H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 8/8

Lomapäiväkirja, viimeinen päivä.

Rouva herätti mut laulamalla juuri sanoittamansa ja säveltämänsä kappaleen Dui Dui Duippa Dui, se pisti hymyilyttämään ihan jonniin verran. Se oli nähnyt unta että maailmassa oli asiat niin huonolla tolalla että jokaisen oli tehtävä kahta duunia. Se ite oli kanarialaisen supermarketin kassalla töissä ja teki radio-ohjelmaa siinä livenä samalla. Sekaisin taitaa olla päästään tuokin. Aamupalaksi kipaisin lähikaupasta uunituoretta vehnäsämpylää, siihen päälle juustoa ja paistettua munnoo. Hyvvee, ai suatana että olikin.

Tuossa yks ilta katsoin silmillä telkkarista Gran Canarian paikallisuutisia. Siellä oli uutinen tilanteesta jossa Fiat Punton kokoinen kivilohkare oli vuoristotiellä tippunut Fiat Punton päälle eikä punton miehistöstä jäänyt vissiin yksikään eloon kertomaan tapahtuneesta. Tämä oli tapahtunut sillä samalla tiellä mitä ajettiin Petran kaa vuorilta alas ja ilmeisesti tunnin tai kaks sen jälkeen kun me siitä mentiin. Yritin kovasti googlettaa tuota uutista ja/tai sitä kanarialaista paikallistelkkaria joka sen uutisoi, se oli jokin EP-TV tai sinne päin, mutta tuloksetta. Jos joku on mielestään viksumpi guugelittaja ku mie ja löytää tuon uutisen jostain netin sopukoista ni lonkerin tarjoon vastalahjana linkistä.

Leningit ja käsilaukut paketoitiin ja sit odottelemaan bussia joka poimisi meidät mukaan lentokentälle. Ajatus kuumasta turistibussista kiehtoi siinä hetkessä just sen verran että otettiin taksi Las Palmasiin. Siksipä säästyttiinkiin pisimmiltä check-in jonoilta ja aikaa jäi hyvin aamupalaan nro 2 Burger Kingissä, mut ei vieläkään extra long chili cheeseä listalla, fak! Kone lähti puol tuntia myöhässä lennonjohdollisiin syihin vedoten, vaan eipä hätää kun on hyvät ja myötäiset puhurit ni lentoaika on kuulemma vain viis ja puol tuntia, tasan tunti nopeempaa kuin tullessa, pidän tästä. Toinen positiivinen uutinen tällä lennolla on se että lounaana on rosvopaistia. Arvioin sen yksityiskohtaisesti kuvien kera heti käsiteltyäni tuotteen. Muutenkin kaikki on hyvin, Esko Eerikäinen on koneessa, uutisoikoon Hymy sit ihan mitä tahansa. Tiina Lymi on myös, se on lihonut.

No liian hyvin jo menikin, lennon elokuvat kuulutettiin juuri. Ensimmäisenä klassikkopiirretty Tom ja Jerry seikkailee, siinä nyt ei mitään, kyllähän lapsille pitää jotain olla tarjolla kun niille ei lonkeriakaan saa myydä. Mutta pitääkö joka lennolla olla myös vajaaälyisille Jim Carreyn leffa, PITTÄÄKÖ OIKEESTI OLLA? VITTU! Vittu mie sanon. Ostan saatana tuommoiset finnairin silmälaput, en sillä että haluaisin nukkua mutta en halua nähdä vilaustakaan tuosta yksinaamaisesta ja lahjattomasta tosinuijasta.

Jos joku ei tiedä minkä näköinen on rosvopaisti ni tuossa on kuva yläpuolella, se on tuo mikä on tuon jonniin persiljan alla piilossa. Ihan tavalliselta paistilta maistui enkä jaksa uskoa että lentoemot kaivoivat sen jostain kuopasta juuri ennen nousua. Ateriasta ei muuta uutisoimisen aihetta. Ja jos joku ei tiedä minkä näköinen on lentoemo ni taiteilija Pertti Jarla on mielestäni kuvannut tämän hyvin kekseliäästi, tuli vaan mieleen, googlettanen kuvan tähän myös.

Aikuiset ihmiset pelaa Angry Birdsiä täällä koneessa, minun on vaikee hyväksyä sitä. Joisivat viinaa niinku oikeet turistit ennen muinoin keihäsmatkojen aikaan. Ei nää osaa täällä napostella ollenkaan, Angry Birdsiä vaan. Ne vähän kerrassaan kallistuu nää lennot jos täällä ei pikkusen tuhlata lomalta jääneitä rahoja palveluihin. Toisaalta joo, jos nää ei pelais ni ne nuoret visionäärit eivät sais tuosta pelistä miljooniaan. Pelatkaa vaan, nuoria yrittäjiä pitää kannustaa.

Petra luki tuossa lomalla ollessaan semmosen Elizabeth Gilbertin opuksen kuin Eat Pray Love. Se on akkoin kirja mut aika ajoin rouva referoi mullekin sieltä niitä Elizabethin ajatuksia. Pakko tunnustaa että selailin sitä kirjaa itsekin hieman ja ehkäpä luen sen vielä kokonaan. Siinä on akka joka taitaa sanan säilän, helevetin hyvällä tyylillä kirjoittaa. Suosittelen vaikka akkoin kirja onkin.

Kanarian saaret meni kiinni nyt, me ollaan viimeisellä lennolla pois sieltä kunnes kausi alkaa taas lokakuussa. Sunnuntaina laittoivat just ison osan baareistakin kesäks kiinni. 50 000 natiivia jäi tuolle saarelle käkkimään keskenään, millähän ne pärjää kun turisti ei kanna rahaa niille? Mandariineja ne vissiin kasvattaa vaan.

Mie raportoin seuraavan kerran niinkin eksoottisesta paikasta kuin Kokemäki. Ei mitään hajua missä lie se, mutta siellä tapahtuu TK-show viikon päästä luolassa nimeltä Live Stadium Club. Paikan nimi jo sinänsä herättää hilpeyttä ja arveluttavia tunteita, kuten myös se että tätä blogia on luettu jo 43237 kertaa. Mitä vittua? Eikö teillä oo ihmiset järkevämpää tekemistä vai onko nää mun touhut oikeesti niin kiinnostavia? Sekin omituisuus tuolta tilastoista paljastui että iso osa lukijoista on Yhdysvalloista, Venäjältä ja Japanista. Kyllä siinä ehkä googlen translaattori käy kuumana kun se tätä tekstiä yrittää venäjäks vääntää. Haluaisin nähdä myös kuinka vinoon Mr Hashimoton silmät vääntyvätkään kun se tästä japaninnoksen työpöydälleen saa? Eräs taho oli vissiin nähny nuo luvut kun tarjosivat jotain pennosiakin jos saisivat mainoksen tänne laittaa, hah. En lähe mie siihen ralliin, en ainakaan vielä noilla pennosilla.

Nyt vielä muutama päivä palautumista Punavuoressa ja sit työn touhuun Kuopivoon. On muuten jo pappikin varmistettu häihin vaikka kirkosta eronnut pakana olenkin, vähän minnuu oikeesti jännittää tää touhu.

Tsaui!