perjantai 7. helmikuuta 2014

Hane matkoilla, Kuuba, tammikuu 2014, day 11

Onnellisiin uutisiin herättiin tänä aamuna. Yks Eero oli kosia päksäyttänyt vaimon siskoa ja tämä oli vastannut jespätijes. Onnea molemmille, aion tulla häihinne kuokkimaan vaikka ette minua sinne kutsuisi. Aamiaisella mietin sitä että jos tässä kommunistisessa systeemissä kaikki saa saman palkan ja ite joutuis tämän järjestelmän armoille ni minä olisin mieluiten se pekoninpaistaja. Mie oon hyvä siinä ja se on mukavaa. Mie osaisin paistaa just sopivan tasalaatuista ja rapeaa pekonia, toisin kuin Fernando tänä aamuna. Ei se voi olla niin vaikeeta, hirmu homma on siitä altaasta aina aamuisin hämmentää ja erotella ne hyvät pekonit liian vetelistä tai palaneista.
Tänä aamuna ei paistanut aurinko. Lämmintä oli vain 25 ni tuntui äkkisistään jopa vähän viileältä. Tuulee aika villisti ja aallot on parhaimmillaan ehkä kolmemetrisiä, vähän tekis mieli käydä pulahtamassa kun näyttää vielä keltainen lippu rannalla liehuvan. Ulkona makailun sijasta kuitenkin aatelttiin käydä vähän shopauttamassa kylillä. Nyt on muutama uusi paita, gangsterihattu ja matkalaukullinen laatusikaria. Saa nähä kuinka käy tullissa ku en oikein muista paljonko noita isompia sikareita sai viedä himaan. Sen muistan että suuremmasta erästä pitää olla virallisen kaupan virallinen kuitti. Ilman kuittia saa halvemmalla sekä väärennettyjä että tehtaalta taskuun poimittuja sikareita. 50€ Suomessa maksavan Cohiban saa virallisilla leimoilla täältä kymmenellä eurolla.


Kävin faimon kanssa myös kirjakaupassa, en tienny olisko itkeny vai nauranut. Joka ikisen, siis ihan liioittelematta ihan joka ikisen kirjan kannessa oli Che Guevaran tai Fidel Castron kuva. Ei jumalauta. Kuinka monta kirjaa voi kahdesta ääliöstä kirjoittaa, näköjään ihan vitun liian monta. Täällähän siis ei ihan lain mukaan nautita sellaisista kapitalistisista ylellisyyksistä kuin sananvapaus ja lehdistönvapaus.


Käytiin myös natiivien ruokamarketissa, se näytti jännältä. Puolet hyllyistä oli tyhjiä ja puolet oli ahdettu ihan täyteen niitä muutamaa tuotetta mitä oli sinä päivänä satuttu saamaan myyntiin. Tänään siellä oli yhdenlaista shampota, yhdenlaisia sipsejä ja lihatiskissä yksi gotlerintapainen makkaratanko. Huomenna saattaa olla myynnissä ihan eri tuotteet. Näin se kommunismi näkyy jokapäiväisessä elämässä.

Tästä tuli nyt vähän välipäivä kun aurinko ei paistanutkaan. Syötiin ja maattiin ja tuijotettiin telkkaria. Kotimaisille TV-yhtiöille haluaisin lähettää terveisiä että hoitakaa näkyviin semmoiset amerikkalaiset reality TV-sarjat kuin Duck Dynasty, Coast Guard Alaska ja Highway Thru Hell. Eipä muuta. Puhelimen kalenterista katsoin että tänään on lauantai. Lottopäivä. Viime viikon lottokin on vielä tarkastamatta. Onko ollut uutisissa että päävoitto olis mennyt helsinkiläiselle nettipelaajalle?

Välipäivän sikarit tarjosi Paul Saar.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti