TK poissa kotoa, Moscow Concert Hall, Moskova RUS

La 6.10.2012 Moscow Concert Hall, Moskova RUS. Kello on vissiin aamukahdeksan ja herätys tapahtuu Moskovan rautatieasemalla. Otaksuin että 11,5 miljoonan ihmisen metropolissa tää olis jotenkin rouheempi asema vaan ei ollut sen kummempi ku vaikka Helsingissä. Toki laiturit olivat yli kilometrin mittaisia koskapa junatkin olivat. Kuulemma Venäjällä kaikki rautatieasemat ovat kopioita toisistaan, samoilla piirustuksilla väsätty. Tällä vissiin yrittävät hämätä suomalaista puliukkoa?

Erilaisia miliisejä pyörii pyssyineen joka puolella, nyt muuten ollaan poijat vasta oikeesti venäjällä. Kiertuemanageri tiesi kertoa että noita miliisejä on 37 eri sorttia ja joka lajiin pitää suhtautua eri tavalla. Joitain et saa turistina katsoa silmiin tai ne ottaa sulta passin pois ja vie sinut viikoks kuulusteluihin? Nyt vähän pelottaa. Tolsa menee aseman vessaan sähkörööki kädessä ja Koff-tölkki toisessa. Metallinpaljastimet vessojen ovella alkaa piippaamaan. Nytkö ei seuraa hyvä?

Moskovaan tullessaan turistin pitäis kuulemma heti ensimmäisenä ilmoittautua johonkin imigranttitoimistoon, muussa tapauksessa sinut katsotaan laittomaksi maahanmuuttajaksi. Jassoo, no ei tässä nyt kerkee. Alkoholia ei sais julkisesti juoda, no selitä nyt se sitten tälle yhtyeelle. Kaikkia tietämiämme lakeja oltiin rikottu ensimmäisen vartin aikaan, nyt mennään sit ihan tuurilla näköjään.

Pari tuntia odotettiin asemalla hakemaan tulevaa kyytiä joka ei tietenkään tullut, koska venäjä, because Russia. Moskovalainen promoottori hois kuitenkin meille tosi komian tilataksin jonka tuulilasissa oli niin paljon lappuja ja tarroja että ihan tuurilla se kuski sitä ohjasti johonkin suuntaan. 

Venue oli erittäin hieno, just semmoinen kuin rokkiklubin pitää olla. Tavastia siitä tuli vähän mieleen, mut isompi se oli, kyl se varmaan yli 1000 henkee imaisi. Keskellä päivää siellä oli jo hyvät jonot ovella meitä vartomassa.

Sundia tarkastellessa ilmeni semmonen ihmeellinen kuminakierto ja Sumilla meinas mennä hermo sen kanssa. Selviteltiin sit niitten natiivien kanssa lähinnä viittomakielellä että mitkähän laatikot tässä PA:ssa on kytkyissä ja toimivia. No Anatoli oli vetäny piuhan jokaiseen löytämäänsä lootaan ja bassokajauttimet se oli ripustanut helevetin korkeelle laipioon. Aivan näiden bassojen eteen kattoon se oli hiissannut sitten löytämänsä treblekaiuttimet. Ei siis missään nimessä rinnakkain, mutta peräkkäin. Asetelma oli niin hullunkurinen että otin ihan kuvan teille ammattilaisille jotka tätä luette. 

Checkin jälkeen uskaltauduttiin Bobbyn kanssa kävelylle ulos. Ihan pari korttelia vaan kierreltiin ku pelotti jotenkin se meininki siinä cityssä. Jokkiin patsas löydettiin ja niitä höperöitä kirjaimia oli siinä kyljessä, päätettiin että ehkä Rasputin oli se.

Gretylit vetää ensin ja meidän vuoro oli tänään keskimmäisenä. Rydin kumihousut oli kärsineet niin pahoin että niiden irstausmomentin takia saattaa Putinin mailla syntyä Tuomaksesta huostaanottokiista. Turvauduttiin siis perinteiseen ja mustaan ilmastointiteippiin. Siitä virkattiin Tuomakselle semmoset shortsit jotta ei kulli vilku. Niin luultiin, mutta heti alkukeikasta se Anatoli hyökkäs kesken biisin teippirullan kanssa lavalle paikkaamaan tuon irvokkaan saatananpalvaajan asua. Pelottavilla rajamailla liikuttiin koko ajan. 

Takahuoneeseen ne kantoi leipää ja vodkaa ihan niinku kuuluukin vaan kun kurlaamaan alettiin kunnolla ni veivät viinat pois sanoen "nou vodka befoor show!" Viekää vaan, meillä kyllä löytyy matkalaukuissa sitä niin että selvitään vaikka Saharassa kuukaus. Olivat ihan pullottaneet semmoista Turmion Kätilöt-vodkaa, lämmin ajatus.

Kuljettaja Saari tiesi valistaa että suomalaisiin bändeihin suhtaudutaan juuri noin koska jollain on joskus jäänyt keikka vetämättä voduöverien takia. Me kuitenkin vedettiin taas semmosta ihan timangia meininkiä, mökki oli täynnä ja Svetlanat kirkuivat biitin tahtiin. Hullulta se tuntuu että hevosenpersiissäkin ne nuo meijän biisit osataan. Yks Nadja kertoi nimikirjoitusta (autograaf) jonottaessaan tulleensa junalla 3100km keikalle jostain pohjoisempaa Siperiasta. Vitun hullut! Lippu keikalle muuten maksoi 3000 ruplaa (75€) ja gin tonic siinä baarissa 500 ruplaa eli 12,30€. 

Keikan jälkeen oli tarkoitus lähteä yöjunalla takas Pietariin ja nukkua taas mojovat yöunet siinä samalla. Hieno tarkoitus mutta juna oli loppuunmyyty, mitäpä sitten? Otetaan tuommoinen "tilataksi", eihän matkaa oo kuin se vajaa 800km. Semmonen jokkiin Mersun piraattisprinter sitten käyttöömme valjastettiin ja siihen pakkauduttiin, voihan vittu, istuallaan piti tämä yö sitten nukkua.

Ihan pian selvis että eipä tarvii nukkuakaan, kuskina oli kyborgi, ihmisen ja robotin risteymä. Aivan ilmeetön Ivan, tummat aurinkolasit päässä ja nahkahousut jalassa se veti pilkkopimeässä ja rankahkossa vesisateessa. Sillä oli 150km/h lasissa koko matkan eikä se pukahtanut sanaakaan, kerran käänsi päätänsä 12 astetta oikealle kun haistoi sähkötupakan vienon tuoksun.  Arveli varmaan että tuo mahorkka se on tulevaisuudesta kuten hän itsekin? Vastaantulevien rekkojen peilit raapi kyborgin transitin kylkeä ja Pee yritti välillä mennä etupenkille sitä rauhoittamaan. Ei auttanut, raivo oli sen vallannut ja ilmekään ei värähtänyt. Luojaa ja Saatanaa, molempia kiitin kun oltiin aamulla Pietarissa sekä hengissä. Bobby yritti sitä kiittää matkasta ni se pyöritti hillitysti päätänsä, astui hyttiinsä ja lähti työntämään takaisin Moskovaan samoilla silmillä ja samalla perseellä. 

Pietarissa sit vaihdettiin takas omaan ja luotettavaan yksivaihteiseen bussiimme jolla nykyisin pääsi liikennevaloista jatkamaan vasta viidensillä vihreillä. Pieni pikataival rajalle ja ollaan taas nykyajassa. Venäjän ja muun maailman rajalla alkoi satamaan semmoista herneen kokoista raetta, jotenkin epätodelliselta ja jonkin kostolta tuntui sekin.

Rajan tuntumaan tuli meitä vastaan yks bussi helsingistä ja vaihdettiin sit vielä kertaalleen kulkupeliä. Tuo alkuperäinen vankkuri nimittäin jumitti varsin kunnolla tullissa ja se oli pakko peruuttaa vielä kertaalleen Venäjän puolelle kun etuperin pelaavia vaihteita ei saatu määräajassa silmukkaan. Ihan saatanan kylmä oli tuo viimeinen bussi, mutta tärkeintä ettei enää pelottanut mikään. 

23 tuntia tultiin Moskovasta Kuopioon ja koko reissussa meni puolisen viikkoa. Hetkeäkään en pois vaihtaisi ja tuolla porukalla lähtisin uusiks ihan milloin vaan, hieno kokemus. Bändin lisäksi mukana oli siis valoissa Jopi, äänessä Sumi ja kuskeina J.Saari sekä Psalminen. Valoja tosin yritti ihan väkisin Moskovassa joku Ivan alkaa näppäilemään mut Jopi teki sille fennoskandian murteella selväks että nyt painut sinä Leonid kauas vittuun tästä ja pysyt seuraavan tunnin siellä.

Seuraavaksi raportoin myös uskoakseni hienolta reissulta, nimittäin ruotsalaisten ystäviemme kanssa seikkaillaan seuraavaksi viis keikkaa suomineidon lanteilla ja vähän lanteiden alapuolellakin. Tarkemmin kun muistelen niin taitaahan meillä olla yks pistoveto  itsekseen tässä välillä Salossa, siellä aivan alapäässä. Bazaluista! 

PS. Bussin korjauksiin meni sit kaiken kaikkiaan 8000€

PPS. Melkein koko keikka löytyy jonkun puhelinkameralla tallennettuna tästä linkistä.