Perjantai 5.10.2012 Club ArcticA, St Petersburg, RUS. Siitä lähtien kun
ensimmäinen TK-levy ilmestyi keväällä 2004 on meitä ehkä kaikkein eniten
rajojen ulkopuolella kyselty Venäjälle livenä. Vajaan kymmenen vuoden
ponnistelujen jälkeen tämä näyttäis vihdoinkin olevan onnistumassa.
Tuossa suuressa ja mahtavassa valtiossa ovat perustaneet ihan fan
clubejakin meidän nimiin. Itseäni jopa pikkusen jännittää lähteä koska
vaikka siellä ja täällä olen käynytkin ni enpä koskaan Venäjällä.
Torstaina oltiin lähdössä jo iltapäivällä ihan vaan siksi että ollaan
varmasti ajoissa jos vaikka Ivan innostuu rajalla tutkimaan vehkeitä
tarkemmin. Bussi ja kaks kuskia läks Helsingistä kohti Kuopioo ja
ensimmäistä hajonnutta paineventtiiliä alettiin vaihtamaan jo kehä
kolmosen sisäpuolella. Siirretään lähtö siis iltaan klo 23. Meidän
mielestä oli järkevintä siirtyä baariin odottamaan tuota lähtöä ja niin
tehtiin. Studiolla pakattiin tuon uuden aikataulun mukaan ja sitten
matkaan. Puolisen kilometriä se bussi taas kulki kunnes ei enää pysynyt
ku pakkivaihde päällä. Kaikki päivystävät korjaamot kierreltiin ja
soiteltiin keskellä yötä eikä saatu apua. Yks korjaamo olis muuten auttanut mutta ei voi kun
ei olla heidän laskutusasiakkaitaan. Tarjottiin hirmu mälli rahaa joko
euroina tai ruplina tai kopeekoina ja vaikka pari luottokorttia kaniin,
mutta ei. Ruuvattiin pakkokutonen silmään ja päätettiin ajaa
aamuseittemäks Kotkaan Scanian huoltoon. Oltaispahan ainakin jo vähän
lähempänä itäistä naapuria.
Ensimmäinen yö siis nukuttiin bussissa ja heräiltiin Kotkassa
korjaamolla. 7 tuntia juotiin ja pidettiin DJ-battlea bussissa, tänä
aikana matkaa taittui tasan 4 metriä. 2metriä ylöspäin ja saman verran
alaspäin, nosturilla. Kiertuemanageri Johannes ilmoitti jo Pietariin
että koska ollaan niin ammattilaisia ni emme aio ilmestyä soudcheckiin.
Seuraavassa puhelussa hän jo kysyikin että voisko sitä mestaa pitää
pikkusen pidempään auki jos ei satuta ihan kerkeemään siihen
varsinaiseen soittoaikaan? Aikataulullisesti nyt alkoi siis olla jo
oikea kiire jos meinattiin Pietarissa esiintyä. Keskustasta käytiin
hakemassa Scanian ukoille käteistä, sitä oli nyt menny vissiin jo 3000€
näihin korjauksiin. Nyt kohti Vaalimaata ja äkkiä. Vaihteistovika palasi
ennen rajaa, vittu. Remonttimiehet kirottiin alimpaan hadekseen ja
päätettiin että perille mennään, tuurilla ja väkisin.
Ennakkotiedoissa meitä valistettiin että sikakännissä oleminen ei
välttämättä nopeuta noita rajamuodollisuuksia, tätä päätettiin kuitenkin
kokeilla ainakin yhden jäsenen otannalla. Suomen tulli oli ihan
läpihuutojuttu, mutta se Tatjana 19v. joka Venäjän tullissa meitä alkoi
kyykyttämään olikin ihan eri maata. Sen mielestä ei osattu täytellä
niitä hänen lappujaan kyllin rivakasti. Ei vaan tajuttu hevosenvittua
niistä papereista eikä heidän kirjaimistaan. Sit sillä loppui vissiin
hermo kun se alkoi vaan huutamaan ja osoitti kädellään Venäjälle päin.
Me mentiin. Kenenkään perseitä ei tutkittu. Pelottavaa upseeriainesta
oli silti Tatjanassa. Bussin sisustaa oli myös tutkimassa pari Irinaa.
Me oltiin siisteinä kavereina nussittu just ABC:n sosialisteilta iso
pino semmoisia Apsi-Apinan pahvikuppeja viinanjuontitarkoituksiin mut
nää baabushkat sanoi että yhellä heistä on tänä iltana synttärijuhlat ja
me nyt tarvitaan nämä teidän pahvimukit. Annettiin. Limppareita ja
mehuja ne olivat myös vailla mut ei meillä ollut kuin vodkaa ja niillä
sitä kuulemma oli jo omiks tarpeiks.
Parisataa kilsaa keikkapaikalle vielä ja aikaa keikan alkuun pari
tuntia. Eiköpähän tämä tästä. Tullitatjanan lisäksi pelottavaa täällä on
tuo liikenne. Kapeaa kakskaistaista tietä käytetään näemmä tehokkaasti
nelikaistaisena. Kaikki, myös rekat, ajaa noin 130km/h aivan kylki
kyljessä. Kymmenen kilometrin välein on rusinaks mennut lada ojassa,
ruumiit ovat korjanneet kumminkin pois. Siisti meininki. Suoralla tiellä
bussi tuntuu kuitenkin toimivan kun ei tarvii vaihteita vaihdella, mut
sitten saavuttiin Pietariin. Liikennevaloissa piti aina odottaa noin
kolmannet vihreät ennenku vaihteistossa tärppäs. Venue löytyi helposti
ja vastassa oli puolen tusinaa Sergeitä heilauttamassa kamat lavalle.
Kiertueella oli mukana myös amerikkalainen Hanzel Und Gretyl ja
saksalainen Knorkator. Jälkimmäinen on vielä enemmän huumoria kuin me,
tsekatkaa vaikka jokin livepätkä youtubesta. Hanzelit oli vielä
vetämässä lavalla omaa settiään joten hyvinhän me kerettiin, nyt vaan
äkkiä kajalit silmiin ja odottamaan että päästään virittämään pelit
stagelle. Mitäpä veikkaatte puhuuko paikallinen lavateknikko mitään
muuta kuin venäjää? Ei puhu, mutta se oli hoitanu itelleen tulkin
kävelemään sen perässä ja kääntämään homman englanniks. Tähänkin toimii
yleispätevä arvio naapurimaasta: Venäjällä ei toimi mikään, mutta kaikki
siellä järjestyy.
700 hengen sali oli suunnilleen täys ja hirmuiset tanssit siinä
kehkeytyi. Hyvin osasivat ihan suomeks laulaa meidän teoksia ja jostain
olivat bändin paitojakin saaneet, myös sen näköisiä paitoja jotka eivät
ole meidän suunnittelijan pöydältä peräisin. Taitaa hieman piratismi nyt
kukkia täällä. Keikka oli silkkaa timangia kuten aina. Naaman pesut ja
pakolliset nimmarikuviot seuraavaks. Venäläisellä goottineidolla tuntuu
olevan enemmän sääntö kuin poikkeus aloittaa keskustelu kysymyksellä
"can ai kiss juu" ja ennenku oot kerennyt aloittaa selityksen "juu nou
in finland we have this thing called avioliitto" ni on jo salettiin
huulipunat väärän ihmisen naamassa.
Nyt pitäis sit päästä ihan vitullisella kiireellä 800km Moskovaan eikä
oo mitään toimivaa kulkupeliä, scanian huoltoja ei kuulemma ihan vitusti
tuolla taipaleella ole kun ei siellä oo mitään muutakaan. Mitenkähän
tuo lokaali VR pelaisi? Jätettiin suurin osa kamoista Pietariin ja
junaan otettiin vain tarpeellisimmat keihäät. Promoottori osti tälle
rykmentille kokonaisen makuuvaunun. Kolme bändiä ja saman verran
paikallisia säätäjiä siihen mahtui.
Kuten jokaisessa makuuvaunussa ni
oli meilläkin jokin baabushka vaunuemäntänä. Siltä olis kuulemma saanu
kaikkee väliltä perse-heroiini, mut ei kuitenkaan tehty kauppoja. Sumin,
Bobbyn ja Tolsan hyttitoverina nukuin parhaat 7h yöunet aikoihin, ai
herra että tekikin hyvää. Spasibo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti