Lomapäiväkirja, vissiin launtai.
Hola! Akka kattoi pikkuse hyvän aamupalan Hanspeterille, se taitaa tykätä minusta? Pekoniakin oli ja munnoo. Aattelin että lähettäis vuokraamaan auto, mersu tietysti mielellään ja avonainen, saas nähdä kuin käy. Kello on 8, aurinko nous just ja terassilla on helevetin kuuma. Tästä tulee hieno päivä, mulla on ovelat suunnitelmat.
Noh mutta, ainoa katoton ja vuokrattavissa oleva auto tällä kylällä oli sit Renault Megane Sport Coupe, mennään sillä. Tärkeintä tällä helteellä kuitenkin oli se katon puuttuminen. Luonnollisesti pienet eksymiset ensin kun ei ollut Pablo raskinut renun navigaattoria päivittää, mut reitti vuorille muistui sit mieleen kuitenkin. Sinne ajeltiin ja yhen vuoren nokasta löytyi sen verran mukava näköalapaikka että kysäisin rouvalta meniskö se mun kaa naimisiin. Sehän innostui ihan vitusti ja sanoi että joo. Tämä laskettakoon tapahtuneeksi San Fernandossa 7.4.2012. Alla olevassa kuvassa akka ei tätä vielä tiennyt mutta 15 sekuntia myöhemmin oli paljon viisaampi.
Älytön puhelinrallihan siitä alkoi ja oikein kiivas häiden suunnittelu morsiammella. Siellä on nyt koko suku innoissaan, mie luulin päinvastoin että ne olis salaa pettyneitä. Mä taas aattelin kertoo mutsille sit jos/kun se taas seuraavan kerran kuulumisia kyselee. Vuorilta alas ajellessa Holmstedtin Jukka (se iso mies sieltä Jurassic Rockin johtoportaasta) soitti Egyptistä että muistatko yhtään näitä Hurghadan yökerhoja suositella? En mie niistä mitään muistanu, mut Jukalta tuli idea pitää kihlajaispolttarit jossain päin maailmaa. Sillä on kyllä pirun hyviä ideoita, edellinen oli että lähtisin sen ja Hyrden kanssa nyt vapuks Istanbuliin. Harmi kun meillä taitaa olla se Radio Rockin risteily Kätsyillä niillä tienoin ja ei se varmaan enää tuo akkakaan päästäis. Kaikesta huolimatta omituisen onnellinen olo mulla nyt on. Vuorilla käynti oli pieni askel teille jos oli askel ollenkaan, mutta iso harppaus hanen elämässä. Hyvvee!
Sormukset on sormissa ny, huhhuijakkaa, pienet timangit niihin piti saada, hienot on. Päivämäärät ja best man sekä kaasot on hallussa. Mutsillekin ilmoitin, se oli alkanu pöndellä ampumaan uudelta vuodelta jääneitä ilotulitusraketteja sakon uhalla. Ihan oikeesti, nyt en suolaa tippaakaan! Se taitaa ensimmäistä kertaa olla innoissaan mun tekemisistä? Elämä on kummallista joinain päivinä, ei kaikkina onneks. Hola!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti