Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 13, Berlin, Saksa

11.3. Columbia Theater, Berlin

Yöllä menikin bussissa vissiin 5-6 juomaa koska se kaljapäissään varattu hotelli ei niin helposti löytynytkään. Navigaattorin kanssa kävelin varmaan kaks kilometriä ja väärään suuntaan kunnes eräällä yöbensiksellä luovutin ja tilasin taksin. Taksi pitäis tilata aina ja heti, ne taksit tykkää että niillä ajetaan. Saksalaisella verottajalla ei tunnu olevan tuo harmaa talous ihan ykkösprioriteettina koska takseissakin saa kyydin halvemmalla jos ei ota kuittia. Ravintoloissa ei lähtökohtaisesti käy pankkikortit koska niistähän jäisi verottajalle "jälki". Mullepa tuo on tässä hetkessä aivan sama koska saisin nuo verot vähentää kuitenkin kotimaassa työmatkakuluina.

Joo, näin päivänvalossa se ei oo tuo hotellin ja venuen välimatka kyllä yhtään lyhyempi kuin yölläkään. Taksihommia selkeesti. Onkohan mulla ihan pieni krapulakin, taitaa olla. Toleranssia kun ei ole nykyään enää laisinkaan. Konserttipaikkana on tänään Columbia Theater ja käsittääkseni ihan hyvän kokoinen luola. Tuommoisen ison puiston ympäri turkin poika minut ajeluttaa sinne taksilla. Tarviitko kuittia? No en tarvii. Hyvältä tämä näyttää ja local crew on taas kerenny työntää lootat sisään ilman minun apua. Danke.

Kuten nimikin sanoo niin tämä on jokin teatterin tapainen kysymys. Penkkejä ei tosin ole mutta seisomakatsomo nousee tuollai kivasti viistoon että kaikki näkee stagelle. Käsittääkseni aski vetää noin 800 henkee ja nyt en kyllä osaa yhtään sanoa että onko sold out vai not, todennäköisesti on. Soundcheck menee jo parin viikon kokemuksella erittäin rutiinilla, turhia höpötyksiä ei kuulu kenenkään suusta ja jokainen ainakin esittää tietävänsä mitä tekee. Samilla kestää hieman normaalia pidempään kun se sen oma mikseri ei ole kunnossa vieläkään. Eikä sitä kukaan ole yrittänytkään kunnostaa koska tänään on tämän pätkän viimeinen keikka, korjuutetaan sit Suomessa. Ilmassa väreilee jo nyt sellaista pientä lopun ajan haikeutta. Kaikki ovat tiedostaneet että tämän jälkeen lähdetään kotiin eikä ole mitään varmuutta tavataanko esim. Johnia tai Larsia tässä elämässä enää lainkaan. Melkein tässä kyynel vierähtää raavaallakin adoniksella.

Soundcheckin jälkeen käytiin Sakun kanssa kävelemässä iso kortteli ympäri koska jostain oli saatava ihmisenpesuainetta. Tuossa vastapäätä on jokin varmaan kilometrin mittainen vanha palatsi. Kylttien mukaan se on nykyään yliopisto. Ei tarvii olla kummoinen einstein hoksatakseen että se on natsien aikoinaan rakentama omiin tarpeisiinsa, koska silloin tehtiin kaikki isosti. Ensimmäisen nurkan takana löytyy polizei-asema ja seuraavan käännöksen jälkeen pieni puoti jossa näyttäis olevan tuoretta pullaa sekä currywurstia ja kuinka ollakaan juuri oikeaa Elvitalia (muualla kuin Suomessa se on Elviveä mutta sama tuote) ihmisen pesemistä varten. Annoin turkkilaiselle pankkikortin ni arvaapa sanoiko cash only? Ja arvaa kysyikö seuraavaks tarviinko kuittia? Kyllä & kyllä. Kun kortteli oli kierretty niin Sami osas siinä tupakkataukonsa ohessa kertoa että sen pitkän rakennuksen takana on sodanaikainen lentokenttä ja tuon hökkelin alkuperä näin ollen arvattiin aivan oikein.

Illalla oli liiteri taas aivan täynnä ja esityksen laatu omasta mielestä erittäin hyvä ellei täydellinen. Shown jälkeen on saman tien aloitettava pakkaaminen koska rekka tulee hakemaan meidän lootat ihan kohta ja alkaa kiikuttamaan niitä Suomeen. Sillä asialla on myös hieman kiire ja tarkka aikataulu koska nyt vuorokausi kääntyy jo tiistain puolelle ja tämän kaluston tulisi olla perjantaina laivattuna Turun Apolloon koska kalenterin mukaan siellä tanssitaan sold out TK-disco silloin. Kaluston sekaan pakataan myös kaikki nestemäiset asiat sekä likapyykit, niitä on melko turha lähteä käsimatkatavaroissa kotiin kiikuttamaan. Rekan kyljessä lukee Black Box Music ja kuka ei sitä tienny niin sen kuljetusyhtiön omistaa saksalainen monimetallijätti Rammstein.

Saksalainen muori oli kuorkin ratissa sekä pakkaamisen logistisena vastaavana. Meillä olis kyllä ollu muutamia käyttökelpoisia ideoita siihen lastaamiseen mutta kukaan ei uskaltanu muorille niitä ehdottaa. Hänellä oli kovin saksalaistyyppinen ja jämäkkä asenne siihen tekemiseensä. Kun auto oli pakattu niin isot miehet halailivat toisiansa ja humalaisimmat heistä taisivat vähän kyynelehtiäkin. Voi veljet että meillä olikin mukavaa. Tosin eihän tämä tähän lopu. BiB pitää kaksi viikkoa taukoa ja TK käy vetäisemässä loppuunmyydyt diskot Turussa ja Lappeenrannassa ja sit me käydään vielä tällä melkein samalla porukalla tarjoamassa kaksi keikkaa Ruotsissa. Haikeuden lisäksi ilmassa on myös pientä juhlan tuntua ja Lars tuo meille itse tekemänsä salmari/fisu/chili-viinapullon. Eräälle yhtiömme jäsenelle se oli liikaa. 2 viikkoa 24/7 -dogailua takana ja nyt tuli stop, ainakin hetkeksi. 

Nyt poistumme tilatakseilla lentokenttähotelliin. Ilman kuittia. Aamulla ryhmä jakautuu sieltä Suomeen, Unkariin ja Kreikkaan. Raportointi jatkunee Ruotsista. Auf Wiedersehen!

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 11, Stuttgart, Saksa

9.3. Im Wizemann, Stuttgart GER

Mulla on tilattu tähän huoneeseen late check out klo 13 saakka ja laitoin jo yöllä varmuuden vuoks oveen lapun että do not vittu disturb you idiot, ni eikö tuu ihan koputtelematta sisään joku aasialainen siivooja. Sanoin sille ihan suomeks että painu vittuun ja hän vastasi että soli soli. Eipä olis uskonu että kiinalainen siivooja Stuttgartissa ymmärtää noin sujuvasti suomea. Eikä tässä vielä kaikki, se tulee uudestaan puolen tunnin päästä ja koputtamatta taas. Nyt me käytiin sit vähän tarkemmin nämä kaikki säännöt läpi ja kaikilla mahdollisilla kielillä, luulisin että oli viimeinen kerta kun minun huoneeseen tuli ilman lupia.

                              

Navigaattori näyttää että venuelle on matkaa 1,2km, se on mukava käyskennellä puolipilvisessä mersun päämajakaupungissa olosuhteita ihastellen. Aurinkokin pilkahtelee mutta harmillisesti tuo koko 1,2 km näyttää olevan ylämäkeä ja tuntuu näin ollen vähintään viideltä kilometrilta.

                              

Tää venue on jokin isompi ”kulttuurikeskus” ja melkoinen labyrintti. En löydä meidän bussia mistään mutta viimein näkyy yhdellä sisäpihalla tuttu traileri. John on kyllä ihan oikee rattimies kun on yöllä yksinään pimeässä tuon kärrin tuonne peräyttänyt. Tässä rakennuksessa en myöskään löytäisi mihinkään jos ei olisi noita Larsin asentamia opasteita. Lars menee aina venuelle puoli tuntia ennen muita ja merkkaa oransseilla kylteillä kulkureitit, vessat, pukuhuoneet, suihkut, cateringin, prodoffin (production office) jne jne. Näin ei tarvii kenenkään kysellä lähtökohtaisesti koskaan mitään ja kaikki hommat toimii ja löytyy. Just äsken Lars tuossa aprikoi että mitähän tekis kun ei oo mitään ongelmia hoidettavana, kuulemma hänen uransa helpoin rundi on tämä. Tässä talossa on kaksi salia. Tänään me ollaan pienemmässä 600 hengen salissa joka on ollut loppuunmyyty jo aikaa sitten. Isommassa 1500 hengen salissa vetää jokin saksalainen pariskunta schlagereita duona ja niille on myyty kuulemma noin 200 lippua ennakkoon. Paska sanonta mutta käytän tämän kerran: Mitenkähän meni promoottorilla tämä salien valinta omasta mielestään?

                              

Olispa kannattanut olla sanomatta tuo äskeinen, nimittäin nyt tulee probleemia kuin tilauksesta. Just kun taisin itsekin eilen kehua kuinka soundcheckitkin on naurettavan helppoja. Beast in Black tekee soundcheckinsä ja Sami tallentaa niiden filet. Sen jälkeen mikseri startataan Kätilöiden asetuksiin ja se ei enää starttaa. Tai kyllä se starttaa mut sit se kaatuu joka kerta kun sillä aletaan operoimaan. Voi kilinvittu. Puolisen tuntia sitä tiskiä yritetään saada tulille tuloksetta. TK:n aikaikkuna alkaa olla sulkeutumaan päin ja nyt on pakko turvautua suunnitelmaan B. Otetaan käyttöön venuen oma Digigo-mikseri. Tämä on sinänsä kuulemma ihan oiva lauta mutta meillä ei ole siihen valmiita fileitä ja kaikki pitää alkaa nollasta. Aikaikkuna antaa meidän soundcheckiin tässä vaiheessa enää 19 minuuttia. Sami Jormanainen on miksaaja Saatanan armosta ja hän säilyttää rauhallisuutensa. Hän laittaa tupakan suuhun, ilmoittaa lokaaleille hobiteille että venuella vallitseva tupakointikielto ei koske enää tällä hetkellä suomalaisia teknikoita. Hobitit nyökyttelevät koska eivät uskalla sanoa sanaakaan.

                                        

Sami juoksee vartin verran FOHin ja stagen väliä ja patchaa bändiä järjestelmään ja saa pikkuhiljaa kuulumaan melkein kaiken tarvittavan. Aikaikkuna sulkeutuu ja TK tekee yhden säkeistön mittaisen soundcheckin samalla kun ensimmäiset fanit juoksevat ulko-ovelta eturiviin. Minuutti mentiin yliajalle ja sen verran joudutaan illan showssa tinkimään että stuttgartilaiset eivät pääse nauttimaan minun ja bobin taustalauluista laisinkaan koska meille ei riittänyt patchissa kanavia ja aina jos/kun näin käy niin meidän taustalaulut jätetään ensimmäisenä pois. Joku vois päätellä tästä että ne on turhimmat asiat tässä yhtyeessä. Onkohan se muuten vittu oikeesti näin, nyt kolahti rokkitähdellä itsetuntoon. Kutsun Bobbyn kriisipalaveriin ja me aletaan suunnittelemaan kuinka tämä asia voitaisiin käsitellä yhtyeen keskuudessa ammattimaisesti ja aikuisten lailla kuntoon. Minä ja saku joudutaan luopumaan täksi illaksi myös IEMistä (In Ear Monitoring) koska sitä ei ehditty ohjelmoimaan tuohon Digigoon, tai jotenkin näin. Aika jännää, taitaa olla jo kaksi vuotta siitä kun oon viimeksi vouhottanut ilman korvamonitoreja. Kolmas myönnytys tänään on se että Raaka Pee joutuu sjungaamaan langalliseen mikkiin koska hänelle ei keretty löytämään stuttgartilaisesta radioilmapiiristä vapaata taajuutta. Näillä mennään, siitä voi tulla erikoiskeikka.

Mutta voi juugeli kun siitä tulikin rautainen rokkikeikka. Itsellä oli omituinen olo kun ei ollu sitä mikkiständiä siinä edessä. Siitä on muodostunut jokin semmoinen turvallinen parkkipaikka jossa voi käydä levähtämässä vouhotuksen keskellä. Nyt kun sitä ei ollut ni oli levoton olo koko ajan ja piti vouhkata ympäri stagea ihan vauhkona. Välillä otin kolme juoksuaskeltakin ja se on paljon minulta. Jäbät sanoi kuitenkin että se näytti hyvältä joten saatan kokeilla sitä jatkossakin. Minun nähdäkseni saatiin aika monta lisäfania BiBin leiristä tänään meillekin. Oli paljon niitä ihmisiä jotka tuijotti ja mökötti ekassa biisissä, toisessa ne jo hymyili, kolmannessa ottivat kädet pois taskusta ja neljännessa diskosivat jo ihan homona. Nyt syömään päivällistä joka on varmaankin jo melko jäähtynyt johtuen noista teknisistä ongelmista ja aikataulun kireydestä sekä siitä että se syödään vasta näytöksen jälkeen.

                              

Syönnin aikana local crew on työntänyt laatikot traileriin, joten minä meen saman tien punkkaani nukkumaan. Ens yönä ajetaan 500km eli noin 7,5 tuntia Leipzigiin jossa ollaan joskus ysin maissa. Tämä tarkoittaa sitä että ei ole järkeä edes avata booking.comin karttaa. Öitä.

                             

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 10, Münich, Saksa

8.3. Backstage, Münich GER

                              

Ai herra kuinka minnuu nukutti hienosti aina yhteentoista saakka. Nyt pakolliset toimistotyöt ja sitten venuelle aamiaiselle. Raaka Pee näkyy heränneen myös ja tuntuu olevan ihan iskussa. Näin ollen illalla häntä peluutetaan taas ykköskentässä. Backstage on nimeltään tää mesta, käytiin silloin Painin kanssa täällä keikalla 2012 ja silloin soitettiin ehkä tuossa keskimmäisessä "Halle"-salissa. Tää on tämmöinen iso kompleksi missä on kolme erikokoista keikkasalia ja tuossa pihalla jos jonkinlaista puistoa ja terassia ja iltaisin grillibileitä ja mitähän kaikkea dippadaata liekään. Kaiken kaikkiaan melko boheemi fengsui ja ätmösfääri täällä on. Tänään ajellaan tuossa isoimmassa 1500 hengen "Werk"-salissa ja tiijättekö mitä, SE ON OLLU SOLD OUT JO KUUKAUDEN AJAN. Tänään on siis ihan selkeesti rundin pääpäivä, ainakin tähänastisista keikoista laskettuna.

                                       

Soundcheckit sujuu jo  naurettavan nopeasti ja leikitellen. Yks biisi ja se on siinä. BiB tais vetää kaksikin. Eilisillä säädöillä kumpikin bändi, se on helppoa kun meillä kulkee tuo tärkein kalusto miksauspöytineen mukana. Villellä (Beast in Black) ja Jopilla (TK) on enemmänkin säätöä noiden valojen kanssa kun joka paikassa tarjoillaan melko kirjavaa kalustoa. Esim. täällä on hyvinkin PAR-painotteinen vanhan liiton hevivalaistus, ei oo paljon diskokilkuttimia katossa. Brunssi ja päivällinen noudattaa perinteistä saksalaista linjaa, vihreillä asioilla ei leuhoteta mutta makkaroilla kyllä.

                                        

Vetäistiin todella rautainen show. Annettiin Peelle lupa vähän toipilaana himmailla mutta ei tuo malttanut, täysillä veti sekin. Yleisössä näkyi tänään poikkeuksellisen paljon Suomen lippuja ja TK-paitoja vaikka taidetaan olla just nyt sieltä Suomesta katsoen kauimmaisella keikalla. Kymmeniä samoja naamoja pystyy jo tunnistamaan eturivistä, siis samoja naamoja jotka on kiertäny perässä nää viimeisten viikkojen keikat.

Vittu että vedettiinkin hyvällä forcella, tai ainakin itse vedin. Välillä jouduin ottamaan jopa juoksuaskeliakin että kerkesin kertsiin mikille, kunnon leuhottamista, mutta sitä se on rokkenroll. Jos et usko ni kato tuosta kun Headbangerz Magazine kävi ottamassa tilannekuvia. Oltiin jo pukuhuoneessa ja naamat oli pesty kun alkoi kuulua yleisöstä: LISSEE, LISSEE, LISSEE jne, ja ihan oikeella savon murteella huusivat kuorossa. On helevetin epätodellista meininkiä nyt tämä, mut nautitaan niin pitkään ku sitä riittää.

                              

Venue curfew 00.30 ja bus call 01.00. Ennakkotiedot väittää että Stuttgartissa oltais noin 03.00 joten tiedätte mitä se tarkoittaa. Se meinaa sitä että avataan bookingpistecomin karttasovellus ja katsotaan kuinka läheltä venuee löytyis vaihtoehtoinen makuupaikka bussin punkalle. Näyttäis siltä että jos John päästää minut bussista ulos noin 1km ennen määränpäätä ni minä meen nukkumaan yritykseen nimeltä Hotel One. Näiden kahden tunnin takia en taida edes ryömiä bussin punkkaan. Annan itselleni luvan ottaa naistenpäivän kunniaksi 2-3 kaljaa hyvässä seurassa bussin loungessa. Kaljarinkiin liittyvät itseni lisäksi Saku (TK-voc), Kasperi (BiB-gtr) ja Ville (BiB-lights).

                              

Naistenpäivän kunniaksi alkaa jo vähän olla vaimoa ikävä. Hän lähetti juuri kuvan Mariner of the Seas -risteilijän kapteenin penkistä ja sanoi olevansa Miamissa ja tulee kuulemma kotiin vasta sitten kun minä oon siellä kotona jo viikon ollut. On melkoista elämää nyt tämä.

                                        

John jättää minut hotellille. Minä toivotan hänelle hyvää yötä ja hän vastaa ”you fucking tourist CUNT!”, mutta rakkaudella. Öitä.

                              

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 7, Saarbrücken, Saksa

5.3. Garage, Saarbrücken GER

Ensimmäinen herätys jo ysiltä ja siitä sitten tunnin välein kunnes load in koittaa 01 PM. Tää hotelli on oikeesti kylpylähotellin irvikuva eikä tällä oo mitään muuta tekemistä kylpylän kanssa muuta kuin vitullinen kloorin haju koko hökkelissä. Vois siis olettaa että jossain täällä on myös uima-allas ja näin ollen itsensä kutsuminen kylpyläksi on perusteltua. Hyvästi, ei tulla varmastikaan koskaan uusiks. Vettäkin sataa ja niin vain rokkistarat kastuivat parin korttelin matkalla venuelle. Saman tien kalusto pirttiin ja ihaillaan fasiliteetit. Sali muistuttaa legendaarista suomalaista humppamutteria, siis semmoista taivaalta katsottuna mutterin muotoista tanssilavaa joita on suomessa maaseudulla yksi joka kunnassa. Tämä on samanlainen mutta keskellä Saarbrückenin kaupunkia. Lava on vähän niinku tuon mutterin keskellä, tästä saattaa tulla samanlainen asetelma mitä Metallica on käyttänyt hallikeikoillaan. Noh, katotaanhan nyt kuinka tämä tässä asettuu.

