TK poissa kotoa, Kerubi, Joensuu

29.6.2012 Perjantai, Kerubi, Joensuu. Juhannuksesta selvittiin ilman sen suurempaa draamaa tällä kertaa. Kellekään ei sattunut mitään eikä kukaan joutunut sairaalaan, tai no melkein ei sattunut. Sumi kyllä kaatoi kiehuvat makaroniliemet jaloilleen, mutta koska ihonsiirtoja ei jouduttukaan tohtorien uhkailuista huolimatta operoimaan ni sitä ei lasketa. Ihan hyvin se jo melkein kävelee.

Kuluneella  viikolla meikä muutti itse itsensä uuteen asuntoon. Entinen meni putkiremonttiin mut uusi löytyi saman kadun varresta, joskin toisesta päästä. Helpotin muuttoani antamalla suunnilleen kaiken tavaran pois, samalla siinä keveni myös viinakaappi kun vauhditin kiinnostusta mööpeleihin liittämällä kaupan kylkeen aina myös viinapullon. Loput ajelin Silmäsuon kaatopaikalle ja tulomatkalla ostelin Ikeasta tuoreemmat tilalle.

Jokkiin suurudenhulluus iski tuota asuntoa valitessa kun pientä kaksioo etsin mut nyt on iso kolmio. Parvekkeellekin mahtuis pingpongpöytä. Just äsken imuroin ekan kerran. Hirmu homma, pienempi asunto on löydettävä. Onneks rouva tulee heinäkuuks Kuopioon kesälomaansa viettämään, se tykkää imuroinnista.   

Niin, keikalle oltiin menossa. Taas oli mun lähdettävä omalla autolla, olin luvannut ajella Joensuusta Helsinkiin ja hakea mun morsiamen Kuopioon. Hyötynäkökohtakin tässä ajelussa oli, nimittäin samalla kyydillä hoituu herra Spektaakkeli Tuskaan. Sillä oli vissiin Horna-yhtyeen saatanallinen show siellä seuraavana iltapäivänä. On tuokin ihmeellinen aika saatanan palvomiselle. Mie olin siis luonnollisesti ennen muita paikan päällä ja Joensuun Poppareiden Asko sattui siihen paikalle myös. Kovasti pohdittiin rokkiklubibisneksen tilannetta ja haasteita ja päätettiin (taas) että tehdään jatkossa enemmän yhteistyötä Henkan ja Kerubin kesken.

Muu ryhmä saapui paikalle myös. Kokoonpano oli muuten originaali mutta miksaajana oli taas original tirehtööri eli Sumi. Sen jalka oli jo paranemaan päin mut omituisesti se vielä kävelee. Professori Tegelmann, joka nykyään vaatii itseään kutsuttavan Sastamantalan pormestariksi, oli jäänyt Kuopijoon miksaamaan viinijuhlia kun osuuskaupan sosialisteilla on kuulemma vara maksaa vielä parempaa liksaa ku meillä. Eihän sen niin pitäis mennä? Vituttaa tuommonen vääryys.

Valmistautuminen keikkaan meni rutiinilla. Talomiehenä Kerubissa oli kiireisistä ajoista johtuen tuuraajan tuuraaja. Hyvin hän hommansa hoiti mutta yhtä sähkökatkaisijaa ei löydetty ennenku soitettiin Insomniumin miksaajalle Saksaan, käsittääkseni. Toinen rutiinista poikkeava seikka valmistautumisessa oli pelko siitä että Bobbylla alkaa karata lapaset ja mopo. Se oli laittanut hulluttelupykälän silmukkaan ja laatinut illan biisilistan Hobo-fontilla. Oh my satan mikä selvittely ja kuulustelu tästä seurasikaan, kunpa tämä ei vaan olisi nyt mitään vakavaa. Aikuismaisesti tämä kuitenkin hoidettiin ja Bob selvisi tästä irtiotostaan nuhtelulla ja suullisella varoituksella.

Keikka oli mukava ja yleisössäkin oli vauhdikkaat tanssit. Henkilökunta sanoi että tähän aikaan vuodesta ei Joensuussa ja sisätiloissa saa kukaan muu tuommoisia tansseja aikaan. Melko nätisti sanottu. Solistit olivat mielestäni normaalia vapautuneemmassa mielentilassa ja alkoivat hieman leikittelemään joensuulaisten uusanatsimaineella. Yllättävää kyllä he onnistuivat tässä ja käsittääkseni kaikki ymmärsivät huumorin ja yksikään ei möksähtänyt.

Mie oon koko ikäni kärsinyt soittaessa krampeista sormissa ja kämmenissä. Juttelin taannoin Staminan Kaikan kanssa aiheesta ja hän sanoi korjanneensa saman ongelman Gatorade-juomilla. Niinpä mie oon nyt kurlannutkin sitä palautusjuomaa keikoilla viimeaikoina ja väittäisinkin että tuotteen sisältämä magnesium on auttanut vaivaan. 2-3 pulloa näyttäis riittävän tuommoisen reilun tunnin konserttiin. Jatkan testiä ja kunhan tämä tipattomuus saadaan päätökseen ni voi herra jumala sitä viinan määrää minkä minä sotken siihen liemeen. Tansseista iso tattis kaikille osallistuneille ja varsinkin lämmittelyorkesteri Black Light Disciplinelle. Se on hieno yhtye ja on muuten erittäin pantavan näköisiä alfayksilöitä jokainen. Kerubiin on kyllä aina mukava mennä kun kaikki toimii ja muusikkoa pidetään ihmisenä, tämän maan rokkiklubeista top vitoseen laitan minä Kerubin.

Kello on jo neljä, nyt köllölleen sillä kuudelta on lähdettävä ajelemaan 450km Helsinkiin. Aika ajoin elämä muistuttaa Le Mansin 24h-ajoja, kuka kerkee eniten kierroksia? Nyt kun ei oo viime aikoina saanu kicksejä viinalla skenettämisestä ni oon päässäni miettiny 4 kicksauttavaa asiaa mitä pittää vielä elämässään keretä tekemään. Näistä 3 aion tehä vielä tänä vuonna ja ilmoittelenpahan sitten kun niitä tapahtuu, ensimmäinen ehkä jo hyvinkin lähiaikoina...

Seuraava keikaus on Suonenjok' Rok' -festivaali. Siihen saakka mie keskityn penthousessani sisustamaan ihan homona. Moikkuli <3

PS. Vitun blogger ei suostu tasaamaan tuota tekstin oikeeta reunaa Padilla, minä olen syytön.

TK poissa kotoa, Nummirock 2012, Nummijärvi

Nummirock, Nummijärvi, juhannusaatto ja perjantai 22.6.2012. Nonniin piltit, se on juhannusaatto ja juhannusfestari. Viime vuonna peruttua keikkaa on lähdettävä omatunnon määrätessä periaatteessa korvaamaan. Tällä kertaa ollaan lääkärin suosituksesta tipattomalla linjalla ja yhen pysähdyksen taktiikalla. Pojat meni ryhmäkuljetuksella helposti KUO-Nummijärvi-KUO, tai ainakin niin oli tarkoitus. 

Mie lähin hakemaan mersulla enemmän semmosta maisemareittiä että ensin rouvan kanssa Helsingistä Lahteen, siellä kävin vähän aikaa anopin nurmikolla makaamassa auringossa. Lahest ajelin sit Tampereelle hakemaan Rytköisen kyytiin ja siitä sit ajeltiin kahelleen pohjanmaalle. Tuomas kertoili juuri päättyneestä Hornan ameriikan kiertueesta, kuulosti hauskalta. Alabaman pahimmalla raamattuvyöhykkeellä se oli pissiny jonkun isoon kirjaan, kaikkee pitäny kokeilla.
 

Viime käynnistä oli Nummirock sen verran kasvanut että kolmoslavakin oli jo ihan oikee eikä mikään rekkalava. Meidän työpaikkana on kuitenkin veden ääressä sijaitseva kakkoslava, mun mielestä yks Suomen hienoimmista lavoista. Kelit oli viimesen päälle ja kohtelu myös, ei tarvinnut oikeestaan mistään valitella. Paitsi tipaton taktiikka on paska siinä mielessä että aika ei kulu yhtään niin lupsakasti kuin lonkerilla öljyttynä. Hirveellä kiireellä sinne ajettiin että pääsee itikoiden syöttinä keikkaansa odottelemaan. 

Kotiteollisuutta mie kävin siinä ootellessani vähän kuuntelemassa, perusvarmaa se oli. Fear Factorya tarkastin myös, se oli paska. Triggeribassaria tsekkasivat puoltoista tuntia ennen keikkaa, vitun hölömöt, ihan niinku se soundi siellä digitaalipurkissa siitä joksikin paranis. Piti vaan esittää olevansa ameriikan starba. Musa oli kyl täyttä paskoo. Mut meilläpä oli kahen FOH-miksaajan taktiikka, Tegelman tuommosena hissuttelevana sosiaalitanttana miksas leftin ja Sumi kunnon äärioikeistonatsina rightin, näin saatiin yleisölle vähintäänkin omituinen stereokuva isoista radioista.
 

Oma keikka oli vissiin aika hyvä? Ainaki porukkaa oli ku pipoo. Honkasalon Susanna oli ottamassa tilannekuvia, taijanki ymppäillä niitä tähän. Kesken keikan huomasin että Entwinen rumpali Aksu oli siellä lavan sivulla diggailemassa, olipa mukava nähä sitä. Poikien välinen hellyyskohtaus syntyikin siinä sit ihan lennosta kesken soiton. Kovasti ne sieltä yleisöstä yritti vielä takas lavalle meitä keikan jälkeen hurrata, mut aika oli jo täys ja staminan tytöt aloitti viereisellä lavalla. Mersun tähtikin tais olla jo Kauhajoen puolella kun vielä kuului vaimeasti: Kätilöt, Kätilöt, Kätilöt....
 

Mua vähän vituttaa ne Stam1nan tyypit. Ei tyyppeinä suinkaan, vaan kun ne on niin vitun hyviä soittajia. Ei sais antaa toisille noin isolla kapustalla lahjoja, aika ajoin masentaa tuommoinen. Ois tietty voinu itekin treenailla sillon kun vielä oppivaisessa iässä oli. Myöhäistä on se nyt. Kaikki on.
 

Bobby ja Antero lähti mun kyydissä Kuopioon ja Jopi liittyi peesaamaan samaan letkaan homosohvalla. Se on eräänlainen moottoripyörä joidenkin mielestä. Mulla oli yhtenä vaihtoehtona aamulla lähtiessä ajaa Helsingistä Kuopioon vaihtamaan auto prätkään ja mopoilla Jopin kanssa auringonpaisteessa koko reissu. Onneks en sitä tehny. Nimittäin yöllä olikin alavilla mailla hallan vaara ja Jopilla kuuraparta kun Mersun mittari näytti öisellä Pohjanmaalla enää +2 astetta celsiusta. Hyihän vittu. Jouni on itseni ohella yks maailman pahimmista vihreän kortin vihaajista, mut niin vain oli tyytyväinen virne motoristin naamalla kun aamukuudelta löytyi avonainen ja lämmitetty sosialistien ABC-ruokala matkan varrelta.
 

Loput yhtyeestä lähti siis meidän perässä isommalla ajoneuvoyhdistelmällä seuraamaan samaa reittiä. Hyvin tarkat koordinaatit ja ohjeet mie jaoin heidänkin navigaattoriinsa, mutta kuten voit itsekin silmillä katsoa kartasta niin Nummijärvi-Kuopio ei oo suunnistuksellisesti ihan helpoin taival. Me oltiin ajettu ehkä tunti kun äänijohtaja Tegelman soittaa perässä tulevasta kyydistä.
Mikko: paljonko tätä hiekkatietä vielä on?
Hannu: meillä on ollu pelkkää asfalttia koko ajan kyllä?
Mikko: jaa, noin 30km me on kyllä tultu pientä hiekkatietä?
Hannu: turvallista matkaa, tuut, tuut, tuut,tuut... 

Puolen tunnin päästä se soittaa uudestaan. Taustalta kuuluu ihan sekopäistä naurua ja jonkun sairas huuto: Uurainen? Eiiiii Uurainen! Mikon puheesta sain selvää vain että: "Nyt täytyy tunnustaa että olemme eksyneet, tuut, tuut, tuut..."
 

Aamukasilta olin kotona pötköllään ja voin kertoa että en muista milloin olisin ollu yhtä väsynyt. 24h, 840 km autoilua ja yks soitettu keikka samoilla silmillä ja yhellä perseellä. Kiitos, riitti mulle. Bobbyn mökiltä ajellessa vielä viimeisillä suorilla yks jänöjussi yritti itsetuhoa. Sain jarrutettua mut se jäi siihen kaistalle juoksemaan samaan suuntaan eikä päästäny mua ohi. Sit se väsähti ja väisti pientareelle, mie lähin ohittamaan ni hölömö kiilas eteen ja otsa edellä kopsahti etupuskuriin. Renkaiden välistä se onneks meni ja näin peilistä kun se teki kolmoislutzeja kierteellä nyt Jounin ajovaloissa. Siitä se kuitenkin tokeni ja hyppäs pois, hyppäs pois, hyyppäääs pois pusikkoon. Ei tullutkaan karvahattua Hannulle siitä.
 

Ens viikon mie keskityn muuttamaan pois 12 vuotta palvelleesta poikamiesbotskista putkiremontin tieltä. Sain saman kadun toisesta päästä ison kolmion talon yläkulmasta. Ikkunoita on joka suuntaan ja niistä paistaa aurinko yötäpäivää, mie tykkeen. Sain juuri äsken lasaretissa käydessäni lääketieteellisen kokeen puolivälitulokset. Kolesteroli 6,2 -> 5,1 (max5,0) ja se varsinainen murheenkryyni jota ne pelotteli kuolemaks asti eli maksasta seurattava ALAT oli 210 -> 125 (max70), hups. Ensimmäistä kertaa koskaan tohtori kehui Hannua, ei kuulemma pitäis kuukaudessa noin paljoa laskea lukemat. Nuo arvot tarkoittaa sitä että ihan kohta syödään kossua ja juuvaan pizzaa taas nii että lehdet kirjoittaa. Ehkä.

Äsken opin naistenvaatekaupassa taas ihan uuden asian. Akoille ei myydä paitoja ollenkaan, ne on puseroita. Jos siinä on pitempi helma ni se on tunika ja tavallinen T-paita on toppi. Ei oo akoille paitoja.
 

Ens perjantaina keikka taas sisätiloissa Joensuun Kerubissa. Se on hyvä paikka se. Öitä!

TK poissa kotoa, Bar Wankkuri, Vesanto

Perjantai 25.5.2012 Bar Wankkuri, Vesanto. Pohjois-Savo. Nyt on spesiaalikeikka tarjolla. Nimittäin kyseinen venue on aika tismalleen Henkan wiinibaarin kokoinen, puolet siitä on stagea ja toinen puoli tanssilattiaa. Se joka ei oo käyny Henkan wiinibaarissa ni voi kuvitella mielessään tuommoisen keskimittaisen olohuoneen ja sijoittaa TK-tanssit siihen. Syitä tämmöseen keikkaan suostumiseen on muutama. Vesanto on lähellä Kuopioo, noin 100km metsään päin, eikä siis vaadi logistiikan suhteen ylivoimaista ponnistelua. Toiseksi, oltiin sen baarin avajaisissa vetämässä tasan kaks vuotta sitten ja ne halus meidät ehdottomasti myös niiden 2v-synttäreille sekoilemaan. Kolmanneks, siinä saa vähän itselleen ylimääräistä hauskuutusta kun aika ajoin laskeutuu oikein kunnolla ruohonjuuritasolle maalaisten natiivien keskuuteen.

Mulle oli langennut myös eräs yhtyeeseen kuulumaton spesiaalitehtävä. Nimittäin mun mutsi oli lähteny jonnekin ulkomaille pariks viikkoo ja minun kuului käydä päivittäin Maaningalla syöttämässä sen kissa. Alun perin se oli minun kissa, mut yks tiukempi keikkakesä tälläsin sen mutsille kesäks hoitoon ja mutsin suorittaman huostaanoton jälkeen ei ollut enää toivoa saada elukkaa kotiin. Maaninka on myös metsään päin Kuopiosta, mut eri metsään. Keikalle mennessä ajattelin siis käydä sen kissan syöttämässä. Kartasta katsoin silmillä että näiden metsissä sijaitsevien kylien välimatkahan ei ole kummoinenkaan kun mie tuosta vähän oikasen, alle sata kilsaa. Isompaa tietä tulis vissiin puolta pitempi matka taitettavaks. Savolaiselta lihansyöjältä tuommoinen pieni metsätaipale taittunee ihan luonnostaan.

Organisoinnin mestarina valjastin kartturin asemaan sekä Tom Tomin että iPadin navigaattorin. Ensimmäiseen pään raapimista vaatineeseen risteykseen tultaessa Lailan ääni tom tomissa vaikeni. Tien pintamateriaali alkoi hiljalleen muuttumaan modernista asfaltista vanhan liiton öljysoraan. Pieni jännitys alkoi hiipimään mersun hyttiin. Harkittuja riskejä tulee ottaa, näin opetettiin armeijassa ja siellä ei mitään opeteta väärin. Mie jatkan rohkesti oikealle siis. Tuli seuraava risteys johon joutui ihan pysähtymään ajattelemista varten. Maisema oli jo pelottavaa sillä enää ei pinnoitteeksi tarjottu edes sitä öljysoraa, se olis hiekkatietä sitten nyt. Mitään asumiseen tarkoitettuja rakennuksia ei ollut näkynyt vähään aikaan. Oh my Satan, nyt myös applen navigaattori koki sijainnin ylivoimaiseksi ja sekosi. Paperikarttaan tuli luottaa nyt jonkin matkaa.

Minun onneni tässä onnettomuudessa oli se että mun autosta saa kytkettyä sutimisenestojärjestelmän manuaalisesti pois päältä. Tarkkaan katsottuna maisema toi mieleen urheiluruudussa nähdyt Neste Rally Finland-koosteet. Vastaantulevan traktorin todennäköisyys lienee myös pieni? Minusta tuntuu nyt juuri siltä että on aika päästää sisälläni asuva pieni ari vatanen hetkeksi irti ja valloilleen. Näin tein. 25km aivan loistavaa hiekkakiharaa, pikkusen mukava pätkä oli se. Pikitien taas alkaessa katsoin kelloa että olisko aikaa ajaa sama pätkä vielä kertaalleen edestakaisin. Ei ollut, surullista. Mitään järkeä ei ollut kyllä tätä kappaletta tähän kirjoittaa koska tiedän että Petra pitää mulle tästä aimo saarnan. No mutta ihan aiheesta pitää ja rakkaudella se sen tekee toivottavasti.

Asfalttia näkyvissä, o'hoy! Saavuin Tervon kirkonkylälle, tuohon kulttuurin keskukseen josta Tarot on lähtöisin, tuskinpa sieltä juuri muuta lähtöisin onkaan. Osuuskaupan huoltoaseman pihalla huomasin tutun näköisen ajoneuvoyhdistelmän, se oli Osasto A:n transporter perässään veskun vanerilaatikko. Pysähdyin jututtamaan muuta yhtyettä. Bobbyn mukaan tällä kylällä hankitaan uskottavuutta vain polttamalla kumia Abcin risteyksessä ja tämä on myös vieraspaikkakuntalaiselle ainoa keino välttää turpaansa saaminen. Mie tottelin ja Raaka Pee videoi.

Perillä Vesannolla, paikalliset on näemmä vetäny kaljaa tuossa terassilla jo aamusta saakka. Hyvä meininki niillä oli melkein jokaisella. Ryhmämme oli tällä kertaa liikkeellä hieman kakkosketjulla. Tegelman lienee sonta-arktikan kanssa Espanjassa ja Spektaakkeli on ehkä Hornan kanssa ameriikassa. Äänenlaadun valvontaa hoitaakin tänään pitkästä aikaa se oikea tirehtööri eli Sumi. Stagen nähtyään Ari Tapio Suomi hörähti ääneen. Mie kerron teille, tiedättehän sen teidänkin kaupungissa dominoivan osuuskaupan meksikolaistyyppisen ravintolaketjun jossa syödään semmosissa neljän hengen looseissa, ni semmosen loosin kokoisessa kolossa soitetaan tänään. Speggeliä tuuraa luonnollisesti Hurja-Harju, kuten Tavastiallakin. Hurjan kylkiäsenä tuli roudarin hommaan Tampereelta Pusa, se on se 2TT:n basisti, hauska ukko.

Paikalle tullut PA-kalusto oli hieman keräilyerää, oli vaikka minkä näköistä matolaatikkoo. Yli puolet niistä laatikoista kuitenkin toimi jollain lailla, ehkä noin 60% veikkaisin, alkoi varttia vaille vituttaa jo tullessa kun huomattiin tarrat pihalla olleen pakettiauton kyljessä. Valot pelas, mut ne tulikin Viiking Musiikilta. Keikka oli melko villi. Siitä lavan virkaa toimittaneesta loosista irtos ne pystytolpat vissiin jo ekassa biisissä ja loputkin mureni ennen kuin näytös oli finaalissa. Korvauksena voidaan tulla taas soittamaan kun järjestätte avajaiset remontin jälkeen. Ihmetyttää hieman että lavalla vältyttiin henkilövahingoilta, noin pienessä alassa olis helppo saada keihäistä pieniä silmäkulmaosumia.

Keikan jälkeen nopeat pesut ja mie lähin ajelemaan Jopin kanssa kotiin Kuopioon. Pojat jäi pakkailemaan viuluja laatikoihin ja Pusakin sai peräkärryn melkein pakattua enneku poliisit sen vei. Siis Pusan, ei kärryä. Tästä on hyvä jatkaa.

Seuraavana TK-show Nummirockissa juhannusaattona klo 23.00. Se on juhlashow. Nimittäin tasan vuosi sitten juhannuksena jouduttiin perumaan samalta festarilta keikka kun meikä sai sydänlaakin. Silloin luvattiin keikka korvata ja nyt tämä lupaus lunastetaan. Tylsyyden vallatessa mielen siellä lasaretissa vuosi sitten aloin myös tätä blogia kirjoittamaan, ystäväni Timo minut siihen yllytti ja nyt tästä on muodostunut tapa. Ensimmäisen vuoden aikana tätä päiväkirjaa on luettu 49 942 kertaa eli just nyt sinä saatat olla se 50 000:s lukija. Onnea sulle. Mutta jos sulla on esim. makkarakauppa ja tarviit huokeeta mutta kattavaa näkyvyyttä ni pannaan tähän sun mainos. Makkaraa ja mammonaa annat mulle siitä hyvästä, niistä mie tykkeen? Hojohojo!

TK poissa kotoa, Tavastia, HKI

Pe 18.5.2012 Tavastia HKI. Hirmu pitkästä aikaa Tavastialle. Mikäpä nottei, siellähän on mukava popparin oleilla. Mie menin Helsinkiin jo pari päivää aiemmin ja poijat tuli vasta tapahtumapäivänä. Bobby laitteli mulle tilannetietoja matkalta siten että osaisin täsmätä itseni Punavuoresta Tavastian ovelle yhtäaikaisesti muiden kanssa. Harmillisesti olin etuajassa ja jouduin nauttimaan yhden lonkerin Ilveksen ikkunapöydässä vahtiessani.

Tavastialla ei tarvii kiukutella koskaan mistään. Paitsi tarviipas. Nimittäin aina kun tuut lavalta pois ni takahuone on täynnä helsinkiläistä orastavaa popparia ja sun lonkerot & viinat on salettiin juotu keikan aikaan kaikki. Just ja tismalleen tällä tavalla kävi nytkin. Tämän kun ne sais siellä kuriin ni eipä olis enää mitään toivomisen varaa missään.

Kirves-Antti oli meillä talon puolesta säätämässä monitoreja ja hyvin säätikin. Kerralla ne sattui kohilleen ja mukava oli rokkitähen elostella niitä kuunnellessa. Melkein oltiin peruskokoonpanolla matkassa, ainoan poikkeuksen muodosti Hurja-Harju. Nimittäin Hra Spektaakkeli oli ameriikassa messuamassa alakerran kaverin nimeen sen toisen yhtyeensä kera ja Hurja tuli häntä tuuraamaan meille. Jannen etusormen soittokondis oli hieman kysymysmerkki. Tohtorit leikkeli siitä jonkin kuppanäppylän nimittäin veke. Tunnollisena kaverina Janne puudutti itsensä täsmälliseen soittokuntoon ja huomaamatta ne kääreetkin oli keikan aikana hävinny.

Illan mielenkiintoisimman jännitysmomentin muodostikin Hurjan aikataulu. Se oli alkuillasta soittamassa bassoansa yhteyeessä Deathchain jossain satanistifestareilla Riihimäellä, ja sen keikka siellä loppui klo 21. Jotta saatiin myöhästettyä meidän aloitusaikaa ni otettiin lämppäriks Cold Cold Ground. Ne on hyviä veijareita eikä ole se musakaan aivan paskaa. Järjestettiin sille Hurjalle sitten oikein vauhdikas vippikyyti Helsinkiin ja puol kymmenen maissa se soitti että vauhtia moottoritiellä on 170km/h, naaman maalaus käynnissä peruutuspeilissä ja paska varttia vailla housussa kun ei kerennyt sitä lähtiessä suorittaa.

Kyl se sit ihan hyvin kerkes, paitsi paskalle. Aika tarkalleen 500 hyypiötä oli konserttia kuuntelemassa, eli ei saatu Tavastiaa tällä kertaa edes myytyä loppuun? Mit vittuu? Onko yhtyeen tähti laskussa? Nyt on kriisipalaverin paikka, pitäiskö pukata tässä vaiheessa vaikka koksukiekko pihalle, sillähän sais samalla muisteltua itsekin tuota vanhempaa tuotantoa? Asia päätetty, kokoelmalevy ilmestyköön kesäkuussa, ostakaa pois. Jälkeenpäin kuulin että Arttu Wiskari oli samoihin aikoihin myynyt naapurin Virgin Oilissa 60 lippua. Sillä on kriisipalaverin paikka, ei meillä ehkä olekaan.

Ihan kelpo keikka soiteltiin, yleisökin innostui aika ajoin oikein riehakkaasti tanssimaan ja puimaan nyrkkiä. Lopussa Pee tilas taas kaikki eturivin kollit alasti lavalle, mie en oikein ymmärrä tuota funktiota, mut ei minun kaikkee tarviikaan ymmärtää. Mie yritin kovasti aloittaa sitä ylenpalttista lonkerintinttaamista keikan jälkeen, vaan paskan vitut, ei tuo jotenki maistunu. Parempi lähtee rouvan kanssa muhinoimaan Rööperiin, on kai tässä tullu juotua jo ainaki oma kiintiönsä kertaalleen. Poijille heipat, nähhään viikon päästä Vesannolla samoissa merkeissä.

Petran lyhyin sisko oli nuorikkonsa kanssa arvostelemassa konserttia myös. Minnuu vähän jännitti kuinka emopoikaystävä asiaan suhtautuu, mut ei se ihan täysin meitä lytännyt, valehteli nätisti että olihan siinä napakka ote.

Seuraavana raportoinen siis kansallisromantiikkaa sieltä Vesannolta, se on Savossa se! Moe!

TK poissa kotoa, Radio Rock Cruise VI, Tallinna EST

Radio Rock-risteily VI, 6.5.2012

Katsopas saatana kun meinaa unoihtua koko raportointi. No mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan. Puoleen vuoteen ei siis olekaan päästy rajojen toiselle puolelle vetelemään ja nyt taas heti, ihan Tallinnaan saakka. Pikkusen verran ovelampi keikka on nimittäin tiedossa kun se ajankohta onkin vasta sunnuntaina aamulla ja purkki irtoaa laiturista jo lauantaina keskellä päivää. Laiva on luonnollisestikin loppuunmyyty.

Noh, eipä kuule mittään, yhtye kokoontui länsiterminaalin lauantaina eri suunnista ja kaikki jäsenet laskettiin olevan paikalla. Aikataulu pelattiin sillai varman päälle ettei ykskään myöhästy ja siksipä just oltiin sen verran liian ajoissa ettei terminaalin aulabaari ollut ees auennut vielä. Fak. Rydi muisti nähneensä joskus että mulla oli matkalaukun piilolokerossa Tallinasta tuotu hätävaraviruvalge. Koska ei oltu yhtään varmoja mitä mieltä tulli on sen viinapullon viemisestä takaisin Viroon ni aateltiin Rydin kanssa ihan varmuuden vuoksi hörpätä se pois poikkeen siinä terminaalin portailla. Olis siitä ehkä saanut palautuspullon hinnan kaiketi?

Auto paattiin ja ukot myös. Yhtyeet Apulauta ja Viikate ilmestyivät paikalle myös. Kiva retki tästä tulee, mie tiijän. Niin, lauantai-ilta ja ohjelmassa ei ole muuta kuin kollegojen arvostelua ja nimenkirjoittelutilaisuus kannella 6 klo 23.30-24.00, suatana että onkin järjestelmällistä meininkiä. 

Mukavasti oli backstagejuomat laiteltu jo tyrkylle vaikka keikka onkin vasta huomenna. Kovasti päiviteltiin sitä että tämähän olis hyvä ihan vakiokäytännöks, mentäis aina venuelle päivää ennen ihan vaan juomaan ja sit seuraavana aamuna soitettais se keikka pois. Tosi hyvä olis ehkä se. Radiokanava oli hoitanu meille sinne bäkkärille oikein palvelijat jotka kantoivat pahvilaatikolla yhtä tuotetta pöytään, hyvin hoidettu! Pariairokaksikko Janne ja P aloittivat välittömästi äänekkään säveltämisen ja ikkunan takana paparazzin ominaisuudessa tätä seurasi Mr Klaus Flaming.

Apulanta ja Viikate veti kyllä tasalaatuiset ja hyvät keikat, hienoja yhtyeitä ovat molemmat. Se jokin brittibändi oli melko joutava, mie en ainakaan keksiny yhtään syytä miks olisin kuunnellu sitä yhtään pitempään. Sonata Arctica veti kai ihan jees, minussa se musiikki ei vaan kummoisia tunteita herätä, mut ne on minun tunteet ne. Tuo meijän miksaaja Tegelmeister lähtee kai miksaamaan niiden maailmankiertueen, se herättää minussa tunteita, valitettavasti.

Tätä lukiessasi yrität todennäköisesti samalla ennustaa että varmaan unohtivat kännissänsä sen nimmaritilaisuuden. Hah, eipä unohettu, nimittäin viinoo tarjottiin sielläkin. Khalifan Teukka paimensi siellä meitä jottei meno aivan villiintynyt käsistä. Joillakin juhlat jatkui, toisilla ei. Vastuuntuntoisimmilla oli mielessä että kamat pitää heilauttaa autosta lavalle noin seittemän kerrosta ylemmäs klo 0930 aamulla!!!

Sunnuntaiaamu klo 0930, vastuuntunnottomia solisteja lukuunottamatta kaikki ovat paikalla. Tämä oli täysin ennustettavissa. Kamat lavalle. Lokaalit apukädet puhuvat jotain venäjän tyyppistä, ei mulla niille tosin mitään asiaa olis ollutkaan. Yks biisi äänentarkastusta sai riittää näissä olosuhteissa. Meille oli annettu hieman armoa ja keikan alku oli siirretty iltapäivään klo 1430, ihan viksu veto, sopii tilanteeseen kuin syylä korvaan. Vesku Jokinen ja Sundinin Pojat veti ennen meitä vielä yleisön lämpöiseks. Ennen noita poikia oli vielä kuitenkin rokkibingo, herrat K.Viikate ja Flaming jäivät sinne yläparvelle bingon lumoihin, minun piti poistua asentamaan huulipunaa paikalleen.

