Hane matkoilla, Kuuba, tammikuu 2014, day 12

Aina jos minulta pääse julkisella paikalla pieni pieru ni vaimo sanoo: "ryssä!" Jos epähuomiossa poltan hississä tupakkaa ni vaimo sanoo: "ryssä!" Adjektiivina tuo on hyvä, vaikka ei tässä nyt mitää rasisteja olla, varsinkin kun venäläiset kai on hyvin pitkälle samanrotuisia kuin me. Rasismihan ei sanana viittaa mitenkään kansalaisuuteen, pelkästään rotuun. Mutta voi jumalauta kun on nyt joutunu kaks päivää sietämään venäläisiä naapureita ni ne ei vaan voi olla yllättämättä tuolla huonotapaisuudellaan, aivan sikoja. Tekis mieli kehittää niille jokin käytännön pila ennen pois lähtöä, jokin semmonen mikä pistäis niitä vähän ajattelemaan.

Yöllä oli satanut voimakkaasti vettä ja aamulla oli hetkittäin sähkökatkoja. Aallot on hirmuisia mutta aurinko jo hieman pilkistää ja sekös vaimoa tyydyttää, se vois maata kellon ympäri auringossa viikkoja kun mie vaan kannan sille ruokaa. Aamiaisella oli pekonialtaassa kaksi koppakuoriaista, niiden olis voinut kuvitella olevan vain eksoottinen lisä jos ne olis olleet kuolleita. Mutta ne olivat eläviä ja käveleviä ni jäi pekoni syömättä. Naapuripöydässä jäi syömättä neljä kukkurallista lautasellista kaikenlaisia herkkuja. Mä en vaan voi voi hyväksyä sitä että kerätään lautaset täyteen kaikkee ja sit ne jätetään syömättä. Varsinkin kun se safkat roskiin kantanut tarjoilija hankkii itse 20€/kk. Ei liene epäselvää minkämaalaisia turisteja oli tuossa naapuripöydässä?

Sillä naapurin nuorella rouvalla on kyllä perusvenäläinen tapa pukeutua. Sillä on yötäpäivää semmoiset todella pienet bikinit jotka on ihan täynnä erilaisia timantteja. Itse se on ne niihin asentanut ja eihän ne tietenkään oikeita oo, tiimarin loppuunmyynistä se on ostanu semmoisia liimattavia "timantteja". Ne sillä oli päällä tuossa aamupalalla ja niissä samoissa bikineissä se kävelee päivät tuota uima-allasta ympäri että kaikki varmaan huomais hänet. Eikä se yhtään tajua kuinka naurettavalta tuo näyttää. Pakko kertoa sille vielä se päin naamaa jossain vaiheessa. Oho, nyt se tuli altaalle farkkushortseissa, tais alkaa paleltamaan bikineissä. Farkkushortsit on tosin leikattu maailman lyhyimmiks lahkeistaan ja tiedettehän sen kun niistä tulee sit ne kangastaskut näkyviin? Tiijättekö mitä svetlana oli tehny niille taskuille? No se oli liimannut niihin näkyviin osiin timantteja!

Nyt mie otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoittelen jonkin tekstin sinne Viikkosavoon, tässä meinaa kaatua deadlinet päälle. Ja noin, homma hoidettu, eikä siihen kulunut kuin kaksi kaljaa. Aika monella uima-altaalla oon ollu ympäri maailmaa ja tiedättekö mikä niitä kaikki yhdistää? The Scorpions. Täällä siihen meni melkein kaks viikkoa mutta just äsken soi allasbaarissa Here I am, rock you like a hurricane. Toivottavasti ei ollut ennebiisi, hurricane season kuitenkin päättyi täällä jo lokakuussa. Joo, The Scorpions tuntuu olevan sitä maailman kaikkein universaaleinta ja globaaleinta musiikkia, pistäkääpäs itsekin korvan taakse kun reissailette että onko näin. Sen jälkeen soi vielä Cotton Eye Joe ja Gangnam Style, nyt on selkeesti DJ:llä jokin international-teemapäivä. Yks biisi on semmonen mikä soi joka puolella, joka saatanan kojussa sekä täällä että Havannassa. Se on joku Marc Anthonyn vittuilubiisi Jennifer Lopezille. Nyt kun olis netti ja google ni olispa mukava tutkia mistä siinä on kysymys ja miks se soi just Kuubassa noin tehokkaasti? Onko Marc Anthony kuubalainen vai onko J Lo jokin kuuban vastustajatar? Se on kuulemma tänä päivänä näille ihan kuin kansallislaulu ja nythän se löytyy tästä linkistä.

Tässä meidän niemimaalla saa ihan lain mukaan ottaa aurinkoa yläosattomissa, naisetkin. Mut runkkarien ei kannata todellakaan vaivautua sillä kahteen viikkoon mie oon rannalla nähny vain yhen venäläisen mummon tissit. Ne oli isot mutta ei eroottiset.

Parhaat sähkösikarit tarjoilee Paul Saar.

Hane matkoilla, Kuuba, tammikuu 2014, day 11

Onnellisiin uutisiin herättiin tänä aamuna. Yks Eero oli kosia päksäyttänyt vaimon siskoa ja tämä oli vastannut jespätijes. Onnea molemmille, aion tulla häihinne kuokkimaan vaikka ette minua sinne kutsuisi. Aamiaisella mietin sitä että jos tässä kommunistisessa systeemissä kaikki saa saman palkan ja ite joutuis tämän järjestelmän armoille ni minä olisin mieluiten se pekoninpaistaja. Mie oon hyvä siinä ja se on mukavaa. Mie osaisin paistaa just sopivan tasalaatuista ja rapeaa pekonia, toisin kuin Fernando tänä aamuna. Ei se voi olla niin vaikeeta, hirmu homma on siitä altaasta aina aamuisin hämmentää ja erotella ne hyvät pekonit liian vetelistä tai palaneista.

Tänä aamuna ei paistanut aurinko. Lämmintä oli vain 25 ni tuntui äkkisistään jopa vähän viileältä. Tuulee aika villisti ja aallot on parhaimmillaan ehkä kolmemetrisiä, vähän tekis mieli käydä pulahtamassa kun näyttää vielä keltainen lippu rannalla liehuvan. Ulkona makailun sijasta kuitenkin aatelttiin käydä vähän shopauttamassa kylillä. Nyt on muutama uusi paita, gangsterihattu ja matkalaukullinen laatusikaria. Saa nähä kuinka käy tullissa ku en oikein muista paljonko noita isompia sikareita sai viedä himaan. Sen muistan että suuremmasta erästä pitää olla virallisen kaupan virallinen kuitti. Ilman kuittia saa halvemmalla sekä väärennettyjä että tehtaalta taskuun poimittuja sikareita. 50€ Suomessa maksavan Cohiban saa virallisilla leimoilla täältä kymmenellä eurolla.

Kävin faimon kanssa myös kirjakaupassa, en tienny olisko itkeny vai nauranut. Joka ikisen, siis ihan liioittelematta ihan joka ikisen kirjan kannessa oli Che Guevaran tai Fidel Castron kuva. Ei jumalauta. Kuinka monta kirjaa voi kahdesta ääliöstä kirjoittaa, näköjään ihan vitun liian monta. Täällähän siis ei ihan lain mukaan nautita sellaisista kapitalistisista ylellisyyksistä kuin sananvapaus ja lehdistönvapaus.

Käytiin myös natiivien ruokamarketissa, se näytti jännältä. Puolet hyllyistä oli tyhjiä ja puolet oli ahdettu ihan täyteen niitä muutamaa tuotetta mitä oli sinä päivänä satuttu saamaan myyntiin. Tänään siellä oli yhdenlaista shampota, yhdenlaisia sipsejä ja lihatiskissä yksi gotlerintapainen makkaratanko. Huomenna saattaa olla myynnissä ihan eri tuotteet. Näin se kommunismi näkyy jokapäiväisessä elämässä.

Tästä tuli nyt vähän välipäivä kun aurinko ei paistanutkaan. Syötiin ja maattiin ja tuijotettiin telkkaria. Kotimaisille TV-yhtiöille haluaisin lähettää terveisiä että hoitakaa näkyviin semmoiset amerikkalaiset reality TV-sarjat kuin Duck Dynasty, Coast Guard Alaska ja Highway Thru Hell. Eipä muuta. Puhelimen kalenterista katsoin että tänään on lauantai. Lottopäivä. Viime viikon lottokin on vielä tarkastamatta. Onko ollut uutisissa että päävoitto olis mennyt helsinkiläiselle nettipelaajalle?

Välipäivän sikarit tarjosi Paul Saar.

Hane matkoilla, Kuuba, tammikuu 2014, day 10

Aamuseiskalta ovella odottaa mintunvihreä Chevrolet Bel Air vuosimallia 1957. Kuskin paikalla istuu Anatoli ja vänkärin paikalla opas/turvamies Randi. Heti alkuun on todettava että tarvittaessa turvamiehen hommat hoitanee Anatoli, on nimittäin julman oloinen kaveri. Ei sen oikee nimi oo kai Anatoli, mutta nimesin hänet niin koska hän muistutti erittäin osuvasti jotain KGP:n palkkapahoinpitelijää vaikka hispaano olikin. Anatoli oli noin 50-vuotias, parhaat gigolovuotensa jo nähnyt karju. Paksua kultariimua notkui kaulassa ja ranteissa. Englantia hän ei tajunnut mutta Randi tulkkasi. Randi oli 21 vuotias kielten opiskelija paikallisesta yliopistosta. Ylimääräisinä homminaan esitteli Havannaa kulkureille. Nyt mennään.

Ensimmäinen orastava pettymys tuli Randin ekassa lauseessa, vaihdamme auton heti kaupungin ulkopuolella nykyaikaisempaan että pääsemme Havannaan nopeammin. Mutta kun minä just nimen omaan tilasin kyydiksi classic american-luokan auton että mentäis tyylikkäästi. Tämä auton vaihto saattoi johtua myös siitä että me ehkä mennään perille semmoisella "epävirallisella" taksilla ja niiden piti ensin hoitaa meidät ulos kaupungista virallisella taksilla sakkojen pelossa. Tultiin yhelle parkkialueelle kylän ulkopuolella ja siellä odotti Chevrolet Bel Air vuosimallia 1957. Kyllä, tismalleen samanlainen auto mutta palokunnanpunainen. Millähän lailla se tämä nyt sitten on nykyaikaisempi, sama Hiacen 4-pyttynen diesel on kuulemma tässäkin. Hieno vehe päällisin puolin ja voi yhen kerran mikä sohva oli se takapenkki, miks nykypäivän autoihin ei tuommoisia asenneta.

Tunnin ajelun jälkeen pysähdyttiin puolimatkan krouviin. Keskellä peltosuoraa oli yks pikkuinen baari missä kaupattiin pina coladaa ananaksissa tarjoiltuna. Mie otin alkoholilla, muut ilman. Olin melkein varma että Anatoli kaataa rommia omaansa, sitä kun sai ite annostella haluamansa määrän ja mulla ainakin oli tosi kova jano, mut ei se ilennyt siinä kaikkien nähden. Tarjosin koko kierroksen ku ei näillä ollu rahhoo. Jatkettiin matkaa ja mentiin Kuuban korkeimman sillan (700m) yli sekä myös Kuuban pisimmän (300m) sillan. Öljykenttien ja Havana Clubin rommitehtaan ohi mentiin myös. Bacardiahan täällä ei enää oo tehty sen jälkeen ku jenkit kaappas se yrityksen. 

Lähempänä Havannaa mentiin ekaks semmoiselle linnakkeelle joka oli rakennettu 1600-luvulla suojelemaan kaupunkia espanjalaislta concuistadoreilta ja muilta piraateilta. Sieltä aukesi hieno näkymä yli Havannan. Linnan uumenissa toimi myös sikaritehdas jossa kääritty maailman pisin sikari. Siihen se oli laitettu kattoon roikkumaan näytille, 46 metriä pitkä tupakka oli se, Guinness World Record-todistus oli printattu viereen. Samalla mäellä oli myös Che Guevaran koti, museo nykyään tietysti. Siellä oli myös melko komeita kuubalaisten ja neukkujen ohjuksia näytillä siltä ajalta kun homma oli kiivaimmillaan. Kaikki nuo näytille asetetut ohjuksetkin oli sillai jännästi suunnattu ameriikkaan päin?

Havannaan mentiin autolla meren ali. sinne oli kaivettu 1940-luvulla tunneli siitä salmen ali ja siihen aikaan se oli kuulemma ollut koko maailmaa puhuttava arkkitehtoninen ihme. Millähän vitun ilveellä ne on siihen aikaan saanu sen kaivettua, se meni ensi puolisen kilometriä todella jyrkkää alamäkeä ja sit saman verran yhtä jyrkkää ylämäkeä. Tunnustan että vähän sieppas vatsan pohjassa ja jännitti. Pari tuntia ajeltiin ensin autolla ympäri kaupunkin ja tsekkailtiin pakolliset monumentit. Tämä tehtiin autolla siksi että kaupunki on hyvin laaja, 700km2, ja siellä asuu laskutavoista riippuen 2 tai 3 miljoonaa lokaalia.

Auton ikkunasta katseltiin Al Caponen perustamat bordellit sekä hotellit jotka Al vuokrasi aina kokonaan seurueelleen lomaillessaan Havannassa. Tarkastettin baarit joissa Hemingwayn väitetään kirjoittaneen milloin minkäkin kirjansa, blaa blaa ja liiba laaba sanon mie. Sit mentiin vallankumousaukiolle jossa Fidel piti kaikki pitkät puheensa, melko vaikuttavan oloinen tori oli se. Yhella reunalla oli vitun isot monumentit Castron ja Che Guevaran lärveistä, toisella reunalla oli puolustusministeriö ja kolmannella reunalla kuulemma se kuubalaisille tärkein, Jose Martin vitun iso patsas. Jose Marti oli kuubalainen kirjailija, filosofi ja suuri ajattelija. Eli suunnilleen semmoinen joutava viisastelija niinku joku Martti Luther tai Agricola meillä. Jostain syystä se on näille kovempi juttu kuin Che tai Fidel. Patsaan nuppi on Havannan korkein kohta.

Central Parkin kupeeseen nämä on rakentanu Capitolin, se on tarkka kopio amerikkalaisten Capitolista mutta vittuillessaan nää teki omastaan 4 metriä korkeemmaan. Hyvin vittuiltu.

Sitten olis ehkä lounaann aika. Täällä on aika paljon semmoisia noin 10-paikkaisia perheravintoloita joita natiivit on kyhänneet takapihoilleen ja työllistävät tuommoisella koko perheensä. Ajeltiin kaupungin ulkopuolelle yhteen semmoiseen ja vittu että olikin hieno mesta. Palmujen alle kyhäilty semmoinen todella idyllinen lehto ruumiin nautintoja varten. Papukaijat jutteli keskenään ja undulaatit kävivät sillä aikaa pöllimässä niiden ruokia.

Undulaateilla en tässä tapauksessa tarkoita homoseksuaalipoikia vaan niitä pikkuisia lentäviä lintuja. Perheen tytär oli laitettu tarjoilijattaren rooliin koska hän puhui sujuvaa englantia, oli muuten ensimmäinen kohtaamani kuubalainen jonka puhetta ei tarvinnu alkaa kummemmin omassa mielessään jäsentelemään. Vaimolle sikaa ja meikälle kanaa, por favor. Lisukkeina riisiä, papuja, salaatteja ja semmoista yucaa, se oli hyvvee. Se on jokin juures mitä ei vitusti muualla esiinny, koostumus vähän niinku perunalla mut pitkulaisempi ja maukkaampi oli tämä.

Ja tässä vaiheessa taivaalta tipahti kissa. Kyllä, semmoinen aikuisen miehen nyrkin kokoinen kissanpentu mätkähti palmusta pihakiveytykseen. Kunnon losahdus kuului ja mirri näytti kuolleelta. Onneks siltä vaan meni ilmat pihalle ja taju. Parin minuutin pötköttelyn jälkeen sillä alkoi heilua häntä ja pikkuhiljaa se nousi jo seisailleen. Hetken aikaa se kalibroi vielä GPS:äänsä ja kohta käveli jo ihan suoraan. Perheen ikivanha sekarotuinen huli seurasi huolissaan vierestä kissan ihmeparantumista. En malta odottaa mitä eläimiä palmuista tippuu huomenna.

Sika ja kana olivat ihan törkeen hyvvee molemmat, parhaita tällä reissulla. Syönnin ajan Anatoli ja Randi oottelivat kadun varressa, oli kai paikallisen budjetille liian tyyristä. Kävi mielessä tarjota eväät niillekin mutta se olis ollut ehkä tyylitöntä keulimista. Syönnin päälle Anatoli ajoi meidät vanhan Havannan satamaan ja me annettiin työvoimalle vapaa iltapäivä. Vaimon kanssa lähdettiin kikkailemaan vanhan kaupungin katuja. 

Hienoohan siellä oli, joka kahvilan ovesta näkyi ja kuului livemusiikki. Tuli väistämättä semmoinen tunnelma että oot astunut sisään johonkin 50-luvun leffaan. Ei oo vittu tämmöstä tunnelmaa tässä maailmassa ihan varmaan muualla. Terasseja kierrellessä ja salsabändejä kuunnellessa minulle tuli mojitoista salakavala humala. Anatoli ja Randi odottivat satamassa, lähetään kotiin. Matkalla ostettiin Hanelle pari pussikaljaa janojuomaksi.

Pimeällä peltosuoralla kotiin mennessä ajettiin ratsiaan. Randilla ja Anatolilla alkoi heti hirmuinen hospotipoo kun ne poliisin näki. Yritin kysyä mistä kiikastaa mut kaikki on kuulemma "kunnossa". Poliisi otti Anatolin omaan autoonsa puhutteluun. Vartin päästä poliisi tuli hakemaan Randinkin ulos tutkittavaksi. Vakoilin takaikkunasta ni Randi laskeskeli pesoja poliisin taskuun ja noin puolen tunnin rahan vaihtelun jälkeen poliisi päästi meidät jatkamaan matkaamme. Yritin edelleen kysellä mistä oli kyse mutta kaikki oli kuulemma "kunnossa". Oletan siis että tämä meidän taksimme ei ollut ihan laillinen. Raul Castro on kiivaasti mainostanut että hän on jo melkein kokonaan poistanut korruption Kuubasta. Just, kyllä noi miliisit oli ainakin ostettavissa?

Iltaseiskan aikoihin oltiin kotona Varaderossa, syötiin vähän buffetista sikaa ja nukkumaan. Raskas mutta mukava oli tämä päivä.

Reissun sikarit tarjosi Paul Saar.

Hane matkoilla, Kuuba, tammikuu 2014, day 9

Aurinko herätti kaheksan maissa, nytkö se oikee rytmi alkaakin vasta löytymään. Päivämäärä on 2.1.2014 ja se tarkoittaa sitä että arki on koittanut ohjelmapäälliköllekin ja joitan asioita pitää tilaaville asiakkaille hoitaa. Osa keikkamyyjistä on heränny jouluhorroksesta ja sen huomaa viime yönä tulleiden puhelujen määrästä. Muistakaa että minä nukun täällä silloin kun teillä on virastoaika. Olin menossa tuohon nettikahvilaan näitä asioita hoitamaan ni Fernando sanoi että internet on kiinni, se on rikki. Toimiikos se jossain muualla? Ei toimi missään, se on rikki ja saattaa toimia huomenna. Hyvä meininki, otetaan sitten aurinkoo ja Bucaneroo tämä päivä ja hoidellaan asioita huomenna jos internet sattuu olemaan kunnossa. Tavallaan meikä on jo oppinut tykkäämään karibialaisesta kommunismista.

Karibialaisessa kommunismissa on hyvätkin puolensa mutta kyllä kaikkien hippien tulee se tajuta että ilman Che Guevaraa nää ihmiset ei olis näin köyhiä, eikä niillä olis ollu takavuosina nälänhätää. Fidelin loppuaikoina, ja varsinkin nyt kun Raul tuli valtaan ni sosialismin nyörejä on höllennetty. Raul onkin luvannut ajan saatossa purkaa koko kommunistisen järjestelmän. Jo nyt maanviljelijät on saanu erivapauksia yrittämiseensä ja muitakin kapitalismin merkkejä on jo ilmassa. Kaikki lapset saavat laadukkaan koulutuksen joka on kopioitu suoraan amerikkalaiseta koulujärjestelmästä mutta joutuvat edelleen 6-vuotiaana vannomaan pakollisen valan kommunistisen puolueen nimeen. Terveydenhuolto on kuubalaiselle täysin ilmaista ja erittäin laadukasta. Turistille se on siis erittäin kallista ja siks matkavakuutus on pakollinen tässä maassa. Lapsikuolleisuus Kuubassa on pienempi kuin Euroopassa, aattelepa sitä!

Tavallaan edistyksellisyyttä osoittaa myös se että täällä kaikki keinovalo tehdään energiansäästölampuilla. Vanhaa kunnon hehkupoppaa ei myydä enää koko saarella. Jossain vaiheessa toivottavasti saavuttaa Kuubankin se tutkimus jossa todistetaan vanhan liiton hehkulampun olevan se vähemmän luontoa rasittava. Siitäpä tulikin mieleeni tämän päivän tärkein homma, kaukosäätimeen on uudet paristot hoidettava.

Oonko muistanu kertoa noista kaikista lentävistä asioista? En vissiin. Eilen tässä seljälläni syljeskelin vesimelonin siemeniä ja katselin taivasta ni pelikaani lensi tuosta yli. En oo ennen semmoista nähny ky eläintarhassa, julman kokoinen elukka. Sen perässä lensi vissiin kaks jotain haukkaa, niillä oli semmoiset ihan punaiset siivenkärjet. Osaisko joku ornitologi kertoo mitä ne oli? Meillä on vaimon kanssa tämä auringonottopiste tämmösen ruusuaidan ympäröimä ja piti äsken ihan hieraista silmämunia kun kolibri tuli paikalle. Se parkkeeras ilmaan siihen yhen ruusun eteen ja pitkällä nokalla hetken otti kukasta elämän nestettä. Sit se irroitti käsijarrunsa ja jatkoi matkaa. Omituisen näköistä toimintaa, ei se milliäkään hievahtanut siinä ilmassa koko toimituksen aikana? Moskovan kone lensi tänne näköjään äsken myös. Ei voi olla huomaamatta katukuvassa, on se vaan tuo niiden ulkoasu niin omaa luokkaansa aina. Se ei haittaa jos vain osaisivat käyttäytyä. Ei oo kenelläkään oikeesti niin paskat käytöstavat kuin venäläisellä turistilla, vittu ku ne luulee vieläkin omistavansa koko maailman. No nyt ne esittää tuossa altaalla kuinka hienosti ne osaa tanssia salsaa kahen tunnin kokemuksella. Voi vittu mitä spedejä, nyt tarviin mojiton, alkaa vituttaa muuten.

Moskiittoja lentää täällä myös melko kiitettävästi heti kun aurinko laskeutuu klo 18.30. Pieniä punaisia ja oikein kutiavia näppylöitä niista normaalille ihmiselle tulee mutta jos oot pikkusen yliherkkä niinku tuo naapurin rouva ni saattaa käytättää lasaretissa. Se oli joutunu käymään ja hakenu sit apteekista jotain tohtorin määräämää histamiinia. Apteekissa olivat rakentanut sen rasvan paikan päällä odotellessa, farmaseutti oli välillä kyselly onko allergioita ja minkälaisia hajusteita laitettais tähän tuotteeseen. Aito meininki. Täältä ei siis saa mitään oikeita lääkkeitä, ne on kapitaistista ylellisyyttä, kannattaa tuoda kaikkee mukanaan jos luulee tarvitsevansa.

J.W. oli eilen naurattanut baarissa noita Warnerin tyttöjä. Se oli kaivanu kassistaan helevetinmoisen kasan dollareita setelinä pöytään ja käskeny tyttöjen pestä kätensä niillä, se kuulemma tuo rikkautta tulevaisuudessa, heh. J.W. tais olla ihan oikeesti miljoonamiehiä. Paiskasin tuossa just ylävitoset sen kanssa kun se oli lähtemässä pois. Menee kuulemma nyt Meksikoon pariks viikkoo golfaamaan ja sanoi kiertelevänsä vielä huhtikuulle asti golfkenttiä ympäri maailman. Arvostan meininkiä. BTW, vaimon päähän tippui just lisko siitä samasta palmusta, minua varovasti naurattaa. Heha!

Parhaat sähkösikarit toimittaa Paul Saar.

Hane matkoilla, Kuuba, tammikuu 2014, day 8

Aurinko nousee melko tarkalleen tuolta Guantanamon takaa. Guantanamo on kuubalaisten amerikkalaisille 1900-luvun alussa vuokraama maatilkku jonka vuokrasopimusta ne ei pysty purkamaan. Vuokra on ollut iät ajat 4000 dollaria vuodessa. Jenkit on tunnollisesti lähettäneet shekin joka vuosi mutta kuubalaiset ei oo lunastaneet vielä ensimmäistäkään. Shekin lunastaminen kuulemma antaisi ymmärtää että ne hyväksyis amerikkalaisten läsnäolon täällä. 2000-luvun alussa sinne rakennettin vankila afganistanilaisille uskovaisille. Eilen illalla oli tuossa meijän pihalla binko, joo, täällä se lausutaan binko. Kaikki muutkin geet lausutaan aina kooksi. Siitä binkosta oli sen verran hyötyä että nyt osaan paitsi tilata kaikki tärkeimmät alkoholijuomat espanjaksi niin myös osaan luvut väliltä 1-99. Esimerkiks 38:n kinitonicin tilaaminen sujuu kuin vettä vaan. Juu niin ei, binkossa ei oo numerot kuin välillä 1-75 mut ne loput menee siitä eteenpäin hyvin samalla kaavalla.

Aika miedot oli bileet vuoden vaihtuessa. Itse nukahdin jo ysiltä mut en ainakaan mihinkään paukkeeseen heränny missään vaiheessa. Vissiin tällä näiden köyhyydellä ei ihan vitusti paukutella raketteja taivaalle. Oli muuten eilinen juhlaillallinen melko näyttävä. Jokin hevosentapaisen nisäkkään takakoipi oli grillissä kokonaisena, pöydät notkui sushivehkeitä ja hotellin oma sokerileipomo oli tehny täytekakkuja sen kymmentä sorttia. Kuvia otin kun hyvältä näytti mutta kuten arvata saattaa ni makunautinnot ei ihan älyttömän huikeita ollu. Nyt mie pinkasen taksilla tuohon ytimeen, huhun mukaan siellä saattaa olla yks autovuokraamo auki näin pyhäpäivänäkin. Mutta kuten aina niin kuubalaiseen lauseeseen tulee lisätä johonkin kohtaa sana ehkä.

Vuokraamoon lähtiessä jäin hetkeks juttelemaan hotellin portsarin kanssa. Se sanoi että annapas olla kun soitetaan yhelle tutulle, yhelle Monycalle, se vois järjestää teille kyydin Havannaan. Se näppäili numeron Monycalle ja tumppas puhelimensa minun kouraan. Onneks Monyca osas englantia ees pykälän verran paremmin ku mie espanjaa ni ainakin välillä tuntui että ymmärsimme toisiamme. Jos tilaus meni niinku mie kuvittelen ni ylihuomisaamuna tulee klo 7 classic american-mallinen taksi ovelle ja siinä on mukana kuski sekä opas/turvamies. Se vie meidät Havannaan ja tuo illalla takaisin. Päivän ajan ne siellä meitä ajeluttaa niinku halutaan. Hinta 150 CUC eli 120€ sisältää petroolit, näiden kahen ihmisen palkat ja ainakin sen 300km edestakaisin ajelua. Miellyttää, mutta vähän myös jännittää että ymmärsinköhän mie kaiken aivan oikein.

