maanantai 1. huhtikuuta 2019

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 10, Münich, Saksa

8.3. Backstage, Münich GER

                              

Ai herra kuinka minnuu nukutti hienosti aina yhteentoista saakka. Nyt pakolliset toimistotyöt ja sitten venuelle aamiaiselle. Raaka Pee näkyy heränneen myös ja tuntuu olevan ihan iskussa. Näin ollen illalla häntä peluutetaan taas ykköskentässä. Backstage on nimeltään tää mesta, käytiin silloin Painin kanssa täällä keikalla 2012 ja silloin soitettiin ehkä tuossa keskimmäisessä "Halle"-salissa. Tää on tämmöinen iso kompleksi missä on kolme erikokoista keikkasalia ja tuossa pihalla jos jonkinlaista puistoa ja terassia ja iltaisin grillibileitä ja mitähän kaikkea dippadaata liekään. Kaiken kaikkiaan melko boheemi fengsui ja ätmösfääri täällä on. Tänään ajellaan tuossa isoimmassa 1500 hengen "Werk"-salissa ja tiijättekö mitä, SE ON OLLU SOLD OUT JO KUUKAUDEN AJAN. Tänään on siis ihan selkeesti rundin pääpäivä, ainakin tähänastisista keikoista laskettuna.

                                       

Soundcheckit sujuu jo  naurettavan nopeasti ja leikitellen. Yks biisi ja se on siinä. BiB tais vetää kaksikin. Eilisillä säädöillä kumpikin bändi, se on helppoa kun meillä kulkee tuo tärkein kalusto miksauspöytineen mukana. Villellä (Beast in Black) ja Jopilla (TK) on enemmänkin säätöä noiden valojen kanssa kun joka paikassa tarjoillaan melko kirjavaa kalustoa. Esim. täällä on hyvinkin PAR-painotteinen vanhan liiton hevivalaistus, ei oo paljon diskokilkuttimia katossa. Brunssi ja päivällinen noudattaa perinteistä saksalaista linjaa, vihreillä asioilla ei leuhoteta mutta makkaroilla kyllä.

                                        

Vetäistiin todella rautainen show. Annettiin Peelle lupa vähän toipilaana himmailla mutta ei tuo malttanut, täysillä veti sekin. Yleisössä näkyi tänään poikkeuksellisen paljon Suomen lippuja ja TK-paitoja vaikka taidetaan olla just nyt sieltä Suomesta katsoen kauimmaisella keikalla. Kymmeniä samoja naamoja pystyy jo tunnistamaan eturivistä, siis samoja naamoja jotka on kiertäny perässä nää viimeisten viikkojen keikat.


Vittu että vedettiinkin hyvällä forcella, tai ainakin itse vedin. Välillä jouduin ottamaan jopa juoksuaskeliakin että kerkesin kertsiin mikille, kunnon leuhottamista, mutta sitä se on rokkenroll. Jos et usko ni kato tuosta kun Headbangerz Magazine kävi ottamassa tilannekuvia. Oltiin jo pukuhuoneessa ja naamat oli pesty kun alkoi kuulua yleisöstä: LISSEE, LISSEE, LISSEE jne, ja ihan oikeella savon murteella huusivat kuorossa. On helevetin epätodellista meininkiä nyt tämä, mut nautitaan niin pitkään ku sitä riittää.

                              

Venue curfew 00.30 ja bus call 01.00. Ennakkotiedot väittää että Stuttgartissa oltais noin 03.00 joten tiedätte mitä se tarkoittaa. Se meinaa sitä että avataan bookingpistecomin karttasovellus ja katsotaan kuinka läheltä venuee löytyis vaihtoehtoinen makuupaikka bussin punkalle. Näyttäis siltä että jos John päästää minut bussista ulos noin 1km ennen määränpäätä ni minä meen nukkumaan yritykseen nimeltä Hotel One. Näiden kahden tunnin takia en taida edes ryömiä bussin punkkaan. Annan itselleni luvan ottaa naistenpäivän kunniaksi 2-3 kaljaa hyvässä seurassa bussin loungessa. Kaljarinkiin liittyvät itseni lisäksi Saku (TK-voc), Kasperi (BiB-gtr) ja Ville (BiB-lights).

                              

Naistenpäivän kunniaksi alkaa jo vähän olla vaimoa ikävä. Hän lähetti juuri kuvan Mariner of the Seas -risteilijän kapteenin penkistä ja sanoi olevansa Miamissa ja tulee kuulemma kotiin vasta sitten kun minä oon siellä kotona jo viikon ollut. On melkoista elämää nyt tämä.

                                        

John jättää minut hotellille. Minä toivotan hänelle hyvää yötä ja hän vastaa ”you fucking tourist CUNT!”, mutta rakkaudella. Öitä.

                              





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti