torstai 9. tammikuuta 2014

TK poissa kotoa, festarikesän päätös 2013


Porisphere, Kuopiorock, Simerock, Dark River Festival

Rakas päiväkirja, anteeks vitusti kun oon laiminlyönyt sinut, lupaan parantaa tapani. Muistelmat kesän viimeisistä rokkikisoista on jääneet pöytälaatikkoon mutta kaivellaanpa ne esille nyt kun siihen kerran on aikaa.

Ensimmäistä kertaa Porisperessä, muistaakseni, en oo ihan varma tosin. Edellinen festivaaliveto porissa tais olla silloin kun RMJ vieraili kirjurinluodolla. Joo, niin olikin, siellä oli silloin se jokin amerikkalainen musta räppitähti pääesiintyjänä ja se vaati posliinipöntön bäkkärille. Muistan myös sen että Apulannan keikalla Toni pahoitteli yleisölle kun oli tehny epähuomiossa saman nimisen biisin (Paha Ihminen) ku meillä, heh. Mersun ollessa korjaamolla meikä läväyttää tämän kiertueen vuokra-autolla, Ford Focus Eco-boost. Hyi vittu mikä vatkain, itekseen sammuili liikennevaloissa ja säästeli luontoo. Ainakin 100 hevoista puuttui tehoistakin. Festivaali näytti oikein hyvältä, kaks lavaa ja fasiliteetit kunnossa. Ainoo miinus täytyy Harrille pistää siitä että liharuokaa riitti vain minulle, myöhempään tullut kuopion osasto joutui tyytymään kasviksiin. Kollegani Aadolf Wirtane oli saanu jollain verukkeella backstage-passin ja hauskuutti läsnäolijoita humala&riippukeinu-yhdistelmällä. Patti sille tuli otsaan. Rytmihäiriön puliukkoja oli mukava nähdä, ja pääsin tutustumaan myös Pertti Kurikan porukoihin. Niiden rokkiasenteesta olis paljon opittavaa meillä kaikilla, äijät oikeesti nauttii niiden rokkitähteydestä. Aika meni kuin siivillä niiden keikkatarinoita kuunnellessa.

Keikka itsessään oli normaalia timanttia, vehkeet toimi ja työmiehet oli viimeisen päälle. Yöllä perinteinen makkaraperunoiden metsästys ja tällä kertaa onnistuneesti. Porilaisille pisteet tästä. Aamulla Kuopioon, siellä on kuulemma jo kisat käynnissä ja ammattitaidottomille miksaajille jaettu potkuja kesken festivaalin? Huhun mukaan äänentoistofirman listoilla ollut monitorimiksaaja ei ollut osannut tiskiänsä, eikä myöskään puhua Amaranthelle muuta kuin suomee? Miten lie, tämä on vain huhu mutta kyllä tuota meidän Arskaa oli jo yöllä kyselty sinne pikatoimituksella hommiin?

Aamuvarhaisella Ecofocuksen nokka kohti Kuopioo. Kesän kohokohta on taas käsillä, kotikenttä, kesän isoin lava jne, kyllä työ tiijätte. Spesiaalihommina tarjoiltiin musiikin ohessa Lassin ja Senjan friikkishow, se vaan istuu niin hyvin meijän rytmeihin. Homma hankaloitui pikkuisen kun samalla lavalla myöhemmin esiintyvän Michael Monroe-yhtyeen rumpali vaati rokkitähtenä kaks tuntia raiseriaikaa ni meidän piti kasata paketti sinne stadionin nurmikolle ja sitten ajan koittaessa vähän ylimääräisellä kiireellä siirtää se lavalle. Meiltähän se onnistui kyllä kun ollaan suht ammattilaisia, ei siinä mittään, mut jos joku rumpali vaatii kaks tuntia raiseriaikaa ennen festivaalikeikkaa ni pitäiskö harjoitella sitä festareilla käyntiä jossain muualla eikä muitten kustannuksella? Aiemmin kesällä Pioneerifestivaaleilla ennen samaisen Michael Monroe-yhtyeen keikkaa tyhjensivät molempien lavojen backstaget muista muusikoista että starat eivät häiriinny. Sen kyseisen lavan bäkkärin olisin vielä ymmärtänyt mutta että toisenkin, toisella puolen aluetta olevan lavan tausta piti tyhjentää. Noh, muita muusikoita tuo starailu vaan hymyilytti. Kyllä tässä samoja lavoja soitellaan ja samojen lavojen takana samoja kaljoja juodaan, ni varmaan ihan sovussakin oltais pysytty? Tietty jos siihen starana olemiseen vaatii tuommoisen itsetunnon pönkittämisen ni antaa mennä vaan, ei se meitä oikeesti haittaa. Jälkeen päin kuulin juorun että nämä tämmöiset tempaukset olisivatkin vain managerittarensa kotkotuksia, mutta samapa tuo minulle, kuten sanoin ni eipä haittaa yhtään. 

