maanantai 3. helmikuuta 2014

Hane matkoilla, Kuuba, joulukuu 2013, day 7

Heräsin vasta kahdeksalta, ennätys oli näissä olosuhteissa se. Nyt mie alan heti aamupalan jälkeen hoitamaan sen vuokra-auton. Sitä ennen kuitenkin selvitän mitenkä menee lentokoneita. Nimittäin joku lokaali hyypiö kertoi että paikallinen lentoyhtiö lentää tuosta lähikentältä Havannaan sen 150km hintaan 30 CUC eli parilläkympillä. Sehän vois olla ihan jännäkin kokemus mennä jollain näiden omalla härvelillä. Jaa, tämähän olikin nopeammin selvitetty kuin olis luullu. Lentokoneoptiossa saattaa olla kuulemma henkiriepu löysällä aika ajoin joten mennään maantietä pitkin ja ehkä ens viikonloppuna. Löytyi semmoinen bussi jolla pääsee kahdessa ja puolessa tunnissa, on kai tuota tullut pidempiäkin aikoja bussissa istuttua joskus. Täytyy vaan varata pussikaljaa ja pussirommia tarpeeksi mukaan. Tolsan Janne jos olis mukana ni se bussissa vietetty aika menis aina vauhdikkaammin ja laadulla.
Jennin mukana on täällä kaks rouvaa, yhet Carla ja Inka tuolta Warner Musicilta nekin, tuttuja ennestään työasioista. Nyt ne ehdotti että jos kuitenkin otettais kimpassa vuokra-auto Havannaan ja tietty Hane olis sen kuskina. Voi vittu että tästä säätämisestä ei loppua tule. Havanna on 2,2 miljoonan asukkaan kaupunki ja liikenne hakee kuulemma vertaistaan. Ihan mielellään en tälle, sinänsä ihan mukavalla akkalaumalle lähtis kuitenkaan kuskiks. Varsinkin jos siellä ollaan koko viikonloppu ni minäkö se vahdin sitä autoa sitten? No okei, käyn tuolla autovuokraamossa vielä kerran. Herran jestas, oon unohtanu aamukaljan ihan kokonaan, hetkinen.
Kuubalainen nainen jos on pullukka ni se ei sitä peittele. Se laittaa tiukimman ja lyhyimmän mahdollisen hameen päälle ja pukee sen kireimmän kauluspaidan jossa napit soi korkeaa C:tä. Hän on ylpeä muodoistaan, eikä tämä koske pelkästään sitä kuuluisaa kuubalaista persettä. Suomalainen yrittäis peitellä viimeiseen saakka mutta täällä senorita kävelee maha pystyssä, hymy naamalla ja jalkaterät vähintään 30 asteen kulmissa ulospäin. Meikä arvostaa.

Oon tässä parina viime vuonna vasta tajunnu kuinka fiksua olis osata espanjaa. Pitäisköhän teidän kaikkien pakkoruotsin kannattajien vähän kierrellä muitakin paikkoja maailmassa kuin Rauma ja Pori. Luulen että vaikka yhen talven asuminen Lappeenrannassakin saattais avata teidän silmiä ruotsin kielen tarpeellisuuden suhteen. Omaan kokemukseeni perustuen kyllä heti englannin perään kannattais ottaa haltuun espanja. Tuumasta toimeen ja härkää sarvesta, tein periaatepäätöksen, en puhu enää englantia tällä matkalla. Tai ainakaan sen autovuokraamossa käynnin jälkeen. Ensimmäinen ostos aulabaarista onnistui jo näytöstyyliin eikä minulle naurettu yhtään. "Hola senorita! Uno cerveza y uno naranja, por favor!". Tästä voi vain kehittyä. Sanakirjoja en suostu lukemaan, käytännön kautta tai ei ollenkaan. Toinenkin tilaus espanjaksi suoritettu eikä vieläkään kukaan nauranut. Mitähän opettelis tilaamaan seuraavaksi?

Jostain alkoi leijua vieno sianrasvan tuoksu. Olin oikeassa, sika haisee. Kolme palmua vasemmalle on puolikas sika grillissä. Jeespoks. Muutaman tunnin on tässä jo kuola valunut toisesta suupielestä ja aika ajoin olen käynyt kysymässä että jokojoko? Ei se vielä oo valmis, just laittoivat siihen sian päälle jonkin isomman palmun lehtiä että se vähän hautuu siellä piilossa. Ai herra että haisee hyvälle, mie en malta. Kohta tosin alkaa jokin Uuden Vuoden aaton juhlaillallinen mille vaimo oli käyny pöydän varaamassa. Sanoi että on hummerista lähtien kaikkee hienoo härpäkettä tyrkyllä. Minun mielestä lobsteri on paskoo, toivottavasti siellä on myös nuotiossa grillattua sikaa.
Huomasin just että sehän on teillä jo vuosi 2014, meillä mennään vielä 7 tuntia vanhaa kalenteria. Hyvää Uutta Vuotta siis sinne kotikatsomoihin!


Uuden Vuoden sikarit tarjosi Paul Saar.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti