Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 11, Stuttgart, Saksa

9.3. Im Wizemann, Stuttgart GER

Mulla on tilattu tähän huoneeseen late check out klo 13 saakka ja laitoin jo yöllä varmuuden vuoks oveen lapun että do not vittu disturb you idiot, ni eikö tuu ihan koputtelematta sisään joku aasialainen siivooja. Sanoin sille ihan suomeks että painu vittuun ja hän vastasi että soli soli. Eipä olis uskonu että kiinalainen siivooja Stuttgartissa ymmärtää noin sujuvasti suomea. Eikä tässä vielä kaikki, se tulee uudestaan puolen tunnin päästä ja koputtamatta taas. Nyt me käytiin sit vähän tarkemmin nämä kaikki säännöt läpi ja kaikilla mahdollisilla kielillä, luulisin että oli viimeinen kerta kun minun huoneeseen tuli ilman lupia.

                              

Navigaattori näyttää että venuelle on matkaa 1,2km, se on mukava käyskennellä puolipilvisessä mersun päämajakaupungissa olosuhteita ihastellen. Aurinkokin pilkahtelee mutta harmillisesti tuo koko 1,2 km näyttää olevan ylämäkeä ja tuntuu näin ollen vähintään viideltä kilometrilta.

                              

Tää venue on jokin isompi ”kulttuurikeskus” ja melkoinen labyrintti. En löydä meidän bussia mistään mutta viimein näkyy yhdellä sisäpihalla tuttu traileri. John on kyllä ihan oikee rattimies kun on yöllä yksinään pimeässä tuon kärrin tuonne peräyttänyt. Tässä rakennuksessa en myöskään löytäisi mihinkään jos ei olisi noita Larsin asentamia opasteita. Lars menee aina venuelle puoli tuntia ennen muita ja merkkaa oransseilla kylteillä kulkureitit, vessat, pukuhuoneet, suihkut, cateringin, prodoffin (production office) jne jne. Näin ei tarvii kenenkään kysellä lähtökohtaisesti koskaan mitään ja kaikki hommat toimii ja löytyy. Just äsken Lars tuossa aprikoi että mitähän tekis kun ei oo mitään ongelmia hoidettavana, kuulemma hänen uransa helpoin rundi on tämä. Tässä talossa on kaksi salia. Tänään me ollaan pienemmässä 600 hengen salissa joka on ollut loppuunmyyty jo aikaa sitten. Isommassa 1500 hengen salissa vetää jokin saksalainen pariskunta schlagereita duona ja niille on myyty kuulemma noin 200 lippua ennakkoon. Paska sanonta mutta käytän tämän kerran: Mitenkähän meni promoottorilla tämä salien valinta omasta mielestään?

                              

Olispa kannattanut olla sanomatta tuo äskeinen, nimittäin nyt tulee probleemia kuin tilauksesta. Just kun taisin itsekin eilen kehua kuinka soundcheckitkin on naurettavan helppoja. Beast in Black tekee soundcheckinsä ja Sami tallentaa niiden filet. Sen jälkeen mikseri startataan Kätilöiden asetuksiin ja se ei enää starttaa. Tai kyllä se starttaa mut sit se kaatuu joka kerta kun sillä aletaan operoimaan. Voi kilinvittu. Puolisen tuntia sitä tiskiä yritetään saada tulille tuloksetta. TK:n aikaikkuna alkaa olla sulkeutumaan päin ja nyt on pakko turvautua suunnitelmaan B. Otetaan käyttöön venuen oma Digigo-mikseri. Tämä on sinänsä kuulemma ihan oiva lauta mutta meillä ei ole siihen valmiita fileitä ja kaikki pitää alkaa nollasta. Aikaikkuna antaa meidän soundcheckiin tässä vaiheessa enää 19 minuuttia. Sami Jormanainen on miksaaja Saatanan armosta ja hän säilyttää rauhallisuutensa. Hän laittaa tupakan suuhun, ilmoittaa lokaaleille hobiteille että venuella vallitseva tupakointikielto ei koske enää tällä hetkellä suomalaisia teknikoita. Hobitit nyökyttelevät koska eivät uskalla sanoa sanaakaan.

                                        

Sami juoksee vartin verran FOHin ja stagen väliä ja patchaa bändiä järjestelmään ja saa pikkuhiljaa kuulumaan melkein kaiken tarvittavan. Aikaikkuna sulkeutuu ja TK tekee yhden säkeistön mittaisen soundcheckin samalla kun ensimmäiset fanit juoksevat ulko-ovelta eturiviin. Minuutti mentiin yliajalle ja sen verran joudutaan illan showssa tinkimään että stuttgartilaiset eivät pääse nauttimaan minun ja bobin taustalauluista laisinkaan koska meille ei riittänyt patchissa kanavia ja aina jos/kun näin käy niin meidän taustalaulut jätetään ensimmäisenä pois. Joku vois päätellä tästä että ne on turhimmat asiat tässä yhtyeessä. Onkohan se muuten vittu oikeesti näin, nyt kolahti rokkitähdellä itsetuntoon. Kutsun Bobbyn kriisipalaveriin ja me aletaan suunnittelemaan kuinka tämä asia voitaisiin käsitellä yhtyeen keskuudessa ammattimaisesti ja aikuisten lailla kuntoon. Minä ja saku joudutaan luopumaan täksi illaksi myös IEMistä (In Ear Monitoring) koska sitä ei ehditty ohjelmoimaan tuohon Digigoon, tai jotenkin näin. Aika jännää, taitaa olla jo kaksi vuotta siitä kun oon viimeksi vouhottanut ilman korvamonitoreja. Kolmas myönnytys tänään on se että Raaka Pee joutuu sjungaamaan langalliseen mikkiin koska hänelle ei keretty löytämään stuttgartilaisesta radioilmapiiristä vapaata taajuutta. Näillä mennään, siitä voi tulla erikoiskeikka.

Mutta voi juugeli kun siitä tulikin rautainen rokkikeikka. Itsellä oli omituinen olo kun ei ollu sitä mikkiständiä siinä edessä. Siitä on muodostunut jokin semmoinen turvallinen parkkipaikka jossa voi käydä levähtämässä vouhotuksen keskellä. Nyt kun sitä ei ollut ni oli levoton olo koko ajan ja piti vouhkata ympäri stagea ihan vauhkona. Välillä otin kolme juoksuaskeltakin ja se on paljon minulta. Jäbät sanoi kuitenkin että se näytti hyvältä joten saatan kokeilla sitä jatkossakin. Minun nähdäkseni saatiin aika monta lisäfania BiBin leiristä tänään meillekin. Oli paljon niitä ihmisiä jotka tuijotti ja mökötti ekassa biisissä, toisessa ne jo hymyili, kolmannessa ottivat kädet pois taskusta ja neljännessa diskosivat jo ihan homona. Nyt syömään päivällistä joka on varmaankin jo melko jäähtynyt johtuen noista teknisistä ongelmista ja aikataulun kireydestä sekä siitä että se syödään vasta näytöksen jälkeen.

                              

Syönnin aikana local crew on työntänyt laatikot traileriin, joten minä meen saman tien punkkaani nukkumaan. Ens yönä ajetaan 500km eli noin 7,5 tuntia Leipzigiin jossa ollaan joskus ysin maissa. Tämä tarkoittaa sitä että ei ole järkeä edes avata booking.comin karttaa. Öitä.

                             

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 10, Münich, Saksa

8.3. Backstage, Münich GER

                              

Ai herra kuinka minnuu nukutti hienosti aina yhteentoista saakka. Nyt pakolliset toimistotyöt ja sitten venuelle aamiaiselle. Raaka Pee näkyy heränneen myös ja tuntuu olevan ihan iskussa. Näin ollen illalla häntä peluutetaan taas ykköskentässä. Backstage on nimeltään tää mesta, käytiin silloin Painin kanssa täällä keikalla 2012 ja silloin soitettiin ehkä tuossa keskimmäisessä "Halle"-salissa. Tää on tämmöinen iso kompleksi missä on kolme erikokoista keikkasalia ja tuossa pihalla jos jonkinlaista puistoa ja terassia ja iltaisin grillibileitä ja mitähän kaikkea dippadaata liekään. Kaiken kaikkiaan melko boheemi fengsui ja ätmösfääri täällä on. Tänään ajellaan tuossa isoimmassa 1500 hengen "Werk"-salissa ja tiijättekö mitä, SE ON OLLU SOLD OUT JO KUUKAUDEN AJAN. Tänään on siis ihan selkeesti rundin pääpäivä, ainakin tähänastisista keikoista laskettuna.

                                       

Soundcheckit sujuu jo  naurettavan nopeasti ja leikitellen. Yks biisi ja se on siinä. BiB tais vetää kaksikin. Eilisillä säädöillä kumpikin bändi, se on helppoa kun meillä kulkee tuo tärkein kalusto miksauspöytineen mukana. Villellä (Beast in Black) ja Jopilla (TK) on enemmänkin säätöä noiden valojen kanssa kun joka paikassa tarjoillaan melko kirjavaa kalustoa. Esim. täällä on hyvinkin PAR-painotteinen vanhan liiton hevivalaistus, ei oo paljon diskokilkuttimia katossa. Brunssi ja päivällinen noudattaa perinteistä saksalaista linjaa, vihreillä asioilla ei leuhoteta mutta makkaroilla kyllä.

                                        

Vetäistiin todella rautainen show. Annettiin Peelle lupa vähän toipilaana himmailla mutta ei tuo malttanut, täysillä veti sekin. Yleisössä näkyi tänään poikkeuksellisen paljon Suomen lippuja ja TK-paitoja vaikka taidetaan olla just nyt sieltä Suomesta katsoen kauimmaisella keikalla. Kymmeniä samoja naamoja pystyy jo tunnistamaan eturivistä, siis samoja naamoja jotka on kiertäny perässä nää viimeisten viikkojen keikat.

Vittu että vedettiinkin hyvällä forcella, tai ainakin itse vedin. Välillä jouduin ottamaan jopa juoksuaskeliakin että kerkesin kertsiin mikille, kunnon leuhottamista, mutta sitä se on rokkenroll. Jos et usko ni kato tuosta kun Headbangerz Magazine kävi ottamassa tilannekuvia. Oltiin jo pukuhuoneessa ja naamat oli pesty kun alkoi kuulua yleisöstä: LISSEE, LISSEE, LISSEE jne, ja ihan oikeella savon murteella huusivat kuorossa. On helevetin epätodellista meininkiä nyt tämä, mut nautitaan niin pitkään ku sitä riittää.

                              

Venue curfew 00.30 ja bus call 01.00. Ennakkotiedot väittää että Stuttgartissa oltais noin 03.00 joten tiedätte mitä se tarkoittaa. Se meinaa sitä että avataan bookingpistecomin karttasovellus ja katsotaan kuinka läheltä venuee löytyis vaihtoehtoinen makuupaikka bussin punkalle. Näyttäis siltä että jos John päästää minut bussista ulos noin 1km ennen määränpäätä ni minä meen nukkumaan yritykseen nimeltä Hotel One. Näiden kahden tunnin takia en taida edes ryömiä bussin punkkaan. Annan itselleni luvan ottaa naistenpäivän kunniaksi 2-3 kaljaa hyvässä seurassa bussin loungessa. Kaljarinkiin liittyvät itseni lisäksi Saku (TK-voc), Kasperi (BiB-gtr) ja Ville (BiB-lights).

                              

Naistenpäivän kunniaksi alkaa jo vähän olla vaimoa ikävä. Hän lähetti juuri kuvan Mariner of the Seas -risteilijän kapteenin penkistä ja sanoi olevansa Miamissa ja tulee kuulemma kotiin vasta sitten kun minä oon siellä kotona jo viikon ollut. On melkoista elämää nyt tämä.

                                        

John jättää minut hotellille. Minä toivotan hänelle hyvää yötä ja hän vastaa ”you fucking tourist CUNT!”, mutta rakkaudella. Öitä.

                              

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 9, Nürnberg, Saksa

7.3. Hirsch, Nürnberg GER

Kello soi 8.50 ja ysiks on jo tilattu taksi. Taksilla Nürnbergin rautatieasemalle syömään ja aamukakalle. Siitä käveltiin sit vanhan kaupungin läpi jollekin kukkulalle jossa oli jokin linna. Se oli ehkä Kaiserburgin linna. Siinä oli ehkä joskus asunu kuningas. Ja koska kuningas ei ollu turvallisuussyistä halunnut koskaan poistua linnastaan niin hän oli järjestelly muurien sisäpuolelle baareja ja ilotyttöjä niin että piisaa. Tämän johdosta tuota läheistä toria sanotaan edelleenkin huoratoriksi. Oli hienoo juu, mutta nyt äkkiä autolla takas venuelle koska siellä on brunssi pöydässä ja load in klo 13.

                              

Tuon meijän rumpalin appiukko on saksalainen ja hää asuu täällä Nürnbergissä. Hän on kiipeilijä. Eikö oo mikä tahansa kiipeilijä kun on nimittäin kiivenny esim Eiffel-torniin ilman lupia ja vehkeitä. Oli se myös tippunu 600m vuoren rinnettä dolomiiteillä. (70 metriä vaparia) ja särkeny siinä kaikki tiedossa olevat luut itsestään. Antero ja Saku lähti sen kanssa kiipeilemään johonkin kiipeilykeskukseen. Hah, minä näin sittemmin facebookista kuvan että ne oli vain juomassa kaljaa siellä kiipeilykeskuksen baarissa. Hirveen sporttisia ne kuitenkin esittivät olevansa kun sieltä tulivat pois.

                                        

Brunssi oli taas melko perushyvä ja saksalaismallinen. Hyvät makkarat ja munat sekä oiva valikoima leipiä ja leikkeleitä. Ja ihan aina jälkipalaksi jotain omenapiirakan tapaista joka on melko poikkeuksetta ihan vitun herkullista. Lootat on sisällä alta kymmenen minuutin koska kantajia oli yhteensä liki kaksikymmentä tyyppiä. Sali näyttää melko pieneltä, tai ainakin tällä rundilla se on ihan pienimmästä päästä. On tää silti isompi kuin vaikka Tavastia tai Nosturi. Lava on myös hieman ahtaan oloinen. Tai siis Lappeenrannassa laulettais hoosiannaa jos olis tämmöinen tarjolla mutta täällä nyt on keretty jo vähän tottumaan hiemaan parempaan. Joka tapauksessa illan show on loppuunmyyty jo vissiin kuukausi sitten eli voi olla ihan kiihkeät tanssit tänäänkin.

