TK poissa kotoa, Live Stadium Club, Kokemäki

Lauantai 21.4.2012, Live Stadium Club, Kokemäki

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Aamulla olis lähettävä esittämään diskoa Kokemäkiin, mutta koska nyt on vasta perjantai ja rouvakaan ei oo huolta pitämässä ni pitäisiköhän se poikain kanssa jotain? Joutilaana ja säälistä kävin hakemassa yhen Eetun töistä kun senkin rouva oli poistunut naapuripitäjään. Niin oli meillä yksinäiset olot ja viinakauppakin oli siinä vieressä ni ihan varmuuden vuoksi käytiin lonkeripaksit hakemassa jos vaikka sattuu jonkun sauna lämpiämään illemmalla.

Siinä marketin pihalla hoksattiin tutun näköinen Alfa Romeo jossa oli Tarot-yhtyeen logot pelleissä. Kaukaa nähtiin että autosta nouseva alfauros näyttää tutulta niin ikään. Se oli Zachary Hietala, tuo Tarot-yhtyeen terävin piilokärki. No aateltiin että pitäähän vanhalle körmylle jokin jekku keksiä ja mie huomasin siinä viinakaupan ovella semmosen telineen missä oli erilaisia Alkon julkaisemia esitteitä ja lentolehtisiä. Eetu meni nurkan taakse piiloon ja mä aloin jakamaan kaikille sisäänmenijöille semmosta "kohtuus kaikessa"-flyeria. Saku tuli kohdalle ja joutui ihan kurkkaamaan aurinkolasien takaa "mitä vittua?" Semmosella saku-äänellä, jotkut tietää. Yritin selittää että tää on semmonen ravintoloiden välinen kampanja ja jokainen tulee vuorollaan näitä tänne viinakaupan ovelle jakamaan. Ei se menny enää läpi. Sovussa mentiin porukalla ostoksille, Z osti pöykyn.

Eetu taas osti taannoin rouvansa kanssa semmosen useampikerroksisen hökkelin tuosta laitakaupungilta ja sinne alimpaan kerrokseen se oli tehny semmosen man caven saunoineen ja prätkätalleineen. No illallahan se sauna sitten lämpes ja minun lisäks sinne kokoontui 4 tatuoitua kaljupäätä jotka harrastivat enemmän tai vähemmän moottoripyöriä ja painonnostoa. Hyvin sulauduin joukkoon paitsi pään ja painonnoston osalta. Saippua ei tipahtanut lattialle keneltäkään.

Munat saatiin pestyä kaikilta ja letkujenkan päätteksi aateltiin sit kuitenkin pyörähtää jossain baarissa ihan nopsaan. Ravintola Maljassa tapasin radiotoimittaja Petri Julkusen joka on tuolla paikallisradiomaailmassa ihan suvereeni ykköstykki. Luulenkin että seuraava ajatus on lähtenyt  Petriltä.  Oltiin nimittäin yöllä soitettu kitaristillemme, Bobby Undertakerille. Asiana oli että Hannu on liittynyt Lordiin ja soittaa nyt bassoansa niiden laskuun. Yhen valkovenäläisenkin olin janoon ottanut näemmä.

Aamulla jalkapatikoin studiolle juuri sovittuun lähtöaikaan 12.25 ja siellä napotti Bobby vastassa äkäisen näköisenä: "Mikä oli tämä Lordi-juttu? Ei ihan menny läpi, olisit valinnut minkä tahansa muun, mutta Lordi, ei vittu!"

Matkaan siis, veljet. Sitä olisi hyvin tarkalleen taitettavana 400km. Kokemäki sijaitsee kuulemma jossain Tampereen ja Porin välimaastossa, kukaan ei oikein reittiä sinne tiedä mutta eiköhän tuo määränpää löytyne, on löytynyt ennenkin. 

Pikkunen krapulanpoikanen oli tullut muutamasta eilisestä drinkistä joten eiköhän hoidettane mokoma pois ihan samoin tein. Tuntui maistuvan muillekin jäsenille joten matkastahan tulee siis hauska. Tolsberg viritti puhelimeensa Garage Bandin ja sit viritti sen puhelimen kiinni auton hifijärjestelmään. Sävellystyö alkoi välttömästi ja haluankin tässä ensiesittää teille tulevalta albumilta kappaleen Lajinsa Kullakin (minulla ei laulu, eikä sinulla naamataulu).

Hirmu mukavaa on matkustaa pienessä hutikassa. Jäätelölaatikko ostettiin ja vappupalloja ja -pillejä. Miksaajan haitariin semmosia ei kuitenkaan saatu asennettua vaikka ajatuksella hieman jo leikiteltiin. Aika meni kuin siivillä ja matka myös. Aina pitäis matkustaa pienessä sievässä eikä kärvistellä olleskaan.

Perillä oltiin, ja paikkahan näyttää ihan asialliselta. Jos kapakan talkkaria ei lasketa ni nähtiin kylän läpi ajellessa nolla elävää olentoa, lupaakohan tämä nyt hyvää? Mainosten mukaan meillä on näköjään lämppärinä strippari, no vittu, sehän on oiva idea, käy.

Pizzat syöty ja soundcheckit tehty ja mulle alkaa hiipiä krapula? Eihän tämän näin pitänyt mennä, voi helevetti, väsyttääkin niin ettei jaksa edes tilsiä lisää. Mitähän tässä nyt sitten, no ainakin Juha Tapio tuossa backstagen seinällä on hitleröitävä näin alkuun.

Yhtään sen paremmin ei vissiin menny Anterolla. Se tuunaili Kaija Koon julisteen 2000-luvun kuosiin ja sen kiertueen nimeksi tuli Saatana On Herrani-tour 2012. Lähetettiin tuo kuva sit Kaijan puhelimeen ja sehän oli ihan innoissaan ja lupas tulla morjenstelemaan Tavastialle ens kuussa. 

Olisko ollu tympeetä siinä vaiheessa Raaka Peelläkin, se oli juossut pihalla kiinni semmosen ison sammakon ja toi sen bäkkärille tutustumaan bändiin. Tuli siinä sit mieleen se vanha prinssiksimuuttumis-satu ja pantiin se sammakko suutelemaan rytköstä siinä toivossa että jompikumpi muuttuis paremman näköiseksi. Ei muuttunut. Paska satu. Alla olevassa videossa ei vahingoitettu eläimiä, sammakko lähti litomaan takas pihanurmelle.

Pienet nokoset mie siinä lattialla otin kunnes alkoi salin puolelta kuulumaan perseenvilauttelu, tai siis se musiikki jonka tahtiin se strippari oletettavasti kalustoaan esitteli. Poijat sanoi että sillä oli manageri mukana ja se oli se sama Sepi Kumpulaisen manageri jonka kanssa minä en ole oikein hyvissä väleissä, jos olen ollenkaan. Vittu mikä huijari on se, en halua nähä, väistelen silläkin uhalla että jää stripparikin näkemättä.

Keikka alkoi ja kauhea oli Hannun olo, yritä tässä nyt sitten vielä diskota. No yritin minä parhaani ja tekniikan miehet sanoi että loistokeikka soitannollisesti joka ukolta. No oli kai se kun ei tarvinnu tanssimiseen keskittyä ja koko ajan pelotti muutenkin että maailmanloppu on käsillä. Hirvittävän iso joukko oli kokemäkiläisiä kaivautunut luolistaan ja saapunu paikalle, hyvä. Pee keksi hyvän idean kun se keräs eturivin miehiltä paidat pois eikä antanu niille niitä takaisin ni ne joutui käymään sit paitakioskilta rahalla uudet. Pee on markkinamies parhaasta päästä.  Hirmu homma sillä oli kyllä saada taas ne eturivin goottitytöt pitämään paidat päällänsä, se vaan vakuutteli että ei meitä teidän tissit kiinnosta, paidat päälle ja äkkiä! Setin viimeinen biisi tuli ja välittömällä nopeudella juoksin taakse oksentamaan. Valtavasti tuli sitä oksennusta. Encoreiden alkunauha jo soi ja oksennusta vaan tulee. Laskin minuuteja ja sekunteja että missä kohtaa on oksenteleminen lopetettava. Kyllä mie sit juuri kerkesin siihen oikeeseen tahtiin ryhmän mukaan. Täpärälle se kuitenkin meni. Strippari oli esiintynyt vielä meidän jälkeenkin eli me oltiin siis oikeasti kuitenkin sen lämppärinä.

Heti keikan jälkeen menin nukkumaan sen olon pois. Onneks sain oman huoneen sillä verukkeella että olin lupautunut ajamaan huomisen kotimatkan. Se kotimatka ei ollut hauska, se kesti 7 tuntia. Muilla se tuntui olevan paljon hauskempi kuin minulla. Seuraava matkustuspäivitys tapahtuukin sitten kansainvälisiltä vesiltä, nimittäin Radio Rock kutsui meidät risteilylleen pitämään sunnuntaiaamun matinean. Mitäs tilasivat, semmonen järjestetään. Tässä ryhmässä eläminen on yhtä matineaa mun mielestä. Wikipedian mielestä matinea on aamupäivän kulttuuritilaisuus johon liittyy usein hienostuneisuuden sävy, oliskohan tällä kertaa wikipediakin väärässä.

Ai mitäkö perhe-elämään? No, häät on tulossa ja käytännössä jo kaikki järjestelyt valmiina. Rouva yllätti minut yks aamu laittamalla kuvan uudesta tatuoinnistaan, mitenkähän lie noiden tekijänoikeuksien ja royaltien kanssa tässä tapauksessa? Hullu akka, mutta mie tykkeen. Tsaui!