Keikka oli oikein hyvä, jopa kiertuemanageri Tegelführer kehui. Viimesessä biisissä Raaka Pöö tilas koko eturivin urokset ilman vaatteita lavalle, ja lavalla olikin kai 30 ylimääräistä alastonta junttia, silloin pysähtyi venäläisteknikollakin monitoritiskin takana purukumi. Vähän pelotti kuinka väkivallattomasti se osais suhtautua tähän tilanteeseen, se oli kuitenkin semmonen shwarzeneggerin kokoinen, ja hieman näköinen. Loppu hyvin, kaik hyvin. Yleisö taputti ja samalla tuli alus satamaan. 

Outoa on myös mennä suoraan keikan jälkeen himaan niin että kello on 1700? Rouva piti mulle keskivertoa tiukemman puhuttelun ja mököttelyn ku mie en ollut muistanut soittaa hänelle illalla/yöllä, voi juudas minua. Painakaapa nyt kalloihinne koiraspuoliset lajitoverini: Helevetin paljon helepommalla selviätte kun muistatte ilmoittautua. Ihan aiheesta mökötti, ens kerralla muistan. Ihan varmasti muistan.

Seuraavana Tavastia, tere!

TK poissa kotoa, Live Stadium Club, Kokemäki

Lauantai 21.4.2012, Live Stadium Club, Kokemäki

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Aamulla olis lähettävä esittämään diskoa Kokemäkiin, mutta koska nyt on vasta perjantai ja rouvakaan ei oo huolta pitämässä ni pitäisiköhän se poikain kanssa jotain? Joutilaana ja säälistä kävin hakemassa yhen Eetun töistä kun senkin rouva oli poistunut naapuripitäjään. Niin oli meillä yksinäiset olot ja viinakauppakin oli siinä vieressä ni ihan varmuuden vuoksi käytiin lonkeripaksit hakemassa jos vaikka sattuu jonkun sauna lämpiämään illemmalla.

Siinä marketin pihalla hoksattiin tutun näköinen Alfa Romeo jossa oli Tarot-yhtyeen logot pelleissä. Kaukaa nähtiin että autosta nouseva alfauros näyttää tutulta niin ikään. Se oli Zachary Hietala, tuo Tarot-yhtyeen terävin piilokärki. No aateltiin että pitäähän vanhalle körmylle jokin jekku keksiä ja mie huomasin siinä viinakaupan ovella semmosen telineen missä oli erilaisia Alkon julkaisemia esitteitä ja lentolehtisiä. Eetu meni nurkan taakse piiloon ja mä aloin jakamaan kaikille sisäänmenijöille semmosta "kohtuus kaikessa"-flyeria. Saku tuli kohdalle ja joutui ihan kurkkaamaan aurinkolasien takaa "mitä vittua?" Semmosella saku-äänellä, jotkut tietää. Yritin selittää että tää on semmonen ravintoloiden välinen kampanja ja jokainen tulee vuorollaan näitä tänne viinakaupan ovelle jakamaan. Ei se menny enää läpi. Sovussa mentiin porukalla ostoksille, Z osti pöykyn.

Eetu taas osti taannoin rouvansa kanssa semmosen useampikerroksisen hökkelin tuosta laitakaupungilta ja sinne alimpaan kerrokseen se oli tehny semmosen man caven saunoineen ja prätkätalleineen. No illallahan se sauna sitten lämpes ja minun lisäks sinne kokoontui 4 tatuoitua kaljupäätä jotka harrastivat enemmän tai vähemmän moottoripyöriä ja painonnostoa. Hyvin sulauduin joukkoon paitsi pään ja painonnoston osalta. Saippua ei tipahtanut lattialle keneltäkään.

Munat saatiin pestyä kaikilta ja letkujenkan päätteksi aateltiin sit kuitenkin pyörähtää jossain baarissa ihan nopsaan. Ravintola Maljassa tapasin radiotoimittaja Petri Julkusen joka on tuolla paikallisradiomaailmassa ihan suvereeni ykköstykki. Luulenkin että seuraava ajatus on lähtenyt  Petriltä.  Oltiin nimittäin yöllä soitettu kitaristillemme, Bobby Undertakerille. Asiana oli että Hannu on liittynyt Lordiin ja soittaa nyt bassoansa niiden laskuun. Yhen valkovenäläisenkin olin janoon ottanut näemmä.

Aamulla jalkapatikoin studiolle juuri sovittuun lähtöaikaan 12.25 ja siellä napotti Bobby vastassa äkäisen näköisenä: "Mikä oli tämä Lordi-juttu? Ei ihan menny läpi, olisit valinnut minkä tahansa muun, mutta Lordi, ei vittu!"

Matkaan siis, veljet. Sitä olisi hyvin tarkalleen taitettavana 400km. Kokemäki sijaitsee kuulemma jossain Tampereen ja Porin välimaastossa, kukaan ei oikein reittiä sinne tiedä mutta eiköhän tuo määränpää löytyne, on löytynyt ennenkin. 

Pikkunen krapulanpoikanen oli tullut muutamasta eilisestä drinkistä joten eiköhän hoidettane mokoma pois ihan samoin tein. Tuntui maistuvan muillekin jäsenille joten matkastahan tulee siis hauska. Tolsberg viritti puhelimeensa Garage Bandin ja sit viritti sen puhelimen kiinni auton hifijärjestelmään. Sävellystyö alkoi välttömästi ja haluankin tässä ensiesittää teille tulevalta albumilta kappaleen Lajinsa Kullakin (minulla ei laulu, eikä sinulla naamataulu).

Hirmu mukavaa on matkustaa pienessä hutikassa. Jäätelölaatikko ostettiin ja vappupalloja ja -pillejä. Miksaajan haitariin semmosia ei kuitenkaan saatu asennettua vaikka ajatuksella hieman jo leikiteltiin. Aika meni kuin siivillä ja matka myös. Aina pitäis matkustaa pienessä sievässä eikä kärvistellä olleskaan.

Perillä oltiin, ja paikkahan näyttää ihan asialliselta. Jos kapakan talkkaria ei lasketa ni nähtiin kylän läpi ajellessa nolla elävää olentoa, lupaakohan tämä nyt hyvää? Mainosten mukaan meillä on näköjään lämppärinä strippari, no vittu, sehän on oiva idea, käy.

Pizzat syöty ja soundcheckit tehty ja mulle alkaa hiipiä krapula? Eihän tämän näin pitänyt mennä, voi helevetti, väsyttääkin niin ettei jaksa edes tilsiä lisää. Mitähän tässä nyt sitten, no ainakin Juha Tapio tuossa backstagen seinällä on hitleröitävä näin alkuun.

Yhtään sen paremmin ei vissiin menny Anterolla. Se tuunaili Kaija Koon julisteen 2000-luvun kuosiin ja sen kiertueen nimeksi tuli Saatana On Herrani-tour 2012. Lähetettiin tuo kuva sit Kaijan puhelimeen ja sehän oli ihan innoissaan ja lupas tulla morjenstelemaan Tavastialle ens kuussa. 

Olisko ollu tympeetä siinä vaiheessa Raaka Peelläkin, se oli juossut pihalla kiinni semmosen ison sammakon ja toi sen bäkkärille tutustumaan bändiin. Tuli siinä sit mieleen se vanha prinssiksimuuttumis-satu ja pantiin se sammakko suutelemaan rytköstä siinä toivossa että jompikumpi muuttuis paremman näköiseksi. Ei muuttunut. Paska satu. Alla olevassa videossa ei vahingoitettu eläimiä, sammakko lähti litomaan takas pihanurmelle.

Pienet nokoset mie siinä lattialla otin kunnes alkoi salin puolelta kuulumaan perseenvilauttelu, tai siis se musiikki jonka tahtiin se strippari oletettavasti kalustoaan esitteli. Poijat sanoi että sillä oli manageri mukana ja se oli se sama Sepi Kumpulaisen manageri jonka kanssa minä en ole oikein hyvissä väleissä, jos olen ollenkaan. Vittu mikä huijari on se, en halua nähä, väistelen silläkin uhalla että jää stripparikin näkemättä.

Keikka alkoi ja kauhea oli Hannun olo, yritä tässä nyt sitten vielä diskota. No yritin minä parhaani ja tekniikan miehet sanoi että loistokeikka soitannollisesti joka ukolta. No oli kai se kun ei tarvinnu tanssimiseen keskittyä ja koko ajan pelotti muutenkin että maailmanloppu on käsillä. Hirvittävän iso joukko oli kokemäkiläisiä kaivautunut luolistaan ja saapunu paikalle, hyvä. Pee keksi hyvän idean kun se keräs eturivin miehiltä paidat pois eikä antanu niille niitä takaisin ni ne joutui käymään sit paitakioskilta rahalla uudet. Pee on markkinamies parhaasta päästä.  Hirmu homma sillä oli kyllä saada taas ne eturivin goottitytöt pitämään paidat päällänsä, se vaan vakuutteli että ei meitä teidän tissit kiinnosta, paidat päälle ja äkkiä! Setin viimeinen biisi tuli ja välittömällä nopeudella juoksin taakse oksentamaan. Valtavasti tuli sitä oksennusta. Encoreiden alkunauha jo soi ja oksennusta vaan tulee. Laskin minuuteja ja sekunteja että missä kohtaa on oksenteleminen lopetettava. Kyllä mie sit juuri kerkesin siihen oikeeseen tahtiin ryhmän mukaan. Täpärälle se kuitenkin meni. Strippari oli esiintynyt vielä meidän jälkeenkin eli me oltiin siis oikeasti kuitenkin sen lämppärinä.

Heti keikan jälkeen menin nukkumaan sen olon pois. Onneks sain oman huoneen sillä verukkeella että olin lupautunut ajamaan huomisen kotimatkan. Se kotimatka ei ollut hauska, se kesti 7 tuntia. Muilla se tuntui olevan paljon hauskempi kuin minulla. Seuraava matkustuspäivitys tapahtuukin sitten kansainvälisiltä vesiltä, nimittäin Radio Rock kutsui meidät risteilylleen pitämään sunnuntaiaamun matinean. Mitäs tilasivat, semmonen järjestetään. Tässä ryhmässä eläminen on yhtä matineaa mun mielestä. Wikipedian mielestä matinea on aamupäivän kulttuuritilaisuus johon liittyy usein hienostuneisuuden sävy, oliskohan tällä kertaa wikipediakin väärässä.

Ai mitäkö perhe-elämään? No, häät on tulossa ja käytännössä jo kaikki järjestelyt valmiina. Rouva yllätti minut yks aamu laittamalla kuvan uudesta tatuoinnistaan, mitenkähän lie noiden tekijänoikeuksien ja royaltien kanssa tässä tapauksessa? Hullu akka, mutta mie tykkeen. Tsaui!