day 20, honolulu
Lauantai. Puhelimen säätiedote sanoo että pelkkää sadetta. Internetin foreca sanoo että ei sadetta laisinkaan vaan aurinkoa. Yöllä on tullut taas tulvavaroitus mutta aamun lehti sanoo että tälle historialliselle helleaallolle ei näy loppua ja kaupoista loppuu ilmastointivehkeet. Ota tästä nyt saatana sitten selvä. Parvekkeelta katsomalla näyttää hieman pilviseltä mutta vartin päästä paljon vähemmän pilviseltä. Ei tässä nyt hirmu tarkkoja menosuunnitelmia pysty tekemään, eletään hetkessä. Ai niin, ostin eilen paidan:
Aamukahvien ja Burger Kingin muffinssien jälkeen laitoin vaimon altaalle siinä toivossa että kyllä se aurinko sieltä vielä näkyvin tulee, ja tulikin. Ite sain sillä välin päiviteltyä henkan sivut ajan tasalle ja laittelin lukuisia keikkoja myyntiin, paljon on taas hyvvee tarjolla. Makselin vähän laskujakin ja siinä ohessa tulin vilkaisseeksi Visa-tiliä. Se on muuten sillä lailla että paljon halvemmaksi tulee näköjään elää visalla kuin että vaihtaisi euroja matkalaukusta dollareiksi. Suomessahan niitä ei kannata vaihtaa miksikään yksiköksi eikä kumpaankaan suuntaan, mutta tuo visan halpuus minut yllätti. Yleensä nyrkkisääntönä voitaneen pitää että rahat kannattaa aina vaihtaa mahdollisimman kaukana suomesta ja mielummin siellä kaukanakaan ei lentokentällä. Matkalaukussa olevan eurotukun vien siis takas suomeen ihan sellaisenaan.
Talouskatsauksen päätteksi uippadiuimaan altaaseen. Havaijin osavaltion terveysviranomainen on tänä aamuna kieltäny meressä uimisen toistaiseksi ku tulvavedet on vieny kaupungilta paskaa isoon järveen, sadevesiviemäritkin on tulvinu rantaveden melko ruskeaksi. Hotelliimme, ja tarkemmin sanottuna tuonne altaalle, on muuttanut meksikolaisperhe. Melko mustalaisia, ei mitään tapoja. Ne on ominu sen koko altaan ja pennut pelaa pallopelejä ja huutaa niin että ei hannun korva lepää. Kerran jo potkaisin sen pallon niiltä pennuilta hevonvittuun mut nehän vain innostui että nyt se tuo möhömahainen setä haluaa pelata meidän kanssa. Ärsyttäviä paskiaisia, ja herra siunaa kuinka kovaääninen falsetti sillä pullealla äitihahmolla on. Isä taas on semmoinen ruipelo tohvelisankari jolla ei tunnu olevan äänioikeutta siinä yhteisössä.
Valuuttakurssien lisäksi oon oppinut tänään toisenkin asian. Katsopas ku nuo japanilaiset vosut, ni nehän on aina viimeisen päälle sliipattuja. Tuolla rannallakin niiden naamassa on semmoinen pakkeli- ja vahakerros että niitä ei hooämmän mallinukesta pysty silmällä erottamaan kukaan. Ne on virheettömiä, ainakin omasta mielestään. Ni sitä minä että kun niillä näkyy olevan aina se kukka korvassa ja minä luulin että se on vaan semmoinen koriste. Ni paskan vitut, sillähän on ihan funktio. Jos se päiväkakkara on päänupin vasemmalla puolen ni silloin vosu on varattu. Sinkut taas pitävät kukkaa oikealla ohimolla. Kyllä vaan poikamiehen olis täällä helppo toimia, ihan kuin olis valtavan kokoisissa sinkkubileissä. Muistakaa nyt nyrkkisääntö: vasemmalla varattu, oikealla operoitavissa.
Iltakävely suoritettiin tuossa Ala Wai Canalin kupeessa. Se on kaks ja puol kilsaa pitkä ja lähes sata vuotta sitten kaivettu kanaali. Sen alkuperäinen tarkoitus on ollut kuivattaa riisipeltoja ja siihen on juoksutettu jokia sekä vuorilta että Honolulun keskustasta. Nykyään sillä ei ole tarkoitusta ollenkaan. Vesi on saastunutta ja uiminen/kalastaminen siinä on lailla kielletty. Semmoisia jalkaterän mittaisia ja karpin näköisiä kaloja se on aivan täynnä. Jotain tuommoisia kilpasoutuveneen näköisiä kaukaloita on rannalla joten soutelijat käyttänevät sitä kuitenkin harjoitusalustana. Burger Kingin kautta nukkumaan. Good night, it’s good to be me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti