Hane matkoilla, Kuuba, joulukuu 2013, day 1

Vuoden viimeisen keikan kunniaks on tapana ottaa äkkilähtö jonnekin. Tällä kertaa tärppäsi matka Kuubaan. Vaimo mukaan ja avot, otettiin vielä ihan all inclusive-retki ni ei tarvii laskee montako mojitoo kärsii minäkin iltana kurlata. 11,5 tuntia yhtä soittoo alumiiniputkilossa on ainakin minulle siinä riittämisen rajamailla, mut kyllä se muutaman oluen avuilla onnistui. Yritin taktikoida etten nuku edellisenä yönä ollenkaan ni saan nukuttua sit koneessa. En onnistunut, istuillaan ei voi ihminen nukkua, ei sitä oo suunniteltu niin.

Ihan tuli Neuvostoliitto mieleen kun koneesta ulos pääsi. Passport controlissa olivat hirmu virallisen ja pelottavan oloisia, vähän jopa jännitti itseäkin. Tunnin odottelun jälkeen rupes laukkujakin sit löytymään. Tiijättehän kun lentokentällä on se matkalaukkuhihna missä ne ajelee ympyrää vaikka kuin pitkään jos niitä ei kukaan nouki? Eipä ajele jos jälkimmäinen reikä seinässä menee niistä laukuista tukkoon, siis se mistä ne menee takasin sinne lastaamon puolelle. Ihan helevetinmoinen laukkushow oli siinä jollain selvitettävänä, ehkä 100 kassia valehtelematta, omat löytyi onneks ennen sitä ja melkein ehjänä. Pohjasta oli kapsäkki halki ja iPad paskana. Himasuomessa katsastetaan ensin Finnairin suhtautuminen asiaan ja sit soitellaan Ifille.

Seuraavaks sit tulli, tämä se vasta jännittikin. Koneessa piti täyttää etukäteen näiden viranomaisille semmoinen helevetin tarkka ja tärkee lappu kaikesta materiasta mitä sulla on mukana ja kuka on pakannu laukut jne. Paljonko on mitäkin valuuttaa ja onko minkälaisia eläimiä ja orgaanisia kasveja mukana, ihan niinku niitä synteettisiäkin olis. Pornogarafia ja aseet piti siihen paperiin myös eritellä. Eniten minua kuitenkin etukäteen jännitti näiden suhtautuminen sähköröökiin, koskapa jos ne ratsais kaluston niin olis cohibaan sortuminen enemmän kuin lähellä. Vehkeet kun näyttää ihan kräkkipiipuilta ni eihän nämä analogiajan ihmiset välttämättä osais suhtautua. Huoli oli kuitenkin turha, siinä oli pelkkää vihreetä linjaa ja miliisin näköinen manuelo keräsi ne paperit roskikseen toivottaen hyvää lomaa. Kymmenen metriä eteenpäin ni oli jo olutta laskettu tuoppeihin valmiiks, hyvin oli se kaupustelijakaveri haistanut markkinaraon heti siinä lentokentällä. Rahanvaihtoon ei kentällä keretty kun muuten olis bussi jättänyt. Tätä näiden valuuttaa kun ei saa muualta maailmasta vaihdettua, eikä sitä saa maasta ulos viedä. Valuuttaa on vielä käytössä kaiken lisäks kahden sorttista, paikallisilla se on peso nationale ja ulkomaalaiset käyttää peso convertiblea. Näidenkin välillä on on vielä sit eri kurssi, vähän vaikee selittää.

Bussilla hotellille ja ensimmäinen kosketus kuubalaiseen maantiekulttuuriin. Nätisti nää ajelee ja tavallaan hienoilla vehkeillä. Kaluston voisi jakaa ensi silmäyksellä kahteen kategoriaan, hienot venäläiset autot ja hienot amerikkalaiset autot. Venäläinen osasto oli pirun hienossa maalissa ja vahassa olevaa Mossea ja Ladaa, pääasiassa vanhempaa ikäluokkaa ja poikkeuksetta kaikissa oli viimesen päälle kiiltävät kromivanteet. Ja kuten kenties tiesittekin niin sitä oikein hienoo 50-luvun amerikkalaista autoo on loput ja nekin päällisin puolin niin hienossa kunnossa että V8-magazinen kanteen kelpais jokainen. Noiden amerikkalaisten vehkeiden varaosia niillä on vissiin ollu tapana tehdä ite USA:n kauppasaarrosta johtuen. Ne ite autot on jääny tänne aikoinaan ku amerikkalaiset porvarit, sutenöörit ja mafiosot piti tätä kesälomapaikkanaan. Al Capone oli kuulemma ensimmäinen joka huvilansa rakensi just tälle meidän niemimaalle muinoin. Castron vaihduttua Kuuban johdossa Fidelistä Rauliin on tuo varaosien saanti ameriikan rautoihin helpottunut.

Hotelli on Sol Sirenas Coral, 4 tähtee. Kuubalaisten diagrammissa tää on varmaan loistohotelli, mut kotimaisella pisteytyksellä ei kyl ihan siihen luokkaan pääsis. Sähköjohdot törröttää pistorasioista ja maalata pitäis vähän joka paikkaa, omituinen oli hajukin tuossa ekassa huoneessa. Perinteisiin kuuluu että tässä vaiheessa vaimo lähtee setelirullan kanssa respaan upgreidaamaan huoneen hienoimpaan vapaana olevaan ja semmoiseen mikä on lähinnä rantaa, niin se teki myös nyt. Paremman hajuinen huone ja paremmalta paikalta saatiin mut kaikki rantahuvilat oli just maalauksessa, nyt pitää kävellä yli sata metriä ennenku on meressä.

Kello oli vasta 18 mut nukutti jo ihan pirusti, himassahan se toki olis jo 01 ja kun ottaa huomioon edellisenä yönä epäonnistuneen nukkumataktikoinnin niin lupa nukkumiseen on myönnetty. Hola!

Sähköiset matkasikarit tarjosi Paul Saar.