H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 7/8

Lomapäiväkirja, tiistai varmaankin.
 

Viime yönä akka oli herännyt säikähtäen että joku lokaali muriaani oli sen kainaloon kömpiny. Hetken aikaa meni ennen kuin se uskoi että its mii, Hane, juu nou? Pelottavalla tavalla kyllä lärvi punoittaa, äkkinäinen vois luulla että tässä on nyt enemmänkin drinkkiä otettu. Aamupäivän pee otti lisää aurinkoo ja mie pilvee, tai siis väistelin parhaani mukaan sitä aurinkoo kun teki paikka paikoin ihan kipeää se. 

Seuraavana ohjelmanumerona olis tuliaisten osto. Ei koske minua. Ikinä en oo ymmärtänyt moista kulttuuria? Yhtä järkevää olis se että kotimaassa oleilevat joutuisivat ostamaan minulle saapujaisia kun kotiudun, tai läksiäisiä kun taas poistun. Oon sittemmin perustellut itselleni tuon olevan akkojen juttu ja antanut sille hiljaisen hyväksynnän sielussani. Akkojen juttuja kun ei voi yleensä järjellä selittää, ei ainakaan miehen järjellä. Joissain tilanteissa on vaan viisainta tyytyä rooliinsa ja nyökytellä, juujuu, oikein hyvä on niin. Vielä koittaa se päivä että juuri sinäkin, miespuolinen lukijani, scoretat juuri siitä yhdestä juujuu-nyökkäyksestä palkinnon vaikka et sitä välttämättä itse tajuakaan.

Basaarihelevetin portilla ei seissyt Pietari, siinä seisoi lihava ja ruskea intialainen britti? Arpajaiset oli sillä asiana ja briteiksi se luuli alkuun meitäkin. Sit kun se hoksas että ollaan Suomesta ni innostui: juu nou my good friend Mariska, very famous rock star? Sillä läskillä, saan sanoa noin koska se muuten oli ihan oikeesti pullea, ni sillä oli semmonen virallinen nimikyltti rinnassa jossa luki Hanid Mohammed. Otin sit samoin tein yhteyden Mariskaan kun tunnen hänet eräästä syystä hyvin itsekin ja tarkistin että kusettaako tämä pullukka meitä. Rahikainen tuumas että ei välttämättä, saattaa se tuttu ollakin englannin ajoilta, nimi soittelee hieman kelloja. Ei siinä sit muuta, arvasta voitettiin viikoks bungalowi Teneriffalla. Joutunee käyttämään sen syssymmällä kun nyt siihen ei enää meidän aika riitä, huomenna kuuluis lentää Helsinkiin ja sieltä sunnuntaina Finnairin härvelillä Kuopioon. 

Jos satut ite menemään siihen kauppakeskus Yumboon ni painapa kalloos seuraava. Siinä toisessa kerroksessa on Restaurant Grill Pizzeria Tropicana, menet sinne ja tilaat alkupalaks argentiinalaista makkaraa. Sen makkaran kylkeen tilaat niiden oman aiolin ja Strongbown. Nämä kun oot hoidellu kitusiis ni tilaat Pasta Macchiero with ham and cream sauce ja toinen Strongbow koska lonkerii ei näillä oo. Aperitiiviks ja jälkiruoaksi suosittelen mojitoja. Vittu että et usko mitenkä levenee hymy noilla tuotteilla. Kävin kahesti peräkkäisinä päivinä saman setin kun en uskonu ensi kerrasta todeksi. Tasalaatuisuus oli lopulta pakko todeta. Kiinalaiset sitä pyöritti siinä ja hyvin pelas kaikki.  Petra ei jaksanu syödä kaikkee ni ne ei velottanu sen safkoista ollenkaan, olivat vaan nolona että mita sina sanoa? Oliko pastassa jotain vikana? Kovasti kyllä todisteltiin että tuo akka vaan on niin ruipelo että eihän se voi jaksaa ja tippeinä kyllä maksettiin Petrankin eväs. Listalla oli myös lonkeromustekalasalaatti, pakko vielä testata joskus vaikka en mustekalaa oikein minään pidäkään. Lonkerimarinoituna voi taas olla oikein hyvääkin?
 

Niin niitä tuliaisia oltiin edelleen menossa ostamaan rouvan siskoille, joista toinen on muuten vielä sinkku, ihan vaan off topic. Näille tuliaisten osto on kuulemma pakollista ja muille vapaaehtoista, tämmöisenkin säännön oppi Hane tänään. Seuraava oppimani asia tuli liki samassa lauseessa, nimittäin varmimmin kuulemma onnistuu tuliaisen ostossa naiselle kun ostaa käsilaukun. Ja vähän mie rivien välistä ymmärsin että sen vielä tulisi olla merkkilaukku tai ainakin hintavahko, mut tää oli ihan mun oma tulkinta.

Ette muuten voi pojat uskoa miten jumalaton määrä on erilaisia akkojen laukkuja olemassa. Niissä on vielä sitten jumalaton määrä erilaisia ominaisuuksia ja värejä ja kuoseja ja kokoja ja yleensäkin muuttujia enemmän kuin yhdessäkään matemaattisessa yhtälössä ja niistä mie sentään jotain tiedän kun niissä on selkeä logiikka. Ei oo sitä logiikkaa tässä vaan nyt vaikeutuu sitten olennaisesti myös se sinun nyökkäilyhomma, nimittäin jos siellä valintatapahtumassa koko ajan sanot juujuu ni kärähdät melko heti. Suunnilleen joka toisen kohdalla kannattaa sanoo että aivan paska, jos oot oikein rohkee ni nyökkäät vaan joka kolmannen kassin kohdalla. Tätä ei voi kukaan opetella eikä opettaa, se tulee kokemuksen kautta ja vaatii hermoja. Ja yhtään se ei tee hommasta helpompaa jos argentiinalainen makkara alkaa jo haitarista kurkistelemaan uhkaavasti. No mut on meillä nyt matkalaukullinen käsilaukkuja tuotavana, älkää kertoko verottajalle, luulevat että tuommoisella määrällä tehdään jo bisnestä.
 

Rasvaan ruotoni ja käyn pitkälleen. Mariska oli just muistanut että tuttuhan se Hanid oli joltain sen reppureissuilta. Kellon laitan soimaan koska lienee minun vuoroni tehä aamupala, teen sen mielelläni. Täysikuu muuten möllöttää. Öi.

H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 6/8

Lomapäiväkirja, maanantai?

Kello soi puol ysi ja auri möllöttää nätisti. Nyt taitaa olla vasta se kihlajaiskrapula kun vähä vapisuttaa, eilinen menikin pienessä jälkihöyryssä siis koko päivä. Pakattiin kassillinen rantavarustusta ja lähettiin bussilla Puerto Ricoon. Siellä hypättiin sakemanneja täynnä olevaan katamaraaniin ja seilattiin avomerelle. Sanomattakin lie selvää että tätä kirjoittaessa skandinaavinen läski loistaa punahehkuisena ja nivean after sunia meni jo ensimmäinen puolilitrainen. 

Heti kun satamasta irtauduttiin ni kuului kysymys: huu wants paragliding? Meikän etutassu tietty oli ensimmäisenä pystyssä ja narun jatkoks ne minut laittoi. Siinä vaiheessa kun Jorge dippas hanen ensimmäistä kertaa varjolla atlanttiin ni hävisi se vapina ja krapula, uusi elämä alkoi just ja ihmevirkistyminen tapahtui. Cocktailit kilistettiin heti sen kunniaksi. 

Koko ajan mentiin kauemmas merelle ja reissun tarkoitus oli löytää delfiinejä. Petralle se oli tärkein juttu koko lomalla. Paolos pelotteli että ei niitä välttämättä löydy joka kerralla mut meillä oli silti kova luotto. Sit löytyikin ihan kunnon parvi, niitä oli valehtelematta satoja. Yks ui ihan veneen viereen ja esitteli selkäuintitemppuja rouvalle. Ihan luonnonvarainen vehe, aika makee näky, huhhuh. En tiijä miks, mut tuo minun morsian tykkää delfiineistä ihan homona. Varmaan minustakin siks kun vartaloni muistuttaa hyvin paljon delfiinin vastaavaa. Lihaksikas, jäntevä ja sulavalinjainen. Lentäviä kaloja oli siellä merellä myös, ne ovat mielestäni erittäin luonnonvastaisia otuksia.
 

Drinkkiä ne tarjos siellä paatilla ja paellaa, hyviä olivat kaikki tyynni. Uimassakin pulahdin merellä ihan oikeesti, delfiinit eivät vielä kuitenkaan tunnistaneet minua yhdeksi omistaan eivätkä adoptoineet väkisin. Sitä mie en kyllä ymmärrä että minkä takia tuolla luonnonkauniissa viitekehyksessä pitää huudattaa veneen stereosta sitä yhtä ja ainoota Enrique Iglesiaksen hittiä niin saatanan kovalla että päähän oikein kivistää? Muuten olis ollu niin leppoista ja mukavaa. Yks saksalainen matureneiti veti semmoset cocktail-överit etten osaa itekään. Hirveesti se yritti multa jotain kysellä englanniks mut yhtään sanaa en ees arvannu sen puheesta. Veneestä poistuessaan se tuli pää edellä melko jyrkät portaat alas ja sen murrosikäiset pojat oli hieman häpeissään kun väänsivät mammaa bussiin. Loppujen lopuks ne pojat hylkäs sen äitinsä sinne bussiin ja lähtivät omille teilleen.
 

Aulabaarissa syötiin lihat, oli taas aivan virheettömästi laiteltua pihviä. Täydet pisteet myös herkkusienisoosille. Ilmeisesti jonkinkokoiset auringonpistokset meillä on molemmilla koska ihan samaan tahtiin täällä molempia huimaa ja pökerryttää. Rasvailemme siis toisiamme ja nautimme elämästä. Kipaisen marketista uuden purkin aloe veraa, tuntuu vähän imaisevan tuo nahka nyt. Sisäpuolelta sen kosteutukseen kokeilen yhtä lonkeria. Palaneita ruumiinosia pahemmuusjärjestyksessä lueteltuna ovat: Molemmat jalkapöydät, otsa, rintakehä, oikea sääri, oikean reiden sisäpuolinen osa hyvin lähellä kiveksiä, poskipäät, nenä, olkapäät ja vasemman käden kämmenselkä. Näistä kaikista kuitenkin vielä kevyesti ohi ajaa nuo rouvan korvat, on muuten pikkuse punaiset, voi juudas, onneks se on töissä radiossa eikä telkkarissa!

H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 5/8

Lomapäiväkirja, olisko sunnuntai?

Huhhuh, tais olla pienet kihlajaiset eilen. Iskelmäradion baarissa rouvain lauloi koko karaokevihkon läpi ja mie otin kossubattereja samaan rytmiin. Sieltä Turbo Pubiin, muistivat vielä lärvin viime kerralta, toivottavasti positiivisessa mielessä. Itse asiassa olin jo varmaan yhen vodkapullon ajan hengaillut siinä naapuriravintolassa ja kuvitellut olleeni Turbo Pubissa kunnes minut oli ystävällisesti ohjattu oikeaan baariin. Se on vissiin saaren ainoo hevibaari, staminaa ja turmiksia ne siellä vuorotellen pyytelemättä soitti. Suomipoika, heavy metal, sitä ne kovasti toisteli.
 

Jukalle varoittelin eilen puhelimessa että olkaa varovaisia koska ne muhamettilaiset siellä Egyptissä ovat kaikki rosvoja. Luonnollisesti ne oli sit saman tien yöllä ryöstetty. Siinä nyt ei sinänsä mitään ihmeellistä, mut ne oli ryöstetty vielä toisen kerran samana yönä. Eikö noita vitun paviaaneja ja sitä niiden naurettavaa "uskontoa" sais oikeesti kitkettyä  maapallolta jotenkin. Ja näillä paskapäillä on kuulemma ydinpommikin vielä, ei saatana? Helevetin hyviä rantatontteja saatais sitten tuonne pohjoiseen Afrikkaan ihan oikeille ihmisille?Täälläkään noilla marokkolaisilla ei oo mitään muuta virkaa ku myydä paskoja aurinkolaseja ja kamelinpaskasta käärittyä ganjaa, ei niiden kyvyt vaan muuhun riitä. Suomipoika, hash hash, ai suatana? Bensan hintakin laskis kun sais nuo paskiaiset veke ravintoketjusta. Kuolisivat pois, hyödyttömät hylkiöt! Vittu että alkoikin vituttaa, hirvee olo muutenkin, loivennan ainakin yhellä lonkerilla nyt heti.
 

