TK poissa kotoa, Dynamo, Zurich CH

12.10.2011 Keskiviikko. Yöllä ajeltiin Saksasta Itävallan läpi Sveitsiin. Lomamatkustajan näytteleminen ei tullissa pelannut, virkailijaneidon ensimmäiset sanat oli: "Das Band?". Rätti- ja levyosasto piti tullata ja ens yönä maasta poistuessa maksetaan myydyistä tuotteista paikallinen ALV, mun mielestä reilu peli. Paitsi eikös tämän pitäny olla jokin veroparatiisi.

Kuski hyytyi 40km ennen Zurichia ja jäätiin taas rekkaparkkiin makuupusseihin. Aamulla rykäistiin loppumatka cityyn ja ihan vahingossa osuttiin venuelle. Mie olin juur näppäilemässä iPadin naviin osoitetta, ni kuskin penkiltä kuului notta tässähän tämä. Koko päivä aikaa chillailuun koska oltiin niin ajoissa. Bobbyn ja Kapasen kanssa vippailtiin keskusta kahteen suuntaan halki ja onpa vaan ensikertalaisen sanottava että vitun hieno kaupunki. Ja kallis, gini ilman tonicia 15€, tonicin kanssa 25€, onneks oon Henkassa töissä ni on rahhoo. Toppatakin näin jonniin design-kaupan ikkunassa ja ostin pois, just nimenomaan kannattaa vaateostokset hoitaa Zurichissä jos on sitä rahhoo, vittu mikä uuno mie oon. Vieläkin jäi joutoaikaa joten lähetään samalla kokoonpanolla kiipeämään mäkeä toiseen suuntaan. Ni, seksikaupassa käytiin myös, kaikkee oli ja kallista nekin.

Takajalkahan siinä kipeytyi kun kukkuloilla käytiin, buranan ja gintonicin joutuu siihen ottamaan. Ihan kummallisia raitiovaunun ja hiihtohissin sekoituksia kulki siellä. Ei uskallettu astua kyytiin kun olis pitäny pummilla mennä. Ei nimittäin vieläkään kukaan meistä oo hoksannut kuinka päin se frangin kurssi kerrotaan, joten boikotoimme rahan käyttöä viimeiseen asti. Joka tapauksessa kaikki on siis joko kallista tai vitun kallista. Burger Kingissä oikein tuliset purilaiset käytiin että varmasti peräosastolla polttelis illalla. Kuljettajaosastolta hampurilaisravintolassa kuultua: "Chuck Norris meni Burger Kingiin, tilas Big Macin, ja sai sen."

Nää soundcheckit venyy täällä joka ilta, tänään meille jäi koko touhuun keisarilliset 26min aikaa ja siitäkin jokin sähkömiestä esittävä lokaali hahmo sössi puolet. Omia kytkentöjään viritti janeckyn pianoon ja sähköt hävis koko mökistä. Toisaalta ruotsalaisten ylipitkän soundcheckin aikaan kävin salaa niiden lämpimässä suihkussa, 7-1.

Semmonenkin omituisuus tässä on että kun ollaan EU:n ulkopuolella keikalla ni pitää muistaa piirtää teostoilmoitukset soitetuista biiseistä jo paikan päällä. Tarkkana poijat.

Huippukeikka oli, tätä varten oon pantannut skumppapulloo viikon matkalaukussa, nyt naukkaan sen pois poikkeen. Reilu 200 henkee oli vaan tullu meitä tsekkaamaan mutta savolaisbändille Sveitsissä pidän sitä kuitenkin saavutuksena. Hyvännäköinen, äänekäs, taitava ja aktiivinen yleisö oli. Joku hippa toi mulle oman bändinsä paidan lahjaks, koukkunokkasatanistibändiltä vaikutti se kuva siinä. Vittu että jäi hyvä mieli koko illasta, huhhuh.

Mie voisin muuttaa tänne Sveitsiin, sais olla ihan luvan kanssa maksamatta veroja. Ei enää vituttais että puliukot ja romanikerjäläiset käy sinun rahoillas hammaslääkärissä. Kyllä terveydenhuollosta ja koulutuksesta kuuluu sen maksaa joka niitä tarvitsee ja käyttää. Kirjastopalveluistakin maksaisin ihan mielellään.

