TK matkoilla, Teknodiktator-tour , Kino Pori, Lutakko JKL, Teatria Oulu 17.-19.10.2013

Kolme keikkaa taas joten omalla autolla ei toinna lähteä jyräämään, lähen junalla. VR:n palvelut on menny nykyään niin ala-arvoiseksi että ens kerran täytyy Poriin siirtymistäkin miettiä oikeesti lehtokoneella. Ensin Tampereelle 2 tuntia semmoisella ravintolavaunuttomalla ja savuttomalla ja hitaalla junalla. Ei kai se oikeasti hidas ole mut en ymmärrä miten semmoisella junalla joka kulkee 180km/h menee Tampereelle 180km matkaan kaks tuntia? VR:llä oli vielä vähän aikaa sitten kaksi kilpailuvalttia Finnairia vastaan, ravintolavaunu ja röökikoppi. Niiden tiedottaja itsekin sanoi että Finnair on kovin kilpailija tällä hetkellä. Haluaisin puristaa niiden johtajien kättä jotka keksivät vastata tähän kilpailuun poistamalla junista just nuo kaksi asiaa. Tampereelta Poriin mentiinkin sit Rydin kanssa semmoisella sinisellä junalla, semmoisella ihan samanlaisella mitä oli 35 vuotta sitten. Kyllä, ne on edelleen niitä samoja junia ja liikenteessä, ja ne ei oo sit oikeesti nopeita. Vaunut haisee edelleen sille samalle röökille kuin minun ollessani 8-vuotias, mutta myöhemmin väsätyt röökikopit on poistettu näistäkin, miksi? Kansalaista lohduttaa enää vain se että ei VR eikä Finnair oo raskinut asentaa vessoihisinsa röökihälyttimiä, pelkät pelottelutarrat. Rydi tuli Hämeenlinnasta samaan junaan, se oli siellä huutelemassa rivouksia Stam1nan tulevalle levylle eli juomassa. Minua ja Rydiä lohdutti myös se että Tampereen juna-asemalla on Siwa ja sieltä sai tankattua matkasiideriä.

Taksilla asemalta tapahtumapaikalle koska Porin kaupungissa ei oo mitään logiikkaa eikä siellä kävellen löydä mihinkään. Bar Kino on hyvä keikkapaikka, nyt ne on tosin kai markkinataloudellisista syistä vähentänyt livemusiikin määrää niin että ottavat vaan kerran kuussa jonkin tähtiesiintyjän. Listassa näkyi olevan Herra Ylppöö ja Kotiteollisuutta sekä muita staroja joten en ymmärrä miks meidät oli sinne tilattu. Täällä on myös se Suomen pienin backstage, se on tuommoisen normaalin parisängyn kokoinen mutta ihan hyvin siinä taas 10 henkee asioitaan toimitteli. Yhdeksän meitä on näin normaalisti talvisaikaan mutta täällä oli Proteus mukana soittamassa levyjä ja laatimassa tunnelmaa. Siinä se on hyvä, ellei paras.

Illalla väkimärä yllätti taas, sali oli lähes täynnä ja tanssin kutka melkoinen. Jos jotain negatiivista lähtee keikasta hakemaan ni joku saattoi huomata että viis kertaa meikä lopetti soittamisen kesken kaiken. Tämä ei johtunut siitä etteikö minua olisi soittaminen kiinnostanut mutta kun ne lavasähköt oli vedetty kaikki vähän höperösti siitä stagen etureunasta. Rydi oli keikalla sen verran hutikassa että tanssilipokkaallaan kytki minun kaluston irti valtakunnan sähköverkosta viis kertaa keikan aikana, meni aina styge (styrkkari=vahvistin) pimeeks. Sori.

Aamulla kohti Jyväskylää ja pitkästä aikaa Lutakkoon, se on mukavaa. Saunat ja pelit, iso lava ja hyvät vehkeet. Jyväskylän kaupunki ei oo vieläkään saanut purettua Lutakkoa, hyvä niin. Mutta vittuillessaan ne on rakentanu sen ympäristön niin että venuelle pääseminen on mahdollisimman vaikeeta. Varsinkin kun edellisestä vierailusta kerkesi kulua jo tovi ni olihan se sinne löytäminen melko työn takana ja ainakin tunti siihen kului ylimääräistä aikaa. Lämppärinä meillä on tänään ja huomenna Kamala. Se on semmonen muijatrio jonka rumpali ei oo muija mut hyvin se muijabändiin istuu. Hyvä bändi, vetelivät coverina vähän Panteraakin ja vielä ihan kelpo tyylillä. 

Edellisestä illasta viisastuneena mie virittelin ennen keikkaa lavan lattiaan pinkillä teipillä rajat joita Rydin ei tule keikalla ylittää ilman hirveää rangaistusta. Tänään se ei tule minun tontille kukkoilemaan eikä irroittelemaan minun sähköjohtoja.

Jumalauta, mökkihän tuli ihan täyteen ja oli siis käsittääkseni loppuunmyyty. Vitun hyvä meininki, palkittiin yleisö aivan rautaisella keikalla. Rydinkin malttoi pysyä poissa minun teipillä rajatulta tontilta. Majoitukset olis Lutakossa ollu siellä yläkerran bändikämpässä, joka on sinänsä ihan kelpo vaihtoehto, mut otettiin kuitenkin nirppanokille omalla kustannuksella hotellit ni saa aamulla hifistellä kiiltävissä kaakeleissa.

