keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 12, Leipzig, Saksa

10.3. Hellraiser, Leipzig

I slept like a baby, again. Heräsin vasta silloin kun John käänsi bussin virta-avaimen aamulla nollille. Pihapiiri näyttää tutulle, täälläkin käytiin viimeks Painin kanssa. Ja on täällä käyny paljon muitakin ja melko isojakin nimiä, pääasiassa metalliosastoa kuitenkin. Venue on keskellä jotain hylättyä teollisuusaluetta ja/tai kaatopaikkaa. Tässä ympärillä on vain hylättyjä rakennuksia joissa ei ole enää ehjiä ikkunoita yhdessäkään, Rakennusten pihoilla on poltettuja ja muuten vaan paskaks laitettuja autojen raatoja sekä tynnyreitä joissa on tulet, vois siis kuvitella että noissa varastoissa kuitenkin jotain pultsareilta asuu. Ja sit kaiken tämän keskellä on yhtä paskan näköinen rakennus jossa käy keikalla Slayereitä ja sen semmoisia. Venue on kylmä, siellä pistetään lämmöt päälle silloin kun bändi tulee ja näin ollen se on lämmennyt normaaliksi just silloi kun bändi lähtee. Tänään hengitys lakkasi höyryämästä suunnilleen silloin kun mentiin stagelle.

                                        

Navigaattorin mukaan lähin sivistys on kolmen kilometrin päässä joten unohdetaan se. Syödään keskimääräistä köpöisempi brunssi ja koska on sunnuntai ni laitellaan vähän urheilubetsejä vetämään. Aiemmin tällä viikolla paljastui että John on tolkun jalkapallohuligaani ja hänen joukkueensa valioliigassa on Burnley. Kaikkihan tietävät että Bobby taas on henkeen ja vereen Liverpoolin miehiä, you never walk alone! Kuinka ollakaan tänään tulee telkkarista päiväpelinä Liverpool - Burnley. John ja Bob vetäytyvät bussissa kuljettajan koppiin verhojen taakse seuraamaan peliä, heitä ei saa häiritä. Herkkää. Tämän lähemmäksi homoutta ei voi heterona mennä. Puoliajalla Bob tulee brittiläisen kiroilun saattelemana verhojen takaa välillä huokaisemaan, kuulemma pelottaa hetkellisesti. Liverpool johtaa 2-1 ja huonot on merkit ilmassa. Toinen puoliaika alkaa. Burnley tekee sen kaivatun tasoitusmaalin mutta Liverpool tekee kaksi ihan tuurimaalia siihen perään. Bob kysyy Johnilta do I still have a bunk in this bus? John: Yes you do, at least for the next night, you CUNT! Vaikka John vaikuttaa huligaanilta ja terroristiltä ja rosvopäälliköltä niin hänellä on kauniin vaimon lisäksi kolme villakoiraa ja hän harrastaa puutarhanhoitoa, facebookista selvisi totuus. Born to be wild ja sillai….

                             

Load inissä on mukana noin 5 paikallisroudaria joten ei tässä ihan hirveesti tarvii poptähden omia eviään heilutella. Poistun kuitenkin pukuhuoneesta ulos seuraamaan tätä toimintaa lähinnä siksi että ulkona lämpimämpi kuin sisällä. Yks noista apukäsistä on maksimoinut turvallisuutensa ja laittanut pyöräilykypärän päähänsä roudin ajaksi, arvostan. Ilmassa oli semmoinen vaara että Sami joutuis laatimaan tänään paikan omalla dippadappamikserillä mutta onneks Lars oli saanut tilattua paikalle jostain jonkin oikean digitaaliyamahan. Tämä nopeutti huomattavasti meidän operointia ja mahdollsti myös sen että minä ja Bobby saadaan tänään mikit sekä minä ja saku saadaan tänään In Ear Monitoring.

                                        

Jostain syystä pee joutuu kuitenkin vetämään langallisella mikillä. Sanoin house techille että please secure this mic & cable with duct tape koska raakapete pyörittää sitä mikkiä piuhan varassa semmoisella forcella että jos se siitä piuhasta irtoaa ni menee kyllä saman tien läpi tuosta teidän tiilikatostakin. Hobitti alkoi keulimaan että ei sais pyöritellä kun voi särkyä se mikki. Minä sanoin että me pyöritellään, sinä oot hiljaa ja laitat siihen sitä teippiä. Apina vastas että no jos se särkyy ni te maksatte sen mikin. Minä kehotin häntä käyttämään pienempää ääntä koska jos raaka pee sattuis tuon kuulemaan ni se tulis polkemaan paskaks joka ikisen sinun mikrofonin ja huutais siinä polkiessaan vaan kovaan ääneen että on rahhoo!!! Olis pitäny muistaa ottaa kuva siitä teipin määrästä millä se retroseksuaali varmisti mikrofonin johdon irtoamattomuuden.



Itse soundcheckissä kesti hieman pidempään koska jouduttiin aloittamaan tuolla Yamahalla kaikki alusta. Mutta se oli kyllä sen väärti koska Sami sai ainakin minun korvanappulat tosi ihanaan balanssiin ja käsittääkseni huomiselle on tilattu berliiniin taas samanlainen Yamaha joten kaikki nyt tehty työ helpottaa myös huomista.



Keikka oli silkkaa timanttia, eipä siinä jääny kaiketi kellekään mitään kysyttävää. Leipzigista siirrytään ens yönä Berliiniin ja se ei ole kuin parin tunnin homma. Koskapa berliinissä ollaan jo noin 03 ni minäpä katselen taas booking.comista itsellein jonkin hotellin. Bussissa kyllä nukuttais paremmin mutta niitä aamuisia fasiliteettejä vaan ihmeen kummasti alkaa tässä iässä arvostamaan ja niitä löytyy hotelleista paremmin. Parin tunnin ajomatkan takia ei toinna punkkaan mennä, sallin itselleni siis pari tuntia kaljanjuontia, taas. Jesjes!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti