TK matkoilla, Teknodiktator-tour, Suisto-klubi HML & Tiikeri Kauhava 25.-26.10.2013

Koska mersu on vielä korjaamolla ni mie liipasin junalla Hämeenlinnaan. Rydi heilahti toisesta suunnasta saman verran matkaa ja sovittiin treffit Vinkaloon. Se on baari jossa kannattaa mennä käymään pitemmänkin matkan päästä. Siellä on aika pysähtynyt 70-luvulle ja nimen omaan hyvällä tavalla. Tuli ihan mieleen ne huoltoaseman baarit 70-luvulla kun isävainaa kierteli perhe perässään ympäri pohjois-savoa pystyttelemässä Unionin huoltoasemia. Tai ootteko katsonu Tankki Täyteen-sarjaa, siinä on Sulo Vilenillä baari just tähän tyyliin ja tunnelmaan. Hieno paikka.

Kuopion komppania saapui, käytiin kuittaamassa Vaakunasta huoneet ja siirryttiin tapahtumapaikalle. Suisto-klubi oli ihan siinä Vaakunan vieressä mut jotenkin silleen jännästi ettei siitä osannut koskaan kävellä oikeaan suuntaan. Vuorokauden aikana tulikin bändin kirjanpitoon taksikuitteja useamman satasen edestä vaikka tuota välimatkaa taisi olla vain noin 300m. Sama kaveri joka oli vastuussa enimmistä taksikuiteista keski myös hienon keinon soitonaikaiseen tupakointiin. Alla kuvassa.

Suistoklubi on älyttömän pieni paikka. Keikkamyyjämme mukaan lukien aika moni ihmetteli miks me sinne haluttiin soittamaan ku ei sinne mahdu kuin se 150 henkee sisälle. Hämeenlinnassa ei vaan tätä nykyä ole mitään parempaa keikkapaikkaa, eikä huono siis ole tämäkään, toivottoman pieni vain. Hämeenlinnassa tuntuu olevan myös yhtyeellä vankka fanilauma joka kuuluu käydä aika ajoin tyydyttämässä. Lavahan se vasta pieni olikin mutta minkäs sille mahtaa, siinä vedetään. Rydin keikkavaatetus haisee jo niin pahalle että se on ehkä vahingossa poltettava tai sit sille on haettava kohta ympäristökeskukselta jokin käyttölupa. Kuten arvaatte niin keikka itsessään oli timanttia ja loppuunmyyty. Keikan jälkeen mentiin vielä hetkeksi Hämeenlinnan sykkeeseen laulamaan karaokea mutta just minun lauluvuorolla tuli pilkku. Hups, nukkumaan.

Aikainen herätys ja ajelu pohjanmaan helmeen Kauhavalle. Yökerho Tiikeri, se on sen kylän ainoan hotellin ravintola ja varmaan kylän ainoa ravintolakin. Se ei muistuta yökerhoa vaan semmoista siistiä lounasruokalaa, ihan hyvällä tavalla. Rokkiloota-nimisestä yhtiöstä Tampereelta kaks ukkoo on ajellu meille PA:ta ja valoa niille keikoille kun tilaajan salista ei tarpeeksi löydy. Niin tännekin. Äijät punnersi kahestaan tiukoista kierreportaista ja ahtaan keittiön läpi ihan mojovan stereon meille käyttöön, kiitos. Mä muistan tämän paikan edellisestä kerrasta heti kun meen backstagelle. Takahuoneena toimii edelleen hotellin allasosasto joka on nykyään asiakkailta suljettu, oli se suljettu jo viimeksikin mutta nyt selvisi syy. Käsittämätön haju, jokin ehkä homeen ja viemärin sekoitus, ei täällä voi ees tämmöiset puliukot olla. Olisko mitään muuta pukuhuoneen tapaista tarjolla? No hei, tuossahan on melkein lavan vieressä tuommoinen VIP Lounge joka ei oo käytössä, se kelpaa meille. Kaupat tuli ja nyt oli homma hyvin, varsinkin kun loungessa on todella hifit karaokevehkeet ni eilen alkanut lauluinto saa jatkoa. Lauluhommista maistiaisen voi nähdä tästä linkistä.

Saliin saatiin keikkaa katsomaan noin 250 henkeä. Mun mielestä se on hyvä, eikö lie 10% Kauhavan asukasluvusta? Pitää ottaa huomioon myös se että pari viikkoa sitten operoitiin jo Seinäjoella ja varmaan kauempaa tulevat on mielummin käyny katsomassa keikan jo siellä hulppeammissa puitteissa. Keikan jälkeen lähikioskilta hampurilainen jossa oli 800g pihvi, heh, pohojalaaset ne on hauskoja tuossa suuruudenhulluudessaan. Bobbya tosin kiukutti kun sen hotellihuoneessa oli vain Ipadin kokoinen seinätelkkari. Bobby on valkoinen elitisti.

Kuvittelepas tilanne että oot sunnuntaiaamuna Kauhavalla ja tekis hirveesti mieli kotiin Helsinkiin mutta VR ei ole enää vaihtoehtojen listalla. Ei oo helppo tehtävä se. Mä oon tässä vähän puolitosissaan kyttäilly nettiautosta semmoista V8-mersua, samanlaista ku toi nykyinen mut isommalla koneella. Huomasin että Rautalammilla meidän rumpalin naapurilla olis semmonen myynnissä ja vielä varsin miellyttävän siistikin vielä. Lähdin siis yhtyeen mukana Savoa kohti ajatuksena tinkiä tuo auto itselle ja ajella sillä sit himaan. Vaimolle sain myytyä ajatuksen sillä että tuossa uudessa autossa olis semmonen reisterikilpi joka merkitsee meille jotain mutta valitettavasti sinulle, rakas lukijani, ei mitään. Suunnitelma toimi ja nyt on perheessä kaks samanlaista sporttimersua eri kokoisilla moottoreilla. Lupasin tosin että myyn sen vanhemman heti kun saan kuntoon ja nyt se muuten on, vaihdatan vielä tuulilasin siihen, tarviisko joku? Ostakee? Pakko hieman kehua, uudessa on 280 hevoista ja se saksalaisen V8-moottorin soundi on jotain miehekästä, ihan eri sävel kuin amerikkalaisten myllyissä, semmoinen vähän kireämpi mikä oikein huokuu sitä tehoa. Tiptronicilla kun tyrkkää kolmoisen sisään ni asfaltillakin alkaa sutimisenestovalo mittaristossa vilkkumaan. Miellyttää. Matkalla Helsinkiin en avannut radioo kertaakaan kun piti vaan kuunnella sitä moottorin ääntä.

Kotona vaimo kertoi että radiossa sanottiin Teknodiktatorin olevan jo neljättä viikkoa Suomen virallisella listalla. Kylläpäs nyt vasta miellyttääkin. Ens viikonlopun ohjelmassa vain Kerubi Joensuussa.