                             

Hospitality-tilat on tuossa kylkeen rakennetussa nykyaikaisemman oloisessa talossa ja voi veljet että ne onkin kohdillaan. Vessoja ja suihkuja on varmaan jokaiselle oma ja pukuhuoneita riittää myös siten että teknikotkin saavat ikiomansa ja Lars ihan oman production officen. Ruokaa ja juomaa näkyy olevan buffetin omaisesti tarjolla koko päivän ja huhhuh että onkin hyvännäköistä ainesta. En voi kyllin korostaa saksalaisten ihanuutta näissä asioissa! Ei tästä tee edes paljon mieli poistua minnekään kaupungin ihailuun. Nyt suihkuun ja parin tunnin päästä soundcheck.

                              

No käytiin me tuossa ehkä ytimessä vähän katselemassa isoja kirkkoja ja ostamassa Jopille perserasvaa. Hyvin sympaattisen oloinen pikkukaupunki tämä on. Riittäköhän keikalle edes porukkaa näin pienestä kaupungista? Tänään on nimittäin yks niistä harvoista rundin keikoista jotka ei oo loppuunmyytyjä jo ennakkoon. Tuossa kadulla tuli vastaan semmoinen viisvitonen perheenisä ja se pysäytti meidät ilmottaakseen että hänellä on olkalaukussaan kuvia meistä ja niitä pitäisi allekirjoittaa. Käskettiin hänet illaksi norkoilemaan paitatiskille ni allekirjoitellaan siellä. Omituinen kohtaaminen oli se. Tultiin takas ni siinä se pojotti takaovella laukkunsa kanssa. Ymmärtääköhän se mennä tuonne etuoville lainkaan, pitäisköhän sille käydä sanomassa?

                              

Päivällisenä meillä oli tänään kanaa pekonihunnussa ja jotain vaaleaa kalaa pinaattihunnussa. Söin molempia ja olivat hyviä. Saksalaiseen tapaan toki kaikkea muutakin hörsseliä oli sekä jälkiruokana ihan saatanan hyvää omenahötsönsöötä. Se mikä on tämän rundin aikataulutuksessa menny vähän vittumaisesti ni päivällinen on yleensä noin 2 tuntia ennen showta ja jos syöt ihan samaan tyyliin ku kotiolosuhteissa ni se on ihan varmasti paska housussa stagella. Näin ollen ollaan rajoitettu paivällisen kokoa ja iltapaloja ei syödä laisinkaan koska bussin vessaan ei voi yöllä/aamulla paskoa. Voipi siis olla että olemme laihoja poikia jos joskus kotiin pääsemme.

                                        

Samilla (pää-ääni-insinööri) on kuulemma kadonnut mieli ja ulkonäkö. Minusta kyllä tuntuu ja näyttää ihan siltä että tuo on vain pieni ja keskisuuri krapula sillä. Show oli tänään ainakin yhtä hyvä kuin eilinen. Esityksen päätteksi oli massoittain kummankin yhtyeen faneja takaovella ja bussilla saalistamassa selfieitä. Mielelläänhän niitä suoritetaan, tämä on palveluammatti.

Laatikot on jo autossa ja pukuhuoneet tyhjennettävä klo 01 mennessä. Bus call on kuitenkin vasta 05 joten crew on suurimmaksi osaksi baarissa. Itse taidan suorittaa vielä pari tuntia toimistoasioita bussissa ennen yöpuuta. Bussin omituinen lähtöaika johtuu siitä että aamuyöllä mennään Ranskan kautta Sveitsiin, ja kun sveitsiläiset eivät oo EU:ssa ni siinä rajalla joudutaan suorittamaan erilaisia kevätjuhlarituaaleja ja niitä on ilmeisen paljon parempi suorittaa toimistoaikaan. Ensinnäkin ne haluaa tarkan listan meidän kalustosta, jonka olen tietenkin laatinut jo ennen lähtöä. Tämä siksi että he voivat tarkastaa ettei me olla myyty sveitsiläisille kitaroita ja jos ollaan ni joudutaan tilittämään tullille niistä saadusta voitosta ALV. Sama homma on oheistuotteiden kanssa. Niille pitää näyttää rättien ja lumppujen varastosaldo ja maksaa koko varastosta ALV ja sitten kun maasta poistutaan ni tulli maksaa meille ALV:n takaisin niistä tavaroista mitä ei ole myyty. Todennäköisesti homma menee siis noin mutta väittävät että joskus ALVin arviointiin on riittänyt esim edellisen keikan myyntitiedot. Tai näin siis ainakin kuljettajamme John väittää ja kehottaakin tekemään tämän illan myyntiraportista "toisen kopion" jossa myyntiä näyttäisi olevan vain noin kolmasosa todellisesta. Laittoman oloiselta kuulostaa.

                             
                                                                     Edit: Papa Wilska

Fanituoteosastolla ilmenee semmoinen ongelma että huomenna täytyy ottaa myös uusi valuutta mukaan peliin. Bussin kassakaapissa on jo 4 muovipussillista euroseteleitä ja huomenna toivottavasti yks pussillinen sveitsin frangeja myös. Passit pitänee olla aamulla tarjolla myös ja puhelinliittymään täytyy muistaa tilata jokin EU:n ulkopuoliseen tarkoitukseen oleva lisäosa. Kaikenlaista ylimääräistä säätöä, vitusti paljon helpompaa olis kun liittyisitte kaikki nyt vaan kiltisti siihen EU:hun, senkin kiukuttelijat. Nyt mie lähen yläkertaan pötkölleen. Öi.

                             

Hane matkoilla, maaliskuu 2019, day 6, Frankfurt, Saksa

4.3. Batschkabb, Frankfurt GER

Mä oon taitava bussissa nukkuja. Heti kun bussi alkaa liikkumaan ja heilahtelemaan ni minä nukahdan. Kun yöllä pysähdyttiin minuutiksi vaihtamaan kuskia niin olin sen ajan hereillä ja nukahdin taas heti kun auto liikahti. Aamulla kun klo 9.00 pysähdyttiin venuen pihaan niin minä heräsin. Täydellinen meininki. Täydellistä on myös se että kun venuelle pääsee sisään vasta klo 11 niin promoottori on järjestänyt meille pihalle bussin viereen bajamajan, saksalaiset ovat ihanan huolehtivainen kansa. MInä laitoin bussin loungeen toimiston pystyyn ja tein maanantaiaamun kunniaksi 2 tuntia oikeita töitä kunnes päästiin sisään. Sisällä odottaa taas täydellinen saksalaismallinen aamiainen. Munahörsseliä, grillistä tarjoiltuja bratwursteja, täydellisesti paistettua pekonia, leipiä, juustoja, salameja jnejne. Vihreillä asioila ei tänä aamuna keulittu eikä kekkuloitu. Aamiaisen jälkeen suihku josta tulee vettä, myös lämmintä. Tässäkin asiassa Saksa 6 - Ranska 0.

                              

Sali on ihan saatanan iso, rundin suurin tähän mennessä. Käsittääkseni vetää 1500 henkeä, mitenkähän käy kun nyt on maanantai. Käyköhän niin että ketn ei tullu? Lars sanoo kuitenkin että ennakkolippuja on menny 900kpl, kuulemma maanantaiks erinomainen määrä saksalaisellakin mittakaavalla. Koska halli on iso niin luonnolisesti stagekin on rundin toistaiseksi isoin. Se on aina mukavaa kun ei tarvii kummemmin sovitella että mitenkä lootat asetellaan. Beast in Blackillä on tuommoiset isot sermit ja pääkalloaidat lavalla ni meidän pitää aina hieman säädellä ja suimistella mihin saadaan omat laatikkomme mahtumaan. Riitaa ei ole vielä saatu aikaan enkä oikein jaksa uskoa että mistään semmoista keksittäis jatkossakaan. Koko bussissa elävä crew (16 pax) on koottu leppoisista ja mukavista järki-ihmisistä.

                              

Venue on taas vähän syrjässä ytimestä ni ei tässä jaksa mitään Frankfurtin ihmeitä lähteä pällistelemään, varsinkaan ku Frankfurtissa ei käsittääkseni ole mitään palvomisen arvoisia kohteita. Käytän tämänkin ajan siis töiden tekoon. Tässä soundcheckin ohessa voidaan tietysti esitellä lisää ryhmämme jäseniä. Seuraavalla videolla voit tavata Toni Qvickin, joka on Aten rumputeknikko, sekä Kinnusen Teron joka hoitaa Beast in Blackin kitaroiden lisäksi mm. Empun kitarat Nightwishin rundeilla. Kuuntele tarkkaan, Tonilla on tärkeää asiaa:

Ovet aukee 19 ja kun meikät menee stagelle klo 20 ni salissa käsiään läpsyttää meille 1000 sakemannia. Maanantai-iltana. Eihän tämä ny vittu pitäis olla todellista, mutta kun on. Meitsit laatii taas ihan timanttisen keikan vaikka itse sen sanonkin. Nää jokainen keikka on edelleenkin aina pykälän parempia kuin edellinen. Jotenkin kai me aletaan ymmärtää noita vastaanottajia ja voittamaan niitä puolellemme. Semmoinen pikkuinen ylimääräinen haaste on saada noita BiBin faneja meidänkin taakse ja se kyllä pistää yrittämään ja antamaan vielä muutaman lisäprosentin suoritukseen. Luonnollisesti näistä yleisöistä valta-osa on tullut tarkastamaan Beast in Blackia, mutta hullun paljon tuota porukkaa on tullu keikan jälkeen meille kertoilemaan että mistä saakka ne on ajellu ihan vaan meitä katsomaan. Mun mielestä tää paletti on aika win-win näiden bändien suhteen ja varmasti molemmat saa tällä rundilla lisäfaneja toistensa leireistä.

Obscuro.cz kävi tekemässä vallan kivan ja englanninkielisen arvion tästä illasta, voit lukea sen silmillä TÄSTÄ! Keikan jälkeen oli varmaan tusina saksalaista hobittia työntämässä meidän lootia bussiin, ei siinä taaskaan kerenny rocktähti laatikon kahvaan kiinni. Tänä yönä meillä on ratissa se ranskasta mukaan palkattu kakkoskuski koska Johnilla ei oo tarpeeks lepotunteja plakkarissa vieläkään. John on kuitenkin siinä matkaoppaan paikalla opastamassa nuorta poikaa. Ja voi vittu että hän opastaakin lujaan ääneen ja jollain kaakkoisenglantilaisella aksentilla. Nuorella kuskilla ei meinannu alkuun lähteä bussi kyllin tasaisesti liikkeelle ja ai perkele kuinka John kyykyttää. ”Rokkistaroilla pitää olla tasainen kyyti, et sinä vitun apina voi näin tätä bussia nytkyttää, YOU FUCKING CUNT! Viime yönä kun nuori poika ajoi ja Bobby & John ottivat yläkerran loungessa kaljaa ni John oli sanonut Bobbylle että sinä olet ainoa tämän bussin matkustajista jota hän ei halua tappaa. THOSE FUCKING CUNTS! Se oli tietenkin vitsi, englantilainen vitsi. Rundin alussa kysyin Johnilta että onko se Englannista, Skotlannista vai Irlannista. Vastaus oli että en minäkään kysy sinulta että oletko Suomesta, Norjasta vai Venäjältä koska tiedän että sinä olet Laplandista, YOU CUNT!

                                        

Bussi lähtee klo 01 ja Saarbrückenissä ollaan klo 04. Kakkoskuski pistetään perillä junaan ja lähetetään se takas ranskaan, koska Johnilla on taas laillisia ajotunteja käytettävissä. Minä ja Bobo otettiin romanttisesti Saarbrückenilaisesta kylpylähotellista 2hh koska välillä on ihan mukava nukkua ilman humalaista Klamydia-kuorolaulantaa sekä kovaäänistä UDO-imitointia. Tässä nyt kuitenkin kävi niin että aateltiin vielä valvoa tuo 3h bussimatka ja siinä sit ihan vahingossa tuli otettu 4-5 olutta kun bussin jääkaapit alkaa jo notkua sen määrästä. Saattaa olla että nuo oluet alkoivat vähän laulattamaan itseäkin ja tuli siinä ehkä jopa yritettyä UDO-imitaatiotakin, all right! Saarbrücken näyttää hiljaiselta, mutta mitään muuta nyt ei olis voinut olettaakaan kun on maanantain ja tiistain välinen yö ja kello on 4.30, ei tämä nyt vittu mikään manhattan pitäny ollakaan. Hotelli löytyy helposti ihan tuosta nurkalta ja näyttäis tuossa pari baariakin olevan auki. Huomenna on kuitenkin työpäivä joten käytiin vain puolen metrin täytetyt patongit yhestä leipomosta ja poistuttiin lusikkaan. Got Nacht!

                              

Hane matkoilla, helmikuu 2019, day 2, Bochum, Saksa

28.2. Zeche, Bochum

Kuten tiedätte ni meikä ei osaa nukkua kulkuneuvoissa, mutta vain silloin jos joutuu istumaan. Nyt kun saa olla omassa sängyssä seljällään ja bussi hurisee sen selän alla tasaisesti ni mie nukun kuin siiseli eikä minua häirinnyt edes Tolsan mahtava kuorsaus viereisessä sängyssä. Se mikä häiritsee ni on pieni tai keskisuuri kakkahätä. Juu onhan meillä tässä asumuksessa saniteettitila mutta joku rocktähti on sen tietty jo paskonut tukkoon ensimmäisenä yönä. Ollaan Bochumin keikkapaikan pihalla parkissa, kello on 5.30 aamulla ja get in venuelle on 11.00. Tää mesta on vähän syrjässä ytimestä eikä lähellä ole edes mitään huoltoasemia. Ei tässä varmaan auta muu kuin maata väkisin itsensä kanssa vielä joitain tunteja.

                              

Meidän asumusta ajaa John Aston, hän on ehkä englantilainen tai ainakin joltain saarelta sieltä päin. John heräs just ja toivotin hänelle good morningia. John sanoi että there’s nothing good in any morning, just say morning. Ihan hyvä ja realistinen asenne on johnin elämässä. Hän kuitenkin näki bussin pöydällä muovikassillisen setelirahaa joka oli jäänyt merch-myyjältä siihen illalla ja tokaisi saman tien ”this morning just got better”. John on ajanu ikänsä bändibusseja ja suomalaisista bändeistä ainakin Nightwishiä, HIMiä ja Rasmusia. Hän sanoi että nuo kyseiset bändit on ihan apinoita kaikki, ette te voi olla lainkaan niin aivottomia paskiaisia kuin he. Otin kommentin puhelimen sanelimeen ja sovittiin Johnin kanssa että kuunnellaan se yhdessä tuumin parin viikon päästä ja arvioidaan asia uudestaan.

                                        

Kello tärähtää 11 ja koko crew (16 hlöä) hyökkää yhtäaikaisesti ”aamutoimille” kohteeseen Zeche Bochum. Myös catering on laiteltu valmiiks. Voi nyt jumalauta että on hieman liioiteltu tämä aamiainen, on nimittäin juustoja ja salameja enemmän kuin seitsemän tähden hotellien aamupaloilla. On marjoja ja kiissuleita ja omenapiirakoita ja bailey’s -vanukkaita ja voi nyt vitun huhhuh. Kaks kokkia paistelee meille erilaisia munia rokkiluolassa?!?! Ei tässä nyt mitään axl roseja vielä olla kukaan, eikä edes axl smithejä. Hyväksyttäköön, kyllä tämä kelpaa. Aamiaisen jälkeen on aikataulutettu load in mutta pieleen meni sekin kun yltiöahkera local crew olikin jo tyhjentänyt trailerin. Minulle käy tämäkin, laitan toimiston pystyyn ja teen siis muutaman tunnin oikeita päivätöitäni. Beast in Black tekee jo ohessa soundcheckiä. Yhtye on rautaisessa iskussa. Hullun kovia soittajia ovat kaikki, ja vielä vittumaisen mukavia tyyppejä. Seuraavana meidän soundcheck.

                              

Tänään on vielä ihanampi showtime kuin eilen, nimittäin 19.50. Miettikää nyt saatana kun aina sais diskonsa esittää tuohon aikaan ni kuinka ihanaa se olisi. Se vois olla paljon laadullisempaakin monesti, ehkä. Tänäänhän tuon laadunkin näkee, ainakin päätettiin olla taas ihan rohkean oloisesti omia itsejämme ja just niin hölmöjä mulkkuja kuin aina stagella muutenkin. Sali on tänäänkin loppuunmyyty. Nämä tuntuu olevan paljon kiivaampi ihmisiä verrattuna eilisiin hampurilaisiin. Vai vaikuttaisikohan tähän se että viikonloppu lähenee, laskujemme mukaan lienee jo torstai. Mahtavat tanssit saatiin aikaan ja alkoi tuntumaan ihan samalta mihin on päässyt kotimaassa tottumaan. Katsokaa nyt:

Eventreport24 kävi tekemässä arvostelun keikasta. Se on kyllä saksaksi joten en tiijä yhtään tykkäskö ne vai oltiinko heidän mieleen paskoja. Tuosta punaisesta linkistä siihen arvioon pääset jos haluat kokeilla kielitaitojas.

                              

Bussi on pakattu ja valmiina lähtöön jo puoli tuntia ennen bus callia. Osa ryhmästä on kuitenkin illan saatossa päässyt puliukkoutumaan siinä määrin että asumus liikahtaa vasta aikataulutetun lähdön aikaan. Day sheetissä on laskettu asia siten että oltaisiin aamuneljältä Hollannissa Amsterdamissa. Kun tämä aikataulu konkretisoitui mieleeni niin katsoin heti kartasta venuee lähinnä olevan hotellin, soitin sinne puhelimella ja sanoin että mie tuun Mr Undertakerin kanssa sinne nukkumaan aamulla klo 4 ja me nukutaan teillä iltapäivään yhteen saakka, comprende? Tämmöisiä kermaperseitä meistä on tullu, minusta ja Bobista. Aamulla meijän pitää päästä heti herättyä kakalle vaikka se joitain satasia maksaisikin. Bussi on huomisen venuen pihassa aamulla klo 4.30 ja me ollaan Bobon kanssa hotellissa 4.35. Tilasin erilliset sängyt mutta kyllä me tullaan Bobon kanssa näköjään toimeen yhellä peitolla ja parisängyssäkin. Goedenacht, sanois hollantilaiset!