maanantai 27. kesäkuuta 2011

Erilainen juhannus, päivä 6/666

Maanantai 27.6.2011 klo 07.00 Ei näy Birgittaa, herättäjänä oli itse osastonhoitaja joka on vähän maturempi, eli minun ikiä. Pelottavan jännältä tuntui nivusen tutkiminen silti. Verenpaineet ja sydänfilmit otettiin mutta ei verikokeita, tämähän saattais olla hyvä merkki. Lääkäri tulee parin tunnin päästä, en kuitenkaan elätä enää turhia luuloja.

Täällä oli koko juhannuksen ajan yks hoitaja jolle annan nyt nimen Marjatta, koska mun mielestä se kuvaa häntä hyvin. Semmonen vanhan liiton maalaistyttö joka puhuu leveällä savolaisaksentilla ja kovaan ääneen. Iältään hän ehkä on vähän yli 20 mut ei vielä 25, helevetin rempsee meininki on hänellä. Jostain syystä Marjatta aina punastui kun aloin jollain tekosyyllä saada vapautunutta keskustelua aikaan välillemme, vaikka muuten oli niin leppone emäntä. Siihen on syy että jouduin antamaan hänelle mielikuvitusnimen. Näillä kun on tuo nimikortti aina tuossa rintataskussa ni meikä joutuu tuijottamaan heidän tissejään saadakseen kulloisenkin nimen selville. Jos se nimi seisois siinä vähän isommalla fontilla niin en tuijottais tissejänne ainakaan niin pitkään, tai ainakaan sillä verukkeella. Joka tapauksessa ennen pois lähtöä on Marjatan oikea nimi tuijotettava selville.

Alakerran baari aukes tänään juhannuksen jäljiltä, kutsuvat sitä nimellä kanttiini. En ymmärrä miks, se on ihan tavallinen kahvila. Alakerran laboratoriossa on töissä Katja (nimeä ei muutettu), ja sen kanssa käytiin just kahvilla siinä kanttiinissa. Katja on mukava immeinen ja toi mulle maxipaxin röökiä joten nyt mulla on varustus kunnossa vaikka keskiviikkoon saakka. Tai siis minä olin vaan jaloittelemassa koska en juo kahvia koska se on myrkkyä. Katja hoitaa myös Kätilöitten street team-asioita ja säätää Savopopissakin. Hyvä Katja.

Lääkäri kävi, joulupukki joutui vatsatähystykseen, ai saatana. Minulla on kotiutuminen lähempänä kuin koskaan, otettiin kuitenkin pari tuubia verta ja kohta kuvataan vielä pumppu kertaalleen. Helevetin vaikeeta alkaa olla tuo verenvuodatus kun on nuo normaalit verenottopaikat koluttu ihan heroinistikuntoon. Sieltä täältä ne nyt napsii näytteitä pitkin käsivarsia ja jalkoja. Jos tulehdus on viikonlopun jäljiltä kurissa ni säädetään lääkitys kohilleen ja pannaan ukkeli kotihoitoon. Jos näin käy ni ei vituta enää mikään muu kuin se että Marjatan henkilöllisyys jää ikuiseksi arvoitukseksi. Iltapäivällä olis tulossa pikkuse hyvän näkösiä irmojakin vierailulle, on Hannun elämä jännää näinä aikoina, heikommalla ottas varmaan pumpusta.

Herran jessus että oli pikkuse hyvvee riistakäristystä ja pottumuusia lounaalla, en mie halluu täältä pois, häh. Sitä paitsi minusta tuntuu että ne on taas unohtanu minut. Ai niin sinulta piti se sydän kuvata, nyt mennee kyllä huomiselle. Ihanpa tuo on sama.

Ja vitun posket, pumppu kuvattu ja tohtori oikein kehui miten hyvin sykkii, jesh. Paperihommat vielä ja sitten koittaa koevapaus, nyt huudetaan! Vastapäisissä sängyissä Varpaaton, Venkula ja Dosentti tekee aaltoja mun kunniaks. Viereisen sängyn Joulupukki ei aaltoihin osallistu, mut sillä on hyvä syy, sillä on letku persiissä. Mun vaatteetkin on löytyny, pikkuse jees.

Joups, onpa kyllä mukava kölliä omassa sängyssä ja kahtoo just niitä ohjelmia mitä mummot ei halunnu. Töissä kävin ihan nopsaan pari juttuu säätämässä, ihan vaan nopsaan. Kaks viikkoo pitäis kuulemma olla ihan tekemättä mittään, ei välttämättä oo helppoo vaikka luulis. Kahen viikon jälkeen saa alkaa tehdä ajatustyötä, fyysistä vasta elokuun lopulla. Kylläpä passaa sekin ihan kivasti. Urheiluhommia ei sais olleskaan harrastaa, toisaalta 5 vuotta sitten tuhoutunut takajalka on jo vesittänyt unelmani aitajuoksijan ammatista. Mennään siis vaan tohtorin säännöillä eikä kiukutella yhtään.

5 kertaa pitää käydä kontrollissa, ensimmäisenä on jokin kuntopyörärasitustesti kuukauden päästä. Mitenkähän semmosella ajetaan, mulla oli pienenä tyttönä mopo, en mie tiijä?
Lääkkeitäkään ei määränneet, ainakaan vielä, hyvä.

Kertaalleen haluan vielä kiittää jokaista lääkäriä tiukasta ammattitaidosta, varsinkin Antti Hedmania joka roplas ensimmäisen operaation ja on kuulemma yksi Suomen kovimmista ukoista alallaan. Niin ikään haluan vielä kiittää uusiks jokaista hoitajaa. Hymyä ja iloista mieltä tuli aamusta iltaan, tiukkoja ammattilaisia, kukkia on tulossa ja uus toimiva telkkari huoneeseen 4. Birgitta ja Marjatta, uhhh! Ja tietty Lennun legioonalle kiitos maittavasta ruokahuollosta, vaikka ite yrititkin minut heittelle jättää ja örvelsit päissäs koko juhannuksen. Kiitos. Hoitajatar Sutinalle erikoiskiitos.

Marjatan henkillöllisyyden lisäksi minun hampaankoloani vaivaa enää vain yksi asia ja siihen haluaisin apua teiltä, rakkaat ystävät. Kuinka pian on korrektia pyytää Birgittaa FB-kaveriksi? Vai onko se oikein ollenkaan? Entäpä jos vilpittömästi haluan kiittää häntä hyvästä hoidosta kuten kiitin lähtiessäni muitakin? Ja jos tämä onnistuu niin kuinka pian sen jälkeen olisi soveliasta pyytää häntä lonkerille?

Se reissu on nyt paketoitu, palaan asiaan jos minulla joskus sellaista on. Dänks. Tsau!

3 kommenttia:

  1. No itsellä on tässä Hoitsun ominaisuudessa ollut kriteerinä, etten asiakkaita/potilaita ota FB-kavereiksi. Mutta en tiedä voiko sitä verrata, työskentelen kuitenkin itse mielenterveyspuolella. :D Mutta meitäkin on moneksi, jotkut voivat jopa hyväksyäkkin!

    VastaaPoista
  2. Apua, taijan tunnistaa itteni tuosta Marjatasta! "Semmonen vanhan liiton maalaistyttö joka puhuu leveällä savolaisaksentilla ja kovaan ääneen." Hah, tää voi olla ehkä turhankin totta! Kuten punastelukin :D

    Lähin lauantaina aamusta saikulle käen palovamman takia :) Mutta paremmat jatkot sulle ja toivottavasti kuopiorokissa soitatte!

    VastaaPoista
  3. heh, säikähdin nyt itsekin. Kyllä Kuopiorockissa vedetään ja ehkä vielä jotain spesiaaliakin.

    VastaaPoista