                              

Tässä olis nyt muutama tunti taas aikaa ennen soundcheckiä ni miksipä ei tilattais Jopin kanssa taksia ja lähettäis natsimuseoon, näyttäis oleva 4 kilsan päässä. Se museo on kyhätty entiseen natsipuolueen kongressikeskukseen eli kavereiden kesken Aatun neukkariin. Adolf oli aikoinaan rakennuttanut sen Colosseumin pohjapiirustuksilla, ja miksipä ei olisi. Synkkiä asioita se museo oli täynnä. Ihmettelin siellä museossa lokaalien paheksuvia katseita kunnes tajusin että minulla oli päälläni nahkatakki jotka teetettiin yhtyeelle Technodiktator -levyn aikaan ja siinä takin rinnassa lukee TURMION KÄTILOT - DIKTATOR. Ei siinä auttanu selitellä että tämä ei liity Hitleriin millään lailla, yritin sit vaan peitella sen tekstin.

                              

Siinä kupeessa oli se semmoinen useamman kilometrin mittainen ja kyllin leveä suora jossa natsit marssivat paraatejaan silloin kun suosio oli huipussaan. Käveltiin se kokonaan läpi. Käveltiin se siksi että siellä suoran päässä piti löytyä se mahtipontiivinen puhujanpömpeli mistä Hitler latoi menemään asiaansa. No vittu ei löytynyt ja tämän takia illalla hakataan Antero koska hän kaikkitietävänä saksa-ammattilaisena väitti sen siellä olevan. Tämän johdosta missattiin myös Zeppelin -aukio jossa sikäläiset silloin heilasivat ja bailasivat. Saatiin tuurilla lennosta turkin pojan taksi ja sillä kerettiin mainiosti soundcheckiin, jopa suihkuunkin ennen sitä. Haisi nimittäin turkkilaisen taksissa niin väkevä mahorkka että oli pakko peseytyä sen kyydin jälkeen.

                                        

Raaka Peellä nousi vähän ennen keikkaa kuume semmoisiin lukemiin että katsottiin parhaaksi lepuuttaa häntä tämä ilta. Tässä on nyt vielä useampi tärkeä esiintyminen jäljellä ja niihin tarvitaan voimaa. Pudotettiin listasta pari biisiä pois ja katsottiin selviytyykö nuori poika yksin haasteesta. Ja ihan hyvin se selvisi, muutama sakemanni kyseli keikan jälkeen että missäs se teidän lihava laulaja oli. Minä hakkasin ne kaikki, minun kavereita ei nimitellä. Meillä on bussissa vähän tautia liikenteessä. Ei mitään semmoista tautia mitkä 80-luvulla kiersi keikkabusseissa, ihan flunssaa meillä vaan. Meijän pändistä tautisia ovat Raaka Pee ja Bobby. Toisesta yhtyeestä flunssaan ja kuumeeseen ovat ilmoittautuneet Kasperi, Anton ja Yannis. Teknikoista suurimmalla osalla on jo jokin lentsu. Mutta niin vaan on molemmat yhtyeet vetäny kymmenisen peräkkäistä iltaa ihan sata lasissa eikä oo tarvinnu yleisön pettyä missään. Myös Beach in Black on vittumaisen hyvässä ja pelottavassa iskussa. Jos sinulla on mahdollisuus päästä noiden keikka näkemään ni et pety ihan varmasti.

Keikan jälkeen bus call 01 ja saapuminen Müncheniin klo 03 aamulla. Bookingpistecomin karttasovellus näyttää että ihan venuen vieressä on Holiday Inn, minäpä meen sinne pötkölleen ni pääsen aamulla kakalle. Öi!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 7, Saarbrücken, Saksa

5.3. Garage, Saarbrücken GER

Ensimmäinen herätys jo ysiltä ja siitä sitten tunnin välein kunnes load in koittaa 01 PM. Tää hotelli on oikeesti kylpylähotellin irvikuva eikä tällä oo mitään muuta tekemistä kylpylän kanssa muuta kuin vitullinen kloorin haju koko hökkelissä. Vois siis olettaa että jossain täällä on myös uima-allas ja näin ollen itsensä kutsuminen kylpyläksi on perusteltua. Hyvästi, ei tulla varmastikaan koskaan uusiks. Vettäkin sataa ja niin vain rokkistarat kastuivat parin korttelin matkalla venuelle. Saman tien kalusto pirttiin ja ihaillaan fasiliteetit. Sali muistuttaa legendaarista suomalaista humppamutteria, siis semmoista taivaalta katsottuna mutterin muotoista tanssilavaa joita on suomessa maaseudulla yksi joka kunnassa. Tämä on samanlainen mutta keskellä Saarbrückenin kaupunkia. Lava on vähän niinku tuon mutterin keskellä, tästä saattaa tulla samanlainen asetelma mitä Metallica on käyttänyt hallikeikoillaan. Noh, katotaanhan nyt kuinka tämä tässä asettuu.

                             

Hospitality-tilat on tuossa kylkeen rakennetussa nykyaikaisemman oloisessa talossa ja voi veljet että ne onkin kohdillaan. Vessoja ja suihkuja on varmaan jokaiselle oma ja pukuhuoneita riittää myös siten että teknikotkin saavat ikiomansa ja Lars ihan oman production officen. Ruokaa ja juomaa näkyy olevan buffetin omaisesti tarjolla koko päivän ja huhhuh että onkin hyvännäköistä ainesta. En voi kyllin korostaa saksalaisten ihanuutta näissä asioissa! Ei tästä tee edes paljon mieli poistua minnekään kaupungin ihailuun. Nyt suihkuun ja parin tunnin päästä soundcheck.

                              

No käytiin me tuossa ehkä ytimessä vähän katselemassa isoja kirkkoja ja ostamassa Jopille perserasvaa. Hyvin sympaattisen oloinen pikkukaupunki tämä on. Riittäköhän keikalle edes porukkaa näin pienestä kaupungista? Tänään on nimittäin yks niistä harvoista rundin keikoista jotka ei oo loppuunmyytyjä jo ennakkoon. Tuossa kadulla tuli vastaan semmoinen viisvitonen perheenisä ja se pysäytti meidät ilmottaakseen että hänellä on olkalaukussaan kuvia meistä ja niitä pitäisi allekirjoittaa. Käskettiin hänet illaksi norkoilemaan paitatiskille ni allekirjoitellaan siellä. Omituinen kohtaaminen oli se. Tultiin takas ni siinä se pojotti takaovella laukkunsa kanssa. Ymmärtääköhän se mennä tuonne etuoville lainkaan, pitäisköhän sille käydä sanomassa?

                              

Päivällisenä meillä oli tänään kanaa pekonihunnussa ja jotain vaaleaa kalaa pinaattihunnussa. Söin molempia ja olivat hyviä. Saksalaiseen tapaan toki kaikkea muutakin hörsseliä oli sekä jälkiruokana ihan saatanan hyvää omenahötsönsöötä. Se mikä on tämän rundin aikataulutuksessa menny vähän vittumaisesti ni päivällinen on yleensä noin 2 tuntia ennen showta ja jos syöt ihan samaan tyyliin ku kotiolosuhteissa ni se on ihan varmasti paska housussa stagella. Näin ollen ollaan rajoitettu paivällisen kokoa ja iltapaloja ei syödä laisinkaan koska bussin vessaan ei voi yöllä/aamulla paskoa. Voipi siis olla että olemme laihoja poikia jos joskus kotiin pääsemme.

                                        

Samilla (pää-ääni-insinööri) on kuulemma kadonnut mieli ja ulkonäkö. Minusta kyllä tuntuu ja näyttää ihan siltä että tuo on vain pieni ja keskisuuri krapula sillä. Show oli tänään ainakin yhtä hyvä kuin eilinen. Esityksen päätteksi oli massoittain kummankin yhtyeen faneja takaovella ja bussilla saalistamassa selfieitä. Mielelläänhän niitä suoritetaan, tämä on palveluammatti.

Laatikot on jo autossa ja pukuhuoneet tyhjennettävä klo 01 mennessä. Bus call on kuitenkin vasta 05 joten crew on suurimmaksi osaksi baarissa. Itse taidan suorittaa vielä pari tuntia toimistoasioita bussissa ennen yöpuuta. Bussin omituinen lähtöaika johtuu siitä että aamuyöllä mennään Ranskan kautta Sveitsiin, ja kun sveitsiläiset eivät oo EU:ssa ni siinä rajalla joudutaan suorittamaan erilaisia kevätjuhlarituaaleja ja niitä on ilmeisen paljon parempi suorittaa toimistoaikaan. Ensinnäkin ne haluaa tarkan listan meidän kalustosta, jonka olen tietenkin laatinut jo ennen lähtöä. Tämä siksi että he voivat tarkastaa ettei me olla myyty sveitsiläisille kitaroita ja jos ollaan ni joudutaan tilittämään tullille niistä saadusta voitosta ALV. Sama homma on oheistuotteiden kanssa. Niille pitää näyttää rättien ja lumppujen varastosaldo ja maksaa koko varastosta ALV ja sitten kun maasta poistutaan ni tulli maksaa meille ALV:n takaisin niistä tavaroista mitä ei ole myyty. Todennäköisesti homma menee siis noin mutta väittävät että joskus ALVin arviointiin on riittänyt esim edellisen keikan myyntitiedot. Tai näin siis ainakin kuljettajamme John väittää ja kehottaakin tekemään tämän illan myyntiraportista "toisen kopion" jossa myyntiä näyttäisi olevan vain noin kolmasosa todellisesta. Laittoman oloiselta kuulostaa.

                             
                                                                     Edit: Papa Wilska

Fanituoteosastolla ilmenee semmoinen ongelma että huomenna täytyy ottaa myös uusi valuutta mukaan peliin. Bussin kassakaapissa on jo 4 muovipussillista euroseteleitä ja huomenna toivottavasti yks pussillinen sveitsin frangeja myös. Passit pitänee olla aamulla tarjolla myös ja puhelinliittymään täytyy muistaa tilata jokin EU:n ulkopuoliseen tarkoitukseen oleva lisäosa. Kaikenlaista ylimääräistä säätöä, vitusti paljon helpompaa olis kun liittyisitte kaikki nyt vaan kiltisti siihen EU:hun, senkin kiukuttelijat. Nyt mie lähen yläkertaan pötkölleen. Öi.

                             

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 6, Frankfurt, Saksa

4.3. Batschkabb, Frankfurt GER

Mä oon taitava bussissa nukkuja. Heti kun bussi alkaa liikkumaan ja heilahtelemaan ni minä nukahdan. Kun yöllä pysähdyttiin minuutiksi vaihtamaan kuskia niin olin sen ajan hereillä ja nukahdin taas heti kun auto liikahti. Aamulla kun klo 9.00 pysähdyttiin venuen pihaan niin minä heräsin. Täydellinen meininki. Täydellistä on myös se että kun venuelle pääsee sisään vasta klo 11 niin promoottori on järjestänyt meille pihalle bussin viereen bajamajan, saksalaiset ovat ihanan huolehtivainen kansa. MInä laitoin bussin loungeen toimiston pystyyn ja tein maanantaiaamun kunniaksi 2 tuntia oikeita töitä kunnes päästiin sisään. Sisällä odottaa taas täydellinen saksalaismallinen aamiainen. Munahörsseliä, grillistä tarjoiltuja bratwursteja, täydellisesti paistettua pekonia, leipiä, juustoja, salameja jnejne. Vihreillä asioila ei tänä aamuna keulittu eikä kekkuloitu. Aamiaisen jälkeen suihku josta tulee vettä, myös lämmintä. Tässäkin asiassa Saksa 6 - Ranska 0.

                              

Sali on ihan saatanan iso, rundin suurin tähän mennessä. Käsittääkseni vetää 1500 henkeä, mitenkähän käy kun nyt on maanantai. Käyköhän niin että ketn ei tullu? Lars sanoo kuitenkin että ennakkolippuja on menny 900kpl, kuulemma maanantaiks erinomainen määrä saksalaisellakin mittakaavalla. Koska halli on iso niin luonnolisesti stagekin on rundin toistaiseksi isoin. Se on aina mukavaa kun ei tarvii kummemmin sovitella että mitenkä lootat asetellaan. Beast in Blackillä on tuommoiset isot sermit ja pääkalloaidat lavalla ni meidän pitää aina hieman säädellä ja suimistella mihin saadaan omat laatikkomme mahtumaan. Riitaa ei ole vielä saatu aikaan enkä oikein jaksa uskoa että mistään semmoista keksittäis jatkossakaan. Koko bussissa elävä crew (16 pax) on koottu leppoisista ja mukavista järki-ihmisistä.

                              

Venue on taas vähän syrjässä ytimestä ni ei tässä jaksa mitään Frankfurtin ihmeitä lähteä pällistelemään, varsinkaan ku Frankfurtissa ei käsittääkseni ole mitään palvomisen arvoisia kohteita. Käytän tämänkin ajan siis töiden tekoon. Tässä soundcheckin ohessa voidaan tietysti esitellä lisää ryhmämme jäseniä. Seuraavalla videolla voit tavata Toni Qvickin, joka on Aten rumputeknikko, sekä Kinnusen Teron joka hoitaa Beast in Blackin kitaroiden lisäksi mm. Empun kitarat Nightwishin rundeilla. Kuuntele tarkkaan, Tonilla on tärkeää asiaa:

Ovet aukee 19 ja kun meikät menee stagelle klo 20 ni salissa käsiään läpsyttää meille 1000 sakemannia. Maanantai-iltana. Eihän tämä ny vittu pitäis olla todellista, mutta kun on. Meitsit laatii taas ihan timanttisen keikan vaikka itse sen sanonkin. Nää jokainen keikka on edelleenkin aina pykälän parempia kuin edellinen. Jotenkin kai me aletaan ymmärtää noita vastaanottajia ja voittamaan niitä puolellemme. Semmoinen pikkuinen ylimääräinen haaste on saada noita BiBin faneja meidänkin taakse ja se kyllä pistää yrittämään ja antamaan vielä muutaman lisäprosentin suoritukseen. Luonnollisesti näistä yleisöistä valta-osa on tullut tarkastamaan Beast in Blackia, mutta hullun paljon tuota porukkaa on tullu keikan jälkeen meille kertoilemaan että mistä saakka ne on ajellu ihan vaan meitä katsomaan. Mun mielestä tää paletti on aika win-win näiden bändien suhteen ja varmasti molemmat saa tällä rundilla lisäfaneja toistensa leireistä.

Obscuro.cz kävi tekemässä vallan kivan ja englanninkielisen arvion tästä illasta, voit lukea sen silmillä TÄSTÄ! Keikan jälkeen oli varmaan tusina saksalaista hobittia työntämässä meidän lootia bussiin, ei siinä taaskaan kerenny rocktähti laatikon kahvaan kiinni. Tänä yönä meillä on ratissa se ranskasta mukaan palkattu kakkoskuski koska Johnilla ei oo tarpeeks lepotunteja plakkarissa vieläkään. John on kuitenkin siinä matkaoppaan paikalla opastamassa nuorta poikaa. Ja voi vittu että hän opastaakin lujaan ääneen ja jollain kaakkoisenglantilaisella aksentilla. Nuorella kuskilla ei meinannu alkuun lähteä bussi kyllin tasaisesti liikkeelle ja ai perkele kuinka John kyykyttää. ”Rokkistaroilla pitää olla tasainen kyyti, et sinä vitun apina voi näin tätä bussia nytkyttää, YOU FUCKING CUNT! Viime yönä kun nuori poika ajoi ja Bobby & John ottivat yläkerran loungessa kaljaa ni John oli sanonut Bobbylle että sinä olet ainoa tämän bussin matkustajista jota hän ei halua tappaa. THOSE FUCKING CUNTS! Se oli tietenkin vitsi, englantilainen vitsi. Rundin alussa kysyin Johnilta että onko se Englannista, Skotlannista vai Irlannista. Vastaus oli että en minäkään kysy sinulta että oletko Suomesta, Norjasta vai Venäjältä koska tiedän että sinä olet Laplandista, YOU CUNT!

                                        

Bussi lähtee klo 01 ja Saarbrückenissä ollaan klo 04. Kakkoskuski pistetään perillä junaan ja lähetetään se takas ranskaan, koska Johnilla on taas laillisia ajotunteja käytettävissä. Minä ja Bobo otettiin romanttisesti Saarbrückenilaisesta kylpylähotellista 2hh koska välillä on ihan mukava nukkua ilman humalaista Klamydia-kuorolaulantaa sekä kovaäänistä UDO-imitointia. Tässä nyt kuitenkin kävi niin että aateltiin vielä valvoa tuo 3h bussimatka ja siinä sit ihan vahingossa tuli otettu 4-5 olutta kun bussin jääkaapit alkaa jo notkua sen määrästä. Saattaa olla että nuo oluet alkoivat vähän laulattamaan itseäkin ja tuli siinä ehkä jopa yritettyä UDO-imitaatiotakin, all right! Saarbrücken näyttää hiljaiselta, mutta mitään muuta nyt ei olis voinut olettaakaan kun on maanantain ja tiistain välinen yö ja kello on 4.30, ei tämä nyt vittu mikään manhattan pitäny ollakaan. Hotelli löytyy helposti ihan tuosta nurkalta ja näyttäis tuossa pari baariakin olevan auki. Huomenna on kuitenkin työpäivä joten käytiin vain puolen metrin täytetyt patongit yhestä leipomosta ja poistuttiin lusikkaan. Got Nacht!

                              

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 5, Pariisi, Ranska

3.3. La Maroquinerie, Paris FRA

Yöllä hippien nukkuessa on saavuttu Pariisiin jonkin lokaalin oopperan parkkiin. Pariisi tuntuu olevan siinä mielessä samankaltainen kuin Helsinki että kiertuebusseja pidetään aina Oopperan (Kisahallin) parkissa. Saattaa olla että olin ensimmäinen herääjä. John ryömii omasta lokerostaan kohta myös. Hänelle seutu on tuttua ja ennen kuin kerkeen kysyä niin hän opastaa missä on lähin McDonalds jossa voi suorittaa aamupalan ja -toimet. Tuon samalla Johnille pari hampurilaista koska he will be stuck in this shitty bus for the whole fucking day. Jopi heräsi aamiaiselle mukaan ja anterokin juoksi meidät puistossa kiinni.

                              

Aamiaisen jälkeen laskettiin olevan vielä pari tuntia cross loadiin ni lähettiin tutkimaan pariisia sen verran. Jokin semmoinen Heurekan tyyppinen kompleksi löytyi tuosta melko läheltä ja siinä oli ostospaikkoja samassa. Scoretin sieltä puhtaat converset ni onpa hyvä nyt. Eiffelin antennille näyttäis olevan navin mukaan 8km joten jääköön se ensi kertaan. Yheltä kukkulalta minä sen näin siintävän horisontissa, eli nähty on nyt sekin. Kävin myös osallistumassa kiinalaisten mummojen Tai Ji -treeneihin tuolla puistossa ja sillä välin Antero kävi sössimässä jonkin puulaakifutismatsin.

12.30 pitäis olla pakettiauto x2 hakemassa kamoja trailerista ja shuttle x2 hakemassa ihmiset bussista. Ei se nyt menny ihan käsikirjoitetun aikataulun mukaan millään tavalla mutta noin kolmen tunnin päästä oltiin siirrytty se 5 km keskustaan keikkapaikalle. Siis suunnilleen sama aika meni tuohon viiteen kilsaan kuin mikä meni viime yönä ajellessa Belgiasta tänne. Minä oon aina luullut että kuubalaiset on maailman hitaimpia vässyköitä mutta ei ne ole. Kaikki tämä ylimääräinen sekoilu siis johtuu siitä että tähän kellonaikaan ei saa ajaa raskaalla kalustolla ytimeen sinne venuen huudeille.

                              

En tiedä onko tuo ihan vaan jokin ruuhka-ajan rajoitus vai luullaanko meidän olevan terroristejä vehkeidemme kanssa. Anyway, yöllä se bussi saa onneks tulla meidät hakemaan sieltä venuelta mutta eihän se tietenkään mahdu siihen baarin edessä olevalle kadulle joten kaikki kalusto työnnetään ylämäkeä 50 metriä vähän leveämmälle kadulle jonne bussi pääsee. Onneks huomenna pääsee takas Saksaan. Saksa on ihana maa, ei oo paska maa.

                                        

Konserttisali on vissiin tämän rundin pienin, väittäisin että vetää noin 500 henkeä. Itse konsertti on ollut loppuunmyyty jo aikoja sitten. Myös lava on kierroksen pienin ja kahden bändin sijoitteleminen siihen tuottaa pieniä vaikeuksia. Tällä ryhmällä ei tosin saada näistä asioista mitenkään riitaa eikä kiistelyä aikaan ja pian on kalusto esittelykunnossa. Soundcheckit menee perusnopeasti ja kerkesin vielä sen päälle käydä kävelemässä parin korttelin kierroksen Pariisissa. Taas näin Eiffelin tornin horisontissa mutta edelleen sinne olis liian monta kilometriä matkaa verrattuna käytettävissä olevaan aikaan.

Luolan auetessa pihalla on melko mehevä parijono, se menee tuonne nurkan taakse naapurikorttelin puolelle. Näköjään Ranskassa bailataan sunnuntaisinkin. Konsertti tuntui menevän taas hieman hienommin kuin edellinen, pelottava trendi on nyt tässä. Yleisössä on muutama goottimuija jotka pomppii tasajalkaa keikan alusta loppuun, kaikki biisit. Osaavat myös laulaa suurimman osan kertseistä. Ei ne kuitenkaan oo suomalaisia koska eivät ymmärrä lainkaan spiikeissä heille suomeksi kohdistettuja kysymyksiä eivätkä vittuilua. Maailma vaan on niin pieni. Yks henkilöautollinen tosifaneja oli ajellu 500km jostain tuolta Espanjan rajalta päin keikalle ja siinä kun kuvia otettiin ja autograafeja kirjoiteltiin ni kovin vilpittömästi he väittivät että tämä ilta oli heidän elämänsä paras ilta. Vittu, kato, tee työtä millä on tarkoitus!

Sali oli ihan helevetin kuuma ja tunkkainen. Oli pakko jättää setistä kaks biisiä veke. Beast in Black jätti myös ainakin yhden. Ei siellä olis happi riittäny kaikille. Sama homma oli pukuhuoneissa, vartin välein piti käydä ulkona hengittämässä.  Ranskassa saa tosin lain mukaan kusta kadulle ja sen kyllä haistaa tuolla ulkona myös. Ranskalaisille miinusta puitteista mutta plussaa fanaattisuudesta. Keikan jälkeen nautittiin vielä päivälliset yläkerran ravintolassa. Tarjolla oli oikein maukas bataattipyre sekä grillattu kananjalka. Nyt äkkiä lähetään pois tästä maasta. Tai siis niin äkkiä ku mahdollista. Orastavassa vesisateessa työnnellään ensin koko kalusto tuonne viereiseen kortteliin. Paitsi että reitti menee ylämäkeen niin se menee myös yksisuuntaista katua vastakarvaan. Onneksi on puolen tusinaa apukättä työntelemässä ni homma hoituu noin puolessa tunnissa. Poliisi tulee jo paikalle vittuilemaan kun bussi tukkii toisen kaistan. Kohtaus on aivan kuin Maanalaisesta armeijasta: Lissön ty me very cäörfyli, i will tell jyy this öynli väns. Helikoptör pilööt is hömösexyel. Nyt viimeinen päästään matkaan.

                               

Pienen ajelun jälkeen kohdattiin keskisuuri säikähdys kun moottoritiellä ollaan menossa tasaista huippunopeutta ja yhtäkkiä John ilmestyy loungeen kaljalle?!?! MITÄ VITTUA?!?! Kuka tätä bussia ohjaa? Vai onko tässä jokin saatanan autopilotti?!?! Paljastui että ryhmäämme liittyi ranskasta toinen kuski koska oletettu matka-aika Frankfurtiin on 10 tuntia ja sitä ei saa lain mukaan yksi kuski ajaa. Huhhuh, kylläpä säikäytti, heti kun pulssi laskee ni käyn nukkumaan.

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 4, Vosselaar, Belgia

2.3. Biebob, Vosselaar BEL

Belgian venuelle päästään sisään vasta klo 12 ja kun matkaa ei ollut kuin 3 tuntia ni vietettiin sitten yö yhen Esson pihassa tuossa moottoritien varressa. Ehkä Hollannissa, ehkä Belgiassa, en tiijä sitä. Se oli kuitenkin Johnilta hyvä ratkaisu koska Esso palveli meitä 24h eikä näin ollen tänä aamuna tullu kellään paska housuun. Essolta siirryttiin Biebopin ovelle täsmällisesti ja traileri tyhjentyi baariin jo kokemuksella. Aamiainen on laitettu tarjolle ja ihan hyvältä se näyttää. Aamiaisen taso on Saksasta poistumisen jälkeen laskenut excelentistä luxuksen kautta normaaliksi. Kokeneemmat veijarit väittää että pariisissa ne fasiliteetit vasta meneekin sitten suomessa totutulle tasolle. Älkää nyt ymmärtäkö etteikö suomessakin sais hyvää kohtelua ja isoja pukuhuoneita. Kyllä saa, mutta ei joka paikassa (,kuten saksassa tuntuu olevan).

                              

Mulla ei oo mittään hajua minkä kokoinen kylä on Vosselaar, mutta suht iso venue on loppuunmyyty jo ennakosta vaikka tämä on useamman kilometrin päässä ytimestä. Pukuhuoneet sijaitsevat lavan alla ja niissä on ihan saatanan kylmä. Tunnelma ja tuoksu on muutenkin kuten perunakellarissa. Näin päiväsaikaan venuella tulee käyttää vain yleisölle tarkoitettuja vessoja, pukuhuoneiden vessojen lukitukset avataan vasta kun itse klubi aukeaa. Kuulostaa alkuun vähän oudolta mutta kun se lukittu vessa avattiin ja WC-istuin/järjestelmä nähtiin niin selvyys lankesi asiaan. Siitä pöntöstä lähtee noin peukalon paksuinen ”viemäri” ja suoraan ylöspäin. Näin ollen tuotteen pitää olla melko liukasta ripulia että se siitä pöntöstä katoaa. Jäykemmällä tuotoksella tukos on saletti. Ihan pelottaa minkälaiset on pariisin rokkiluolan saniteettitilat huomenna.

                            

En oo käyny Belgiassa aiemmin. Listallani Belgia ottaa järjestysnumeron 37 niistä valtioista missä olen saanut käydä. Siksipä lienee pakko käydä parin tunnin kävelyllä ihailemassa seutua. Äsken ei satanut vettä, nyt sataa. Ootan 10 minuuttia, sade loppuu. Otan riskin ja lähden. Sama sykli kuitenkin jatkuu ja sadetta tulee 10 minuutin jaksoilla. Sama se, kyllä Belgiaa pitää nyt nähdä vähän muutenkin kuin bussin ruudusta. Mukavan näköistä ja ihan älyttömän siistiä. Pyöräilijöitä on ihan vitusti eivätkä ne väistele ketään täälläkään, kellojaan vain soittelevat. En minä kyllä odottanutkaan että just belgiassa he olisivat yhtään viisaampia kuin muuallakaan. Jonkin pienen puiston löysin ja siellä oli jokin kummallinen ja pikkuruinen jumalanpalvomismaja. Siellä paloi kynttilät sisällä, minä kävin siinä ovella kaikki synnit tunnustamassa. Minun elämässä niitä ei oo kyllä juurikaan ollu viime aikoina mutta onpahan nyt varmuudeks kuitattu.

                                         

Showhomma meni tänään ihan buttoniin, yhtye oli taas yhen pykälän paremmassa iskussa kuin eilen. Tai sitten yleisö vaan oli pykälän verran enemmän humalassa kuin eilen. Joka tapauksessa me ymmärsimme toisiamme taas paremmin kuin koskaan.  Tai ainakin se siltä tuntui ja se on pääasia. Tällä menolla ei olla muuten tulossa enää takaisin kotiin. Väkisinkin ens viikolla pitää tulla jokin takapakki tähän leuhotukseen.

No niin, ettei totuus unohtuis ni aletaan pakkaamaan traileria vaikka ei meijän siinä juuri kuuluiskaan olla mukana sotkemassa. Bus call klo 01 ja melko iso osa ryhmästä kerkesi vielä käymään pubissakin ennen sitä.

                                        

Tästä yöstä tai oikeastaan aamusta Pariisissa on tulossa järjestelyiltään hieman outo, mutta eipä mennä asioiden edelle vaan mennään linja-auton yläkertaan nukkumaan. Pubista tullut osasto jatkaa bailausta bussin alakerrassa. Klamydia soi loungessa helvetin lujaa ja yhteislaulu raikaa. Oliskohan tämä nyt jo neljäs yö kun Vaasan punkkareiden tahtiin mennään unten maille. Tämä piti mainita siksi että tiedän ainakin kahden Klamydia-muusikon lukevan tätä blogia. Öitä saatana!.

Hane matkoilla, helmikuu 2019, day 2, Bochum, Saksa

28.2. Zeche, Bochum

Kuten tiedätte ni meikä ei osaa nukkua kulkuneuvoissa, mutta vain silloin jos joutuu istumaan. Nyt kun saa olla omassa sängyssä seljällään ja bussi hurisee sen selän alla tasaisesti ni mie nukun kuin siiseli eikä minua häirinnyt edes Tolsan mahtava kuorsaus viereisessä sängyssä. Se mikä häiritsee ni on pieni tai keskisuuri kakkahätä. Juu onhan meillä tässä asumuksessa saniteettitila mutta joku rocktähti on sen tietty jo paskonut tukkoon ensimmäisenä yönä. Ollaan Bochumin keikkapaikan pihalla parkissa, kello on 5.30 aamulla ja get in venuelle on 11.00. Tää mesta on vähän syrjässä ytimestä eikä lähellä ole edes mitään huoltoasemia. Ei tässä varmaan auta muu kuin maata väkisin itsensä kanssa vielä joitain tunteja.

                              

Meidän asumusta ajaa John Aston, hän on ehkä englantilainen tai ainakin joltain saarelta sieltä päin. John heräs just ja toivotin hänelle good morningia. John sanoi että there’s nothing good in any morning, just say morning. Ihan hyvä ja realistinen asenne on johnin elämässä. Hän kuitenkin näki bussin pöydällä muovikassillisen setelirahaa joka oli jäänyt merch-myyjältä siihen illalla ja tokaisi saman tien ”this morning just got better”. John on ajanu ikänsä bändibusseja ja suomalaisista bändeistä ainakin Nightwishiä, HIMiä ja Rasmusia. Hän sanoi että nuo kyseiset bändit on ihan apinoita kaikki, ette te voi olla lainkaan niin aivottomia paskiaisia kuin he. Otin kommentin puhelimen sanelimeen ja sovittiin Johnin kanssa että kuunnellaan se yhdessä tuumin parin viikon päästä ja arvioidaan asia uudestaan.

                                        

Kello tärähtää 11 ja koko crew (16 hlöä) hyökkää yhtäaikaisesti ”aamutoimille” kohteeseen Zeche Bochum. Myös catering on laiteltu valmiiks. Voi nyt jumalauta että on hieman liioiteltu tämä aamiainen, on nimittäin juustoja ja salameja enemmän kuin seitsemän tähden hotellien aamupaloilla. On marjoja ja kiissuleita ja omenapiirakoita ja bailey’s -vanukkaita ja voi nyt vitun huhhuh. Kaks kokkia paistelee meille erilaisia munia rokkiluolassa?!?! Ei tässä nyt mitään axl roseja vielä olla kukaan, eikä edes axl smithejä. Hyväksyttäköön, kyllä tämä kelpaa. Aamiaisen jälkeen on aikataulutettu load in mutta pieleen meni sekin kun yltiöahkera local crew olikin jo tyhjentänyt trailerin. Minulle käy tämäkin, laitan toimiston pystyyn ja teen siis muutaman tunnin oikeita päivätöitäni. Beast in Black tekee jo ohessa soundcheckiä. Yhtye on rautaisessa iskussa. Hullun kovia soittajia ovat kaikki, ja vielä vittumaisen mukavia tyyppejä. Seuraavana meidän soundcheck.

                              

Tänään on vielä ihanampi showtime kuin eilen, nimittäin 19.50. Miettikää nyt saatana kun aina sais diskonsa esittää tuohon aikaan ni kuinka ihanaa se olisi. Se vois olla paljon laadullisempaakin monesti, ehkä. Tänäänhän tuon laadunkin näkee, ainakin päätettiin olla taas ihan rohkean oloisesti omia itsejämme ja just niin hölmöjä mulkkuja kuin aina stagella muutenkin. Sali on tänäänkin loppuunmyyty. Nämä tuntuu olevan paljon kiivaampi ihmisiä verrattuna eilisiin hampurilaisiin. Vai vaikuttaisikohan tähän se että viikonloppu lähenee, laskujemme mukaan lienee jo torstai. Mahtavat tanssit saatiin aikaan ja alkoi tuntumaan ihan samalta mihin on päässyt kotimaassa tottumaan. Katsokaa nyt:

Eventreport24 kävi tekemässä arvostelun keikasta. Se on kyllä saksaksi joten en tiijä yhtään tykkäskö ne vai oltiinko heidän mieleen paskoja. Tuosta punaisesta linkistä siihen arvioon pääset jos haluat kokeilla kielitaitojas.

                              

Bussi on pakattu ja valmiina lähtöön jo puoli tuntia ennen bus callia. Osa ryhmästä on kuitenkin illan saatossa päässyt puliukkoutumaan siinä määrin että asumus liikahtaa vasta aikataulutetun lähdön aikaan. Day sheetissä on laskettu asia siten että oltaisiin aamuneljältä Hollannissa Amsterdamissa. Kun tämä aikataulu konkretisoitui mieleeni niin katsoin heti kartasta venuee lähinnä olevan hotellin, soitin sinne puhelimella ja sanoin että mie tuun Mr Undertakerin kanssa sinne nukkumaan aamulla klo 4 ja me nukutaan teillä iltapäivään yhteen saakka, comprende? Tämmöisiä kermaperseitä meistä on tullu, minusta ja Bobista. Aamulla meijän pitää päästä heti herättyä kakalle vaikka se joitain satasia maksaisikin. Bussi on huomisen venuen pihassa aamulla klo 4.30 ja me ollaan Bobon kanssa hotellissa 4.35. Tilasin erilliset sängyt mutta kyllä me tullaan Bobon kanssa näköjään toimeen yhellä peitolla ja parisängyssäkin. Goedenacht, sanois hollantilaiset!

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 8, Tel Aviv, Israel

Herätys 02 ja kävin jo illalla tilaamassa valmiiks taksin lentokentälle 02.30. Kaikki ylimääräinen eli pesuaineet, vanhat vaatteet jne täytyy nyt jättää pois kyydistä koska vaimon uudet villatakit vievät tilaa laukuista hieman ennakoitua enemmän. Huone luovutettu ja vaikka taksi hieman myöhässä olikin ja huomattavasti edellistä hitaampi niin kentällä oltiin aivan ajoissa. Kovasti varoittelevat että tälle kentälle kannattaa varata 3 tuntia aikaa koska muodollisuuksia ja tarkastuksia on melko lailla enemmän kuin kentillä yleensä. Se on toki ymmärrettävää kun ajattelee millä alueella ollaan ja minkälaista se on tuo lähihistoria ollut heillä. Rouva on joutunut tällä matkalla jo kaikissa tarkastuksissa huume- ja räjähdysainepyyhkäisyihin ja niin käy nytkin. Minulla meinas mennä hermo yhen turvatarkastajarouvan kanssa kun se ei uskonut että shortsien vyö on ommeltu housuihin kiinni. Se vaan intti että vyö pois. Olisin kovasti halunnut ottaa mielenosoituksenomaisesti housut pois kokonaan mutta en tiennyt että onko alastomuudesta rangaistuksena kivitys vai ristiinnaulitseminen ni en uskaltanut. Otin sit vaan sen vyön pois kun ei se ollu oikeesti ommeltu kiinni, yritin vain päästä helpommalla ja aina aiemmin se on onnistunut.

Lähtökuulustelu oli ihan helppo. Nyt kysyttiin vain siviilisäätyä ja että kuka on pakannut laukut ja että onko joku pyytänyt viemään jotain ”paketteja” lentokoneeseen. Osattiin kaikki vastaukset oikein ja saatiin punaiset maastapoistumisluvat. Edelleenkään passeihin ei tullut mitään merkintöjä Israelissa käymisestä jotta jatkossa päästään esim Arabiemiraatteihin. Just luin semmoisen vinkin että jos se virkailija meinaa laittaa sulle leiman passiin niin voit keskeyttää sen toimenpiteen ja pyytää häntä antamaan mielummin tuon irtokupongin sen leiman sijaan. Vaan ilmeisesti se tuo kuponki tulee nykyään automaattisesti, ainakin Tel Avivin kentällä. Kentällä pienet aamupalan tapaiset ja klo 6.05 departure kohti Prahaa.

Huomenna olis lähtenyt Finnairin suora lento Helsinkiin mut sillä vaimo ei olis kerenny pitämään uutta akrobatiakurssiaan joka alkaa huomenna illalla. Finnair lentää tänne ja takas suoria lentoja tiistaisin ja Norwegian tekee saman lauantaisin. Meille jäi nyt ainoksi vaihtoehdoksi mennä Smartwingsillä Prahaan ja sieltä parin tunnin vaihdon päälle Czech Airlinesilla Helsinkiin. Jo eka lento oli reilusti myöhässä ja se oli muutenkin jokin kankea ja ahdas halpisyhtiö. Prahassa vaimoa alkoi jo kiukuttamaan, silä oli nälkä. Perusjuttu, hoidin sille ruokaa ni heti helpotti. Kiukutti sitä myös se että ei saatu vikalle lennolle vierekkäisiä paikkoja ku kone oli täynnä.

Myöhässä on kovasti tämäkin lento mutta ei niin paljon että sais haettua taloudellista hyötyä takas päin. Tämä tsekkien yhtiökin on jokin halpalentofirma koska ne ei oo maksanu helsingin kentällä edes putkiloparkkipaikkaa vaan matkustajat (300 pax) viedään busseilla terminaaliin vaikka kyseessä on ihan Boeing 737. Kyllä pitää jatkossa vältellä näitä halpalentoyhtiöitä ni elämä helpottuu siltäkin osin. Nyt siihen vaan oli aikataulun asettama pakko. Äkkiä taksilla kotiin vapauttamaan anoppi kissanhoitotehtävistään ja nukkumaan. Kotona odotti valkosipuliperunoita ja sian sisäfilettä. Nou kosher. I <3 my anoppi.

Jos nyt pitäis valita ne 5 paikkaa maailmassa mihin aion mennä vielä uudelleen tässä elämässä niin ne olisivat Havanna, Gili T, Honolulu, Hollywood ja Jerusalem. Suosittelen Israelia vahvasti jos etsit tuommoista erikoista lähialuelomaa. Vain 4,5 tunnin lento, nykyaikainen meno TA:ssa ja historiallinen ätmös Jerusalemissa. Hieman kallista mutta ei sen kalliimpaa kuin Suomessa. Mitään ei tarvinnut pelätä kun vaan käyttäydyt edes jollain lailla korrektisti etkä ala halveeraamaan muiden uskontoja ja jumalia.

Saatan jatkaa raportointia yhtyeemme euroopan kiertueelta joka starttaa ensi kuun lopussa. Kyllä se vaan elämä on aika ajoin melko jesjes.

Hane matkoilla, tammikuu 2019, day 6, Tel Aviv, Israel

Aamulla heräsin viideltä miettimään kuinka se kuppi pysyy juutalaisen päässä. Se kipa vai kippa vai mikä kippo se on? Kaljuillakin tyypeillä se pysyy pystysuorassa takaraivossa kiinni eikä sitä ole siis voitu mihinkään hiuksiin kiinnittää. Tuskin ne sitä liimaakaan päähän. Voisko siinä olla semmoinen imukuppi-ilmiö millä se pysyy? Sen tuotteenhan kuuluisi siis olla hermeettinen johon minä taas en usko. Jahka vaimo herää ni laitan sen googlettamaan. Tänään tarviis löytää rouvalle huivi koska ilman sitä se joutunee huomenna kivitetyksi Jerusalemissa. Minulle pitää myös löytää samasta syystä pitkähihainen paita ja lapaset jotta saadaan kaikki saatanalliset symbolit piiloon. Netti kertoo että sapatista huolimatta ostoskeskukset ja suurin osa kaupoista on tänään auki joten lähetäänpä ostelemaan nuo kyseiset artikkelit. Jenkkien lähetystön ovelta on muuten nyt hävinnyt se jono, olisko niin että sapattina ei saa hakea edes turvapaikkaa?

Vituiks meni heti kärkeen. Vain baarit ja ravintolat on auki. Tai siis niistäkin on auki vaan kaikki non-kosherit, eli toisaalta tänään voi saada suuremmalla todenäköisyydellä liharuokaa. Kaupoista on auki vain nuo supermarketit eli pienet ruokakaupat joissa ei paitoja ja huiveja ole. Haettuja tuotteita lähimmäks olis tarjolla sateenvarjoja, toisaalta paremminhan se sateenvarjo suojais kivitykseltä kuin yksikään huivi. Kuulemma isommat shopping centerit olis auki joten mennään kokeilemaan meitä lähinnä oleva Dingelisdongelis (Dizengoff Center).

Joo, keskus on auki mutta sisällä olevista liikkeistä auki on vain Mc Donalds. Paska arpa, tyhjä arpa. Palataan kotiin tekemään lisäsuunnitelmia. Söin muuten yks päivä tuossa hotellin alakerran McDonaldsissa aika tulisen hampurilaisen. Naamaa kirveli ja päänahkaa kutitti, mutta söin. Ei oo kotimaan mäksistä tullut moista vastaan. Tuommoinen ruoan tahallinen pilaaminen ja sillä leikkiminen pitäis rangaista vähintään kivityksellä, paskiaiset!

Respan juutalaiset sanoivat että Azrieli Center aukeis tänään heti kun sapatti loppuu, eli aurinko laskee, eli klo 18. Se on just se kolmen tornin yhdistelmä jossa kertaalleen tai kahdesti on jo käyty. Kyllä me lähetään se vielä kokeilemaan, pakkohan se on. Huivi ja paita täytyy saada. Loppuis nyt tämä saatanan sapatti, vielä kolme tuntia, on vaikeeta juutalaisen elämä. Joo ei auennut sielläkään kuin ruokapaikat. Onneks omalla rannalla yks turistimyymälä oli tajunnu markkinaraon ja avasi meille huivivalikoimansa. Nyt on henkilökohtainen varustus kunnossa mut vielä tarvitaan kulkuneuvo. Europcarin hinnasto yllätti positiivisesti, autonvuokraus on ensimmäinen halpa asia mihin Israelissa törmäsin. Pikkuinen Kia kauppakassi tai Toyota Nauris makselee 29€/vrk. Jos hävettää semmoisella ajella ni voi ottaa 5-ovisen ja päästöhuijatun VW Jetan hintaan 46€/vrk. Minä otin tuon jälkimmäisen (tai vastaavan). Jotkut saattavat muistaa kuinka minulle tapaa käydä näissä ”tai vastaava” -asioissa. Vähän niin kävi myös nyt. Isomoottorisen bensajetan sijaan tuli Huyndai Sonata Hybridi. Ihan upea peli se on, mutta en minä mielellään olisi halunnut Israelilaisten luontoa sähköauton suosimisella kuluttaa. Sori juutalaiset, ihan oikeesti.

Syöminen on meinannu tänään unohtua. Melkein meidän alakerrassa on Mike’s Place. Jenkkityylin liharuokapaikka, ei oo kosher. Erittäin hyvännäköinen menu tarjosi minulle Meat Lover's -pizzan tuplajuustolla ja rouvalle isoimman hampurilaisen mikä löytyi. Ruokajuomaksi colaa ja olutta. Alkoholit joka päivä klo 15-18 kaks yhen hinnalla. Erittäin hyvää ja maittavaa. Jos ja kun sulla alkaa Israelissa kosher tökkimään ni Mike’s Place on sinun valinta. Minua katsottiin hlökunnan toimesta kieroon kun en jaksanut enää juoda sitä toista ”kaks yhen hinnalla” -olutta. Sori. Nyt nukkumaan koska aamulla klo 08 on aikainen lähtö Jerusalemiin.

Paikallisuutisia: Kaks jenkkisotilasta on seriously injured syyrian rajalla. Se on semmoista se sotiminen, mitäs läksit sanoi annikki täksit.