Kyllä täällä Sveitsissä on joka juipilla hienompi auto kuin suomalaisella keskimäärin, tarkoittaa että niillä on varmaan muutkin fasiliteetit kohillaan. Kyllä ne ansaitsemansa varat on saatava itseensä käyttää eikä rantojen voittaja-aineksen loputtomaan hyssyttelyyn. Haistakaapa demarit vaikka paska, just alkoi hanee vituttamaan.

Me lähetään nyt tyrkkimään Alzhymerillä 315km tuosta alppien yli Italiaan, kolme seuraava keikkaa rykäistään saapasmaassa. Capricciosa!

TK poissa kotoa, Backstage, Munich GER

11.10.2011 Tiistai. Backstage, Munich. Alppeja körötellään ja maisema hivelee silmukkaa. Wienistä Linzin kautta Muncheniin ja meidän camperin kumeissa ei meinaa ilma pysyä. Tuulikin ottaa tähän laatikkoon sen verran tehokkaasti että täällä on jo turvavöihin kytketty toisemme siltä varalta jos rotkoon syöksytään. Ruotsalaiset läks Muncheniin jo toissayönä että niiden kuskilla ei menis viikoittainen ajoaika umpeen. Se niiden kuljettaja osoittautui ekan viikon aikana kuitenkin kaikin puolin mulkuks ni ne lastas sen Lontoon koneeseen ja odottavat tälle illalle uutta kuskia.

Kiertuemanageri oli taas ihmeen optimaalisesti ajatellut tämän päivän siirtymisen, 310km oli ohjeistanut paperiin ja googlen mielestä suorin reitti on 455km. Kumpaakohan uskois, vai uskoisko navigaattorin Lailaa joka achtungpäissään yritti johdattaa Nurnbergiin? Ylidramaattinen on myös matka Backstagen backstagelta Backstagen stagelle, tässä on ehkä illemmalla käymässä Spinal Tap-mallinen eksymisefekti. Mie taidan varmistaa onnistumiseni ja marssin saliin banjo kainalossa tuolta etuoven kautta. Sgudaa sanon ovella ja maksan mennessäni pääsylipun ja narikankin saatana.

On muuten aivan täys kesä eteläisessä saksassa, lyhyillä hihoilla ja lahkeilla täällä leuhotellaan. Auri paistaa ja lämpöistäkin on parikymmentä astetta. Kuis siellä Suomessa, HAHHAAA?!?!?? Tuleville Italian keikoille oli poudan pecu luvannut jopa 26 astetta lämpöö, shortsikauppaan tässä vielä joutunee ja aurinkorasvaakin lie saatava. Soundcheckit on tänään pahasti myöhässä, vaan sinänsä ei haittaa koska se tarkoittaa sitä että suomipoika saa kerrankin ruokansa ajallaan ennen omaa checkiänsä. Ja kylläpä olikin bayerilainen rouva säätänyt lasagneen oikein hyvän maun, porsaan filettä siihen pikkusen päälle kermakastikkeessa ja avot, sou not. Nyt meikkaamaan ja humppaamaan.

Sen verran paukaistiin tuossa justiinsa historian kirjaan uutta lukua että katson sen mainitsemisen arvoiseksi. Soitettiin keikka niin että joka ukko oli täysin selvin päin koko keikan. Kiitos kiitos, istukaa vaan, ei nyt ihan seisailtaan taputtaa tarvitse. Onpahan nyt sekin kokeiltu. Keikka oli hyvin laadukas. Tässä mestassa on 3 erikokoista salia ja se keskimmäinen vetäistiin mun mielestä täyteen. Loppurundi onkin sitten noin tuhannen hengen saleja, which is nice.

Seuraavaks yritetään tyrkkiä yötä myöten ensin Itävaltaan ja sieltä Sveitsiin. Se sveitsin tullihomma on kuulemma jotenkin jännä, me mennään mahdollisimman pienestä ja syrjäisestä ylityspaikasta ja keskellä yötä ja yritetään esittää lomamatkaajia. Saattaa olla tässä rakkauden karavaanissa myös hieman ylipainoa ni tyhjennettiin vessasta ja suihkusta sekä puhtaat että likaiset vedet ojaan. Mahdollisimman tyhjällä polttoainetankillakin mennään ja joka ukko on sitoutunut tekemään ennen rajaa litran kusta ja kilon paskaa.

Zurichissä vois ehkä jättää yökerhot välistä, turhan kallista on se. Paitsi tietty jos sais Räikkösen innostumaan mukaan, aamulla soitetaan sille. Käkikellon ostan joka tapauksessa kun ne kerran on siellä niin vitun hyviä ja sen armeijan linkkarin.

PS. Näille bayerilaisille sakemanneille on ihan turha kertoo natsivitsejä, ne ei vaan tajuu.

TK poissa kotoa, välipäivä, Wien, AT

10.10.2011 Maanantai. Välipäivä wienissä, herätys viinan ja kusen hajuisesta camperista kenenkäpä muunkaan kuin Tolbergin kainalosta. Yhtyeen alkoholiorientoitunut siipi oli juhlinut Painin bäkkärillä, itse nukahdin muutamaksi tunniksi omallemme. Taksin avulla olivat myös tutustuneet Wienin keskustaan jotta olisi jotain pohjatietoa tulevaa välipäivää varten. Sen verran olivat viisastuneet että homobaarissa kovin kysyntä oli Anteron perseellä, ihan oli paperilla osoitteita vaihdeltu siellä.

Vapaapäivän kunniaksi ajateltiin tarjota jokaiselle ryhmän jäsenelle mahdollisuus "hemmotella" itseänsä ja otettiin läheisestä hotellista seittemän huonetta. Laukut huoneisiin ja tunnin päästä tapaaminen aulabaarissa. Lause joka Bobbylta tuli kohta aulabaarissa sisälsi enemmän tunnetta kuin Mamban koko tuotanto: "Kyllä minä rakastan teitä kaikkia mutta olipahan ihan vitun hienoo olla tunti yksin!"

Taisin eilen leuhottaa että selkärangallisen rodun edustajana tuhlaan välipäivän kulttuuriin. En mie ihan täysin valehdellut, yhestä ihan vitun hienosta kirkosta otin kuvan ja sit lähettiin baariin. Käytiin poikaporukalla syömässä saatanan isot Wiener Schnitzelit ja sen päälle alettiin etsimään hevibaaria. Metrolla ajettiin jonnekin saatanan sudettiin missä Rydi muisti nähneensä hevibaarin joskus koukkunokkien kiertueella viime vuosituhannella. Shalom, ei löytyny sitä mutta melko paljon muita hyvin aitoja ruokaloita.

Jotta tähän joutopäivään saataisiin sisällytettyä jokin järjestelmällisyys ni keksittiin semmonen peli, Metropeli. Vaikkakin julkinen liikenne sotii ajatusmaailmaani vastaan ni kyllä se nyt humalassa ja ulkomailla voidaan hyväksyä, minulla on vara antaa periksi sen verran. Wien on miljoonakaupunki ja täällä on melko kattava metroverkosto ni ostettiin joka ukolle 24h metrolippu. Jokainen oli vuorollaan matkanjohtaja (reisen fuhrer) ja johdatti muun ryhmän kahden metropysäkin verran johonkin suuntaan ja valitsi sieltä paikan johon tutustutaan. Lähes poikkeuksetta nämä sattuivat olemaan baareja, kerran osui jokin oopperatalo mut oli siinäkin onneks baari.

Tällä pelillä mentiin aamuyön tunneille saakka ja sit äkkiä nukkumaan. Aamulla herätys 7.30 ja sit heilahdetaan 320km takas Saksan puolelle. Välipäivä lusittu, huomenna keikka Munchenissä ja sen jälkeen kuulemma kaikkein jännittävin tullaus ja rajanylitys kun poistutaan EU:sta Sveitsiin. Nyt voin sormet otsalla laulaa että oon mä juonut viinin wienissä. Myöhään eilen illalla kuulin myös seuraavan lauseen: "En ikinä olis uskonu että tämä glamour voi olla näin saatanan väsyttävää ja raskasta?"

TK poissa kotoa, Arena, Wien, AT

9.10.2011 Sunnuntai. Ihan kohta ollaan Itävallan puolella. Nää tunturit vaan kasvaa ja mitäpä lottoisit, hiveleekö savolaispojan silmää? Tuntuu että ylämäkiä on paljon enemmän ku alamäkiä, pitäisköhän alkaa joutessaan ihan laskemaan? Mikä lie tilastollinen totuus? Jospa mie en mieti tuota enempää.

On muuten pikkuse krapula, ihan isolla ärrällä. Otettiin illan kähmyrässä tsekkiläinen diskoteekki nimittäin aivan totalitäärisesti haltuun. Noin 150 kiloinen pilottimme suoritti ilman paitaa semmoset kosiotanssit siellä että itäinen eurooppa puhunee siitä pitkään. Puolet asiakkaista poistui peläten koteihinsa ja loput aplodeerasivat seisailtaan. Kaikin puolin positiivisen hullu meininki, sekä keikalla että sen jälkeen. Mitään ei jäänyt arvailun varaan, paitsi se että minkä takia Rytkösen alushousut löytyi Tägtgrenin akustisesta? Kyllä tsekkeihin on päästävä uudestaan keikalle ja pian. Muille oli eilen jaossa vain hopeamitaleja.

Niin, sunnuntai-illan ratoksi olis nyt tarjolla keikka Wienissä, sikäli että saadaan jostain takarenkaaseen ilmaa. Jos teistä jollain on pienyrittäjyys mielessä ni huoltoasemalle olis tilausta ainakin tällä pätkällä. Tahi jos ossaat tehä sitä tasaista asfalttia ni olis hommaa. Autosta karisee osat nimittäin sillä vauhdilla että jouduttaneen ostamaan tää koko vehe omaks kahen viikon päästä. Seuraavana tielle tipahtaa todennäköisimmin kaasupullo telineineen.

Tuo navigaattorissa asuva Lailaksi ristitty rouva taitaa niin ikään olla vielä kännissä. Tasan seittemän kilometrin välein se sanoo achtung, eikä yhtään mitään muuta. Me ei ymmärretä häntä ja se lienee molemminpuolista. Toinen rouva minkä tekoja mie en ymmärrä asuu Punavuoressa. Sen verran eroottista multimediaa ropsahti just puhelimeen että joutunen huomenna välipäivän kunniaksi lentämään Helsinkiin. Herra siunaa!

Koskapa tämä kierros näyttää sisältävän yhteensä 4500km istumista ni aateltiin tehä jotain hyödyllistäkin sinä aikana. Näin ollen seuraavan kätilölevyn nimi juuri päätettiin. Teille sitä en kerro, mutta sen kerron että uutiskynnys sillä nimellä ylitetään vielä kirkkaammin kuin edellisellä. Heh. Nokkelimmat voivat tästä päätellä myös sen että ei me vielä lopetetakaan tätä touhua. Oon tää sen verran mukavaa.

Kuutisensataa wieniläistä hippiä pisti sunnuntaitanssiks ja me lyötiin tahtia. Hyvä keikka kai se oli. Jos jotain olis saanu toivoo ni pienemmän päänsäryn, pakko oli hieman rajoittaa siksi hevimanööverejä. Nyt tässä taas ollaan siinä tilanteessa että alkaisko juhlimaan vai meniskö köllölleen. Jos jälkimmäinen vaihtoehto tulee valituksi ni vois pitää kunnon kulttuuripäivän huomenna ja tutustua kaupunkiin. Vittu mitä haaveilua, ei onnistu varmaan.

TK poissa kotoa, Masters Of Rock Cafe, Zlin, CZ

8.10.2011 Lauantai. Tätä kirjoitellaan kuljettajan vieressä autobahnilla keskellä yötä jossain akselilla Leipzig-Dresden-Praha-Brno-Zlin. Tuli nimittäin äkkilähtö Saksasta. Saksalainen kiertuemanagerimme Marcus, joka on muuten mahtavahko ukkeli, ni oli tehny meidän infoihin radikaalin laskennallisen virheen. Paperissa kerrottiin siirtymän mitaksi 240km, mutta onneks Painin brittikuski oli ynnännyt että tarkemmin laskettuna se olikin 560km. Siispä tankattiin muovikassillinen vodkulia messiin ja auto sekä poistuttiin nopeasti heti keikan jälkeen, sinne jäi goottipullukat itkemään idoliensa perään. Blogi saattaa sisältää värityskirjasijoittelua. Pain jäi vielä vetämään, tulkoot perässä, toivottavasti kuski ottaa tänään tuhlaajapojankin kyytiin. Suunnitelman mukaan ajellaan niin pitkälle kun Kapanen jaksaa ja sit aletaan köllimään jonkin yöhuoltamon pihalle. Mie kokeilen tuuriani ja poikaerotiikan uhallakin jaan petini mr Tölsän kanssa.

Herätys rekkaparkista Prahassa. Kolme tuntia laadukasta rekkamiesunta takana. Nyt ollaan saavutettu se maailman ääri jossa alkaa €urojen ja luottokorttien toimimattomuus. Nämä nälkäiset ja janoiset yön saalistajat jatkavat silti loputonta ristiretkeään. Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen, tädätätättärätätää tättärä jne... Arvatkaapa kun ylihuomenna on vapaapäivä joko Wienissä tai Munichissa tai sillä välillä, ni pikkusen kovasti on mietitty mitä sitä tehtäis. Tyylittömintä olis tietysti juoda itsensä johonkin discoon. Tyylikkäämpää taas olis mennä teemalla "Tornion Gynekologit im Zumba eller hot yoga", tätä lähdettäneen toteuttamaan mutta ensin vielä parin illan työt pois alta. Töistä puheen ollen on huomionarvoista myös se että huolimaton nainen Prahassa tekee töitä tien varressa lauantaiaamuisin jo klo 8, mie vaan satuin sivusilmällä sen huomaamaan. Ps. Prahan ja Brnon välisen motskaritien kunnon haluan kuvailla teille kolmella sanalla, halvin tarjous voitti.

Nyt kävi rakkaat lapset sillä lailla että venuen lisäksi löytyi myös kahvila jossa maksaa gin tonic 1,3€, tämä muutti illan kuvion tyystin. Tää kylä on kuulemma niin lähellä Slovakiaa ja niin köyhä ettei mikkään maksa oikein mittään. Käytettiin iltapäivän verran kahvilan palveluja erittäin mallikaasti mutta kun se rouva siellä anniskeli aina ginin eri astiassa kuin tonicin ni jouduttiin pirun pitkään istumaan ennen kuin nuo loppuivat yhtaikaa. Illan taiteellinen panos saattoi tämän johdosta kasvaa tai ei, nähtäväksi jää.

Ja vitut, tuhannen hengen mökki dänssi komiasti kätilöbiitin tahtiin ja bändi oli loistavassa vireessä. Kiivaimmat fanit oli tullu berliinistä saakka tansseihin. Nyt muutama sitso ja kuulumisenvaihdot parin tutun naaman kanssa. Sitten autoon nukkumaan ja toivoakseni herään huomenna itävallassa. Hyvvee yötä!

TK poissa kotoa, Hellraiser Club Leipzig GER

7.10.2011 Perjantai. Herätys helevetin pahanhajuisesta autosta eilisen venuen pihalta. Hajut luonnehtisin alkoholi- ja paskaperäisiksi. Mr Tölsä oli kömpiny yöllä Hanen kainaloon ja pari kertaa aamutuimaan yrittikin eroottisluonteisesti lähennellä, annoin tylyt pakit. Oletan että vaimoaan kuitenkin samanaikaisesti ajatteli. Koskapa muu ryhmä kuljettajaa myöten on edelleen aivan sekaisin mutta hane ei, niin käytän tilanteen hyväkseni.

Lämmin suihku venuella ja pieneen kadunvarsileipomoon aamiaiselle. Luksusta on tämä tässä tilanteessa, sanon mie. Raaka Pöö ja Herra Speggel jäävät nukkumaan niin ikään kaulakkain, täällä on selkeästi poikarakkautta läsnä, heh. Ruotsalaisista mie haluaisin hieman avautua, huomasitteko äskeisen ja salakavalan aasinsillan?

Tod mukavaa porukkaa noi on kaikki tyynni. Mie epäilen että niillä erittyy kuitenkin jotain femiinihormonia normaalia enemmän, niillä on nimittäin jokkiin akkakromosomi mikä meijän bändistä ainakin puuttuu. Ne oli Hampurista poistuessaan SIIVONNU backstagen ja tämän johdosta minun hävinneet laturit ovatkin nyt löytyneet laturit ja sijaitsevat Tägtgrenin kassissa. Tästä mie annan heille yhen pisteen ja peli on näin ollen 6-2. Kuljettajan pelikuntoa odotellessa lähden tutustumaan natiiveihin ja tilaisuuden tullen saatan vetää höplästäkin. Tännään siis siirrytään karvan verran etelämpään jossain vaiheessa.

Aurinko paistaa, matka taittuu ja elo hymyilee. Jurassic-viskaali Holmstedt soitti juur että lähtisinkö saman tien rundin jälkeen hänen ja Hyrden kanssa Las Palmasiin juomaan kolmekymppisiään viikoks. Mie luulen että luvan saaminen tähän on liki mahdotonta ja fyysisestikin lienee turhan hassu idea. Unohdan. Yks ruottalainen hahmo jäi puolivahingossa Berliiniin ja nyt täällä on pikkunen situation että saadaanko se illaks keikalle. Sen puhelin on kyllä täällä ja bändinsä luuli että se tulee meidän kyydissä. Ei tullut. Ei. Tuli myöhemmin ja kerkes. Tuhlaajapoika.

Jonkinlainen itäblokin ennätys tehtiin tuossa juuri, nimittäin puoleentoista tuntiin tehtiin soundcheck, syötiin, meikattiin, vedettiin keikka, pakattiin kamat ja pestiin naamat. Itä-Saksalainen tehokkuus oli läsnä siinä. Saatana. Puoleentoista tuntiin. Perkele. Sama meininki kuin aiemmissakin esityksissä, puolet tykkäs ja loput alkoi tykkäämään vasta ihmeteltyään ensin kotvasen.

Huomenna, tai varmaan jo tänä yönä vaihdetaan maisemaa sen verran että ajellaan tsekkeihin. Paikka lie nimeltään Zlin, ikinä kuullukaan??!!?

TK poissa kotoa, Lido Berlin GER

6.10.2011 Torstai. Herätys tapahtuu liikkuvasta matkailuautosta autobaanalla välillä Hampuri-Berliini. Siirtymä vain 290 km mutta jostain syystä tähän näyttää koko päivä taas lipsahtavan. Pääasia että karavaani kulkee ja nyt se muuten kulkee. Krapulasta ei oo tietookaan vaikka olevinaan ihan tietoisesti humaloita haettiin.

Pari tuntia joutui Berliinissä pyörimään ennenku venue löytyi. Lido on tämä nimeltään, hieno paikka. Pihalla lukee helevetin isoilla kirjaimilla että täällä esiintyy Turmion Kätulöt.

Soundcheck meni ammattilaismeiningillä kun on sama tiski messissä koko rundin, eilisiä säätöjä fiksattiin puolen biisin verran. Vittuako tuota enemmän sahaamaan kun kuulostaa hyvältä jo nyt. Sittenpä käytiin pihalla viihdyttämässä faneja, vallan yllätti kuinka paljon oli kätilöhupparia ja maalattua naamaa siellä. Suomen kieltä opetettiin niille sen verran että joka lauseen loppuun kuuluu sanoa "eipä vissiin", eipä vissiin. Olivat tuonu berliinin tytöt meille Koffia tuliaisiksi, nätisti tehty oli se.

Päivän huumoripläjäys: Todellinen herrasmies on hän joka osaa soittaa hanurilla jazzia, mutta ei soita.

Keikka vetäisty rautaisella rutiinilla, olishan tuota mielellään pitempäänkin veivannut. Jos jotain sais toivoo ni hieman isompii lämminvesivaraajia näihin mestoihin, kaks keikkaa vasta takana ja jääkylmät suihkut alkaa vituttaa jo nyt. Niin, hetken mielijohteesta lisäsin tämän illan näytökseen hyppysellisen eksotiikkaa ja vetäisin ihan kuivin suin. Jännittävää ja outoa, jopa hieman vaikeaa. Mutta sen johdosta herään aamulla ennen ruotsalaisia ja kerkeen saada lämmintä vettä. Huomenna Leipzig, zau!