Mikon ja Bobyn kanssa seikkailtiin yöllä vielä hetki kävelykadun pakkasessa etsien makkaraa. Kun mitään muuta varteenotettavaa vaihtoehtoa ei löytynyt ni mentiin semmoiselle mobiilille hodariputkalle jossa joku opiskelijatyttö hankki vähän viikonlopulisää. Kyseltiin siltä ni sen piti seisoo siinä pakkasessa aamuviiteen tai niin pitkään ku sämpylöitä ja makkaroita riittää, ja niitä oli vielä yli sataan hodariin. Meitä kävi se vähän sääliks siinä kylmyydessä ja huomattiin mainos että hodari yhellä makkaralla 4€ ja lisämakkarat 1€/kpl. Yritettiin tehä sille palvelus että ostetaan kukin hodarimme 40:llä nakilla ni se sais lähtee kotiinsa ku kärryyn jää pelkkiä sämpylöitä. Ei käy. Oli vissiin työnantaja kieltäny moisen järjestelyn ku ei se suostunu niitä silleen myymään.

Aamulla meikän ajovuoro Ouluun. Teatria vetelee viimeisiään nykyisellä paikalla ja sinne on kyllä aina mukava mennä. Aiemmin on siellä soitettu sekä isolla että puolikkaalla salilla. Tänään mennään puolikkaalla salilla varmuuden vuoksi jos vaikka nimi ei satukaan myymään Oulussa. Siellä on aina kaikki hommat kunnossa eikä nytkään tarvinnut itkeä mistään. Minua on tosin viime aikoina itkettänyt se että soittaessa tulee kramppeja ja suonenvetoja peukaloihin ja kämmeniin. Teatrian ystävällinen bändihost kipaisi mulle kaupungilta apteekista kaks isoa purkkia magnesiumia, tämän pitäis kuulemma auttaa, kokeillaan.

Soundcheckistä jäi aikaa ja iltaa odotellessa kävin siinä naapurirakennuksessa tsekkaamassa kun yks kaveri oli siellä pelaamassa jossain tuommoisessa nettinörttien pelitapahtumassa. Vittu mikä meininki oli siellä, ne oli jo pelannu koko viikonlopun ja nörttiä pötkötteli pöytien alla. Niiden pöytien alla jotka notkuivat Batterya ja Red Bullia. Hulluja, mut hyvä meininki.

Meidän saliin alkoi valua jo lupaavasti porukkaa, ei tästä katastrofia saada enää aikaan millään. Kamala veti hyvän keikan ja porukka vaan lisääntyy. Meidän keikalla se käytössä oleva salin puoli alkoi näyttämään jo täydeltä ja päätettiinkin siksi soittaa erinomainen keikka. Illalla juttelin baarin vuorovastaavan kanssa, se sanoi että 600 lippua meni ja kaljanmyyntilukema haki vertaistaan. Kiitosta vaan itsellenne, oli meilläkin mukavaa. Aamulla lentokoneella kotiin, junalla yrittäminen Oulusta Kuopioon olisi ollut silkkaa hulluutta. Radiossa sanottiin aamulla että levy on molemmilla listoilla jo kolmatta viikkoa, melko kivaa. Ensi viikolla tarjoilemme kaupungeissa Hämeenlinna ja Kauhava.

TK matkoilla, Teknodiktator-tour, Klubi TRE & House Of Rock Kouvola & Stoppari Mikkeli 10.-12.10.2013

Riski on otettava ja lähdettävä junalla Tampereelle. Hölmöä kai se olis tämmöstä kolmen keikan excursioo kahdella autolla ajella peräkkäin. Klubi on mukava paikka Tampereella. Yks Viikari ostelee sinne bändit, tutustuin siihen 2000-luvun alussa Berliinissä, otettiin viikko viinoo. Siellä se oli paikalla eikä ollu muuttunu aikojen saatossa yhtään. Paikalla oli myös meidän keikkamyynnin ihmiset Nem Agencyltä, se o manselainen virma se. Siellä oli Rowan, meidän keikkamyyjä/firman iso johtaja/valkoinen afrikkalainen neekeri ja siellä oli Joni, meidän kiertueen tuottaja ja sit siellä oli Jore joka on meidän rahojen makselija. Hyviä ja asiallisia tekijöitä joka ukko, ensimmäinen vuosi on suunnilleen takana tuossa agentuurissa ja eipä voi kyllä näitä äijiä moittia yhtään vittu mistään, nyt on meidän livehommat hyvissä käsissä.

Uusia markkinoinnilisia tuulia on ilmassa taas. Illan keikka nimittäin ammutaan livenä nettiin. Kyllä, hintaan 5€ se oli nähtävissä streaminä netissä ympäri maailman. Hyvillä äänillä ja monikamerakuvauksena. Siellä lavan katossakin hyrräsi semmoisia robottikameroita vaikka missä. Homman teknistä puolta siellä hoiti Stam1na-yhtyeen pianostakin tuttu Eemil, mukava mies. Tuo meijän rumpali kun on kunnon kapitalisti ni se kaivoi heti taskulaskimen esille kun kuuli että meillekin jää noista jokaisesta vitosesta pikkunen slaissi. Se laski mihin tulotasoon päästäis jes esimerkiks kaikki latinalaisen amerikan rekisteröityneet TK-fanit katsois homman netistä. Ja jos kaikki 50 000 ihmistä TK:n FB-ryhmästä katsois sen myös. Noh, ihan tähän hänen ennustamaansa tuloon ei päästy mutta kyllä tuo stream kiinnostusta herätti kivasti ja on ihan varmasti tulevaisuuden olympialaji. Soundcheckcissä vähän kesti kun sinne nettistreamiin piti tehdä äänelle tavallaan eri miksaus.

Lämppärinä veteli niin ikään kuopiolainen Black Light Discipline, se yhtye kyllä ansaitsis pikku hiljaa kunnon breikkauksen, ne on hyviä. BLD:n rokkikukot hyväksyttiin meidän ankkurikerhoon ja käytiin niistä muutama leimaamassa Pirkkalassa, samaan syssyyn saatiin meijänkin kanttorille kerhon tunnus. 

Mökki näyttäis olevan ihan täys, onpa kiva vedellä. Nehän yritti huutaa meitä lavalle vielä toista kertaa takaisin. Ei kuulu sopimukseen sellainen. Hullu yleisö. Klubi oli kolmea lippua vaille loppuunmyyty torstaina, oho? Mistä tämä tämmöinen yhtäkkinen suosio johtuu? Ollaanko me vihdoin mainstreamia, voi vittu?

Perjantai-aamu. Koko syyskiertueen miksaava Mikko Tegelman on kuskaava ryhmän Kouvolaan. Kaikkia pelottaa. Kouvolassa paikka on House Of Rock ja kenellekään ammattilaiselle ei liene salaisuus se että jos jonkin paikan äänentoisto kaipaa päivitystä ni se on tämä. Tilailtiin sinne vähän kaikenlaisia veheksiä ympäri itä-suomee että saatais jollain lailla kunniallinen sundi syntymään. Ja syntyi kai se. Ainakin yleisö tykkäs ja sitä oli taas riittämiin, en tiijä oliko loppuunmyyty mut hyvältä näytti ja tuntui. Täällä kuvattiin muuten seuraavat pätkät siihen aiemmin aloitettuun TK-dokumenttiin. Baarin yläkerrassa on bändeille semmoinen kommuunimajoitus mutta yhtyeestä on tullut niin mukavuudenhaluisia nirppanokkia että piti tilata 5 superioria Cumuluksesta, on rahhoo.

Aamulla oli meikän vuoro ohjastaa ja suuntana Holmstedtin Jukan valtakunta Mikkeli. Illan venue on nimeltään Stoppari On The Rocks. Minkä takia tuommoinen nimihirviö on pitäny baarille antaa? No mutta ei nimi baaria pahenna, hyvä mesta, hyvä lava, hyvät kamat. Vähän enemmän vois tietysti tilaa olla siellä kun lipsahti heti kärkeen loppuunmyydyksi tuo illan keikka, yks rasti seinään lisää. Takahuonetta siellä ei oikein ole niin haistiin sitten ravintolapäällikön pienessä konttorissa. Tässä vaiheessa kiertuetta Rydin esiintymisasusta lähtevä haju on nimittäin jo käsin kosketeltavissa ja veitsellä leikattavissa.

Keikka oli silkkaa rautaa ja yleisö taputti käsiään. Jukan kanssa käytiin vielä tarkastuskierroksella Vaakunan yökerhossa, otettiin pienet ja suunniteltiin oveluuksia tulevaisuutta varten. Niistä kerrotaan ehkä myöhemmin teillekin lisää. Kuopion osasto liikkui jo yöllä kotiin koska siirtymä oli heillä niin lyhyt. Rydin kanssa lähdettiin aamujunaan. Junassa kuuntelin radiosta että Teknodiktator on toisella viikollaan edelleen molemmilla listoilla top kympissä, miellyttää. Seuraavana viikonloppuna aiomme konsertoida taas kolmen keikan verran kaupungeissa Pori, Jyväskylä ja Oulu.

TK matkoilla, Teknodiktator-tour, Klubi TKU & Rytmikorjaamo Seinäjoki 3.-5.10.2013

Kiertueen keikat on ollu tähän asti loppuunmyytyjä ja levy meni Rumban listalla suoraan ykköspaikalle, mutta nyt kohdataan todellinen haaste kun allakka näyttää torstaita ja kaupunkina on Turku. Mersun koneeseen eivät oo virittämöllä vieläkään löytäny puuttuvia tehoja ni otin vuokraamosta semmoisen turbo-Opelin, ihan hyvä vehe, vähän oudon näköinen. Turkuun mennessä kävin Haven-yhtymältä ostamassa semmoiset pikkuset PA-kaiuttimet studiolle treenitarkoitukseen, vaikuttaa pelottavasti siltä että tämä yhtye aikoo jossain vaiheessa opetella oikeesti soittamaan. Kuopion siipi saapui Turkuun pelipaikalle samoihin aikoihin ja kuten oon varmasti aiemminkin maininnut niin Turun Klubin roudaus on saatanasta. Pitkä matka ja vitusti portaita mutta tilaaja oli kyllä järjestänyt pyydetyt apukantajat, kiitos.

Lämppärinä meillä kouhotti Mysore-niminen turkulaislupaus, katselin vähän aikaa, hauska bändi, oikein hauska. Normaali, eli hyvä, keikka vetäistiin ja paikalle saatiin vissiin vajaa 300 kuulijaa. Täytyy olla tulokseen tyytyväinen, Turku on haasteellinen kaupunki torstaisin. Alakerran baarissa jatkettiin hieman iltaa ja siinäpä se.

Perjantaiaamu ja tässä on nyt semmoinen juttu että kiertueeseen on asennettu välipäivä. Kyllä, ja ihan tarkoituksella. Tänään nimittäin juhlitaan yhtyeen pikkujoulut. Soiteltiin Seinäjoen hotelliin että tullaan päivän verran etuajassa. Hotellin vierestä varattiin myös koko illaks yks saunaosasto. Turbo-ooppeli edellä ja lusikkahaarukka-yhdistelmä perässä lähettiin kohti pohjanmaata. Heti kun Turun moottoritien viitat hävis näkyvistä ni ajoneuvoyhdistelmässä alkoi vilkkumaan laturin merkkivalo. OMS, ovatko yhtyeen pikkujoulut vaarassa peruuntua? Julma Jiin kanssa mentiin jo niin paljon edellä että eipä ollut mitään hyötyä kääntyä takas auttamaan, varsinkin kun kummankin autosähkötuntemus on huonointa B-luokkaa. Antero ajoi yhdistelmän jollekin nyrkkipajalle ja mekaanikko hakkas laturia vasaralla 5 minuutia, taas toimii.

Seinäjoella rojut hotelliin ja kylpemishommiin. Siinä jossain rautatieaseman nurkilla on semmosessa puutalossa hieno tilausravintola ja niillä on takapihalla erillisessä rakennuksessa sauna. Otettiin yhtyeen haltuun koko paketti. Ensin pidettiin saunan neuvottelutiloissa osavuosikatsaus. Tarkasteltiin kuinka kuluva vuosi on sujunut ja millaisia tuulia seuraavaa vuosi puhaltelee. Yhtyeen tila ja tulevaisuus näyttää hyvältä, sen verran voin tuosta huippusalaisesta palaverista paljastaa. Sitten ropsautettiin saunoa ensimmäinen kierros ja pestiin selät, Mikolta tippui saippua ensimmäisenä. Sitten ravintelin puolelle syömään. Yhtiön piikkiin syötiin chatobriääniä ja juotiin gordonblöötä. Hyvä lasku tuli tästä illasta, oikein hyvä. Illalla tutustuttiin Seinäjokelaisiin ravintoloihin. Se Duudsonien baari oli vissiin paras.

Lauantai-aamu Seinäjoella, pieni aamuhönö. Onneks ei tarvii ajella montaa sataa kilometriä keikalle, Rytmikorjaamo on nimittäin tuossa kahden kilometrin päässä. Se on mesta paikka, talkoovoimilla pyörivä kompleksi missä on ihan viimesen päälle tilat ja vehkeet ja hullun kokoinen sisälava. Kai tuohon saliin mahtuis se 2000 ihmistä, en mie tiijä, arvio perustui minun omiin silmiini ja laskupäähän. Viimesen päälle oli myös pukuhuoneet ja eväkset laitettu. Tämmöstä kun se olis joka paikassa ni sitä varmaan alkais luulla jo itseään rokkitähdeksi.

Hyvissä ajoin kun oltiin ni saatiin tehä soundcheckiäkin ihan rauhassa ilman kiirettä. Iltapäivällä oli jo joku gootahtava tyttö tullut pihalle oottamaan että saa varmasti parhaan eturivin paikan. Hyvä, ei meidän siis tarvii ainakaan aivan tyhjälle salille soittaa. Itse asiassa ennakkolippua on liikahtanut jo oikein esimerkilliseen tahtiin.

Illan koittaessa ryhmää saapui mökkiin niin että piti vähän suu auki ihmetellä itsekin. Keikka oli rutiininomaista suorittamista alusta loppuun, enkä tarkoita tätä huonolla tavalla. Tarkoitan että uuden levyn biisitkin alkaa tulla jo luista sekä ytimistä joten muusikko voi keskittyä enemmän kikkailuun ja hyvältä näyttämiseen. Yleisöllekin tuntui kelpaavan ihan alusta loppuun. Epävirallisen tiedon mukaan lippuja meni reilusti yli kuusisataa kappaletta. Yhtä epävirallisen tiedon mukaan tämä oli tasan puolta enemmän kuin Michael Monroe-yhtyeellä edellisenä iltana. Miellyttää, näitä raportteja lukeneet tietää kyllä miks.

Jokohan sinne ens kesän Provinssirockiin olis aika ottaa keikalle jokin kuopiolainen yhtye? Milloinka on ollu viimeks joku savolainen bändi siellä? Ei ainakaan 2000-luvulla, vai onko? Reckless Love? Rubik? Tarot? Kuuleeko Koivisto, häh? Hymiö. Kotiin ajellessa Suomen virallinen lista kertoo radiossa että levy meni sillä listalla ensimmäisellä viikollaan neljänneks. Jehuu, ennätys meille, rasti seinään.

Ensi viikonloppuna täräytellään kaupungeissa Tampere, Kouvola ja Mikkeli. Tahti on hyvä mutta kova.

TK matkoilla, Teknodiktator-tour, Virgin Oil HKI & Fressi KPO &Henkka KPO 27.-28.9.2013

Nyt se on totta. Viides täyspitkä TK-albumi lepää kauppojen hyllyllä (toivottavasti ei pitkään) ja yhtyeen pitää lähteä keikoille. Eipä vituta oikeestaan yhtään. Levyjulkkari soitetaan komiasti maan pääkaupungissa ja Virgin Oilissa. Mukana on lämppärin ominaisuudessa Proteuksen ja kumppaneiden loistoyhtye ErilaZ. Antero oli kuukauden muhimassa saksassa ja tuli sieltä just fiksusti päivää ennen kiertueen alkua ni järjestettiin paniikkitreenit Kuopioon vielä torstaiks, lentokoneen avulla kävin ne suorittamassa. Oltiin me toki Bobbyn kanssa jo kahestaan synkattu kielisoittimet samaan vireeseen sen kesämökillä tuossa yks viikonloppu. Aiemmin on aina treenattu noin viis biisiä uudelta levyltä livesettiin mut nyt hangattiin kuntoon kaikki, tuli vaan niin saatanan hyvä levy ni ei voinu karsia mitään pois.

Virgin Oil oil perjantaina tupaten täynnä, tai ainakaan portsarit ei ollu ottanu enää porukkaa enempää sisälle. Edellisenä viikonloppuna Mamban lipun hinta täällä oli 15€ ja meillä on nyt 17€ ni eikös tämä tarkoita ihan virallisesti sitä että me ollaan nyt VITTU ISOMPI NIMI KU VITUN MAMBA? Ennen omaa suorittamista tsekkasin hetken ErilaZin keikkaa, pakko suositella sinuakin tsekkaamaan, se on tulevaisuuden nimi. Ennen keikkaa tehtiin myös Raaka Peen kanssa oikein syvää luotaava videohaastattelu Infernolle. Taidankin linkittää sen tähän jos se vielä netistä löytyy, siinä on myös hyviä livepätkiä keikalta, katsopas itsekin senkin veijo! Ja se on tässä!

Pitkästä aikaa sisäkeikka ja torppa ihan täynnä juhlakansaa. Kylläpä oli mukava soittaa. Tuntui että uus tuotantokin sujui ihan kuin vettä vaan, oliskohan Raaka Pee ja Tolberg viisaudessaan säveltänyt tällä kertaa helpommin humalassa soitettavia ikivihreitä, näin se saattaa olla. Meillä oli varamiksaajakin mukana, Arska. Se tuli vähän vahingossa messiin kun se oli tulossa samassa kyydissä Kuopiosta Lahteen mut unohti hutikassaan hypätä Lahen kohalla pois. Keikan jälkeen viisaudessamme ei jatkettukaan seuraavaan baariin discottamaan vaan pakattiin kamat ja lähdettiin Kuopioon. Paluumatkalla jätettiin Arska väkisin Lahteen, ei se olis vieläkään halunnu muistaa jäädä. Seuraavana päivänä oli nimittäin Henkan lisäksi myös päiväveto yhellä kuntosalilla. Ai että mitäkö vittua?

Levyn markinointtibudjettia tuhlatessa mietittiin että josko tällä kertaa poikettaisiin vähän perinteisistä tyyleistä ja tehtäis jotain mikä ylittäis uutiskynnyksen ja tois sitä kautta levylle tunnettavuutta. Ei laitetakaan vitun kalliita mainoksia Soundiin, Sueen ja Rumbaan, ei niistä kuitenkaan vitunkaan hyötyä olis. Ideoita tuli jos jonkinlaisia, osa hyviäkin. Niinkin hyviä että ei passaa paljastaa koska niitä ehkä käytetään seuraavan levyn markkinoinnissa. Voin kertoa kuitenkin että paras idea kaatui puhtaasti siihen ettei tarkoitukseen sopivaa lentokonetta löytynyt tarpeeksi läheltä. Yks yhtyeelle tuttu valomies/spinning-ohjaaja/merikapteeni kertoi jo taannoin käyttävänsä omilla spinningtunneillaan hyvin paljon meidän musiikkia, kuulemma meijän discon rytmi käy hyvin siihen spinnaamiseen.

No, Tumi ja me väänneltiin sit Viiking Musiikin kivasti sponsoroimana livespinningkeikka Kuopiossa liikuntakeskus Fressillä. Lehdistö kiinnostui asiasta kuten oli tarkoituskin ja liput myytiin loppuun silmänräpäyksessä. Keikkahan oli tavallaan omituinen ku vedettiin yli tunti käytännössä ilman taukoja, meinas ottaa hieman kunnolle itselläänkin. Onneks oltiin pukeuduttu asianmukaisesti fitness-vehkeisiin itsekin. Muijat veteli tunnin fillareilla ja me vejeltiin niille teknoo, hauskaa. Kiitokset Tumille, Fressille ja Viiking Musiikille. Kiitos myös mäkimiehille jotka olivat esipolkijoina, Ville Kantee & Janne Happonen. Ravintola Maljalle naapuriin kiitoksia alkukaljoista joiden voimilla me ite jaksettiin.

Illalla sit se varsinainen keikka Henkassa. Siellä mistä kaikki alkoi vuonna 2004. Anteroo jännittää taas niin vitusti, vaikka se joutuis vankilaan Pohjois-Koreassa ni enemmän se silti pelkää Henkan keikkoja. Kukaan ei tiedä miksi. Arvatkaa oliko mukavaa? Onko Henkan keikoilla aina? Oliko ennakkoon loppuunmyyty? Juu, juu, juu. 

Tähän on mukava päättää ensimmäinen viikonloppu. Se sisälsi kolme loppuunmyytyä keikkaa, paljon enempää ei vois toivoa. Sen verran voi varovasti toivoa että näitä samanlaisia viikonloppuja olis mahdollisimman moni niistä kaikista joita loppuvuosi tässä vedellään. Nyt tyytyväisenä koneella kotiin, jo toisen kerran Kuopiosta Helsinkiin lentäen tällä viikolla. Ei kannata, just joku oli kysymässä että varmaan kannattaa Finnairilta noista pisteet kerätä, ni ei maksa vaivaa. Kotimaan lennoista niitä ei nimelksikään tule. Ens viikonloppuna yhtye operoi kaupungeissa Turku ja Seinäjoki.

Hane matkoilla, Kreeta, elokuu 2013

No niin, festarikesä siis paketissa ja silloin kuuluu lähteä rauhoittumaan jonnekin missä ei oo ennen ollu. Nyt se onnistui parhaalla mahdollisella aikataulutuksella siten että viimeisen keikan jälkeen heräsin sunnuntaiaamuna Kreetalla. Kylä oli nimeltään Malame, Hanian lentokentältä 20 km länteen. Hotelliksi sattui Maleme Imperial, eikä sattunut yhtään huonosti, täytyy vilpittömästi suositella heidän tyyliään kohdella ihmistä. Hotellia pyörittää veljekset Andreas ja Mike Paraskaikis, hauskoja heppuja. Andreas voitti muutama vuosi sitten semmoisen Bar-nimisen kreikkalaisen tosiTV-shown joka on vähän niinku BB mut ne osallistujat on kaikki tarjoilijoita. Se sai 150 000€ siitä voitostaan ja sillä rahalla perusti Malemeen pikkuisen hotellin.

Äijät on niin kovia asiakaspalvelijoita että suosio yllätti ja sitä mukaa kun tuottoa tulee ni ne on aina rakentanu hotelliin uuden siiven. Niillä on siinä pihalla ehkä Kreikan kovin allasbaari, Mike's Pool Bar. FB:stä löytyy tuo baari ja molemmat veljekset mun kavereista. Mike pyörittää sitä baaria ja puhuu sujuvasti suunnilleen kaikkia eurooppalaisia kieliä, kerran vuodessa se käy Helsingissä matkailumessuilla ja pärjää kuulemma aina ihan hyvin pelkällä suomella. Hirmu meininki siinä baarissa joka yö yhteen asti, sit aina alkoivat soittelemaan naapurihotelleista että niissä halutaan nukkua. Vaimokin veteli kummasti karaokee ja mie kännissä sille aplodeerasin. Joka tilauksen yhteydessä tuli aina shottilasillinen ouzoa, kuulemma vitamiinia kreikkalaisille.

Voittorahoillaan Andreas oli myös laittanu äidillensä aluilleen pikkuisen autovuokraamon siihen viereiselle kukkulalle. Nätisti ajateltu. Äippä pyöritteli siinä mäellä vuokraamoo ja iltaisin laskeutui Pool Bariin ottamaan vähän kaljoo ja viskiä. Ite se kävi aina ne hakemassa niitä sieltä tiskin takaa, koska se oli Äippä, se saa tehdä niin. Henkilökunnasta on vielä erikseen mainittava hengenpelastaja jonka nimeä en tiedä, varmaan se oli unohtanut sen itsekin kun kaikki kutsui sitä Ron Jeremyksi. Aivan tismalleen samannäköinen ja veikkaan että hän on kyllä tuota yhdennäköisyyttä käyttänyt hyväkseen tavalla jos toisella. Niille jotka eivät tuota nimeä tunnista ni kerron että Ron Jeremy on amerikkalainen näyttelijä joka on erikoistunut romanttisiin luonnerooleihin. Tämä kreikkalainen Ron oli kyllä varmaan ammatissan pätevä, nimittäin näin kun se pisti kroolaten meressä ni siinä olis jääny Johnny Weissmyller toiseks. Hän puolestaan näytteli aikoinaan Tarzania, tiedoksi junioreille jotka eivät näitä legendoja nimiltä tunnista. Ronin kuva alla.

Muutama päivä alkuun maattiin vaan auringossa ihan varmuuden vuoksi jos jet lag olis tullut vaikka samalla aikavyöhykkeellä liikutaankin. Vähän lueskelin netistä että mikä se on se Kreeta. Se on saari, yksi Kreikan periferioista (=lääneistä). Keksineet viemäröinnin tähän maailmaan, eli eivät suinkaan ole olleet hyödyttömiä. Roomalaiset väittävät tosin sen keksineensä mutta se on emävale. Tuossa meidän rannan edustalla on iso saari. Se on joku niiden Jumala joka on muuttunut kiveksi, muistaakseni Zeus. Sinne saarelle astuminen on lailla kiellettyä, paitsi Uuden Vuoden päivänä erikoisluvalla. Vaimo pyhitti aikansa lukemiseen ja minä kirjoittamiseen (ja vedonlyöntiin). Kreikkalaiset on kovia jalkapallossa ja tuossa ihan vieressä olis just ollu paikallisten matsi kreikkalaista suurseuraa Pananthinaikosta vastaan, mutta juuri meidän kotiinlähtöpäivänä enkä enää kerenny mukaan, Fuk.

Vuokrattiin Äipältä auto ja lähdettin päiväks seikkailemaan. Semmonen Suzuki Jimny, loistovehe, ympäri maailmaa se on aina vuokraamoissa se halvin vaihtoehto. En ymmärrä miksi koska se on oikeesti loistovekotin. Navigaattori olis maksanu 10€ ylimääräistä, mie fiksuna aattelin säästää siinäkin. Ajeltiin ensin viereiseen Kissamoksen kaupunkiin ja siitä itärannan vuoristoreittejä saaren eteläpuolelle. Matkalla löydettin yks niiden huippuhieno paratiisiranta. Vaimo pulahti, minä en. Sieltä rannalta takaisin isolle tielle ei ollutkaan enää niin helppo löytää. Yks risteys meni harhaan ni jouduin ajelemaan jonkun Jorgoksen oliivipellolla ristiin ja rastiin puoltoista tuntia. Hyvä että säästin siinä navigaattorissa.

Heti etelärannalla on suositut kahluusaaret. Ne saaret on vajaa puolen kilsan päässä mantereesta ja sinne pääsee kahlaamalla perille. Periaatteessa sinne vois varmaan ajaa Jimnyllä perille saakka? Sinne rannalle mentiin ja voihan vittu mikä väenpaljous. Hieno paikka mutta se lomailijan määrä alkoi vituttaa ja lähettiin saman tien pois. Myöhemmin illalla Mike sanoi että hän olis sen tienny kun olisitte vaan kysyny, Kreikkalaisilla oli nimittäin menossa viimeinen kesälomavikko ja kaikki oli siellä vitun kahluusaarilla. Päivä oli jo pitkällä ja lähdettiin vuorten yli takas saaren pohjoispuolelle. Matkalla pysähdyttiin yhteen originaalien kylään syömään. Siinä terassilla syödessä huomasin kun tiukassa vuoristotien mutkassa bussi litisti yhestä sisäkurvissa olleesta toyotasta toisen kyljen sisään. Kumpikaan ajoneuvo ei edes pysähtynyt ja elämä jatkui, melko leppoista.

Yks iltapäivä käytiin kikkailemassa Hanian vanhassa kaupungissa. Hieno paikka. Siinä jossain, muistaakseni Venetsialaisessa Satamassa, syötiin gyrosta joka on siis aina parempi vaihtoehto kuin kebab. Pikkukatuja käveltiin ja meininkiä ihailtiin. Vähän tuli niistä kapeista kujista mieleen hippien suosima Trastevere Roomassa, sama tunnelma.

Siinäpä se, mukavava paikka, ruoka hyvvee mutta annokset aina ihan vähän liian isoja. Nyt kotiin sillä kuukauden päästä pitäis tulla uusi TK-levy kaupan hyllyille. Täältä tähän.

TK poissa kotoa, festarikesän päätös 2013

Porisphere, Kuopiorock, Simerock, Dark River Festival

Rakas päiväkirja, anteeks vitusti kun oon laiminlyönyt sinut, lupaan parantaa tapani. Muistelmat kesän viimeisistä rokkikisoista on jääneet pöytälaatikkoon mutta kaivellaanpa ne esille nyt kun siihen kerran on aikaa.

Ensimmäistä kertaa Porisperessä, muistaakseni, en oo ihan varma tosin. Edellinen festivaaliveto porissa tais olla silloin kun RMJ vieraili kirjurinluodolla. Joo, niin olikin, siellä oli silloin se jokin amerikkalainen musta räppitähti pääesiintyjänä ja se vaati posliinipöntön bäkkärille. Muistan myös sen että Apulannan keikalla Toni pahoitteli yleisölle kun oli tehny epähuomiossa saman nimisen biisin (Paha Ihminen) ku meillä, heh. Mersun ollessa korjaamolla meikä läväyttää tämän kiertueen vuokra-autolla, Ford Focus Eco-boost. Hyi vittu mikä vatkain, itekseen sammuili liikennevaloissa ja säästeli luontoo. Ainakin 100 hevoista puuttui tehoistakin. Festivaali näytti oikein hyvältä, kaks lavaa ja fasiliteetit kunnossa. Ainoo miinus täytyy Harrille pistää siitä että liharuokaa riitti vain minulle, myöhempään tullut kuopion osasto joutui tyytymään kasviksiin. Kollegani Aadolf Wirtane oli saanu jollain verukkeella backstage-passin ja hauskuutti läsnäolijoita humala&riippukeinu-yhdistelmällä. Patti sille tuli otsaan. Rytmihäiriön puliukkoja oli mukava nähdä, ja pääsin tutustumaan myös Pertti Kurikan porukoihin. Niiden rokkiasenteesta olis paljon opittavaa meillä kaikilla, äijät oikeesti nauttii niiden rokkitähteydestä. Aika meni kuin siivillä niiden keikkatarinoita kuunnellessa.

Keikka itsessään oli normaalia timanttia, vehkeet toimi ja työmiehet oli viimeisen päälle. Yöllä perinteinen makkaraperunoiden metsästys ja tällä kertaa onnistuneesti. Porilaisille pisteet tästä. Aamulla Kuopioon, siellä on kuulemma jo kisat käynnissä ja ammattitaidottomille miksaajille jaettu potkuja kesken festivaalin? Huhun mukaan äänentoistofirman listoilla ollut monitorimiksaaja ei ollut osannut tiskiänsä, eikä myöskään puhua Amaranthelle muuta kuin suomee? Miten lie, tämä on vain huhu mutta kyllä tuota meidän Arskaa oli jo yöllä kyselty sinne pikatoimituksella hommiin?

Aamuvarhaisella Ecofocuksen nokka kohti Kuopioo. Kesän kohokohta on taas käsillä, kotikenttä, kesän isoin lava jne, kyllä työ tiijätte. Spesiaalihommina tarjoiltiin musiikin ohessa Lassin ja Senjan friikkishow, se vaan istuu niin hyvin meijän rytmeihin. Homma hankaloitui pikkuisen kun samalla lavalla myöhemmin esiintyvän Michael Monroe-yhtyeen rumpali vaati rokkitähtenä kaks tuntia raiseriaikaa ni meidän piti kasata paketti sinne stadionin nurmikolle ja sitten ajan koittaessa vähän ylimääräisellä kiireellä siirtää se lavalle. Meiltähän se onnistui kyllä kun ollaan suht ammattilaisia, ei siinä mittään, mut jos joku rumpali vaatii kaks tuntia raiseriaikaa ennen festivaalikeikkaa ni pitäiskö harjoitella sitä festareilla käyntiä jossain muualla eikä muitten kustannuksella? Aiemmin kesällä Pioneerifestivaaleilla ennen samaisen Michael Monroe-yhtyeen keikkaa tyhjensivät molempien lavojen backstaget muista muusikoista että starat eivät häiriinny. Sen kyseisen lavan bäkkärin olisin vielä ymmärtänyt mutta että toisenkin, toisella puolen aluetta olevan lavan tausta piti tyhjentää. Noh, muita muusikoita tuo starailu vaan hymyilytti. Kyllä tässä samoja lavoja soitellaan ja samojen lavojen takana samoja kaljoja juodaan, ni varmaan ihan sovussakin oltais pysytty? Tietty jos siihen starana olemiseen vaatii tuommoisen itsetunnon pönkittämisen ni antaa mennä vaan, ei se meitä oikeesti haittaa. Jälkeen päin kuulin juorun että nämä tämmöiset tempaukset olisivatkin vain managerittarensa kotkotuksia, mutta samapa tuo minulle, kuten sanoin ni eipä haittaa yhtään. 

Keikka meni oikein mukavasti ja kotiyleisö tuntuu olevan edelleen meidän puolella. Monitoreissa meillä muuten oli lainassa Apulannasta Tukian Matti, maalattiin se lakupekaksi, just semmoiseks niinku siinä lakritsipötkön kyljessä ennenku siitä tuli rasismia. Matin huolella kasvatettuun takatukkaan jäi se musta väri niin tiukkaan että rouvansa vaati luopumaan mulletista heti arkipäivän tullen. Aiemmin illalla juuri tuosta takatukasta johtuen yrittivät tuoda Stigin takahuonecateringin kahteen kertaan meidän pukuhuoneeseen, luulivat Mattia Stigiksi. Sitten ecokökkyrällä himaan, vielä on kaksi kisaa tälle suvelle jäljellä.

Simerock. Se on siellä kaukana pohjoisessa Rovaniemellä. Tuhannen kilometrin ajelu ei kiinnosta joten koneella mennään. Aamulla kukonlaulun aikaan kentälle jännittämään onko Old Barrell jo auki tähän aikaan. Finnairin bussin lähtöpysäkillä pojotti kaksi tuttua naamaa kitaroineen aamukuudelta, Ben Granfelt ja Bryn Jones. Old Barrell oli auki ja maljan paikka oli heti. Äijillä oli tietenkin sama suunta ja Los Bastardos Finlandeses-keikka Simessä.

Lonkeriaamiainen alkoi maistumaan ja väki pidoissa lisääntyi, johtaja Luttinen saapui Impaled Nazarene-yhtyeensä kera. Ne puolestaan oli menossa jollekin saksalaiselle festarille vetämään mutta ihan yhtä hyvässä nousukunnossa olivat kuin kirjoittajakin. Petri Nygårdin ryhmä saapui myös, tänään on bileet, varmat bileet. Meikän nesteytys oli jo ihan siinä näppäimillä että karkaako lapasista mut jos karkaa ni otan taktiset päikkärit, tässä tapauksessa päiväunet eikä päiväkännit kuten kyseisen termin saattaisi myös ymmärtää. Sime oli hoitanu hienosti shuttlen noukkimaan taiteilijat kentältä ja sitten hotellin kautta tapahtumapaikalle. Rydikin oli tullu jo junalla perille, jatkettiin tinttaamista samoilla porukoilla ja jossain vaiheessa myös JVG liittyi seuraan. Mukavia poikia, nuoria poikia. Sime oli taas järjestäny puitteet niin viimesen päälle että eipä siinä keksitty mitään valittamista, hyvä näin, kiitos. Kuopion osasto saapui paikalle ja olivat hieman huolissaan että mitenkähän se tuo basisti tänään kykenee. 

Lassi ja Senja oli taas mukana kiikkumassa lihakoukuista, tuntui ihmetyttävän rovaniemeläistä sekin touhu aika kivasti. Mie en muista siitä itse keikasta kuin kohokohtia, mut kuulemma olin ihan hyvin vetäny, ihan yllättävän hyvin. Sen mie muistan että keikan lopussa minulla ei ollu enää housuja ollenkaan, oli vain semmoinen tekonurmesta tehty lärpäke munien edessä. Johtuen aikaisesta aloituksesta mie en jaksanut enää illalla discoon lähteä, menin hotelliin unille. Aamulla ootettiin shuttleen kaikki aamukoneeseen lähtevät muusikot. Mie olin tietysti jo elämäni voimissa, samoin Petrin ryhmä, mutta voi jumangega missä kunnossa olivat Jare & VilleGalle. Kuten sanottu, nuoria poikia ja paljon vielä opettelemista mut hyvällä alulla on homma, oikein hyvällä. Ai niin, meillähän oli spesiaalimiksaaja tällä kertaa. Äänen teki Meelis, se on tuon Nygårdin vakioinsinööri, taattua virolaista laatua. Hyvä Meelis! Vielä yks festari jäljellä.

Dark River Festival, Kotka. Mersu on vielä korjaamolla joten näppäilin netistä vuokra-auton ja yritin olla tarkkana ettei tuu otettua mitään ecolaitosta, otin hyvän näköisen sporttivolvon. Munilleenhan se meni kun se paljastuikin dieseliks. Ensimmäistä kertaa ollaan tämän nimisissä karkeloissa. Festivaali on käsittääkseni jonkin paikallisen hevimetalliyhdistyksen järjestämä ja päällisin puolin näytti hyvin kotikutoiselta. Sehän ei ole paha asia ollenkaan, niin se oli Woodstockikin aikoinaan. Keskelle 'ei mitään' oli pykäisty sähkölinjojen alle pikkuinen idyllinen lava ja muutama kebab-koju siihen ympärille, mitäpä se hyvä festivaali muuta tarviiskaan, paitsi tietty kymmenkuntaa hyvää bändiä vetelemään. Jokaisella bändillä oli oma backstage-teltta ja juomat/safkat oli hyvin asiallisia. Pienenä maistiaisena tulevaisuudesta voin paljastaa että jossain vaiheessa julkaistaan jonkinlainen TK-dokumentti ja sen kuvaus aloitetaan täällä. Itseäni jännittää eniten se että tuo dokumenttiryhmä on tehnyt aiemmin lähinnä pornoa? Meidät oli tällätty ihan festivaalin pääesiintyjäksi, mikäpä olis komiampi tapa päättää festarikesä? Aiemmin mainitsemani Tukian Matti oli hoitanut festivaalin äänentoiston ja laatulaatikkoa siellä kiikkui tolppien nokassa. Aluks vähän ihmettelin miks ne kiikkui niin omituisen alhaalla mutta selvishän se homma kun kysyin Matilta. Se oli yrittänyt ripustaa niitä yleisöä miellyttävälle ja oikealle korkeudelle mutta silloin oli alkanu salamat iskemään PA:han noista voimasähkölinjoista. Turvallisuussyistä Matti pudotti kajauttimia metrin tai pari.

Varmaan kustannussyistä johtuen järjestäjä oli palkannut juontajaksi yhen Aadolf Virtasen. Aatu oli juontanu iltapäivän bändit ihan jees mutta oli sit jostain syystä juopunut liikaa ja järjestäjä antoi sille väliaikaiset potkut juontajan pestistä, saa jatkaa kunhan hiukan selviää. Loppuillasta se jo juonsikin meidät lavalle ihan näytöstyyliin. Kuten arvaatte niin keikka oli takuuvarmaa suorittamista ja oli ilo päättää kesä täällä. Tais olla muuten kesän ainoa veto kun vettä ripeksi keikan aikaan ja tuli kai noida vedettyä vissiin viitisentoista festaria? Kuten asiaan kuuluu niin festarikiertueen päätteeksi äkkilähtö jonnekin lämpöiseen. Kävin hakemassa vaimon helsingistä ja jätettiin vuokradieseli vielä samana yönä lentokentälle. Äkkilähtöarpajaisissa kohteeksi valikoitui tällä kertaa Malame, Kreeta, Kreikka. Siitä myöhemmin lisää, tsau!