Hane matkoilla, Kuuba, joulukuu 2013, day 3

Semmoinen siesta olis se. Klo 17 alettiin pienille päiväunille ja 13 tuntia myöhemmin herättiin. Jokohan nyt olis tuo jet lag hallussa? Aamiasella tehty alustava suunnitelma tälle päivälle pitää sisällään puoli päivää köllöttelyä, pari työasiaa, meressä pulahtamisen ja tutustumisen Varaderon ytimeen. Varadero on siis tämä niemimaa missä ollaan. 11km pitkä ja keskimäärin pari sataa metriä leveä. Joku oli laskenut että yhtäjaksoisesti tuota hiekkarantaa on 20km, eli siihen mahtuu kyllä. Hiekka on aivan valkoista ja niin hienojakoista kuin vois kuvitella tiimalasissa olevan, ihan tuntuu kuin kävelis venhäjauhossa tai kokaiinissa, tuota jälkimmäistähän ne exporttaa jonkin verran tästä veneellä Floridaan. Florida sijaitsee tuossa alemmassa kuvassa selkäni takana 90km päässä. Käsittääkseni tälle niemimaalle on ensimmäisten joukossa rakentanu kesämökkinsä Al Capone ja se hökkeli palvelee täällä nykyään edelleen ravintolana Casa de Al. Aikoinaan täällä on kesälomiaan viettäny myös Ernest Hemingway, Winston Churchill ja Frank Sinatra.

Tarkoituksena oli tehdä myös hieman töitä täällä, mutta netin toimimattomuus osoittautui ongelmaksi. Tekstiviesti on ainoa kommunikaatioväline, hoituupa nuo tärkeimmät silläkin. Valtio omistaa täällä kaiken, kaikki hotellit, kaikki ravintolat, yksinkertaisesti kaiken. Tästä kaikesta saamme kiittää Fidel Castroa ja ennen kaikkea hippien ihailemaa Che Guevaraa. Ne alkoi kaveeraamaan neukkujen kanssa ja toivat maahan sosialismin. Valtio omistaa siis myös internetin. Tai ainakin sen ainoan operaattorin joka on sensuroinu verkkoliikenteen hyväks. Esim vedonlyöntisivuille ei oo mitään jakoja päästä, se ei oo sosialismia jos joku haluais vähän rikastua. Eilen kokeilin nettikahvilan koneella ni facebookiin pääsee kyllä, mutta kapitalistisia kuvia on turha yrittää latailla kun verkon maksiminopeus on 128 bittiä sekunnissa. Paikalliset on hinnoiteltu kätevästi netistä ulos sillä että se surffailu maksaa 10€/h ja kuubalaisen keskiansio on 20€/kk.

Käytiin illan kähmyrässä Varaderon ytimessä. Tuli semmonen WAU-efekti. Vähän niinku Empire State Buildingin katolla ku näki koko Manhattanin ensimmäistä kertaa oikeesti. Nyt ollaan semmoisessa kulttuurissa että ei löydy muualta. Kaikki on köyhää mut tavallaan pirun hienoo, autot totta kai kruunaa kaiken. Tuntuu että nämä ihailee kaikkee mitä heille ei ole saatavilla, kaikkea mikä on tämän maan rajojen ulkopuolella. Autoista huokuu tietysti USA ja Neuvostoliitto mut yhtäkkiä tupsahdettiin semmosen rokkibaarin portaille jonka nimi oli The Beatles, alkuperäisellä logolla ja hienoilla figuureilla. Joten jotain ihailua on sinne britteinkin suuntaan. 

Turistille myydään Coca-Cola-tölkeistä neulottuja peltisiä lippahattuja ja stetsoneita, kevään uutuutena niitä saa nyt myös Red Bull-kuosilla. Baarissa olut 1€, Red Bull 4€, Coca-Colaa ei ole saatavilla johtuen kauppasaarrosta.  Kuubalaisten oma kola (Tucola) on taas semmoista litkua ettei tipahda kyllä ees rommin seassa. Se semmoinen hasta manana-elämäntyyli on ihan totta täällä. Just tilasin äsken tarjoilijalta oluen ja cappucinon ni olut tuli heti ja cappucino vartin päästä, sillä oli tiskaus kesken ja jollekin serkullekin piti välillä soittaa. Puhelun aikana se tosin huusi mulle pari kertaa että cappucino coming, senor! Meininki on hyvä ja leppoinen just niin pitkään kun kellään ei ole kiire mihinkään.

Illan kähmyrässä otin vähän iltakeittoo yhen amerikkalaisen harmaahapsen kanssa, J.W. from Reno, Nevada. Se on entinen gämbleri jolla oli ollut aikoinaan ostettu erotuomari NBA:ssa, poijat oli tehny vähän rahanpaskoo. Sittemmin se tuomari sai totta kai potkut ja amerikkalaiseen tapaan kirjoitti aiheesta kirjan ja tienas taas miljoonia. Nykyään se on töissä NBA:lla suunnittelemassa pelien aikatauluja. J.W. vaikutti kovalta bisnesäijältä. Se oli antanu tyttärelleen ennakkoperintönä 15€ arvoisia osakkeita ja kuvioon oli ilmestynyt vävy joka käski myydä osakkeet kun arvo oli 30€. J.W. ei antanu tälle vävylle ihan hirmu hyviä pisteitä ku sen osakkeen arvo olis nyt 120€ ja vävy sössi täten 750000€. J.W:llä oli takataskussaan hyvä elämänviisaus: "First you work for Benjamin, and sooner or later Benjamin will work for you." Benjamin on länsirannikon murteella sadan dollarin seteli.

Tuli pieni hutikka vahingossa, nyt nukkumaan. Oho, pablo oli käyny korjaamassa sillä välin meidän huoneessa telkkarin, muchos gracias!

Sikarit matkalle tarjosi Paul Saar.