Vaimo on lukenut seitsemässä päivässä 12 kirjaa ja nyt ne on loppu. Näiden nettiyhteyksillä ei paljon uusia latailla mutta hotellin "kirjastosta" löytyi pari sopivaa ensiapuun. Tänään mie vien sen orientaaliravintolaan syömään illalla, varasin semmoisesta pöydän. Yritin varata paikat asian restaurantista mut termi on kuulemma väärä täällä päin, se on oriental restaurant ja sillä sipuli. Parvekkeen ovesta kuulin just että altaalla on alkamassa salsa lesson, täytyy rientää.

Orientaali-illallinen ei nyt menny sit ihan buttoniin. Puitteet muistutti kyllä hyvin kiinalaista ravintolaa. Menu tuli pöytään, vain yksi menu. Luetaan siis joko vuorotellen tai ääneen. Huudon ja neuvottelun päätellen muutkin kattaukseen osallistuneet valitsivat tuon jälkimmäisen menetelmän. Seuraavaks piti päättää että luenko minä sitä vaimolle kiinaksi vai espanjaksi, englanninkielisiä sanoja en montaa löytänyt. Sain kuitenkin pääteltyä että tässä nyt on meille tarjolla vain kaksi erilaista tasting menua joista toinen on vegeterian. Otettiin se lihansyöjille tarkoitettu setti, totta kai. Niiden muutaman tunnistamani sanan perusteella nyt saattaa mennä hyvin tai hyvin huonosti. Ensin juomat, vettä automaattisesti ja sitten kysymys että puna- vai valkoviiniä. Minä siihen että kun en oo oikein viinimiehiä ni josko oluen sais. Ei käy, orientaalin ruoan kanssa kuuluu perinteisesti juoda kuubalaista viiniä joka valmistettu alkeellisella espanjalaismenetelmällä ja se saattaa sisältää kuplia. Todella oriental meininki on nyt. Ime tunkkias ja tuo meille sitä teidän "spriteä" sitten. Kerron jo tässä vaiheessa että jokaisen maistelun jälkeen kului aikaa puoli tuntia ennen seuraavaa settiä. Kerron myös sen että minun mielestäni tasting menun perusidea on se että tarjoilija kertoo mitä se siihen pöytään milloinkin tuo ja vielä sen miten se on valmistettu. Ei kertonu yhdestikään ja se mandariinikiinaks kirjoitettu menu oli piilotettu jo niin hyvin jonnekin ettei siitä saanut luntattua.

Ensimmäisenä tulee kolme "sushi"-kökkyrää. Näyttivät ihan oikeilta mutta olivat lämmitettyjä? Vähän omituisen makuisia mut wasabi oli ihan ok. Sushihan on siis lähtökohtaisesti aina paskaa, mut tämä oli sen lisäks vielä omituista paskaa. Seuraavassa setissä sitten alkoikin se varsinainen tasting, eli mitähän vittua sitä tässä nyt oikein syödään. Ensimmäisenä tunnistin siitä lautaselta kaks leivitettyä jättikatkarapua. Käsittäisin että jos jokin tuote tuodaan leivitettynä lautasella sun nokkas eteen ni se on syömävalmis. Ei mene ihan niin tässä kulttuurissa. Ravulle tehty paikalliskirurgia osoitti että kokki on unohtanut siivota niiltä peräsuolet pois. Jäivät syömättä. Siinä vieressä oli jokin oudon näköinen paprikaan perustuva kyhäelmä joka ei maistunut millekään mutta sen kyhäelmän runko muistutti merilevää joten oletan sen olleenkin sitä. Samalla lautasella oli vielä pienessä kupissa 6 pikkurillin kynnen kokoista paprikan palaa ja kolme saman kokoista palaa pakasteseitä. Sei hyvää, en valita. Kolmantena actina tarjotaan keitto, aikaa on nyt siis mennyt jo puolitoista tuntia. Keitto näyttää lihaliemeltä mutta ei maistu ollenkaan niin hyvältä. Maistuu soijalta ja pippurilta, ei muulta. Minun mielestä se ei tuoksunut kovin kummalliselle mutta aviopuolison mielestä viemärille ja hän joutuikin poistumaan yökkäillen ulos sitä hajua karkuun.

Kaks tuntia kattauksen alusta kulunut ja ihan saatananmoinen nälkä päällä. Vielä yks mahdollisuus näille annetaan. Seuraavana tulee ensimmäinen pääruoka, liha-trio, tämän olin siitä kiinalais-espanjalaisesta menusta itsekin tajunnut. Pitkulaisella kolmiosaisella lautasella ensimmäinen lohko on lehmää, tai siis ravintolakielellä härkää. Kaksi peukalonpään kokoista palapaistilta maistuvaa lihankappaletta ruskeassa kastikkeessa. Pisteet siitä ettei ainakaan minulla niistä kumpaankaan ollut osunu yhtään rustoa tai jännettä, ei niihin kyllä ollut mitään makuakaan osunut. Lautasen seuraavan lohkon leivitetty liha osoittautui kalaksi, samaa seitä kuin jo aiemmin "maisteltiin". Tässä vaiheessa haluan teille selventää että kala ei ole lihaa, se on kalaa. Myöskään kana ei ole lihaa, mikään lentävä ei ole lihaa, se nyt vaan on niin että liha ei lennä eikä ui. Kysyttävää? Viimeinen lohko lautasella oli porsasta ananaskastikkeessa, nyt on vittu niin orientaalia että lähtee järki. Ensimmäinen nökäre oli ihan mureaa lihaa mutta ei se ananas kastikkeeseen kuulu, se kuuluu pizzaan. Ja sitten se toinen lihapala, nyt tärppäs, ihan saatanan hyvä kuminauhamainen jänne jonka toisessa päässä roikkui sen sian jokin varpaanvälinivel, ai saatana.

