perjantai 10. tammikuuta 2014

Hane matkoilla, Kreeta, elokuu 2013



No niin, festarikesä siis paketissa ja silloin kuuluu lähteä rauhoittumaan jonnekin missä ei oo ennen ollu. Nyt se onnistui parhaalla mahdollisella aikataulutuksella siten että viimeisen keikan jälkeen heräsin sunnuntaiaamuna Kreetalla. Kylä oli nimeltään Malame, Hanian lentokentältä 20 km länteen. Hotelliksi sattui Maleme Imperial, eikä sattunut yhtään huonosti, täytyy vilpittömästi suositella heidän tyyliään kohdella ihmistä. Hotellia pyörittää veljekset Andreas ja Mike Paraskaikis, hauskoja heppuja. Andreas voitti muutama vuosi sitten semmoisen Bar-nimisen kreikkalaisen tosiTV-shown joka on vähän niinku BB mut ne osallistujat on kaikki tarjoilijoita. Se sai 150 000€ siitä voitostaan ja sillä rahalla perusti Malemeen pikkuisen hotellin.

Äijät on niin kovia asiakaspalvelijoita että suosio yllätti ja sitä mukaa kun tuottoa tulee ni ne on aina rakentanu hotelliin uuden siiven. Niillä on siinä pihalla ehkä Kreikan kovin allasbaari, Mike's Pool Bar. FB:stä löytyy tuo baari ja molemmat veljekset mun kavereista. Mike pyörittää sitä baaria ja puhuu sujuvasti suunnilleen kaikkia eurooppalaisia kieliä, kerran vuodessa se käy Helsingissä matkailumessuilla ja pärjää kuulemma aina ihan hyvin pelkällä suomella. Hirmu meininki siinä baarissa joka yö yhteen asti, sit aina alkoivat soittelemaan naapurihotelleista että niissä halutaan nukkua. Vaimokin veteli kummasti karaokee ja mie kännissä sille aplodeerasin. Joka tilauksen yhteydessä tuli aina shottilasillinen ouzoa, kuulemma vitamiinia kreikkalaisille.



Voittorahoillaan Andreas oli myös laittanu äidillensä aluilleen pikkuisen autovuokraamon siihen viereiselle kukkulalle. Nätisti ajateltu. Äippä pyöritteli siinä mäellä vuokraamoo ja iltaisin laskeutui Pool Bariin ottamaan vähän kaljoo ja viskiä. Ite se kävi aina ne hakemassa niitä sieltä tiskin takaa, koska se oli Äippä, se saa tehdä niin. Henkilökunnasta on vielä erikseen mainittava hengenpelastaja jonka nimeä en tiedä, varmaan se oli unohtanut sen itsekin kun kaikki kutsui sitä Ron Jeremyksi. Aivan tismalleen samannäköinen ja veikkaan että hän on kyllä tuota yhdennäköisyyttä käyttänyt hyväkseen tavalla jos toisella. Niille jotka eivät tuota nimeä tunnista ni kerron että Ron Jeremy on amerikkalainen näyttelijä joka on erikoistunut romanttisiin luonnerooleihin. Tämä kreikkalainen Ron oli kyllä varmaan ammatissan pätevä, nimittäin näin kun se pisti kroolaten meressä ni siinä olis jääny Johnny Weissmyller toiseks. Hän puolestaan näytteli aikoinaan Tarzania, tiedoksi junioreille jotka eivät näitä legendoja nimiltä tunnista. Ronin kuva alla.




Muutama päivä alkuun maattiin vaan auringossa ihan varmuuden vuoksi jos jet lag olis tullut vaikka samalla aikavyöhykkeellä liikutaankin. Vähän lueskelin netistä että mikä se on se Kreeta. Se on saari, yksi Kreikan periferioista (=lääneistä). Keksineet viemäröinnin tähän maailmaan, eli eivät suinkaan ole olleet hyödyttömiä. Roomalaiset väittävät tosin sen keksineensä mutta se on emävale. Tuossa meidän rannan edustalla on iso saari. Se on joku niiden Jumala joka on muuttunut kiveksi, muistaakseni Zeus. Sinne saarelle astuminen on lailla kiellettyä, paitsi Uuden Vuoden päivänä erikoisluvalla. Vaimo pyhitti aikansa lukemiseen ja minä kirjoittamiseen (ja vedonlyöntiin). Kreikkalaiset on kovia jalkapallossa ja tuossa ihan vieressä olis just ollu paikallisten matsi kreikkalaista suurseuraa Pananthinaikosta vastaan, mutta juuri meidän kotiinlähtöpäivänä enkä enää kerenny mukaan, Fuk.




Vuokrattiin Äipältä auto ja lähdettin päiväks seikkailemaan. Semmonen Suzuki Jimny, loistovehe, ympäri maailmaa se on aina vuokraamoissa se halvin vaihtoehto. En ymmärrä miksi koska se on oikeesti loistovekotin. Navigaattori olis maksanu 10€ ylimääräistä, mie fiksuna aattelin säästää siinäkin. Ajeltiin ensin viereiseen Kissamoksen kaupunkiin ja siitä itärannan vuoristoreittejä saaren eteläpuolelle. Matkalla löydettin yks niiden huippuhieno paratiisiranta. Vaimo pulahti, minä en. Sieltä rannalta takaisin isolle tielle ei ollutkaan enää niin helppo löytää. Yks risteys meni harhaan ni jouduin ajelemaan jonkun Jorgoksen oliivipellolla ristiin ja rastiin puoltoista tuntia. Hyvä että säästin siinä navigaattorissa.


Heti etelärannalla on suositut kahluusaaret. Ne saaret on vajaa puolen kilsan päässä mantereesta ja sinne pääsee kahlaamalla perille. Periaatteessa sinne vois varmaan ajaa Jimnyllä perille saakka? Sinne rannalle mentiin ja voihan vittu mikä väenpaljous. Hieno paikka mutta se lomailijan määrä alkoi vituttaa ja lähettiin saman tien pois. Myöhemmin illalla Mike sanoi että hän olis sen tienny kun olisitte vaan kysyny, Kreikkalaisilla oli nimittäin menossa viimeinen kesälomavikko ja kaikki oli siellä vitun kahluusaarilla. Päivä oli jo pitkällä ja lähdettiin vuorten yli takas saaren pohjoispuolelle. Matkalla pysähdyttiin yhteen originaalien kylään syömään. Siinä terassilla syödessä huomasin kun tiukassa vuoristotien mutkassa bussi litisti yhestä sisäkurvissa olleesta toyotasta toisen kyljen sisään. Kumpikaan ajoneuvo ei edes pysähtynyt ja elämä jatkui, melko leppoista.







Yks iltapäivä käytiin kikkailemassa Hanian vanhassa kaupungissa. Hieno paikka. Siinä jossain, muistaakseni Venetsialaisessa Satamassa, syötiin gyrosta joka on siis aina parempi vaihtoehto kuin kebab. Pikkukatuja käveltiin ja meininkiä ihailtiin. Vähän tuli niistä kapeista kujista mieleen hippien suosima Trastevere Roomassa, sama tunnelma.

Siinäpä se, mukavava paikka, ruoka hyvvee mutta annokset aina ihan vähän liian isoja. Nyt kotiin sillä kuukauden päästä pitäis tulla uusi TK-levy kaupan hyllyille. Täältä tähän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti