TK poissa kotoa, DOM Helsinki

11.11.2011 Perjantai.  Rykäisin hullun työviikon ja karkasin jo torstaina iltakoneella Helsinkiin. Perjantainapa siis kerkesin erilaisia asioita hoitamaan siellä siis. Materialistille, kuten itse, tullee kaikenlaisesta ostelusta hyvä mieli ja nyt taas tuli. Hirveesti kaikkea tuikitarpeellista tuli löydettyä ja uudet housut. Nyt oon poikkeuksetta käyny joka helsinkivisiitillä uudet farmarit koska löytyi nimittäin SE kauppa. Kampin keskuksessa on kolmannessa kerroksessa semmonen pieni vaatekauppa kuin Sirus, tsekatkaa netistä. Pakko suositella. Jokainen myytävä vaatekappale on uniikki ja ne vielä kaupan päälle lyhentelee ja kaventelee jos tarvii. Todellakin erikoisen näköistä vaatetta löytyy jos moista kaipaa. Semmonen ranskalainen pariskunta sitä siinä vissiin pyörittelee. Pikkusen se on köyhälle kallis kauppa mutta sen verran spesiaalihousua että eipä tuu samanlaisia vastaan kellään.

Kuopion delegaatio rantautui klo 17.30. Rydin junakin tuli ihan ajallaan, herra itse ei tosin tiennyt missä baarissa keikka mutta kysyvälle kerrottiin. DOM oli siis venue ja hieno paikka se siihen tarkoitukseen onkin. Loppuunmyyty se oli vaan niinpä nuo on meidän Helsingin keikat viime aikoina olleet muutkin. Bändillä menee siis kaiketi hyvin. Soundcheck tupakoitiin vissiin melko antaumuksella koska vahingossa jätettiin supportillekin 10 minuutia tarkastukseen. Damnara oli tuo lämppäri ja se on myös Kuopiosta eli hyvä.

Illan ensimmäinen hämmennystä aiheuttava situation tapahtuikin jo ennen ovien avautumista. Yleisölle olisi tarjolla tänään kaupan päälle meille hyvin rakas friikkipariskunta Senja Sidoro ja Lassi Absurdus (nyk. Sidoro), ja nämähän olivat tilanneet backstagelle jonniin rouva Notaarin. Oh my satan, nehän meinaa mennä naimisiin tässä meijän pukuhuoneessa mikä pursuaa alastomia miehiä ja arveluttavaa rekvisiittaa. Rouva Notaari oli pikkisen ihmeissään ja kysyi notta tässäkö. Elä kysele ja ala nyt vihkimään, tässä oo koko iltaa aikaa kun pitää kiirehtiä pervoilemaan tuonne stagelle. Eikö muka todistajien määrä tai laatu kelpaa, häh? Liturgiat purkkiin ja se oli siinä, viralliset paperitkin tuli. Onnea vielä kerran tätäkin kautta Senja ja Lassi!

Seuraavaks hämmentävintä on tuo selvin päin soittaminen, minullahan on edelleen menossa tuo marraskuinen lääketieteellinen kokeilu joka ei sisällä alkoholia. Vähän se tuntuu samalta kuin se soittamisen opettelu silloin pikkupoikana. Diskofiiliksen haku se vasta vaikealta tuntuukin, huhhuijakkaa sentään. Vaan kun on väkeä paljon ja se on noinkin laadukasta ni sieltä se vaan tanssimeininki jostain kumpusi. (Työnsi muuten juuri tätä kirjoitellessa lentoemo peränsä hannun syliin niin antaumuksella että poikamiehenä olisin ehkä häkeltynyt vaan en enää.)

Niille jotka eivät oo tuolla DOMissa käyneet ni selvennän että siellä on lavan päällä semmonen häkki johon taitavampi tarzan voi halutessaan kiivetä hauskuuttamaan juhlaväkeä. Minä ja Bobby kun harrastetaan noita wireless-vehkeitä ni ajateltiinkin yksien biisien verran näin tehdä, mie ensin ja bob sitten. Mie sinne kiipesin Hades-merkkistä kappaletta tapailemaan, ja mahtavan oloinen oli se näkymä alaspäin kun koko saatanan sali räpsi salamoineen hanesta yläviistoon kuvia. Hetken verran oli olo kuin rokkitähellä, ai saatana. Jos kellä lukijalla on noita kuvia niin mielellään näkisin. Myöhemmin setissä kun oli bobbyn huki tuonne kiivetä ni mie olin unohtanu koko jutun ja olin hetken jo kaverista huolissani kun ääni kuuluu mutta Bob ei näy. Siellä se kuitenkin oli ukko kotelossaan.

Omakohtaisella tasolla illan suurin tunnekuohu kuitenkin tuli koettua kun piti alkaa olevinaan encoreita vetelemään. Ihmetytti että miks Raaka Pee kutsui minua lavalle ensin? No kohteliaana gigolona menin kun kutsuttiin, soitinta hapuilin kainoloon mutta käskivät pois laittamaan. Ihan olin että WTF ja OMS. Sitten siihen tuli loputkin ryhmästä paitakauppiasta myöden ja jokkiin ihme laatikko niillä oli mukanaan. Laatikosta paljastui taiteilija Timo Kokon veistämä pronssinen Hane-patsas. Ai saatana. Äskettäin vietettyjen nelikymppisten takia vielä tämmönenkin. Kortti oli mukana ja iso liuta rakkaiden ihmisten nimiä siinä. Entisiä ja nykyisiä teknikoita ja soittajia, sekä omasta että muista hyvistä yhtyeistä löytyi yllätyksen takaa. Oma rouvakin oli juonessa mukana vaikka on kuulemma maailman paskin salaisuuksien pitäjä. Hane liikuttui. Olette rakkaita kaikki.

Kaiken kaikkiaan keikka tuntui ihan helevetin hyvältä, toivottavasti muistakin paikalla olleista. Tästäpä linkistä löytyy vielä ulkopuolisen ihmisen puolueeton arvio jos ette minua usko. Parit tutut kerkesin ennen nukkumaanmenoa morjastamaan, en kaikkia vaikka kuinka olisin halunnu, sori, ei johdu ylpeydestä se, ei. Mie lähin rouvani kanssa Rööperiin pötköttelemään koska se on parasta mitä voi olla, mut poijille tapahtui vielä. Eerikin Tippurin edessä oli joku tullut Peeltä tupakkaa kyselemään ja saman tien kun oli Pee keikkakassinsa maahan laskenut ni tummahipiäisen kaverin käteen se tarttui ja afrikkalainen hävisi taas horisonttiin. Eli jos joku näkee lähitulevaisuudessa afro-amerikkalaisen juipin Raaka Peen keikkavaatteissa ja meikeissä ni antakaa ihmeessä ilmi tai ottakaa ainakin kuva siitä hauskuudesta. Mielellään langetettais kyllä sille asiaan kuuluva rangaistus.

Sen pituinen se. Tulevalla viikolla käyn tiistaina varjoainekuvauttamassa sydämeni, se on muuten vittumaisen tuntuinen sessio se. Torstaina meen Ilosaari Summitiin höpöttelemään Rock-klubien haasteista ja tulevaisuudesta. Perjantaina viihdytetään Kouvolassa ja lauantaina Lahes. Nähtäiskö jossain? No miksipäs ei?