Vaimo kysyi yhellä sanalla, lähetäänkö? Lähetään. Iskin haarukan pöytään ja lähettiin viereiseen puffettiin syömään pullaa. Hyvää yötä.

Matkasikarit tarjosi Paul Saar.

Hane matkoilla, Kuuba, joulukuu 2013, day 7

Heräsin vasta kahdeksalta, ennätys oli näissä olosuhteissa se. Nyt mie alan heti aamupalan jälkeen hoitamaan sen vuokra-auton. Sitä ennen kuitenkin selvitän mitenkä menee lentokoneita. Nimittäin joku lokaali hyypiö kertoi että paikallinen lentoyhtiö lentää tuosta lähikentältä Havannaan sen 150km hintaan 30 CUC eli parilläkympillä. Sehän vois olla ihan jännäkin kokemus mennä jollain näiden omalla härvelillä. Jaa, tämähän olikin nopeammin selvitetty kuin olis luullu. Lentokoneoptiossa saattaa olla kuulemma henkiriepu löysällä aika ajoin joten mennään maantietä pitkin ja ehkä ens viikonloppuna. Löytyi semmoinen bussi jolla pääsee kahdessa ja puolessa tunnissa, on kai tuota tullut pidempiäkin aikoja bussissa istuttua joskus. Täytyy vaan varata pussikaljaa ja pussirommia tarpeeksi mukaan. Tolsan Janne jos olis mukana ni se bussissa vietetty aika menis aina vauhdikkaammin ja laadulla.

Jennin mukana on täällä kaks rouvaa, yhet Carla ja Inka tuolta Warner Musicilta nekin, tuttuja ennestään työasioista. Nyt ne ehdotti että jos kuitenkin otettais kimpassa vuokra-auto Havannaan ja tietty Hane olis sen kuskina. Voi vittu että tästä säätämisestä ei loppua tule. Havanna on 2,2 miljoonan asukkaan kaupunki ja liikenne hakee kuulemma vertaistaan. Ihan mielellään en tälle, sinänsä ihan mukavalla akkalaumalle lähtis kuitenkaan kuskiks. Varsinkin jos siellä ollaan koko viikonloppu ni minäkö se vahdin sitä autoa sitten? No okei, käyn tuolla autovuokraamossa vielä kerran. Herran jestas, oon unohtanu aamukaljan ihan kokonaan, hetkinen.

Kuubalainen nainen jos on pullukka ni se ei sitä peittele. Se laittaa tiukimman ja lyhyimmän mahdollisen hameen päälle ja pukee sen kireimmän kauluspaidan jossa napit soi korkeaa C:tä. Hän on ylpeä muodoistaan, eikä tämä koske pelkästään sitä kuuluisaa kuubalaista persettä. Suomalainen yrittäis peitellä viimeiseen saakka mutta täällä senorita kävelee maha pystyssä, hymy naamalla ja jalkaterät vähintään 30 asteen kulmissa ulospäin. Meikä arvostaa.

Oon tässä parina viime vuonna vasta tajunnu kuinka fiksua olis osata espanjaa. Pitäisköhän teidän kaikkien pakkoruotsin kannattajien vähän kierrellä muitakin paikkoja maailmassa kuin Rauma ja Pori. Luulen että vaikka yhen talven asuminen Lappeenrannassakin saattais avata teidän silmiä ruotsin kielen tarpeellisuuden suhteen. Omaan kokemukseeni perustuen kyllä heti englannin perään kannattais ottaa haltuun espanja. Tuumasta toimeen ja härkää sarvesta, tein periaatepäätöksen, en puhu enää englantia tällä matkalla. Tai ainakaan sen autovuokraamossa käynnin jälkeen. Ensimmäinen ostos aulabaarista onnistui jo näytöstyyliin eikä minulle naurettu yhtään. "Hola senorita! Uno cerveza y uno naranja, por favor!". Tästä voi vain kehittyä. Sanakirjoja en suostu lukemaan, käytännön kautta tai ei ollenkaan. Toinenkin tilaus espanjaksi suoritettu eikä vieläkään kukaan nauranut. Mitähän opettelis tilaamaan seuraavaksi?

Jostain alkoi leijua vieno sianrasvan tuoksu. Olin oikeassa, sika haisee. Kolme palmua vasemmalle on puolikas sika grillissä. Jeespoks. Muutaman tunnin on tässä jo kuola valunut toisesta suupielestä ja aika ajoin olen käynyt kysymässä että jokojoko? Ei se vielä oo valmis, just laittoivat siihen sian päälle jonkin isomman palmun lehtiä että se vähän hautuu siellä piilossa. Ai herra että haisee hyvälle, mie en malta. Kohta tosin alkaa jokin Uuden Vuoden aaton juhlaillallinen mille vaimo oli käyny pöydän varaamassa. Sanoi että on hummerista lähtien kaikkee hienoo härpäkettä tyrkyllä. Minun mielestä lobsteri on paskoo, toivottavasti siellä on myös nuotiossa grillattua sikaa.

Huomasin just että sehän on teillä jo vuosi 2014, meillä mennään vielä 7 tuntia vanhaa kalenteria. Hyvää Uutta Vuotta siis sinne kotikatsomoihin!

Uuden Vuoden sikarit tarjosi Paul Saar.

Hane matkoilla, Kuuba, joulukuu 2013, day 6

Aamupala 7.30. Munaa, pekonia, pullaa ja paljon hedelmiä. Nyt on opittu jo vähän mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Päivän alustavassa ohjelmassa on delfiinien kanssa uiminen ja illalla rokkibaarissa käyminen. Täytyykin kysyä kirjanpitäjältä saisinko minä tämän reissun työmatkana vähennyksiin jos rokkibaarin vuorovastaava kirjoittais todistuksen että pidettiin palaveri ja sovittiin alustavasti mahdollisesta yhteistyöstä.

Tuossa kolmen kilometrin päässä on delfinaario mut se on periaatteessa kiinni ku joku niistä oli saanu poikasen, siis joku niistä delfiineistä. Tämä on tietysti iloinen asia koska delfiini voi saada poikasia vain ollessaan onnellinen, perimätieto kertoo näin. Mentiin aamulla autopistan (moottoritie) varteen odottamaan bussia joka puolen tunnin päästä saapuikin.

Huhu piti paikkansa, näytökset oli peruttu johtuen iloisesta perhetapahtumasta mutta tuo meidän perheen rouva saatiin kuitenkin pienellä rahalla sinne niiden sekaan uimaan. Ja voi jumangega että se oli onnellinen, viimeks oon nähny sen noin onnellisena omissa häissään eikä tainnu olla edes silloinkaan. Melko leveä oli se hymy, koko elämänsä oli odottanu että pääsee niiden kanssa läträämään. Mie en uskaltanut koska atleettinen kehoni muistuttaa hyvin paljon delfiinin vastaavaa ni nehän olis saattanu pakkohuostaanottaa minut väkisin. "Hola Hane, our long lost brother, welcome home, we will take good care of you!" Ne sanoi siellä ennen veteen menoa että pitäkää vedessä suut kiinni kun siellä on jonniin verran delfiinin jätöksiä, luonnollisesti. Vaimo kirkui kuitenkin koko ajan niin innokkaana että se nieli väkisinki sitä delfiininpaskaa ihan merkittäviä määriä ja tästä johtuen vietti sit nopean 24 tuntia kestäneen vatsataudin. Kirkumisen mallia hän esittää tällä videolla.

Krokotiilifarmi oli siinä samassa myös. Yhen semmoisen 70-senttisen kanssa tein vähän tuttavuutta varovasti. Kuubalainen krokotiili on kuulemma ihan oma rotunsa ja agresiivisempi kuin muut.

Meidän pihalla on semmoinen snackbaari mistä olin kerran aiemmin saanut ihan kelpo hampurilaisen ja sain puhuttua rouvan mukaan siihen pikku iltapalalle. Kaks cheeseburgeria, olut ja cola. Ei varmaan mene pitkään ku eikös se just ole snackbaarin idea. Puolisen tuntia meni ja viereiset pöydät sai jo sandwichejänsä. Kävin hakemassa toisen odottelukaljan ja kohteliaasti tiedustelin hampurilaisten valmistusprosessin etenemistä. Hirmuinen hospotipoo alkoi ja sen verran ymmärrän espanjaa minäkin että ne oli unohtanu meijän purilaiset tyystin. Senorita tosin valehteli että tulossa ne jo on. Noh, puolisen tuntia taas odoteltiin ja kävin toisen välikaljan tiskiltä hieman pettyneellä ilmeellä. Kohta rouva käveli meidän pöydän ohi ja huusi: "hämböögö kamin", juujuu, niin vissiin. Vielä meni puoli tuntia ja nyt alkoi tapahtua. Keittiöstä tulee kaksi lautasta, kummallakin on kaksi leiväpaahtimen läpi tullutta paahtoleipää ja yksi kaupasta ostettu ja parilalla käytetty valmis jauhelihapihvi joka ihan varmasti sisälsi koneellisesti irroiteltua siipikarjan lihaa. Ei yhtään mitään muuta, vain nämä kolme kuivaa tuotetta. Alla kuva, huomatkaa että lisäsin tuohon sinapin ja ketsupin itse. Vaimo se vasta tämmöisistä asioista kiukkuuntuukin jos ihmistä kusetetaan.

Mielenosoituksen omaisesti puraistiin molemmista palaset ja jätettiin pöytään. Juujuu, tiedän että Afrikassa ihmiset syö hiekkaa ja ei noin saisi tehdä mutta kun on kiukku päällä ni silloin ei valkoinen kapitalisti sääntöjä tunne. Laskin taskulaskimella että ite olisin ammattikeittiössä tuossa ajassa ja noista raaka-aineista saanut samanlaisia annoksia pöytään noin 1800kpl jos lautasia vaan riittää. Kuubalaisella hasta manana-tyypillä irtos tuohon aikaan kaks satsia pienellä potkimisella. Missä vika? Epäilen että Che Guevarassa ja tässä vitun sosialismissa kun sama palkka tulee teet sitten niitä hommia tai et. Vittu.

Vein rouvan viereiseen illallisbaariin, siellä oli joulukinkun tapainen pyörimässä vartaassa. Ei ollu tajunneet suolata sitäkään mutta sai sillä nälän pois. Venähti nyt tässä hommassa niin että katellaan sitä rokkibaaria joku toinen ilta.

Matkasikarit tarjosi Paul Saar.