torstai 10. marraskuuta 2016

Hane matkoilla, syyskuu 2016, day 23, Koh Lanta, Thaimaa

Saksan mummolaan aamiaiselle. Otin semmoisen ison ja tummahkon leivän jonka päällä oli voimakassuolaista ja lievästi savustettua germaanikinkkua, goudaa ja kaks mediumiksi paistettua kananmunaa. Vieressä oli suolakurkkua joka oli vähän niinku tuorekurkun ja suolakurkun välimuotoa. Ai herra kuinka mahtava aamiainen. Minä saatoin ihan ääneen veisata jotain hoosiannan tapaista siinä kun se mummo tuli oikein kysymään että onko minulla kaikki hyvin. Sanoin että nyt on muuten alles ihan vitun gut. Just puristettua appelsiinimehua ja kupponen teetä ni avot. Vaimo söi jonkin toastin ja jogurttia ja tietenkin mustikkajuustokakun. Viereisen pöydän herra kysyi suomeksi että tultiinkohan me samalla koneella hänen kanssaan sunnuntaina helsingistä. Ei tultu kun me tultiin kuukausi sitten Singaporesta, mutta ihan säikäytti kuulla vieraasta pöydästä suomea kun ei oo nähty ensimmäistäkään suomalaista kohta kuukauteen. Toivottavasti ei just puhuttu mitään persejuttuja ku en muista yhtään.
Se oli just tullut tänne ja lähtee vappuna takas. Sukellusfirmansa kausi alkaa muutaman viikon päästä ja hän tuli sitä valmistelemaan. Vaimo tulee jouluna perästä. Erittäin hyvä kuvio. Juteltiin ja höpöteltiin siinä tovi paikallisesta menosta ja saatiin hyviä vinkkejä kun se on asunut täällä jo monta talvee. Sitten siitä terassin ohi lipuu semmoinen kuljetus että oikein vituttaa kun en kerennyt kuvaa ottamaan. Pikkuinen Toyota Hilux vetää trailerissa semmoista noin 30-metristä paattia. Semmoista sisävesilaivaa mitkä kallavedelläkin risteilee. Paatti on täynnä natiiveja jotka yrittää pitää sitä tasapainossa koska se ei oo millään kiinni siinä trailerissa. Trailerissa on kaikki pyörät aivan lutussa, ihan vanteillaan menee. Huhhuh, musta savu nousee hiluxin putkista ja kytkimen katku tarttuu minun piimään. Hitto kun olis kerenny ottaa kuvan ni olis saanu jonkin pulitzerin sillä varmaan.
Lähettiin kotiin ajelemaan niin tuli helvetinmoinen tuuli ja sen perään saatananmoinen sade. Sitten tuuli loppui kuin seinään ja sade hiljeni pieneksi ripeksimiseksi joka kesti tasan 30 minuutia. Se menee aina tarkalleen tällä samalla kuviolla. Huoltoaseman lipan alla minä sen taas kellotin. Kolmen viikon päästä tuulen suunta kääntyy tällä päinvastaiseksi. Se sukellusyrittäjä meitä valisti tästä asiasta. Sadekaudella tuulee aina lännestä ja sen takia täällä on rannat täynnä roskaa ja meduusoja ja pistiäisiä. Sen takia aallokkokin on vaarallinen voimakas uimatarkoitukseen. Sadekauden päätteeksi tuuli kääntyy puhaltamaan idästä ja silloin alkaa rannoilla elämä. 
Sateen jälkeen päivä jäi aivan pilviseksi. Ensimmäinen kokonaan pilvinen päivä kuukauteen. Mie tein töitä ja vaimo katseli Master Chefiä, niin se menee tämä elämä. Lähettiin satamaan kikkailemaan ja ostelemaan ja ehkä syömäänkin. Meikän perse tosin alkaa olla kuukauden currykuurin jäljiltä sitä mieltä että välillä sille vois tarjoilla muutakin. Tässä kylillä kikkailussa pitää nimittäin koko ajan ottaa huomioon se että seuraava toiletti on aina noin 100m säteellä. Pysähdyttiin siihen pääkadun varteen kaljalle ja rauhoittelemaan mun persettä hetkeksi. Ohi ajeli välillä melko komeita tuktuk-virityksiä ja väkisin tuli mieleen että olishan se komeaa laittaa itelleenkin tuommoinen kotona ja kyyditä sillä aina kesäisin rouvaa töihin. Hirmuiset diskovalot minä laittaisin siihen ja stereot vailla vertaa. Realistisesti ajateltuna sit pitäis melkein luopua jeepistä että sais sen autotalliin mahtumaan. Ajatus lähti vaeltamaan ja kotvasen kuluttua olinkin jo googlettamassa traikkeja (trike). Kolmipyöräistä mopoa minulla ei oo vielä koskaan ollut ja sehän vois olla ens kesäks hyvinkin tarpeellinen sekä perusteltu. Mut silloinkin pitäis luopua jeepistä. Miks elämän pittää olla näin vaikeeta.
Lähetäänkin syömään Sistersille. Lupasin itselleni että siellä pitää vielä toistamiseen käydä ja nyt käydään. Siellä oli viimeks törkeen maukkaat curryt ja nyt kokeilen heidän Panang currynsa laadun. Olkoon perse mitä mieltä haluaa. Rouva otti Spagetti Bolognesen koska se on kuulemma universaalisti parasta ruokaa. Hyvät olivat ne molemmat.
Jälkiruokaa ei jääty syömään kun viereinen minareetti alkoi taas tuuttaamaan niin rajua mutta harrasta allah-propagandaa että hampaissakin vihloi sen soundin laatu ja voima. Pari viime hetken huomiota käytännön asioista olen täällä tehnyt:

  1. Myös väärällä kaistalla ajaminen on ihan ok kunhan vaan ajat siellä ihan pientareella ja lyhyempiä matkoja kerrallaan. Niin paikallisetkin tekee.
  2. Tähän lämpöön tottuu vissiin jo kuukaudessa koska äsken kotiin ajellessa tuli vähän vilu vaikka lämmintä oli 27°. Myös huoneen ilmastointia on säädetty siten että nyt nukutaan 26 asteessa kun kuukausi sitten tuli vielä hiki 20 asteessa. Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti