tiistai 20. joulukuuta 2016

Hane matkoilla, lokakuu 2016, day 27, Thaimaa-Singapore

Day 27, Thaimaa-Singapore

Kello soi puol kuus. Nopeat aamutoimet ja pakkauksen viimeistely. Tarpeelliset matkustusasiakirjat taskuun ja oikeaan järjestykseen. Siivoojille jätettiin kahet snorklausvehkeet, aika paljon akkojen rasvoja ja litkuja, erilaisia itämaan puhelinlatureita sekä pikkuisen taskurahaa koska tekivät hyvää työtä joka päivä. Aikataulun mukaan 0630 oltiin respassa ja private vanin kuski heilautti meijän keisit hetkessä hiacen persiiseen. Respa laittoi vielä agenttinsa tarkastamaan meijän asunnon ja laskemaan minibaarin vaikka minä kyllä jo sanoin että se on aivan tyhjä ja olenhan jo maksanutkin sen. Varmaan halusivat tarkastaa etten oo vieny sitä koko jääkaappia. Ookoota tuli ja käytiin matkaan 0645.
Kuski ei puhu muuta kuin omaa kieltään mut ei sen tarviikaan, riittää kun ajaa meidät kentälle. Puolen tunnin suhauksen jälkeen oltiin lauttarannassa ja ainakin neljä erinäköistä lossia tuossa salmessa pyörii. Ykskään niistä ei näytä pelaavan kuten suomalainen lossi vaan ne jokainen kääntyy ainakin kerran ympäri tuossa matkalla. Ja tuo niiden rantautuminen on aina vähä mitä sattuu ni siinä pyörii koko ajan kaks hinaajaa tuuppimassa niitä kohilleen. Aika sekavan näköistä touhua. Vartin odottelun jälkeen päästiin yhteen lauttaan. Kuskin puhelin soi ja se antaa sen luurin minulle. Resortin respasta joku poika soittaa tosi huonolla englannilla. Jos niillä on jotain oikeeta asiaa ni miks ei voinu laittaa niitä muijia soittamaan kun ne osas kuitenkin melko hyvin puhua. Sen verran sain selvää sen pojan sekoilusta että se väittää minibaarin olevan vielä maksamatta. No meikä tavaa mahdollisimman hitaasti ja yksinkertaisella kieliopilla sille että minulla on tässä kuitti kädessäni että olen just äsken maksanut tämän transportaation sekä minibaarin. Juippi sönkkää vielä jotain siellä luurissa omalla kielellään ja sanoi baibai.
Lossikin oli jo toisella rannalla. Annoin luurin kuskille, jatketaanhan matkaa. Vähän ajan päästä se puhelin soi taas ja luuri ojennetaan minulle. Se sama respan poika selittää että ensimmäinen minibaari on maksamatta. No niin, nyt minäkin hoksasin että kun me vaihdettiin tuolla ekan yön jälkeen parempaan asuntoon ni sen ekan huvilan jääkaappihan tuli kurlattua tyhjäks myös. Aivan. Olet oikeassa poika, mutta älä kuvittele että käännytään takas sitä maksamaan kun ollaan nimittäin jo melkein Krabin lentoasemalla. Laittakaa mulle meiliin siitä lasku ni minä maksan heti kun oon internetissä. Tämä ehdotus tuntui menevän heille ihan liian vaikeeks ja olis kuulemma parempi jos antaisin tälle kuskille cashia messiin ni se tois sit tullessaan. Käypi, annoin sille ukkelille viissatasen ja homma oli sillä sipuli. Yritin aiemmin maksaa siellä resortissa sitä asumistakin kortilla ni sanoivat suoraan että käteinen olis parempaa ja silloin pääsis halvemmallakin. Heh, osataan se verottajan koijaaminen muuallakin kuin Suomessa.
0830 oltiin Krabin lentokentällä ja turvatakastukseen pääsee vasta 0900. No tässäpä on muutama puoti ni tutkitaan ne. Minä näin tänne päin tullessa jossain putiikissa semmoisia kikkelin muotoisia saippuoita ja semmoinen pitäis nyt löytää kun sille olis ihan tilaus olemassa. Vai olisinkohan minä nähnyt sen Singaporen kentällä kun täällä Thaimaassa on tuo pornografia aika tarkkaan kiellettyä. Mietin jo että jos minä tuolta matkamuistokioskin mummolta menisin semmoista kysymään niin mitenkä kysyisin. ”Soli soliiii, do you have dick soap here? You know, kikkeli shaped soap? Nou nou, i dont need to wash my kikkel now, i just need that soap, soap like dick.” En kysy.
Turvatarkastus ja sitten kahvia sekä aamiaista. Lentoasema on pieni, vain muutama pieni kahvikoju joissa yhtä sorttia kolmioleipää. Ensimmäiset kaksi kojua ilmoittavat että nou credit card. Voi kilin vittu kun annoin viimeiset käteiset sen hiacekuskin mukaan eikä täällä ole edes ATM:ää. Taitavat osata täällä lentokentälläkin sen verottajan kusettamisen kun käteistä niin kovasti suositaan. Yks kioski kuitenkin suostui myymään teetä ja kahvia kortilla niin ettei alkanut vielä vaimoa kiukuttamaan, se oli jo hyvin lähellä se. Aamiaisen  syöminen hoidettaneen koneessa kun siinä on kaks tuntia mukavasti aikaa Singaporeen mennessä. Koneessa tarjoilu alkaa. Menu näyttää hyvältä ja kerkesin jo tilauksen suorittaa kunnes tulin kysyneeksi että käypikö se teillä kortti. No vittu eihän se käy. Koko vitun Aasian suurin vitun lentoyhtiö ja kortti ei käy. Osataan se verottajan kusettaminen näköjään ihan isoissakin yhtiöissä täällä. Syödään sitten vaimon laukusta suklaapatukka puoliks.
Singaporeen laskeuduttiin 1410. Tismalleen samat oveluudet on tehtävä kuin kuukausi sitten. Kaikki sähkötupakkagear on pakattava yhteen laukkuun joka jätetään transit-alueelle left baggageen piiloon. Sit poistutaan Singaporen puolelle ja suoritetaan check in sekä immigration uusiks. Tässä kohtaa alkoi minun ja finnairin rakkauteen tulla ryppyjä. Singaporen kentällä ei kelpaa mobiiliversio boarding passista ja se on AINA haettava paperiversiona check in -tiskiltä joka tässä tapauksessa aukeaa vasta 2030. Nyt on siis oltava ilman tupakkaa 6 ja puol tuntia. Huhhuijaa. Nyt on jo kuitenkin niin saatanan kova nälkä että tuo alakerran arrival-salissa huomaamani Burger King saa pelastaa tilanteen ja pelastikin. Vaimoa jäi vielä vähän kiukuttamaan ni käytiin uusiks santsipirtelöt ja kiukku hävis. Pitäisköhän alkaa kirjoittamaan Reginaan näitä parisuhteen hoitovinkkejä.

Edessä on siis vielä 12h lento Suomeen ja minun kehoa pelottaa se economy-penkissä istuminen. Finnairin sivuilla aspa-chat aukesi just sopivasti ja aloin tivaamaan niiltä tietoa että olisko bisnesjakkaroita vielä vapaana. Yks rouva siellä möläyttikin että onhan niitä mutta upgraden saa tehdä vain pisteillä (jotka ei mulla just nyt riitä) tai sitten he odottavat viime hetken ostajia niille paikoille. Se on vähän kummallista että ei tunnu varma raha kelpaavan kun sitä olis nyt tarjolla. Sain ohjeen että kysyn uudestaan check inin muijilta jahka se aukee. Siihen on vielä 5 tuntia ja kentän wifi alkoi tökkiä pahasti. Minun pitäis tässä kuitenkin vähän töitäkin tehdä ni kävin ostamassa singaporelaisen puhelinliittymän. 1 kuukausi / 32 singaporen dollaria (eli 20 meijän euroo). Hyvin toimii.
Check in aukes ja yritettiin olla siinä hyvin valppaina että päästäis heti ensimmäisinä tinkimään niitä viimeisiä ykkösluokan paikkoja. Eiköpä saatana jotain rastatukkaisia reppureissaajahippejä kerenny siihen jo ennen meitä. Haisevatkin saatanat, varmaa tosi hienoo ja mukavaa tuommoinen ”matkailu”. Noh, onneks niillä ei oo kuitenkaan rahaa mihinkään matkustusluokan korotuksiin. Tuli meidän vuoro. Yhtiön rouva sanoo taas samat jutut että vain pisteillä tässä vaiheessa. Minä saatoin jo vähän korottaa ääntäkin ja heilutella luottokorttikokoelmaa kun siihen tuli toinen rouva joka sanoi laittavansa meidät jonoon jos tulee no go-tapauksia. Sehän valehteli ihan selvästi, se näki koneeltaan että siellä on meille kaks vapaata paikkaa mut piti keksiä ajan pelaamiseksi jokin tekosyy. Ei kukaan joka on ostanut bisneslennot Singaporesta Helsinkiin jätä ihan vaan huvikseen käyttämättä niitä lentoja. Minä saatoin jo vähän kyseenalaistaa tuota hänen selitystään kun paikalle tuli vieläkin suoremmassa puvussa operoiva päällikkötason herra joka ilmoitti heti kärkeen että JOS niitä paikkoja on vielä just ennen boardingia ni ne sit maksaa 620 singaporen dollaria ylimääräistä lentolipun päälle per nokka, onko se ok? Minulla oli se korttikokoelma vieläkin niin näkyvästi käsillä että se ei varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta ja vastasin että oon ladannu näihin niin paljon credittiä että se on erittäin ok ja jesjes. Tuon päällikköherran kommentti antoi erittäin paljon uskoa tulevaan, ei se ihan huvikseen olis varmistanut että onko meillä massia eväänä vai ei.

Heti kun päästiin turvatarkastuksen läpi niin tupakat piilosta haltuun ja vankeusrangaistuksen uhalla vessaan höyryttämään, ei saatana että maistuikin mukavalta. Sit mennään napottamaan portille ja odottamaan viimeistä tuomiota upgradesta. Kone lähtee terminaalin viimeiseltä portilta ja sinne on noin kilometri matkaa. Siinä oli yks hyvännäköinen paitakauppa matkalla ni aattelin ostaa paidan. Hyvän näköisiä oli paidatkin joten aattelin ostaa kaks. Siinä oli vielä semmoinen ’kolme kahen hinnalla’ -tarjous ni aattelin ostaa kolme ja ostinkin. Pari tuntia ooteltiin portilla ennenku boarding käynnistyi ja ei siinä tiskillä kerenny rouva päivää sanomaan kun minä olin jo ilmoittanut että nyt niitä bisnespuolen paikkoja ostettais. Se alkoi soittelemaan vaikka mihinkä ja tarkastelemaan että jäikö niitä paikkoja nyt vapaaks vai ei. Muutaman puhelun jälkeen se otti jo minun pankkikortin valmiiks masiinaansa että jos lupa tulee niiden paikkojen myyntiin ni ostotapahtuma ei ainakaan viivästytä koneen lähtöä. Kohta se pyysikin jo kuponkiin allekirjoitusta ja vaihdossa antoi uudet lentoliput bisnesluokkaan. Nyt on hyvä. Äkkiä koneeseen ku on vielä ovet auki.
Saatiin vielä parhaat paikat eturivistä niin että siinä olis mahtunu ameriikan koripalloilijakin nukkumaan jalat suorana. Sen että kerkesin laukun nostaa koteloon ni tulikin shampanjaa iittalan lasissa pöytään. Vaimolle samanlainen lasi mutta mustikkamehulla. Keskiyön menut tuli samalla selattavaksi. Meitsille valikoitui pääruoaksi paistettua lohta perunahötsönsööllä ja ruokajuomaksi carlsberg. Juustoja on paria sorttia myös ni voi shampanjan kanssa imeä niitä kivasti. Erittäin hyvä eväs. Lämmistä sämpylää ja lisäkaljaa sai sormia napsuttelemalla. Syömisen päätteksi hlökunta kävi kuulustelemassa että haluanko itseni herätettävän aamiaiselle ja jos niin minkälaista aamupalaa laitettais. Tilasin aasialaista, pistin istuimeen hieronnan surisemaan ja käänsin sen vaaka-asentoon. Ollaan kohta jo intiassa. Pistän Top Gearia tulemaan ruudulta ja nukahdan siihen. Öitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti