. Minä kerroin että soitan junttidiskoa ihan semitunnetussa yhtyeessä ja tuo vaimo oli ennen radiossa mut nykyään enemmänkin telkkarissa. Wayne oli sitä mieltä että tehän ootte siis jotain staroja? Palautin sen maan tasalle sanoen että suomessa on tasan yks ainoo stara ja se on Andy McCoy ja se onkin sitten stara vähän joka alalla ja genressä. Wayne ei häntä tunnistanut ainakaan nimeltä. Ristikuulustelu olikin vähän mielenkiintoisempi. Wayne on tehny koko ikänsä turvamiehen tehtäviä ja on nykyään yks kovimpia security-kouluttajia brittein saarilla. Toki aloin vaatimaan että anna nyt tulla jotain mehukkaita juttuja. Hän oli muinoin ollu Tom Cruisen henkilökohtaisena henkivartijana ihan pidemmänkin pestin ja kertoi että Tomin fyysinen koko aiheutti usein sekä kiusallisia että hauskoja tilanteita. Wayne oli saanut tehtäväkseen hoitaa Tomille maasturin hakemaan sitä suihkukoneen ovelta ja oli toki tietoinen että maasturin koko tulee olla suhteessa Cruisen kehoon ja oli näin ollen tilannut jonkin suht pienen mutta luxusvarustellun japsimaasturin. Tom oli möksähtäny ja sanonu että ens kerralla pitää olla jokin ökympi ja isompi vehje. Seuraavalla viikolla oli sit ollu koneen kupeessa odottamassa korotettu Hummer oikein isoilla pyörillä ja Cruisella oli ollu hankaluuksia kiivetä sinne kyytiin. Se oli möksähtäny kahta kauheammin ja aloittanut mykkäkoulun. Nicole Kidman tuli perässä ja nauroi kuset housussa ja sanoi että Wayne, you are the man!

Sit se oli ollu yhen world tourin Foo Fightersin johtavana turvamiehenä ja Lontoossa keikan jälkeen Dave Grohl oli sanonu että olispa mukava lähtee käymään ihan vaan jossain pikkuisessa pubissa ja ottaa kaljaa rahvaan seurassa. Waynen mielestä tämä oli järjestettävissä niin että laitetaan vaan Grohlille lippahattu päähän tarpeeks syvälle ja lähetään. Heti ensimmäisessä pubissa oli joku tullut sanomaan että hey dude, has anyone told you that you look just like Dave Grohl. Dave oli vaan sanonu että tell me about something new ja sama homma oli sit illan aikana toistunu useammassakin pubissa. Homma oli toiminu niin hyvin että sitä oli jatkettu rundilla sit useammankin keikan jälkeen. Parhaissa paikoissa Dave Grohl oli jopa innostunut esittämään kanssaihmisille Dave Grohl-imitaatioita. Hauskoja tarinoita tuli myös mm. Red Hot Chili Peppersin turvaamisesta. Noiden tarinoiden totuuspohjaa ei kukaan voi määritellä, eikä tarvitsekaan, mutta sen verran olen tässä jälkeenpäin asiaa tutkinut että ainakin itse uskon niihin.

Hashanilta oon aika ajoin kyselly että mitäs kaikkee sitä kuuluis Sri Lankassa tehä, ja varsinkin tässä lähialueilla jos ei viitsi ihan yöks lähtee mihinkään. Hashan sanoi että menkää sinne Galleen ja siellä nimenomaan Galle Fortiin. Minä en kysellyt enempää koska jotenkin kivempi mennä niin että ei oo ennakko-odotuksia eikä -luuloja. Soitin siis tuktukjäbälle ja vastaus oli 3 minute coming. Noin 20km mentiin aika sujuvasti sinne Gallen kaupunkiin. Gallessa on 100 000 asukasta, eli se on noin Kuopion kokoinen pikkukaupunki. Ennenku pääkaupunki Colomboa alettiin rakentamaan ni Galle oli koko Sri Lankan tärkein satamakaupunki. Tsunamissa täällä kuoli tuhansia ihmisiä vuonna 2004. Kaupungilla on hyvä hulina ja vilske. Meidän pitää nyt kuitenkin mennä kaupungin läpi ja sinne Galle Fortiin koska se on se juttu?

Nimensä mukaisesti Galle Fort on linnoitus. Tai siis on ollut. Se on Unescon maailmanperintökohde ja suurin jäljellä oleva eurooppalaisten rakentama linnoitus Aasiassa. Linnoituksen sisällä näkyy selkeästi että täällä on ollu eurooppalaiset siirtomaaökyilemässä. Kaiken kaikkiaan tämä on käytännössä niinku Suomenlinna Helsingissä. Tämä on Gallen kaupunginosa ja täällä asuu ihmisiä samalla lailla mutta kaikki on kuitenkin kiillotettu turismia varten. Tuktukjäbä jättää meidät kuvassa näkyvän majakan juurelle ja sanoi että soittakaa ni hän tulee illemmalla tästä noukkimaan.

Tää on hieno paikka. Paljon kaikkee käsityöläistavaraa ja erikoisempaa vitkutinta kaupan. Kaikki toki aivan ylihintaista ja turistille suunnattua mutta niinhän se kuuluu markkinataloudessa tämä asia mennäkin. Ruokapuolella on kaikkee ihan pienistä katukeittiöistä todella hienoihin high end-ravintoloihin. On hienoja hotelleja ja suht halvan näköisiä majataloja. Koko paskaa ympäröi muuri jonka päältä pääsee tähystämään merta ja kaukana lipuvia rahtilaivoja. Tykkejä ei enää ole mutta niiden tykkien paikat kertovat jotain niiden tussarien kaliiperista, niillä on ollut ilmeisesti joskus tarve ampua pitkälle ja lujaa. Muurien sisällä on niin monta korttelia näkemistä ja tutkimista että ei tässä ny varmaan keretä tämän illan aikana puoliakaan koluamaan ja sitä paitsi nyt on jo nälkä.

Tässä ei oo yli viikkoon päästy syömään sillai fiinimmin ni aateltiin että katsotaan tuosta jokin mahdollisimman kiiltävä ravintola ja syödään vaikka ihan pidemmällä kaavalla ku ei oo just nyt kiirettä mihinkään. Church Streetiltä löytyi hieno ravintola vähintään yhtä hienon hotellin yhteydessä. Ruokalistalta löytyy vähän kaikkea ja nimenomaan myös hienostolaisempaa. Nyt on kuitenkin niin että menussa lukeva ite tehty hampurilainen ottaa ylivallan ja semmoiset on saatava. Syödään sit seuraavalla käynnillä jotain erikoisempaa pihviä. Semmoiset tuli ja meni ja erinomaiset olivat. Ruokajuomaksi sain viimein ihan oikeen Ceylon Ice Tean. Se ei tullu Nestlen pullosta vaan oli ihan itse liotettu ja vieressä tarjoiltiin pienessä kupissa palmusiirappia jolla sait itse määritellä juoman makeusasteen. Ai että.

Soitin tuktukjäbän hakemaan puolen tunnin päästä ja lähettiin täysin mahoin lyllertämään majakan juurelle sovittuun kohtaamispaikkaan. Pian vastaan kävelee kaks pikkutyttöä koulupuvuissa ja reput selässä. Excuse me, sir, haluaisitteko ostaa tarran? Se maksaa rs200 ja rahat menee meijän luokkaretkeen. En tiijä huijasivatko vai eivät mutta ostin 2 tarraa (rs400 = vajaa 2€) ja sain hyvän mielen. Jos huijasivat ni tekivät hyvin senkin. Hetken ajan pällisteltiin vielä muurilta majakan juurella kunnes tuttu ääni kuului ja kyytimme saapui. Auringon laskettua lämmintä oli enää ehkä 25° ja ajoviima meni sieraimeen kenkkumaisella tavalla. Se korosti sitä tosiasiaa että kyllä minulla taitaa edelleen jokin ylähengitystieinfektio olla. Otan kotona terassilla yhden GT:n ihan vaan desinfiontitarkoitukseen. Kyllä se vielä tästä.