Keikka meni oikein mukavasti ja kotiyleisö tuntuu olevan edelleen meidän puolella. Monitoreissa meillä muuten oli lainassa Apulannasta Tukian Matti, maalattiin se lakupekaksi, just semmoiseks niinku siinä lakritsipötkön kyljessä ennenku siitä tuli rasismia. Matin huolella kasvatettuun takatukkaan jäi se musta väri niin tiukkaan että rouvansa vaati luopumaan mulletista heti arkipäivän tullen. Aiemmin illalla juuri tuosta takatukasta johtuen yrittivät tuoda Stigin takahuonecateringin kahteen kertaan meidän pukuhuoneeseen, luulivat Mattia Stigiksi. Sitten ecokökkyrällä himaan, vielä on kaksi kisaa tälle suvelle jäljellä.

Simerock. Se on siellä kaukana pohjoisessa Rovaniemellä. Tuhannen kilometrin ajelu ei kiinnosta joten koneella mennään. Aamulla kukonlaulun aikaan kentälle jännittämään onko Old Barrell jo auki tähän aikaan. Finnairin bussin lähtöpysäkillä pojotti kaksi tuttua naamaa kitaroineen aamukuudelta, Ben Granfelt ja Bryn Jones. Old Barrell oli auki ja maljan paikka oli heti. Äijillä oli tietenkin sama suunta ja Los Bastardos Finlandeses-keikka Simessä.

Lonkeriaamiainen alkoi maistumaan ja väki pidoissa lisääntyi, johtaja Luttinen saapui Impaled Nazarene-yhtyeensä kera. Ne puolestaan oli menossa jollekin saksalaiselle festarille vetämään mutta ihan yhtä hyvässä nousukunnossa olivat kuin kirjoittajakin. Petri Nygårdin ryhmä saapui myös, tänään on bileet, varmat bileet. Meikän nesteytys oli jo ihan siinä näppäimillä että karkaako lapasista mut jos karkaa ni otan taktiset päikkärit, tässä tapauksessa päiväunet eikä päiväkännit kuten kyseisen termin saattaisi myös ymmärtää. Sime oli hoitanu hienosti shuttlen noukkimaan taiteilijat kentältä ja sitten hotellin kautta tapahtumapaikalle. Rydikin oli tullu jo junalla perille, jatkettiin tinttaamista samoilla porukoilla ja jossain vaiheessa myös JVG liittyi seuraan. Mukavia poikia, nuoria poikia. Sime oli taas järjestäny puitteet niin viimesen päälle että eipä siinä keksitty mitään valittamista, hyvä näin, kiitos. Kuopion osasto saapui paikalle ja olivat hieman huolissaan että mitenkähän se tuo basisti tänään kykenee. 

