Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 15, Göteborg, Ruotsi

30.3. Sticky Fingers, Göteborg, Sweden

Lähes kaikki olivat lähes ajoissa aamulla autolla ja siirtyminen Göteborgiin saattoi alkaa. BiB lähti jo tuntia aiemmin mutta veikkaanpa meidän olevan ennemmin perillä koska heillä on kusiongelma. Eräs heidän ryhmänsä jäsenistä täytyy kusettaa tien varressa noin tunnin välein ja se homma kuulemma vielä kestää normaalia pidempään kun kusi yleensä tuppaa hieman ujostelemaan. Kisa alkakoon. Navigaattori tarjoilee kahta eri reittiä, Vätternin ylä- tai alapuolelta. Valittiin alempi.

                         

Aamiainen jäi hotellissa syömättä kaiketi jokaiselta joten se nautittiin melko pian jossain huoltoasemaketjun paikassa ja koskapa samalla tankattiin niin vois olettaa että maalin asti ajellaan tällä yhden pysähdyksen taktiikalla. Jo ennen puolta matkaa nähtiin yhdellä rampilla BiB kusella. Minähän sanoin ja ohi mentiin. Kylteistä luin silmillä että ohitettiin ainakin Nyköping, Norrköping, Söderköping, Linköping ja Jonköping. Viimeisimpänä ennen Göteborgia ohitettiin vielä Landvetterin lentokenttä jonne pitäis huomenna aamulla minun ja Anteron osata jotenkin.

                                   

Göteborgin paikka löytyi helposti. Legendaarinen luola nimeltä Sticky Fingers, jonka omistajiin lukeutuu ainakin Motörhead-rumpali Mikkey Dee. Hänet on usein nähty paikalla katsomassa keikkoja ja ihan mielellään kyllä tarjoillaan tänäänkin jos disko kiinnostaa. Minun ja Bobin huippusalaisessa gambling-seurassa on kaksi göteborgilaista jäsentä ja nämä molemmat olivat jo asennossa odottamassa baarin oven pielessä kun saavuttiin. Toinen heistä on vielä sotkeutunut erääseen ruotsalaisyhtiöön joka toimittaa Kätilöille joitain fanituotteita. Tapaamisessamme tulee siis yhdistymään sekä työ että huvi.

                         

Venue näyttäis niinku olevan tuossa kerrostalon toisessa kerroksessa, mut sehän on kuitenkin tuommoinen tavastia-mallinen kaksikerrosluola eli kattanee kerrokset 2 ja 3. Hyvän näköinen ja kuluneen oloinen paikka, kuitenkin hiukan pienempi kuin edellä mainittu tavastia mutta sama konsepti parvineen kaikkineen. Lokaalit håkanit jeesas laatikot sisään. Raaka Pee ja Tolsa pakenivat roudausta läheiseen musiikkiliikkeeseen josta ostivat soittimen jonka nimeä ei oikeastaan tiedetä mutta sitä varmaankin tullaan kuulemaan meijän seuraavalla levyllä. Se muistuttaa jotain intialaista luuttua. Sillä välin kun BiB tarkastaa äänimaailmansa ni me lähetään tuolla betsiporukalla syömään. Toisella puolella korttelia on kovasti kehuttu In Flamesin tyyppien ravintola 2112. Näyttäis olevan täynnä. Toinen näistä meidän ruotsin vahvistuksista on melko vaikuttavan kokoinen ja painostavalla olemuksellaan sai tarjoilijan lupaamaan meille hyvän pöydän ihan tuokion kuluttua. Rock-muusikon aikataulu on kuitenkin yleensä sellainen että niitä joutavia tuokioita ei ole ja minun ehdotuksestani siirrymme päivälliselle viereiseen Pizza Hutiin.

                         

Huomasin eräässä Pizza Hutin nurkkapöydässä ryhmän ihmisiä TK-huppareissa. Eihän siinä kerennyt kattia lausumaan kun heidän kanssa jo piti selfieitä ottaa ja allekirjoituksia kirjoitella. Olivat tullu ihan Norjasta asti meijän diskoa tarkastamaan. Hirveen kansainväliseksi on mennyt tämä meijän bisnes, voe mahoton. Älytön ähky pizzoista ja sitten äkkiä omalle soundcheck-vuorolle. Keikka oli loppuunmyyty ja vissiin ihan perushyvää timanttia, ei toinna mennä merta edemmäs paskoja konsertteja soittamaan. Keikan jäkeen load out saman tien ja sitten yhtyetovereiden hyvästeleminen koska aamulla poistumme maasta yhdellä autolla ja kolmella eri lentokoneella ja näin ollen tuskin huomenia porukalla toivotellaan.

                         

Luulis että tapahtumat loppuu tähän. Ei suinkaan. Aamulla ensimmäisenä kuuluis rumpalin lähteä aamukoneeseen. No se herää hotellista tasan 60 minuuttia ennen koneen nousua ja lentokentälle on 25km matkaa, boarding on jo alkanut. Käytännössä ei pitäis olla mitään mahdollisuuksia ehtiä koneeseen mutta kokeillaan nyt. Äkkiä taksi alle ja selitetään kuljettajalle tilanteen luonne. Ai niin, eihän sillä Anterolla ollu edes passia mukana, hahhaa. No, kuski osoitti olevansa rattimiehiä ja juippi saatiin kuin saatiinkin kentälle ja koneeseen ja suomeen. Seuraavassa koneessa oli sit minun vuoro. Ei ongelmia, olin aikataulussa eikä kukaan kysellyt passia minultakaan. Seuraavana Göteborgista poistui autorykmentti Jobi, Bobi ja Saku. Niiden tulee olla Tukholman satamassa klo 17. Viimeisenä iltapäiväkoneeseen nousee bailuosasto, niillä nyt ei oo niin väliä vaikka ne ei koneeseen pääsiskään ja ei ne historian valossa oo ihan aina päässeetkään.

                         

Lentoryhmä oli jo suomessa ja minäkin olin jo kotona pötköllään kun huomasin Ruotsista päivitetyn kuvan että meijän sprinteristä oli etukumi losahtanut highwayllä. Voi juugeli. Autolla oli niin tiukka aikataulu että ei tainnut olla kuin puoli tuntia ylimääräistä kusiaikaa. Mitenkähän nyt? Meillä on kyllä kaiken maailman hinaus- ja renkaankorjausvakuutukset mutta pahasti epäilen että ei hoidu tuo homma 30 minuutissa päiväjärjestykseen varsinkaan utomlandissa. Jätkät oli jo vartin kiroillu tien varressa ja suunnitelleet jo mihin hotelliin/baariin menevät ens yöks dogaamaan kun laivaan ei keretä. Silloin tien varteen pysähtyy toinen samanlainen MB Sprinter ja kuski kysyy sujuvalla unkarilla että haluatteko ostaa vararenkaan. Halusivat. Sit se kysyi että haluatteko että vaihdan sen teille kun ei teillä vitun idiooteilla ole edes tunkkia. Halutaan. Näin ne hommat järjestyy, aikaikkuna ei kerennyt sulkeutumaan ja näin viimeisetkin miehistömme jäsenistä pääsivät ajallaan suomeen. Varmaan oli se unkarilainen käyny kylvämässä ensin ruuveja siihen moottoritielle.

                         

Sen pituinen se. Ne olivat oikein mahtavat 15 keikkaa Beast in Blackin kanssa. Yhtään kusipäätä ei ollu heidän ryhmässään, päinvastoin, loistavia pelimiehiä ja taitavia veijareita kaikki tyynni. Kaikkea hyvää teille jatkossa. Toivon, ja olen siitä melko varma, että ei tämä viimeiseksi yhteiseksi retkeksi jäänyt.

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 13, Berlin, Saksa

11.3. Columbia Theater, Berlin

Yöllä menikin bussissa vissiin 5-6 juomaa koska se kaljapäissään varattu hotelli ei niin helposti löytynytkään. Navigaattorin kanssa kävelin varmaan kaks kilometriä ja väärään suuntaan kunnes eräällä yöbensiksellä luovutin ja tilasin taksin. Taksi pitäis tilata aina ja heti, ne taksit tykkää että niillä ajetaan. Saksalaisella verottajalla ei tunnu olevan tuo harmaa talous ihan ykkösprioriteettina koska takseissakin saa kyydin halvemmalla jos ei ota kuittia. Ravintoloissa ei lähtökohtaisesti käy pankkikortit koska niistähän jäisi verottajalle "jälki". Mullepa tuo on tässä hetkessä aivan sama koska saisin nuo verot vähentää kuitenkin kotimaassa työmatkakuluina.

Joo, näin päivänvalossa se ei oo tuo hotellin ja venuen välimatka kyllä yhtään lyhyempi kuin yölläkään. Taksihommia selkeesti. Onkohan mulla ihan pieni krapulakin, taitaa olla. Toleranssia kun ei ole nykyään enää laisinkaan. Konserttipaikkana on tänään Columbia Theater ja käsittääkseni ihan hyvän kokoinen luola. Tuommoisen ison puiston ympäri turkin poika minut ajeluttaa sinne taksilla. Tarviitko kuittia? No en tarvii. Hyvältä tämä näyttää ja local crew on taas kerenny työntää lootat sisään ilman minun apua. Danke.

Kuten nimikin sanoo niin tämä on jokin teatterin tapainen kysymys. Penkkejä ei tosin ole mutta seisomakatsomo nousee tuollai kivasti viistoon että kaikki näkee stagelle. Käsittääkseni aski vetää noin 800 henkee ja nyt en kyllä osaa yhtään sanoa että onko sold out vai not, todennäköisesti on. Soundcheck menee jo parin viikon kokemuksella erittäin rutiinilla, turhia höpötyksiä ei kuulu kenenkään suusta ja jokainen ainakin esittää tietävänsä mitä tekee. Samilla kestää hieman normaalia pidempään kun se sen oma mikseri ei ole kunnossa vieläkään. Eikä sitä kukaan ole yrittänytkään kunnostaa koska tänään on tämän pätkän viimeinen keikka, korjuutetaan sit Suomessa. Ilmassa väreilee jo nyt sellaista pientä lopun ajan haikeutta. Kaikki ovat tiedostaneet että tämän jälkeen lähdetään kotiin eikä ole mitään varmuutta tavataanko esim. Johnia tai Larsia tässä elämässä enää lainkaan. Melkein tässä kyynel vierähtää raavaallakin adoniksella.

Soundcheckin jälkeen käytiin Sakun kanssa kävelemässä iso kortteli ympäri koska jostain oli saatava ihmisenpesuainetta. Tuossa vastapäätä on jokin varmaan kilometrin mittainen vanha palatsi. Kylttien mukaan se on nykyään yliopisto. Ei tarvii olla kummoinen einstein hoksatakseen että se on natsien aikoinaan rakentama omiin tarpeisiinsa, koska silloin tehtiin kaikki isosti. Ensimmäisen nurkan takana löytyy polizei-asema ja seuraavan käännöksen jälkeen pieni puoti jossa näyttäis olevan tuoretta pullaa sekä currywurstia ja kuinka ollakaan juuri oikeaa Elvitalia (muualla kuin Suomessa se on Elviveä mutta sama tuote) ihmisen pesemistä varten. Annoin turkkilaiselle pankkikortin ni arvaapa sanoiko cash only? Ja arvaa kysyikö seuraavaks tarviinko kuittia? Kyllä & kyllä. Kun kortteli oli kierretty niin Sami osas siinä tupakkataukonsa ohessa kertoa että sen pitkän rakennuksen takana on sodanaikainen lentokenttä ja tuon hökkelin alkuperä näin ollen arvattiin aivan oikein.

Illalla oli liiteri taas aivan täynnä ja esityksen laatu omasta mielestä erittäin hyvä ellei täydellinen. Shown jälkeen on saman tien aloitettava pakkaaminen koska rekka tulee hakemaan meidän lootat ihan kohta ja alkaa kiikuttamaan niitä Suomeen. Sillä asialla on myös hieman kiire ja tarkka aikataulu koska nyt vuorokausi kääntyy jo tiistain puolelle ja tämän kaluston tulisi olla perjantaina laivattuna Turun Apolloon koska kalenterin mukaan siellä tanssitaan sold out TK-disco silloin. Kaluston sekaan pakataan myös kaikki nestemäiset asiat sekä likapyykit, niitä on melko turha lähteä käsimatkatavaroissa kotiin kiikuttamaan. Rekan kyljessä lukee Black Box Music ja kuka ei sitä tienny niin sen kuljetusyhtiön omistaa saksalainen monimetallijätti Rammstein.

Saksalainen muori oli kuorkin ratissa sekä pakkaamisen logistisena vastaavana. Meillä olis kyllä ollu muutamia käyttökelpoisia ideoita siihen lastaamiseen mutta kukaan ei uskaltanu muorille niitä ehdottaa. Hänellä oli kovin saksalaistyyppinen ja jämäkkä asenne siihen tekemiseensä. Kun auto oli pakattu niin isot miehet halailivat toisiansa ja humalaisimmat heistä taisivat vähän kyynelehtiäkin. Voi veljet että meillä olikin mukavaa. Tosin eihän tämä tähän lopu. BiB pitää kaksi viikkoa taukoa ja TK käy vetäisemässä loppuunmyydyt diskot Turussa ja Lappeenrannassa ja sit me käydään vielä tällä melkein samalla porukalla tarjoamassa kaksi keikkaa Ruotsissa. Haikeuden lisäksi ilmassa on myös pientä juhlan tuntua ja Lars tuo meille itse tekemänsä salmari/fisu/chili-viinapullon. Eräälle yhtiömme jäsenelle se oli liikaa. 2 viikkoa 24/7 -dogailua takana ja nyt tuli stop, ainakin hetkeksi. 

Nyt poistumme tilatakseilla lentokenttähotelliin. Ilman kuittia. Aamulla ryhmä jakautuu sieltä Suomeen, Unkariin ja Kreikkaan. Raportointi jatkunee Ruotsista. Auf Wiedersehen!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 12, Leipzig, Saksa

10.3. Hellraiser, Leipzig

I slept like a baby, again. Heräsin vasta silloin kun John käänsi bussin virta-avaimen aamulla nollille. Pihapiiri näyttää tutulle, täälläkin käytiin viimeks Painin kanssa. Ja on täällä käyny paljon muitakin ja melko isojakin nimiä, pääasiassa metalliosastoa kuitenkin. Venue on keskellä jotain hylättyä teollisuusaluetta ja/tai kaatopaikkaa. Tässä ympärillä on vain hylättyjä rakennuksia joissa ei ole enää ehjiä ikkunoita yhdessäkään, Rakennusten pihoilla on poltettuja ja muuten vaan paskaks laitettuja autojen raatoja sekä tynnyreitä joissa on tulet, vois siis kuvitella että noissa varastoissa kuitenkin jotain pultsareilta asuu. Ja sit kaiken tämän keskellä on yhtä paskan näköinen rakennus jossa käy keikalla Slayereitä ja sen semmoisia. Venue on kylmä, siellä pistetään lämmöt päälle silloin kun bändi tulee ja näin ollen se on lämmennyt normaaliksi just silloi kun bändi lähtee. Tänään hengitys lakkasi höyryämästä suunnilleen silloin kun mentiin stagelle.

                                        

Navigaattorin mukaan lähin sivistys on kolmen kilometrin päässä joten unohdetaan se. Syödään keskimääräistä köpöisempi brunssi ja koska on sunnuntai ni laitellaan vähän urheilubetsejä vetämään. Aiemmin tällä viikolla paljastui että John on tolkun jalkapallohuligaani ja hänen joukkueensa valioliigassa on Burnley. Kaikkihan tietävät että Bobby taas on henkeen ja vereen Liverpoolin miehiä, you never walk alone! Kuinka ollakaan tänään tulee telkkarista päiväpelinä Liverpool - Burnley. John ja Bob vetäytyvät bussissa kuljettajan koppiin verhojen taakse seuraamaan peliä, heitä ei saa häiritä. Herkkää. Tämän lähemmäksi homoutta ei voi heterona mennä. Puoliajalla Bob tulee brittiläisen kiroilun saattelemana verhojen takaa välillä huokaisemaan, kuulemma pelottaa hetkellisesti. Liverpool johtaa 2-1 ja huonot on merkit ilmassa. Toinen puoliaika alkaa. Burnley tekee sen kaivatun tasoitusmaalin mutta Liverpool tekee kaksi ihan tuurimaalia siihen perään. Bob kysyy Johnilta do I still have a bunk in this bus? John: Yes you do, at least for the next night, you CUNT! Vaikka John vaikuttaa huligaanilta ja terroristiltä ja rosvopäälliköltä niin hänellä on kauniin vaimon lisäksi kolme villakoiraa ja hän harrastaa puutarhanhoitoa, facebookista selvisi totuus. Born to be wild ja sillai….

                             

Load inissä on mukana noin 5 paikallisroudaria joten ei tässä ihan hirveesti tarvii poptähden omia eviään heilutella. Poistun kuitenkin pukuhuoneesta ulos seuraamaan tätä toimintaa lähinnä siksi että ulkona lämpimämpi kuin sisällä. Yks noista apukäsistä on maksimoinut turvallisuutensa ja laittanut pyöräilykypärän päähänsä roudin ajaksi, arvostan. Ilmassa oli semmoinen vaara että Sami joutuis laatimaan tänään paikan omalla dippadappamikserillä mutta onneks Lars oli saanut tilattua paikalle jostain jonkin oikean digitaaliyamahan. Tämä nopeutti huomattavasti meidän operointia ja mahdollsti myös sen että minä ja Bobby saadaan tänään mikit sekä minä ja saku saadaan tänään In Ear Monitoring.

                                        

Jostain syystä pee joutuu kuitenkin vetämään langallisella mikillä. Sanoin house techille että please secure this mic & cable with duct tape koska raakapete pyörittää sitä mikkiä piuhan varassa semmoisella forcella että jos se siitä piuhasta irtoaa ni menee kyllä saman tien läpi tuosta teidän tiilikatostakin. Hobitti alkoi keulimaan että ei sais pyöritellä kun voi särkyä se mikki. Minä sanoin että me pyöritellään, sinä oot hiljaa ja laitat siihen sitä teippiä. Apina vastas että no jos se särkyy ni te maksatte sen mikin. Minä kehotin häntä käyttämään pienempää ääntä koska jos raaka pee sattuis tuon kuulemaan ni se tulis polkemaan paskaks joka ikisen sinun mikrofonin ja huutais siinä polkiessaan vaan kovaan ääneen että on rahhoo!!! Olis pitäny muistaa ottaa kuva siitä teipin määrästä millä se retroseksuaali varmisti mikrofonin johdon irtoamattomuuden.

Itse soundcheckissä kesti hieman pidempään koska jouduttiin aloittamaan tuolla Yamahalla kaikki alusta. Mutta se oli kyllä sen väärti koska Sami sai ainakin minun korvanappulat tosi ihanaan balanssiin ja käsittääkseni huomiselle on tilattu berliiniin taas samanlainen Yamaha joten kaikki nyt tehty työ helpottaa myös huomista.

Keikka oli silkkaa timanttia, eipä siinä jääny kaiketi kellekään mitään kysyttävää. Leipzigista siirrytään ens yönä Berliiniin ja se ei ole kuin parin tunnin homma. Koskapa berliinissä ollaan jo noin 03 ni minäpä katselen taas booking.comista itsellein jonkin hotellin. Bussissa kyllä nukuttais paremmin mutta niitä aamuisia fasiliteettejä vaan ihmeen kummasti alkaa tässä iässä arvostamaan ja niitä löytyy hotelleista paremmin. Parin tunnin ajomatkan takia ei toinna punkkaan mennä, sallin itselleni siis pari tuntia kaljanjuontia, taas. Jesjes!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 11, Stuttgart, Saksa

9.3. Im Wizemann, Stuttgart GER

Mulla on tilattu tähän huoneeseen late check out klo 13 saakka ja laitoin jo yöllä varmuuden vuoks oveen lapun että do not vittu disturb you idiot, ni eikö tuu ihan koputtelematta sisään joku aasialainen siivooja. Sanoin sille ihan suomeks että painu vittuun ja hän vastasi että soli soli. Eipä olis uskonu että kiinalainen siivooja Stuttgartissa ymmärtää noin sujuvasti suomea. Eikä tässä vielä kaikki, se tulee uudestaan puolen tunnin päästä ja koputtamatta taas. Nyt me käytiin sit vähän tarkemmin nämä kaikki säännöt läpi ja kaikilla mahdollisilla kielillä, luulisin että oli viimeinen kerta kun minun huoneeseen tuli ilman lupia.

                              

Navigaattori näyttää että venuelle on matkaa 1,2km, se on mukava käyskennellä puolipilvisessä mersun päämajakaupungissa olosuhteita ihastellen. Aurinkokin pilkahtelee mutta harmillisesti tuo koko 1,2 km näyttää olevan ylämäkeä ja tuntuu näin ollen vähintään viideltä kilometrilta.

                              

Tää venue on jokin isompi ”kulttuurikeskus” ja melkoinen labyrintti. En löydä meidän bussia mistään mutta viimein näkyy yhdellä sisäpihalla tuttu traileri. John on kyllä ihan oikee rattimies kun on yöllä yksinään pimeässä tuon kärrin tuonne peräyttänyt. Tässä rakennuksessa en myöskään löytäisi mihinkään jos ei olisi noita Larsin asentamia opasteita. Lars menee aina venuelle puoli tuntia ennen muita ja merkkaa oransseilla kylteillä kulkureitit, vessat, pukuhuoneet, suihkut, cateringin, prodoffin (production office) jne jne. Näin ei tarvii kenenkään kysellä lähtökohtaisesti koskaan mitään ja kaikki hommat toimii ja löytyy. Just äsken Lars tuossa aprikoi että mitähän tekis kun ei oo mitään ongelmia hoidettavana, kuulemma hänen uransa helpoin rundi on tämä. Tässä talossa on kaksi salia. Tänään me ollaan pienemmässä 600 hengen salissa joka on ollut loppuunmyyty jo aikaa sitten. Isommassa 1500 hengen salissa vetää jokin saksalainen pariskunta schlagereita duona ja niille on myyty kuulemma noin 200 lippua ennakkoon. Paska sanonta mutta käytän tämän kerran: Mitenkähän meni promoottorilla tämä salien valinta omasta mielestään?

                              

Olispa kannattanut olla sanomatta tuo äskeinen, nimittäin nyt tulee probleemia kuin tilauksesta. Just kun taisin itsekin eilen kehua kuinka soundcheckitkin on naurettavan helppoja. Beast in Black tekee soundcheckinsä ja Sami tallentaa niiden filet. Sen jälkeen mikseri startataan Kätilöiden asetuksiin ja se ei enää starttaa. Tai kyllä se starttaa mut sit se kaatuu joka kerta kun sillä aletaan operoimaan. Voi kilinvittu. Puolisen tuntia sitä tiskiä yritetään saada tulille tuloksetta. TK:n aikaikkuna alkaa olla sulkeutumaan päin ja nyt on pakko turvautua suunnitelmaan B. Otetaan käyttöön venuen oma Digigo-mikseri. Tämä on sinänsä kuulemma ihan oiva lauta mutta meillä ei ole siihen valmiita fileitä ja kaikki pitää alkaa nollasta. Aikaikkuna antaa meidän soundcheckiin tässä vaiheessa enää 19 minuuttia. Sami Jormanainen on miksaaja Saatanan armosta ja hän säilyttää rauhallisuutensa. Hän laittaa tupakan suuhun, ilmoittaa lokaaleille hobiteille että venuella vallitseva tupakointikielto ei koske enää tällä hetkellä suomalaisia teknikoita. Hobitit nyökyttelevät koska eivät uskalla sanoa sanaakaan.

                                        

Sami juoksee vartin verran FOHin ja stagen väliä ja patchaa bändiä järjestelmään ja saa pikkuhiljaa kuulumaan melkein kaiken tarvittavan. Aikaikkuna sulkeutuu ja TK tekee yhden säkeistön mittaisen soundcheckin samalla kun ensimmäiset fanit juoksevat ulko-ovelta eturiviin. Minuutti mentiin yliajalle ja sen verran joudutaan illan showssa tinkimään että stuttgartilaiset eivät pääse nauttimaan minun ja bobin taustalauluista laisinkaan koska meille ei riittänyt patchissa kanavia ja aina jos/kun näin käy niin meidän taustalaulut jätetään ensimmäisenä pois. Joku vois päätellä tästä että ne on turhimmat asiat tässä yhtyeessä. Onkohan se muuten vittu oikeesti näin, nyt kolahti rokkitähdellä itsetuntoon. Kutsun Bobbyn kriisipalaveriin ja me aletaan suunnittelemaan kuinka tämä asia voitaisiin käsitellä yhtyeen keskuudessa ammattimaisesti ja aikuisten lailla kuntoon. Minä ja saku joudutaan luopumaan täksi illaksi myös IEMistä (In Ear Monitoring) koska sitä ei ehditty ohjelmoimaan tuohon Digigoon, tai jotenkin näin. Aika jännää, taitaa olla jo kaksi vuotta siitä kun oon viimeksi vouhottanut ilman korvamonitoreja. Kolmas myönnytys tänään on se että Raaka Pee joutuu sjungaamaan langalliseen mikkiin koska hänelle ei keretty löytämään stuttgartilaisesta radioilmapiiristä vapaata taajuutta. Näillä mennään, siitä voi tulla erikoiskeikka.

Mutta voi juugeli kun siitä tulikin rautainen rokkikeikka. Itsellä oli omituinen olo kun ei ollu sitä mikkiständiä siinä edessä. Siitä on muodostunut jokin semmoinen turvallinen parkkipaikka jossa voi käydä levähtämässä vouhotuksen keskellä. Nyt kun sitä ei ollut ni oli levoton olo koko ajan ja piti vouhkata ympäri stagea ihan vauhkona. Välillä otin kolme juoksuaskeltakin ja se on paljon minulta. Jäbät sanoi kuitenkin että se näytti hyvältä joten saatan kokeilla sitä jatkossakin. Minun nähdäkseni saatiin aika monta lisäfania BiBin leiristä tänään meillekin. Oli paljon niitä ihmisiä jotka tuijotti ja mökötti ekassa biisissä, toisessa ne jo hymyili, kolmannessa ottivat kädet pois taskusta ja neljännessa diskosivat jo ihan homona. Nyt syömään päivällistä joka on varmaankin jo melko jäähtynyt johtuen noista teknisistä ongelmista ja aikataulun kireydestä sekä siitä että se syödään vasta näytöksen jälkeen.

                              

Syönnin aikana local crew on työntänyt laatikot traileriin, joten minä meen saman tien punkkaani nukkumaan. Ens yönä ajetaan 500km eli noin 7,5 tuntia Leipzigiin jossa ollaan joskus ysin maissa. Tämä tarkoittaa sitä että ei ole järkeä edes avata booking.comin karttaa. Öitä.

                             

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 10, Münich, Saksa

8.3. Backstage, Münich GER

                              

Ai herra kuinka minnuu nukutti hienosti aina yhteentoista saakka. Nyt pakolliset toimistotyöt ja sitten venuelle aamiaiselle. Raaka Pee näkyy heränneen myös ja tuntuu olevan ihan iskussa. Näin ollen illalla häntä peluutetaan taas ykköskentässä. Backstage on nimeltään tää mesta, käytiin silloin Painin kanssa täällä keikalla 2012 ja silloin soitettiin ehkä tuossa keskimmäisessä "Halle"-salissa. Tää on tämmöinen iso kompleksi missä on kolme erikokoista keikkasalia ja tuossa pihalla jos jonkinlaista puistoa ja terassia ja iltaisin grillibileitä ja mitähän kaikkea dippadaata liekään. Kaiken kaikkiaan melko boheemi fengsui ja ätmösfääri täällä on. Tänään ajellaan tuossa isoimmassa 1500 hengen "Werk"-salissa ja tiijättekö mitä, SE ON OLLU SOLD OUT JO KUUKAUDEN AJAN. Tänään on siis ihan selkeesti rundin pääpäivä, ainakin tähänastisista keikoista laskettuna.

                                       

Soundcheckit sujuu jo  naurettavan nopeasti ja leikitellen. Yks biisi ja se on siinä. BiB tais vetää kaksikin. Eilisillä säädöillä kumpikin bändi, se on helppoa kun meillä kulkee tuo tärkein kalusto miksauspöytineen mukana. Villellä (Beast in Black) ja Jopilla (TK) on enemmänkin säätöä noiden valojen kanssa kun joka paikassa tarjoillaan melko kirjavaa kalustoa. Esim. täällä on hyvinkin PAR-painotteinen vanhan liiton hevivalaistus, ei oo paljon diskokilkuttimia katossa. Brunssi ja päivällinen noudattaa perinteistä saksalaista linjaa, vihreillä asioilla ei leuhoteta mutta makkaroilla kyllä.

                                        

Vetäistiin todella rautainen show. Annettiin Peelle lupa vähän toipilaana himmailla mutta ei tuo malttanut, täysillä veti sekin. Yleisössä näkyi tänään poikkeuksellisen paljon Suomen lippuja ja TK-paitoja vaikka taidetaan olla just nyt sieltä Suomesta katsoen kauimmaisella keikalla. Kymmeniä samoja naamoja pystyy jo tunnistamaan eturivistä, siis samoja naamoja jotka on kiertäny perässä nää viimeisten viikkojen keikat.

Vittu että vedettiinkin hyvällä forcella, tai ainakin itse vedin. Välillä jouduin ottamaan jopa juoksuaskeliakin että kerkesin kertsiin mikille, kunnon leuhottamista, mutta sitä se on rokkenroll. Jos et usko ni kato tuosta kun Headbangerz Magazine kävi ottamassa tilannekuvia. Oltiin jo pukuhuoneessa ja naamat oli pesty kun alkoi kuulua yleisöstä: LISSEE, LISSEE, LISSEE jne, ja ihan oikeella savon murteella huusivat kuorossa. On helevetin epätodellista meininkiä nyt tämä, mut nautitaan niin pitkään ku sitä riittää.

                              

Venue curfew 00.30 ja bus call 01.00. Ennakkotiedot väittää että Stuttgartissa oltais noin 03.00 joten tiedätte mitä se tarkoittaa. Se meinaa sitä että avataan bookingpistecomin karttasovellus ja katsotaan kuinka läheltä venuee löytyis vaihtoehtoinen makuupaikka bussin punkalle. Näyttäis siltä että jos John päästää minut bussista ulos noin 1km ennen määränpäätä ni minä meen nukkumaan yritykseen nimeltä Hotel One. Näiden kahden tunnin takia en taida edes ryömiä bussin punkkaan. Annan itselleni luvan ottaa naistenpäivän kunniaksi 2-3 kaljaa hyvässä seurassa bussin loungessa. Kaljarinkiin liittyvät itseni lisäksi Saku (TK-voc), Kasperi (BiB-gtr) ja Ville (BiB-lights).

                              

Naistenpäivän kunniaksi alkaa jo vähän olla vaimoa ikävä. Hän lähetti juuri kuvan Mariner of the Seas -risteilijän kapteenin penkistä ja sanoi olevansa Miamissa ja tulee kuulemma kotiin vasta sitten kun minä oon siellä kotona jo viikon ollut. On melkoista elämää nyt tämä.

                                        

John jättää minut hotellille. Minä toivotan hänelle hyvää yötä ja hän vastaa ”you fucking tourist CUNT!”, mutta rakkaudella. Öitä.

                              

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 9, Nürnberg, Saksa

7.3. Hirsch, Nürnberg GER

Kello soi 8.50 ja ysiks on jo tilattu taksi. Taksilla Nürnbergin rautatieasemalle syömään ja aamukakalle. Siitä käveltiin sit vanhan kaupungin läpi jollekin kukkulalle jossa oli jokin linna. Se oli ehkä Kaiserburgin linna. Siinä oli ehkä joskus asunu kuningas. Ja koska kuningas ei ollu turvallisuussyistä halunnut koskaan poistua linnastaan niin hän oli järjestelly muurien sisäpuolelle baareja ja ilotyttöjä niin että piisaa. Tämän johdosta tuota läheistä toria sanotaan edelleenkin huoratoriksi. Oli hienoo juu, mutta nyt äkkiä autolla takas venuelle koska siellä on brunssi pöydässä ja load in klo 13.

                              

Tuon meijän rumpalin appiukko on saksalainen ja hää asuu täällä Nürnbergissä. Hän on kiipeilijä. Eikö oo mikä tahansa kiipeilijä kun on nimittäin kiivenny esim Eiffel-torniin ilman lupia ja vehkeitä. Oli se myös tippunu 600m vuoren rinnettä dolomiiteillä. (70 metriä vaparia) ja särkeny siinä kaikki tiedossa olevat luut itsestään. Antero ja Saku lähti sen kanssa kiipeilemään johonkin kiipeilykeskukseen. Hah, minä näin sittemmin facebookista kuvan että ne oli vain juomassa kaljaa siellä kiipeilykeskuksen baarissa. Hirveen sporttisia ne kuitenkin esittivät olevansa kun sieltä tulivat pois.

                                        

Brunssi oli taas melko perushyvä ja saksalaismallinen. Hyvät makkarat ja munat sekä oiva valikoima leipiä ja leikkeleitä. Ja ihan aina jälkipalaksi jotain omenapiirakan tapaista joka on melko poikkeuksetta ihan vitun herkullista. Lootat on sisällä alta kymmenen minuutin koska kantajia oli yhteensä liki kaksikymmentä tyyppiä. Sali näyttää melko pieneltä, tai ainakin tällä rundilla se on ihan pienimmästä päästä. On tää silti isompi kuin vaikka Tavastia tai Nosturi. Lava on myös hieman ahtaan oloinen. Tai siis Lappeenrannassa laulettais hoosiannaa jos olis tämmöinen tarjolla mutta täällä nyt on keretty jo vähän tottumaan hiemaan parempaan. Joka tapauksessa illan show on loppuunmyyty jo vissiin kuukausi sitten eli voi olla ihan kiihkeät tanssit tänäänkin.

                              

Tässä olis nyt muutama tunti taas aikaa ennen soundcheckiä ni miksipä ei tilattais Jopin kanssa taksia ja lähettäis natsimuseoon, näyttäis oleva 4 kilsan päässä. Se museo on kyhätty entiseen natsipuolueen kongressikeskukseen eli kavereiden kesken Aatun neukkariin. Adolf oli aikoinaan rakennuttanut sen Colosseumin pohjapiirustuksilla, ja miksipä ei olisi. Synkkiä asioita se museo oli täynnä. Ihmettelin siellä museossa lokaalien paheksuvia katseita kunnes tajusin että minulla oli päälläni nahkatakki jotka teetettiin yhtyeelle Technodiktator -levyn aikaan ja siinä takin rinnassa lukee TURMION KÄTILOT - DIKTATOR. Ei siinä auttanu selitellä että tämä ei liity Hitleriin millään lailla, yritin sit vaan peitella sen tekstin.

                              

Siinä kupeessa oli se semmoinen useamman kilometrin mittainen ja kyllin leveä suora jossa natsit marssivat paraatejaan silloin kun suosio oli huipussaan. Käveltiin se kokonaan läpi. Käveltiin se siksi että siellä suoran päässä piti löytyä se mahtipontiivinen puhujanpömpeli mistä Hitler latoi menemään asiaansa. No vittu ei löytynyt ja tämän takia illalla hakataan Antero koska hän kaikkitietävänä saksa-ammattilaisena väitti sen siellä olevan. Tämän johdosta missattiin myös Zeppelin -aukio jossa sikäläiset silloin heilasivat ja bailasivat. Saatiin tuurilla lennosta turkin pojan taksi ja sillä kerettiin mainiosti soundcheckiin, jopa suihkuunkin ennen sitä. Haisi nimittäin turkkilaisen taksissa niin väkevä mahorkka että oli pakko peseytyä sen kyydin jälkeen.

                                        

Raaka Peellä nousi vähän ennen keikkaa kuume semmoisiin lukemiin että katsottiin parhaaksi lepuuttaa häntä tämä ilta. Tässä on nyt vielä useampi tärkeä esiintyminen jäljellä ja niihin tarvitaan voimaa. Pudotettiin listasta pari biisiä pois ja katsottiin selviytyykö nuori poika yksin haasteesta. Ja ihan hyvin se selvisi, muutama sakemanni kyseli keikan jälkeen että missäs se teidän lihava laulaja oli. Minä hakkasin ne kaikki, minun kavereita ei nimitellä. Meillä on bussissa vähän tautia liikenteessä. Ei mitään semmoista tautia mitkä 80-luvulla kiersi keikkabusseissa, ihan flunssaa meillä vaan. Meijän pändistä tautisia ovat Raaka Pee ja Bobby. Toisesta yhtyeestä flunssaan ja kuumeeseen ovat ilmoittautuneet Kasperi, Anton ja Yannis. Teknikoista suurimmalla osalla on jo jokin lentsu. Mutta niin vaan on molemmat yhtyeet vetäny kymmenisen peräkkäistä iltaa ihan sata lasissa eikä oo tarvinnu yleisön pettyä missään. Myös Beach in Black on vittumaisen hyvässä ja pelottavassa iskussa. Jos sinulla on mahdollisuus päästä noiden keikka näkemään ni et pety ihan varmasti.

Keikan jälkeen bus call 01 ja saapuminen Müncheniin klo 03 aamulla. Bookingpistecomin karttasovellus näyttää että ihan venuen vieressä on Holiday Inn, minäpä meen sinne pötkölleen ni pääsen aamulla kakalle. Öi!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 8, Pratteln, Sveitsi

6.3. Z7, Pratteln SUI

Ilmeisen syvästi ja hyvästi nukutti koska en edes herännyt bus callin aikaan kun puliveivarit tulivat pubista. Täytyis varmaan himaan viritellä tuommoinen samanlainen punkka ja asentaa siihen jokin mekaaninen täristin joka tuottais surinaa ja tärinää samalla taajuudella kuin kiertuebussi. Vähän ennen Sveitsin rajaa bussi pysähtyi huoltoasemalle ja minä luonnollisesti heräsin kun tärinä loppui. Yhtä luonnollisesti kävin Essolla suorittamassa aamutoimet. John sanoi että rajalle on enää 10 minuuttia. Menin silti takas nukkumaan, herättäkää jos tarvii passia esitellä. Seuraavan kerran aukesi silmät kun bussi pysähtyi Sveitsissä venuen pihaan. Jassoo, se oli kuulemma helpoin sveitsiin tulo ikinä. Passeja ei tarvittu ja olivat olleet tyytyväisiä kun merch-osasto oli antanu jottain pientä rahulia niille VAT-nimikkeellä. Lars sanoi että siinä oli taktisesti tuttu tullimies jonka työvuoroon tähdättiin ja joka on professional ja ymmärtää heavy metalin päälle. Lars on tuossa omassa hommassaan kullanarvoinen ja timantinkova ammattilainen.

                              

Keikkapaikkana on tänään Z7. Se on legendaarinen halli pohjoisessa Sveitsissä, ihan lähellä ranskan ja saksan rajaa. Sali on ihan vitun iso, vetäis varmaan 2000 henkee mut olikohan näillä luvat ottaa 1500 ihmistä sisään. Aamiainen on katettu ja nyt on ihan saatanan hyviä makkaroita tarjolla, vihreitä asioita ei oo muistettu laittaa esille täälläkään. Kokki paistelee tuossa munia toivomusten mukaan ja ei kyllä taaskaan voi mistään valittaa.

Tää on myös rundin ensimmäinen mesta missä on laundry-optio, ja se käytetään heti. Tai siis siinä järjestyksessä kun pyykkisäkkirivi määrää, olen pyykkijonossa järjestysnumerolla 5. Pyykkioperaation aikana sveitsiläiset hobitit oli heivannu trukilla ja sveitsiläisellä käkikellotarkkuudella lootat sisään. Siellä ne oli laatikot sisällä nätissä järjestyksessä kaikki ennenku koko diskoyhtye oli edes herännyt ulos bussista. Jos niillä laatikoilla olis ollu nimet ni ne olis ihan varmasti ollu myös aakkosjärjestyksessä. Nyt pyykit koneeseen, 56 minuutin ohjelma, kuudessa kympissä kaikki sekaisin ja se on jes. Sillä aikaa käyn katsomassa mitä näkyy tässä lähellä.

                                                  

No eipä näkyny oikein mitään. Toisessa suunnassa moottoritie ja toisessa jokin teollisuusalueen tapainen. Melko yleistä että nää luolat on aina vähän jossain syrjässä. Suomessa ei baariin mennä jos se on korttelin väärällä puolella. Ai niin kuulin just että Ranskan rajaviranomaiset oli pysäyttäneet meidät aamuyöstä jo ennen sveitsin tullia, John oli ollut sitä mieltä että niillä ei oo mitään oikeutta meitä pysäyttää eikä kuulustella. Oli se kuitenkin pysähtynyt ja kysynyt: What’s your problem, cunt? Fransmanni oli halunnut tietää että ketä meillä on kyydissä. John oli ystävällisesti sanonut että It’s not your fucking business if I have Snowwhite and 17 fucking pygmies in my bus, you french CUNT! ja sit se oli vaan laittanu ikkunan kiinni ja nostanu kytkintä. John on persoona.

Oli kulkaas taas hullu keikka. Tuo koko vitun sali joras messissä. Eturivin naamatkin alkaa jo tulla tutuks, noi samat 10 goottirouvaa on tullu perässä ainakin amsterdamista saakka. Parastamme me laiteltiin, tais tulla omalla kohdalla jopa annettua enemmän ku täydet, nimittäin meinas tulla loppua kohden aivan hyytyminen. En ollu ehkä nesteyttäny tarpeeks. Käsissä alkoi lihakset kramppaamaan niin etten jaksanu enää puristaa plekua. Heittelin ne plekut goottitytöille ja soittelin peukkubassoa pari vikaa biisiä. Huomenna käydään Raaka Peen kanssa ostamassa jotain elektrolyyttijuomia 3 muovikassillista, sillä on ollu vähän samoja oireita ku mulla. Nyt on nimittäin pakko jaksaa, näissä saleissa ei passaa löysäillä yhtään. Ei passaa muissakaan, eikä löysäilläkään.

                              

Lars kertoi että 1050 henkeä oli in the haus. Sveitsiläisen pikkukaupungin teollisuusalueella keskiviikkoisena alkuiltana tämä on mahdollista tämäkin. Sillä aikaa kun tätä seikkaa ihmeteltiin niin paikalliscrew oli pakannut meidän trailerin. Danke schön. Nyt bussiin omaan yksiöön nukkumaan seuraavat 450km eli 7h. Aamulla ollaan taas takas Saksassa ja on suunnitelmana lähteä tarkastamaan pari historiallista kohdetta Nürnbergissä. Turistihommia it will be. Öitä.

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 6, Frankfurt, Saksa

4.3. Batschkabb, Frankfurt GER

Mä oon taitava bussissa nukkuja. Heti kun bussi alkaa liikkumaan ja heilahtelemaan ni minä nukahdan. Kun yöllä pysähdyttiin minuutiksi vaihtamaan kuskia niin olin sen ajan hereillä ja nukahdin taas heti kun auto liikahti. Aamulla kun klo 9.00 pysähdyttiin venuen pihaan niin minä heräsin. Täydellinen meininki. Täydellistä on myös se että kun venuelle pääsee sisään vasta klo 11 niin promoottori on järjestänyt meille pihalle bussin viereen bajamajan, saksalaiset ovat ihanan huolehtivainen kansa. MInä laitoin bussin loungeen toimiston pystyyn ja tein maanantaiaamun kunniaksi 2 tuntia oikeita töitä kunnes päästiin sisään. Sisällä odottaa taas täydellinen saksalaismallinen aamiainen. Munahörsseliä, grillistä tarjoiltuja bratwursteja, täydellisesti paistettua pekonia, leipiä, juustoja, salameja jnejne. Vihreillä asioila ei tänä aamuna keulittu eikä kekkuloitu. Aamiaisen jälkeen suihku josta tulee vettä, myös lämmintä. Tässäkin asiassa Saksa 6 - Ranska 0.

                              

Sali on ihan saatanan iso, rundin suurin tähän mennessä. Käsittääkseni vetää 1500 henkeä, mitenkähän käy kun nyt on maanantai. Käyköhän niin että ketn ei tullu? Lars sanoo kuitenkin että ennakkolippuja on menny 900kpl, kuulemma maanantaiks erinomainen määrä saksalaisellakin mittakaavalla. Koska halli on iso niin luonnolisesti stagekin on rundin toistaiseksi isoin. Se on aina mukavaa kun ei tarvii kummemmin sovitella että mitenkä lootat asetellaan. Beast in Blackillä on tuommoiset isot sermit ja pääkalloaidat lavalla ni meidän pitää aina hieman säädellä ja suimistella mihin saadaan omat laatikkomme mahtumaan. Riitaa ei ole vielä saatu aikaan enkä oikein jaksa uskoa että mistään semmoista keksittäis jatkossakaan. Koko bussissa elävä crew (16 pax) on koottu leppoisista ja mukavista järki-ihmisistä.

                              

Venue on taas vähän syrjässä ytimestä ni ei tässä jaksa mitään Frankfurtin ihmeitä lähteä pällistelemään, varsinkaan ku Frankfurtissa ei käsittääkseni ole mitään palvomisen arvoisia kohteita. Käytän tämänkin ajan siis töiden tekoon. Tässä soundcheckin ohessa voidaan tietysti esitellä lisää ryhmämme jäseniä. Seuraavalla videolla voit tavata Toni Qvickin, joka on Aten rumputeknikko, sekä Kinnusen Teron joka hoitaa Beast in Blackin kitaroiden lisäksi mm. Empun kitarat Nightwishin rundeilla. Kuuntele tarkkaan, Tonilla on tärkeää asiaa:

Ovet aukee 19 ja kun meikät menee stagelle klo 20 ni salissa käsiään läpsyttää meille 1000 sakemannia. Maanantai-iltana. Eihän tämä ny vittu pitäis olla todellista, mutta kun on. Meitsit laatii taas ihan timanttisen keikan vaikka itse sen sanonkin. Nää jokainen keikka on edelleenkin aina pykälän parempia kuin edellinen. Jotenkin kai me aletaan ymmärtää noita vastaanottajia ja voittamaan niitä puolellemme. Semmoinen pikkuinen ylimääräinen haaste on saada noita BiBin faneja meidänkin taakse ja se kyllä pistää yrittämään ja antamaan vielä muutaman lisäprosentin suoritukseen. Luonnollisesti näistä yleisöistä valta-osa on tullut tarkastamaan Beast in Blackia, mutta hullun paljon tuota porukkaa on tullu keikan jälkeen meille kertoilemaan että mistä saakka ne on ajellu ihan vaan meitä katsomaan. Mun mielestä tää paletti on aika win-win näiden bändien suhteen ja varmasti molemmat saa tällä rundilla lisäfaneja toistensa leireistä.

Obscuro.cz kävi tekemässä vallan kivan ja englanninkielisen arvion tästä illasta, voit lukea sen silmillä TÄSTÄ! Keikan jälkeen oli varmaan tusina saksalaista hobittia työntämässä meidän lootia bussiin, ei siinä taaskaan kerenny rocktähti laatikon kahvaan kiinni. Tänä yönä meillä on ratissa se ranskasta mukaan palkattu kakkoskuski koska Johnilla ei oo tarpeeks lepotunteja plakkarissa vieläkään. John on kuitenkin siinä matkaoppaan paikalla opastamassa nuorta poikaa. Ja voi vittu että hän opastaakin lujaan ääneen ja jollain kaakkoisenglantilaisella aksentilla. Nuorella kuskilla ei meinannu alkuun lähteä bussi kyllin tasaisesti liikkeelle ja ai perkele kuinka John kyykyttää. ”Rokkistaroilla pitää olla tasainen kyyti, et sinä vitun apina voi näin tätä bussia nytkyttää, YOU FUCKING CUNT! Viime yönä kun nuori poika ajoi ja Bobby & John ottivat yläkerran loungessa kaljaa ni John oli sanonut Bobbylle että sinä olet ainoa tämän bussin matkustajista jota hän ei halua tappaa. THOSE FUCKING CUNTS! Se oli tietenkin vitsi, englantilainen vitsi. Rundin alussa kysyin Johnilta että onko se Englannista, Skotlannista vai Irlannista. Vastaus oli että en minäkään kysy sinulta että oletko Suomesta, Norjasta vai Venäjältä koska tiedän että sinä olet Laplandista, YOU CUNT!

                                        

Bussi lähtee klo 01 ja Saarbrückenissä ollaan klo 04. Kakkoskuski pistetään perillä junaan ja lähetetään se takas ranskaan, koska Johnilla on taas laillisia ajotunteja käytettävissä. Minä ja Bobo otettiin romanttisesti Saarbrückenilaisesta kylpylähotellista 2hh koska välillä on ihan mukava nukkua ilman humalaista Klamydia-kuorolaulantaa sekä kovaäänistä UDO-imitointia. Tässä nyt kuitenkin kävi niin että aateltiin vielä valvoa tuo 3h bussimatka ja siinä sit ihan vahingossa tuli otettu 4-5 olutta kun bussin jääkaapit alkaa jo notkua sen määrästä. Saattaa olla että nuo oluet alkoivat vähän laulattamaan itseäkin ja tuli siinä ehkä jopa yritettyä UDO-imitaatiotakin, all right! Saarbrücken näyttää hiljaiselta, mutta mitään muuta nyt ei olis voinut olettaakaan kun on maanantain ja tiistain välinen yö ja kello on 4.30, ei tämä nyt vittu mikään manhattan pitäny ollakaan. Hotelli löytyy helposti ihan tuosta nurkalta ja näyttäis tuossa pari baariakin olevan auki. Huomenna on kuitenkin työpäivä joten käytiin vain puolen metrin täytetyt patongit yhestä leipomosta ja poistuttiin lusikkaan. Got Nacht!

                              

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 5, Pariisi, Ranska

3.3. La Maroquinerie, Paris FRA

Yöllä hippien nukkuessa on saavuttu Pariisiin jonkin lokaalin oopperan parkkiin. Pariisi tuntuu olevan siinä mielessä samankaltainen kuin Helsinki että kiertuebusseja pidetään aina Oopperan (Kisahallin) parkissa. Saattaa olla että olin ensimmäinen herääjä. John ryömii omasta lokerostaan kohta myös. Hänelle seutu on tuttua ja ennen kuin kerkeen kysyä niin hän opastaa missä on lähin McDonalds jossa voi suorittaa aamupalan ja -toimet. Tuon samalla Johnille pari hampurilaista koska he will be stuck in this shitty bus for the whole fucking day. Jopi heräsi aamiaiselle mukaan ja anterokin juoksi meidät puistossa kiinni.

                              

Aamiaisen jälkeen laskettiin olevan vielä pari tuntia cross loadiin ni lähettiin tutkimaan pariisia sen verran. Jokin semmoinen Heurekan tyyppinen kompleksi löytyi tuosta melko läheltä ja siinä oli ostospaikkoja samassa. Scoretin sieltä puhtaat converset ni onpa hyvä nyt. Eiffelin antennille näyttäis olevan navin mukaan 8km joten jääköön se ensi kertaan. Yheltä kukkulalta minä sen näin siintävän horisontissa, eli nähty on nyt sekin. Kävin myös osallistumassa kiinalaisten mummojen Tai Ji -treeneihin tuolla puistossa ja sillä välin Antero kävi sössimässä jonkin puulaakifutismatsin.

12.30 pitäis olla pakettiauto x2 hakemassa kamoja trailerista ja shuttle x2 hakemassa ihmiset bussista. Ei se nyt menny ihan käsikirjoitetun aikataulun mukaan millään tavalla mutta noin kolmen tunnin päästä oltiin siirrytty se 5 km keskustaan keikkapaikalle. Siis suunnilleen sama aika meni tuohon viiteen kilsaan kuin mikä meni viime yönä ajellessa Belgiasta tänne. Minä oon aina luullut että kuubalaiset on maailman hitaimpia vässyköitä mutta ei ne ole. Kaikki tämä ylimääräinen sekoilu siis johtuu siitä että tähän kellonaikaan ei saa ajaa raskaalla kalustolla ytimeen sinne venuen huudeille.

                              

En tiedä onko tuo ihan vaan jokin ruuhka-ajan rajoitus vai luullaanko meidän olevan terroristejä vehkeidemme kanssa. Anyway, yöllä se bussi saa onneks tulla meidät hakemaan sieltä venuelta mutta eihän se tietenkään mahdu siihen baarin edessä olevalle kadulle joten kaikki kalusto työnnetään ylämäkeä 50 metriä vähän leveämmälle kadulle jonne bussi pääsee. Onneks huomenna pääsee takas Saksaan. Saksa on ihana maa, ei oo paska maa.

                                        

Konserttisali on vissiin tämän rundin pienin, väittäisin että vetää noin 500 henkeä. Itse konsertti on ollut loppuunmyyty jo aikoja sitten. Myös lava on kierroksen pienin ja kahden bändin sijoitteleminen siihen tuottaa pieniä vaikeuksia. Tällä ryhmällä ei tosin saada näistä asioista mitenkään riitaa eikä kiistelyä aikaan ja pian on kalusto esittelykunnossa. Soundcheckit menee perusnopeasti ja kerkesin vielä sen päälle käydä kävelemässä parin korttelin kierroksen Pariisissa. Taas näin Eiffelin tornin horisontissa mutta edelleen sinne olis liian monta kilometriä matkaa verrattuna käytettävissä olevaan aikaan.

Luolan auetessa pihalla on melko mehevä parijono, se menee tuonne nurkan taakse naapurikorttelin puolelle. Näköjään Ranskassa bailataan sunnuntaisinkin. Konsertti tuntui menevän taas hieman hienommin kuin edellinen, pelottava trendi on nyt tässä. Yleisössä on muutama goottimuija jotka pomppii tasajalkaa keikan alusta loppuun, kaikki biisit. Osaavat myös laulaa suurimman osan kertseistä. Ei ne kuitenkaan oo suomalaisia koska eivät ymmärrä lainkaan spiikeissä heille suomeksi kohdistettuja kysymyksiä eivätkä vittuilua. Maailma vaan on niin pieni. Yks henkilöautollinen tosifaneja oli ajellu 500km jostain tuolta Espanjan rajalta päin keikalle ja siinä kun kuvia otettiin ja autograafeja kirjoiteltiin ni kovin vilpittömästi he väittivät että tämä ilta oli heidän elämänsä paras ilta. Vittu, kato, tee työtä millä on tarkoitus!

Sali oli ihan helevetin kuuma ja tunkkainen. Oli pakko jättää setistä kaks biisiä veke. Beast in Black jätti myös ainakin yhden. Ei siellä olis happi riittäny kaikille. Sama homma oli pukuhuoneissa, vartin välein piti käydä ulkona hengittämässä.  Ranskassa saa tosin lain mukaan kusta kadulle ja sen kyllä haistaa tuolla ulkona myös. Ranskalaisille miinusta puitteista mutta plussaa fanaattisuudesta. Keikan jälkeen nautittiin vielä päivälliset yläkerran ravintolassa. Tarjolla oli oikein maukas bataattipyre sekä grillattu kananjalka. Nyt äkkiä lähetään pois tästä maasta. Tai siis niin äkkiä ku mahdollista. Orastavassa vesisateessa työnnellään ensin koko kalusto tuonne viereiseen kortteliin. Paitsi että reitti menee ylämäkeen niin se menee myös yksisuuntaista katua vastakarvaan. Onneksi on puolen tusinaa apukättä työntelemässä ni homma hoituu noin puolessa tunnissa. Poliisi tulee jo paikalle vittuilemaan kun bussi tukkii toisen kaistan. Kohtaus on aivan kuin Maanalaisesta armeijasta: Lissön ty me very cäörfyli, i will tell jyy this öynli väns. Helikoptör pilööt is hömösexyel. Nyt viimeinen päästään matkaan.

                               

Pienen ajelun jälkeen kohdattiin keskisuuri säikähdys kun moottoritiellä ollaan menossa tasaista huippunopeutta ja yhtäkkiä John ilmestyy loungeen kaljalle?!?! MITÄ VITTUA?!?! Kuka tätä bussia ohjaa? Vai onko tässä jokin saatanan autopilotti?!?! Paljastui että ryhmäämme liittyi ranskasta toinen kuski koska oletettu matka-aika Frankfurtiin on 10 tuntia ja sitä ei saa lain mukaan yksi kuski ajaa. Huhhuh, kylläpä säikäytti, heti kun pulssi laskee ni käyn nukkumaan.

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 4, Vosselaar, Belgia

2.3. Biebob, Vosselaar BEL

Belgian venuelle päästään sisään vasta klo 12 ja kun matkaa ei ollut kuin 3 tuntia ni vietettiin sitten yö yhen Esson pihassa tuossa moottoritien varressa. Ehkä Hollannissa, ehkä Belgiassa, en tiijä sitä. Se oli kuitenkin Johnilta hyvä ratkaisu koska Esso palveli meitä 24h eikä näin ollen tänä aamuna tullu kellään paska housuun. Essolta siirryttiin Biebopin ovelle täsmällisesti ja traileri tyhjentyi baariin jo kokemuksella. Aamiainen on laitettu tarjolle ja ihan hyvältä se näyttää. Aamiaisen taso on Saksasta poistumisen jälkeen laskenut excelentistä luxuksen kautta normaaliksi. Kokeneemmat veijarit väittää että pariisissa ne fasiliteetit vasta meneekin sitten suomessa totutulle tasolle. Älkää nyt ymmärtäkö etteikö suomessakin sais hyvää kohtelua ja isoja pukuhuoneita. Kyllä saa, mutta ei joka paikassa (,kuten saksassa tuntuu olevan).

                              

Mulla ei oo mittään hajua minkä kokoinen kylä on Vosselaar, mutta suht iso venue on loppuunmyyty jo ennakosta vaikka tämä on useamman kilometrin päässä ytimestä. Pukuhuoneet sijaitsevat lavan alla ja niissä on ihan saatanan kylmä. Tunnelma ja tuoksu on muutenkin kuten perunakellarissa. Näin päiväsaikaan venuella tulee käyttää vain yleisölle tarkoitettuja vessoja, pukuhuoneiden vessojen lukitukset avataan vasta kun itse klubi aukeaa. Kuulostaa alkuun vähän oudolta mutta kun se lukittu vessa avattiin ja WC-istuin/järjestelmä nähtiin niin selvyys lankesi asiaan. Siitä pöntöstä lähtee noin peukalon paksuinen ”viemäri” ja suoraan ylöspäin. Näin ollen tuotteen pitää olla melko liukasta ripulia että se siitä pöntöstä katoaa. Jäykemmällä tuotoksella tukos on saletti. Ihan pelottaa minkälaiset on pariisin rokkiluolan saniteettitilat huomenna.

                            

En oo käyny Belgiassa aiemmin. Listallani Belgia ottaa järjestysnumeron 37 niistä valtioista missä olen saanut käydä. Siksipä lienee pakko käydä parin tunnin kävelyllä ihailemassa seutua. Äsken ei satanut vettä, nyt sataa. Ootan 10 minuuttia, sade loppuu. Otan riskin ja lähden. Sama sykli kuitenkin jatkuu ja sadetta tulee 10 minuutin jaksoilla. Sama se, kyllä Belgiaa pitää nyt nähdä vähän muutenkin kuin bussin ruudusta. Mukavan näköistä ja ihan älyttömän siistiä. Pyöräilijöitä on ihan vitusti eivätkä ne väistele ketään täälläkään, kellojaan vain soittelevat. En minä kyllä odottanutkaan että just belgiassa he olisivat yhtään viisaampia kuin muuallakaan. Jonkin pienen puiston löysin ja siellä oli jokin kummallinen ja pikkuruinen jumalanpalvomismaja. Siellä paloi kynttilät sisällä, minä kävin siinä ovella kaikki synnit tunnustamassa. Minun elämässä niitä ei oo kyllä juurikaan ollu viime aikoina mutta onpahan nyt varmuudeks kuitattu.

                                         

Showhomma meni tänään ihan buttoniin, yhtye oli taas yhen pykälän paremmassa iskussa kuin eilen. Tai sitten yleisö vaan oli pykälän verran enemmän humalassa kuin eilen. Joka tapauksessa me ymmärsimme toisiamme taas paremmin kuin koskaan.  Tai ainakin se siltä tuntui ja se on pääasia. Tällä menolla ei olla muuten tulossa enää takaisin kotiin. Väkisinkin ens viikolla pitää tulla jokin takapakki tähän leuhotukseen.

No niin, ettei totuus unohtuis ni aletaan pakkaamaan traileria vaikka ei meijän siinä juuri kuuluiskaan olla mukana sotkemassa. Bus call klo 01 ja melko iso osa ryhmästä kerkesi vielä käymään pubissakin ennen sitä.

                                        

Tästä yöstä tai oikeastaan aamusta Pariisissa on tulossa järjestelyiltään hieman outo, mutta eipä mennä asioiden edelle vaan mennään linja-auton yläkertaan nukkumaan. Pubista tullut osasto jatkaa bailausta bussin alakerrassa. Klamydia soi loungessa helvetin lujaa ja yhteislaulu raikaa. Oliskohan tämä nyt jo neljäs yö kun Vaasan punkkareiden tahtiin mennään unten maille. Tämä piti mainita siksi että tiedän ainakin kahden Klamydia-muusikon lukevan tätä blogia. Öitä saatana!.