lauantai 14. huhtikuuta 2012

H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 6/8

Lomapäiväkirja, maanantai?

Kello soi puol ysi ja auri möllöttää nätisti. Nyt taitaa olla vasta se kihlajaiskrapula kun vähä vapisuttaa, eilinen menikin pienessä jälkihöyryssä siis koko päivä. Pakattiin kassillinen rantavarustusta ja lähettiin bussilla Puerto Ricoon. Siellä hypättiin sakemanneja täynnä olevaan katamaraaniin ja seilattiin avomerelle. Sanomattakin lie selvää että tätä kirjoittaessa skandinaavinen läski loistaa punahehkuisena ja nivean after sunia meni jo ensimmäinen puolilitrainen. 

Heti kun satamasta irtauduttiin ni kuului kysymys: huu wants paragliding? Meikän etutassu tietty oli ensimmäisenä pystyssä ja narun jatkoks ne minut laittoi. Siinä vaiheessa kun Jorge dippas hanen ensimmäistä kertaa varjolla atlanttiin ni hävisi se vapina ja krapula, uusi elämä alkoi just ja ihmevirkistyminen tapahtui. Cocktailit kilistettiin heti sen kunniaksi. 

Koko ajan mentiin kauemmas merelle ja reissun tarkoitus oli löytää delfiinejä. Petralle se oli tärkein juttu koko lomalla. Paolos pelotteli että ei niitä välttämättä löydy joka kerralla mut meillä oli silti kova luotto. Sit löytyikin ihan kunnon parvi, niitä oli valehtelematta satoja. Yks ui ihan veneen viereen ja esitteli selkäuintitemppuja rouvalle. Ihan luonnonvarainen vehe, aika makee näky, huhhuh. En tiijä miks, mut tuo minun morsian tykkää delfiineistä ihan homona. Varmaan minustakin siks kun vartaloni muistuttaa hyvin paljon delfiinin vastaavaa. Lihaksikas, jäntevä ja sulavalinjainen. Lentäviä kaloja oli siellä merellä myös, ne ovat mielestäni erittäin luonnonvastaisia otuksia.
 
Drinkkiä ne tarjos siellä paatilla ja paellaa, hyviä olivat kaikki tyynni. Uimassakin pulahdin merellä ihan oikeesti, delfiinit eivät vielä kuitenkaan tunnistaneet minua yhdeksi omistaan eivätkä adoptoineet väkisin. Sitä mie en kyllä ymmärrä että minkä takia tuolla luonnonkauniissa viitekehyksessä pitää huudattaa veneen stereosta sitä yhtä ja ainoota Enrique Iglesiaksen hittiä niin saatanan kovalla että päähän oikein kivistää? Muuten olis ollu niin leppoista ja mukavaa. Yks saksalainen matureneiti veti semmoset cocktail-överit etten osaa itekään. Hirveesti se yritti multa jotain kysellä englanniks mut yhtään sanaa en ees arvannu sen puheesta. Veneestä poistuessaan se tuli pää edellä melko jyrkät portaat alas ja sen murrosikäiset pojat oli hieman häpeissään kun väänsivät mammaa bussiin. Loppujen lopuks ne pojat hylkäs sen äitinsä sinne bussiin ja lähtivät omille teilleen.
 
Aulabaarissa syötiin lihat, oli taas aivan virheettömästi laiteltua pihviä. Täydet pisteet myös herkkusienisoosille. Ilmeisesti jonkinkokoiset auringonpistokset meillä on molemmilla koska ihan samaan tahtiin täällä molempia huimaa ja pökerryttää. Rasvailemme siis toisiamme ja nautimme elämästä. Kipaisen marketista uuden purkin aloe veraa, tuntuu vähän imaisevan tuo nahka nyt. Sisäpuolelta sen kosteutukseen kokeilen yhtä lonkeria. Palaneita ruumiinosia pahemmuusjärjestyksessä lueteltuna ovat: Molemmat jalkapöydät, otsa, rintakehä, oikea sääri, oikean reiden sisäpuolinen osa hyvin lähellä kiveksiä, poskipäät, nenä, olkapäät ja vasemman käden kämmenselkä. Näistä kaikista kuitenkin vielä kevyesti ohi ajaa nuo rouvan korvat, on muuten pikkuse punaiset, voi juudas, onneks se on töissä radiossa eikä telkkarissa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti