Perjantai 7.9.2012 Henry's Pub TRE. Hane täältä naimisista, moi! Siinä se
vaan kuukausi vierähti ja nyt olen ankkuroituneena avioliiton auvoisessa
satamassa. Mukavaa ja leppoisaa täällä on vaikkakin se omituiselta
vielä tuntuu. Raaka Peen häät tanssittiin myös pois kuleksimasta ja
menihän se tuo meidän entinen valomies Piispa Eerik myös avioon.
Yhteiset polttarit juotiin Eerikin ja kumppaneiden kanssa tuolla Mikkelin takana
metsikössä. Nyt koittakoon arki, eli keikalle se vaan on lähettävä.
Eilenhän meillä piti olla isompi show tuolla Tampere Areenalla.
Opiskelijat olivat saaneet äänestää bileisiinsä mieleiset yhtyeet ja
ykköspaikka meni meille. Toiseksi olivat äänestäneet Jukka Poikan. Noh,
ei menny tämä kuten strömsöön kiertue. Sen Areenan omistaja on myös
Nokia Mission päällikkö ja hän oli tutustunut tuotantoomme ja todennut
sen epäjumalalliseksi kieltäen esiintymisemme heidän jumalallisten
seiniensä sisäpuolella. Sinänsä pikkusen outoa koska me tehtiin jo puoli
vuotta sitten heille kirjallinen selvitys esiintymisen ja kappaleiden
sisällöstä. Tämän selvityksen he silloin hyväksyivät ja toivottivat
medät tervetulleeksi. Samapa tuo, harmittaa ainoastaan niiden tuhansien
ihmisten puolesta jotka meitä sinne äänesti.
Vähän niinku äkkikorvauksena järjestettiin nopeasti sit tälle illalle
keikka samaan kaupunkiin Henry's Pubiin. Äkkisistään mietittynä taitaa
olla meidän koko historian pienin paikka ja pienin lava tiedossa, muuta
meillä tämä otetaan vain haasteena. Mulla oli alkuviikko lomaa ja
toipumista naimisesta joten suuntasin paikalle Helsingistä päin. Rydin
kanssa kerettiin pienet kebabit nauttia ennenku Kuopion osasto saapui.
Ääni tarkastettiin hyväksi ja valomies laittoi yhen töpselin seinään.
Keikan jälkeen kun se vaan muistaa ottaa sen töpselin irti ni on
hoitanut päivätyönsä täydellisesti ja on palkkansa väärti. Jouni on
kunnon mies, vähän niinku Ukko Nooa.
Taas oli nälkä ja ruoansulatuskoneisto halusi pastaa. Lähettiin Jopin
kanssa etsimään Italialaistyylistä ravintolaa todeten kuitenkin että
täynnä olivat kaikki. No mie muistin että onhan täällä Dennis. Kuten
olen aiemmin maininnut niin Suomen paras pizza on nimeltään Troija ja
sen valmistaa Dennis Bulevardilla. Maailman paras pizza taas löytyy
Little Italyn kaupunginosasta New Yorkissa. Mutta siis tämä Troija,
saanko luetella täytteet, kiitos. Jauhelihaa, salamia, kinkkua,
maustekurkkua, herkkusieniä ja kananmuna. Se on miesten pizza. Pohja on
paperinohut ja sitkeä kuten sen kuuluu pizzassa olla. Vitunko takia
niissä pakastepizzamainoksissa telkkarissa mainostetaan rapeaa pohjaa ku
juuri sellainen sen ei pidä missään tapauksessa olla? Hyvältä näytti
hetkisen aikaa kunnes hoksasin että Tampereen Dennisin menusta puuttuu
juuri tuo Troija. MITÄ VITTUUU?!?! Syötiin sitten jotkin ihan paskat
kanapastat ja pantiin paikka boikottiin, pankaa tekin. Siis Tampereella,
ei Helsingissä eikä Turussa.
Keikalle mars, se oli loppuunmyyty jo ennakkoon, ei yllättänyt.
Hirmuisen mukava meininki ja vauhti oli. Nyt kun voi taas öljytä
esiintymistään muutamalla lonkerilla ni kyllä se vaan luonnollisemmalta
disko tuntuu silloin. Lonkeripäissään taas olin unohtanut tuoreelle
aviovaimolleni raportoida liikkeistäni ja noottiahan siitä Hanelle rapsahti.
Sori. Pikkuse opettelua meinaa tämä avioliitossa oleminen olla mulle
alkuun, mut kyllä vanhakin Hane uusia asioita vielä oppii. Kesken keikan
yritti tytöt eturivissä tissejään esitellä ni piti ihan ääneen niitä
komentaa että paidat päälle, täällä ollaan aviomiehiä lavalla miltei kaikki eikä meitä
vaan kiinnosta!
Keikan jälkeen alkoi sitten älytön puiminen ja toistemme kehuminen
takahuoneessa. Tähän kehumiseen osallistui myös baarin hlökunta,
olivathan nuo pitkäaikaisia tuttuja ja mun työkavereita kaikki. Mutta
siinä vaiheessa piti ihan simmuja hieraista kun backstagelle vyöryi
elävä legenda, rillaajien rillaaja, maailmanmestari Timo Jutila. Pari
tonicia oli Juti jo pohjalle ottanu tai sitten sillä oli taas tulehtunu
nilkka. Kovasti se oli keikasta tykännyt ja hirveesti otettiin
kaverikuvia, vähän sama efekti kun Kuopion Henkan takahuoneessa Johanna
Tukiaisen kanssa pari vuotta sitten. Juti-Tuksu? Siinäpä olis hieno
pariskunta medialle pyöriteltäväks? No ei saatana, Juti on sentään hieno mies.
Jossain vaiheessa se totesi syvällä Tampereen aksentilla että "tää
votosessio on tosi huanosti orkanisoitu?"
Hyvässä seurassa aika riensi siivillä ja pilkku oli tosiasia. Nyt
vauhdilla hotelliin pötkölleen, siihen samaan hedelmähotelliin jossa
taannoin todettiin järjestelmällistä ihmiskauppaa ja prostituutiota
kerroksessa 6. Aamulla lähetään livakasti liikkeelle sillä soundcheck
Turun Messukeskuksessa on jo keskellä päivää ja illan agendana on
erotiikka. Mitähän huomenna sattuu? Son moro nääs!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti