torstai 20. kesäkuuta 2013

TK poissa kotoa, siellä ja täällä ja vähän Thaimaassa

Rakas päiväkirja, ajattelin ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja raportoida tapahtumia tämän kesän festareilta. Aikaisemmat tilannepäivitykseni näyttävät loppuneen syksylle kun kimmparundi Painin kanssa saatiin pakettiin. Vaan onhan tässä välissä kerennyt tapahtua jos vaikka mitä. Tuon kiertueen jälkeen tehtiin vielä keikat Porissa, Laihialla, Oulussa ja Tampereella. Pakkahuoneen keikka oli siinä mielessä jännä että vuonna 2005 oltiin siellä Timo Rautiainen & Niskalaukauksen lämppärinä ja nyt vuonna 2012 meitä lämppäsi Timo Rautiainen & Neljäs Sektori. Jokin ympyrä sulkeutui siis.

Keikkatauko. Ennen seuraavaa keikkaa Helsingin Nosturissa alkoivat sulkeutumaan myös verisuonet MC Raaka Peen päässä ja bändin oli vetäydyttävä toistaiseksi tauolle miettimään tulevaisuutta. Pee joutui lasarettiin ja ensimmäisen yön jälkeen saatiin tieto että hänen tilansa oli yöllä romahtanut ja päästä löytyi 3 veritulppaa. Tuo pysäytti hetkeks ihan jokaisen meistä ja puhallettiin peli poikki. Jatketaan jos/kun Pee palautuu joskus pelikuntoon. Muuten ei. Tasaista vauhtia se alkoi siitä kuitenkin toipumaan. Näkö palautui, tunto palautui ja melko suoraan se oppi kävelemäänkin. Ei mennyt pitkään ku se oli jo rakentanut studion sairaalaan ja demoja alkoi meiliin tippumaan. Lääkäri määräs koko yhtyeen sairaslomalle ainakin neljäksi kuukaudeksi.

Thaimaa. Pieni loma tuli varmasti tarpeeseen myös muille. Itse katsoin tarpeelliseksi lähteä vaimon kanssa häämatkalle nyt kun siihen kerran oli aikaa. Oltiin sit maaliskuussa reilu kaks viikkoo Khao Lakissa, Thaimaassa. Siinä samalla rannalla missä presidentti Niinistö kiipes lyhtypylvääseen tsunamia karkuun ja Aki Sirkesalo hävis. Mukavaa oli, vaimo makas kaks viikkoo auringossa ja mie tein salassa vähän töitä. 

Ruoka oli älyttömän hyvää ja halpaa, meikästä tuli thairuokafani ihan saman tien. Ruoka ei maksanut mitään eikä juuri juomakaan. Koska lämpö ei laskenu yölläkään alle 30 asteen ni piti juoda paljon, ja minä poika join. Tissuttelin vain tosin, mutta aamusta iltaan, kerran olin kuulemma ihan kännissä? Naamaan tuli painoa lisää 3kg/vk. 

Oltiin semmosessa melko jees hotellissa mut matkaa rantaan oli melkein 200m ni se alkoi vituttamaan jo heti ekana iltana. Aamulla lyötiin respan rouvalle 20 kiloa bahteja kouraan ni se upgreidas meille bungalowin vähä lähemmäks isoa järveä. Se vasta olikin hyvä, enää oli 15 metriä matkaa sängystä tyrskyihin. Aika jees oli pulahtaa isoihin aaltoihin heti kun aamulla silmä aukes. Thaihieromo oli siinä puolessa matkassa sängystä mereen ja aika ahkerasti niiden palveluja käytettiin, hyvvee oli myös se.

Käytiin katsomassa semmosta tsunami memorial-puistoa, joka oli tosin vasta ihan rakennusvaiheessa mut siellä oli jo oppaita kertomassa tylyjä faktoja. Kartalta näyttivät alueen missä menehtyi 170 000 ihmistä. Siellä oli kuvia niistä joukkohaudoista ennenku ne oli peitetty. Karu meininki. Hiljaiseks vetäs. Yks päivä käytiin viidakossa, käveltiin kilometri semmoista just ja just tunnistettavaa polkua yhelle vesiputoukselle. Meinasin jo kääntyä jossain vaiheessa takas kun loppui usko ja alkoi ne liskot pelottamaan. Ihan saatanan kovaäänisiä lepakoitakin oli siellä metikössä, ne pelotti vähä oikeesti. Vesiputous löytyi kuitenkin. Ne samat lepakot muuten tuli aina meidän terassille meren rantaan joka ilta klo 18.49. Kyllä, minuutilleen samaan aikaan kun aurinko laski.

Snorklaamassa toki käytiin merellä yks päivä, vuokrattiin se semmonen traktoriin verrattava vene kuskeineen. Jokin saatanan meduusa pisti minua ylähuuleen, mut toisaalta näin hienon kalan jolla oli KuPSin värit, ja ihan vitun ison rauskun. Nahka paloi merellä kaikkialta muualta paitsi perseestä.

Comeback. Peeltä alkoi jo kävely luonnistumaan kepin kanssa ni pistettiin Rowan myymään muutama treenikeikka siihen keväälle. Se möi 11. Kun syksyn puolella jouduttiin tauolle ennen sitä Nosturin keikkaa ni luontevin oli tietysti aloittaa sieltä. Vähän jännitti miten Pee jaksaa. Hyvin jaksoi, vähän puhalteli normaalia enemmän. Nosturi oli ihan täynnä, aika hyvä fiilis vedellä taas. Lassi ja Senjakin oli taas mukana friikkailemassa, ja se on aina kivaa.

Sit pidettiin Jalopiinan sinkkujulkkarit Kuopion Henkassa, kotikenttä, aina hieno meininki. Siitä jatkettiin seuraavaks päiväks Kajaanin Ballsiin, jossa taisteltiin teknisten murheiden takia (taas) aika kovasti. Tai siis Jopi ja Mikko taisteli, seuraavana aamuna molemmat luki työpaikkailmoituksia mielenosoituksenomaisesti. Siitä vielä seuraavaks päiväks Sotkamoon ni sit oli Lapin kiertue purkissa. Sotkamossa pidettiin Syke-klubin hautajaisia. Se Syke oli siis tuon Nightwish-manageri Ewon mesta ja kyllä siellä olis juomista ollut koko seuraavaks viikoks mut ei uskallettu jäädä.

Seuraavan viikonlopun teemana oli "rajat haltuun", ensin perjantaina itärajalta Imatra ja sit lauantaina länsirajalta Harjavalta. Se Imatran mesta näytti jotenkin kumman tutulta, kunnes muistettiin että Kimmo Tasanen kaapattiin täältä mukaan vuosia sitten. Kimmo on meidän virtuaalimanageri, tummahipiäinen mallinukke. Se oli aikoinaan siinä tuulikaapissa pojotamassa ni huijattiin se siltä ravintoloitsijalta parilla hupparilla, tai sit se ravintoloitsija huijas meitä, mut kaupan päälle tuli aimo liuta valkovenäläisiä. Seuraava viikonloppu koukattiin taas vähän tuolta idempää, Savonlinna ja Hamina. 

Ja sit vappuaattona täräytettiin spesiaalishow Nurmeksessa Bomba-talon yläkerrassa. Pikkusen mesta paikka. Klamydian puliveivaajat varoittelivat puhelimitse että se vähän notkuu se lattia kun porukkaa tulee ja sitähän tuli. Herra siunaa kun järjestysmiehetkin oli paniikissa ja lattia antoi noin 15cm periks discon tahdissa biitin kohdilla. PA ei meinannu pysyä stäkissään ja kyllä meitä poikia pelotti. Yks keikka käytiin vielä vapun jälkeen täräyttää Tampereen Klubilla, melkein täys oli sekin. Kyllä se nimi vielä myy näköjään kuitenkin.

Jospa jatkan näitä kevään kuvioita tästä vaiks huomenna, jooko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti