tiistai 18. lokakuuta 2011

TK poissa kotoa, La Laiterie, Strasbourg FRA

18.10.2011 Tiistai. Erikoishommia näin viimeisen keikan kunniaks. Nimittäin lokaali yleisradio tulee tekemään jonkin reportaasin kätilöistä ja asioikseen, weird? Ensin kuitenkin normaalit aamutoimet eli tussin peseminen naamasta tärpätilla, anteekspyytely respassa ja sitten tutustuminen paikalliseen keittiöön (Burger King).


Pitäisköhän soittaa Elisan asiakaspalveluun ja pyytää yöllistä käytöstä ja sanavalintoja anteeksi? Herra voisit muutenkin alkaa antamaan näitä minun syntejä anteeks jos mitenkään mahollista?

Asiaan. Kierroksen viimeinen esiintyminen tapahtuu tänään paikassa nimeltä La Laiterie, näkyy tuossa bändilistassa olevan tuommosia lili äleneitä ja pili tälenttejä ja anthraxeja ja slayereitä, eli ihan uskottava mesta vissiin. Ranskalaisessa Strasbourgin kaupungissa sijaitsee tämä. Helevetin iso lava on muuten, rundin isoin. 800 henkee mahtuu saliinkin, hyvät on puitteet. Pään sisällä olevat puitteet on taas ihan päin vittua. Minkähänlaista juomaa se skumppa taas oikein olikaan? Nyt aikataulutan itselleni päiväunet jossain komerossa ennenku ne telkkariviskaalit saapuu. Niille pitäis vetää maalit naamassa joku biisi soundcheckissä, illalla kai kuvaavat offstage-meininkiä, voi kun tietäisivät mihin paskaan kätensä lykkäävät.

Jollain saksalaisella perheenäidillä oli menny hieman hiekkaa pimperoon kun sen päälle oli roiskunu vettä keikalla. Tuolla sen Painin message boardilla vaahtoo aiheesta, ja niiden kiertuemanageri nohevana yrittää ojentaa meidän solisteja olemaan sylkemättä yleisöön. Ei se rouva olis kuulemma Rydin kulliakaan tahtonu nähdä. Vissiin haastaa meidät tai pääesiintyjän oikeuteen.

Ensikertalaisena ranskassa voisin kertoa mitkä asiat täällä on päin vittua. Semmoisia ovat mauton ruoka joka paikassa, niin ikään mauttomat ja paskat TV-ohjelmat ja viimeiseksi töpselit. Näihin pistorasioihin ei normaalin ihmisen välineitä saakaan kytkettyä koska näissä on semmonen omituinen tappi. Ja semmonen huomio että oikeesti täällä on aika monella patonki kainalossa ja kun liikennevaloissa tutkailin ni poikkeuksetta oli natiivilla patonki kojelaudalla. Ni sitten kun ja jos syötte täällä patonkia ni syökää vain ne päät, se välipätkä on salettiin ollut jonkun kainalossa. On täällä hyviäkin asioita, respan neiti puhui englantia. Paskaa on tosin se että kukaan muu ei koko maassa puhu.

Yhteiskuva otettiin koko ryhmästä tuossa lavalla ennen keikkoja, eli lopunajan tunnelma täällä on, mukava olis ollut jatkaa pitempäänkin mut toisaalta oma koti vitun kallis.

Hehheee, Ranskan poliisi soitti just kiertuemanagerille että peniksiä ei saa näyttää lavalla. Saksan polizei oli ilmoittanut ranskalaiselle kollegalleen että eilen oli saksan keikalla kulli vilahtanut ja nyt poliisi on tulossa vahtimaan meidän keikkaa. Uhkasivat suoraan putkalla jos pilejä vilahtaa.

Ja paskan vitut, nyt vietiin suomipoikaa 6-1. Poliisin vahtimaantulo olikin ruotsalaisten fuulaa, hyvin vedättivät. Lavalle mentiin ni mikeissä oli dildot teipattuna, kaikilla lavateknikoilla oli nenäkullinaamarit, tähreeni tuli vetämään Grand Ballin sukkahousuissa, rummut oli perunajauhotettu ja vesien tilalle oli vaihdettu vodkaa. Peruskällejä rundin päätteeks, rakkaudella.

Painin keikalle saattaa ilmestyä tänään kappaleen Dancing With The Dead aikana vessapaperoitu ja tanssiva Tutankhamon. Perusjekku, mutta toimii aina.

Vitun hyvä keikka muuten oli. Sali ihan täynnä ja porukka aivan liekeissä. Tähän on hyvä päättää. Pakataan Alzhymer viimeisen kerran ja lähetään synkkään ja myrskyiseen yöhön. Määränpäänä Saksa, Frankfurt Am Main ja siellä DHL:n varikko. Kamat rekkaan ja uunot lennokkiin. Tsau.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti