H poissa kotoa, Philadelphia PA, day 2

8.12.2011 Torstai. Philadelphia PA. Viime yönä siis ajeltiin JFK International Airportilta New Yorkista suorilla Philadelphiaan ja nukkumaan hotelliin jonka nimi oli muistaakseni Boutique Hotel, ihan saatanan hyvä ja kohtelias palvelu yötä päivää. Mie yllätyin oikein. Nukutti tosin ihan päin vittua ja outoja unia näytti. Hotellin ikkunaa ei saanu kiinni ja tummaihoiset tappeli ikkunan alla keskellä yötä. Eipä mittään, aamukävelylle hyvissä ajoin. Isoja on kerroshökkelit, piti niistä kuvia otella, niin isoja olivat.

Yks nyrkkeilyelokuva on kuvattu täällä ja kävin tsekkaamassa ne portaat missä se huusi jotain legendaarista mitä mie en tosin muista. Ja vitut se mitään siinä sit ees huutanu kuten tästä linkistä selviää! Patsas oli kuitenkin siitä ukosta veistetty siihen viereen ja jalanjäljetkin oli valettu rappusiin. Sinänsä hauskaa että Hanen tennareissa oli just sama pohjakuviointi kuin Rockylla. Sen kengännumero vaan oli ehkä 42 minun nelikymppistä käpälääni vastaan.

Nyt mennään pyörähtämään yhen suomalaisen jääkiekkoilijan kämpillä ja mennään illemalla kattomaan sen peliä (Philadelphia Flyers - Pittsburgh Penguins), eilen ne oli voittanu ainakin. Se asuu tuolla Haddonfieldissä New Jerseyssä, Tony Sopranon huudeilla. Ihan mukava nelikerroksinen hökötys on sillä siellä. Kaljat tarjos, en juonu. Omituinen kaupunki oli Haddonfield, viinaa ei myydä koko kaupungissa. Ravintolaan saa viedä oman pullon mutta ne perii siitä avausmaksun. Hölömöjä.

Eilen muuten ajettiin Camdenin läpi vahingossa. Se on koko ameriikan väkivaltaisin kaupunginosa tilastojen mukaan ja kuulemma maailman toisiks kuolettavin lähiö asua. Yle Teemalta tuli kuukausi tai pari sitten dokkarikin siitä, oikeesti pikkusen pelotti siellä. Onneks meidän vuokra-auto on semmosta räppineekereiden drive by shooting-mallia ni ei kummempiin ongelmiin jouduttu. Päät alhaalla vaan ajettiin ja lujaa. Äsken tuli telkkarista paikallisuutiset ja Camdenissa oli tehty eilen illalla vuoden 48. ihmistappo ampumalla? Mitä vittua? Kyllä, rynnäkkökiväärillä yks tapettu ja 3 haavoitettu. Ja hallille mennessähän navigaattori ohjas meidät taas sen alueen läpi, vahingossa. Menomesta on se, huomenna sinne heti uusiks.

Niin joo, lätkäpelissä käytiin ja omat voitti. Puitteet NHL:ssä on melkomoiset verrattuna Niiralan Monttuun, uskotteko häh? Pelin jälkeen käytiin heidän "bäkkärillään" ja sit kaupungilla syömässä jääkiekkoukkojen kanssa ja muut otti kaljoo, minä en. Mukavia ukkoja olivat koko porukka, meidän organisaation lisäksi Flyersistä lähti mukaan Kimmo, Scott Hartnell, Claude Giroux ja James van Riemsdyk. Poijat jäi vielä baariin, mie aattelin hotellissa alkaa kääntämään tämän unirytmin napeilla kun ei tunnu ilmankaan onnistuvan.

Pelissä muuten sattui pari outoa asiaa, ensikkäin näin livenä kun musta ukko teki maalin NHL:ssä ja toiseks, Flyers oli 5-3 alivoimalla kun niiden hyökkääjältä katkes maila. Sit Kimmo yritti purkua ja siltäkin katkes maila ja nyt niillä oli enää yks ehjä keppi vastustajan viittä vastaan eikä Penguins silti saanut maalia. Johtunee tietty siitä että siellä oli yks kuopiolainen puolustuksessa. Vaihdon jälkeen Kimmon pakkipari oli kysyny että mikäs juttu tuo oli? Oliko se sovittu temppu? Olisko hänenkin pitäny vielä heittää maila veke? Hauska matsi ja mukavaa oli. Aamulla aikaisin takas New Yorkiin, tsaui!

H poissa kotoa, Philadelphia PA, day 1

7.12.2011 Keskiviikko. Kuopio, FIN. Hane goes America. Ihan niinku tänä vuonna ei olis tullu jo vähän lenneltyä siellä sun täällä ni kyllä vielä loppukiri on hyvä rytistää. Ikinä en oo ameriikassa käyny ni nyt oli sen aika. Hyvällä tavalla kyllä jännittää kaikki uus ja itselleen tuntematon. Niin jännitti Afrikkakin tasan vuosi sitten mut sinne paskaläävään ei toinna toiste mennä, en voi suositella kenellekään muullekaan, paskaa siellä on vaan ja rosvoja. Paitsi tietty jos pääsis jonnekin syvälle vihreeseen viidakkoon, se kiinnostais, sen verran virtaa tarzanin verta muuten niin huonoissa suonissa.

Kun kerran aasinsilta niin huomaamatta muodostui ni päivitän terveystilanteeni tähän kärkeen saman tien. Ihan sama mulle vaikka se ei vittuakaan teitä kiinnosta mut voinpahan vanhempana huru-ukkona printata sairaskertomuksen täältä kun lasaretti on tietovuotanut potilastietoni jontkaan. Kävin jo kolmannessa sydämen varjoainekuvauksessa ja ne kuvas nyt sen arven sieltä pumpusta niin tarkkaan kuin nykyteknologialla kykenee. Sen jälkeen yheksän kardiologia äänesti niistä kuvista ja päättivät ääniin 5-4 että mulla oli viime juhannuksena kuitenkin sydäninfarkti eikä sydänlihastulehdus. No mitä sitten? Eipä muuta kuin että tämän elämän ajan pittää popsia sydänlääkkeitä, nappi päivään. Helevetin vaikeeta opetella tuommoiseen ku jonakin päivänä livahtaa kolmekin nappia ja samaan tahtiin niitä välillä unohtuukin, mut mie opettelen.

Noita mun maksa-arvoja ne innostui nyt kyttäämään kun ne löys mun verestä semmosen arvon kuin 137 ja se pitäis olla kuulemma välillä 10-70? Tohtori kysyi semmoisella vittuilevalla äänensävyllä että sinä se et varmaan pysty olemaan kuukautta juomatta jossain vaiheessa ni katottais laskeeko se arvo? Yhtä vittuilevaan sävyyn vastasin että hane se pystyy liki mihin vaan ja voipi aloittaa sen tipattoman vaikka heti, että haistapa vaikka paska kun hävisit tämän vittuilun. No nyt on jo vahingossa 6 viikkoo sitä tipatonta takana ja se maksa-arvo on 139, että haistapa paska vaikka toistamiseen, ei laskenut lukema, ei. Ens viikolla aletaan sit kuvailemaan erilaisilla vehkeillä sitä maksaa. Dogaamattomuus on sinänsä ollut oikeestaan aika mukavaa. Hirmu paljon enemmän tulee tehtyä asioita ja niitä jaksaakin ihan eri tavalla. Puhumattakaan siitä että tonnitolkulla on säästyny rahaa viinassa ja nerokkaissa heräteostoksissa. Rouvani on ollut vertaistukena tipattomuudessa mukana, siitä hänelle helevetin iso kiitos, mukavasti tehty! Vaan älkää suotta innostuko, ei tässä ole tarkoitus aivan absolutistiksi heittäytyä, ehkä nyt vähän järkevämmin vaan käyttää jatkossa. Luulen siis että ennen joulua pitää vielä kokeiluluontoisesti narskauttaa?!?

Asiaan. Finnairin isoimmassa vehkeessä viiletetään yheksääsataa Grönlannin päällä, ja neljän tunnin päästä ollaan New Yorkissa, jos ei sitten oo ameriikan hallitus päättänyt että jonniin muhamedin kuuluu ajella tämä vehe taas semmosen kerrostalon kylkeen mihin ne on ite viritelly jo dynamiitit valmiiks. Jospa ei. On täällä muitakin mukana mutta en mainitse nimiä kun en oo lupia saanut, neljä meitä on, toivottavasti takasin päin sama määrä. Helevetin hyvä tuuri kävi istumapaikan suhteen kun molemmilla puolilla on tyhjät paikat, kolmelta näytöltä voi katella siis maisemia ja leffoja yhtaikaa ja padilla näppäillä sylissä vielä blogintynkää, mukavaa. Vessakin on sähkötupakointia varten ihan tuossa vieressä.

Ostin muuten elämäni ensimmäiset lentosukat? Melko homolta tuntuvat ne, ja näyttävätkin. Vaan kuulemma estävät pitemmillä lennoilla veritulppia jaloissa. Otin riskin ja tunnun homolta nyt. Teuvo Hakkarainen oli muuten mun edessä jonottamassa KPO-HKI-koneeseen aamulla, poijat tarjos satasen jos olisin puristanu sitä perseestä ja ottanu sahurilta turpaan. Sitä riskiä en kuitenkaan uskaltanut ottaa, ihan niin homolta ei tunnu ees nämä sukat. Niin, Teuvohan ei ollut Tarjan homotansseissa eilen, se on Viitasaaren paikallisessa juhlinut kansallispäivää kylän äijien kesken ja nyt piti lentää takas töihin.

Pikkusen nämä on täällä tarkkoja tuon maahantulon kanssa, joka sormesta jäljet otettiin ja lärvikin kuvattiin setä samulin terroristiarkistoon. Aika paljon jännitti heidän suhtautumisensa noihin mun sähkötupakkavehkeisiin ja -nesteisiin, ne kun näyttävät erehdyttävästi kyllä pommintekomateriaalilta, mut eivätpä tarttuneet noihin ainakaan tässä vaiheessa. Sen jälkeen alkoi se kuulustelu että millä asialla ja minkälaisella porukalla. Kuulustelussa auttoi huomattavasti kun sanottiin että kuopiolaisen tuttavan NHL-matsia mennään katsomaan Philadelphiaan, kuulustelija tunnisti nimen, joukkueen ja pelinumeron ja saman tien oli leimat paperissa sekä kuulustelu ohi. Vuokra-auto oli valmiina ovella ja nytpä tässä just tyrkitäänkin philadelphiaan vielä näillä silmillä. Good night!

TK poissa kotoa, Finlandia-klubi Lahti

19.11.2011 Lauantai. Herätys Kouvolalaisesta Cumuluksesta. Rouva kehrää vieressä, ei suinkaan kuorsaa, omien sanojensa mukaan aina kehrää. Kissanainen on se, minun elämäni kissanainen. Antero otetaan meijän kyytiin koska sen pitää joutua pieniin häihin Lahteen. Loppujen lopuks se hääpaikkakin tarkentui Sysmään ja sehän oli 100 km väärään suuntaan Lahest. Tämän takia meillä ei ollut soundcheckissä rumpalia ja Hra Spektaakkeli yritti korvata. Paska meinas tulla housuun siitä naurun määrästä. Unohettiin siis checkit, vedetään lennosta. Jäipähän aikaa käydä anopin pöperöillä, herkkuja olivat ne.

Hieno paikka on Finlandia-klubi, ja se koko sibeliushökötys siellä. Laitteisto ja henkilökunta on parasta a-luokkaa. Semmonen Samppa oli siellä meillä hostina, omalla paikallaan oli siinä hommassa hän, homma toimi kuin rasvattu. Jos alkoholia käyttäisin ni olisin ehkä vähän kiukutellu rider-hommista, mutta vain vähän. Varmaan 2000 henkee mahtuis tuohon saliin mutta ottavat vain 615 ku insinöörit on laskenu että ei lattia kestä enempää. Kuulemma jokkiin suojelukohde ni ei saa edes fiksata sitä paremmaks. Pukuhuonetilatkin on ihan viimeisen päälle, vinku-intian filharmoonikotkin mahtuis sinne perheineen. Saunat oli ja pelit ja vehkeet. Toi mun tuleva vaimo on ollu siellä ennen töissä ni se vähän esitteli mulle tuota hökötystä, kyllä pitäis joka notkossa ja saarelmassa olla yks tuommonen, siis hökkeli, ei vaimo. Ajattara on meillä supportina täällä, mukavia ukkoja, joskin hirmu sotkuisia. Aiemmista tiedoista poiketen Proteus ei päässytkään paikalle, harmi.

Kuten sanoin niin ennakkomyynti oli yllättänyt järjestävän tahonkin ja ei sinne montaa lippua jäänyt enää ovellekaan myyntiin. Soittoajat oli asennettu keskieurooppalaiseen tyyliin esiintyjälle mieleiseksi, hattarat veti klo 20.30 ja me kiskaistiin tuntia myöhemmin. Helevetin mukava oli vetää laadukkailla kajauttimilla, oma kontrollilaatikkokin kuulosti pitkästä aikaa hyvältä. Vissiin moni muukin oli samaa mieltä ku tanssivat ihan homoina, ei olis oinonen eikä hakkarainen tykänneet, kieltäytyneet olisivat näistäkin tansseista. Semmonenkin kummallisuus tapahtui että hanen tuleva anoppi oli yleisössä, jälkeen päin oli vielä valehdellut tykänneensä. Oli kuulemma alkanu ihan tehdä mieli tanssimaan, ei niin paljon olis tarvinnu valehdella, vähempikin olis mulle riittänyt. Mukava rouva on se anoppi, mutta appiukko se vasta pelimiehiä onkin. Se on mersumiehiä, sillä on mm. semmonen jenkeistä tuotu harvinaisempi cabriolet pihassaan, pikkuse hieno. Kaiken tietää mersuista se, yhteinen sävel löytyi meillä het.

Johtuen noista oikein mukavista soittoajoista oli suunnitelmanamme poistua kaupungista vielä samana yönä. Suurin osa Kuopioon, Rydi Tampereelle ja meitsi Helsinkiin. Puolilta öin tämä skenaario kävikin toteen ja mie olin köllöllään Punavuoressa jo heti yhen persiistä. Kuopion delegaatio oli kuulemma nähnyt Henry's Pubin valomerkin, mutta rydi oli sotkeutunut Ajattaran porukoihin ja löys itsensä Lahest vielä pyhäehtoona. Helevetin mukava yllätys oli tämä paikka ja johtaja Kavasvuon kanssa piti vielä seuraavana päivänä kiitellä puolin ja toisin ja varmistella yhteisen ilon uudelleen tapahtuminen tulevaisuudessa.

Yks keikka me vielä tänä vuonna rykäistään Nosturissa, sitä ennen mie saatan tosin raportoida yhdestä reissusta mihin TK ei varsinaisesti liity. Seuraavat pari viikkoa fyysistä olemustani taas roplataan lääkärien toimesta ihan huolella, mie keskityn siihen ny. Loppuun vielä helevetin puhutteleva kuva viime viikonlopulta DOMista:

Bujaka!

TK poissa kotoa, House Of Rock, Kouvola

18.11.2011 Perjantai. Tämän illan ohjelmassa kätilöshow Kouvolassa paikassa nimeltä House Of Rock. Kimmelissä herätys ja aamupala ja vilkaisu ikkunasta ulos. Mittees vittua, maa on valkoinen? Se on lunta tai jotain vastaavaa, onneks mersusta saa kytkettyä luistoneston veke, hauskuus alkaa tästä.

Tuossa saman ikkunan alla jotkin kulttuuriopiskelijat pitivät eilen mielenosoitusta ja kantoivat koulustaan tuoleja nurmikolle. Otettiin sit selvää että mistä heillä kenkä puristi. Sama määrä kuin oli noita jakkaroita ruoholla niin oli heidän opinahjostaan vähennetty ukulelenvirittäjäopiskelijoiden aloituspaikkoja. Se on kuulkaas niin että niitä ukulelenvirittäjiä lie tuolla työvoimaston listoilla niin paljon että se aloituspaikkojen vähentäminen varmaan oli ihan perusteltua. Pitäiskö opiskella ennemmin johonkin tuottavaan ammattiin jolla olis tarkoitus? Sitä paitsi oikeat mielenosoittajat olis polttanu sen tuolikasan.

Siirtymätaipaleella jossain Heinäveden tienoilla otettiin Hanesta uus promokuva joka pitänee käydä ens viikolla poliisiasemalla kuittaamassa. Vauhdikkaasti tultiin, oltiin jo puol kolme Kouvolassa ja poimittiin hanen akkakin rautatien varresta kyytiin. Hotellissa hieman lepiä siis kerkes ennen soundcheckiä jopa nauttimaan.

Äänentarkastus meni ihan hampaiden kiristelyks. Oli tuo kalusto hieman vanhanaikaista. Sumilla meinas olla hermo tiukalla, Jopikaan ei sirdalud-päissään ollut enää yhtään niin lempeä kuin yleensä. Ammattilaisille haluan kertoa ihan oikein termein mikä kiikasti. Molemmat tiskit olivat sen verran vanhan liiton vehkeitä että ne työns väkisin phantomia Hanen räkkiin. Passiivisia D.I.-bokseja talossa ei tietenkään löytynyt joten se oli sitten vittumaista rahinaa koko illan. Hoitakaa nyt saatana ees jotain 2000-luvulla keksittyä laitteistoo niille keikkapaikoilenne ni on kaikkien parempi olla. Tegelmeisterin Mikkokin tuli siihen vielä Lappeenrannasta Hectorin viidenneltä jäähyväisrundilta tuuraajalleen vittuilemaan.

Noh mutta, putiikki oli kuitenkin suurin piirtein täys ja tanssit kuten aina, melko hullut. Mukava siinä oli taas rokkitähteä esittää. Black Light Discipline oli lämppärinä, he olivat myös hyviä koskapa olivat Kuopiosta. Äkisti nukkumaan ja aamulla siirtymä Lahteen. Finlandia-klubilta kantautui tieto että salista on myyty jo puolet ennakkoon, helpottava tieto koska olen antanut korviini kantautua huhuja että sinne olis vaikea saada tämmöisen tuntemattomamman yhtyeen yleisöä. Johtuisko lipunmyynnin suksee sit siitä että siellä on Ajattara lämppärinä, ne on kyllä mukavia roistoja nekin, ai herra!

Jos saapi ni varovaisesti haluaisin ilmoittaa kantani vellovaan homotanssi-keskusteluun. Korostan että en halua asettua kummallekaan puolelle mutta tuo teidän nahistelunne alkaa saada lapsellisuuden piirteet. Omassa lähipiirissäni elää homoja, oinosia ja hakkaraisia. Minä ymmärrän heitä kaikkia ja minun korvissani heillä kaikilla on yhtäläinen sananvapaus. Homot inhoaa oinosta, mut teidän mielestänne oinonen ei sais inhota takas? Vai vaikuttaako se kuka aloitti inhoamisen? Ottakaapa päät pois perseestä ni huomaatte että Suomessa nykyään aina vähemmistö voittaa ja on mielestänne oikeassa. On kyseessä sit maahanmuuttajat tai seksuaalivähemmistö ni oikeuksia tuntuu olevan aina enemmän kuin enemmistöllä. Entäs nyt kun oinonen ja hakkarainen ovatkin se kaikkein pienin vähemmistö ni säännötkö eivät enää pädekään? Muistutan että en todellakaan ole itse heidän ajatustensa takana, mutta samalla haluan myös logiikan tähän keskusteluun jeesustelun tilalle.

Neuvoisin siis jättämään oinosen ja hakkaraisen kommentteineen omaan rauhaansa jos haluatte että heille ei aleta vähemmistöjen etuisuuksia jakamaan. Vai luuletteko että vaikenevat kun kaadatte gasoliinoa liekkeihin?

Tsau!

H poissa kotoa, Ilosaari Summit

17.11.2011 Torstai.  Ennen kukonlaulua pari tuntia tiukasti töitä ja sit Joensuuhun. Mennessä viedään Julma Jiin urheilumersu huoltoon ja jatketaan Hanen mersulla perille. Notta mitäkö Joensuuhun? Siellä on menossa Rokumentti, se on pohjoismaiden suurin rock-elokuvafestivaali ja siinä sen kyljessä oli semmonen Ilosaari Summit mihin oli kutsuttu viskaaleja (ja minut) puhumaan. Jarkki läks mukaan kannustamaan ja vähän työnsäkin puolesta kikkailemaan kun se hoitelee noita Kuopion nuokkarin bändiostoja töikseen.

Aiheina siellä oli rokki-klubien haasteet, festareiden turvallisuus, digital marketing ja business in russia. Mua pyydettiin osallistumaan tuohon ensimmäiseen, hyvä niin, koska noista muista en olis tiennytkään hevosen vitun vertaa. Enkä varmaan paljon sen enempää tuostakaan mut kävinpähän ilmoittamassa mielipiteitäni ihan julkisesti ja minähän saan moisesta tunnetusti tyydytystä. Muita saman alan bisnesmiehiä tuossa paneelissa olivat Oulun nelivitosen ja Tampereen Telakan päälliköt, sekä Panu Kerubista ja Eeka Nosturista. Mukavaahan se taas oli ja ihan asiaakin vissiin puhuttiin. Mie tosin olin Jarkin mukaan puhunut erittäin sekavin käsittein, mut se johtui vaan siitä että jouduin olemaan selvin päin, päissään lähtis tuokin paljon luontevammin ku ei jännittäis. Mie oikeesti jännittelen aika paljon asioita ja usein keikkojakin. Terve jännitys takaa yleensä parhaan suorituksen vaan ei nyt. Päätteks kävin antamassa vielä pienen haastiksen jollekin Rokumentti-TV:lle, änkytin siinäkin. Selväpäinen julkisuus ei ole näköjään minua varten.

Pakolliset kuviot olivat siis hoidetut mutta kävin vielä kaks paneelia kuulemassa kun oli oikeesti aika kiinnostavat aiheet. Ekassa oli puhumassa kaks brittiä pikkuse markkinoinnista, ne oli suunnitelleet mm. Mobyn, Radioheadin ja Nick Caven promootion ja tehneet staran mm. Adele-nimisestä tuntemattomasta irmasta. Hyviä pointteja oli niillä. Sit siinä viimeisessä oli venäläisiä keikkajärjestäjiä puhumassa Venäjän kuvioista. Siinä oli yks todella ärsyttävän oloinen ja marcelocabulin näköinen leso hippa aurinkolaseineen mukana elvistelemässä. Teki mieli katkoo polvet ja palauttaa se maan tasalle kun ei siltä ääntäkään oikein lähteny. Mut kyllä se asioista ties ja oli järkänny uukakkosen ja madonnankin Moskovaan keikalle. Saat anteeks, marcelo!

Sit oli alaan liittyvät kuviot paketissa ja aika siirtyä vapaalle, samoissa seurueissa toki. Ohjelmassa rokkikeilauksen epäviralliset SM-kisat, ai mitenkäkö tämä minuun liittyy? Noh, siinähän kävi niin että Viikatteen Kalle joutui perumaan osallistumisensa ja silloin soitettiin hane hätiin. Joukkuekavereina mulla oli Koljosen Tiekiistasta Hirvoskimmo, sekä Lutakosta Matti ja Jenna. Alku oli melko raju, ensimmäiset kolme heittoa vuosikausiin ja multa lipsahti kolme täydellistä kaatoa. Viereisellä radalla teoston joukkue alkoi jo vaatia jotain korvauksia noin näyttävästä suorituksesta. Sitten alkoi lipsua kun joukkuekaverit rupes kittaamaan kossuvissyjä ja minä en. Lopun aikaa sit keskityttiin vaan olemaan hyvännäköisiä ku ei päästykään finaaliin.

Seuraavaks Kerubiin tarkastamaan Danko Jones. Olipahan taas klubibändi vailla vertaa. Tampereen Klubilla näin kerran ja oli ehdotonta rautaa sielläkin. Kuopiorockissa taas ei mun mielestä oikein ihmeellinen ollut. Klubibändi on se, ei festaribändi.

Muut jatkoi juhliaan ja mie hotelliin köllöttämään. Niin, join muuten baarissa 6 tölkkiä batterya, 5 pulloo vettä ja jokusen limpparin, keho oli ihmeissään että mikäs meininki tämä on. Aseman Grillin tympeälle rouvalle ei lisäpisteitä irronut. Olin lähestymässä hänen kioskiaan ja matkaa oli noin 7 metriä enää ni akka laittoi saatana luukun kiinni ja sanoi että ei ruokaa enää. Olisit nyt voinu vaikka kylmän lihapiirakan jääkaapistas myydä vaikka työaika loppui minuutti sitten. Olisin muuten maksanu sulle satasen siitä, mut ei sitten. Vituttaa tuommoset ammattiliittoihmiset, fukk.

Aamulla siirtyminen Kouvolaan keikalle, mukavaa. Rouvakin junailee itsensä sinne. Saattaa tuurillansa päästä Hane Cumuluksessa rakasteluhommiin,  pikkuse hyvä.

Tsaui!

TK poissa kotoa, DOM Helsinki

11.11.2011 Perjantai.  Rykäisin hullun työviikon ja karkasin jo torstaina iltakoneella Helsinkiin. Perjantainapa siis kerkesin erilaisia asioita hoitamaan siellä siis. Materialistille, kuten itse, tullee kaikenlaisesta ostelusta hyvä mieli ja nyt taas tuli. Hirveesti kaikkea tuikitarpeellista tuli löydettyä ja uudet housut. Nyt oon poikkeuksetta käyny joka helsinkivisiitillä uudet farmarit koska löytyi nimittäin SE kauppa. Kampin keskuksessa on kolmannessa kerroksessa semmonen pieni vaatekauppa kuin Sirus, tsekatkaa netistä. Pakko suositella. Jokainen myytävä vaatekappale on uniikki ja ne vielä kaupan päälle lyhentelee ja kaventelee jos tarvii. Todellakin erikoisen näköistä vaatetta löytyy jos moista kaipaa. Semmonen ranskalainen pariskunta sitä siinä vissiin pyörittelee. Pikkusen se on köyhälle kallis kauppa mutta sen verran spesiaalihousua että eipä tuu samanlaisia vastaan kellään.

Kuopion delegaatio rantautui klo 17.30. Rydin junakin tuli ihan ajallaan, herra itse ei tosin tiennyt missä baarissa keikka mutta kysyvälle kerrottiin. DOM oli siis venue ja hieno paikka se siihen tarkoitukseen onkin. Loppuunmyyty se oli vaan niinpä nuo on meidän Helsingin keikat viime aikoina olleet muutkin. Bändillä menee siis kaiketi hyvin. Soundcheck tupakoitiin vissiin melko antaumuksella koska vahingossa jätettiin supportillekin 10 minuutia tarkastukseen. Damnara oli tuo lämppäri ja se on myös Kuopiosta eli hyvä.

Illan ensimmäinen hämmennystä aiheuttava situation tapahtuikin jo ennen ovien avautumista. Yleisölle olisi tarjolla tänään kaupan päälle meille hyvin rakas friikkipariskunta Senja Sidoro ja Lassi Absurdus (nyk. Sidoro), ja nämähän olivat tilanneet backstagelle jonniin rouva Notaarin. Oh my satan, nehän meinaa mennä naimisiin tässä meijän pukuhuoneessa mikä pursuaa alastomia miehiä ja arveluttavaa rekvisiittaa. Rouva Notaari oli pikkisen ihmeissään ja kysyi notta tässäkö. Elä kysele ja ala nyt vihkimään, tässä oo koko iltaa aikaa kun pitää kiirehtiä pervoilemaan tuonne stagelle. Eikö muka todistajien määrä tai laatu kelpaa, häh? Liturgiat purkkiin ja se oli siinä, viralliset paperitkin tuli. Onnea vielä kerran tätäkin kautta Senja ja Lassi!

Seuraavaks hämmentävintä on tuo selvin päin soittaminen, minullahan on edelleen menossa tuo marraskuinen lääketieteellinen kokeilu joka ei sisällä alkoholia. Vähän se tuntuu samalta kuin se soittamisen opettelu silloin pikkupoikana. Diskofiiliksen haku se vasta vaikealta tuntuukin, huhhuijakkaa sentään. Vaan kun on väkeä paljon ja se on noinkin laadukasta ni sieltä se vaan tanssimeininki jostain kumpusi. (Työnsi muuten juuri tätä kirjoitellessa lentoemo peränsä hannun syliin niin antaumuksella että poikamiehenä olisin ehkä häkeltynyt vaan en enää.)

Niille jotka eivät oo tuolla DOMissa käyneet ni selvennän että siellä on lavan päällä semmonen häkki johon taitavampi tarzan voi halutessaan kiivetä hauskuuttamaan juhlaväkeä. Minä ja Bobby kun harrastetaan noita wireless-vehkeitä ni ajateltiinkin yksien biisien verran näin tehdä, mie ensin ja bob sitten. Mie sinne kiipesin Hades-merkkistä kappaletta tapailemaan, ja mahtavan oloinen oli se näkymä alaspäin kun koko saatanan sali räpsi salamoineen hanesta yläviistoon kuvia. Hetken verran oli olo kuin rokkitähellä, ai saatana. Jos kellä lukijalla on noita kuvia niin mielellään näkisin. Myöhemmin setissä kun oli bobbyn huki tuonne kiivetä ni mie olin unohtanu koko jutun ja olin hetken jo kaverista huolissani kun ääni kuuluu mutta Bob ei näy. Siellä se kuitenkin oli ukko kotelossaan.

Omakohtaisella tasolla illan suurin tunnekuohu kuitenkin tuli koettua kun piti alkaa olevinaan encoreita vetelemään. Ihmetytti että miks Raaka Pee kutsui minua lavalle ensin? No kohteliaana gigolona menin kun kutsuttiin, soitinta hapuilin kainoloon mutta käskivät pois laittamaan. Ihan olin että WTF ja OMS. Sitten siihen tuli loputkin ryhmästä paitakauppiasta myöden ja jokkiin ihme laatikko niillä oli mukanaan. Laatikosta paljastui taiteilija Timo Kokon veistämä pronssinen Hane-patsas. Ai saatana. Äskettäin vietettyjen nelikymppisten takia vielä tämmönenkin. Kortti oli mukana ja iso liuta rakkaiden ihmisten nimiä siinä. Entisiä ja nykyisiä teknikoita ja soittajia, sekä omasta että muista hyvistä yhtyeistä löytyi yllätyksen takaa. Oma rouvakin oli juonessa mukana vaikka on kuulemma maailman paskin salaisuuksien pitäjä. Hane liikuttui. Olette rakkaita kaikki.

Kaiken kaikkiaan keikka tuntui ihan helevetin hyvältä, toivottavasti muistakin paikalla olleista. Tästäpä linkistä löytyy vielä ulkopuolisen ihmisen puolueeton arvio jos ette minua usko. Parit tutut kerkesin ennen nukkumaanmenoa morjastamaan, en kaikkia vaikka kuinka olisin halunnu, sori, ei johdu ylpeydestä se, ei. Mie lähin rouvani kanssa Rööperiin pötköttelemään koska se on parasta mitä voi olla, mut poijille tapahtui vielä. Eerikin Tippurin edessä oli joku tullut Peeltä tupakkaa kyselemään ja saman tien kun oli Pee keikkakassinsa maahan laskenut ni tummahipiäisen kaverin käteen se tarttui ja afrikkalainen hävisi taas horisonttiin. Eli jos joku näkee lähitulevaisuudessa afro-amerikkalaisen juipin Raaka Peen keikkavaatteissa ja meikeissä ni antakaa ihmeessä ilmi tai ottakaa ainakin kuva siitä hauskuudesta. Mielellään langetettais kyllä sille asiaan kuuluva rangaistus.

Sen pituinen se. Tulevalla viikolla käyn tiistaina varjoainekuvauttamassa sydämeni, se on muuten vittumaisen tuntuinen sessio se. Torstaina meen Ilosaari Summitiin höpöttelemään Rock-klubien haasteista ja tulevaisuudesta. Perjantaina viihdytetään Kouvolassa ja lauantaina Lahes. Nähtäiskö jossain? No miksipäs ei?

TK poissa kotoa, Hullu Pullo, Vaasa

4.11.2011 Perjantai. Ensimmäinen suomikeikka kesän jälkeen, sinänsä ei eroa noista euroopan rundin keikoista koska ihan yhtä paljon ajeluttaa yhden keikan tähden. Paitsi mulla ajeluttaa vielä enemmän koska Vaasasta pitää singahtaa Helsinkiin pieneen palaveriin ja sieltä vasta Kuopioon eli 1250km omalla autolla tämän keikan tähden. Kai sen joku on laskenut että se kannattaa ja siinä jokin järki piilee, vai onko laskenu? Ja piileekö?

Ensimäiselle pikataipaleelle KPO-VSA sain kuitenkin seurakseni paitapäällikkö Julma Jiin ni ei tarvinnu ihan itestään nukahtaa rattiin, koskahan olinhan nohevuuttani kuitenkin herännyt aamukuudeksi konttoriin hoitamaan päivärutiinit. Muu seurue jäljitti meitä hyväksi havaitulla Osasto A:n lusikkahaarukkayhdistelmällä, puoltoista tuntia hitaammaksi ne jäi kuin herrat urheiluautossa.

Vähän aikaa ihmeteltiin jarkin kaa että missä lie se baari kun navigaattori väittää että just tässä vaan ei satu silmään. J uskaltautui natiivilta kahvilan neidiltä kysymään ohjetta vaan ei tiennyt sekään. Sit yks asiakas ties kertoo että tuossa se on seinänaapurissa, ei ollut kahvilan tyttö ihan kärryillä Vaasan meiningeistä, eikä ollu meillä silmät vissiin tarpeeks auki. Hullu Pullo on nimeltään tämä paikka, ollaan henkilökunnan kertoman mukaan käyty täällä 2005 tai 2006. Kukaan meistä ei tosin tätä muista saatika allekirjoita, tosin nuo vuodet olivat hämärää ja vauhdikasta aikaa muutenkin. Eurooppalaisten isojen lavojen jälkeen oli aika palauttaa miehistö maan pinnalle ja niukempiin olosuhteisiin. Seuraavana kerron kuinka tuo ravintola on todennäköisesti perustettu ja jokainen kotimainen muusikko/roudari varmasti allekirjoittaa tämän. "Tehhäänpäs poijat hieno ravintola, semmonen amarillon oloinen, ja pannaan tuonne nurkkaan DJ-koppi." Ensimmäisen kesän jälkeen kun kauppa ei käynytkään odotellulla tavalla: "Aletaan pyörittää täällä isoja ja nimekkäitä bändejä, se on varmaan kultakaivos se. Tuota DJ-koppia vaan vähän levitetään ni siinähän ne mahtuu vetämään?" Näin.

Onneks kuitenkin näissä puitteissa oli ystävällinen henkilökunta tehnyt kaiken voitavansa ja palvelu pelasikin. Vanha tuttu laitetoimittaja oli tuonu asialliset lamput ja stereot, mukavasti oli pukuhuoneessa leipää ja lonkeria, oikeen merkkistä energiajuomaakin olivat absolutisti-hanen vaatimana ladanneet jääkaappiin vaikka panimosopimuksen perusteella nähtävästi ED olisi ollut tuloillaan. Saunankin olivat saatanat rakentaneet pukukopin yhteyteen. Kiitos, tullaan mielellään toistekin.

Just ennen keikkaa pukukoppiin saapui yhtyeen vanha tuttu Anssi Viskari eli Mr Lothar. Onneks ei arttu wiskari koska jutut alkoivat käsitellä lähinnä panemista ja sen tuntemattoman potilaan kanssa en olisi sitä juttutuokiota halunnutkaan jakaa. Ei muuten puhuttu Lohtarin kanssa sanaakaan sen parviaisen jussin akan panemisesta, miksipä olis, se on turha ämmä se. Toivottavasti luet tätä sillä minä erehdyin yks päivä lukemaan sinun blogiasi ja olet todellakin turha tapaus. Niin, Lohtari tuli täyttämään 40v meijän pukukoppiin kun ei parempaakaan keksiny, nimittäin samalla sekunnilla kun TK-keikka käynnistyi klo 00.00 ni Mr Lothar täytti pyöreitä kymmeniä. Isot onnittelut tätäkin kautta koska tiedän että luet tätä!!! Muusta miehityksestä sen verran että nenäpäivän kunniaks äänimiehenä oli Kuopion kuuluisin koukkunokka, Sumi. Valoissa ihan meijän oma ukko, Jopi. Oikealle kallellaan oleva toinen solistimme Rytkönen oli jäänyt Brasiliaan ni lainattiin toiseen lauluun Ajattarasta Hurja-Harju, nätisti lauloi kun sattui pystyssä pysymään, testamenttasin nimittäin sille oman lonkerikiintiöni ja tämä osoittautui melkein virheeks. Yks turistikin pääsi takahuoneeseen kuten ylemmästä kuvasta näkyy. Hän on hanen rouva ja junaili ihan asioikseen katsomaan keikkaa Helsingistä Vaasaan. Se joko tykkää bändistä tai sit se rakastaa hanea niin tulenpalavasti ettei malttanut olla erossa enää hetkeäkään pitempään.

Keikka itsessään oli aivan mainio. Hullun paljon oli vaasalaista natiivia paikalla, lie ollu sali aivan täys, siltä se ainakin näytti. Kellosta katsottuna vedettiin varmaan uramme pisin keikka, nimittäin se sisälsi noin 20min kestäneen huumorilaulatusosuuden sillä välin kun tekniikan pojat etsivät kadonnutta virtaa. Luulen että solistimme olivat vähintään osasyyllisiä tuon virran katoamiseen nimittäin tuossa alla olevassa kuvassa näkyvästä jakorasiasta tuli pihalle enemmän heidän juomiaan ja savua kuin soittamiseen tarvittavaa sähköä.

Mun puolella siellä lavan sivulla oli kaks gootihkoa nuorenlivakkaa lokaalineitiä ja niillä näytti olevan ihan hyvät bileet. Kovasti ne otti hannusta kuvia siellä ja mie varmaan jotain kevätjuhlailmeitäkin heidän kameroilleen tein. Silloin mun rouvallain välähti. Petra meni siihen niiden viereen, osoitti minua, ja sanoi niille:"Mä muuten lähen kohta ton kanssa panee!" Ne lähti sit toiselle puolelle ottamaan kuvia Bobista.

Encoret vedettiin yhteen syssyyn kun ei sieltä lavalta ollut mahdollisuutta päästä pois siinä vaiheessa. Poijat jatkoi keikanjälkeisiä toimintoja ja mie poistuin rouvan kanssa hotelliin toimittamaan edellisessä kappaleessa mainittuja toimenpiteitä. Aamuseittemältä kuulin hotellin käytävällä huudettavan helevetin kovaan ääneen: "NEEKERI!" Tähän löytyi myöhemmin aamulla selvitys ja kaikki oli alkanut siitä kun tummaihoinen kaveri oli pistänyt käden povitaskuun ja väittänyt että hänellä on jokkiin puntari siellä. Tästä ei sen enempää, häntä oli pyydetty poistumaan ja kaveri oli juossut horisonttiin. Pojat poistuu kuopioon, Hurja kannetaan Tampereen junaan ja mie lähen Petran kanssa Rööperiin.

Ens perjantaina on Helsingissä DOMissa erittäin mainio disco, friikkiystävämme Lassi ja Senja tulevat esittämään viimeisimmät temppunsa ja me soitetaan jotain tilanteeseen passelia taustamusaa. Tuu ihmeessä katsomaan jos uskallat. Tsau.