Petra lähti aamuhönössään hakemaan taksilla aamupalaa McDonaldsilta, vituiks meni kun kiinni oli se. Ihan humalassa oli tuo akka vielä, mut kaks muovikassillista se toi hampurilaisentekotarpeita lähikaupasta, varmaan kuutta erilaista majoneesiakin tuli. Hyvin tuli niistä kaks hampurilaista, oikein herkullisia.
 

Koko päivä sit maattiin selällään, vettäkin satoi ni samapa tuo. Kyllä lomalla saa välillä krapulassa maatakin. Ostin uudet New Rockit, ne on kengät jos joku ei tiedä. Ne on violetit ja niissä on hämähäkkikuosi. Täältä tähän, olkoon huominen parempi päivä. Fak.

H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 4/8

Lomapäiväkirja, vissiin launtai.

Hola! Akka kattoi pikkuse hyvän aamupalan Hanspeterille, se taitaa tykätä minusta? Pekoniakin oli ja munnoo. Aattelin että lähettäis vuokraamaan auto, mersu tietysti mielellään ja avonainen, saas nähdä kuin käy. Kello on 8, aurinko nous just ja terassilla on helevetin kuuma. Tästä tulee hieno päivä, mulla on ovelat suunnitelmat.

Noh mutta, ainoa katoton ja vuokrattavissa oleva auto tällä kylällä oli sit Renault Megane Sport Coupe, mennään sillä. Tärkeintä tällä helteellä kuitenkin oli se katon puuttuminen. Luonnollisesti pienet eksymiset ensin kun ei ollut Pablo raskinut renun navigaattoria päivittää, mut reitti vuorille muistui sit mieleen kuitenkin. Sinne ajeltiin ja yhen vuoren nokasta löytyi sen verran mukava näköalapaikka että kysäisin rouvalta meniskö se mun kaa naimisiin. Sehän innostui ihan vitusti ja sanoi että joo. Tämä laskettakoon tapahtuneeksi San Fernandossa 7.4.2012. Alla olevassa kuvassa akka ei tätä vielä tiennyt mutta 15 sekuntia myöhemmin oli paljon viisaampi.

Älytön puhelinrallihan siitä alkoi ja oikein kiivas häiden suunnittelu morsiammella. Siellä on nyt koko suku innoissaan, mie luulin päinvastoin että ne olis salaa pettyneitä. Mä taas aattelin kertoo mutsille sit jos/kun se taas seuraavan kerran kuulumisia kyselee. Vuorilta alas ajellessa Holmstedtin Jukka (se iso mies sieltä Jurassic Rockin johtoportaasta) soitti Egyptistä että muistatko yhtään näitä Hurghadan yökerhoja suositella? En mie niistä mitään muistanu, mut Jukalta tuli idea pitää kihlajaispolttarit jossain päin maailmaa. Sillä on kyllä pirun hyviä ideoita, edellinen oli että lähtisin sen ja Hyrden kanssa nyt vapuks Istanbuliin. Harmi kun meillä taitaa olla se Radio Rockin risteily Kätsyillä niillä tienoin ja ei se varmaan enää tuo akkakaan päästäis. Kaikesta huolimatta omituisen onnellinen olo mulla nyt on. Vuorilla käynti oli pieni askel teille jos oli askel ollenkaan, mutta iso harppaus hanen elämässä. Hyvvee!

Sormukset on sormissa ny, huhhuijakkaa, pienet timangit niihin piti saada, hienot on. Päivämäärät ja best man sekä kaasot on hallussa. Mutsillekin ilmoitin, se oli alkanu pöndellä ampumaan uudelta vuodelta jääneitä ilotulitusraketteja sakon uhalla. Ihan oikeesti, nyt en suolaa tippaakaan! Se taitaa ensimmäistä kertaa olla innoissaan mun tekemisistä? Elämä on kummallista joinain päivinä, ei kaikkina onneks. Hola!

H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 3/8

Lomapäiväkirja, ehkä perjantai?

Päivien kalenterinumeroissa olen jo sekaisin, se lieneekin yksi lomailun tarkoituksesta että ne saa pois mielestään. Jos juanita ei tuu tänään tiskaamaan meidän astioita ni ajattelin virittää huomisaamuks tuohon portaille ison ja pahvisen kyltin: "Siivousta toivotaan aika helevetin voimakkaasti, por favor!" Uhkaus toimi ilmeisesti jo psyykkisellä tasolla koska jo sitaattia sulkiessani kuului portailta buenos dias, juu vont kliining?

Ilmeisesti jonkinmoisessa daijussa tuli nukkumaan mentyä koska melkoisen videon näytti hannulle, käykääpä nyt hakemassa pop cornia, nimittäin mie pistän kertojan hatun päähän ja alan kertomaan:

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Vitut oli, mut kaikki hyvät tarinat alkaa noin. Oli alkamassa päälava- ja pääesiintyjäkeikka Kuopiorockissa, Nightwish oli juuri lämmitellyt yleisön mukavaksi. Vaikka mitä spesiaalia oli suunniteltu yleisölle annettavaksi. Mulle oli varattu neljä bassoakin kaiken varalta jos jotain sattuisi. Kaks niistä oli noi mun omat Bongot, yks oli jokin liirumlaarum jousipyssy ja viimeinen sisälsi jotain salaperäisyyttä koska se oli vielä kotelossa. Alkunauha alkoi soida ja hirveetä sähläystä ja kohellusta oli se lavalle meno, mut kunnialla se kuitenkin tapahtui.

Eka biisi meni hienosti melkein läpi, lopussa tuli keihääseen jokin vika kuitenkin ja paiskasin sen kanveesiin. Kakkoskeppi toiseen biisiin ja eipähän siinä mitään. Tässä vaiheessa vasta tajusin että yleisön asettelussa oli jotain kummallista. Lavan edessä permannolla oleva tuhatpäinen yleisö tanssi omalla saarellaan jota ympäröi vesi, kuten saaria yleensä. Loput yleisöstä seurasi kauempana nurmirinteellä joka avautui amfiteatterin tavoin. Kesken biisin saarella tapahtui valtaisa räjähdys joka tuli muuttamaan tapahtumien kulun. Saari olikin salakavalasti rakennettu rakennustelineiden päälle. Telineet olivat piilossa saaren alla ja sieltä alkoi lentämään noin 20cm pitkää putkenpätkää joka suuntaan. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin, mutta tämän atlantiksen jälkeen tuhatpäisestä yleisöstä näkyi kirjaimellisesti vain tuhat päätä. Siellä lillui lammikossa koko sakki. Yks niistä lentävistä telineen kappaleista ohitti täpärästi vasemman käden etusormeni katkaisten Bongosta kaulan kolmannen nauhan kohdalta. Ja taas meni soitin vaihtoon. Yleisö ei tälle luonnollisestikaan ablodeerannut koska kätensä olivat kiireiset pinnalla pysymisen suhteen.

Lavan takana tyrkkäsin tuon katkenneen soittimen kuvanveistäjä Timo Kokon syliin ja komensin että liimaa tämä kuntoon ennen seuraavaa biisiä. Kolmas biisi kolmannella soittimella alkakoon. Biisi alkoi mutta ei kuulunut basso. Vittu hupsista, olin unohtanut kokonaan laittaa kielet vehkeeseen! Pakko siis turvautua tuohon neljänteen ja salaperäisen vekottimeen. Jännityksellä avasin koteloa odottaen pelastuksen sieltä löytyvän. Kotelosta paljastui 70-luvulla nauhattomaksi tehty jazz-basso jonka olin janoisena myynyt lama-aikaan Mikko Antikaiselle, tuolle suurelle pianistille jonka kanssa aikoinaan taisteltiin Riki Sorsan joukoissa. Voihan vittu, ei tämmösellä jatsilapiolla heviä soiteta, saati diskoa?!?

Totisesti, minä sanon teille, ongelman muoto oli jo käsin kosketeltavissa. Lavan takana kävin anelemassa lämmitelleiltä kollegoilta työkalua lainaan. Marcon sopimus kuulemma kielsi soittimen lainaamisen tyypeille joilla on sopimus Music Manin kanssa ja muut ei kuulemma vaan uskaltaneet lainata omiansa.  Ratkaisu tähän kaikkeen löytynee Pöljältä? Ai että mitenkäkö?

Pöljä on pieni pohjois-savolainen kylä noin 40km Kuopiosta pohjoiseen. Tietääkseni se ei ole kunta, pahoittelen kovin jos olen väärässä. Sielläkin puuhailtiin bändijuttuja pieninä poikina eli noin 25 vuotta sitten. Puustellin Jannen (Janne Rautiainen, nimeä ei muutettu mutta tuo aiemmin mainittu viittasi kai hänen kotitilaansa) pihalla oli silloin pieni ja punainen treenikämppä. Sieltä, sieltäpä hyvinkin, piti minun nyt kesken keikan lähteä instrumenttia hakemaan. Ei kai noita lähempänä kellään olisi ollutkaan. Junalla mie sinne menin. Sieltä pihalta soitin Jannelle että tuu avaamaan tuo ovi, mökistä kuuluu tilutus mutta ovi on lukittu ulkopuolelta munalukolla, vieläpä kummallisesti oven alareunasta. Janne sanoi ettei ole paikkakunnalla mutta soita Walleniuksen Markukselle, sillä on avaimet. Markus on Bar Bäkkärin hlökuntaa Helsingistä eikä sen pitänyt liittyä näihin Pöljän koukeroihin kuinkaan. Markus saapui avaamaan oven ja sisällä nurkassa baarijakkaralla istui kitaran kanssa tutun näköinen hahmo. Se oli Stam1nan kitaravirtuoosi Olkkosen Peksi treenamassa jotain uschkomatonta yngwie-sooloa. Minä:"Lainaa Peksi basso?" Peksi :"No ota toi!"

Peksi osoitti mulle nurkasta mustan Kramerin, mie otin sen kainaloon (basson siis) ja läksin. Milläs sitä nyt takaisin Kuopioon kun eihän Pöljällä ole ollut vuosikymmeniin toimivaa rautatieasemaa? Ilmeisesti tullessani olin hypännyt vauhdista mutta toisin päin se ei saatakaan onnistua? Läksin juoksemaan täpöllä ja kybällä, minulle tuntematon liikkumamuoto se on mutta yritän ainakin. Läähätin jo etapin puolessa välissä Siilinjärven kohdalla kun Raaka Pee juoksee vihaisena vastaan :"Missä vitussa sinä oot ollu?" No Pöljällä hakemassa bassoa tietysti, juostaan nyt äkkiä takas keikalle! Moottoritietä pitkin siinä sit porukalla juostiin lärvit maalissa ja Peksin basso kainalossa. Keikallekin kerettiin ja kun lavalle olin kiipeämässä ni Timo Kokko ojensi mulle sen liimalla korjaamansa basson. Pöljän reissu osoittautui siis aivan turhaksi.

Sen pituinen se. Lähen hakemaan lissää lonkeria, taitaa viirata yläpäässä. Yks lokaali luottopakki, joka tosin budjaa Floridassa nyt, suositteli saaren parasta pihvipaikkaa (siis ihan ruokapaikkaa). Testattaneen samalla se.

Ei ollu pihvikioski auki, korvaavana palveluna vein rouvan hienosti Burger Kingiin. Ei menny täydellisesti sekään, olivat poistaneet listalta extra long chili cheesen. Miks vitussa? Se oli universumin täydellisin hampurilainen. Euroopan kiertueella harva se aamiainen oli just tuo kun Burger Kingien pihoista heräiltiin.

Ja sen kerran kun oli pakko äsken vastata yhteen duunipuheluun ni jo oli sen puhelun aikaan rouva ostanut itelleen yhen mekon, onneks itekin totes jälkeenpäin että hätäpäissään melko keravalaiseen tyyliin tuli sijoitettua. Mie taidan ilmoittaa sen tänään yhessä suomi-baarissa järjestettävään Kanarian Kultakurkku-kilpailuun. Toivottavasti se on laulukilpailu? Siestan paikka, mut drinkki ennen sitä.

Vielä tehtiin illan kähmyrässä uus yritys siihen kuuluun pihvimestaan, no nyt se oli ihan täynnä. Mentiin sit viereiseen, pikkuse hyvä ratkaisu. Kyllä oli liha laitettu toisiks parhaaseen muotoon mikä on luojan jäljiltä mahdollista. Ai suatana! Pippuripihvi oli kolme kertaa isompi ja neljä kertaa halvempi kuin siinä yhdessä kotimais-meksikolaisessa ravintolassa missä vaaditaan vihreetä korttia. Hyvin onnistui, nyt GT tai pari ja pötkölleen.

H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 2/8

Lomapäiväkirja, To 5.4.2012

 

Aurinko nous just ja rouvalleni valmistin continental-aamupalan omin kätösin. Tähän aikaan aamusta lämpöä 21 astetta joten eipä toinna paitaa päällensä virittää kun terassilla tuon aterian nauttii. Enkä laita housujakaan, lomalla ei tarvii. Säätiedotuksen mukaan nyt sataa vettä, mut taivaalla ei kyl näy yhtään pilvee. Haistapa vaan forecan mummo siis iso paska, luotto meni sinulta.
 

Hirmuinen suunnittelu tässä on päällä että mitähän tekis kun mitään ei tarvii tehä. Tosi omituinen tilanne on Hanella se. Päätin siis että etsin jostain supermarketista kynsileikkurit ja leikkaan varpaista kynnet tänään. Se on tämän päivän homma, muuta en periaatteessa tee. Kyllä meikä elää reunalla nyt, huhhuh.
 

Syömistä on ja juomista pitänyt tämä päivä sisällään, auringossa maatessa lipsahti jokunen lonkeri ja pullollinen vodkulia burn-energiajuomalla, ei se oo turhaan teroitettu että pitää muistaa juoda paljon täällä. Akka tosin kurlas suurimman osan siitä vodkasta ja asettui nokosille sitten tuohon sohvalle. Yks kontillinen vaatteita osteltiin, eikä ees rouvalle kaikki, tuli niitä mullekin. Aina pitää muistaa ostaa turistirysistä niiden omia huumoripaitoja, ne kun huonon maun määrällään yleensä saavuttavat jo hyvän huumorin rajan. Mie ostin paidan joka kertoo oikein hyvin minun ja rouvani ensimmäisen yhteisen loman sisällöstä. Nyt iltarientoon ainakin syömään ja varmaan jokunen leninki on pakko ostaa kulkiessaan, luulen.

Päivän kiintiö käsilaukkuja ja vaatekappaleita on nyt osteltu, positiivista siinä oli se että joka ostoksen jälkeen sai käydä sen kunniaksi drinkillä. Juuri tulleen tiedon mukaan vielä yks tänään nähty laukku on pakko käydä huomenna ostamassa, käypi mulle jos siitä palkinnoks GT tipahtaa. Nyt nukkumaan äkkiä, alkaa olla jo pieni hönö päällä. Ovelia suunnitelmia on mielessä minulla lähipäiviksi... Buenos noches!

H poissa kotoa, Kanarian saaret, Espanja 1/8

Lomapäiväkirja, Keskiviikko 4.4.2012. 

Rouvan kanssa oli tarkoitus lähteä äkkilähdöllä lämpöiseen, ihan buttoniin ei suunnitelmat kuitenkaan menny. Mulla oli haaveena löytää äkkilähtö Mexicoon ja Petralla mielessä oli Thaimaa. Liian pitkään venailtiin eikä noita sit enää tärpännyt. Kap Verde olis vielä kiinnostanut paljon, mut nekin lähdöt meni joillekin ryssille vielä kalkkiviivoilla kun Hannu jäi haaveilemaan. Paskan vittu, Egyptiin tai Tunisiaan en suostunut enää lähtemään, kurjuuttaa näkee Kuopiossakin jos oikeesti haluaa. Ainoa oikea ratkaisu lienee siis Las Palmas, kyllä, sinne!
 

Muutaman kerran oon siellä käyny joten opasta ei enää tarvii. Discot on tiedossa ja tivolit. Harmittaa vaan kun ei natsannu nuo muut vaihtoehdot, oon vähän pitänyt periaatteena että aina pitäis mennä jonnekin missä ei oo aiemmin käyny. Nyt tuolle periaatteelle joutui paskat taas haistattamaan, mut jonnekin oli vaan päästävä. Neljältä herätys, viideltä kentälle, kuudelta check-in ja seittemältä koneeseen. Kanarian aikaan ollaan vielä aamupäivällä perillä, tosiaikaa kello kyllä on silloin jo liki kaks.
 

YleX pyysi multa uusille nettisivuilleen kuvablogia aiheella "artistin arkipäivä", sama kai tuo on rykäistä tässä ohessa, laitan linkin siitä sit joskus tähän. Pyysivät 10 kuvaa yhden päivän ajalta mun normaalista arkirutiinista kuvateksteineen. Kanarian reissut voin jo mielestäni rutiiniksi laskea.
 

"Koneen vasemmalla puolella avautuu aurinkoinen näkymä kauniiseen Pariisin...", no ihan vitun sama kun mie istun oikeella puolella ja täällä on vain pilvee, siis tuolla koneen ulkopuolella. No entäs tuo elokuvatarjonta, se on muuten persiistä, taas. "Ensimmäisenä elokuvana näytämme Jim Carreyn komedian joku vitun nuija." Miks? Minkä takia maailman paskimman näyttelijän leffa just minun lennolla? Tuo on just tasan yhden ilmeen näyttelijä eli siis ei oikeestaan sanan varsinaisessa merkityksessä näyttelijä ollenkaan. Se on se yks ja sama ilme tai sit ei ollenkaan. Kuolla joutais mokoma kiusanhenki. Hyi vittu, nyt sitä lonkeria mulle just.
 

Toinen leffa vaikuttaa jo heti hyvältä, jokin mr Bean-pätkä on tulossa. Jespätijes, eiku ei, voi vittu, se on piirretty. Miks nyt kun olis tarjolla yks maailman parhaista ja ilmeikkäimmistä näyttelijöistä, ni leffa tarjoillaankin piirrettynä? Ai suatana, sen edellisen apinan olisin saattanut piirrettynä sormien läpi hyväksyäkin.

Pitäkööt leffansa, on tässä muutakin tekemistä. Huumorihomo kuulutti just radiossa että pirtupiironki lähtee liikenteeseen. Hauska ilmaisu, hymähdin. Ilmoitti myös että kun ollaan jo Espanjan päällä niin voitte unohtaa lumikolat ja tilata kärrystä vaikka viskikolat. Jälkimmäisen luokittelen jo puujalkaosastoon enkä hymähdä. Ennustava tekstinsyöttö yrittää ehdottaa hypähtämistä koko ajan hymähtämisen sijaan, en tee sitäkään. Ja saan sanoa stuerttia homoks koska se ilmiselvästikin on. Kaikki ne on, paitsi yks Sape, mie tunnen sen, se on vissiin maailman ainoo heterostuertti.
 

Lissabon jäi oikealle, kävin tupakalla sen kunniaksi. Muistakaapa lapsukaiset että lentokoneessa saa tupakoida vain WC: ssä ja sielläkin mielummin sähkötupakkaa. Jos siellä on seinillä jotain pelottelutarroja hälyttimistä ni älkää uskoko, paljon on maailmassa asioita joita vaan ei kannata uskoa. Toinen samanlainen suuri kusetus on tuo ydinvoiman vastustaminen, se nyt kuitenkin on todistetusti se vähiten luontoa tuhoava tyyli tehdä energiaa. Muistakaapa siis mussukat, ydinvoima on järkevintä ja lentokoneiden vessoissa ei ole savuhälyttimiä.
 

Seitan sentään, perillä ollaan eikä täällä oo mikään muuttunu mikskään. Ihan lotolla liipasin meille netistä apartomentoksen ja meni paremmin kuin lotto yleensä. Nimittäin luxusvehe on tämä asunto, kaks kerrosta ja järvi ihan rannassa. Eli helevetinmoinen puutarha ja uima-allas heti ulko-ovella, allasbaarikin ihan loogisesti. Nettikin pelaa halvemmin kuin viimeks, unohtui nimittäin se data roaming silloin päälle ja viikko maksoi 620€!!!
 

Nykäsen Matin ja Jopen baarissa oli vaihtunut omistaja, mut kossua siellä oli edelleen listalla ja Turun sinappia. Koffin lonkeroa saa suunnilleen joka supermarketista nykyään, hienoo kehitystä. Muuten sama meininki, ei tarvinnut taaskaan kaupustelijalle suutaan avata kun se jo tervehti: "suomipoika, hullu poika! Huva tutto, jees jees!"