Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 13, Berlin, Saksa

11.3. Columbia Theater, Berlin

Yöllä menikin bussissa vissiin 5-6 juomaa koska se kaljapäissään varattu hotelli ei niin helposti löytynytkään. Navigaattorin kanssa kävelin varmaan kaks kilometriä ja väärään suuntaan kunnes eräällä yöbensiksellä luovutin ja tilasin taksin. Taksi pitäis tilata aina ja heti, ne taksit tykkää että niillä ajetaan. Saksalaisella verottajalla ei tunnu olevan tuo harmaa talous ihan ykkösprioriteettina koska takseissakin saa kyydin halvemmalla jos ei ota kuittia. Ravintoloissa ei lähtökohtaisesti käy pankkikortit koska niistähän jäisi verottajalle "jälki". Mullepa tuo on tässä hetkessä aivan sama koska saisin nuo verot vähentää kuitenkin kotimaassa työmatkakuluina.

Joo, näin päivänvalossa se ei oo tuo hotellin ja venuen välimatka kyllä yhtään lyhyempi kuin yölläkään. Taksihommia selkeesti. Onkohan mulla ihan pieni krapulakin, taitaa olla. Toleranssia kun ei ole nykyään enää laisinkaan. Konserttipaikkana on tänään Columbia Theater ja käsittääkseni ihan hyvän kokoinen luola. Tuommoisen ison puiston ympäri turkin poika minut ajeluttaa sinne taksilla. Tarviitko kuittia? No en tarvii. Hyvältä tämä näyttää ja local crew on taas kerenny työntää lootat sisään ilman minun apua. Danke.

Kuten nimikin sanoo niin tämä on jokin teatterin tapainen kysymys. Penkkejä ei tosin ole mutta seisomakatsomo nousee tuollai kivasti viistoon että kaikki näkee stagelle. Käsittääkseni aski vetää noin 800 henkee ja nyt en kyllä osaa yhtään sanoa että onko sold out vai not, todennäköisesti on. Soundcheck menee jo parin viikon kokemuksella erittäin rutiinilla, turhia höpötyksiä ei kuulu kenenkään suusta ja jokainen ainakin esittää tietävänsä mitä tekee. Samilla kestää hieman normaalia pidempään kun se sen oma mikseri ei ole kunnossa vieläkään. Eikä sitä kukaan ole yrittänytkään kunnostaa koska tänään on tämän pätkän viimeinen keikka, korjuutetaan sit Suomessa. Ilmassa väreilee jo nyt sellaista pientä lopun ajan haikeutta. Kaikki ovat tiedostaneet että tämän jälkeen lähdetään kotiin eikä ole mitään varmuutta tavataanko esim. Johnia tai Larsia tässä elämässä enää lainkaan. Melkein tässä kyynel vierähtää raavaallakin adoniksella.

Soundcheckin jälkeen käytiin Sakun kanssa kävelemässä iso kortteli ympäri koska jostain oli saatava ihmisenpesuainetta. Tuossa vastapäätä on jokin varmaan kilometrin mittainen vanha palatsi. Kylttien mukaan se on nykyään yliopisto. Ei tarvii olla kummoinen einstein hoksatakseen että se on natsien aikoinaan rakentama omiin tarpeisiinsa, koska silloin tehtiin kaikki isosti. Ensimmäisen nurkan takana löytyy polizei-asema ja seuraavan käännöksen jälkeen pieni puoti jossa näyttäis olevan tuoretta pullaa sekä currywurstia ja kuinka ollakaan juuri oikeaa Elvitalia (muualla kuin Suomessa se on Elviveä mutta sama tuote) ihmisen pesemistä varten. Annoin turkkilaiselle pankkikortin ni arvaapa sanoiko cash only? Ja arvaa kysyikö seuraavaks tarviinko kuittia? Kyllä & kyllä. Kun kortteli oli kierretty niin Sami osas siinä tupakkataukonsa ohessa kertoa että sen pitkän rakennuksen takana on sodanaikainen lentokenttä ja tuon hökkelin alkuperä näin ollen arvattiin aivan oikein.

Illalla oli liiteri taas aivan täynnä ja esityksen laatu omasta mielestä erittäin hyvä ellei täydellinen. Shown jälkeen on saman tien aloitettava pakkaaminen koska rekka tulee hakemaan meidän lootat ihan kohta ja alkaa kiikuttamaan niitä Suomeen. Sillä asialla on myös hieman kiire ja tarkka aikataulu koska nyt vuorokausi kääntyy jo tiistain puolelle ja tämän kaluston tulisi olla perjantaina laivattuna Turun Apolloon koska kalenterin mukaan siellä tanssitaan sold out TK-disco silloin. Kaluston sekaan pakataan myös kaikki nestemäiset asiat sekä likapyykit, niitä on melko turha lähteä käsimatkatavaroissa kotiin kiikuttamaan. Rekan kyljessä lukee Black Box Music ja kuka ei sitä tienny niin sen kuljetusyhtiön omistaa saksalainen monimetallijätti Rammstein.

Saksalainen muori oli kuorkin ratissa sekä pakkaamisen logistisena vastaavana. Meillä olis kyllä ollu muutamia käyttökelpoisia ideoita siihen lastaamiseen mutta kukaan ei uskaltanu muorille niitä ehdottaa. Hänellä oli kovin saksalaistyyppinen ja jämäkkä asenne siihen tekemiseensä. Kun auto oli pakattu niin isot miehet halailivat toisiansa ja humalaisimmat heistä taisivat vähän kyynelehtiäkin. Voi veljet että meillä olikin mukavaa. Tosin eihän tämä tähän lopu. BiB pitää kaksi viikkoa taukoa ja TK käy vetäisemässä loppuunmyydyt diskot Turussa ja Lappeenrannassa ja sit me käydään vielä tällä melkein samalla porukalla tarjoamassa kaksi keikkaa Ruotsissa. Haikeuden lisäksi ilmassa on myös pientä juhlan tuntua ja Lars tuo meille itse tekemänsä salmari/fisu/chili-viinapullon. Eräälle yhtiömme jäsenelle se oli liikaa. 2 viikkoa 24/7 -dogailua takana ja nyt tuli stop, ainakin hetkeksi. 

Nyt poistumme tilatakseilla lentokenttähotelliin. Ilman kuittia. Aamulla ryhmä jakautuu sieltä Suomeen, Unkariin ja Kreikkaan. Raportointi jatkunee Ruotsista. Auf Wiedersehen!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 12, Leipzig, Saksa

10.3. Hellraiser, Leipzig

I slept like a baby, again. Heräsin vasta silloin kun John käänsi bussin virta-avaimen aamulla nollille. Pihapiiri näyttää tutulle, täälläkin käytiin viimeks Painin kanssa. Ja on täällä käyny paljon muitakin ja melko isojakin nimiä, pääasiassa metalliosastoa kuitenkin. Venue on keskellä jotain hylättyä teollisuusaluetta ja/tai kaatopaikkaa. Tässä ympärillä on vain hylättyjä rakennuksia joissa ei ole enää ehjiä ikkunoita yhdessäkään, Rakennusten pihoilla on poltettuja ja muuten vaan paskaks laitettuja autojen raatoja sekä tynnyreitä joissa on tulet, vois siis kuvitella että noissa varastoissa kuitenkin jotain pultsareilta asuu. Ja sit kaiken tämän keskellä on yhtä paskan näköinen rakennus jossa käy keikalla Slayereitä ja sen semmoisia. Venue on kylmä, siellä pistetään lämmöt päälle silloin kun bändi tulee ja näin ollen se on lämmennyt normaaliksi just silloi kun bändi lähtee. Tänään hengitys lakkasi höyryämästä suunnilleen silloin kun mentiin stagelle.

                                        

Navigaattorin mukaan lähin sivistys on kolmen kilometrin päässä joten unohdetaan se. Syödään keskimääräistä köpöisempi brunssi ja koska on sunnuntai ni laitellaan vähän urheilubetsejä vetämään. Aiemmin tällä viikolla paljastui että John on tolkun jalkapallohuligaani ja hänen joukkueensa valioliigassa on Burnley. Kaikkihan tietävät että Bobby taas on henkeen ja vereen Liverpoolin miehiä, you never walk alone! Kuinka ollakaan tänään tulee telkkarista päiväpelinä Liverpool - Burnley. John ja Bob vetäytyvät bussissa kuljettajan koppiin verhojen taakse seuraamaan peliä, heitä ei saa häiritä. Herkkää. Tämän lähemmäksi homoutta ei voi heterona mennä. Puoliajalla Bob tulee brittiläisen kiroilun saattelemana verhojen takaa välillä huokaisemaan, kuulemma pelottaa hetkellisesti. Liverpool johtaa 2-1 ja huonot on merkit ilmassa. Toinen puoliaika alkaa. Burnley tekee sen kaivatun tasoitusmaalin mutta Liverpool tekee kaksi ihan tuurimaalia siihen perään. Bob kysyy Johnilta do I still have a bunk in this bus? John: Yes you do, at least for the next night, you CUNT! Vaikka John vaikuttaa huligaanilta ja terroristiltä ja rosvopäälliköltä niin hänellä on kauniin vaimon lisäksi kolme villakoiraa ja hän harrastaa puutarhanhoitoa, facebookista selvisi totuus. Born to be wild ja sillai….

                             

Load inissä on mukana noin 5 paikallisroudaria joten ei tässä ihan hirveesti tarvii poptähden omia eviään heilutella. Poistun kuitenkin pukuhuoneesta ulos seuraamaan tätä toimintaa lähinnä siksi että ulkona lämpimämpi kuin sisällä. Yks noista apukäsistä on maksimoinut turvallisuutensa ja laittanut pyöräilykypärän päähänsä roudin ajaksi, arvostan. Ilmassa oli semmoinen vaara että Sami joutuis laatimaan tänään paikan omalla dippadappamikserillä mutta onneks Lars oli saanut tilattua paikalle jostain jonkin oikean digitaaliyamahan. Tämä nopeutti huomattavasti meidän operointia ja mahdollsti myös sen että minä ja Bobby saadaan tänään mikit sekä minä ja saku saadaan tänään In Ear Monitoring.

                                        

Jostain syystä pee joutuu kuitenkin vetämään langallisella mikillä. Sanoin house techille että please secure this mic & cable with duct tape koska raakapete pyörittää sitä mikkiä piuhan varassa semmoisella forcella että jos se siitä piuhasta irtoaa ni menee kyllä saman tien läpi tuosta teidän tiilikatostakin. Hobitti alkoi keulimaan että ei sais pyöritellä kun voi särkyä se mikki. Minä sanoin että me pyöritellään, sinä oot hiljaa ja laitat siihen sitä teippiä. Apina vastas että no jos se särkyy ni te maksatte sen mikin. Minä kehotin häntä käyttämään pienempää ääntä koska jos raaka pee sattuis tuon kuulemaan ni se tulis polkemaan paskaks joka ikisen sinun mikrofonin ja huutais siinä polkiessaan vaan kovaan ääneen että on rahhoo!!! Olis pitäny muistaa ottaa kuva siitä teipin määrästä millä se retroseksuaali varmisti mikrofonin johdon irtoamattomuuden.

Itse soundcheckissä kesti hieman pidempään koska jouduttiin aloittamaan tuolla Yamahalla kaikki alusta. Mutta se oli kyllä sen väärti koska Sami sai ainakin minun korvanappulat tosi ihanaan balanssiin ja käsittääkseni huomiselle on tilattu berliiniin taas samanlainen Yamaha joten kaikki nyt tehty työ helpottaa myös huomista.

Keikka oli silkkaa timanttia, eipä siinä jääny kaiketi kellekään mitään kysyttävää. Leipzigista siirrytään ens yönä Berliiniin ja se ei ole kuin parin tunnin homma. Koskapa berliinissä ollaan jo noin 03 ni minäpä katselen taas booking.comista itsellein jonkin hotellin. Bussissa kyllä nukuttais paremmin mutta niitä aamuisia fasiliteettejä vaan ihmeen kummasti alkaa tässä iässä arvostamaan ja niitä löytyy hotelleista paremmin. Parin tunnin ajomatkan takia ei toinna punkkaan mennä, sallin itselleni siis pari tuntia kaljanjuontia, taas. Jesjes!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 11, Stuttgart, Saksa

9.3. Im Wizemann, Stuttgart GER

Mulla on tilattu tähän huoneeseen late check out klo 13 saakka ja laitoin jo yöllä varmuuden vuoks oveen lapun että do not vittu disturb you idiot, ni eikö tuu ihan koputtelematta sisään joku aasialainen siivooja. Sanoin sille ihan suomeks että painu vittuun ja hän vastasi että soli soli. Eipä olis uskonu että kiinalainen siivooja Stuttgartissa ymmärtää noin sujuvasti suomea. Eikä tässä vielä kaikki, se tulee uudestaan puolen tunnin päästä ja koputtamatta taas. Nyt me käytiin sit vähän tarkemmin nämä kaikki säännöt läpi ja kaikilla mahdollisilla kielillä, luulisin että oli viimeinen kerta kun minun huoneeseen tuli ilman lupia.

                              

Navigaattori näyttää että venuelle on matkaa 1,2km, se on mukava käyskennellä puolipilvisessä mersun päämajakaupungissa olosuhteita ihastellen. Aurinkokin pilkahtelee mutta harmillisesti tuo koko 1,2 km näyttää olevan ylämäkeä ja tuntuu näin ollen vähintään viideltä kilometrilta.

                              

Tää venue on jokin isompi ”kulttuurikeskus” ja melkoinen labyrintti. En löydä meidän bussia mistään mutta viimein näkyy yhdellä sisäpihalla tuttu traileri. John on kyllä ihan oikee rattimies kun on yöllä yksinään pimeässä tuon kärrin tuonne peräyttänyt. Tässä rakennuksessa en myöskään löytäisi mihinkään jos ei olisi noita Larsin asentamia opasteita. Lars menee aina venuelle puoli tuntia ennen muita ja merkkaa oransseilla kylteillä kulkureitit, vessat, pukuhuoneet, suihkut, cateringin, prodoffin (production office) jne jne. Näin ei tarvii kenenkään kysellä lähtökohtaisesti koskaan mitään ja kaikki hommat toimii ja löytyy. Just äsken Lars tuossa aprikoi että mitähän tekis kun ei oo mitään ongelmia hoidettavana, kuulemma hänen uransa helpoin rundi on tämä. Tässä talossa on kaksi salia. Tänään me ollaan pienemmässä 600 hengen salissa joka on ollut loppuunmyyty jo aikaa sitten. Isommassa 1500 hengen salissa vetää jokin saksalainen pariskunta schlagereita duona ja niille on myyty kuulemma noin 200 lippua ennakkoon. Paska sanonta mutta käytän tämän kerran: Mitenkähän meni promoottorilla tämä salien valinta omasta mielestään?

                              

Olispa kannattanut olla sanomatta tuo äskeinen, nimittäin nyt tulee probleemia kuin tilauksesta. Just kun taisin itsekin eilen kehua kuinka soundcheckitkin on naurettavan helppoja. Beast in Black tekee soundcheckinsä ja Sami tallentaa niiden filet. Sen jälkeen mikseri startataan Kätilöiden asetuksiin ja se ei enää starttaa. Tai kyllä se starttaa mut sit se kaatuu joka kerta kun sillä aletaan operoimaan. Voi kilinvittu. Puolisen tuntia sitä tiskiä yritetään saada tulille tuloksetta. TK:n aikaikkuna alkaa olla sulkeutumaan päin ja nyt on pakko turvautua suunnitelmaan B. Otetaan käyttöön venuen oma Digigo-mikseri. Tämä on sinänsä kuulemma ihan oiva lauta mutta meillä ei ole siihen valmiita fileitä ja kaikki pitää alkaa nollasta. Aikaikkuna antaa meidän soundcheckiin tässä vaiheessa enää 19 minuuttia. Sami Jormanainen on miksaaja Saatanan armosta ja hän säilyttää rauhallisuutensa. Hän laittaa tupakan suuhun, ilmoittaa lokaaleille hobiteille että venuella vallitseva tupakointikielto ei koske enää tällä hetkellä suomalaisia teknikoita. Hobitit nyökyttelevät koska eivät uskalla sanoa sanaakaan.

                                        

Sami juoksee vartin verran FOHin ja stagen väliä ja patchaa bändiä järjestelmään ja saa pikkuhiljaa kuulumaan melkein kaiken tarvittavan. Aikaikkuna sulkeutuu ja TK tekee yhden säkeistön mittaisen soundcheckin samalla kun ensimmäiset fanit juoksevat ulko-ovelta eturiviin. Minuutti mentiin yliajalle ja sen verran joudutaan illan showssa tinkimään että stuttgartilaiset eivät pääse nauttimaan minun ja bobin taustalauluista laisinkaan koska meille ei riittänyt patchissa kanavia ja aina jos/kun näin käy niin meidän taustalaulut jätetään ensimmäisenä pois. Joku vois päätellä tästä että ne on turhimmat asiat tässä yhtyeessä. Onkohan se muuten vittu oikeesti näin, nyt kolahti rokkitähdellä itsetuntoon. Kutsun Bobbyn kriisipalaveriin ja me aletaan suunnittelemaan kuinka tämä asia voitaisiin käsitellä yhtyeen keskuudessa ammattimaisesti ja aikuisten lailla kuntoon. Minä ja saku joudutaan luopumaan täksi illaksi myös IEMistä (In Ear Monitoring) koska sitä ei ehditty ohjelmoimaan tuohon Digigoon, tai jotenkin näin. Aika jännää, taitaa olla jo kaksi vuotta siitä kun oon viimeksi vouhottanut ilman korvamonitoreja. Kolmas myönnytys tänään on se että Raaka Pee joutuu sjungaamaan langalliseen mikkiin koska hänelle ei keretty löytämään stuttgartilaisesta radioilmapiiristä vapaata taajuutta. Näillä mennään, siitä voi tulla erikoiskeikka.

Mutta voi juugeli kun siitä tulikin rautainen rokkikeikka. Itsellä oli omituinen olo kun ei ollu sitä mikkiständiä siinä edessä. Siitä on muodostunut jokin semmoinen turvallinen parkkipaikka jossa voi käydä levähtämässä vouhotuksen keskellä. Nyt kun sitä ei ollut ni oli levoton olo koko ajan ja piti vouhkata ympäri stagea ihan vauhkona. Välillä otin kolme juoksuaskeltakin ja se on paljon minulta. Jäbät sanoi kuitenkin että se näytti hyvältä joten saatan kokeilla sitä jatkossakin. Minun nähdäkseni saatiin aika monta lisäfania BiBin leiristä tänään meillekin. Oli paljon niitä ihmisiä jotka tuijotti ja mökötti ekassa biisissä, toisessa ne jo hymyili, kolmannessa ottivat kädet pois taskusta ja neljännessa diskosivat jo ihan homona. Nyt syömään päivällistä joka on varmaankin jo melko jäähtynyt johtuen noista teknisistä ongelmista ja aikataulun kireydestä sekä siitä että se syödään vasta näytöksen jälkeen.

                              

Syönnin aikana local crew on työntänyt laatikot traileriin, joten minä meen saman tien punkkaani nukkumaan. Ens yönä ajetaan 500km eli noin 7,5 tuntia Leipzigiin jossa ollaan joskus ysin maissa. Tämä tarkoittaa sitä että ei ole järkeä edes avata booking.comin karttaa. Öitä.

                             

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 10, Münich, Saksa

8.3. Backstage, Münich GER

                              

Ai herra kuinka minnuu nukutti hienosti aina yhteentoista saakka. Nyt pakolliset toimistotyöt ja sitten venuelle aamiaiselle. Raaka Pee näkyy heränneen myös ja tuntuu olevan ihan iskussa. Näin ollen illalla häntä peluutetaan taas ykköskentässä. Backstage on nimeltään tää mesta, käytiin silloin Painin kanssa täällä keikalla 2012 ja silloin soitettiin ehkä tuossa keskimmäisessä "Halle"-salissa. Tää on tämmöinen iso kompleksi missä on kolme erikokoista keikkasalia ja tuossa pihalla jos jonkinlaista puistoa ja terassia ja iltaisin grillibileitä ja mitähän kaikkea dippadaata liekään. Kaiken kaikkiaan melko boheemi fengsui ja ätmösfääri täällä on. Tänään ajellaan tuossa isoimmassa 1500 hengen "Werk"-salissa ja tiijättekö mitä, SE ON OLLU SOLD OUT JO KUUKAUDEN AJAN. Tänään on siis ihan selkeesti rundin pääpäivä, ainakin tähänastisista keikoista laskettuna.

                                       

Soundcheckit sujuu jo  naurettavan nopeasti ja leikitellen. Yks biisi ja se on siinä. BiB tais vetää kaksikin. Eilisillä säädöillä kumpikin bändi, se on helppoa kun meillä kulkee tuo tärkein kalusto miksauspöytineen mukana. Villellä (Beast in Black) ja Jopilla (TK) on enemmänkin säätöä noiden valojen kanssa kun joka paikassa tarjoillaan melko kirjavaa kalustoa. Esim. täällä on hyvinkin PAR-painotteinen vanhan liiton hevivalaistus, ei oo paljon diskokilkuttimia katossa. Brunssi ja päivällinen noudattaa perinteistä saksalaista linjaa, vihreillä asioilla ei leuhoteta mutta makkaroilla kyllä.

                                        

Vetäistiin todella rautainen show. Annettiin Peelle lupa vähän toipilaana himmailla mutta ei tuo malttanut, täysillä veti sekin. Yleisössä näkyi tänään poikkeuksellisen paljon Suomen lippuja ja TK-paitoja vaikka taidetaan olla just nyt sieltä Suomesta katsoen kauimmaisella keikalla. Kymmeniä samoja naamoja pystyy jo tunnistamaan eturivistä, siis samoja naamoja jotka on kiertäny perässä nää viimeisten viikkojen keikat.

Vittu että vedettiinkin hyvällä forcella, tai ainakin itse vedin. Välillä jouduin ottamaan jopa juoksuaskeliakin että kerkesin kertsiin mikille, kunnon leuhottamista, mutta sitä se on rokkenroll. Jos et usko ni kato tuosta kun Headbangerz Magazine kävi ottamassa tilannekuvia. Oltiin jo pukuhuoneessa ja naamat oli pesty kun alkoi kuulua yleisöstä: LISSEE, LISSEE, LISSEE jne, ja ihan oikeella savon murteella huusivat kuorossa. On helevetin epätodellista meininkiä nyt tämä, mut nautitaan niin pitkään ku sitä riittää.

                              

Venue curfew 00.30 ja bus call 01.00. Ennakkotiedot väittää että Stuttgartissa oltais noin 03.00 joten tiedätte mitä se tarkoittaa. Se meinaa sitä että avataan bookingpistecomin karttasovellus ja katsotaan kuinka läheltä venuee löytyis vaihtoehtoinen makuupaikka bussin punkalle. Näyttäis siltä että jos John päästää minut bussista ulos noin 1km ennen määränpäätä ni minä meen nukkumaan yritykseen nimeltä Hotel One. Näiden kahden tunnin takia en taida edes ryömiä bussin punkkaan. Annan itselleni luvan ottaa naistenpäivän kunniaksi 2-3 kaljaa hyvässä seurassa bussin loungessa. Kaljarinkiin liittyvät itseni lisäksi Saku (TK-voc), Kasperi (BiB-gtr) ja Ville (BiB-lights).

                              

Naistenpäivän kunniaksi alkaa jo vähän olla vaimoa ikävä. Hän lähetti juuri kuvan Mariner of the Seas -risteilijän kapteenin penkistä ja sanoi olevansa Miamissa ja tulee kuulemma kotiin vasta sitten kun minä oon siellä kotona jo viikon ollut. On melkoista elämää nyt tämä.

                                        

John jättää minut hotellille. Minä toivotan hänelle hyvää yötä ja hän vastaa ”you fucking tourist CUNT!”, mutta rakkaudella. Öitä.

                              

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 9, Nürnberg, Saksa

7.3. Hirsch, Nürnberg GER

Kello soi 8.50 ja ysiks on jo tilattu taksi. Taksilla Nürnbergin rautatieasemalle syömään ja aamukakalle. Siitä käveltiin sit vanhan kaupungin läpi jollekin kukkulalle jossa oli jokin linna. Se oli ehkä Kaiserburgin linna. Siinä oli ehkä joskus asunu kuningas. Ja koska kuningas ei ollu turvallisuussyistä halunnut koskaan poistua linnastaan niin hän oli järjestelly muurien sisäpuolelle baareja ja ilotyttöjä niin että piisaa. Tämän johdosta tuota läheistä toria sanotaan edelleenkin huoratoriksi. Oli hienoo juu, mutta nyt äkkiä autolla takas venuelle koska siellä on brunssi pöydässä ja load in klo 13.

                              

Tuon meijän rumpalin appiukko on saksalainen ja hää asuu täällä Nürnbergissä. Hän on kiipeilijä. Eikö oo mikä tahansa kiipeilijä kun on nimittäin kiivenny esim Eiffel-torniin ilman lupia ja vehkeitä. Oli se myös tippunu 600m vuoren rinnettä dolomiiteillä. (70 metriä vaparia) ja särkeny siinä kaikki tiedossa olevat luut itsestään. Antero ja Saku lähti sen kanssa kiipeilemään johonkin kiipeilykeskukseen. Hah, minä näin sittemmin facebookista kuvan että ne oli vain juomassa kaljaa siellä kiipeilykeskuksen baarissa. Hirveen sporttisia ne kuitenkin esittivät olevansa kun sieltä tulivat pois.

                                        

Brunssi oli taas melko perushyvä ja saksalaismallinen. Hyvät makkarat ja munat sekä oiva valikoima leipiä ja leikkeleitä. Ja ihan aina jälkipalaksi jotain omenapiirakan tapaista joka on melko poikkeuksetta ihan vitun herkullista. Lootat on sisällä alta kymmenen minuutin koska kantajia oli yhteensä liki kaksikymmentä tyyppiä. Sali näyttää melko pieneltä, tai ainakin tällä rundilla se on ihan pienimmästä päästä. On tää silti isompi kuin vaikka Tavastia tai Nosturi. Lava on myös hieman ahtaan oloinen. Tai siis Lappeenrannassa laulettais hoosiannaa jos olis tämmöinen tarjolla mutta täällä nyt on keretty jo vähän tottumaan hiemaan parempaan. Joka tapauksessa illan show on loppuunmyyty jo vissiin kuukausi sitten eli voi olla ihan kiihkeät tanssit tänäänkin.

                              

Tässä olis nyt muutama tunti taas aikaa ennen soundcheckiä ni miksipä ei tilattais Jopin kanssa taksia ja lähettäis natsimuseoon, näyttäis oleva 4 kilsan päässä. Se museo on kyhätty entiseen natsipuolueen kongressikeskukseen eli kavereiden kesken Aatun neukkariin. Adolf oli aikoinaan rakennuttanut sen Colosseumin pohjapiirustuksilla, ja miksipä ei olisi. Synkkiä asioita se museo oli täynnä. Ihmettelin siellä museossa lokaalien paheksuvia katseita kunnes tajusin että minulla oli päälläni nahkatakki jotka teetettiin yhtyeelle Technodiktator -levyn aikaan ja siinä takin rinnassa lukee TURMION KÄTILOT - DIKTATOR. Ei siinä auttanu selitellä että tämä ei liity Hitleriin millään lailla, yritin sit vaan peitella sen tekstin.

                              

Siinä kupeessa oli se semmoinen useamman kilometrin mittainen ja kyllin leveä suora jossa natsit marssivat paraatejaan silloin kun suosio oli huipussaan. Käveltiin se kokonaan läpi. Käveltiin se siksi että siellä suoran päässä piti löytyä se mahtipontiivinen puhujanpömpeli mistä Hitler latoi menemään asiaansa. No vittu ei löytynyt ja tämän takia illalla hakataan Antero koska hän kaikkitietävänä saksa-ammattilaisena väitti sen siellä olevan. Tämän johdosta missattiin myös Zeppelin -aukio jossa sikäläiset silloin heilasivat ja bailasivat. Saatiin tuurilla lennosta turkin pojan taksi ja sillä kerettiin mainiosti soundcheckiin, jopa suihkuunkin ennen sitä. Haisi nimittäin turkkilaisen taksissa niin väkevä mahorkka että oli pakko peseytyä sen kyydin jälkeen.

                                        

Raaka Peellä nousi vähän ennen keikkaa kuume semmoisiin lukemiin että katsottiin parhaaksi lepuuttaa häntä tämä ilta. Tässä on nyt vielä useampi tärkeä esiintyminen jäljellä ja niihin tarvitaan voimaa. Pudotettiin listasta pari biisiä pois ja katsottiin selviytyykö nuori poika yksin haasteesta. Ja ihan hyvin se selvisi, muutama sakemanni kyseli keikan jälkeen että missäs se teidän lihava laulaja oli. Minä hakkasin ne kaikki, minun kavereita ei nimitellä. Meillä on bussissa vähän tautia liikenteessä. Ei mitään semmoista tautia mitkä 80-luvulla kiersi keikkabusseissa, ihan flunssaa meillä vaan. Meijän pändistä tautisia ovat Raaka Pee ja Bobby. Toisesta yhtyeestä flunssaan ja kuumeeseen ovat ilmoittautuneet Kasperi, Anton ja Yannis. Teknikoista suurimmalla osalla on jo jokin lentsu. Mutta niin vaan on molemmat yhtyeet vetäny kymmenisen peräkkäistä iltaa ihan sata lasissa eikä oo tarvinnu yleisön pettyä missään. Myös Beach in Black on vittumaisen hyvässä ja pelottavassa iskussa. Jos sinulla on mahdollisuus päästä noiden keikka näkemään ni et pety ihan varmasti.

Keikan jälkeen bus call 01 ja saapuminen Müncheniin klo 03 aamulla. Bookingpistecomin karttasovellus näyttää että ihan venuen vieressä on Holiday Inn, minäpä meen sinne pötkölleen ni pääsen aamulla kakalle. Öi!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 7, Saarbrücken, Saksa

5.3. Garage, Saarbrücken GER

Ensimmäinen herätys jo ysiltä ja siitä sitten tunnin välein kunnes load in koittaa 01 PM. Tää hotelli on oikeesti kylpylähotellin irvikuva eikä tällä oo mitään muuta tekemistä kylpylän kanssa muuta kuin vitullinen kloorin haju koko hökkelissä. Vois siis olettaa että jossain täällä on myös uima-allas ja näin ollen itsensä kutsuminen kylpyläksi on perusteltua. Hyvästi, ei tulla varmastikaan koskaan uusiks. Vettäkin sataa ja niin vain rokkistarat kastuivat parin korttelin matkalla venuelle. Saman tien kalusto pirttiin ja ihaillaan fasiliteetit. Sali muistuttaa legendaarista suomalaista humppamutteria, siis semmoista taivaalta katsottuna mutterin muotoista tanssilavaa joita on suomessa maaseudulla yksi joka kunnassa. Tämä on samanlainen mutta keskellä Saarbrückenin kaupunkia. Lava on vähän niinku tuon mutterin keskellä, tästä saattaa tulla samanlainen asetelma mitä Metallica on käyttänyt hallikeikoillaan. Noh, katotaanhan nyt kuinka tämä tässä asettuu.

                             

Hospitality-tilat on tuossa kylkeen rakennetussa nykyaikaisemman oloisessa talossa ja voi veljet että ne onkin kohdillaan. Vessoja ja suihkuja on varmaan jokaiselle oma ja pukuhuoneita riittää myös siten että teknikotkin saavat ikiomansa ja Lars ihan oman production officen. Ruokaa ja juomaa näkyy olevan buffetin omaisesti tarjolla koko päivän ja huhhuh että onkin hyvännäköistä ainesta. En voi kyllin korostaa saksalaisten ihanuutta näissä asioissa! Ei tästä tee edes paljon mieli poistua minnekään kaupungin ihailuun. Nyt suihkuun ja parin tunnin päästä soundcheck.

                              

No käytiin me tuossa ehkä ytimessä vähän katselemassa isoja kirkkoja ja ostamassa Jopille perserasvaa. Hyvin sympaattisen oloinen pikkukaupunki tämä on. Riittäköhän keikalle edes porukkaa näin pienestä kaupungista? Tänään on nimittäin yks niistä harvoista rundin keikoista jotka ei oo loppuunmyytyjä jo ennakkoon. Tuossa kadulla tuli vastaan semmoinen viisvitonen perheenisä ja se pysäytti meidät ilmottaakseen että hänellä on olkalaukussaan kuvia meistä ja niitä pitäisi allekirjoittaa. Käskettiin hänet illaksi norkoilemaan paitatiskille ni allekirjoitellaan siellä. Omituinen kohtaaminen oli se. Tultiin takas ni siinä se pojotti takaovella laukkunsa kanssa. Ymmärtääköhän se mennä tuonne etuoville lainkaan, pitäisköhän sille käydä sanomassa?

                              

Päivällisenä meillä oli tänään kanaa pekonihunnussa ja jotain vaaleaa kalaa pinaattihunnussa. Söin molempia ja olivat hyviä. Saksalaiseen tapaan toki kaikkea muutakin hörsseliä oli sekä jälkiruokana ihan saatanan hyvää omenahötsönsöötä. Se mikä on tämän rundin aikataulutuksessa menny vähän vittumaisesti ni päivällinen on yleensä noin 2 tuntia ennen showta ja jos syöt ihan samaan tyyliin ku kotiolosuhteissa ni se on ihan varmasti paska housussa stagella. Näin ollen ollaan rajoitettu paivällisen kokoa ja iltapaloja ei syödä laisinkaan koska bussin vessaan ei voi yöllä/aamulla paskoa. Voipi siis olla että olemme laihoja poikia jos joskus kotiin pääsemme.

                                        

Samilla (pää-ääni-insinööri) on kuulemma kadonnut mieli ja ulkonäkö. Minusta kyllä tuntuu ja näyttää ihan siltä että tuo on vain pieni ja keskisuuri krapula sillä. Show oli tänään ainakin yhtä hyvä kuin eilinen. Esityksen päätteksi oli massoittain kummankin yhtyeen faneja takaovella ja bussilla saalistamassa selfieitä. Mielelläänhän niitä suoritetaan, tämä on palveluammatti.

Laatikot on jo autossa ja pukuhuoneet tyhjennettävä klo 01 mennessä. Bus call on kuitenkin vasta 05 joten crew on suurimmaksi osaksi baarissa. Itse taidan suorittaa vielä pari tuntia toimistoasioita bussissa ennen yöpuuta. Bussin omituinen lähtöaika johtuu siitä että aamuyöllä mennään Ranskan kautta Sveitsiin, ja kun sveitsiläiset eivät oo EU:ssa ni siinä rajalla joudutaan suorittamaan erilaisia kevätjuhlarituaaleja ja niitä on ilmeisen paljon parempi suorittaa toimistoaikaan. Ensinnäkin ne haluaa tarkan listan meidän kalustosta, jonka olen tietenkin laatinut jo ennen lähtöä. Tämä siksi että he voivat tarkastaa ettei me olla myyty sveitsiläisille kitaroita ja jos ollaan ni joudutaan tilittämään tullille niistä saadusta voitosta ALV. Sama homma on oheistuotteiden kanssa. Niille pitää näyttää rättien ja lumppujen varastosaldo ja maksaa koko varastosta ALV ja sitten kun maasta poistutaan ni tulli maksaa meille ALV:n takaisin niistä tavaroista mitä ei ole myyty. Todennäköisesti homma menee siis noin mutta väittävät että joskus ALVin arviointiin on riittänyt esim edellisen keikan myyntitiedot. Tai näin siis ainakin kuljettajamme John väittää ja kehottaakin tekemään tämän illan myyntiraportista "toisen kopion" jossa myyntiä näyttäisi olevan vain noin kolmasosa todellisesta. Laittoman oloiselta kuulostaa.

                             
                                                                     Edit: Papa Wilska

Fanituoteosastolla ilmenee semmoinen ongelma että huomenna täytyy ottaa myös uusi valuutta mukaan peliin. Bussin kassakaapissa on jo 4 muovipussillista euroseteleitä ja huomenna toivottavasti yks pussillinen sveitsin frangeja myös. Passit pitänee olla aamulla tarjolla myös ja puhelinliittymään täytyy muistaa tilata jokin EU:n ulkopuoliseen tarkoitukseen oleva lisäosa. Kaikenlaista ylimääräistä säätöä, vitusti paljon helpompaa olis kun liittyisitte kaikki nyt vaan kiltisti siihen EU:hun, senkin kiukuttelijat. Nyt mie lähen yläkertaan pötkölleen. Öi.

                             

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 6, Frankfurt, Saksa

4.3. Batschkabb, Frankfurt GER

Mä oon taitava bussissa nukkuja. Heti kun bussi alkaa liikkumaan ja heilahtelemaan ni minä nukahdan. Kun yöllä pysähdyttiin minuutiksi vaihtamaan kuskia niin olin sen ajan hereillä ja nukahdin taas heti kun auto liikahti. Aamulla kun klo 9.00 pysähdyttiin venuen pihaan niin minä heräsin. Täydellinen meininki. Täydellistä on myös se että kun venuelle pääsee sisään vasta klo 11 niin promoottori on järjestänyt meille pihalle bussin viereen bajamajan, saksalaiset ovat ihanan huolehtivainen kansa. MInä laitoin bussin loungeen toimiston pystyyn ja tein maanantaiaamun kunniaksi 2 tuntia oikeita töitä kunnes päästiin sisään. Sisällä odottaa taas täydellinen saksalaismallinen aamiainen. Munahörsseliä, grillistä tarjoiltuja bratwursteja, täydellisesti paistettua pekonia, leipiä, juustoja, salameja jnejne. Vihreillä asioila ei tänä aamuna keulittu eikä kekkuloitu. Aamiaisen jälkeen suihku josta tulee vettä, myös lämmintä. Tässäkin asiassa Saksa 6 - Ranska 0.

                              

Sali on ihan saatanan iso, rundin suurin tähän mennessä. Käsittääkseni vetää 1500 henkeä, mitenkähän käy kun nyt on maanantai. Käyköhän niin että ketn ei tullu? Lars sanoo kuitenkin että ennakkolippuja on menny 900kpl, kuulemma maanantaiks erinomainen määrä saksalaisellakin mittakaavalla. Koska halli on iso niin luonnolisesti stagekin on rundin toistaiseksi isoin. Se on aina mukavaa kun ei tarvii kummemmin sovitella että mitenkä lootat asetellaan. Beast in Blackillä on tuommoiset isot sermit ja pääkalloaidat lavalla ni meidän pitää aina hieman säädellä ja suimistella mihin saadaan omat laatikkomme mahtumaan. Riitaa ei ole vielä saatu aikaan enkä oikein jaksa uskoa että mistään semmoista keksittäis jatkossakaan. Koko bussissa elävä crew (16 pax) on koottu leppoisista ja mukavista järki-ihmisistä.

                              

Venue on taas vähän syrjässä ytimestä ni ei tässä jaksa mitään Frankfurtin ihmeitä lähteä pällistelemään, varsinkaan ku Frankfurtissa ei käsittääkseni ole mitään palvomisen arvoisia kohteita. Käytän tämänkin ajan siis töiden tekoon. Tässä soundcheckin ohessa voidaan tietysti esitellä lisää ryhmämme jäseniä. Seuraavalla videolla voit tavata Toni Qvickin, joka on Aten rumputeknikko, sekä Kinnusen Teron joka hoitaa Beast in Blackin kitaroiden lisäksi mm. Empun kitarat Nightwishin rundeilla. Kuuntele tarkkaan, Tonilla on tärkeää asiaa:

Ovet aukee 19 ja kun meikät menee stagelle klo 20 ni salissa käsiään läpsyttää meille 1000 sakemannia. Maanantai-iltana. Eihän tämä ny vittu pitäis olla todellista, mutta kun on. Meitsit laatii taas ihan timanttisen keikan vaikka itse sen sanonkin. Nää jokainen keikka on edelleenkin aina pykälän parempia kuin edellinen. Jotenkin kai me aletaan ymmärtää noita vastaanottajia ja voittamaan niitä puolellemme. Semmoinen pikkuinen ylimääräinen haaste on saada noita BiBin faneja meidänkin taakse ja se kyllä pistää yrittämään ja antamaan vielä muutaman lisäprosentin suoritukseen. Luonnollisesti näistä yleisöistä valta-osa on tullut tarkastamaan Beast in Blackia, mutta hullun paljon tuota porukkaa on tullu keikan jälkeen meille kertoilemaan että mistä saakka ne on ajellu ihan vaan meitä katsomaan. Mun mielestä tää paletti on aika win-win näiden bändien suhteen ja varmasti molemmat saa tällä rundilla lisäfaneja toistensa leireistä.

Obscuro.cz kävi tekemässä vallan kivan ja englanninkielisen arvion tästä illasta, voit lukea sen silmillä TÄSTÄ! Keikan jälkeen oli varmaan tusina saksalaista hobittia työntämässä meidän lootia bussiin, ei siinä taaskaan kerenny rocktähti laatikon kahvaan kiinni. Tänä yönä meillä on ratissa se ranskasta mukaan palkattu kakkoskuski koska Johnilla ei oo tarpeeks lepotunteja plakkarissa vieläkään. John on kuitenkin siinä matkaoppaan paikalla opastamassa nuorta poikaa. Ja voi vittu että hän opastaakin lujaan ääneen ja jollain kaakkoisenglantilaisella aksentilla. Nuorella kuskilla ei meinannu alkuun lähteä bussi kyllin tasaisesti liikkeelle ja ai perkele kuinka John kyykyttää. ”Rokkistaroilla pitää olla tasainen kyyti, et sinä vitun apina voi näin tätä bussia nytkyttää, YOU FUCKING CUNT! Viime yönä kun nuori poika ajoi ja Bobby & John ottivat yläkerran loungessa kaljaa ni John oli sanonut Bobbylle että sinä olet ainoa tämän bussin matkustajista jota hän ei halua tappaa. THOSE FUCKING CUNTS! Se oli tietenkin vitsi, englantilainen vitsi. Rundin alussa kysyin Johnilta että onko se Englannista, Skotlannista vai Irlannista. Vastaus oli että en minäkään kysy sinulta että oletko Suomesta, Norjasta vai Venäjältä koska tiedän että sinä olet Laplandista, YOU CUNT!

                                        

Bussi lähtee klo 01 ja Saarbrückenissä ollaan klo 04. Kakkoskuski pistetään perillä junaan ja lähetetään se takas ranskaan, koska Johnilla on taas laillisia ajotunteja käytettävissä. Minä ja Bobo otettiin romanttisesti Saarbrückenilaisesta kylpylähotellista 2hh koska välillä on ihan mukava nukkua ilman humalaista Klamydia-kuorolaulantaa sekä kovaäänistä UDO-imitointia. Tässä nyt kuitenkin kävi niin että aateltiin vielä valvoa tuo 3h bussimatka ja siinä sit ihan vahingossa tuli otettu 4-5 olutta kun bussin jääkaapit alkaa jo notkua sen määrästä. Saattaa olla että nuo oluet alkoivat vähän laulattamaan itseäkin ja tuli siinä ehkä jopa yritettyä UDO-imitaatiotakin, all right! Saarbrücken näyttää hiljaiselta, mutta mitään muuta nyt ei olis voinut olettaakaan kun on maanantain ja tiistain välinen yö ja kello on 4.30, ei tämä nyt vittu mikään manhattan pitäny ollakaan. Hotelli löytyy helposti ihan tuosta nurkalta ja näyttäis tuossa pari baariakin olevan auki. Huomenna on kuitenkin työpäivä joten käytiin vain puolen metrin täytetyt patongit yhestä leipomosta ja poistuttiin lusikkaan. Got Nacht!

                              

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 3, Amsterdam, Hollanti

1.3. Melkweg, Amsterdam NED

Aijai kuinka oli mukava herätä Pöpin kainalosta. Pitkään yritettiin nukkua mutta mie heräsin ysiltä ja bobi kympiltä. Suihkussa käytiin vuorotellen kuin kunnon heterot ja sit lähetään norkoilemaan venuelle aamupalaa. Tällai valoisan aikaan kun katsoo tuota hotellia ni hitosti tässä on tuommoisia sateenkaarilippuja sisääkäynnin kupeessa. Ilmankos oli niin halpa ja parisängyllä.

                              

Venuella odottaa pettymys. Nimittäin suomessahan ei juurikaan tällaista asiaa ymmärretä kuin bändien hyvinvointi ja sen takia meidän kotimaisessa hospitality riderissa lukeekin että yhtyeen saapuessa paikalle olemme iloisia jos meille on voileipiä odottamassa, mut ei niitä ole pakko järjestää. No nythän me ei tehty mitään erillisiä ridereita näille keikoille vaan mentiin noilla samoilla ja näin ollen lokaali tilaaja oli päättänyt olla järjestämättä meille aamiaista venuelle kun ei oo kerran pakko. Kiertuemanagerimme Lars Hoffman (Contra Promotions) selitti tämän asian minulle heti ja pahoitteli sitä ja sanoi muuttavansa riderin niin että lopuilla keikoilla aamiainen on meillekin varmasti. Lars on hyvä jäbä, jos alkaisin tähän namedroppailemaan että minkäkokoisia yhtyeitä se on tour manageroinut ni ette uskoisi kuitenkaan joten en siihen ala. Lars on päällikkö, sekä käytännön asioissa että hengellisesti.

                              

No ei oo oikeesti iso asia tämä aamiaisen puuttuminen vaikka Lars siitä varmaan ainakin päiväunensa menetti. Me lähettiin Jopin ja Popin kanssa brunssille suomalaisia tuttuja tapaamaan. Nyt on nimittäin niin että meidän monitorimies Sammio on tullunna yllätyksellisesti parin motoristikollegan kanssa arvioimaan meidän illan suoritusta. Nyt on merkit ilmassa. Tapaaminen on sovittu tuohon kanaalien risteykseen erääseen perulaiseen ravintolaan. Siellä oli jo täys mylläkkä käynnissä. Suomalaisen kolmikon aamiainen on ollut ilmeisen nestemäinen ja alkoholirikas. Aloin lukemaan ruokalistaa enkä päässy vielä etusivun puoleen väliin kun perulainen juippi toi pöytään kolme isoo kolpakkoa olutta ja kolmet makkaraperunat ja tokaisee että anteeksi hitauteni mutta olen täällä ensimmäistä päivää töissä. Ajatustenluku on hollantilaisperulaisilla veressä. Savolaiset nyökyttelivät kolmeen ääneen hiljaisen hyväksynnän ja kilistivät tuoppejansa.

                                        

Täydellä mahalla on kuulemma mukavinta roudata. Kello on sillä mallilla että nyt jos yrittäis ni siinä vois onnistua. Tähän mennessä on aina käynyt niin että local crew on kerennyt jo homman hoitaa eikä muusikko oo kerenny laatikon kahvaan vielä kunnolla kiinni kertaakaan. Paikan päällä kerettiin vielä muutama laatikko työntämään sisään. Lars oli käyny sillä välin omilla rahoillaan meille kaupasta aamiaiset, tää oli sille vissiin vähän kunnia-asia. I <3 Lars!

                                       

Tää hökkeli on vitun iso ja tässä on erikokoisia saleja, olettaisin että me soitetaan toisiks isoimmassa. Kuten Amsterdamin kävijät tietävät ni täällä on näitä kanaaleja joka puolella ja tässä venuen pihassa kulkee yks. Bussi on pysäköity ehkä noin puolen metrin päähän siitä kanaalista ja eihän siinä mitään kaidetta ole. Kun tuolta bussin yläkerrasta tulee vauhdilla pihalle ni minä veikkaan että tänä iltana on ainakin 3 muusikkoo tuolla laguunissa ja niistä vähintään 66% on meijän pändistä. Tarina kertoo että ainakin Finntrollin pianisti Henkka on kävelly suoraan bussista tuonne kanavaan. Liekö totta, sitä tiedä ma en?

                              

Soundcheckin jälkeen kerkesin vähän kikkailemaan kaupungillakin. En oo aiemmin käyny Amsterdamissa muuten kuin lentokentällä autonhakureissulla. Oikein on mukavan näköistä seutua. En kyllä olis uskonu että se tötterö haisee ihan jokaisessa kadunkulmassa näin voimakkaasti, vaan haiskoon, ei tuo minua haittaa. Heti venuen vieressä on "Night Shop", näyteikkunan perusteella siellä myydään alusvaatteita sekä sänkyjen päätyjä erilaisilla lisäosilla. Kauppa aukee valitettavasti vasta illalla klo 22, olisin käyny vaimolle tuliaisiks vaikka uudet tyynyliinat. Olin aikatauluttanut solisteille DutchMetalManiacin haastiksen ja Bobbylle Metal Blastin juttutuokion, nyt täytyy lähteä vartioimaan että nämä sujuvat suunnitelman mukaan.

                              

Keikka meni helevetin hyvin. Omasta mielestä yhtye on päivä päivältä paremmassa iskussa. Se voipi olla että tässä pikkuhiljaa alkaa löytymään se yhteinen kieli ja sävel skandinaavin ja mannereurooppalaisen ihmisen välille:

Beast in Blackin jälkeen 00.00 alkoi samassa salissa jokin afrodiskon tapainen. Me jouduttiin luovuttamaan oma pukuhuoneemme niille DJ:lle. Niitä DJ:tä oli ainakin 20kpl ja kaikki olivat tummaihoisia. Pohjanmaalainen rumputeknikko käveli meidän pukuhuoneen ohi vilkaisten sisään, kääntyi takaisin ja totesi minulle hiljaa korvaan: Teillä on vieraita täällä? Vastasin että serkkuja tuli etelästä käymään. Ja sitten meitä kovasti nauratti. Puujalkahuumori on ollu täällä kivasti läsnä ihan päivittäin ja sehän se on parasta. Nyt laitetaan silmät kiinni, vaihdetaan valtioo ja siirrytään yön aikana Belgiaan. Heippa! 

Hane matkoilla, helmikuu 2019, day 2, Bochum, Saksa

28.2. Zeche, Bochum

Kuten tiedätte ni meikä ei osaa nukkua kulkuneuvoissa, mutta vain silloin jos joutuu istumaan. Nyt kun saa olla omassa sängyssä seljällään ja bussi hurisee sen selän alla tasaisesti ni mie nukun kuin siiseli eikä minua häirinnyt edes Tolsan mahtava kuorsaus viereisessä sängyssä. Se mikä häiritsee ni on pieni tai keskisuuri kakkahätä. Juu onhan meillä tässä asumuksessa saniteettitila mutta joku rocktähti on sen tietty jo paskonut tukkoon ensimmäisenä yönä. Ollaan Bochumin keikkapaikan pihalla parkissa, kello on 5.30 aamulla ja get in venuelle on 11.00. Tää mesta on vähän syrjässä ytimestä eikä lähellä ole edes mitään huoltoasemia. Ei tässä varmaan auta muu kuin maata väkisin itsensä kanssa vielä joitain tunteja.

                              

Meidän asumusta ajaa John Aston, hän on ehkä englantilainen tai ainakin joltain saarelta sieltä päin. John heräs just ja toivotin hänelle good morningia. John sanoi että there’s nothing good in any morning, just say morning. Ihan hyvä ja realistinen asenne on johnin elämässä. Hän kuitenkin näki bussin pöydällä muovikassillisen setelirahaa joka oli jäänyt merch-myyjältä siihen illalla ja tokaisi saman tien ”this morning just got better”. John on ajanu ikänsä bändibusseja ja suomalaisista bändeistä ainakin Nightwishiä, HIMiä ja Rasmusia. Hän sanoi että nuo kyseiset bändit on ihan apinoita kaikki, ette te voi olla lainkaan niin aivottomia paskiaisia kuin he. Otin kommentin puhelimen sanelimeen ja sovittiin Johnin kanssa että kuunnellaan se yhdessä tuumin parin viikon päästä ja arvioidaan asia uudestaan.

                                        

Kello tärähtää 11 ja koko crew (16 hlöä) hyökkää yhtäaikaisesti ”aamutoimille” kohteeseen Zeche Bochum. Myös catering on laiteltu valmiiks. Voi nyt jumalauta että on hieman liioiteltu tämä aamiainen, on nimittäin juustoja ja salameja enemmän kuin seitsemän tähden hotellien aamupaloilla. On marjoja ja kiissuleita ja omenapiirakoita ja bailey’s -vanukkaita ja voi nyt vitun huhhuh. Kaks kokkia paistelee meille erilaisia munia rokkiluolassa?!?! Ei tässä nyt mitään axl roseja vielä olla kukaan, eikä edes axl smithejä. Hyväksyttäköön, kyllä tämä kelpaa. Aamiaisen jälkeen on aikataulutettu load in mutta pieleen meni sekin kun yltiöahkera local crew olikin jo tyhjentänyt trailerin. Minulle käy tämäkin, laitan toimiston pystyyn ja teen siis muutaman tunnin oikeita päivätöitäni. Beast in Black tekee jo ohessa soundcheckiä. Yhtye on rautaisessa iskussa. Hullun kovia soittajia ovat kaikki, ja vielä vittumaisen mukavia tyyppejä. Seuraavana meidän soundcheck.

                              

Tänään on vielä ihanampi showtime kuin eilen, nimittäin 19.50. Miettikää nyt saatana kun aina sais diskonsa esittää tuohon aikaan ni kuinka ihanaa se olisi. Se vois olla paljon laadullisempaakin monesti, ehkä. Tänäänhän tuon laadunkin näkee, ainakin päätettiin olla taas ihan rohkean oloisesti omia itsejämme ja just niin hölmöjä mulkkuja kuin aina stagella muutenkin. Sali on tänäänkin loppuunmyyty. Nämä tuntuu olevan paljon kiivaampi ihmisiä verrattuna eilisiin hampurilaisiin. Vai vaikuttaisikohan tähän se että viikonloppu lähenee, laskujemme mukaan lienee jo torstai. Mahtavat tanssit saatiin aikaan ja alkoi tuntumaan ihan samalta mihin on päässyt kotimaassa tottumaan. Katsokaa nyt:

Eventreport24 kävi tekemässä arvostelun keikasta. Se on kyllä saksaksi joten en tiijä yhtään tykkäskö ne vai oltiinko heidän mieleen paskoja. Tuosta punaisesta linkistä siihen arvioon pääset jos haluat kokeilla kielitaitojas.

                              

Bussi on pakattu ja valmiina lähtöön jo puoli tuntia ennen bus callia. Osa ryhmästä on kuitenkin illan saatossa päässyt puliukkoutumaan siinä määrin että asumus liikahtaa vasta aikataulutetun lähdön aikaan. Day sheetissä on laskettu asia siten että oltaisiin aamuneljältä Hollannissa Amsterdamissa. Kun tämä aikataulu konkretisoitui mieleeni niin katsoin heti kartasta venuee lähinnä olevan hotellin, soitin sinne puhelimella ja sanoin että mie tuun Mr Undertakerin kanssa sinne nukkumaan aamulla klo 4 ja me nukutaan teillä iltapäivään yhteen saakka, comprende? Tämmöisiä kermaperseitä meistä on tullu, minusta ja Bobista. Aamulla meijän pitää päästä heti herättyä kakalle vaikka se joitain satasia maksaisikin. Bussi on huomisen venuen pihassa aamulla klo 4.30 ja me ollaan Bobon kanssa hotellissa 4.35. Tilasin erilliset sängyt mutta kyllä me tullaan Bobon kanssa näköjään toimeen yhellä peitolla ja parisängyssäkin. Goedenacht, sanois hollantilaiset!

Hane matkoilla, helmikuu 2019, day 1, Hamburg, Saksa

27.2. Markthalle, Hamburg GER

Aivan hiton mukavaa lähtee pitkästä aikaa ulkomaalaisia diskottamaan. Tai siis onhan me ryssissä käyty lähiaikoinakin mut tuolla keski-euroopassa viimeks vissiin vuonna 2012. Viime kesänä Nightwishin manageri Ewo ilmoitti meille että hän kun nykyään manageroi myös tuota Beast in Blackia ja niillä räjähtää homma isolleen ihan lähiaikoina ni ne tarviis keväällä 2019 jonkun mojovan lämppärin euroopan rundille. Ewo on ollu meille luottopakki siitä asti kun hän kuuli Teurastajan demon vuonna 2003 ja signasi meidät Spinefarmille. Ei meidän siinä pitkään tarvinnu kalkuloida kun luvattiin jo lähteä. Hirmu vaikeeta oli pitää hommaa puoli vuotta salassa kun oltiin taas niin saatanan innoissaan. Paketti kuulosti hyvältä jo heti alkuun. 13-16 keikkaa keski-euroopassa ilman välipäiviä. Nightliner-rundi, ei hotelleja. Tarkoittaa sitä että kaupunki ja maa vaihtuu yöllä ku rokkitähdet nukkuu bussissa. Tämä on nerokasta koska silloin päivisin jää aikaa puuhailla muutakin kun ei tarvii käyttää sitä valveillaoloaikaa matkustamiseen. Tuon rupeaman päätteeks käydään vielä kaks keikkaa hoitamassa swedenissä samalla kokoonpanolla. Tais siinä olla Kööpenhaminakin jossain vaiheessa allakassa mut ei oo näköjään enää. Samaan pläjäykseen vielä saksalainen Cargo Records julkaisi meidän Universal Satanin keski-euroopassa ni mukavahan sitä on mennä mainostelemaan livenä.

Meijän bändin osalta tuotantovastuu on minulla. Meinaa sitä että tämä on työllistäny ihan jonkin verran viime aikoina mutta nyt tuntuu että kaikki pitäis olla hallussa. Sitten kun jään oikeesti eläkkeelle ni mä perustan matkatoimiston, jonkin vähän erikoisen ja erilaisen. Kuopiolaisten lento lähtee 6.00 ja me liitytään nuoren pojan kanssa joukkoon HKI-vantaalta 7.50.  Landing Hampurissa 8.50 ja get in venuelle 11.00 jne jne. Markthalle on tuttu paikka. Viimeks aloitettiin Painin kanssa euroopan kiertue täältä ja tuossa pihalla tuli välittömästi Bon Voyage -ilmiö ku muistin kuinka siinä vuonna 2012 vielä seisottiin tunti ennen showtimea ja ootettiin että tuliskohan se rekka niiden kamojen kanssa. Kyllä se tuli ja tais alkaa ne keikatkin silloin melkein ajallaan. Nyt ei oo sitä ongelmaa. Bussi ja rekka näkyvät jo napottavan tuossa oven edessä ja odotellaan että load in -aika koittaa klo 13.00.

                           

Aika koittaa mutta load in ei. Syynä on se että rekassa on meidän kamojen edessä 5000 litraa maitoa. Kuski ei ollu hoksannu että sen olis pitäny viedä ne maidot ensin jonnekin. Rekan sais purettua myös sivusta, mutta vain juuri siitä sivusta mikä on Hampurin vilkkaimman ajokaistan puolella. Mikähän vitun järki ne sivupurkuovet on rakentaa edes sille puolelle rekkaa? Nuo maidot olis kyllä kuormalavoilla ja pumppukärrykin meillä olis mutta rekan perälauta ei toimi. Mistään vuokraamosta ei saada trukkiakaan tarpeeks nopeesti. Viimein saatiin huolintayhtiöltä lupa purkaa ne maidot käsipelillä viereiselle bussipysäkille sillä ehdolla että pakataan ne myös takaisin.

                                   

Noin varttitunnissa heilahti viis kuutioo saksalaista laktoositonta kadulle kun se miehissä tehtiin. Ja suunnilleen samassa ajassa myös 7 lavallista bändien kalustoa sisään. Sit sanottiin sille virolaiselle kuskille että me ollaan rokkitähtiä eikä oikein voida alkaa nyt noita maitoja lastaamaan mihinkään että hoida sinä tuo homma, jooko? Jäi siihen sit loppujen lopuks tuo meidän nuorempi solisti sekä paitamyyjä Carlsson häntä jeesaamaan. Jos oisin eilen kuollut ni enpä olis tätäkaan päivää nähny.

Markthalle on 1000 hengen rokkivenue ja tässä tapauksessa loppuunmyyty jo ennakkoon. Soittoajat täällä sivistyneemmässä maailmassa ovat oikein miellyttävät, tänään ovet 19 ja soitto klo 20. Omista teknikoista meillä on täällä mukana vain Jopi, valomies. Ääniteknikon virkaan on palkattu Sami Jormanainen (Sami Dickwoman) joka miksaa tuota Beast in Blackia ihan vakituisesti. Sami on meille hieman uusi tuttavuus mutta sieltä Aholan Kimmon tallista pohjanmaalta se tulee ni täytyy olla hyvä jäbä. Sami kävi jo tuossa taannoin meidän rytmikorjaamon keikalla tekemässä omaan mikseriinsä meidän filen valmiiks ja haistelemassa muutenkin meidän tunnelmaa. Samalla selvis myös että onhan hän tehny meille monitoreja joskus takavuosina joillain festivaaleilla. Esittelen muita ryhmämme jäseniä omin sanoin tässä seuraavien päivien aikana. Operointikielenä tällä reissulla on englanti koska ryhmässä on jäseniä Suomesta, Saksasta, Englannista, Kreikasta ja Unkarista.


                                         

Showtime koitti ja meitsit lunasti aika ok. Pakko tunnustaa että pitkästä aikaa jännitti mennä tuhannen hengen eteen esittämään ku ei tienny oikein ennakkoon että oliko ne tullut ihailemaan BiB:ä vai meitä vai molempia vai ei ketään. Niin se vaan tuntui kelpaavan. Pikkuisen heitä piti komentaa mutta komennot meni toisaalta hyvin perille. Vajaa tunti tarjottiin eikä sen jälkeen kukaan mököttänyt. Ewo oli tullu myös tarkastamaan ekan keikan ja sanoi shown jälkeen että älkää säästelkö, pistäkää vaan ihan törkeimmät temput tarjolle ja vittuilua satasella vaikkei ne sitä juuri ymmärtäsikään. Höh, yritettiin ehkä vaan olla alkuun liian kohteliaita. Korjataan tämä asia heti huomenna.

                               

Bussi ja trailer odottaa pihalla ja se on pakattu klo 01. Vielä puoli tuntia ja kiertuemanageri Lars on saanut myös kaikki puliukot kyytin ja karavaani liikahtaa. Nyt minä laitan silmät kiinni ja kun ne seuraavan kerran aukaisen niin olen siirtynyt 390km Bochumiin joka on jossain päin saksaa myöskin. Gute Nacht!