Lassi ja Senja oli taas mukana kiikkumassa lihakoukuista, tuntui ihmetyttävän rovaniemeläistä sekin touhu aika kivasti. Mie en muista siitä itse keikasta kuin kohokohtia, mut kuulemma olin ihan hyvin vetäny, ihan yllättävän hyvin. Sen mie muistan että keikan lopussa minulla ei ollu enää housuja ollenkaan, oli vain semmoinen tekonurmesta tehty lärpäke munien edessä. Johtuen aikaisesta aloituksesta mie en jaksanut enää illalla discoon lähteä, menin hotelliin unille. Aamulla ootettiin shuttleen kaikki aamukoneeseen lähtevät muusikot. Mie olin tietysti jo elämäni voimissa, samoin Petrin ryhmä, mutta voi jumangega missä kunnossa olivat Jare & VilleGalle. Kuten sanottu, nuoria poikia ja paljon vielä opettelemista mut hyvällä alulla on homma, oikein hyvällä. Ai niin, meillähän oli spesiaalimiksaaja tällä kertaa. Äänen teki Meelis, se on tuon Nygårdin vakioinsinööri, taattua virolaista laatua. Hyvä Meelis! Vielä yks festari jäljellä.


Dark River Festival, Kotka. Mersu on vielä korjaamolla joten näppäilin netistä vuokra-auton ja yritin olla tarkkana ettei tuu otettua mitään ecolaitosta, otin hyvän näköisen sporttivolvon. Munilleenhan se meni kun se paljastuikin dieseliks. Ensimmäistä kertaa ollaan tämän nimisissä karkeloissa. Festivaali on käsittääkseni jonkin paikallisen hevimetalliyhdistyksen järjestämä ja päällisin puolin näytti hyvin kotikutoiselta. Sehän ei ole paha asia ollenkaan, niin se oli Woodstockikin aikoinaan. Keskelle 'ei mitään' oli pykäisty sähkölinjojen alle pikkuinen idyllinen lava ja muutama kebab-koju siihen ympärille, mitäpä se hyvä festivaali muuta tarviiskaan, paitsi tietty kymmenkuntaa hyvää bändiä vetelemään. Jokaisella bändillä oli oma backstage-teltta ja juomat/safkat oli hyvin asiallisia. Pienenä maistiaisena tulevaisuudesta voin paljastaa että jossain vaiheessa julkaistaan jonkinlainen TK-dokumentti ja sen kuvaus aloitetaan täällä. Itseäni jännittää eniten se että tuo dokumenttiryhmä on tehnyt aiemmin lähinnä pornoa? Meidät oli tällätty ihan festivaalin pääesiintyjäksi, mikäpä olis komiampi tapa päättää festarikesä? Aiemmin mainitsemani Tukian Matti oli hoitanut festivaalin äänentoiston ja laatulaatikkoa siellä kiikkui tolppien nokassa. Aluks vähän ihmettelin miks ne kiikkui niin omituisen alhaalla mutta selvishän se homma kun kysyin Matilta. Se oli yrittänyt ripustaa niitä yleisöä miellyttävälle ja oikealle korkeudelle mutta silloin oli alkanu salamat iskemään PA:han noista voimasähkölinjoista. Turvallisuussyistä Matti pudotti kajauttimia metrin tai pari.

Varmaan kustannussyistä johtuen järjestäjä oli palkannut juontajaksi yhen Aadolf Virtasen. Aatu oli juontanu iltapäivän bändit ihan jees mutta oli sit jostain syystä juopunut liikaa ja järjestäjä antoi sille väliaikaiset potkut juontajan pestistä, saa jatkaa kunhan hiukan selviää. Loppuillasta se jo juonsikin meidät lavalle ihan näytöstyyliin. Kuten arvaatte niin keikka oli takuuvarmaa suorittamista ja oli ilo päättää kesä täällä. Tais olla muuten kesän ainoa veto kun vettä ripeksi keikan aikaan ja tuli kai noida vedettyä vissiin viitisentoista festaria? Kuten asiaan kuuluu niin festarikiertueen päätteeksi äkkilähtö jonnekin lämpöiseen. Kävin hakemassa vaimon helsingistä ja jätettiin vuokradieseli vielä samana yönä lentokentälle. Äkkilähtöarpajaisissa kohteeksi valikoitui tällä kertaa Malame, Kreeta, Kreikka. Siitä myöhemmin lisää, tsau!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti